Kuuluuko masennuksen "oireisiin" sellainen kun minusta tuntuu että minulle nauretaan jos joku nauraa kun kävelen läheltä? Tiiän että huonoon itsetuntoon se kuuluu, mutta entä jos itsetunto on hyvä voiko siis kuulua vain masennukseen? Eihän kaikki toki mulle naura mut se tunne on ilkee kun se tulee.
Mulleko ne nauraa...
surullinen_
6492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"minullekko nauratte" ,jutustasi tuli mieleen yksi asiakas kaupassa ,hän oli sellainen että jäi kaupan ovelle seuraamaan kassatyöskentelyämme ja joskus tulee tilanne että jotain työkaverin kanssa juttelemme ehkäpä hymyillenkin .Noh kyseinen henkilö usein tuli takaisin sieltä ovelta sanoen nuo yllämainitut sanat .
ymmärsimme että hänellä se juttu oli mennyt sairauden puolelle ja vältimme hymyilyä hänen aikanaan ja jonkin aikaa lähtönsä jälkeen .
Uskon näin että tämäkin voi mennä sairaudeksi että luulee ihmisten katsovan ,nauravan ja puhuvat selän takana.Kuitenkin väitän että ihan normaalia on pienet luulottelut itsekullakin .Heikko itsetuntokin osasyynä.
Tomua he ovat niinkuin sinä ja minäkin ,ei meidän tarvi elämäämme hukata pelkäämällä tulla naurunalaiseksi.Yksi ainoa elämä meillä joten naurakoon ketä huvittaa :D
mutta mulla on ihan terve itsetunto ja samoja oireita olen huomannut. Nyt kun olen hyvässä kunnossa niin ei pahemmin tuollaisia ole ollut. Sitä vaan pitää koittaa psyykata, että ei ne naura eikä kyttää.
Jos eivät sinua tunne, niin miksi nauraisivat, jos olet ulkonaisesti ns. normaali. Ja jos olisivat sellaisia jotka tunnet ja jotka tietävät masennuksestasi, niin enpä usko että sille kukaan järkevä ihminen nauraa, kun ei itsekään voi tietää, mitä vielä tulee omassa elämässä.
Enpä usko että sinulle nauravat. Tiedän kyllä, että kun itseä ei juurikaan paljoa naurata, niin toisten hekotukset voi silloin jotenkin ärsyttää. Antaa toisten kuitenkin nauraa, jos naurattaa...
tuskin terve ihminen tuollaisia miettiikään. Tässä onkin kyse justiinsa kun nuppi ei välttämättä pelaa miten pitäis niin tulee vaikka mitä kuvitelmia. Toinen puoli aivoista tietää, ettei kukaan naura ja toinen puolisko kyselee nauraako kuitenkin?
Sepä siinä onkin kun mietin miksi ne nauraisi mulle. Ja tiiän että ne nauraa keskenäisille jutuille. Joku jo tossa sano hyvin et kun nuppi ei pelaa normaalisti niin tulee kuviteltua asioita.
kun olen ollut masentunut ja itsetunto ollut alhaalla.
mutta en todellakaan usko että kukaan tuntematon ihminen olisi sinulle nauranut. ei heillä ole mitään syytä, kun eivät sinua tunne.
minulla ollut joskus samanlaisia luuloja ja olen yrittänyt silloin sanoa itselleni, että eihän tuossa mun luulossa ole mitään järkeä kun nuo ihmiset eivät tunne minua ja he voivat nauraa jollekin omille jutuilleen.