En jaksa enää...
Elämäni on maanis-depressiivisyyteni takia yhtä helvettiä. Kesällä oli vauhtia liikaa ja nyt opiskelun jälleen alettua olen niin väsynyt ja masentunut, epäsosiaalinen... en jaksa enää. Kesällä keräsin itselleni kaikenlaisia projekteja, töitä ym. olin kavereiden olkapäänä ja apuna, kuskasin jokapaikkaan... Riehuin illat ja yöt humalassa, ajoin kolarin, otin lemmikin
en jaksa enää. kaikki kaatuu nyt päälle. en osaa enää edes hengittää.. en näe ja kuule oikein mitään, olen jossain helvetin sumussa
Miten te muut tämän sairauden kanssa elävät jaksatte?
Olen ollut lääkityksellä jo neljä vuotta. Välillä käyttänyt epäsäännöllisesti, kesällä täysin ilman..
Psyk. polilta en saa apua! Päivystyksestä passittivat takaisin kotiin vaikka en enää jaksa.. minua ei oteta missään vakavaasti!
Perhe ja poikaystävä vain painostavat ja syyttelevät. Tuntuu niinkuin en saisi olla mitä olen.. pitäisi olla niinkuin he.
Ei tämä eläminen sovi minulle. satutan liikaa toisia ja itseäni koko ajan...
Elämäni on maanis-depressiivisyyteni takia yhtä helvettiä. Kesällä oli vauhtia liikaa ja nyt opiskelun jälleen alettua olen niin väsynyt ja masentunut, epäsosiaalinen... en jaksa enää. Kesällä keräsin itselleni kaikenlaisia projekteja, töitä ym. olin kavereiden olkapäänä ja apuna, kuskasin jokapaikkaan... Riehuin illat ja yöt humalassa, ajoin kolarin, otin lemmikin
en jaksa enää. kaikki kaatuu nyt päälle. en osaa enää edes hengittää.. en näe ja kuule oikein mitään, olen jossain helvetin sumussa
Miten te muut tämän sairauden kanssa elävät jaksatte?
Olen ollut lääkityksellä jo neljä vuotta. Välillä käyttänyt epäsäännöllisesti, kesällä täysin ilman..
Psyk. polilta en saa apua! Päivystyksestä passittivat takaisin kotiin vaikka en enää jaksa.. minua ei oteta missään vakavaasti!
Perhe ja poikaystävä vain painostavat ja syyttelevät. Tuntuu niinkuin en saisi olla mitä olen.. pitäisi olla niinkuin he.
Ei tämä eläminen sovi minulle. satutan liikaa toisia ja itseäni koko ajan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
selviät se vaan ottaa aikansa. Ymmärrän tuon että ei oteta vakavasti sitä tuntee itsensä turvattomaksi silloin,ja olo on entistä huonompi. Perheesi myös,ei kukaan voi olla niinkuin joku on päättänyt me ollaan mitä ollaan ja sellaisena haluamme tulla hyväksytyksi.
sitoudu hoitoon,ja kunnon jatkuvaa lääkitykseen, muuten vaikee sanoa mite kauan tuo kestää varmaan loputtomiin,hoitoon sitoutuminen tarkoittaa sitä että käyt terapiassa,ja syöt niitä lääkkeet etkä keske jätä niitä ,ota yhteys mielenterveys toimsitoon jos siellä sua kuuntelis.
Hoitoon ja lääkkeisiin sitoutuminen on ehdoton edellytys tasapainoiseen elämään. Alko ei sovi bipolle. Varsinkaan usein käytettynä. Harvoin, vähän ja mietoja parempi vaihtoehto. Minimi 2vk välit ottamisessa.
Nukkuminen yöllä tärkeää. Hulivilireissut minimiin. Uni hoitaa melkein paremmin kuin mikään muu.
Hanki oma terapeutti mielenterveystoimistosta. Tukihenkilö, joka on luotettava, on kultaakin tärkeämpi. Tsemppiä!