Hei, olen nuori kristitty nainen 21v. ja olen lähivuosina menossa naimisiin nuoren muslimimiehen kanssa.
Suuntaan kysymykseni lähinnä muslimimiesten kristityille vaimoille, eli:
Minkälaisia kompromisseja jouduitte tekemään saadaksenne uskontojen välisen avioliiton toimimaan? Miten toimitte esim. ramadanin aikaan?
Itse lupauduin (kun lapset syntyvät ja kasvavat) että paastoan ramadanin aikaan opettaakseni sitä lapsille. Lisäksi teen ruokaa vain halal-lihasta, enkä käy joka välissä kirkossa.
Onko teillä ollut ongelmia lasten kasvatusessa äidin ollessa kristitty? Kun nehän pitää kasvattaa islamiin.
Miten olette viettäneet islamin juhlapäiviä? Entä kristinuskon? Onko kristinusko jäänyt kokonaan perheen ulkopuolelle? Oletteko viettäneet pääsiäistä tai joulua millään tavalla?
Ovatko lapset olleet lainkaan kiinnostuneita kristinuskosta? Ja ovatko kyselleet, miksi ette usko islamiin yms? Miten olette selvinneet noista kysymyksistä?
Entä miten miehen perhe ja suku ovat ottaneet teidät vastaan kristittyinä?
Kiitän asiallisista vastauksista.
Suuntaan kysymykseni lähinnä muslimimiesten kristityille vaimoille, eli:
Minkälaisia kompromisseja jouduitte tekemään saadaksenne uskontojen välisen avioliiton toimimaan? Miten toimitte esim. ramadanin aikaan?
Itse lupauduin (kun lapset syntyvät ja kasvavat) että paastoan ramadanin aikaan opettaakseni sitä lapsille. Lisäksi teen ruokaa vain halal-lihasta, enkä käy joka välissä kirkossa.
Onko teillä ollut ongelmia lasten kasvatusessa äidin ollessa kristitty? Kun nehän pitää kasvattaa islamiin.
Miten olette viettäneet islamin juhlapäiviä? Entä kristinuskon? Onko kristinusko jäänyt kokonaan perheen ulkopuolelle? Oletteko viettäneet pääsiäistä tai joulua millään tavalla?
Ovatko lapset olleet lainkaan kiinnostuneita kristinuskosta? Ja ovatko kyselleet, miksi ette usko islamiin yms? Miten olette selvinneet noista kysymyksistä?
Entä miten miehen perhe ja suku ovat ottaneet teidät vastaan kristittyinä?
Kiitän asiallisista vastauksista.
Vastaukset 20
Vanhimmat
että en näe yhtään kompromissia tossa tekstissä, mut jos toi on sun juttus niin onnea.
Minusta ainakin se, että aluksi hän yritti minusta muslimia, mutta kerroin ehdot (eli en tule muslimiksi, mutta voin paastota ja opettaa lapsia, tehdä ruokaa halal-lihasta mutta en luovu uskostani) on jonkinlainen kompromissi.
tuota kompromissina. Sinä siis suostut elämään kuin muslimi, opettamaan lapsillesi islamilaisuutta jne. Mikä se sinun miehesi kompromissi sitten on. Mistä hän luopuu?
Eikö se nyt edes jonkunlainen kompromissi ole sekin, että hän hyväksyy että olen kristitty, enkä muslimi? Se oli hänelle tosi vaikeaa, tiedän, ja asiasta puhuttiin monet kerrat, mutta pysyin kannassani ja positiivisena yllätyksenä hän antoikin periksi.
Mielestäni se, että paastoan ramadanina (huom. silloin kun lapset näkevät, sama se mitä yksinäni teen),
tai teen perheelle ruokaa halal-lihasta (tässäkin huom. että itse tietenkin voin yksinäni syödä vaikka siansaparoita jos siltä tuntuu. Tosin syön älyttömän vähän sianlihaa ihan sen takia että en oikein tykkää siitä, joten tuskin sitä yksinkään syön) ei tee minusta ihmistä joka elää kuin muslimi. Tietenkin muslimejakin on monenlaisia, mutta itse en kyllä koe eläväni kuin muslimi.
Musliminaisen elämään kuuluu mm. rukous 5 kertaa päivässä, ei sianlihaa, täytyy käyttää huivia, pyhiinvaellus, koraanin lukeminen... Nuo asiat ovat tosi tärkeitä ja välttämättömiä muslimeille ja minä en tee mitään noista asioista.
Eli kyllä olen kuitenkin loppupeleistä aika kaukana muslimista! :)
Tottakai kristittynä on vaikeaa hyväksyä että lapset täytyy kasvatta johonkin toiseen uskontoon mihin itse ei usko. Mutta sille asialle en voi mitään, jos haluan mieheni pitää. Toisaalta, saa nähdä suoko Jumala meille lapsia ollenkaan, joten kai on vähän aikaista vielä miettiä niin pitkälle, mutta kaikki pitää ottaa huomioon.
Ja toisaalta, minä tuskin tulen muutenkaan olemaan heidän tärkein uskonnollinen kasvattaja. Miten voin opettaa toisille jotain mihin en itse usko?
Jos mieheni mielestä kerran on niin ylitsepääsemättömän tärkeää että lasten pitää olla muslimeja, taidan siirtää tuon islamiin perehdyttämisen ihan suosiolla kokonaan hänen harteilleen ;)
Ajattelinkin, ettet itse usko mihinkään. Kuinka sitten kutsut itseäsi kristityksi? Odotapa vaan, muutaman vuoden päästä olet islamilla aivopesty ja kuljet huntu päässä, kuten moni tuntemani suomalaisnainen. Ilman vakaumusta elävä "kristitty" on vielä suuremmassa vaarassa tulla lopulta käännytetyksi islamiin kuin vakaumuksellinen. Itse opetin lapsilleni pelastuksesta Jeesuksessa jopa salaa ja nyt kaikki neljä uskovat Jeesukseen islamilaisista isistään huolimatta!
Sait siis minusta kuvan, että en usko mihinkään? En ole missään vaiheessa sanonut etten usko mihinkään. Tarkoitin, että en usko islamiin. Se ei tarkoita, että olen ateisti. Pikkutytöstä asti olen uskonut Kristukseen ja kristillisiin oppeihin ja äitin kanssa tuli rukoiltuakin joka ilta.
Minulla ei ole mitään vaaraa tulla muslimiksi. Kyllä oma uskoni on kuitenkin sen verran vahva ollut aina ja varmaan tulee aina olemaan.
Pointti oli se, että en voi opettaa lapsille ISLAMIA, koska siihen en usko.
Oon jo varttunempi, 45 täyttäny kahen arabin kanssa naimisissa ollut suomalaisnainen. Molemmat avioliitot kesti 5 vuotta, molemmista on kaks lasta. Ensimmäisen kanssa ongelmat ei ollu niinkään islamin takia, vaan alkoholinkäytön ja uskottomuuden. Lapset jäi erossa mulle. Toinen mies oli/on kiihkeämpi muslimi. Vietin ramadania ja muita islamilaisia juhlia, kävinpä "uskontunnustukseni" jälkeen koraanikoulussa ja moskeijassakin. Edellisestä avioliitosta syntyneet lapseni rukoilivat kanssani islamilaisia rukouksia. Ennen "kääntymistäni" vietimme joulua monta kertaa, kävipä tuolloinen, toinen aviomieheni joskus kirkossakin. "Kääntymiseni jälkeen hän ei halunnut lasten ja minun siellä käyvän, halusi hävittää Raamatunkin kotoamme. Väkivaltaa liittyi tuohon perhe-elämään, henkistä ja ruumiillista. Olen nyt ollut naimisissa yli 11 vuotta kristiyn suomalaismiehen kanssa, mutta koska yksi lapseni jäi isälleen, on edelleenkin suuri vaikutus hänen asenteillaan ja uskomuksillaan nykyiseen perheeseen. Tuo isänsä luona asuva tytär seurustelee muslimimiehen kanssa, sellaisen, jonka siskot ja äiti kulkevat hunnuissa. Tytär itse uskoo sydämmessään Jeesukseen. Toinen tytär, joka jäi minulle, on syvästi uskossa Jeesukseen. Ongelmia kerrakseen ja niitä voit itsekin odottaa elämääsi. Herra sinua armahtakoon!
Sairas käppänä!
Muslimit tunnustavat Injeelin Musan ja Jeesuksen(Isa) joten mitään syytä ei ole raamattuakaan hävittää.
Mullakin se tuolla seisoo kirjahyllyssä.
Ukkos ei tiedä mitään Islamista kerro se hänelle ja sano että lukaisee Koraaninsa uudelleen ja käy ostamassa torilta uudet Islam päivitetyt aivot.
Sääliksi käy näitä naisia. Teitä tulee lisää, sehän on selvää! Mikäs se miesten kompromissi oli? Hävittää raamattu?
Hehheh
Jumalan Poika, joka kerran tulee pilvissä tuomitsemaan koko maailmaa, on todellakin jotain muuta kuin profeetta Isa.
Hänen silmänsä ovat silloin tulen lieskat ja jalkansa valantovasken kaltaiset.
Hän on tuomari niille, jotka ovat Hänet hylänneet. Ilman Jeesusta ei ole pääsyä Isän Jumalan luo.
Vielä nyt Hän on syntisten Vapahtaja. Älkää kadottako ikuista elämäänne turhan suhteen takia.
Huonostipa luit juttunu. Kyseinen mies ei ooo ollu mun aviomies kolmeentoista vuoteen. Ja jokainen muslimi tulkitsee koraania omalla tavallaan, eihän noita uskonsotia ja kunniamurhia muuten olis..
Ei kai tässä mitään yleistä vastausta voi antaa, ihmisiä ja uskonnon harjoittajia on niin laidasta laitaan. Mielestäni nuo mainitsemasi asiat tosiaan tulee selvittää ennen kuin avioon astuu.
Oma mieheni tuskin "pääsee paratiisiin" joten jos selitän miten maallisesti ja länsimaisesti me elämme niin se ei välttämättä pidä jokaisen kohdalla paikkaansa. Minä en ole tinkinyt mistään, miehen olen sitävastoin houkutellut "synnin teille", mutta oletan että aikuinen ihminen osaa itse päättää linjansa ja pysyä siinä.
Itse en osallistu mihinkään islamin rituaaleihin paitsi juhliin, miehen kanssa juhlimme myös joulua ja pääsiäistä maltillisen kaupallisesti. Ramadan sujuu lähes huomaamatta, syömme yhdessä muutenkin vain iltaisin miehen kokkaaman aterian. Minä siis en "toimi" mitenkään eri lailla kuin muulloinkaan.
Meillä syödään yleensä luomulihaa, joskus se on halal-lihaa joskus ei, pääasia että maukasta ja terveellistä.
Me käymme usein oluella, joten kuten sanoin, hän ei ole mikään mallisesimerkki uskontoaan harjoittavasta muslimimiehestä. Meillä uskonto ei siis ole päivittäin esillä. Suosittelisin, että ole ylpeä omasta kulttuuristasi ja uskonnostasi, äläkä anna toisen jyrätä ylitsesi. Kannattaa myös ottaa asioista selvää ennen kuin menee lupailemaan jotakin mitä jälkeenpäin katuu ;-)
Olen ollut naimisissa yli 30v. muslimimiehen kanssa ja asun hanen kotimaassaan.En kaytahuivia paassani kuin sateella,en paastoa,vietamme EId juhlat,joulun, uudenvuoden ja juhannuksenkin.
Lapset perehdyttiin molempiin uskontoihin ja hevat tehneet omat valintana aikuisina.
Raamattu seisoo Koraanin vieressa kirjahyllyssa miksi sen pitaisi havittaa?
Suku ei tienkaan pida elmantavastamme mutta ei ole millaan tavalla sekaantunut asioihimme,tietysti joku aina silloin talloin yrittaa kaannyttaa mutta ovat jo jattaneet rauhaan.
Olen ollut naimisissa yli 30v. muslimimiehen kanssa ja asun hanen kotimaassaan.En kaytahuivia paassani kuin sateella,en paastoa,vietamme EId juhlat,joulun, uudenvuoden ja juhannuksenkin.
Lapset perehdyttiin molempiin uskontoihin ja hevat tehneet omat valintana aikuisina.
Raamattu seisoo Koraanin vieressa kirjahyllyssa miksi sen pitaisi havittaa?
Suku ei tienkaan pida elmantavastamme mutta ei ole millaan tavalla sekaantunut asioihimme,tietysti joku aina silloin talloin yrittaa kaannyttaa mutta ovat jo jattaneet rauhaan.
Olen naimisissa muslimin kanssa. Olis todella kiva vaikka vaihtaa ajatuksia sähköpostitse. Itse olen ollut naimisissa mieheni kanssa kohta vuoden ja tulevaisuus näyttää ruusuiselta...:-) Olen itse 27v.
Eli tässä sähköpostiosoitteeni: [email protected]
Kirjoita ihmeessä!
Kiitos sähköpostiosoitteestasi! Kirjoitan mielelläni, mutta varmistan vain että tuo sähköpostisi loppu on tosiaan siis ".fr"? Ei ".fi"?
Kyllä se loppu tosiaan on fr! :-)
Useitakin kertoja päivässä
Kyllä se on ihan miehestäsi ja sinusta kiinni, kuinka lokoisan tai raskaan arjesta teette. Niinkuin täällä monet varoittelivat niin totuus voi olla patriarkkaisen miehen puristuksessa kova. Itse miehesi tunnet. Syytä on huolissaan olla, jos vähänkään tuntuu siltä että suhteen varaventtiili
on se paljonko sinä annat periksi. Islamkin on uskonto minkä varjolla voi halutessaan perustella mitä mielettömyyksiä tahansa.
Minä olen pärjännyt oman ukkoni kanssa, ainakin tähän asti loistavasti. Enemmänkin tuntuu, että meillä eletään yhteisissä asioissa minun tottumallani tavalla. Minä en ole harras kristitty, mutta en sanoisi itseäni uskonnottamaksikaan. En vain koskaan löytänyt valtionkirkostamme sitä vastausta. Siis Jumalaan uskon, mutta yhtäkään profeettaa en pysty tunnustamaan, en kristinuskon enkä islaminkaan.
Meillä ei yhteisiä lapsia ole eikä tule. Minulla on toisella kymmenellä oleva tytär edellisestä liitosta. Tyttö käy ihan normaalisti uskontotunneilla ja saa tunnustaa ihan mitä uskontoa haluaa, vielä ei ainakaan mitään. Juhlat meillä vietätään molempien halujen mukaan, minä joulua ja mies Aidia.
Unohda laput ja ruusunpunaiset lasit. Kysy ja kyseenalaista. Vaadi ja pidä pääsi. Parempi nyt ja tässä vaiheessa tapella vaikka niistä pikkuasioista kuin huomata olevansa psykopaatin puristuksissa.
itselläni oli sama tilanne muutamia vuosia sitten, itse olen ortodoksikristitty ja mieheni on muslimi. Aviomieheni yritti käännyttää minua islamiin, mutta minä kylmän viileesti sanoin hänelle, että minua et käännytä, minä en luovu omasta kulttuuristani tai uskostani, johonka vanhempani ovat minut kasvattaneet. Tästä ei esim. anoppini tykännyt, ja tämän seurauksena hän ei minua aluksi hyväksynyt, mutta nykyään meillä on aika hyvät välit.
Lisäksi pitää mainita se että minulla on ollut tapana käydä jo lapsesta asti joka lauantai, sunnuntai ja suurina juhlapyhinä kirkossa ja itse paastoan oman uskoni mukaan, en islamin mukaan, tästäkin oli kädenvääntöä minun ja mieheni ja hänen sukulaistensa välillä. Mieheni sitten paastoaa ramadanin aikaan, enkä minä sitä kielläkään tai pahalla silmällä katso, sillä jokainen saa elää omassa uskossaan, se on minun mottoni.
Lapsia on nyt kaksi (ja kolmas on tulossa) kappaletta, heitä ei ole kastettu kristityiksi tai kasvatettu islamin opin mukaan, he saavat itse päättää kumpaan uskoon he tulevat. Vanhin näistä lapsista on kiintynyt ortodoksiseen kirkkoon enemmän kuin islamiin ja uskon kyllä että hän liittyy kirkkoon.