Ihastuin viime uutena vuotena tyttöön. Olimme olleet samassa lukiossa jo 1,5 vuotta, enkä ennen tuota päivää ollut juuri kiinnittänyt häneen huomiota. Olin juonut jonkin verran ja koitin pussata häntä, mutta kaunotar lähti naisten vessaan karkuun. Juttelimme vielä samana yönä, mutta tajusin, etten tuota tyttöä ainakaan tänään saa.
Kevään mittaan puhelimme pitkään erilaisissa juhlissa pari kolme kertaa. Viihdyin tajuttoman hyvin hänen seurassaan. Koulussa en uskaltanut mennä juttelemaan hänelle. Yksissä bileissä hän kuitenkin kysyi, miksi olin vältellyt häntä uuden vuoden jälkeen? En keksinyt mitään hyvää vastausta, ja rupesin väittelemään asiasta.
Muutama kuukausi tapauksen jälkeen muistin tytön repliikin sanasta sanaan, ja tajusin, että hänen oli pakko olla kiinnostunut minusta, jos kysyy tuollaista. Eikö?
YO-juhla oli kevään viimeinen juhla ja yökerhon hämyssä menetin sydämeni täydellisesti hänelle. Hän sanoi kaivanneensa juttelua kanssani. En tiedä, oliko se vain läppää vai sanoiko hän sen tosissaan. Seuraavana päivänä kalastin hänen numeronsa ja pyysin häntä ulos. Sain odottaa vuorokauden vastausta: palataan asiaan parin viikon päästä. Olin täysin murtunut, koska luulin että se oli hellä ja verhottu kieltäytyminen. Kysyin puoli kuukautta myöhemmin uudestaan, ja lopulta tapasimme biljardin merkeissä.
Ne oli elämäni parhaimmat treffit: minulla oli hauskaa, pystyin olemaan täysin oma itseni ja seura oli mielenkiintoista. Tosin molemmat jännittivät alussa todella paljon: minuun se iski jo autossa 10min ennen pelipaikkaa. Tytöstä sen näki hosumisesta, punaisista poskista ja nopeasta puheesta. Kuitenkin tunnin jälkeen siitä ei ollut tietoakaan ja jatkoimme matkaa terasille. Keskustelu oli todella mielenkiintoista ja molemmilla tuntui olevan hauskaa, mutta tyttö lähti jo kymmeneltä kotiin. Toisaalta hänellä oli ollut 13 tunnin työpäivä takana, joten uskoin sen olevan vain väsymystä.
Seuraavana päivänä menin ostamaan häneltä kengät ja hänen poskensa leimahtivat tulipunaisiksi nähtyään minut. Sekin on hyvä merkki, eikö? Koko kesän kinusin häntä toisille treffeille, sulkapalloa pelaamaan, mutta aikataulut eivät mitenkään tahtoneet sopia. Heinäkuussa lähdin armeijaan. Meidän piti nähdä eräänä viikonloppuna, mutta hänen koiransa kuoli. Elokuussa hän lähti Ruotsiin opiskelemaan.
Koko kesä tekstailtiin jotain täysin tyhjänpäiväisiä kuulumisia. Koskaan en oikein kertonut, kuinka paljon tykkään hänestä. Joskus tulee tajuttoman paha olo, kun kuuntelee jotain sopivaa biisiä ja tajuaa, että tuskin näen häntä koskaan enää. Tekisi mieli pyytää häntä viikonlopuksi Suomeen, mutta tuskin hän ehtisi. Muutenkin tuntuu että pitäisi vain unohtaa tuo naikkonen, jotta tulisi parempi olo.
Kevään mittaan puhelimme pitkään erilaisissa juhlissa pari kolme kertaa. Viihdyin tajuttoman hyvin hänen seurassaan. Koulussa en uskaltanut mennä juttelemaan hänelle. Yksissä bileissä hän kuitenkin kysyi, miksi olin vältellyt häntä uuden vuoden jälkeen? En keksinyt mitään hyvää vastausta, ja rupesin väittelemään asiasta.
Muutama kuukausi tapauksen jälkeen muistin tytön repliikin sanasta sanaan, ja tajusin, että hänen oli pakko olla kiinnostunut minusta, jos kysyy tuollaista. Eikö?
YO-juhla oli kevään viimeinen juhla ja yökerhon hämyssä menetin sydämeni täydellisesti hänelle. Hän sanoi kaivanneensa juttelua kanssani. En tiedä, oliko se vain läppää vai sanoiko hän sen tosissaan. Seuraavana päivänä kalastin hänen numeronsa ja pyysin häntä ulos. Sain odottaa vuorokauden vastausta: palataan asiaan parin viikon päästä. Olin täysin murtunut, koska luulin että se oli hellä ja verhottu kieltäytyminen. Kysyin puoli kuukautta myöhemmin uudestaan, ja lopulta tapasimme biljardin merkeissä.
Ne oli elämäni parhaimmat treffit: minulla oli hauskaa, pystyin olemaan täysin oma itseni ja seura oli mielenkiintoista. Tosin molemmat jännittivät alussa todella paljon: minuun se iski jo autossa 10min ennen pelipaikkaa. Tytöstä sen näki hosumisesta, punaisista poskista ja nopeasta puheesta. Kuitenkin tunnin jälkeen siitä ei ollut tietoakaan ja jatkoimme matkaa terasille. Keskustelu oli todella mielenkiintoista ja molemmilla tuntui olevan hauskaa, mutta tyttö lähti jo kymmeneltä kotiin. Toisaalta hänellä oli ollut 13 tunnin työpäivä takana, joten uskoin sen olevan vain väsymystä.
Seuraavana päivänä menin ostamaan häneltä kengät ja hänen poskensa leimahtivat tulipunaisiksi nähtyään minut. Sekin on hyvä merkki, eikö? Koko kesän kinusin häntä toisille treffeille, sulkapalloa pelaamaan, mutta aikataulut eivät mitenkään tahtoneet sopia. Heinäkuussa lähdin armeijaan. Meidän piti nähdä eräänä viikonloppuna, mutta hänen koiransa kuoli. Elokuussa hän lähti Ruotsiin opiskelemaan.
Koko kesä tekstailtiin jotain täysin tyhjänpäiväisiä kuulumisia. Koskaan en oikein kertonut, kuinka paljon tykkään hänestä. Joskus tulee tajuttoman paha olo, kun kuuntelee jotain sopivaa biisiä ja tajuaa, että tuskin näen häntä koskaan enää. Tekisi mieli pyytää häntä viikonlopuksi Suomeen, mutta tuskin hän ehtisi. Muutenkin tuntuu että pitäisi vain unohtaa tuo naikkonen, jotta tulisi parempi olo.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.