Oon niin väsynyt tähän. Taas toi tuli kotiin ihan hirveässä kunnossa, pyysi ämpärin (!) viereensä ja sammui tonne sohvalle. Kun yritin sanoa, että me taidettiin sopia jotain tästä asiasta, sanoi että ole nyt hiljaa. Ollaan oltu yhdessä muutama vuosi ja meillä on puolitoistavuotias lapsi. Eli joo, lapsi oli ns. vahinko lyhyen seurustelun jälkeen, itse kuitenkin otin lapsen ilolla vastaan ja yhdessä päätimme hänet pitää. Mies on koko ajan juonut aika paljon, ei ehkä hirveän usein (2-3krt/kk), mutta määrät on aika suuria sitten kerralla. Ja kunto joka kerta sen mukainen. Olen pyytänyt ja uhkaillut erolla, yrittänyt puhua nätisti mutta ei auta. Mun toive kun olisi, että hän ottaisi sillä tavalla normaalisti, ettei olisi ns. kaatokunnossa aina kun johonkin menee. Kun asiasta on riidelty, on aina pari viikonloppua kotona ja sitten taas kysyy, että haittaako, jos mä menen...
Mulla ei ole mitään juomista vastaan sinänsä ja on kiva että mies tapaa välillä omia kavereitaan jne.. Hän on selvinpäin oikein ihana isä ja kumppani. Otan itsekin välillä ja käyn viihteellä ystävieni kanssa, mutta en ikinä teiniaikojen jälkeen ole juonut itteäni tohon kuntoon missä hän on aika lailla joka kerta. Hän myös aina sanoo, että "mun kavereiden seurassa ei voi tissutella hiljaa, näyttäis naurettavalta". Mulla on vain pieni epäilys, ettei ne sen kaverit kyllä oikeasti aina tossa kunnossa ole. Oon niitä joskus nähnytkin baarissa ja ihan normaalisti ne on osanneet käyttäytyä vähän ottaneinakin, toisin kuin mun mies. Ja ei kai äijät nyt keskenään tarkkaile toistensa juomistahtia, ei kai se ole mikään syy vetää viinaa kaksin käsin?!
Juominen on oikeastaan meidän ainoa riidanaihe, ja nimenomaan se miten mies käyttäytyy ollessaan kännissä. Hänellä pettää jotenkin kontrolli ihan kokonaan, aika usein. Hän on mm. haukkunut mut huoraksi yms. useaan kertaan. Kerran hän teki näin kaveriensa ja naapuruston kuullen pihallamme puhelimessa ja laukoi samalla tosi henkilökohtaisia asioitani kaikkien tietoon. Jaan myöskin itseäni jokaiselle vastaantulijalle ym.. En tod. ole ikinä häntä pettänyt! Väkivaltainen hän ei ole, fyysisesti siis. Valmistujaisviikonloppuni molemmat illat hän vietti kaveriseurassa umpihumalassa, vaikka hänen piti vain päivällä käydä jossain. Ei siis kahdenkeskistä illallista toisena iltana ja mun viihteellelähtöä ystävien kanssa toisena iltana. Vaikka näin oli sovittu.. Pettymys oli suuri kun istuin joko "juhla"viikonlopun lapsen kanssa kaksin kotona.
Hän myöskin on joutunut/hakeutunut tappeluihin monesti yhdessäoloaikanamme ja kännissä ollessaan. Pari kertaa ensiavun kautta kotiin, toisen kerran putkasta vasta aamulla. Käräjäreissuista en edes halua tietää. Ei kai joka kerta ole hänen vikansa, mutta kai hänkin tohon jotenkin vaikuttaa?!
Olenko jotenkin ahdasmielinen vai onko jutussa oikeasti jotain vikaa. Pitääkö miehen saada vetää "överit" välillä? Toistan vielä, että selvänä mies on ihan kuin eri ihminen, käy töissä ja on ihana luonteeltaan. Mutta kun tästä yritän puhua, menee koko juttu ihan lukkoon. Sitten vaan sanoo, että lopettaa juomisen ihan kokonaan jos ei kerran "saa ottaa". Eihän se tietenkään ikinä onnistu/päätös pidä enkä mä edes halua, että hän lopettaa kaveriensa näkemisen. Eikä mua kohtuudella juominen haittaisi yhtään. Tykkään myös viettää aikaa lapsen kanssa ihan kaksin ja myös yksin vain oman itteni seurassa välillä.
Mä en myöskään haluaisi muuttua sellaiseksi ämmäksi, joka aina sanoo "ei" kun mies kysyy et voisko mennä käymään jossain. Eikö sen välillä pitäisi tajuta olla kysymättä kun tietää etten halua kieltää? Nytkin ollut molempina iltoina menossa, eilen ja tänään. Tämä on mun ensimmäinen ns. vakava suhteeni enkä oikein tiedä mikä on normaalia ja mikä ei, mitä pitää sietää.. En haluaisi koko suhdetta lopettaa tän takia, luulisi että minä ja lapsi ollaan miehelle tärkeämpiä kuin juominen. Näin hän ainakin selvänä sanoo ja sen osoittaakin todella usein. Mutta mikä siinä kohtuudessa sitten on niin vaikeaa?? Miksi pitää vetää sellaiset säälittävät ördäyskännit, jolloin näyttää ja kuulostaakin ihan kamalalta.. En vain ymmärrä. En sinänsä pelkää lapsen kanssa yksin jäämistä, tiedän että pärjäisimme ihan hyvin. Tuntuu vain niin helvetin turhalta, että toinen ajaa suhteen karille tollaisen mitättömän asian takia... Vai onko se mitätön??? Pelkään että eroan vääristä syistä enkä ikinä löydä ketään joka jaksaisi tällaista jäkättäjää (miehen kommentti!) katsella. Olin ennen vähän ylipainoinen ja itsetunto on siksi aika huono vaikka nykyään oon hyvinkin hoikissa mitoissa ja kuulemma ihan nättikin.. Silti tuntuu jotenkin niin epätoivoiselta se ajatus, että ikinä löytäisi ketään "parempaa". Onko miehissä aina joku tämän luokan vika vai onko niitä muunlaisiakin?
Kertokaa mielipiteitänne, jos joku jaksoi tänne asti tän lukea. Ottaa päähän niin valtavasti just nyt ja pakko mennä nukkumaankin että jaksaa aamulla lähteä lapsen kanssa ystävälleni evakkoon. Ei tod. kiinnosta kattella mitään krapulaista ääliötä, joka ei edes muista mitä on taas päästänyt suustaan tai tehnyt........
Mulla ei ole mitään juomista vastaan sinänsä ja on kiva että mies tapaa välillä omia kavereitaan jne.. Hän on selvinpäin oikein ihana isä ja kumppani. Otan itsekin välillä ja käyn viihteellä ystävieni kanssa, mutta en ikinä teiniaikojen jälkeen ole juonut itteäni tohon kuntoon missä hän on aika lailla joka kerta. Hän myös aina sanoo, että "mun kavereiden seurassa ei voi tissutella hiljaa, näyttäis naurettavalta". Mulla on vain pieni epäilys, ettei ne sen kaverit kyllä oikeasti aina tossa kunnossa ole. Oon niitä joskus nähnytkin baarissa ja ihan normaalisti ne on osanneet käyttäytyä vähän ottaneinakin, toisin kuin mun mies. Ja ei kai äijät nyt keskenään tarkkaile toistensa juomistahtia, ei kai se ole mikään syy vetää viinaa kaksin käsin?!
Juominen on oikeastaan meidän ainoa riidanaihe, ja nimenomaan se miten mies käyttäytyy ollessaan kännissä. Hänellä pettää jotenkin kontrolli ihan kokonaan, aika usein. Hän on mm. haukkunut mut huoraksi yms. useaan kertaan. Kerran hän teki näin kaveriensa ja naapuruston kuullen pihallamme puhelimessa ja laukoi samalla tosi henkilökohtaisia asioitani kaikkien tietoon. Jaan myöskin itseäni jokaiselle vastaantulijalle ym.. En tod. ole ikinä häntä pettänyt! Väkivaltainen hän ei ole, fyysisesti siis. Valmistujaisviikonloppuni molemmat illat hän vietti kaveriseurassa umpihumalassa, vaikka hänen piti vain päivällä käydä jossain. Ei siis kahdenkeskistä illallista toisena iltana ja mun viihteellelähtöä ystävien kanssa toisena iltana. Vaikka näin oli sovittu.. Pettymys oli suuri kun istuin joko "juhla"viikonlopun lapsen kanssa kaksin kotona.
Hän myöskin on joutunut/hakeutunut tappeluihin monesti yhdessäoloaikanamme ja kännissä ollessaan. Pari kertaa ensiavun kautta kotiin, toisen kerran putkasta vasta aamulla. Käräjäreissuista en edes halua tietää. Ei kai joka kerta ole hänen vikansa, mutta kai hänkin tohon jotenkin vaikuttaa?!
Olenko jotenkin ahdasmielinen vai onko jutussa oikeasti jotain vikaa. Pitääkö miehen saada vetää "överit" välillä? Toistan vielä, että selvänä mies on ihan kuin eri ihminen, käy töissä ja on ihana luonteeltaan. Mutta kun tästä yritän puhua, menee koko juttu ihan lukkoon. Sitten vaan sanoo, että lopettaa juomisen ihan kokonaan jos ei kerran "saa ottaa". Eihän se tietenkään ikinä onnistu/päätös pidä enkä mä edes halua, että hän lopettaa kaveriensa näkemisen. Eikä mua kohtuudella juominen haittaisi yhtään. Tykkään myös viettää aikaa lapsen kanssa ihan kaksin ja myös yksin vain oman itteni seurassa välillä.
Mä en myöskään haluaisi muuttua sellaiseksi ämmäksi, joka aina sanoo "ei" kun mies kysyy et voisko mennä käymään jossain. Eikö sen välillä pitäisi tajuta olla kysymättä kun tietää etten halua kieltää? Nytkin ollut molempina iltoina menossa, eilen ja tänään. Tämä on mun ensimmäinen ns. vakava suhteeni enkä oikein tiedä mikä on normaalia ja mikä ei, mitä pitää sietää.. En haluaisi koko suhdetta lopettaa tän takia, luulisi että minä ja lapsi ollaan miehelle tärkeämpiä kuin juominen. Näin hän ainakin selvänä sanoo ja sen osoittaakin todella usein. Mutta mikä siinä kohtuudessa sitten on niin vaikeaa?? Miksi pitää vetää sellaiset säälittävät ördäyskännit, jolloin näyttää ja kuulostaakin ihan kamalalta.. En vain ymmärrä. En sinänsä pelkää lapsen kanssa yksin jäämistä, tiedän että pärjäisimme ihan hyvin. Tuntuu vain niin helvetin turhalta, että toinen ajaa suhteen karille tollaisen mitättömän asian takia... Vai onko se mitätön??? Pelkään että eroan vääristä syistä enkä ikinä löydä ketään joka jaksaisi tällaista jäkättäjää (miehen kommentti!) katsella. Olin ennen vähän ylipainoinen ja itsetunto on siksi aika huono vaikka nykyään oon hyvinkin hoikissa mitoissa ja kuulemma ihan nättikin.. Silti tuntuu jotenkin niin epätoivoiselta se ajatus, että ikinä löytäisi ketään "parempaa". Onko miehissä aina joku tämän luokan vika vai onko niitä muunlaisiakin?
Kertokaa mielipiteitänne, jos joku jaksoi tänne asti tän lukea. Ottaa päähän niin valtavasti just nyt ja pakko mennä nukkumaankin että jaksaa aamulla lähteä lapsen kanssa ystävälleni evakkoon. Ei tod. kiinnosta kattella mitään krapulaista ääliötä, joka ei edes muista mitä on taas päästänyt suustaan tai tehnyt........
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tuolle palstalle, niin mielipiteitä kokemuspohjalla tulee:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&subcat=681
Oli pakko vielä tulla lisäämään yks juttu, kun alkoi v*tuttamaan niin älyttömästi. Mies oli näköjään jossain välissä kotiin tultuaan käynyt mun lääkkeilläni ottamassa "krapulanestolääkkeen". Mulla on vanhaan urheiluvammaan sellaisia vahvoja särkylääkkeitä, joiden reseptiä ei edes uusita kuin tietyin väliajoin --> ne on niin vahvoja et moni kai käyttää niitä väärin. Oon monesti sanonut, et niitä ei saa ottaa, kun sitten ne voi olla loppu kun niitä tosiaan tarvitsisin. Silti toi käy nappailemassa niitä.. Luoja että voi tollainen pienikin asia ärsyttää, jotenkin niin välinpitämätöntä tai jotain. Jouduin jo viimeksi reseptiä uusiessani selittämään ihan omiani lääkärille kun lääkkeet oli loppuneet ennen aikojaan.. %¤(/#%"!
Pakkaa kassit ja paa ulkoruokintaan!
Sääli lastasi ja sääli itseäsi,vaikka sääli onkin sairautta.
Lapsi saa ikuiset vammat sieluunsa kun näkee moista ördäystä,muusta nyt puhumattakaan.
Miksi olet jokin huoltoasema siellä? Pyykinpesupaikka,paidanvaihtopaikka.
Pyyhkii jalkansa sinuun.
Kohta ei edes tule "kotiin" kun siellä "sä ...309r983wis90938 k " ja niin edelleen!
MUUTA HYVÄN SÄÄN AIKANA!
Olet siis mennyt hankkimaan lapsen alkoholi ongelmaisen kanssa. Kuvauksesi perusteella sinä ja varsinkin kasvava pieni lapsi pärjäisitte paremmin, jos asuisitte erossa. Hyvin moni alkoholisti perheen lapsi on isompana vanhemmilleen vihainen siitä, etteivät he eronneet aiemmin. Lapsi voi saada ihan hyvän suhteen isäänsä, jos tapaamiset hoidetaan isän ollessa selvä.
Mutta musta sun viesti ei näyttänyt siltä että oikeasti tarvitsisi lähteä... Eikä siltä et miehes ois alkoholisti...
Jos mies on kerran reipas noin muuten ni mä sallisin "nollauskännit"... Ainut tietty et jos sen takia menee suunnitelmat uusiks ni on eri juttu....
Pystyisittekö sopia niistä viikonlopuista etukäteen...? Meinaan et tyyliin kerran kuussa vapaa viikonloppu hänelle ja kerran kuussa sulle ja muut yhdessä tai jotain...
Vaikee sanoo mitään ku en tunne...
Kokemuksen syvällä rintaäänellä, sanon, että tuo touhu vaan pahenee ajan kanssa.
Viina alkaa tulla mukaan kuvioihin useammin, ja käytös voi muuttua tuosta haukkumisesta uhkaavammaksi.
Ala etsiä asuntoa, saat varmasti apua sosiaalitoimistosta kun varaat ajan ja käyt juttelemassa.
Voit antaa miehellesi vielä mahdollisuuden valita, sinä ja lapsi tai viina. Olen aika varma että hän valitsee alkoholin, hän ei usko että sinä lähdet ennenkuin teet sen.
Tuntuu varmasti vaikealta, mutta huomaat tehneesi oikean ratkaisun.
Voimia.
äläkä humalaisen. Siitähän ei mitään tule. Päinvastoin, ne joilla kantti pettää, se pettää just siinä vaiheessa.
Ota asia puheeksi kun miehesi on selvä. Jos mies on muuten "kunnollinen", voisi kuvitella esim. 1 viikonloppu viihteellä kuukaudessa olevan sallittua (edellyttäen että sinulla on sama mahdollisuus!). Joillakin ainoa tapa rentoutua näyttää olevan pohjanmaan kautta, ja vaikka olisi luvattu olla kohtuullisia, se unohtuu korkatessa. Ikävää ja huolestuttavaakin tietysti on, jos kunto on koko viikonlopun sitten sellainen, että pois alta. Ja jos humalassa ollaan väkivaltaisia, on se merkki siitä, ettei alkoholi vain kertakaikkiaan sovi.
Vaaran merkkejä ovat
1) kyvyttömyys lopettaa alkoholin nauttiminen tai nauttia vain kohtuudella
2) kyvyttömyys pidättäytyä juomisesta vaikka tulossa olisi jotain tärkeää menoa
3) aggressiivisuus humalassa.
Lapselle on vaikea perustella miksi isi on nyt "vähän kipeä" tai ei jaksa leikkiä. Lapsi oppii suhteensa alkoholiin kotoaan. Pienikään lapsi ei ole tyhmä eikä sokea.
Hankkikoon omat krapulalääkkeensä, Buranaa saa apteekista ja aina voi ottaa pari tablettia kerralla. Sinun reseptilääkkeisiisi hänellä ei ole mitään asiaa!
Ei mulla sen viihteellä käymisen kanssa sinänsä ole ongelmaa, tai no.. Lähinnä se, että mies tuntuu olevan mielestään täysin "syyntakeeton" kun on vähänkin ottanut. Mitä tahansa saa sanoa, esim. että "Mulla on sentään kavereita kenen kanssa juoda". Tämä silloin kun mulla oli kaikkien aikojen eka isompi riita siskoni eli parhaan ystäväni kanssa. Olin siitä ollut koko viikon tosi masentunut, mies tiesi sen hyvin ja sitten laukoo tollaista kännissä. Menee siis tollaisiin tosi henk.kohtaisiin noi loukkaukset. Oon yrittänyt sanoa, että mä olen silloin kuitenkin selvänä niitä juttuja kuulemassa ja otan ne ihan TODESTA. En mä osaa ajatella, että toi nyt vaan on kännissä jne.. Jos mies sanoo silloin, että "Ihan sama, muuta pois vaan", niin pidän sitä kyllä sen oikeana mielipiteenä. Vaikka ei sitten kai pitäisi ajatella noin?
Ei mua se häiritse vaikka kävisi ns. parilla vaikka joka viikonloppu, mutta jotain kohtuutta toivoisi. Ton menemisen määrä ei siis niinkään ole se ongelma, vaan ne riidat mitä siitä känniasteesta johtuen tulee. Ehkä pitäis vaan häipyä johonkin muualle lapsen kanssa silloin kun mies ottaa ja laittaa puhelin kiinni, tai jotain. Se on vaan jotenkin niin noloakin, kuin lähes kolmekymppinen äijä örveltää ja uhoaa tuolla kännissä ihan niin kuin joku teini, huh.... Naapuritkin muuten lopetti pihassa moikkaamisen tuon huorittelu-puhelun jälkeen. Eli oli tosiaan sanoma mennyt perille niillekin, kenen ei olisi tarvinnut sitä kuulla. Onko se ihan väärin että mua hävettääkin jo TOSI paljon??
Olen avioliitossa alkoholistin kanssa. Meillä on kaksi aika pientä lasta. Olemme olleet aviossa useita vuosia.
Mies juo joka päivä,vaikka tietää että inhoan sitä
Alkuun olin itse selvä ja vittuilin.
Sitten aloin ottaa siidereitä (en känniä) itsekkin.
Sitten suutuin itselleni omasta tissuttelustani,huomasin etten pystynytkään lopettamaan ja hain lääkäriltä antabuksen avuksi.
Ja mies edelleenkin joi joka päivä. Ja olen myöskin kuullut kaikki mahdolliset haukkumasanat,jopa lasten kuullen on niitä huudettu kun on ollut känni päällä.
Paloi pinna välinpitämättömyyteen, antabuksen aiheuttamiin sivuvaikutuksiin (söin sitä yli vuoden) ja yllätys yllätys aloin taas juomaan-tissuttelemaan siis,se kuulostaa omissa korvissa paremmalta.
Minut on kasvatettu siihen,että avioliitto on elinikäinen.
Välillä kyllä (ja välillä joka päivä) mietityttää että tätäkö tämä ainokainen elämä sitten on ?!?!
Ja samaan ajatukseen totean että kyllä tämä varmaan tästä kunhan saan oman tissutteluni lopetettua,sitten ei ole siitä ainakaan syyllisyyden tunteita..,ja silti tunnen rakkautta miestäni kohtaan;ja syyllistän itseäni.
Sinun miehesi juo paljon,muttei kuten oikeasti alkoholistit.
Kannattaisi antaa miehen lukea faktaa siitä mihin asiat voivat johtaa. Saattaa vaikka pelästyä ja herätä ennen kunnon alamäkeä.
Laita ne särkylääkkeesi sellaiseen paikkaan, että miehesi ei niitä sieltä osaa edes etsiä. Esim. alusvaatelaatikkoosi.
Mä piilottaisin johonkin miehen "omaan paikkaan",josta harvoin mitään tarvitsee. Esim.puvuntakin taskuun,miehen alimman vaatehyllyn pinon taka tai keittiön ruokakaappiin.
kokemuksesta voin sanoa, että yhdessä eläminen miehen kanssa, jolla ei ole minkäänlaista kontrollia juomisensa kanssa(=vetää lärvät joka kerta), on täynnä epävarmuutta ja pelkoa, ja tilanne ei luultavasti tule ainakaan parantumaan niin kauan, kun mies juo tipankaan.
Joka kerta kun mies lähtee ryyppäämään, mietit ja pelkäät mitä tämäkin reissu tuo tullessaan, ja millaisessa kunnossa mies sieltä tuleekaan kotiin, jos edes tulee. Pelkäät hänen edesottamuksiaan humalassa.
Mieti, onko mies todellakaan sen arvoinen, että haluat tuollaista elämää. Vaikka sinusta tuntuisi kuinka, että mies on ihana ja kiltti ja kaikkea kivaa selvinpäin, niin se ei riitä. Se ei anna oikeutta örveltää kännissä kuin sika, ja pistää sinutkin kärsimään hölmöilyistään. Vaikka se yön yli nukkuminen pyyhkisi kuinka kaikki tapahtumat pois, ja seuraavana päivänä olisit valmis antamaan krapulassa matelevalle äijälle anteeksi, niin takaan, että jonakin päivänä saat tarpeeksesi. Sinusta tulee katkera, ja tulet katumaan sitä, ettet lähtenyt suhteesta aikaisemmin, vaan hukkasit elämääsi mokoman takia, joka ei pysty eikä halua muuttaa tapojaan.
Miehesi kuulostaa niin tutulta, niin tutulta.
Minä katsoin samanlaista miestä 7 pitkää vuotta, tosin väkivaltaa miehen kuvioihin ei kuulunut millään muotoa, mutta pellit juotiin kiinni joka kerta, ja ajan mittaan juominen vain lisääntyi.
Milloin siivottiin särkyneitä huonekaluja,joita humalassa kompureidessaan hajotti, oksennuksia ja jopa kusia lattioilta ja sängystä...puhumattakaan siitä humalassa sönköttämisestä, jota niin vihaan vieläkin!
Erostamme tulee ensi kesänä 10 vuotta, mies on uusissa naimisissa ja sama meno jatkuu, ja toisaalta säälittää katsoa nykyistä vaimoa samassa asemassa jossa itse aikoinaan olin. Heilläkin on vähän väliä kriisejä juuuri tuon juomisen kanssa, selvinpäin mies on mitä mukavin, on ollut aina.
Mieti tarkkaan, mitä haluat elämältäsi. Unelmiesi mies ei luultavasti ole sellainen, kuin mikä sinulla nyt on. Tasapainoiseen perhe-elämään ei kuulu epävarmuus, epätoivo ja turvattomuus.
... myös minulla kokemusta tällaisesta tapauksesta ja onneksi on nyt taakse jäänyttä elämää.
Minä myös haluaisin painottaa tuota turvallisuus asiaa perhe-elämässä. Itsekin tajusin vasta kun olin exästä eronnut, kuinka helppoa elämä oli ilman sitä jatkuvaa pelkoa ja häpeää. Energiaa oli ihan eri tavalla oikeisiin elämän asioihin.
Minusta et todellakaan ole mikään jäkättävä nainen jos vaadit mieheltäsi, joka siis on myös isä, asiallista käytöstä.
Usein vain voi olla että ne vaatimukset menevät kuuroille korville ja vastaukseksi tulee vain sinun mollaamistasi.
Toivotan sinulle voimia asian kanssa. Toivottavasti löydät asian suhteen oikean ratkaisun.
Joo,kuulostat ihan minulta,jotenkin elämäntilanne ja kokolailla perheen tarina on miehen tappelunujakoita ja huoritteluja lukuunottamatta yhtenevä.
Juuri eilen oli käymässä vähän ulkona ja lupasi tulla ajoissa kotiin,tänään pitäisi mennä pojan kummin lapsen synttäreille.Taitaa jäädä menemiset... :(
Tuli sitten 6:30 aamulla kotiin,eikä edes muista juuri mistään mitään.Olen niin hiilenä,ettei mitään rajaa!! >:(
Tuolla nukkuu makkarissa kun paskasäkki. Mietin että jos tulee nyt sitten tämmöinen tavaksi,niin otan ja lähden muksun kanssa. Vituttaa niin ankarasti,kun olen ensin maanantaista lauantaihin melkein joka perkeleen päivä töissä. Olisi vaan niin kiva viettää sunnuntaipäivää kerrankin koko perheen kesken.Mutta ei,herraa tuntuu kiinnostavan vain "kun mullon nii raskas työ,nii sit pitää joskus nollata". Vittu että pitikin mennä naimisiin tollaisen tyhmän kanssa! >:(
En minäkään nyt niin lasiin sylje,kun on sen aika,mutten juo itseäni siihen kuntoon,että on nukuttava koko seuraava päivä krapulaansa. Olen muutenkin perin aktiivinen ja vilkas ihminen,joten en jaksa kauaa enää kattella mokomaa mölliä.Parempi on varmaan lähteä...
Niin ja jos asian ottaa puheeksi on sitten niin marttyyriä ja loukkaantunutta,helvetti soikoon jos se "nollaaminen" on niin tärkeää tehköön sitä vaikka sitten joka saatanan päivä ja ihan keskenään..
on että ota ero. Mies joka ei osaa käyttäytyä kännissä, ei osaa sitä todellisuudessa selvänäkään. Pian huomaat että samanlainen käyttäytyminen ilmenee selvänäkin, yrittää vaan esittää muuta -> turhauma -> juominen.
Miehen pitää kasvaa ensin itse ennenkuin voi muita kasvattaa.
Nim. Juopon ex-vaimo jolla meni 22v juopon miehen hyysäämisessä ja lapsi kamppailee alkoholismin kanssa.
miestä et pysty muuttamaan mutta siihen pystyt miten annat itseäsi kohdella. Mitkä ovat sinun rajasi?
minä aina ihmettelin pienenä,miksi äiti ei lähe. Liki 50v se kesti sitä isääni. Oli sekin kai jonkin sortin riippuvuussuhde.
Meillä ei käynyt koskaan ketään, eikä me käyty missään.
Olen ihmisarka,teen kyllä työni,mutta en uskalla lähestyä ketään "jättää se kuitenkin".
Isä aina lupasi ja lupasi,samoin mun ex-ukko,samanlainen kuin toi sun...ja monen muun.
Minä pakkasin sen kamat,elämäni paras päätös!
Lapsi ei jäänyt kärsimään,niillä on nyt ihan ok välit.
Mua se ei voi sietää,kun kerran pistin puihalle,oon paska akka! ja kun en suostunut juopottelemaan yhessä.
MIeti illaiset jäljet haluat lapsellesi jättää humalassa örveltävästä isästä.
Käy ja lue tämäkin:
http://www.lasinenlapsuus.fi/
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/nro_3_2007/alkoholi_lapsen_silmin/
niistä juomisista jää ikuinen jälki mieleensille lapselle.
Entäs sitten se eka kerta kun se heittelee sua seinille?
http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/aggressio.htm
Älä ummista silmiäsi! Älä usko lupauksia.
...auttaisiko Sua itseäsi Al anon eli alkoholistien läheisille tarkoitettu keskusteluryhmä, joita on tietääkseni ympäri Suomea. Voisit saada vertaistukea ja paikan, jossa puhua tuosta tosi rassaavasta asiasta ja tilanteesta miehesi kanssa.
pahenee.
Meilä tuo alkoi lapsen jälkeen ja meni vaan koko ajan pahemmaksi. Hukkaan heitetty oli ne 10 vuotta. Fiksuja ja hyviä miehiäkin on ei ne ole maailmasta loppu.
Tee selvät ehdot minä tai viina. Jos ei auta niin lähde pois. Vähitellen kuvaan tulee myös väkivalta humalassa joten sinuna en jäisi sitä odottamaan.
Kohtalontoverisi, tsemppiä
Anneli
Minun mies oli samantyylinen kuin omasi eli ihana mies muuten, mutta joi kerralla älyttömiä määriä ja käyttäytyi ajoittain kännissä huonosti.
Kuusi vuotta sitä katsottuani annoin ehdon: joko perhe tai viina. Mies valitsi perheen.
Meille oli apua Allianssista, jossa kävimme yhdessä juttelemassa ammattilaisille ja heidän kanssaan mieheni suunnitteli juomisensa eli kuinka usein ja kuinka paljon suunnilleen kerrallaan. Me välteltiin vuoden verran sellaisia tilanteita, joissa normaalisti mikehen juominen karkasi käsistä eli häitä/synttäreitä/tupareita jne.
Nyt mies juo 1-2 iltana kuussa, joskus pikku humalaan, joskus vähän liian humalaan, mutta käyttäytyy aina hyvin. Kirkkaat hän jätti kokonaan pois, kun ne eivät hänelle yksinkertaisesti sopineet.
Eron ottaminen yrittämättä ensin tosissaan on mielestäni pelkuruutta ja ongelmien pakoon juoksemista.
Teet vaan asiat selviksi miehellesi :)
pitäs olla joku kassia perässä kantava apina että kelpaa.Mitään hauskaa ei saa olla, pitää vaan istua tattina saatana sohvalla ja mielistellä rumapärstäista ämmää.Ei oo elämää se,hankkikaa koira tai apina seuralaiseksi mä lähen morjes vaan.