jos ei naistakaan. Jouduin eräässä tietyssä tilanteessa j miettimään etunimiä ja niiden monia merkityksiä. Joskus ennen muinoin annettiin lapselle nimi sen mukaan, millaiseksi hänen toivottiin varttuvan. Kaino, Sulo, Uljas, Vieno, Oiva, Mainio jne.
Totta kai nimet voitiin antaa myös muilla perusteilla, kuten Arvo, Toivo, Taimi ja Onni.
Perintönä kulkevat nimet ovat myös hyvin yleisiä.
Joskus on meinannut hymyilyttää, kun ihmiset ovat kertoneet lapsuudestaan ja siitä, miten heidän nimensä ja laulun sanat on "yhdistetty toisiinsa". On meillä Aarre verraton; Mä Taimi olen sun tarhassas; Tarmoa vaan, puolesta hengen ja heimon ja maan; Arvon mekin ansaitsemme tai Kielon jäähyväiset yms. yms.
Millä perusteella teidän lapsille on annettu nimi? Meillä toisella suvussa kulkeva nimi ja toisella täysin uuden aikainen nimi. Ei lisämerkityksiä :)
Totta kai nimet voitiin antaa myös muilla perusteilla, kuten Arvo, Toivo, Taimi ja Onni.
Perintönä kulkevat nimet ovat myös hyvin yleisiä.
Joskus on meinannut hymyilyttää, kun ihmiset ovat kertoneet lapsuudestaan ja siitä, miten heidän nimensä ja laulun sanat on "yhdistetty toisiinsa". On meillä Aarre verraton; Mä Taimi olen sun tarhassas; Tarmoa vaan, puolesta hengen ja heimon ja maan; Arvon mekin ansaitsemme tai Kielon jäähyväiset yms. yms.
Millä perusteella teidän lapsille on annettu nimi? Meillä toisella suvussa kulkeva nimi ja toisella täysin uuden aikainen nimi. Ei lisämerkityksiä :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Simo, Urpo, Tahvo...
Löytyyhän noita...=))))
Simoja löytyy suvusta, sitä nimeä en tunnusta... mutta jos huutaa vit..n simo, voi pääni kääntyä...=))))
Omat nimeni menee molemmat suvussa...
Tytölle aikoinaan annettiin etunimeksi silloinen trendikäs nimi ja toiseksi nimeksi kaivettiin suvusta nimi.
Joukossa tyhmyys tiivityy.
Hölmöä kaivaa etunimiä isoisien ja mummojen aikakaudelta! Sukunimihän on just sitä varten että se yhdistää lapsen isänsä/äitinsä sukuun. Etunimet valitaan sitten ihan muilla perusteilla: miltä kuulostaa, miten sopii sukunimen kanssa... ja mikä mahdollisesti sopii lapsen ikiomaan tyyliin ja olemukseen!
"Tästä meidän tytöstä tuli Genoveva Lötjönen kun KAIKKI naiset äidin suvussa on olleet Genovevoja..."
Ehdotan etä Lötjösen perheen tyttärelle annetaan konstailematon ja reilu suomalainen nimi - sellainen joka liittyy napakasti aitoon ja helposti lausuttavaan sukunimeen!
Psykoterapeutti piti ryhmäistuntoa esikouluikäisille lapsille ja heidän äideilleen.
"Meillä kaikilla on intohimo, joka vaikuttaa alitajunnassa siihen miten nimeämme lapsemme" hän sanoi.
Ja jatkoi: "Esimerkiksi Sadun äiti selvästi pitää lukemisesta ja Ruusun äiti puutarhanhoidosta. Tuuli taas on saanut nimensä äidin purjeveneharrastuksesta."
Samalla eräs äiti nappasi lapsensa kainaloon ja kuiskasi: "Laitapas Jorma kengät jalkaan, me lähetään nyt kotiin."
Joka tapauksessa oli hyvä vitsi.
Lapsukaisilla on "ikioma" etunimi ja rakkailta lähiomaisilta napattu toinen nimi = ukilta ja mummilta. Jospa hyvät ominaisuudet siirtyisivät siinä mukana...
Etunimien kriteerit olivat: suomalainen nimi, joka ollut käytössä jo monta sataa vuotta; ei sisällä r-kirjainta, koska sukunimessä sellainen oli siihen aikaan. Itselläni oli lapsena r-vika, josta sanottiin, että voi olla perinnöllinen taipumus... Ei oo kiva, jos ei osaa omaa nimeään oikein sanoa!
*isi, isi,,, nyt mä osaan sanoo ÄLLÄN - ja itku perään, kun ei se sitten vielä onnistunutkaan*
ninet pojille valitsin ihan sen mukaan,että ovat nykyaikaisia ja omasta mielestäni nättejä.Toinen nimi tulee sitten suvun miesten mukaan,vähän niinkuin perintönä.. :)