Pojallani,14-vuotias, on ollut koko ikänsä jonkin sortin puheongelmia. Kaksi vuotiaana hän ei sanonut kuin pari sanaa. Autokin oli pelkkä: "to". Jätti siis sanoista ensimmäisen tavun pois. Pyysin neuvolasta lähetettä foniatrille, mutta pääsimme sinne vasta kun hän oli kolmevuotias. Sieltä sitten saatiin lähete puheterapiaan ja kahden viikon osastojaksoillakin hän oli alle kouluikäisenä kolme kertaa.Puhe kyllä alkoi sujumaan paremmin ja koulutesteissä hänet suositeltiin normaaliin luokkaan, mutta varoiteltiin myös että lukemisen kanssa voi tulla ongelmia ja paras käydä vaikka ekaluokka kahteen kertaan että oppii kunnolla lukemaan.No,ongelmiahan tuli. Ensimmäisen vuoden keväällä hän ei vielä osannut lukea ja niin anoimme hänelle oikeuden tuplata ensimmäinen luokka. Se myönnettiin ja poika aloitti syksyllä uudestaan ekan. Ja ihme ja kumma, yhtäkkiä ennen syyslomaa hän alkoi lukemaan ihan sujuvasti.
Nyt hän on jo yläasteella ja koulu on mennyt kohtalaisesti sen jälkeen. Mutta hänellä on taipumus jotenkin takellella puheessaan. Aloittaa kertomaan jonkin pienenkin asian hyvin laveasti. Ei löydä sanoja ja aloittaa aina uudestaan. Änkyttämistä se ei ole. Tuskastuu itsekin lopuksi ja sanoo, ettei osaa sanoa mitä tarkoittaa. Hän on itsekin huomannut asian
ja näyttää kärsivän siitä toveripiirissä. Kaverit eivät kuulema malta kuunnella mitä hän sanoo ja vaihtavat puheenaihetta. Poika on alkanut eristäytyä ja oleilee vain kotona yksikseen. Ei käy kavereilla eikä pyydä ketään meille. Ennen hänellä oli paljon ystäviä.
Onkohan tällaiseen mitään apua? Ja mistä sitä voisi hakea? Alan olla jo aika huolestunut.
14-vuotiaan puhe takeltelee
6
1218
Vastaukset 6
- Syyskuun sävel
Jonkinlaista sananlöytämisen tai kertomisen vaikeutta pojallasi tuntuisi olevan. Mikäli hän itse kärsii asiasta ja olisi suosiollinen menemään jonnekin tutkittavaksi, niin voisit ottaa yhteyttä joko foniatriin tai neuropsykologiin. Poikasi kenties voisi harjoitella taitojaan joko puheterapiassa tai neuropsykologisessa kuntoutuksessa. Toivottavasti löytyisi jokin väylä, jota kautta saisitte apua ja mielenrauhaa. Voisit oikeastaan kysellä neuvoja esimerkiksi Aivohalvaus- ja dysfasialiitosta www.stroke.fi . Siellä jokin puheterapeutti tai kuntoutusohjaaja voisi kenties osata neuvoa lisää tarvitseepa poikasi sitten puheterapeutin tai neuropsykologin apua. Yliopistojen logopedian laitoksilla annetaan kuntoutusta opiskelijatyönä (valvottua), myös sieltä kannattaa ehkä kysellä.
- liittyviä piirteitä ovat
Kuullostaa ihan dysfasialle, pienenä puheen tuottamisen ongelma, ja isompana sanan löytämisen vaikeutta. Meillä lapsella on (on vielä pieni) dysfasia ja kun siihen olen perehtynyt, olen tajunnut, että itsekin olen dysfaatikko, silloin sitä ei vain diagnosoitu minun nuoruudessani.
Kun tutustuin dysfasiaan, moni asia loksahti paikoilleen. Tajusin, miksi minulla voi joku aivan tuttu sana kuten "televisio" yhtäkkiä puhuessani unohtua, etten olekaan (ainakaan sen vuoksi, heh) tyhmä ja yleensäkin takeltelu puhuessa, ihmisten nimien unohtaminen jne.
Ei minulla hirveitä vaikeuksia ole ollut, mutta dysfasiaan perehtymisen jälkeen tajusin omat erityispiirteeni.
Samoin voisi pojallesi olla hyötyä siitä, että hän osaa ajatella itseään dysfaattisena, jolle on tyypillistä tälläinen unohtelu. Ja kun sen ymmärtää, voi miettiä keinoja valmiiksi eri tilanteisiin. Voi muuten olla, että murrosikä vaikeuttaa lisäksi noita dysfasiaan liittyviä juttuja. Minua itseäni helpottaa, että mietin valmiiksi mitä sanon, ihan suorat repliikit. Lyhennän sanomaani, en jaarittele pitkään, vaan menen suoraan asiaan. Itsestäni tuntuu, että olen pitkälle aikuisikään joutunut opettelemaan puhumaan. Sanat ovat päässä, mutta niiden ulostulo ei vain suju. Olenkin sellainen mietiskelijä, paljon mietin itsekseni, mutta en saa sitä sanottua ulos. En tiedä onko huono neuvo, mutta itsestäni on tuntunut, että puhumalla dysfaattinen oppii puhumaan. Ei muuta kuin keskustelua kavereiden kanssa edelleen! - dysfaatikko
liittyviä piirteitä ovat kirjoitti:
Kuullostaa ihan dysfasialle, pienenä puheen tuottamisen ongelma, ja isompana sanan löytämisen vaikeutta. Meillä lapsella on (on vielä pieni) dysfasia ja kun siihen olen perehtynyt, olen tajunnut, että itsekin olen dysfaatikko, silloin sitä ei vain diagnosoitu minun nuoruudessani.
Kun tutustuin dysfasiaan, moni asia loksahti paikoilleen. Tajusin, miksi minulla voi joku aivan tuttu sana kuten "televisio" yhtäkkiä puhuessani unohtua, etten olekaan (ainakaan sen vuoksi, heh) tyhmä ja yleensäkin takeltelu puhuessa, ihmisten nimien unohtaminen jne.
Ei minulla hirveitä vaikeuksia ole ollut, mutta dysfasiaan perehtymisen jälkeen tajusin omat erityispiirteeni.
Samoin voisi pojallesi olla hyötyä siitä, että hän osaa ajatella itseään dysfaattisena, jolle on tyypillistä tälläinen unohtelu. Ja kun sen ymmärtää, voi miettiä keinoja valmiiksi eri tilanteisiin. Voi muuten olla, että murrosikä vaikeuttaa lisäksi noita dysfasiaan liittyviä juttuja. Minua itseäni helpottaa, että mietin valmiiksi mitä sanon, ihan suorat repliikit. Lyhennän sanomaani, en jaarittele pitkään, vaan menen suoraan asiaan. Itsestäni tuntuu, että olen pitkälle aikuisikään joutunut opettelemaan puhumaan. Sanat ovat päässä, mutta niiden ulostulo ei vain suju. Olenkin sellainen mietiskelijä, paljon mietin itsekseni, mutta en saa sitä sanottua ulos. En tiedä onko huono neuvo, mutta itsestäni on tuntunut, että puhumalla dysfaattinen oppii puhumaan. Ei muuta kuin keskustelua kavereiden kanssa edelleen!Minun pojallani myös dysfasia. Samaan diagnoosiin olen myös päätynyt omalla kohdallani.
Työkseni puhun ja vedän koulutuksi isoille ja pienemmille joukoille.
Usein puhuessani toivomani sana ei tule mieleen ja
kekseliäisyyttäni käytän mitä ihmeellisempiä kielikuvia ja kiertoilmaisuja.
Kukaan ei ole koskaan huomannut tai huomauttanut aiheesta - päin vastoin - minua pidetään ilmiömäisenä puhevirtuoosina. Ihmiset kuuntelevat lähes haltioissaan jutun käänteitäni:)
- mapee
ongelma on ihan oikea ja siihen on apuakin saatavilla. Ota yhteyttä koulupsykologiin tai jos sellaista ei ole niin terveydenhoitajaan koululle joka opastaa teidän kunnan reitin avunsaantiin.
Kielellinen ongelmahan lapsella on se on selvää. - ....
Ymmärsinkö oikein?Kielelliset vaikeudet nuoruusiässä.
http://www.haukkaranta.fi/WebShop/tuotekuvaukset/tuote72.html?cat=&n=15&f=0&lang=fi&id=4 - neuvoska
Hae ilman muuta puheongelmaan apua, mutta sellainen lisäajatus tässä että se epävarmuus ja vetäytyminen liittyvät kyllä murrosikään. Myös varmaan murrosiän hormonimyrskyt ja itsekeskeisyys pahentavat puheongelmaa.
Siihen kai neuvoksi sopii, että rohkaise ja kannusta poikaa. Kerro, että kaikilla ihmisillä on ajoittain vaikeuksia ilmaista itseään, ettei se sinällään ole kovin poikkeavaa. Toisilla sellaista on enemmän, toisilla vähemmän. Että sitä voi ja kannattaa kyllä harjoitella, mutta että hän on monessa asiassa taitava ja hyvä poika (missä esimerkiksi?) Onko hänellä jokin muu (kuin kielellinen) keino ilmaista itseään?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo pelästyi, kun asiat tulivat ilmi ? Hallitus ei enää tuekaan Garden hanketta
Pääministerinä Orpo on vastuussa hallituksensa päätöksenteosta. Hallitus päätti avokätisestä tuesta hankkeelle, joka ei3991641- 1451071
- 661036
- 861024
- 92940
Miksi naiset tuoksuvat vaihdevuosien tietyssä vaiheessa todella etäännyttäviltä
Mietin tätä, onko luojalla ollut jokin tarkoitus näin voimakkaan lemun aikaan tekemiselle. Monet ajattelevat miten joku134732- 94721
- 45691
Voisitko mies auttaa..
Ottaisit yhteyttä vielä kerran, jos haluat? 🤔 Jätäthän ilkeät kommentit pois.50659En ehkä onnistu siinä
Kovasti minä yritän näyttää kauniilta, vain sinua varten, mutta en taida onnistua siinä.57634