häiriö ja seurustelu

Mulla on pahemmanluokan paniikkihäiriö ja lääkityksenä efexor depot 75 mg ja tarpeen mukaan myös rauhoittavia. Olen sinkku, mutta välillä toivoisin seurustelevani jälleen. Nyt taas kun olisi eräs mies, joka tuntuu musta tykkäävän ja sanoo, että ei säikähdä helpolla ja voin kertoo sille mitä vaan. Olen siis vihjaillut, että mulla ei oo kaikki ihan ok. En ole kuitenkaan saanut kerrottua asiasta.
Tässä taas iskee tilanne, että ehkä mun oiskin vaan parempi olla yksin. Kenenkään ei tarvitsisi huolehtia tästä asiasta kun mun. Ja sekin mies voisi saada jonkun "normaalin". Tiedän, ettei mun pitäis väheksyä itteeni, mutta kuitenkin tunnen olevani jotenkin "huonompi" tämän asian takia.
Yksin ollessani mulla ei oo mitään tommosia ongelmia, voinhan itse päättää missä liikun ja missä en...
Muilla vastaavia ajatuksia ja miten ootte päässyt eroon noista?
5826
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

noh,itse sairastan tätä samaa vittumaista sairautta ja olen noita kyseisiä lääkkeitä syönyt elämäni aikana varmasti ämpärillisen.en tiijä tilannettasi mutta luulen että kannattaa tutustua miekkoseen hetken aikaa ja sen jälkeen sanoa että sulla tälläinnen ongelma...ehkä se aika jo on nyt,kun mietit tätä?ei kyllä kenenkään yksin kannata jäädä tälläisen asian takia,eikä miettiä että saisi paremman.se sinun kannattaa unohtaa...sanot vaan ja selität sille miten tunnet erilaisissa tilanteissa "pahaa oloa",eipä kai muuta osaa neuvoa,jos se ei kovin onneton kaveri ole niin pitäisi nykyaikana tälläinen piirre ihmisessä ymmärtää.

Äänestä

eipä sitä mielellään mene kertomaan tuommoista
kellekkään, tuntuu että on parempi olla yksin vaikka sekään ei ole kivaa.
Toisaalta tämähän on sairaus siinä missä joku muukin, vaikka diabetes, mutta joku tökkii mullakin kertomisessa. En ole saanut sanottua
tätä edes äidilleni vielä. Rajoittaa niin hitosti sosiaalista elämää kun on pelko persiissä
koko ajan siitä milloin kohtaus tulee. ARGH !!!

Äänestä
  • En oo mäkään äitilleni edes kertonut... mut lähinnä siitä syystä, että eipä tuota kauheesti mun elämä kiinnosta, joten olkoon. Isäni taas on "vanhanaikainen", joten tuskin ymmärtäisi asiaa.
    No mulla ei niin kamalasti rajota mun sosiaalista elämää kun mulla on noi rauhottavat aina mukana missä sitten liikunkin, ne alkaa vaikuttamaan suht nopeesti jos hirvee paniikki iskee, siltikään ei oo kivaa kun joutuu tommosista huolehtimaan.
    Kuitenkin olisi vaan helpompaa olla ja elää yksin ja kadota täysin omaan maailmaan:(

    Äänestä

  • sinkkuN* kirjoitti:

    En oo mäkään äitilleni edes kertonut... mut lähinnä siitä syystä, että eipä tuota kauheesti mun elämä kiinnosta, joten olkoon. Isäni taas on "vanhanaikainen", joten tuskin ymmärtäisi asiaa.
    No mulla ei niin kamalasti rajota mun sosiaalista elämää kun mulla on noi rauhottavat aina mukana missä sitten liikunkin, ne alkaa vaikuttamaan suht nopeesti jos hirvee paniikki iskee, siltikään ei oo kivaa kun joutuu tommosista huolehtimaan.
    Kuitenkin olisi vaan helpompaa olla ja elää yksin ja kadota täysin omaan maailmaan:(

    Älkää ny herran tahden aliarvioiko itteenne!!!!
    Kysykää itteltänne et mikä muka teistä tekee huonomman ku muut.Ja mistä te ees tiedätte mitä sairauksia muilla ihmisillä on? Ei kaikki näy päällepäin.

    Ittelläni ollu 20 v paniikkihäiriö ja vetäny nappeja enemmän ku edes sais.Ensin santtuja nyt opamoxit käytös,nekin semmosella annostuksella et lääkäri joutuu raportoimaa en ny muista mihin,kun respan kirjottaa.Kun määrä on yli sallitun.Raavaampikin mies tipahtelis mun määrästä.Mutta kun tole noussu!!!
    Enkä tuu koskaan täysin eroon pääseen.Tehty selväx ja asia hyväksytty.

    Toinen asia : hoidettu C-Hepatiitti.Eipä se puoli vuotta myrkkyja kroppaan sekään mieltä ylentäny.Sairaala mokas mun kohalla ja oli sen sairaalan historian rankin hoito ever.

    Älkää ny hyvät kanssa panikoijat kuvitelko olevanne yhtään sen vähempiarvosia.
    Ite oon ainakin sinut näitten asioitten kans ja pidän itteeni vähintäänkin "normaalina"!!!!!!

    Ja hei seurustelusta: jos toinen ei hyväksy asiaa täysin ni hei se ukko ei todellakaan ollu tarpeex hyvä SULLE ittelles.Eti parempi.Ongelma oli/on sen vastapuolen ,ei SUN!!!!

    Äänestä

  • sinkkuN* kirjoitti:

    En oo mäkään äitilleni edes kertonut... mut lähinnä siitä syystä, että eipä tuota kauheesti mun elämä kiinnosta, joten olkoon. Isäni taas on "vanhanaikainen", joten tuskin ymmärtäisi asiaa.
    No mulla ei niin kamalasti rajota mun sosiaalista elämää kun mulla on noi rauhottavat aina mukana missä sitten liikunkin, ne alkaa vaikuttamaan suht nopeesti jos hirvee paniikki iskee, siltikään ei oo kivaa kun joutuu tommosista huolehtimaan.
    Kuitenkin olisi vaan helpompaa olla ja elää yksin ja kadota täysin omaan maailmaan:(

    mitä rauhoittavaa lääkettä on sellasta mitä sanoit tarvittaessa käyttäväsi? käytätkö kuitenkin sen lisäksi jotain vakituista lääkettä myös?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sinkkuN* kirjoitti:

Mulla on pahemmanluokan paniikkihäiriö ja lääkityksenä efexor depot 75 mg ja tarpeen mukaan myös rauhoittavia. Olen sinkku, mutta välillä toivoisin seurustelevani jälleen. Nyt taas kun olisi eräs mies, joka tuntuu musta tykkäävän ja sanoo, että ei säikähdä helpolla ja voin kertoo sille mitä vaan. Olen siis vihjaillut, että mulla ei oo kaikki ihan ok. En ole kuitenkaan saanut kerrottua asiasta.
Tässä taas iskee tilanne, että ehkä mun oiskin vaan parempi olla yksin. Kenenkään ei tarvitsisi huolehtia tästä asiasta kun mun. Ja sekin mies voisi saada jonkun "normaalin". Tiedän, ettei mun pitäis väheksyä itteeni, mutta kuitenkin tunnen olevani jotenkin "huonompi" tämän asian takia.
Yksin ollessani mulla ei oo mitään tommosia ongelmia, voinhan itse päättää missä liikun ja missä en...
Muilla vastaavia ajatuksia ja miten ootte päässyt eroon noista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu