Liisa ja Pertti ovat alle kolmekymppisiä ja asuvat vuokra-asunnossa, jonka vuokra 470€. Pertillä on vakituinen työ (nettopalkka: 1700€) ja Liisalla vuoden määrä-aikainen (nettopalkka: 1700€), mutta on melko todennäköistä, että Liisan määrä-aikainen muuttuu kolmen vuoden sisällä myös vakituiseksi. Työpaikat ovat eri paikkakunnilla, etäisyys 35 km.
Liisa ja Pertti ovat haaveilleet ostavansa rivitalohuoneiston, jonka hintalappu on noin 120 000 €. Rivitalohuoneisto on tarkoitus myydä ja ostaa omakotitalo (200 000 - 220 000 €) heti kun Liisan työpaikka vakinaistuu. Tällä hetkellä Liisalla ja Pertillä on rahaa säästössä 10 000 euron verran.
Kannattaako Liisan ja Pertin muuttaa omaan rivitaloasuntoon muutamaksi vuodeksi ennen omakotitalon hankkimista? Vai kannattaako asua vuokralla ja säästää suoraan omakotitaloon? Mitä sinä tekisit Liisan ja Pertin tilanteessa?
Liisa ja Pertti ovat haaveilleet ostavansa rivitalohuoneiston, jonka hintalappu on noin 120 000 €. Rivitalohuoneisto on tarkoitus myydä ja ostaa omakotitalo (200 000 - 220 000 €) heti kun Liisan työpaikka vakinaistuu. Tällä hetkellä Liisalla ja Pertillä on rahaa säästössä 10 000 euron verran.
Kannattaako Liisan ja Pertin muuttaa omaan rivitaloasuntoon muutamaksi vuodeksi ennen omakotitalon hankkimista? Vai kannattaako asua vuokralla ja säästää suoraan omakotitaloon? Mitä sinä tekisit Liisan ja Pertin tilanteessa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mielestäni ei ole mitään järkeä sijoittaa 120 000€
rivitalohuoneistoon vain parin vuoden ajaksi, myydä ja ottaa lisää lainaa omakotitaloa varten, missäs Liisa ja Pertti asuisivat rakentamisen aikaan, vuokralla? Säästäisin sen ajan kaiken ylimääräisen säästötilille omakotitaloa varten. Ei ole mitään takuita siitä että rivitalon pätkästä saisi enään parin vuoden päässä tuota 120 000€ mitä siitä maksettiin.
Asuisin vuokralla ja säästäisin suoraan omakotitaloon. Asia on tietysti yksilöllinen.
Niin ja lainaahan ei tietysti saada vaan sitä otetaan sen verran että oma talous kestää koko lainanmaksun ajan.
Maksaa vuokraa siihen menee n 6000e vuodessa ky tapauksessa vesi sähkö.Omassa asunnossaan maksaa omaa asuntolainaansa pois eikä vuokranantajalle rahaa.Myöskin omakotitaloa on aikaa etsiskellä pitempäänkin maksamatta toiselle vuokraa.Esim 5v asunnon hinta ei ole oleellisesti laskenutkaan todenäköisesti noussut omansa saa aina pois.
Asunnon hinta voi myös oleellisesti laskea, ei pidä luottaa siihen sokeasti, että hinta aina vaan nousee. Myös korot voivat nousta. Näissä tapauksissa ei saakaan omiaan pois. Keskusteluissa yleistetään liikaa sanontaa, että omansa saa aina pois. Näin ei kuitenkaan aina ole ja suhdanteiden muuttuessa, kuten nyt on odotettavissa, asunnon hinta voi laskea jopa 25%, koska asunnot eivät kaykään kaupaksi kuten tähän asti. Asuntoja on siis kaupan, mutta ostajat puuttuu - ´vasta siinä tilanteessa kauppa oiekastaan kannattaa!
Ise odottelisin tuossa tilanteessa vuoden tai pari, odottaisin, että kummallakin on vakituinen työ, seuraisin suhdanteita ja säästäisin.
Niin jos asuntojen hinnat laskee niin korko varmasti nousee sitähän voi tavallaan ajatella että ne tasapainoillee keskenään.
Jos ostat oman rivari kämpän ja muutaman vuoden päästä hinta tosiaan on tippunut 25 Prosenttia niin luultavasti tuon omakoti kämpän hintakin on laskenut
suunnilleen tuon 25 prossaan, siis oletuksena tietenkin ettei aijo rakentaa vaan ostaa sen omakotitalo.
Laskea asunnon hinnan reilusti sittenkin vielä kannattaa ostaa oma asunto kuin vuokraa maksaa 6000e vuodessa.
Minä en välttämättä jäisi odottelemaan spekulatiivista hintojen alenemista. Voihan niin käydä, mutta myös päinvastoin. Eli hinnat nousevatkin nykyisestä ja se jos mikä sitten pännii. Tai mikäli hinnat laskevat, korot saattavat nousta. Tässä valossa koskaan ei siis ole oikea aika ostaa.
Aloituksessa oli puhe, että Liisalla ja Pertillä on tarkoitus ostaa nyt rivarihuoneisto ja kun Liisa vakinaistetaan noin kolmen vuoden päästä, vaihtaa omakotitaloon. Kolmessa vuodessa he ovat "kusseet" pelkkiin vuokriin noin 17 000 euroa. Mieluummin maksaisin heidän pöksyissään omaa asuntoani, vaikka tosin meneehän siinäkin euroja hukkaan. Mikään en näet ole ilmaista... Mutta esim. jos he maksaisivat tuota 120 tontun lainaa (oletan, että kaikki on velkaa) 20 v takaisinmaksuajalla ja 5 %:n korolla, korkoihin olisi hukkunut vain noin puolet siitä mitä vuokra-asuntoon (kolmessa vuodessa), kun otetaan asuntolainan korkovähennyksen merkitys huomioon. Lisäksi asunnossa olisi kiinni jo omaa rahaa jonkin verran riippuen tietysti asunnon arvon muutoksista.
Pitää muistaa, heidän vuokransakin tulisi todennäköisesti nousemaan (keskimääräinen taso taitaa olla jotain 3 % luokkaa vuodessa), mikä kasvattaa eroa entisestään.
Liisan ja Pertin maksukyky pitäisi olla ok, vaikka Liisan työt yhtäkkiä loppuisivatkin (oletan että hän kuuluu työttömyyskassaan/ammattiliittoon). Ikuisesti rahaa ei tietysti saa, mutta uskon että ammatti-ihminen saa aina työtä, jos vain viitsii etsiä. Ennemmin tai myöhemmin.
Mitä sitten itse tekisin toisin? Katsoisin tilannetta uudelleen siinä vaiheessa, kun Liisa vakinaistetaan. Todennäköisesti maksaisin itse pidempään tätä ensimmäistä asuntoa, ennen kuin lähtisin harkitsemaan lisävelan ottamista. Koska he eivät ole vielä ikäloppujakaan, asialla ei kannattaisi kiirehtiä. Ja etenkin kun he muuttavat vuokralta, olisi tämä sopiva välimuoto ennen omakotitaloon hyppäämistä ja kaiken sen ylläpitämiseen, hoitamiseen ja kunnostamiseen liittyvän vastuun omalle kontolle ottamista. Rivitalohuoneistossa vastuuta on yleensä paljon vähemmän. Tässä kohtaa minä olen tietysti vähän jäävi sanomaan mitään, koska pidän itse rivitaloasumista parhaimpana vaihtoehtona MINULLE, ja se saattaa vaikuttaa mielipiteisiini.
Järkevintä olisi mielestäni toimia näin ja mikäli taloustilanne sallii (tässä esimerkissä pitäisi sallia), säästäisin asunnon maksamisen ohella rahaa muulla tavoin tulevaa suunnitelmaa varten tai maksaisin ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan - tai sekä että, riippuen kumpi vaihtoehdoista olisi järkevämpää. Kuitenkaan liiaksi elämästä tinkimättä, pitäähän sitä elääkin.
Niin olisin voinut tietysti lukea tuon aloituksen uudelleen, sillä siellähän sanottiin, että Liisalla ja Pertillä on säästöjä kymppitonnin verran. Minä en ottanut sitä huomioon laskelmissani.
Noilla tuloilla en välttämättä lähtisi näin nopealla aikataululla ostelemaan mitään yli 200 tonnin asuntoa. Kolmessa vuodessa rivariasunnon ostoon otettua lainaa on lyhennetty kuitenkin vasta aika vähän ja tuskin sen asunnon myynnistäkään saa niin massiivisia voittoja, että välttyisi merkittävältä lisävelalta. 200 t velkaa on mielestäni aivan liian iso laina noille tuloille, oli vakityö tai ei...
Odotelkaa nyt ainakin rauhassa varmuutta siitä, muuttuuko Liisan työsuhde vakituiseksi. "Todennäköisyydellä" ei paljoa lainoja lyhennellä ja eletä. Molemmilla kun näyttää kuitenkin olevan aika pienet tulot, Yksinään ei kumpikaan pysty noilla tuloilla selviämään kaiksita menoista.
Ostaisin oman rivarin.
120 000 on vielä niin vähän lainaa että siitä olisi mahdollista selviytyä vain yhden työtuloilla, jos kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan ja toinen saisi vain työttömyyskorvaukset. Maksaisin rivaria ihan rauhassa ja odottelisin että molemmilla vakinainen työ. Yleensä iän ja kokemusvuosien mukana palkoillakin tapana nousta.
OKT:hen tarvittava lainamäärä on jo niin suuri että siitä ei yhden tuloilla selviä. Tietenkin okt:ssä muutenkin enemmän työtä ja vaivaa.
Lähtisin noin isoon lainaan ja kiinteistön hankintaan vain kun molemmilla ehdottomasti pysyvät työpaikat ja mielellään tieto että jos jommalta kummalta työt menisi alta olisi uuden työpaikan saaminen varmaa. Muutoin pysyisin rivarissa.
rivari on taatusti umpihomeessa. niitä myydään mielellään pahaa-aavistamattomille nuorille pareille. siinä menee sitten sekä rahat että terveys.
mistä sen ostaa!
Me ostimme tuon hintaisen päätyhuoneiston noin 80 m2 rakennusvaiheessa olevasta luksustason rivarista. Tuolla hinnalla täältä päin ei saa omakotitaloa, paitsi niitä 30 -> vuotta vanhoja homekämppiä paskalla paikalla ja joissa on kaikki merkittävät korjaukset tekemättä. Mieluummin valitsimme uuden asunnon - uusi on aina uusi. Paikka on Pohjois-Pohjanmaalla, ison kaupungin lähellä.
Tähän hintaan saimme myös autokatospaikan ja yläkertavarauksen. Vajaalla kymppitonnilla teimme sinne 30 m2 lisätilaa, joten mielestämme teimme erinomaiset kaupta: kohtuurahalla tilavaan, uuteen, tasokkaaseen kotiin. Ja kun itse teki yläkerran, asunnon arvo nousi niin että tämän myymällä pääsisikin nyt siihen omakotitaloon, johon emme järki-ihmisinä uskaltaneet aiemmin ottaa lainaa (koska sitä olisi pitänyt ottaan niin paljon enemmän)! Vaan emmepä enää omakotitaloon halua.
hyvistä vastauksista... He ovat päättäneet pysyä vuokralla kunnes Liisan virka vakinaistuu. Silloin he tietävät tarkalleen mihin asettua ja voivat harkita omakotitaloa ensiasuntona. Mikäli he ostaisivat nyt rivitalon voisi sen myyntihinta muutaman vuoden päästä olla jopa suurempi kuin ostohinta. Näin toimimalla Liisan ja Pertin elämä on seuraavat vuodet varmasti stressittömämpää kun ei tarvitse huolehtia asuntolainasta, työtilanteesta, muutoista, rivariasunnon korjauksista, ostosta, myynnistä...
"Mikäli he ostaisivat nyt rivitalon voisi sen myyntihinta muutaman vuoden päästä olla jopa suurempi kuin ostohinta."
Tuokin on mahdollista, mutta tarkoitin toisinpäin.. :)