Oon niin väsynyt tähän. Taas toi tuli kotiin ihan hirveässä kunnossa, pyysi ämpärin (!) viereensä ja sammui tonne sohvalle. Kun yritin sanoa, että me taidettiin sopia jotain tästä asiasta, sanoi että ole nyt hiljaa. Ollaan oltu yhdessä muutama vuosi ja meillä on puolitoistavuotias lapsi. Eli joo, lapsi oli ns. vahinko lyhyen seurustelun jälkeen, itse kuitenkin otin lapsen ilolla vastaan ja yhdessä päätimme hänet pitää. Mies on koko ajan juonut aika paljon, ei ehkä hirveän usein (2-3krt/kk), mutta määrät on aika suuria sitten kerralla. Ja kunto joka kerta sen mukainen. Olen pyytänyt ja uhkaillut erolla, yrittänyt puhua nätisti mutta ei auta. Mun toive kun olisi, että hän ottaisi sillä tavalla normaalisti, ettei olisi ns. kaatokunnossa aina kun johonkin menee. Kun asiasta on riidelty, on aina pari viikonloppua kotona ja sitten taas kysyy, että haittaako, jos mä menen...
Mulla ei ole mitään juomista vastaan sinänsä ja on kiva että mies tapaa välillä omia kavereitaan jne.. Hän on selvinpäin oikein ihana isä ja kumppani. Otan itsekin välillä ja käyn viihteellä ystävieni kanssa, mutta en ikinä teiniaikojen jälkeen ole juonut itteäni tohon kuntoon missä hän on aika lailla joka kerta. Hän myös aina sanoo, että "mun kavereiden seurassa ei voi tissutella hiljaa, näyttäis naurettavalta". Mulla on vain pieni epäilys, ettei ne sen kaverit kyllä oikeasti aina tossa kunnossa ole. Oon niitä joskus nähnytkin baarissa ja ihan normaalisti ne on osanneet käyttäytyä vähän ottaneinakin, toisin kuin mun mies. Ja ei kai äijät nyt keskenään tarkkaile toistensa juomistahtia, ei kai se ole mikään syy vetää viinaa kaksin käsin?!
Juominen on oikeastaan meidän ainoa riidanaihe, ja nimenomaan se miten mies käyttäytyy ollessaan kännissä. Hänellä pettää jotenkin kontrolli ihan kokonaan, aika usein. Hän on mm. haukkunut mut huoraksi yms. useaan kertaan. Kerran hän teki näin kaveriensa ja naapuruston kuullen pihallamme puhelimessa ja laukoi samalla tosi henkilökohtaisia asioitani kaikkien tietoon. Jaan myöskin itseäni jokaiselle vastaantulijalle ym.. En tod. ole ikinä häntä pettänyt! Väkivaltainen hän ei ole, fyysisesti siis. Valmistujaisviikonloppuni molemmat illat hän vietti kaveriseurassa umpihumalassa, vaikka hänen piti vain päivällä käydä jossain. Ei siis kahdenkeskistä illallista toisena iltana ja mun viihteellelähtöä ystävien kanssa toisena iltana. Vaikka näin oli sovittu.. Pettymys oli suuri kun istuin joko "juhla"viikonlopun lapsen kanssa kaksin kotona.
Hän myöskin on joutunut/hakeutunut tappeluihin monesti yhdessäoloaikanamme ja kännissä ollessaan. Pari kertaa ensiavun kautta kotiin, toisen kerran putkasta vasta aamulla. Käräjäreissuista en edes halua tietää. Ei kai joka kerta ole hänen vikansa, mutta kai hänkin tohon jotenkin vaikuttaa?!
Olenko jotenkin ahdasmielinen vai onko jutussa oikeasti jotain vikaa. Pitääkö miehen saada vetää "överit" välillä? Toistan vielä, että selvänä mies on ihan kuin eri ihminen, käy töissä ja on ihana luonteeltaan. Mutta kun tästä yritän puhua, menee koko juttu ihan lukkoon. Sitten vaan sanoo, että lopettaa juomisen ihan kokonaan jos ei kerran "saa ottaa". Eihän se tietenkään ikinä onnistu/päätös pidä enkä mä edes halua, että hän lopettaa kaveriensa näkemisen. Eikä mua kohtuudella juominen haittaisi yhtään. Tykkään myös viettää aikaa lapsen kanssa ihan kaksin ja myös yksin vain oman itteni seurassa välillä.
Mä en myöskään haluaisi muuttua sellaiseksi ämmäksi, joka aina sanoo "ei" kun mies kysyy et voisko mennä käymään jossain. Eikö sen välillä pitäisi tajuta olla kysymättä kun tietää etten halua kieltää? Nytkin ollut molempina iltoina menossa, eilen ja tänään. Tämä on mun ensimmäinen ns. vakava suhteeni enkä oikein tiedä mikä on normaalia ja mikä ei, mitä pitää sietää.. En haluaisi koko suhdetta lopettaa tän takia, luulisi että minä ja lapsi ollaan miehelle tärkeämpiä kuin juominen. Näin hän ainakin selvänä sanoo ja sen osoittaakin todella usein. Mutta mikä siinä kohtuudessa sitten on niin vaikeaa?? Miksi pitää vetää sellaiset säälittävät ördäyskännit, jolloin näyttää ja kuulostaakin ihan kamalalta.. En vain ymmärrä. En sinänsä pelkää lapsen kanssa yksin jäämistä, tiedän että pärjäisimme ihan hyvin. Tuntuu vain niin helvetin turhalta, että toinen ajaa suhteen karille tollaisen mitättömän asian takia... Vai onko se mitätön??? Pelkään että eroan vääristä syistä enkä ikinä löydä ketään joka jaksaisi tällaista jäkättäjää (miehen kommentti!) katsella. Olin ennen vähän ylipainoinen ja itsetunto on siksi aika huono vaikka nykyään oon hyvinkin hoikissa mitoissa ja kuulemma ihan nättikin.. Silti tuntuu jotenkin niin epätoivoiselta se ajatus, että ikinä löytäisi ketään "parempaa". Onko miehissä aina joku tämän luokan vika vai onko niitä muunlaisiakin?
Kertokaa mielipiteitänne, jos joku jaksoi tänne asti tän lukea. Ottaa päähän niin valtavasti just nyt ja pakko mennä nukkumaankin että jaksaa aamulla lähteä lapsen kanssa ystävälleni evakkoon. Ei tod. kiinnosta kattella mitään krapulaista ääliötä, joka ei edes muista mitä on taas päästänyt suustaan tai tehnyt........
Laitoin tän viestin tonne äitien palstallekin, mutta joku ehdotti että laittaisin tännekin niin olisi ehkä enemmän samanlaisia juttuja kokeneita.. Tässä perässä on siis toinen viesti, jonka ehdin jo ärsyynnyksissäni tonne äitipalstalle kirjoittamaan... En osaa linkittää näitä joten kopsasin sen vaan tohon perään. Toivottavasti joku edes jaksaa lukea. :S
--> Oli pakko vielä tulla lisäämään yks juttu, kun alkoi v*tuttamaan niin älyttömästi. Mies oli näköjään jossain välissä kotiin tultuaan käynyt mun lääkkeilläni ottamassa "krapulanestolääkkeen". Mulla on vanhaan urheiluvammaan sellaisia vahvoja särkylääkkeitä, joiden reseptiä ei edes uusita kuin tietyin väliajoin --> ne on niin vahvoja et moni kai käyttää niitä väärin. Oon monesti sanonut, ettei niitä saa ottaa, kun sitten ne voi olla loppu kun niitä tosiaan tarvitsisin. Silti toi käy nappailemassa niitä.. Krapulaan ja milloin mihinkin. Luoja että voi tollainen pienikin asia ärsyttää, jotenkin niin välinpitämätöntä tai jotain. Jouduin jo viimeksi reseptiä uusiessani selittämään ihan omiani lääkärille kun lääkkeet oli loppuneet ennen aikojaan.. %¤(/#%"!
Mulla ei ole mitään juomista vastaan sinänsä ja on kiva että mies tapaa välillä omia kavereitaan jne.. Hän on selvinpäin oikein ihana isä ja kumppani. Otan itsekin välillä ja käyn viihteellä ystävieni kanssa, mutta en ikinä teiniaikojen jälkeen ole juonut itteäni tohon kuntoon missä hän on aika lailla joka kerta. Hän myös aina sanoo, että "mun kavereiden seurassa ei voi tissutella hiljaa, näyttäis naurettavalta". Mulla on vain pieni epäilys, ettei ne sen kaverit kyllä oikeasti aina tossa kunnossa ole. Oon niitä joskus nähnytkin baarissa ja ihan normaalisti ne on osanneet käyttäytyä vähän ottaneinakin, toisin kuin mun mies. Ja ei kai äijät nyt keskenään tarkkaile toistensa juomistahtia, ei kai se ole mikään syy vetää viinaa kaksin käsin?!
Juominen on oikeastaan meidän ainoa riidanaihe, ja nimenomaan se miten mies käyttäytyy ollessaan kännissä. Hänellä pettää jotenkin kontrolli ihan kokonaan, aika usein. Hän on mm. haukkunut mut huoraksi yms. useaan kertaan. Kerran hän teki näin kaveriensa ja naapuruston kuullen pihallamme puhelimessa ja laukoi samalla tosi henkilökohtaisia asioitani kaikkien tietoon. Jaan myöskin itseäni jokaiselle vastaantulijalle ym.. En tod. ole ikinä häntä pettänyt! Väkivaltainen hän ei ole, fyysisesti siis. Valmistujaisviikonloppuni molemmat illat hän vietti kaveriseurassa umpihumalassa, vaikka hänen piti vain päivällä käydä jossain. Ei siis kahdenkeskistä illallista toisena iltana ja mun viihteellelähtöä ystävien kanssa toisena iltana. Vaikka näin oli sovittu.. Pettymys oli suuri kun istuin joko "juhla"viikonlopun lapsen kanssa kaksin kotona.
Hän myöskin on joutunut/hakeutunut tappeluihin monesti yhdessäoloaikanamme ja kännissä ollessaan. Pari kertaa ensiavun kautta kotiin, toisen kerran putkasta vasta aamulla. Käräjäreissuista en edes halua tietää. Ei kai joka kerta ole hänen vikansa, mutta kai hänkin tohon jotenkin vaikuttaa?!
Olenko jotenkin ahdasmielinen vai onko jutussa oikeasti jotain vikaa. Pitääkö miehen saada vetää "överit" välillä? Toistan vielä, että selvänä mies on ihan kuin eri ihminen, käy töissä ja on ihana luonteeltaan. Mutta kun tästä yritän puhua, menee koko juttu ihan lukkoon. Sitten vaan sanoo, että lopettaa juomisen ihan kokonaan jos ei kerran "saa ottaa". Eihän se tietenkään ikinä onnistu/päätös pidä enkä mä edes halua, että hän lopettaa kaveriensa näkemisen. Eikä mua kohtuudella juominen haittaisi yhtään. Tykkään myös viettää aikaa lapsen kanssa ihan kaksin ja myös yksin vain oman itteni seurassa välillä.
Mä en myöskään haluaisi muuttua sellaiseksi ämmäksi, joka aina sanoo "ei" kun mies kysyy et voisko mennä käymään jossain. Eikö sen välillä pitäisi tajuta olla kysymättä kun tietää etten halua kieltää? Nytkin ollut molempina iltoina menossa, eilen ja tänään. Tämä on mun ensimmäinen ns. vakava suhteeni enkä oikein tiedä mikä on normaalia ja mikä ei, mitä pitää sietää.. En haluaisi koko suhdetta lopettaa tän takia, luulisi että minä ja lapsi ollaan miehelle tärkeämpiä kuin juominen. Näin hän ainakin selvänä sanoo ja sen osoittaakin todella usein. Mutta mikä siinä kohtuudessa sitten on niin vaikeaa?? Miksi pitää vetää sellaiset säälittävät ördäyskännit, jolloin näyttää ja kuulostaakin ihan kamalalta.. En vain ymmärrä. En sinänsä pelkää lapsen kanssa yksin jäämistä, tiedän että pärjäisimme ihan hyvin. Tuntuu vain niin helvetin turhalta, että toinen ajaa suhteen karille tollaisen mitättömän asian takia... Vai onko se mitätön??? Pelkään että eroan vääristä syistä enkä ikinä löydä ketään joka jaksaisi tällaista jäkättäjää (miehen kommentti!) katsella. Olin ennen vähän ylipainoinen ja itsetunto on siksi aika huono vaikka nykyään oon hyvinkin hoikissa mitoissa ja kuulemma ihan nättikin.. Silti tuntuu jotenkin niin epätoivoiselta se ajatus, että ikinä löytäisi ketään "parempaa". Onko miehissä aina joku tämän luokan vika vai onko niitä muunlaisiakin?
Kertokaa mielipiteitänne, jos joku jaksoi tänne asti tän lukea. Ottaa päähän niin valtavasti just nyt ja pakko mennä nukkumaankin että jaksaa aamulla lähteä lapsen kanssa ystävälleni evakkoon. Ei tod. kiinnosta kattella mitään krapulaista ääliötä, joka ei edes muista mitä on taas päästänyt suustaan tai tehnyt........
Laitoin tän viestin tonne äitien palstallekin, mutta joku ehdotti että laittaisin tännekin niin olisi ehkä enemmän samanlaisia juttuja kokeneita.. Tässä perässä on siis toinen viesti, jonka ehdin jo ärsyynnyksissäni tonne äitipalstalle kirjoittamaan... En osaa linkittää näitä joten kopsasin sen vaan tohon perään. Toivottavasti joku edes jaksaa lukea. :S
--> Oli pakko vielä tulla lisäämään yks juttu, kun alkoi v*tuttamaan niin älyttömästi. Mies oli näköjään jossain välissä kotiin tultuaan käynyt mun lääkkeilläni ottamassa "krapulanestolääkkeen". Mulla on vanhaan urheiluvammaan sellaisia vahvoja särkylääkkeitä, joiden reseptiä ei edes uusita kuin tietyin väliajoin --> ne on niin vahvoja et moni kai käyttää niitä väärin. Oon monesti sanonut, ettei niitä saa ottaa, kun sitten ne voi olla loppu kun niitä tosiaan tarvitsisin. Silti toi käy nappailemassa niitä.. Krapulaan ja milloin mihinkin. Luoja että voi tollainen pienikin asia ärsyttää, jotenkin niin välinpitämätöntä tai jotain. Jouduin jo viimeksi reseptiä uusiessani selittämään ihan omiani lääkärille kun lääkkeet oli loppuneet ennen aikojaan.. %¤(/#%"!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ihan vitun paljo liian pitkä stoori! Mutta koita kestää ja tsemppiä! Kaikkihan on sun omissa händyissä!
kaimaa, jotka miettii samaa asiaa.
selaile tätä palstaa taaksepäin. sivuja riittää ja juuri tuosta asiasta moneen-moneen kertaan on totuus kerrottu milloin kierrellen milloin suorempaan.
ihan lyhyesti:
asia ei tule muuttumaan parempaan suuntaan vaan pahenee. sinä tulet ottamaan syytä miehesi juomisesta ja sitä sinulle tosiaan annetaan ihan pyytämättä. tuo sinun nykyinen vitutus on vasta alkusoittoa.
mitkään vetoomukset tai järkipuheet tai ulkopuoliset kriisinratkaisijat, lupaukset ei asiaa muuta, tai voi hetkeksi mutta ei pitempään.
sinun pitää itse tehdä päätös tulevaisuudestasi, myös lapsesi.
on hyvä olla elämässä positiivinen mutta alkoholin
kanssa se ei toimi. siinä pitää olla realisti.
Aivan kuin mun elämää oksentajan näkökulmasta 20v sitten.
Jäkätys jatkui muijan osalta ja mun osalta alkoi katoamistemput...
Jäkätys jatkui muijan osalta ja mun osakta alkoi kotona juominen...
Jäkätys jatjui muijan osalta ja mun osalta alkoi salaa juominen...
Molemmathan siinä sitten jos sairastuikin.
Toimenpide-ehdotus teille, ottakaa etäisyyttää. Anna ukon pämpätä rauhassa. Hoida itseäsi.
Aika ikävä kuulla että lapsenne oli vahinko.
Ei mulla sen viihteellä käymisen kanssa sinänsä ole ongelmaa, tai no.. Lähinnä se, että mies tuntuu olevan mielestään täysin "syyntakeeton" kun on vähänkin ottanut. Mitä tahansa saa sanoa, esim. että "Mulla on sentään kavereita kenen kanssa juoda". Tämä silloin kun mulla oli kaikkien aikojen eka isompi riita siskoni eli parhaan ystäväni kanssa. Olin siitä ollut koko viikon tosi masentunut, mies tiesi sen hyvin ja sitten laukoo tollaista kännissä. Menee siis tollaisiin tosi henk.kohtaisiin noi loukkaukset. Oon yrittänyt sanoa, että mä olen silloin kuitenkin selvänä niitä juttuja kuulemassa ja otan ne ihan TODESTA. En mä osaa ajatella, että toi nyt vaan on kännissä jne.. Jos mies sanoo silloin, että "Ihan sama, muuta pois vaan", niin pidän sitä kyllä sen oikeana mielipiteenä. Vaikka ei sitten kai pitäisi ajatella noin?
Ei mua se häiritse vaikka kävisi ns. parilla vaikka joka viikonloppu, mutta jotain kohtuutta toivoisi. Ton menemisen määrä ei siis niinkään ole se ongelma, vaan ne riidat mitä siitä känniasteesta johtuen tulee. Ehkä pitäis vaan häipyä johonkin muualle lapsen kanssa silloin kun mies ottaa ja laittaa puhelin kiinni, tai jotain. Se on vaan jotenkin niin noloakin, kuin lähes kolmekymppinen äijä örveltää ja uhoaa tuolla kännissä ihan niin kuin joku teini, huh.... Naapuritkin muuten lopetti pihassa moikkaamisen tuon huorittelu-puhelun jälkeen. Eli oli tosiaan sanoma mennyt perille niillekin, kenen ei olisi tarvinnut sitä kuulla. Onko se ihan väärin että mua hävettääkin jo TOSI paljon??
Niin joo, ja lapseni on ehdottomasti parasta mitä MULLE on ikinä tapahtunut ja hänen kannaltaan yritän tässä koko ajan asioita miettiä. Vahinko=raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Ei se tarkoita sitä että nyt ajattelisin lastani vahinkona.
Sinulla ei ole mitään häpeämistä siinä, että mies taitaa sairastaa alkoholismia. Ei se ole sinun vikasi, et ole sitä aiheuttanut etkä osaa sitä parantaakaan. Sinulla ei ole myöskään mitään syytä salailla sitä hänen puolestaan naapureilta, sukulaisilta tai ystäviltä.
Minua on auttanut Al-anon selviytymään alkoholismin mukanaan tuomista ongelmista. Tässä linkissä on mielestäni hyvin kuvattu, millaiseen pyöritykseen juominen vetää ympäristön:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/karuselli.htm
...ei voi olla alkoholisti, jos juo 2-3 kertaa kuukaudessa, niinkuin alkuperäinen kirjoittaja kertoi miehensä juovan.
Alkoholistin sisus huutaa alkoholia joka minuutti, tai ainakin lähes joka päivä. Voin tietty olla väärässä, mutta ei kuulosta alkoholistilta jos pystyy olemaan 29 päivää 31:stä juomatta.
Ongelmahan tässä (mielestäni) on se, miten alkoholi VAIKUTTAA ap:n puolisoon; hänestä tulee agressiivinen ja hallitsematon tyyppi. Tämä on ongelma.
Yhden asian vaan sanon. Jos minun mies nimittelisi yhdenkin kerran huoraksi niin se suhde loppuisi sillä sekunnilla.
Olen jo nuorena neitona kuullut kiihkouskovaisen isäni taholta huorittelua siinä määrin, että olen sille totaalisen allerginen. Se olisi minulla myös kerrasta poikki.
Seksuaalisuus on upea juttu miehen ja naisen välillä, naisen nimittäminen huoraksi särkee tämän intiimisuhteen.
olla erojen määrä jos jokainen eroaisi joita on kerran h...nimitelty. Kovin on pienestä kiinni joillakin yhdessä olo.
En hyväsky kenenkään nimittelyä enkä vähättelyä, mutta en kyllä avioerokaaan vireille pistäisi "yhdestä" huo....sta. Kyllä siihen eroon minulla ainakin pitää suuremmat syyt olla.
Sinusta ehkä huorittelu on pikkujuttu, minusta ei.
on herkkähipiäisiä pikkusormen heiluttajia jotka haluaa kyykyttää miestään. He ovat femakko aatteen "ylväitä" edustajia.
Jos nainen haukku miestä siaksi se on vähän sama juttu...............ja eikun hakemaan eropäätöstä käräjäoikeudesta.
Älkää ny viittikkö
Ei tässä tosiaankaan ole kyse kenenkään kyykyttämisestä saati feminismistä tai sovinismista. En tiedä miten sinä ihmissuhteesi hoidat mutta omissani ei ole nimitelty puolin eikä toisin. Eipä silti, jokainen sietäköön parisuhteessaan mitä lystää.
en hyväksy kiroilemista. Se on rumaa etenkin naisen suusta kuultuna.
Mielenkiintoista kun joku kirjoittaa tosi pitkän ja surullisen kirjoituksen missä on vaikka kuinka paljon asiaa. Niin mielenkiintoista on se että joku takertuu vain yhteen sanaan.
Mikä lie senkin takana, kuka tietää.
jonkun mielestä kertoo tuosta suhteesta sen olennaisen. Mielenkiintoista ja surullista on minusta se, jos joku ei ymmärrä mitä se kertoo.
Juu, olisi se tosi törkeetä tuollainen huorittelu (kun ei kerran syytä ole)!
Vaikka minä olenkin meillä se juova osapuoli, niin ei meillä kumpikaan huorittele tai pukittele toista -ei kännissä eikä selvinpäin.
Minusta miehesi pari kertaa kuussa vetämät lärvit ei kuulosta pahalta, vaikka olisi juonut enemmänkin. Tuo käyttäytyminen, huorittelu ja muu sen sijaan on täysin ala-arvoista.
Eikö miehesi muista käyttäytymistään sitten seuraavana päivänä vai esittääkö vaan ettei mukamas muista? Mitä hän sanoo sitten kun olet kertonut?
Jos teillä on videokamera, niin kuvaa (salaa) miestäsi hänen ollessaan pers--t olalla. Näytä video hänelle sitten kun hän on selvä. Järkyttää varmasti. Ja saattaa muistua mieleen vaikka seuraavalla ryyppyreissulla.
Toivotaan, että tätä kestää vain aikansa.
Mulla on yks ystävä, jonka mies lopetti kokonaan tuollaiset pari kertaa kuussa juomiset, koska muuttui alkoholista agressiiviseksi ja löysi joskus itsensä putkastakin, kun oli vaan kadulla ruvennut mukiloimaan jotakuta...
nokun jostain kumman syystä calamatolle, enzyymille ja äiskälle meni herne nenään kun tietty sana osu ja uppos eli kilahti ja kalahti..
Vain tällä palstalla saadaan tälläinen järjetön vääntö jostain yhdestä sanasta. Ollan laittamassa pillit pussiin YHDEN sanan takia...
Niin ja se vastaus on että sairaus on tän kaiken takana.
aina kaljaillan jälkeen piereskelee niin rajusti että peitot lepattaa, ja nukkumisesta ei tahdo tulla mittään. Muutenkin haisee kuin raato.
Pitäisikö ottaa avioero?
Miehes sopii sulle ihan prikulleen, taidat haista ihan samalla tavalla.
Niin ajattelin huomenna töissä kokeilla miespuolisten työtovereitten ja ehkä asiakkaittenkin (tätä täytyy vielä miettiä) puhuttelemista seuraavasti:
Hei tuhkamuna, toimiiko koneet? Mitens sulla, lerppuheikki, sujui viikonloppu, kävitkö sienessä? Voisiksää tynkäkulli käydä katsomassa, että autot ei parkkeeraa pihan puolelle...
Voi olla, että jotkut nauraa yllättyneinä, mutta toisilta menee naama harmaaksi. No, täillä ne miehet punnitaan turhantärkeiksi niuhoiksi tai reiluiksi jätkiksi. Tulee jännittävä päivä. ;-)
ainakin sitä asiakkaiden puhuttelemista yön yli..;-)
vähän tilastoa, että onko teillä töissä enimmäkseen turhan tärkeitä niuhoja äijiä vai reiluja kundeja? :-D
Kumma kun nainen saattaa olla huora, vaikka kysyisi vaan ohikulkijalta kelloa, ja kun miehellä on monta naista yhtäaikaa niin se on vaan mahtisonni. (Ei onneksi itselläni tällaisia ongelmia. Mulla on järkevä ja kohtelias mies.)
Ajattelin, että kokeilen ensin jotain yksitellen - aloitin it-tukihenkilöstä... mutta hän on niin mukava, että en pystynyt. Ajattelin isommalle porukalle yhteisesti, kolme mukavaa miespuolista työkaveria seisoskeli käytävällä - en kehdannut, vaikka oikein pysähdyin siihen asiaa tekemään...
Tämä koe jäi suorittamatta.
Miehen kunnia on kaataa paljon naisia, naisen kunnia on olla valikoiva, mieluummin vain se yksi? Eli miestä voi pahiten solvata nimittelemällä häntä seksuaalisesti kyvyttömäksi, naista taas nimittelemällä yliaktiiviseksi seksillä rahastajaksi.
Tasa-arvo tässä asiassa on todella kaukana.
Onnekseni olen tavannut vain niin hyväkäytöksisiä miehiä, ettei ole tarvinnut huoritteluja kuulla.
No hohhoi. Olet varmasti väsynyt. Toi kuulostaa aika pahalta.
On ihmisiä, joille pullo on aina ykkönen. Niiden persoonallisuus muuttuu kun ne on kännissä ja ne tekee asioita joita eivät ikinä tekisi selvinpäin. Pian alkaa yksin juominen ja pullojen piilottelu ja on ihan sama mitä niille sanoo, vaikka puhuisi enkelten kielellä, niin pullo on aina numero 1. Kakkoseksi jäävät puolisot ja lapset, kakkoseksi jäävät jopa ne itse. Ykkönen on pullo.
Jos sinua kiinnostaa tietää mistä on kyse, käy paikkakuntasi Al-Anon kokouksessa tai soita numeroon 09 750 200 ja kerro ongelmasi.
Et ole yksin.
Tässäpä listaa kaikenlaisista organisaatioista:
http://www.terveys2015.fi/linkit-alkoholi.html