Kuinka moni on joutunu luopumaan koirastaan? Jouduin eilen lopettamaan 3 vuotiaan terrieripoikani. Suru on suuri ja sydammessa on on suuri aukko. Tiedan,etta tein oikein, koska koira oli arvaamaton, mutta tuntuu erittain pahalta, kuin olisin rakkaan poikani pettanyt! Itku ei laannu, enka voi pitkaan aikaan varmasti pojasta puhua itkematta. Ajatus siita, etta poika makaa yksin mettassa mattaan alla, on etova. Koti tuntuu kylmalta ja elottomalta.
Kuulisin mielellani muiden samassa tilassa olleiden kokemuksia. Itsesyytokset ovat paallimaisena, vaikka tiedan etta muuta ratkaisua ei olisi ollut. Mammalla on vaan aarimmainen ikava poikaa.
koiran menettänyt
Aksu 3 v
8
1242
Vastaukset
- nukkui koiramme pois
Meidän koirulimme siirtyi "koirien taivaaseen" kolmisen viikkoa sitten sairastuttuaan ja sairastettuaan puolisen vuotta syöpää.
Pikku hiljaa rakas koiramme hiipui ja viimein tuli aika kutsua eläinlääkäri kotiin.Kaikki meni rauhallisesti ja kauniisti ja nyt koiramme lepää tammen juurella omassa pihassa.
Koiran menetys on yhtä kova paikka kuin ihmisenkin menetys.Sitä ei voi kenkään aliarvioida.Koira on paras ja uskollisin ystävä. - ikävä on
koiraamme jonka jouduimme lopettamaan vuosi sitten. Se oli jo 12-vuotias ja lopussa todella sairas, niin emme halunneet enää pitkittää rakkaan koiramme kärsimyksiä vaan kutsuimme eläinlääkärin kotiin antamaan koirallemme viimeisen piikin.Olimme koko perhe koiramme luona kun loppu tuli, mutta tiesimme tehneemme oikein kun koira nukkui pois.Ikävä on vieläkin kova, vaikka otimme uuden koiran keväällä, on meidän entinen koira puheissamme lähes päivittäin.Vaikka päätös on vaikea tehdä on aina ajateltava koiran kannalta mikä sille on parasta, eikä pitkittää päätöstä vain sen vuoksi että ei haluaisi luopua koirastaan. Sinunkin koiralla on nyt hyvä olla, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut.Surra saa ja pitääkin, mutta kyllä suru pikku hiljaa muuttaa muotoaan ja voit muistella koiraasi ilman että pelkkä ajatus tuo kyyneleet silmiin. Kun lumi on maassa viemme taas kynttilälyhdyn koiramme haudalle ja sytytämme kynttilän aina käydessämme siellä, sillä koiramme tulee olemaan aina muistoissamme rakkaana perheenjäsenenä. Hyvää syksyn jatkoa ja kauniita muistoja koirastasi.
- ajatuksiani...
Sammutan valot ja pimeys valtaa huoneeni ja mieleni. Huokaan ja kohotan katsettani hieman. Mieleni on surkea, olen menettänyt jotain rakasta ja kaunista, jonka uskottelin kestävän ikuisuuden. Mietin onko sinun nyt parempi olla. Pääni täyttyy kysymyksistä joihin ei tunnu olevan vastauksia. Ne vain pyörivät ja pyörivät ajatuksissani, ja yhtäkkiä ihmettelen missä minä olen. Olen jäänyt kiinni menneisyyteen, tapahtuneeseen, muistoihin. En ole huomannut, että minulla on tulevaisuus edessäni. Ajattelin aina, että ilman rakastani, minulla ei ole omaa tulevaisuutta. Kuka minua sitten lohduttaa, kun olen surullinen? Kenelle minä sitten nauran, kun en enää voikaan katsella rakkaani hassuja tempauksia? Havahdun pieneen loisteeseen, joka tuikkii ulkoa huoneeseeni. Menen ikkunan ääreen ja katson taivaalle. Tähtiä. On aivan peilikirkas, pilvetön yö ja tummansiniselle samettiselle taivaalle on joku ripotellut miljoonia kristalleja. Ne näyttävät samalle, kuin pudottaisi lusikallisen sokeria tummanpuhuvalle pöytäliinalle. Kaikki hujanhajan, mutta jokainen omalla paikallaan. Pimeän metsän suojista näkyy myös pieni valon lähde. Se on eilen sytyttämäni kynttilä rakkaani muistolle. Pieni liekki palaa yhtä sitkeästi kinosten pehmeässä otteessa, vaikka tuuli sitä koetteleekin. Se on pieni elämän liekki. Elämässä on tyyntä ja tuulta, mutta kun pitää jalat sitkeästi maassa ja kädellä kiinni kaiteesta ei tuuli saa temmattua mukaansa. Vaikka elämä on rakkaastani jo hiipunut, muistot kuitenkin elävät aina minussa, ajatuksissani ja sydämessäni. Ja näin rakkaani tulee olemaan aina kanssani. -Leevin muistolle-
- pliis!
Hei kaikille!
Olen itse menettänyt koiraani 8 vuotta sitten, oli kun sisko, minä äiti ja dogimme - siinä koko perheemme. Tuntui ettei mikä koira pystyy koskaan korvaaman omani, enkä sitä haluunut korvata.
Ystäväni otti minun yhteyttä ja kertoi Viipurin hylätyistä koirista ja sen yhdistyksestä (www.viipurinkoirat.fi). SUOSITTELEN! Ohjelmakin näytettin 45minutissa.
Auttakaa pliis heitä, vaikka he eivät voi korvata teille teidän koira - te voitte auttaa heitä tarjoamalla heille lämpimän kodin sen verran mitä he elävät. Koiran menetys on erittäin vaikea eikä sitä halua kokea uudestaan - mutta hylätyt koirat menehtyyvät meidän ihmisten väärydestä joka tapauksessa - tässä me voimme korvata sitä tarjoamalla edes loppuelämän rakastamana.
Ajatelkaa, silloin rakkautta ja ystävä saatte tekin takaisin. Pyydän, miettikää asia.
Kiitos!- rollo64
Itse rakkaan koiran menetyksen jälkeen ja surun läpikäyneenä minulle on tulossa Espanjasta pieni koira, joka saa niin hyvän kodin, on hyljätty.
Yritän antaa hänelle onnellisen elämän loppuiäkseen.
Katsoin minäkin Tallinnan koirista, mutta ehti mennä minun karvapalloihastukseni. En ota tehtailevilta kenneleiltä. Mieluummin annan kodin sitä kipeimmin tarvitsevalle.
Odotan innolla Richietä. kaikkea on varattu kun pienelle vauvalle.
MIETTIKÄÄ KOIRAN OTTAMISTA TALLINNASTA TAI ESPANJASTA!
lukekaa tarinoita, herkistytte, miten ihania ne ovat.
- jasu
HEI!
OLEN JOUTUNUT SAMAAN TILAAN. HALUAN OLLA TUKENASI.T:JASMIN - kisulin menettäny
meiän 5v kissa jouduttiin lopetuttaan ...ja itku kurkussa vieläkii...kissalla oli paha ihosairaus.ei parantunu...jatkohoidot ois ollu meikäläisten kukkarolle liian kalliit... ja kisuli näytti kärsivän...
otan osaa suruusi. tiedän miltä tuntuu...
voimia. itke kun itkettää. se helpottaa...
ja muistothan jää... - rollo64
Itse jouduin viemään rakkaan Lhasa aphson: Karoliinan nukutettavaksi. Se on ollut elämäni rankin päivä. En olisi selvinnyt ilman ystävieni tukea.
En pysty vieläkään katsomaan kuvia itkemättä, aikaa on kulunut kolme vuotta.
Se oli jotain niin kauheaa, etten ikinä voisi tehdä. Mutta en puolusta sitä, jos koira vakavasti sairas ja kärsii. Ihmisen pitää ajatella koiraa ja sen kärsimystä, ei itseään. On vain osattava luopua. Eläin ei pysty näyttämään mihin sattuu.
Suru on sanaton.
Ilta on tullut luojani, armias olkoon suojasi.....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee4392024Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli2071730Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1841478- 1091471
- 501167
Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit21134Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!1321078- 631006
Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s96978Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt34976