Tietenkin jotkut vanhemmat hämmentyvät, kun omat lapset alkavat kysellä, mitä tarkoittaa "60- ja 70-lukujen vaikeat ajat".
Vaikeiden aikojen kaivelu on "anteeksisaadun menneisyyden" kaivelua ja sekös herättää syyllisyyttä. Syyllisyydentunnehan on "synnintuntoa" ja silloin on sielunhätä omasta taivasosuudesta. Huoli siitä, että: "Onkohan minulla nyt kaikki synnit anteeksi?", on kauhean epämiellyttävää, koska on epävarmaa pääseekö taivaaseen vai joutuuko tulikivijärveen.
Nuorille pitää opettaa, että on syntiä kaivella vaikeita 60- ja 70-lukuja. Ainoa pakotie syyllisyydentunteista ja vaikeista ajoista on uskoa kaikki synnit anteeksi - iloon, rauhaan ja vapauteen asti - ja lakata kaivelemasta pohjattomasta armonmerestä.
Itse entisenä vl:nä olen opetellut uutta suhtautumistapaa syyllisyydentunteisiini. Syyllisyydentunne ohjaa minua välttämään samaa virhettä, hyvittämään tekemäni virheet, pyytämään anteeksi ihmisiltä, joita vastaan olen rikkonut ja rukoilemaan anteeksiantoa Jumalalta.
Mielestäni vl-uskossa ei korosteta rakkautta lähimmäistä kohtaan, vaan oman sielun pelastamista uskomalla kaikki synnit anteeksi. Mielestäni on tehokkaampaa pelastaa itsensä (ja lähimmäisensä) syyllisyydeltä seuraamalla Jeesuksen esimerkkiä lähimmäisen rakkaudesta ja odottamalla taivaasta tulevaa anteeksiantoa, joka varmasti tulee aikanaan.
Vaikeiden aikojen kaivelu on "anteeksisaadun menneisyyden" kaivelua ja sekös herättää syyllisyyttä. Syyllisyydentunnehan on "synnintuntoa" ja silloin on sielunhätä omasta taivasosuudesta. Huoli siitä, että: "Onkohan minulla nyt kaikki synnit anteeksi?", on kauhean epämiellyttävää, koska on epävarmaa pääseekö taivaaseen vai joutuuko tulikivijärveen.
Nuorille pitää opettaa, että on syntiä kaivella vaikeita 60- ja 70-lukuja. Ainoa pakotie syyllisyydentunteista ja vaikeista ajoista on uskoa kaikki synnit anteeksi - iloon, rauhaan ja vapauteen asti - ja lakata kaivelemasta pohjattomasta armonmerestä.
Itse entisenä vl:nä olen opetellut uutta suhtautumistapaa syyllisyydentunteisiini. Syyllisyydentunne ohjaa minua välttämään samaa virhettä, hyvittämään tekemäni virheet, pyytämään anteeksi ihmisiltä, joita vastaan olen rikkonut ja rukoilemaan anteeksiantoa Jumalalta.
Mielestäni vl-uskossa ei korosteta rakkautta lähimmäistä kohtaan, vaan oman sielun pelastamista uskomalla kaikki synnit anteeksi. Mielestäni on tehokkaampaa pelastaa itsensä (ja lähimmäisensä) syyllisyydeltä seuraamalla Jeesuksen esimerkkiä lähimmäisen rakkaudesta ja odottamalla taivaasta tulevaa anteeksiantoa, joka varmasti tulee aikanaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kamalaa pelottelua on sinun opetuksesti.
Syyllisyyden pitäisi olla syntiä ja viedä sitten asianomainen helvetin pelkoon ja huoleen taivasosuudesta!! Jo pomppas!!
Ei kristitylle kuulu helvetin pelko.
Jumalan lapsi saa uskoa itsensä keskelle taivasti syytöstenkin alla.
"Ei ole yhtään kadotustuomiota niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat".
Ei ynnintuntokaan irrota kristittyä Jeesuksesta, joka uskolla omistetaan. Hän on juuri syntisten Vapahtaja, ei täydellisesti onnistuneiden.
Henkioppi heräsi henkiin.
Onhan se vaativaa rakastaa lähimmäistä kuin itseään, mutta mielestäni anteeksiantamuksen asenne ja lähimmäisenrakkauden asenne kulkevat käsikädessä.
Henkioppi heräsi?
Onko väärin sanoa, että meillä on taistelu henkivaltoja vastaan... ei lihaa?
Kommentoin sinun vaatimusten henkeästi, jossa painat kristittyjä ikeen alle helvetin pelkoon.
Sellainen työ ei ole Jumalasta.
"painat kristittyjä ikeen alle helvetin pelkoon.
Sellainen työ ei ole Jumalasta."
Olen täysin samaa mieltä. Helvetillä pelottelu ei ole sopivaa.
Olen pahoillani, että luulit minun kirjoittavan pelkästään omista uskonkäsityksistäni. Tarkoitukseni oli tuoda vl-ajattelua sarkastisesti esille.
Nimenomaan Jeesuksen tärkeimmistä neuvoista oli rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään.
"Vaikeiden aikojen kaivelu on "anteeksisaadun menneisyyden"
"Nuorille pitää opettaa, että on syntiä kaivella vaikeita 60- ja 70-lukuja."
Kirjoitatko tosissasi tuollaista?
Nuo kaksi asiaa ovat pahasti ristiriidassa keskenään.
1.Onko tosiaan SRK:n hoitomiehet tehneet asiasta parannuksen?
2.Elleivät ole, niin virheistä keskusteleminen ei ole väärin!
Miksi siis pitäisi opettaa rippikoulussa niiden olevan anteeksiannettuja, vaikka näin ei olisikaan? Silläkö Naatus hyllytettiin, koska hän tietää hoitokousten olevan selvittämättä, ja se vois tulla rippikoulussa esille?
Huomaatko, että rippilasten vanhemmatkin voivat olla täysin tietämättömiä koko hoitokouksista!
Raamattu ei kiellä puhumasta vaikeista asioista. Sitä rajoittaa tällä hetkellä SRK.
Avauksessa kolme ensimmäistä kappaletta on vl-käsitystä parhaimmillaan/pahimmillaan ja kaksi viimeistä kirjoittajan omia mielipiteitä.
Kokemukseni mukaan anteeksiannettujen kaivelu on joidenkin vl-uskoisten mielestä syntiä. En väitä, että vaikeat ajat olisivat oikeasti anteeksiannettuja, mutta vl-uskovaiset voivat haluta uskoa niin. Tämän vuoksi laitoin heittomerkkeihin "anteeksisaadun menneisyyden".
Syyllisyyden herättämisen kokemukset tiukassa tilanteessa on tuttua vl-ajoiltani. Sen vuoksi oletan, että Naatuksen hyllyttäminen on varoittava uhkaus vaikeista ajoista kyseleville nuorille ja vanhempien hämmennyksen oikeellisuuden hyväksymistä. Siis "älköön kukaan pitäkö hyvänä vanhojen kaivelua, koska sehän on syntiä", ei ole avaajan mielipide, vaan hyllytyksen taustalla olevien uskomusten selitysyritys.
ei hoitokousaikojen purkaminen tarkoita syntien muistelua vaan virheellisten toimintatapojen tarkastelua ja niiden vaikutustapoja uhreihin.
ainoa keino välttää pahuuden kierre on osata luopua siitä mikä ei ole hyvää