Olin normaali kympin lapsi 11 vuotiaaseen asti. Olin kiltti, tottelevainen ja kävin syrjäkylän pientä ala-astetta 6lk:aan asti.
12-vuotiaana nukkumaan meneminen rupesi ahdistamaan minua ja itkin hysteerisesti iltaisin. Rupesin kiukuttelemaan.
12-vuotiaana leikkasin irokeesin, värjäsin hiukset mustiksi, pukeuduin mustaan, puin useita vaatekerroksia päälleni, tämän tiedän johtuneen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.. Samoihin aikoihin vanhempani alkoivat käyttää fyysistä väkivaltaa pitääkseen minut "normaalina".
Samoihin aikoihin aloin palvoa saatanaa. Kehitin oman uskonnon jonka kanssa istuin iltaisin ja öisin kynttilöitä poltellen. Kuulin harhoja, näin hallusinaatioita jotka olivat erittäin väkivaltaisia ja kohdistuivat minuun.
Jäin 8lk:lle 3 kertaa ja sinä aikana minut pakkohuostaanotettiin useasti eri koulukoteihin..
16vuotiaana olin saanut kansanopiston kautta käytyä yläasteen ja synnytin lapsen..
Nuoruudessani koin silti useita kertoja seksuaalisa hyväksikäyttöä eri tahoilta ja elin väkivaltaisessa suhteessa 4 vuotta.. Koin muutaman keskenmenon ja sairastuin tämän 4 vuoden aikana paniikkihäiriöön, masennukseen, maniaan...
Sain muutaman ohimenevän psykoosin myös.. Myöhemmin sairastuin krooniseen psykoottiseen depressioon.. Lääkityksinäni on ollut mm. remeron, tolvon, imovane, diapam, opamox, tenox, cipralex, optipar, seroquel.. ei kaikkia edes muista..
Olen miettinyt että olenko perinyt tämän vai ovatko elämänmuutokseni ja traumaattiset kokemukseni aiheuttaneet sairastumiseni.. On niin vaikeaa analysoida itseään..
Psykologille en löytänyt sanoja, joten kirjoitin elämäntarinani, niin säästyi monen tunnin puhumiset sillä paperinipulla, vähitellen luimme elämäntarinaani ja kävimme sen läpi.. Se oli mielestäni erittäin tyhjentävä kokemus, aivan kuin sen kirjoittaminenkin..
Siihen emme löytäneet vastausta että olinko psykoottinen jo lapsena, aiheuttiko mielikuvukseni hallusinaatiot? Nykyiseen dg:iini kuuluu että kuvittelen asioiden voivan tapahtua ajatuksen voimalla.. niin ajattelin jo lapsena, ja toinen on deja vu tunne, kuvittelen sen merkitsevän sitä että sama elämä on koettu ennenkin..
En kuulu kirkkoon, uskoni menetin silloin 12vuotiaana..
Nyt olen töissä mielenterveysalalla hoitajana, poika on eskarissa, on omakotitalo, olen tuore vaimo ja uutta lasta suunnittelemme.. Eli kaiken tuon jälkeen sain onnen..
12-vuotiaana nukkumaan meneminen rupesi ahdistamaan minua ja itkin hysteerisesti iltaisin. Rupesin kiukuttelemaan.
12-vuotiaana leikkasin irokeesin, värjäsin hiukset mustiksi, pukeuduin mustaan, puin useita vaatekerroksia päälleni, tämän tiedän johtuneen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.. Samoihin aikoihin vanhempani alkoivat käyttää fyysistä väkivaltaa pitääkseen minut "normaalina".
Samoihin aikoihin aloin palvoa saatanaa. Kehitin oman uskonnon jonka kanssa istuin iltaisin ja öisin kynttilöitä poltellen. Kuulin harhoja, näin hallusinaatioita jotka olivat erittäin väkivaltaisia ja kohdistuivat minuun.
Jäin 8lk:lle 3 kertaa ja sinä aikana minut pakkohuostaanotettiin useasti eri koulukoteihin..
16vuotiaana olin saanut kansanopiston kautta käytyä yläasteen ja synnytin lapsen..
Nuoruudessani koin silti useita kertoja seksuaalisa hyväksikäyttöä eri tahoilta ja elin väkivaltaisessa suhteessa 4 vuotta.. Koin muutaman keskenmenon ja sairastuin tämän 4 vuoden aikana paniikkihäiriöön, masennukseen, maniaan...
Sain muutaman ohimenevän psykoosin myös.. Myöhemmin sairastuin krooniseen psykoottiseen depressioon.. Lääkityksinäni on ollut mm. remeron, tolvon, imovane, diapam, opamox, tenox, cipralex, optipar, seroquel.. ei kaikkia edes muista..
Olen miettinyt että olenko perinyt tämän vai ovatko elämänmuutokseni ja traumaattiset kokemukseni aiheuttaneet sairastumiseni.. On niin vaikeaa analysoida itseään..
Psykologille en löytänyt sanoja, joten kirjoitin elämäntarinani, niin säästyi monen tunnin puhumiset sillä paperinipulla, vähitellen luimme elämäntarinaani ja kävimme sen läpi.. Se oli mielestäni erittäin tyhjentävä kokemus, aivan kuin sen kirjoittaminenkin..
Siihen emme löytäneet vastausta että olinko psykoottinen jo lapsena, aiheuttiko mielikuvukseni hallusinaatiot? Nykyiseen dg:iini kuuluu että kuvittelen asioiden voivan tapahtua ajatuksen voimalla.. niin ajattelin jo lapsena, ja toinen on deja vu tunne, kuvittelen sen merkitsevän sitä että sama elämä on koettu ennenkin..
En kuulu kirkkoon, uskoni menetin silloin 12vuotiaana..
Nyt olen töissä mielenterveysalalla hoitajana, poika on eskarissa, on omakotitalo, olen tuore vaimo ja uutta lasta suunnittelemme.. Eli kaiken tuon jälkeen sain onnen..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiittelin sinua jo toisen otsikon alla, ja luettuani tämän kirjoituksesi niin toivon sinulle koko sydämestäni onnellista loppuelämää! Kyllä elämä on kohdellut sinua tosi julmasti, tuli tippa silmään kun luin. Ja kuitenkin jaksat rohkaista ja auttaa muita.. Ihailen sinua!
joo,tosi hyvä et selvisit siitä,mutta onko sulla tietoa miksi lääkärit määrää vaan pilleriä toisen perään kaikille,kun oikeesti pitäis saada jotain terapiaa?Kun hoitoalalla olet niin voisitko ottaa selvää miks se on noin vanhanaikasta.Mieki oon kolmesta psykoosista selvinnyt,mut katkera oon kyl mun ns. hoidolle.
onnea elämään:)