Sign 'o' the Times

Daddy Pop

on paitsi maailman parhaita funk/r&b -levyjä myös ehdottomasti kaikkien aikojen paras konserttielokuva. Prince eli 20 vuotta sitten voimakkainta luomisvaihettaan, ja esittää konsertissa lähes pelkästäään tuolloin (sanan kaikissa merkityksissä) tuoreimman levynsä biisejä. Sign 'o' the Times, Slow Love, U got the Look ja muut uudet biisit hakivat tuolloin turhaan vertaistaan (eivätkä ole löytäneet vieläkään), ja mukana ovat myös Princen ensimmäinen USA:n top 10 -hitti Little Red Corvette ja huikea fuusiojazzrevittely Now's the Time. Ottakaa ja syökää, tämän jälkeen maailma ei ole enää entisensä!

9

936

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jukka

      Alkoi kiinnostaa. Onko se siis oikea livetaltiointi eikä musiikkivideotyyliin kuvattua esiintymistä? Little Red Corvettea ei ole tainnut Prince usein vetää livenä, joten se erityisesti kiinnostaa, tottakai muutkin biisit.

      Sign "o" the Times vaikuttaa kyllä todella hyvältä levyltä. Usein pitkää levyä ensi kertaa kuunnellessaan tulee mieleen välillä skipata, mutta Sign "o" the Timesin kanssa näin ei käynyt kertaakaan. En osaa erotella vielä biisejä, sillä kaikki toimivat erinomaisesti. Ei selvästikään yhtään täyteraitaa. Mites Stevie Wonderin Songs in the Key of Life muuten, Daddy Pop, viitaten ton Tahvanuksen perustaman topicin viestiisi :)

      "Beatles oli ehkä suositumpi kuin Jeesus, mutta Prince on parempi kuin Beatles."

      Asiaa.

      • Daddy Pop

        Hyvä kysymys, mutta en osaa vastata. Itse löysin sen videona divarista vuosia sitten.

        Songs in the Key of Life on kyllä hieno levy sekin, voi olla että sillä on enemmän hyviä biisejä kuin millään muulla Stevie Wonderin levyllä, mutta on sillä täytettäkin ja joitakin biisejä on venytetty pitemmiksi kuin ne ideoidensa puolesta kestävät. Tätäkään ongelmaa Princen levyllä ei ole, pitkät albumiversiot ovat järjestään parempia kuin lyhennetyt singleversiot. Ehkä se johtuukin juuri siitä että singleversiot ovat lyhennettyjä; esim. jonkun Bowien levyllä Let's Dance se nimikapple albumilla on venytetty versio ihan napakasta singlebiisistä.


      • Daddy Pop

        unohdin tossa äskeisessä viestissä vastata siihen toiseen kysymykseesi: kyllä, kyseessä on ihan oikea konserttitaltiointi, joskin alussa on jonkinlainen elokuvallinen juonto ja jossain välissä tulee yksi musiikkivideokin eli U got the Look. Muut biisit on vedetty ihan livenä. Show on ollut harvinaisen näyttävä jopa Prince-asteikolla, Prince soitttaa ja laulaa juuri niin hyvin kuten odottaa voi, ja vaikka the Revoluton olkin tässä vaiheesssa jo hajonnut, ei uusikaan taustabändi hassumpi ollut.


      • jukka
        Daddy Pop kirjoitti:

        unohdin tossa äskeisessä viestissä vastata siihen toiseen kysymykseesi: kyllä, kyseessä on ihan oikea konserttitaltiointi, joskin alussa on jonkinlainen elokuvallinen juonto ja jossain välissä tulee yksi musiikkivideokin eli U got the Look. Muut biisit on vedetty ihan livenä. Show on ollut harvinaisen näyttävä jopa Prince-asteikolla, Prince soitttaa ja laulaa juuri niin hyvin kuten odottaa voi, ja vaikka the Revoluton olkin tässä vaiheesssa jo hajonnut, ei uusikaan taustabändi hassumpi ollut.

        Sign "o" the Times on kyllä selkeästi levy, jolla jokainen ratkaisu on perusteltu. 16 biisin sekaan mahtuu tosi monenlaista materiaalia, mutta kokonaisuus on upea. Albumi kulkee tyylistä tyyliin luontevasti vaihtaen koko mittansa, mutta jonkinlaisena nyrkkisääntönä voisi sanoa, että eka levy keskittyy enemmän mustaan musiikkiin, ja toinen on enemmän pop/rock-materiaalia.

        Se on muuten jännää, millä tavalla Princen uran aikana on ollut todellisia äärilaitoja. 80-luvulla nero oli neroimmillaan ja syntyi käsittämättömiä albumeita kuten Sign "o" the Times, Purple Rain ja Parade. Sitten 90-luvulla sama jätkä tekee jotain niin valtavia tyylittömyyksiä vai onko kukaan ikinä pitkittänyt niinkuin Prinssi joillakin 90-luvun Symbol-levyillä? Missä oli se huikea tyylitaju silloin? 2000-luvun ryhtiliike onneksi tapahtui.


      • jukka
        jukka kirjoitti:

        Sign "o" the Times on kyllä selkeästi levy, jolla jokainen ratkaisu on perusteltu. 16 biisin sekaan mahtuu tosi monenlaista materiaalia, mutta kokonaisuus on upea. Albumi kulkee tyylistä tyyliin luontevasti vaihtaen koko mittansa, mutta jonkinlaisena nyrkkisääntönä voisi sanoa, että eka levy keskittyy enemmän mustaan musiikkiin, ja toinen on enemmän pop/rock-materiaalia.

        Se on muuten jännää, millä tavalla Princen uran aikana on ollut todellisia äärilaitoja. 80-luvulla nero oli neroimmillaan ja syntyi käsittämättömiä albumeita kuten Sign "o" the Times, Purple Rain ja Parade. Sitten 90-luvulla sama jätkä tekee jotain niin valtavia tyylittömyyksiä vai onko kukaan ikinä pitkittänyt niinkuin Prinssi joillakin 90-luvun Symbol-levyillä? Missä oli se huikea tyylitaju silloin? 2000-luvun ryhtiliike onneksi tapahtui.

        Daddy Pop kirjoitti aikanaan Sign "o" the Timesin syntyhistoriasta. Mietin tässä, että olisiko se kolmen erillisen levyn idea ollut lopullista julkaisua toimivampi. Melkein uskallan väittää, että Princen ja Camillen soololevyistä sekä yhden biisin osalta myös The Revolution-livealbumista koottu Sign "o" the Times on parempi ratkaisu kuin mitä ton trilogian julkaiseminen olisi ollut. Valmistuihan "kompromissin" myötä lopulta maailman paras tupla-levy.


      • whitedove
        Daddy Pop kirjoitti:

        Hyvä kysymys, mutta en osaa vastata. Itse löysin sen videona divarista vuosia sitten.

        Songs in the Key of Life on kyllä hieno levy sekin, voi olla että sillä on enemmän hyviä biisejä kuin millään muulla Stevie Wonderin levyllä, mutta on sillä täytettäkin ja joitakin biisejä on venytetty pitemmiksi kuin ne ideoidensa puolesta kestävät. Tätäkään ongelmaa Princen levyllä ei ole, pitkät albumiversiot ovat järjestään parempia kuin lyhennetyt singleversiot. Ehkä se johtuukin juuri siitä että singleversiot ovat lyhennettyjä; esim. jonkun Bowien levyllä Let's Dance se nimikapple albumilla on venytetty versio ihan napakasta singlebiisistä.

        En ole törmännyt Sign O the Times -dvd:seen missään kaupassa. Ostaisin sen heti, jos jostain löytäisin. Olen kuitenkin nähnyt osia konserttitaltioinnista missäpä muuallakaan kuin netissä ;)

        Sign O the Times on levynä upea ja täynnä hyviä kappaleita. Täytyy kuitenkin sanoa, että live-versiot noista kappaleista vasta jotain uskomatonta ovatkin, erityisesti Forever in My Life ja It's Gonna Be a Beautiful Night toimivat hyvin Sign O the Times -taltioinnissa.

        Princen tapauksessa taitaakin yleensä mennä niin, että jos pitkät albumiversiot voittavat lyhyet sinkkuversiot, niin vielä pidemmät live-versiot peittovat kaikki studioversiot.


      • Daddy Pop
        whitedove kirjoitti:

        En ole törmännyt Sign O the Times -dvd:seen missään kaupassa. Ostaisin sen heti, jos jostain löytäisin. Olen kuitenkin nähnyt osia konserttitaltioinnista missäpä muuallakaan kuin netissä ;)

        Sign O the Times on levynä upea ja täynnä hyviä kappaleita. Täytyy kuitenkin sanoa, että live-versiot noista kappaleista vasta jotain uskomatonta ovatkin, erityisesti Forever in My Life ja It's Gonna Be a Beautiful Night toimivat hyvin Sign O the Times -taltioinnissa.

        Princen tapauksessa taitaakin yleensä mennä niin, että jos pitkät albumiversiot voittavat lyhyet sinkkuversiot, niin vielä pidemmät live-versiot peittovat kaikki studioversiot.

        Liveboksi One Nite alone... Live! on suositeltava ostos jos haluaa tutustua 2000-luvun alun Princeen livenä. Mukana on paljon tuolloin ilmestyneen Rainbow Childrenin biisejä sekä ennen julkaisemattomia (ellei sitten niiltä nettijulkaisuilta, joita minullakaan ei ole, löytyviä) sekä klassisisia 1980-luvun biisejä - 9o-luku on hypätty melkein kokonaan yli, mitä monikaan ei ehkä harmittele. Varsinkin viimeinen levy The Aftershow on huikea.


      • korisko
        jukka kirjoitti:

        Daddy Pop kirjoitti aikanaan Sign "o" the Timesin syntyhistoriasta. Mietin tässä, että olisiko se kolmen erillisen levyn idea ollut lopullista julkaisua toimivampi. Melkein uskallan väittää, että Princen ja Camillen soololevyistä sekä yhden biisin osalta myös The Revolution-livealbumista koottu Sign "o" the Times on parempi ratkaisu kuin mitä ton trilogian julkaiseminen olisi ollut. Valmistuihan "kompromissin" myötä lopulta maailman paras tupla-levy.

        Siinä kaksi maailman parasta tuplalevyä. LC on muuten ennen SOtTia ilmestynyt tupla, jolla ei ole yhtään heikkoa lenkkiä- viitaten Daddy popin pohdintaan. Upea levy sekin, mutta kyllä Sign of the Times (vai miten se nyt virallisesti kirjoitetaan- of, "o", vai O?) taitaa viedä, jos näitä mestariteoksia pitää vertailla. Levyn huippuhetket ovat mielestäni nimikappale Sign - the times, I could never take the place of your man, If i was your girlfriend ja Adore. Upea albumi.


      • Daddy Pop

        Löysinpä tänään musiikkikirjastosta hieman hämärän dvd:n Prince in motion. Sillä on liveversiot mm. kappaleista Pop Life, Strange Relationship, 1 1 1=3, Family Name ja Take Me With U, eli keikkataltiointi on ilmeisesti vuodelta 2001 jolloin Prince alkoi taas käyttäää oikeaa nimeään ja teki taiteellisen comebackin albumilla Rainbow Children (paluu listojen kärkeen tapahtui kolme vuotta myöhemmin Musicologyn myötä). Näiden lomaan on sitten leikattu musiikkivideoita kuten 1999, Little Red Corvette ja I Would Die 4 U. Ihan hauska pläjäys.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      200
      1546
    2. Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies

      Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?
      Ikävä
      58
      961
    3. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      140
      954
    4. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      85
      902
    5. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      53
      826
    6. Martinan tarve valehdella.

      Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      264
      738
    7. Tumman vihreä mercedes

      Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,
      Hyrynsalmi
      10
      730
    8. Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla

      Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä
      Maailman menoa
      338
      681
    9. Olisitko oikeasti valmis rikkomaan

      Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk
      Ikävä
      58
      674
    10. Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?

      "Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol
      Maailman menoa
      74
      666
    Aihe