Sign 'o' the Times

Hyvä kysymys, mutta en osaa vastata. Itse löysin sen videona divarista vuosia sitten.

Songs in the Key of Life on kyllä hieno levy sekin, voi olla että sillä on enemmän hyviä biisejä kuin millään muulla Stevie Wonderin levyllä, mutta on sillä täytettäkin ja joitakin biisejä on venytetty pitemmiksi kuin ne ideoidensa puolesta kestävät. Tätäkään ongelmaa Princen levyllä ei ole, pitkät albumiversiot ovat järjestään parempia kuin lyhennetyt singleversiot. Ehkä se johtuukin juuri siitä että singleversiot ovat lyhennettyjä; esim. jonkun Bowien levyllä Let's Dance se nimikapple albumilla on venytetty versio ihan napakasta singlebiisistä.

unohdin tossa äskeisessä viestissä vastata siihen toiseen kysymykseesi: kyllä, kyseessä on ihan oikea konserttitaltiointi, joskin alussa on jonkinlainen elokuvallinen juonto ja jossain välissä tulee yksi musiikkivideokin eli U got the Look. Muut biisit on vedetty ihan livenä. Show on ollut harvinaisen näyttävä jopa Prince-asteikolla, Prince soitttaa ja laulaa juuri niin hyvin kuten odottaa voi, ja vaikka the Revoluton olkin tässä vaiheesssa jo hajonnut, ei uusikaan taustabändi hassumpi ollut.

Daddy Pop kirjoitti:

unohdin tossa äskeisessä viestissä vastata siihen toiseen kysymykseesi: kyllä, kyseessä on ihan oikea konserttitaltiointi, joskin alussa on jonkinlainen elokuvallinen juonto ja jossain välissä tulee yksi musiikkivideokin eli U got the Look. Muut biisit on vedetty ihan livenä. Show on ollut harvinaisen näyttävä jopa Prince-asteikolla, Prince soitttaa ja laulaa juuri niin hyvin kuten odottaa voi, ja vaikka the Revoluton olkin tässä vaiheesssa jo hajonnut, ei uusikaan taustabändi hassumpi ollut.

Lue lisää

Sign "o" the Times on kyllä selkeästi levy, jolla jokainen ratkaisu on perusteltu. 16 biisin sekaan mahtuu tosi monenlaista materiaalia, mutta kokonaisuus on upea. Albumi kulkee tyylistä tyyliin luontevasti vaihtaen koko mittansa, mutta jonkinlaisena nyrkkisääntönä voisi sanoa, että eka levy keskittyy enemmän mustaan musiikkiin, ja toinen on enemmän pop/rock-materiaalia.

Se on muuten jännää, millä tavalla Princen uran aikana on ollut todellisia äärilaitoja. 80-luvulla nero oli neroimmillaan ja syntyi käsittämättömiä albumeita kuten Sign "o" the Times, Purple Rain ja Parade. Sitten 90-luvulla sama jätkä tekee jotain niin valtavia tyylittömyyksiä vai onko kukaan ikinä pitkittänyt niinkuin Prinssi joillakin 90-luvun Symbol-levyillä? Missä oli se huikea tyylitaju silloin? 2000-luvun ryhtiliike onneksi tapahtui.

jukka kirjoitti:

Sign "o" the Times on kyllä selkeästi levy, jolla jokainen ratkaisu on perusteltu. 16 biisin sekaan mahtuu tosi monenlaista materiaalia, mutta kokonaisuus on upea. Albumi kulkee tyylistä tyyliin luontevasti vaihtaen koko mittansa, mutta jonkinlaisena nyrkkisääntönä voisi sanoa, että eka levy keskittyy enemmän mustaan musiikkiin, ja toinen on enemmän pop/rock-materiaalia.

Se on muuten jännää, millä tavalla Princen uran aikana on ollut todellisia äärilaitoja. 80-luvulla nero oli neroimmillaan ja syntyi käsittämättömiä albumeita kuten Sign "o" the Times, Purple Rain ja Parade. Sitten 90-luvulla sama jätkä tekee jotain niin valtavia tyylittömyyksiä vai onko kukaan ikinä pitkittänyt niinkuin Prinssi joillakin 90-luvun Symbol-levyillä? Missä oli se huikea tyylitaju silloin? 2000-luvun ryhtiliike onneksi tapahtui.

Lue lisää

Daddy Pop kirjoitti aikanaan Sign "o" the Timesin syntyhistoriasta. Mietin tässä, että olisiko se kolmen erillisen levyn idea ollut lopullista julkaisua toimivampi. Melkein uskallan väittää, että Princen ja Camillen soololevyistä sekä yhden biisin osalta myös The Revolution-livealbumista koottu Sign "o" the Times on parempi ratkaisu kuin mitä ton trilogian julkaiseminen olisi ollut. Valmistuihan "kompromissin" myötä lopulta maailman paras tupla-levy.

Daddy Pop kirjoitti:

Hyvä kysymys, mutta en osaa vastata. Itse löysin sen videona divarista vuosia sitten.

Songs in the Key of Life on kyllä hieno levy sekin, voi olla että sillä on enemmän hyviä biisejä kuin millään muulla Stevie Wonderin levyllä, mutta on sillä täytettäkin ja joitakin biisejä on venytetty pitemmiksi kuin ne ideoidensa puolesta kestävät. Tätäkään ongelmaa Princen levyllä ei ole, pitkät albumiversiot ovat järjestään parempia kuin lyhennetyt singleversiot. Ehkä se johtuukin juuri siitä että singleversiot ovat lyhennettyjä; esim. jonkun Bowien levyllä Let's Dance se nimikapple albumilla on venytetty versio ihan napakasta singlebiisistä.

Lue lisää

En ole törmännyt Sign O the Times -dvd:seen missään kaupassa. Ostaisin sen heti, jos jostain löytäisin. Olen kuitenkin nähnyt osia konserttitaltioinnista missäpä muuallakaan kuin netissä ;)

Sign O the Times on levynä upea ja täynnä hyviä kappaleita. Täytyy kuitenkin sanoa, että live-versiot noista kappaleista vasta jotain uskomatonta ovatkin, erityisesti Forever in My Life ja It's Gonna Be a Beautiful Night toimivat hyvin Sign O the Times -taltioinnissa.

Princen tapauksessa taitaakin yleensä mennä niin, että jos pitkät albumiversiot voittavat lyhyet sinkkuversiot, niin vielä pidemmät live-versiot peittovat kaikki studioversiot.

whitedove kirjoitti:

En ole törmännyt Sign O the Times -dvd:seen missään kaupassa. Ostaisin sen heti, jos jostain löytäisin. Olen kuitenkin nähnyt osia konserttitaltioinnista missäpä muuallakaan kuin netissä ;)

Sign O the Times on levynä upea ja täynnä hyviä kappaleita. Täytyy kuitenkin sanoa, että live-versiot noista kappaleista vasta jotain uskomatonta ovatkin, erityisesti Forever in My Life ja It's Gonna Be a Beautiful Night toimivat hyvin Sign O the Times -taltioinnissa.

Princen tapauksessa taitaakin yleensä mennä niin, että jos pitkät albumiversiot voittavat lyhyet sinkkuversiot, niin vielä pidemmät live-versiot peittovat kaikki studioversiot.

Lue lisää

Liveboksi One Nite alone... Live! on suositeltava ostos jos haluaa tutustua 2000-luvun alun Princeen livenä. Mukana on paljon tuolloin ilmestyneen Rainbow Childrenin biisejä sekä ennen julkaisemattomia (ellei sitten niiltä nettijulkaisuilta, joita minullakaan ei ole, löytyviä) sekä klassisisia 1980-luvun biisejä - 9o-luku on hypätty melkein kokonaan yli, mitä monikaan ei ehkä harmittele. Varsinkin viimeinen levy The Aftershow on huikea.

jukka kirjoitti:

Daddy Pop kirjoitti aikanaan Sign "o" the Timesin syntyhistoriasta. Mietin tässä, että olisiko se kolmen erillisen levyn idea ollut lopullista julkaisua toimivampi. Melkein uskallan väittää, että Princen ja Camillen soololevyistä sekä yhden biisin osalta myös The Revolution-livealbumista koottu Sign "o" the Times on parempi ratkaisu kuin mitä ton trilogian julkaiseminen olisi ollut. Valmistuihan "kompromissin" myötä lopulta maailman paras tupla-levy.

Lue lisää

Siinä kaksi maailman parasta tuplalevyä. LC on muuten ennen SOtTia ilmestynyt tupla, jolla ei ole yhtään heikkoa lenkkiä- viitaten Daddy popin pohdintaan. Upea levy sekin, mutta kyllä Sign of the Times (vai miten se nyt virallisesti kirjoitetaan- of, "o", vai O?) taitaa viedä, jos näitä mestariteoksia pitää vertailla. Levyn huippuhetket ovat mielestäni nimikappale Sign - the times, I could never take the place of your man, If i was your girlfriend ja Adore. Upea albumi.

Löysinpä tänään musiikkikirjastosta hieman hämärän dvd:n Prince in motion. Sillä on liveversiot mm. kappaleista Pop Life, Strange Relationship, 1 1 1=3, Family Name ja Take Me With U, eli keikkataltiointi on ilmeisesti vuodelta 2001 jolloin Prince alkoi taas käyttäää oikeaa nimeään ja teki taiteellisen comebackin albumilla Rainbow Children (paluu listojen kärkeen tapahtui kolme vuotta myöhemmin Musicologyn myötä). Näiden lomaan on sitten leikattu musiikkivideoita kuten 1999, Little Red Corvette ja I Would Die 4 U. Ihan hauska pläjäys.