Olen käyttänyt Cipralexia noin 1,5 kuukautta ja kärsin edelleen kummallisista tuntemuksista. Oloni on aamulla usein hyvin ahdistunut ja epätodellinen. Myös päivän aikana tuntuu monesti, että olisin kuin unessa (todellisuus tuntuu jotenkin oudolta)... ja pieniä paniikkejakin tulee töissä ja sosiaalisissa tilanteissa. Tavallaan tosin tuntuu, että mieliala on hieman tasaisempi kuin ennen lääkkeen aloitusta. Lisäksi näen todella toden tuntuisia unia...
Osaako kukaan Cipralexia käyttänyt tai käyttävä sanoa, että onkohan kyse paniikki/ahdistuneisuushäiriöön liittyvistä oireista vai lääkkeen aiheuttamista sivuoireista. Ai niin... ei pliis vastauksia, koskien lääketeollisuuden salaliittoja ym.
Osaako kukaan Cipralexia käyttänyt tai käyttävä sanoa, että onkohan kyse paniikki/ahdistuneisuushäiriöön liittyvistä oireista vai lääkkeen aiheuttamista sivuoireista. Ai niin... ei pliis vastauksia, koskien lääketeollisuuden salaliittoja ym.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Käytän ko. lääkettä.Parina ensimmäisenä päivänä oli lievää pahoinvointia,sen jälkeen ei ole ollut minkäänlaisia sivuoireita.Ahdistus yms. lievittyivät melkein heti.Otapa lääke illalla niin ei ole seuraavana päivänä tokkurainen olo.
Toisaalta,voihan olla,ettei tämä lääke ole sinulle sopiva,kysypä vaihtoehtoja lääkäriltäsi.
Tsemppiä.
täysin normaaleja SSRI-kemikaalien käytössä koska ne vääristävät aivojen serotonergisia prosesseja siten että nuo prosessit toimivat täydellä teholla myös nukkuessa. Ne häiritsevät REM-unta ja saavat aikaan unien ja todellisuuden sekoittumisen hieman samoin kuin serotonergiseen systeemiin vaikuttavat laittomat huumeet, LSD ja PCP (enkelitomu). Joillakin tuo unen ja todellisuuden sekoittuminen etenee psykoosiin asti.
Tuntemuksesi voivat olla paniikkiperäisiä tai lääkkeen aiheuttamia, vaikka SSRI-lääkkeitä käytetäänkin paniikkihäiriöön, ne myös aiheuttavat ahdistuneisuutta ja paniikkeja osalle käyttäjistä.
Jos sinulle tulee ihmisiin liittyviä outoja, vainoharhaisia ajatuksia tai itsetuhoisia pakkoajatuksia, ota heti yhteyttä psyk. polille.
söin 3 viikkoa ja olo vain oli kahta kauheampi.
Ahdistus ja masennus eivät helpottuneet pätkääkään. Ihan sietämätöntä, tajusin että
nyt on lopetettava kun huomasin kirjoittavani
lapsille jäähyvaiskirjettä keskellä yötä.
Lopettamisen jälkeen on ehkä ollut helpompaa,
nyt etsitään uutta vastaavaa lääkettä
Minulla parin viikon jälkeen lääke alkoi vaikuttaa ihan hyvin, mutta sitten noin kuukauden käytön jälkeen olo paheni. Aloin murehtimaan ja itseinho syveni itsemurha-ajatuksiin. En saanut kotona mitään aikaiseksi.
Lopetin lääkkeen ja muutamassa päivässä olo parani.
lääkkeen vähitellen annosta vähentämällä vai ihan yks kaks töks töks?
Monillahan ilmeisesti tulee aika pahat oireet jos lopettaa lääkkeen yht`äkkiä.
Otin loppuvaiheessa jonkin aikaa puolikkaan pillerin.
Ei tullut pahoja vieroitusoireita.
Tuo on niin yksilöllistä ja joskus on vaikeata tietää mikä johtuu sivuoireista ja mitä johtuu siitä että lääke ei ehkä riitä yksistään poistamaan sitä mikä on ahdistuksen tai depression perimmäinen syy. Mielestäni terapia pitäisi aina liittyä lääkitykseen. Kerro aivoimesti lääkärille miltä sinusta tuntuu ja kysy muita lääkevaihtoehtoja. Esim Cipramil on kuulemma profiililtaan lievempi eikä aiheuta niin paljon sivuoireita kun sen nuorempi serkku Cipralex. Yksi hyvä jossa on todella vähän sivuvaikutuksia on Remeron ja sen rinnakkaislääkkeet joka myös on samalla hyvä kevyt unilääke. Joissakin tapauksissa lääkäri voi kirjoittaa jonkun lievän rauhoittavan lääkkeen rinnakkaislääkkeeksi joka saattaa lievittää sivuoireita. Joillakin lääkkeen todellinen vaituskin alkaa vastaa parin kuukauden jälkeen tai ehkä vielä myöhemmin.
noin neljä kuukautta jossain määrin. On tietysti
muitakin lääkkeitä mutta, Cipralex tehosi hienosti
jo kuukaudessa, sen jälkeen hyödyt voittivat haitat.
Mä söin noin vuoden tai yli cipralexia, ni en mä sinällään huomannut mitään haittavaikutuksia sen alotuspahoinvoinnin jälkeen jota kai oli joku viikon. siinä ajan saatossa olin sitä mieltä ihan hyvä homma kun niitä tuli hankittua. Mulla ei kyllä mitään halluja tullut tai sellasta ja olokin oli lähes normaali, eli ei se nyt kaikkea harmillistakaan poistanut. Mut tuntu kuitenkin hiukan helpottavan, ehkä myös sen takia kun tiesi tekevänsä paniikilleen jotain.
Nyt mä olen 3 tai 4 kuukautta ollut käyttämäti mitään. Ei siit sillee mitään vierotusoireita tullut, enkä mä edes huomannut sitten oikeen mitään eroa itsessäni vaikka lopetin. Ja en nyt tässä onneni kukkuloilla ole, mut en missään tappoajatuksissakaan. Tos parin viikon pääst taas työttömänä varmaankin, ni vähän oon harkinnut, että jotain lääkettä hankin, ettei vahingossakaan käy silleen, et jää sit luukuttaa liiaks kotiin.