kysyn vaan??

eipä ole ennen ollut näin huonoja ministereitä kuin on kokoomus tuonut hallitukseen!! kaikki kokoomus ministerit ovat epäpäteviä virkaansa keskustan ministerit ovat jotakuten pärjäilleet mutta nämä kataiset,kanervat, ja kaiken huipuksi todella luokaton ministeri häkämies heti vaihtoon!!!!!

Jos Venäjä päättää korjata Uralilta Euroopanpuoleisen Venäjän kertaheitolla modernimmaksi ajan tasalle, niin Suomen tiet eivät kestä sitä rekkarallia, joka miljoonan rekan kulkeminen vuosittain Suomesta Venäjälle aiheuttaisi.

Siksi, Venäjä on todellakin varteenotettava uhka Suomen tieverkolle.

Samalla lailla ovat uhka Suomelle vaurastuva keskiluokka, joka tosin myös stabiloi Venäjää, mutta Suomeen turistimatkoille tullessaan tyhjentäisi SUomen luxustuotteista, viidensadan euron seteleistä ja turkeista yms pienestä kivasta egoa hivelevästä ylenmääräisyydestä.

Ja sekös Suomen saisi sekaisin, kun kahiseva kansa tuulitakeissaan katsoisi venäläisiä turisteja turkeissaan ja mersuissaan...

Kyllä siinä pahinkin punikkidemari iskisi tulta ja katuisi ikuisesti, että koskaan aukaisi Lenin punaisen kirjan niellen koukun syötteineen siimoineen....

On, todellakin on Venäjä on uhka.

Pietarin kaupungissa on yhtä paljon väkeä kuin koko Suomessa. Ja Moskovassa noin tuhannen kilometrin päässä on kaksi kertaa Suomen väkiluku.
Pelkästään Moskovassa on 100.000 tuhatta rikasta, joilla on ostovoimaa niin, ettei lompakko taivu kaksinkerroin läheskään niin helposti kuin suomalainen palvelualtis myyjä turkismyymälässä.

Joten Venäjä on todellakin suuri uhka, sillä sitä rahamäärän paljoutta joka on kertynyt Venäjällä kansan jaettavaksi öljyn, kaasun, metsän yms sekä kavalletun ulkomaisen avun määrästä ei voi edes arvailla, vaan pelkästään olettaa olevan aivan helvetillisen suuri ja ylitsepursuava.

Joten, on, siis todellakin on.

Virittäkää katiskat, rysät, koukut ja kaikki muutkin houkuttimet ja myykää pahvipäät turkiksia, kultakelloja, luxusautoja ja ihan mitä vaan lainmukaista tavaraa ja palvelua, mitä turistit kysyvät Suomesta.

Sillä vielä tulee aika, jolloin taas Suomalaisella rahalla rakennetaan Pietariin jäähalleja jätevedenpuhdistamojen sijaan.

Sillä näin on aina ollut, on ja tulee olemaan.
Ainut mikä on varmaa, on se, että kauppa käy, balalaikka laulaa ja vodkasta tulee känniin.

Yritin lähteä lomille. Tunsin itseni vapisevaksi kasaksi, joka ei liikkunut tahdonvoimastaan huolimatta. Porttien ulkopuolella maailmani olisi kuitenkin täysin toisenlainen kuin ennen. Aloin taas nyyhkyttää ja huohottaa paikallani. Joku tiesi minun olevan homo. Se oli asia, joka oli iskeytynyt päähäni niin kovasti, ettei se jättänyt minulle hetkenkään rauhaa. Sitä ei ollut tiennyt kukaan, ja nyt joku tiesi sen, täällä, missä sen esille tulemisesta saattaisi olla kaikkein eniten haittaa.

Olisin ryhtynyt itkemään jollen olisi ollut yleisellä paikalla. Koko sotilaallinen ja miehinen ylpeyteni oli rytätty kasaan, ja urani armeijassa oli vaakalaudalla. Kuitenkin halusin sitä enemmän kuin mitään, koskaan. Ketään. Jo ennen kuin käännyin kuulin hänen äänensä. Halme.

En käyttänyt enää hänestä alokas-sanaa, koska hän oli tehnyt täysin selväksi, ettei hän suostuisi olemaan minunlaiseni kokelaan alokas. Minä en ollut enää mitään, ja hän oli herrani.

Halme irrottautui kaveriporukastaan ja käveli minun luokseni.

"Lomille lähdössä, vai?" Hän sanoi, mutta ei katsonut minuun päinkään. Hänen koko olemuksensa huokui säälimättömyyttä.

"Kyllä olen." Vastasin. Halmeen kasvoille nousi ivallinen hymy. Hän ei vieläkään kääntänyt katsettaan minua kohti, vaikka tarvitsin sitä kipeästi. Hymyn näkeminen, edes ilkeän, olisi nyt se mitä kaipasin.

"Alokas Halme." Sanoin yhtäkkiä. Hymy kuoli Halmeen kasvoilta kun ne kääntyivät minua kohti.

"Minun täytyi vain nähdä teidät." Vaikersin taas nyyhkyttäen. Vihasin itseäni. Miten tuollainen mies voi saada lähestulkoon RUK:n priimuksen kyyneliin vain katseellaan. Halme lähti.

Kun vihdoin pääsin kotiin purskahdin välittömästi itkuun. Hoipuin eteisestä makuuhuoneeseen sängylleni, tartuin tyynyyni ja puristin sen tiukasti rintaani vasten. Halme..aloin hokea mielessäni. Halme, Halme, Halme. Itkin ja nukahdin välillä. Heräsin keskellä yötä itkemään ja nukuin. Aamulla herätessäni tuntui siltä, etten olisi nukkunut ollenkaan. Tämän kaiken täytyi olla vain jotain sairasta leikkiä.

Lähdin kuitenkin päivällä ostamaan Halmeen vaatimia tavaroita. Yritin asioida seksikaupassa mahdollisimman nopeasti, sillä en todellakaan käynyt niissä vakituisesti. Kuitenkin ostokseni herättivät mielenkiintoa jopa myyjässä, vaikka luulisi hänen nähneen jo kaiken. Käteni vapisivat, kun yritin liikkua kaduilla mahdollisimman luonnollisesti. Kun pääsin kotiin, soitin heti Halmeelle. Hän ei vastannut. Myöhemmin sain vain viestin, että hän tulee käymään luonani...