minkä ikäiselle

lapselle voi

kertoa, ettei joulupukkia ole?
Vaikka on vasta syksy, niin meillä on asia ajankohtainen.
Lapseni suunnittelee jo listaa, mitä pyytää joulupukilta ja hän on jo 10,5v!
Onko minun itse kerrottava totuus, vai odottelenko vielä?
Hänen luokallaan varmaan kaikki jo tietää totuuden joulupukista, paitsi hän.
En haluaisi häntä naurunalaiseksi ja toisaalta minusta on mukava kun hän vielä uskoo joulupukkiin.

21

3010

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • äääitiii

      ... olisi kannattanut miettiä silloin, kun lähti moista pajunköyttä lapselle syöttämään!

      Minusta minkään ikäiselle lapselle ei pidä valehdella. Leikki-ikäisellä voi olla mielikuvitusmaailmansa, ja hänen voi antaa uskoa nähneensä tonttuja tms. Aikuisen ei kuitenkaan pidä koskaan alkaa ruokkia tällaista ja sepittää juttuja. Joulupukkileikki on ihan jännä ja kiva leikki muutenkin.

      Lapsi kasvaa luonnostaan pois mielikuvitusvaiheestaan. Ei ole ihan normaalia, ettei yli 10-vuotias elä jo tässä todellisuudessa. Syy tilanteeseen on luultavimmin se, että silloin kun hän on aikanaan ajattelun kehittyessä alkanut epäillä mielikuvitusolentojen olemassaoloa, sinä olet estänyt luonnollisen prosessin ja väittänyt, että kylläpä vaan niitä on.

      Silloin kun lapsi ensimmäisen kerran suoraan kysyy, onko joulupukki oikeasti olemassa, on viimeistään kerrottava hänelle totuus! Silloin hän on kypsä jättämään pikkulapsiajat taakseen.

      Nyt joudut kertomaan lapsellesi, että olet valehdellut. Totta nimittäin on, että murrosiän kynnyksellä olevat ikätoverit pitävät joulupukkiin uskomista hyvänä läppänä.

    • kysymys !

      meidän 6 vuotiaalle ei ole koskaan VALEHDELTU joulupukista, vaan kerrottu totuus. lapsi leikkii itsekin pukkia, ottaa jouluna lahjoja jne.
      Miksi lapset pitää pelotella Joulupukilla, Poliisilla & muilla viranomaisilla. Meillä ei pelotella eikä pelätä.

    • tarja 2

      on ollut kaiken maailman maahisia...meilläkin on joulupukki,hammaskeijut ja peikot yms,mutta ei kellekään ole tarvinnut erikseen kertoa ettei näitä ole olemassa vaan se on tajuttu itse ja silti niillä hassutellaan isonakin.Kumpikaan isommista ei ole mitenkään järkyttynyt tajutessaan että ne ovat satuolentoja ja tarinoita.Edelleen puhumme kun 15v:kin haluaa jotain vähän isompaa että toivo sitten joulupukilta:):)
      Mutta 10v on jo niin iso että hänen olisi ehkä parempi tietää asian oikea laita ja itsehän lapsesi tunnet että miten asian hänelle kerrot.

    • joulupukista

      lapsesi saattaa uskotella itselleen, että joulupukki on olemassa, vaikkaa tietää ettei oikeasti näin ole. Hän voi ehkä ajatella, ettei saa lahjoja, jos ei usko joulupukkiin. Näin ainakin teki kummityttöni :) kunnes hänelle selitettiin, että joululahjoja saa vaikkei uskokaan joulupukkiin.

      Esikoinen alkoi eskari-ikäisenä kyselemään, että miten joulupukki voi ostaa kaikille näin paljon lahjoja, että rahat eivät riitä. Meni muutama viikko ja hän tajusi ihan itse, että vanhemmat ja tutut ostavat lahjat. Samassa valkeni totuus myös hammaskeijuista yms.

    • tunnista'''

      Ei kukaan normaalikoulua käyvä kymmenvuotias usko joulupukkiin sen enempää kuin keijukaisiin...

      Ero asia, jos on jotenkin sosiaalisesti, emotionaalisesti ja älyllisesti jälkeenjäänyt.

      Ja eiköhän lapsesi ole jo tuohon mennessä itsensä tehnyt naurunalaiseksi moneen kertaan, jos juttu on totta.

    • mamaliini

      Minullakin on samanikäinen tyttö, joka kirjoittaa vielä joulupukille. Kyllä hän oikeasti tietää, ettei tätä ole kuin tarinoissa. Hän vielä haluaa elää toisinaan satumaailmassa keijuineen, joulupukkinenn, merenneitoineen yms.
      Hän on kuitenkin sosiaalinen, koulussa pärjäävä ja kehittynyt muutenkin ikätasoisesti.
      Toiset vain haluavat nähdä täällä kaikkea kaunista ja mukavaa. Lapseni on myös erittäin taiteellinen ja uskon että mielikuvitus vain on hyväksi.
      Vielä tuohon kertomiseen kysy lapseltasi uskooko hän oikeasti joulupukkiin vai haluaako vain uskoa vaikka tietää totuuden. Meillä muuten isommatkin kirjoittavat joulupukille ihan vain tehdääkseen niin tavan ja joulun vuoksi.

      • satua elämään

        "Ei kukaan normaalikoulua käyvä kymmenvuotias usko joulupukkiin sen enempää kuin keijukaisiin...

        Ero asia, jos on jotenkin sosiaalisesti, emotionaalisesti ja älyllisesti jälkeenjäänyt. "

        Eikö ole surullista, että tällainen tunneilmapiiri vallitsee aika paljon tässä maassa? Ja se on kaiken lisäksi ihan totta!

        Ilmoittaudun 10.5-vuotiaan äidiksi, joka vihjaillen joulun alla paljasti omalleen totuuden, mutta on tyytyväinen siitä, ettei tehnyt sitä hetkeäkään aiemmin.


      • kirjoittaja
        satua elämään kirjoitti:

        "Ei kukaan normaalikoulua käyvä kymmenvuotias usko joulupukkiin sen enempää kuin keijukaisiin...

        Ero asia, jos on jotenkin sosiaalisesti, emotionaalisesti ja älyllisesti jälkeenjäänyt. "

        Eikö ole surullista, että tällainen tunneilmapiiri vallitsee aika paljon tässä maassa? Ja se on kaiken lisäksi ihan totta!

        Ilmoittaudun 10.5-vuotiaan äidiksi, joka vihjaillen joulun alla paljasti omalleen totuuden, mutta on tyytyväinen siitä, ettei tehnyt sitä hetkeäkään aiemmin.

        Tämä juttuni ei tosiaankaan ollut mikään provo.
        Kiitos asiallisista kommenteista.
        Tyttäreni on aivan normaalikoulua käyvä normaali lapsi ja todella USKOI joulupukkiin(kai).
        Kysyin sitten suoraan, että uskotko todella, että pukki on olemassa?
        Hän vastasi että:Joo.
        Minä sitten sanoin, että älä usko enää, kun olet jo tuon ikäinen. Hän meni ensin ihan punaiseksi ja sanoi sitten itkua pidätellen: Kukas ne lahjat sitten tuo ja enkö saa enää lahjoja?
        Kerroin sitten totuuden ja loppuillan hän oli ihan hiljaa ja omissa ajatuksissaan.
        Asiaan palataan varmaan syksyn mittaan, kunhan hän on ensin omassa päässään miettinyt juttua.
        Luulen,että näin pitkään jatkunut usko joulupukkiin johtuu siitä, että olen yksinhuoltaja ja rahaa meillä ei ole juuri mihinkään ylimääräiseen.Hän on varmaan ajatellut, että kun äidillä ei ole rahaa ostaa mitään `kivaa´, niin ainakin toivetavaroita saa jouluna.
        Ylimääräiset rahat laitankin yleensä tiukasti talteen, että saan ostettua jouluna edes joitain tyttäreni toivomia juttuja.
        Ja nyt kun hän tietää totuuden, olen varma, ettei mitään lahjalistoja tule, koska hän tietää tilanteemme, eikä raaski pyytää mitään.
        Mutta yritän näyttää hänelle, että kyllä meillä sentään lahjatoiveita edelleen otetaan vastaan.


      • tunneilmaston kanssa,
        satua elämään kirjoitti:

        "Ei kukaan normaalikoulua käyvä kymmenvuotias usko joulupukkiin sen enempää kuin keijukaisiin...

        Ero asia, jos on jotenkin sosiaalisesti, emotionaalisesti ja älyllisesti jälkeenjäänyt. "

        Eikö ole surullista, että tällainen tunneilmapiiri vallitsee aika paljon tässä maassa? Ja se on kaiken lisäksi ihan totta!

        Ilmoittaudun 10.5-vuotiaan äidiksi, joka vihjaillen joulun alla paljasti omalleen totuuden, mutta on tyytyväinen siitä, ettei tehnyt sitä hetkeäkään aiemmin.

        jos ei kymmenvuotiaan logiikka riitä tajuamaan sadun ja toden eroa.

        Kouluikäisen tulee EROTTAA realiteetit fiktiosta varsinkin, kun koko pukkijuttu on niin korni. Yleensä jo normaalijärkinen 5-vuotias alkaa kysellä peruskysymyksiä tyyliin: miten pukki voi ehtiä samana päivänä viedä lahjat kaikille, miten pukki voi olla eri tavarataloissa samaan aikaan.... jne.

        Taitaa se jälkeenjääneen penskan "taiteellisuus ja luovuus" olla vain ihan katsojan (äidin ja isän) silmässä.

        Tyhmähän tuollainen kakara on kuin saapas!


      • aineenope ja äiti
        satua elämään kirjoitti:

        "Ei kukaan normaalikoulua käyvä kymmenvuotias usko joulupukkiin sen enempää kuin keijukaisiin...

        Ero asia, jos on jotenkin sosiaalisesti, emotionaalisesti ja älyllisesti jälkeenjäänyt. "

        Eikö ole surullista, että tällainen tunneilmapiiri vallitsee aika paljon tässä maassa? Ja se on kaiken lisäksi ihan totta!

        Ilmoittaudun 10.5-vuotiaan äidiksi, joka vihjaillen joulun alla paljasti omalleen totuuden, mutta on tyytyväinen siitä, ettei tehnyt sitä hetkeäkään aiemmin.

        Miksi olet tyytyväinen? Mitä lisäarvoa kukaan saa itselleen siitä, että sepittää lapselle juttuja? Miksi se tuntuu niin kivalta?

        Olen aina ihmetellyt niitä juttuja, että miten söpöä ja liikuttavaa on, kun lapsi uskoo keijuihin ja tonttuihin. Sitä on niin kiva seurata. Hah. Se tunne, joka minulle moisessa tilanteessa tulee, on nolous siitä, että joutuu osallistumaan toisen hyväuskoisuuden hyväksikäyttämiseen ja myötähäpeä. Miten kurjalta lapsesta mahtaakaan tuntua ja miten tyhmäksi hän mahtaa itsensä kokea, kun älyää menneensä halpaan. Uskon, että monen aikuisen motiivina on tietynlaisesta vallantunteesta nauttiminen.

        Elämä on täynnä ihania asioita, jotka ovat totta. Ei meidän tarvitse keksiä mitään pitääksemme hauskaa. Itse nautin lapsena ja nyt aikuisena suuresti joulusta, vaikka minulle ei olekaan pukista koskaan valehdeltu ja vaikka olen samaa perinnettä jatkanut omien lasten kanssa.


      • eli kyseessä on
        kirjoittaja kirjoitti:

        Tämä juttuni ei tosiaankaan ollut mikään provo.
        Kiitos asiallisista kommenteista.
        Tyttäreni on aivan normaalikoulua käyvä normaali lapsi ja todella USKOI joulupukkiin(kai).
        Kysyin sitten suoraan, että uskotko todella, että pukki on olemassa?
        Hän vastasi että:Joo.
        Minä sitten sanoin, että älä usko enää, kun olet jo tuon ikäinen. Hän meni ensin ihan punaiseksi ja sanoi sitten itkua pidätellen: Kukas ne lahjat sitten tuo ja enkö saa enää lahjoja?
        Kerroin sitten totuuden ja loppuillan hän oli ihan hiljaa ja omissa ajatuksissaan.
        Asiaan palataan varmaan syksyn mittaan, kunhan hän on ensin omassa päässään miettinyt juttua.
        Luulen,että näin pitkään jatkunut usko joulupukkiin johtuu siitä, että olen yksinhuoltaja ja rahaa meillä ei ole juuri mihinkään ylimääräiseen.Hän on varmaan ajatellut, että kun äidillä ei ole rahaa ostaa mitään `kivaa´, niin ainakin toivetavaroita saa jouluna.
        Ylimääräiset rahat laitankin yleensä tiukasti talteen, että saan ostettua jouluna edes joitain tyttäreni toivomia juttuja.
        Ja nyt kun hän tietää totuuden, olen varma, ettei mitään lahjalistoja tule, koska hän tietää tilanteemme, eikä raaski pyytää mitään.
        Mutta yritän näyttää hänelle, että kyllä meillä sentään lahjatoiveita edelleen otetaan vastaan.

        defenssi. Lapsi suojautuu todellisuudelta mielikuvituksensa avulla.

        Tämä voi joskus olla hyvä, mutta tässä tapauksessa tekee lapsesta infantiilin muiden silmissä. Parempi hyväksyä ikätasoiset totuudet samassa tahdissa muiden kanssa.


      • äiitiii
        kirjoittaja kirjoitti:

        Tämä juttuni ei tosiaankaan ollut mikään provo.
        Kiitos asiallisista kommenteista.
        Tyttäreni on aivan normaalikoulua käyvä normaali lapsi ja todella USKOI joulupukkiin(kai).
        Kysyin sitten suoraan, että uskotko todella, että pukki on olemassa?
        Hän vastasi että:Joo.
        Minä sitten sanoin, että älä usko enää, kun olet jo tuon ikäinen. Hän meni ensin ihan punaiseksi ja sanoi sitten itkua pidätellen: Kukas ne lahjat sitten tuo ja enkö saa enää lahjoja?
        Kerroin sitten totuuden ja loppuillan hän oli ihan hiljaa ja omissa ajatuksissaan.
        Asiaan palataan varmaan syksyn mittaan, kunhan hän on ensin omassa päässään miettinyt juttua.
        Luulen,että näin pitkään jatkunut usko joulupukkiin johtuu siitä, että olen yksinhuoltaja ja rahaa meillä ei ole juuri mihinkään ylimääräiseen.Hän on varmaan ajatellut, että kun äidillä ei ole rahaa ostaa mitään `kivaa´, niin ainakin toivetavaroita saa jouluna.
        Ylimääräiset rahat laitankin yleensä tiukasti talteen, että saan ostettua jouluna edes joitain tyttäreni toivomia juttuja.
        Ja nyt kun hän tietää totuuden, olen varma, ettei mitään lahjalistoja tule, koska hän tietää tilanteemme, eikä raaski pyytää mitään.
        Mutta yritän näyttää hänelle, että kyllä meillä sentään lahjatoiveita edelleen otetaan vastaan.

        Voi miten surullista:( Lapsi on siis sitkeästi yrittänyt ylläpitää kuvitelmaansa, jottei tarvitsisi luopua lahjahaaveista. Samalla tavalla yksinäinen lapsi saattaa jäädä jumiin mielikuvituskaveriin tms. vaikka olisikin aika jo kehittyä eteenpäin.

        Toivottavasti juttelette asiasta. Kerro lapselle, että sinulla on tähänkin asti ollut varaa lahjoihin ja että hän ansaitsee joululahjansa, vaikka ette rikkaita olekaan.


      • äiitiii
        satua elämään kirjoitti:

        "Ei kukaan normaalikoulua käyvä kymmenvuotias usko joulupukkiin sen enempää kuin keijukaisiin...

        Ero asia, jos on jotenkin sosiaalisesti, emotionaalisesti ja älyllisesti jälkeenjäänyt. "

        Eikö ole surullista, että tällainen tunneilmapiiri vallitsee aika paljon tässä maassa? Ja se on kaiken lisäksi ihan totta!

        Ilmoittaudun 10.5-vuotiaan äidiksi, joka vihjaillen joulun alla paljasti omalleen totuuden, mutta on tyytyväinen siitä, ettei tehnyt sitä hetkeäkään aiemmin.

        Aika surkeaa on elämä, jos kokee, että tunnemaailmaltaan rikasta elämää voi elää vain valheessa.

        On ihan totta, että mielikuvitusmaailmasta kuuluu kasvaa pois, ja jos se on vaikeaa tai epätavallisen hidasta, siihen on jokin syy, joka voi olla emotionaalinen tai älyllinen. Ap:n tapauksessa ilmeisesti on kyse tosiaan defenssistä. Aikuisen tehtävä ei ole yrittää estää ajattelun normaalia kehitystä.


    • äiti ulkomailta

      Moi1

      On se ihana kun lapsi odottaa pukkia ja uskoo ja toivoo todella, mutta totus on kuitenkin se, ettei suurin osa lapsista enää usko ja voi sitä pahamieltä, mitä lapsi jouduu tuntemaan kun joku valaisee asiaa.
      Eikä se aina edes käy kivuttomasti. Lapset osaa olla julmia ja siitä voi tulla rumaa kiusaaminen tai pilkkaaminen ja arvaa, miltä lapsesta sitten tuntuu.
      Itse tietysti saat päättä, mutta minä kyllä kertoisin sen asian ennen kun joku muu ehtii.

      Muistan kun poikamme sanoi pikkusiskolle, ettei pukkia ole, niin tyttö suuttui aivan kamalasti ja tuli vaatimaan, että mä hoidan asian ja selittän sille tollukalle, että kyllä pukki vaan on!
      Mutta pakko oli sanoa tytölle, ettei valitettavasti ole. Pitää vaan keksia miten sen selittää, ettei lapselle kovin pahaa mieli tulisi.

    • 4:n äiti

      Minä en ole uskonut joulupukkiin enää aikoihin, mutta kun perheemme alkoi kasvaa, ja kun näin ne joulu joululta kasvavat lahjakasat, alkoi minua jo hiukan epäilyttää, josko se joulupukki sittenkin on olemassa. Usko lopahti siihen kun anoppi kertoi, että nyt hän on päättänyt ottaa vähän rauhallisemmin ja ostaa vain 2 lahjaa / lapsenlapsi, koska heitä on jo niin monta. Ja sen jälkeen lahjakasa onkin ollut ihan kohtuullinen.

      Meillä on lapset alkaneet jo 5-7 vuotiaana pohtimaan sitä, onko joulupukki oikeasti olemassa, ja mistä tietää, onko kyseessä oikea joulupukki vai "valepukki". Taisi olla niin että esikoinen aloitti kun oli 7v, ja kakkonen (tuolloin 5v) yhtyi pohdintaan. Mutta silti niitä toivelistoja kirjoitellaan. Esikoinen taisi olla 6v, kun hän ehdotti, että pyydetään jokin kallis lelu joulupukilta, niin ei tarvitse itse maksaa.

    • "huijattiin"

      joulupukilla ja päätin viimein kertoa kun vanhempi poika oli 8v ettei pukkia ole, johon poika vastas että -Kyl mää oon sen tiennt jo kauan mutta en ole kertonut, koska saan paremmin lahjoja. Eli osupa omaan nilkkaan...!

      • alkuperäinen kirjoittaja.

        Asia tullut selväksi. Olen siis tehnyt väärin, kun olen antanut lapseni uskoa joulupukkiin.
        Itse tätä joulupukkia meillä ei ole käynyt moneen vuoteen vaan lahjat on laitettu kuusen alle kaapissa olevasta säkistä.
        Siksi kai lapsi ei ole voinut huomata huijausta, kun ei ole mitään pukkia nähnytkään.
        Täytyy tunnustaa, että olen kasvattajana epäonnistunut, kun yritin edes jotai taikaa tuoda joulun tunnelmaan.
        Onhan se uskottava, että lapsuus on nyt loppu kokonaan ja ei kun vaan mukaan tähän julmaan ja tosikkomaiseen elämään.
        Kaupastahan ne lahjat ostetaan ja joulukuusikin on muovia.


      • ihan kyynel tässä
        alkuperäinen kirjoittaja. kirjoitti:

        Asia tullut selväksi. Olen siis tehnyt väärin, kun olen antanut lapseni uskoa joulupukkiin.
        Itse tätä joulupukkia meillä ei ole käynyt moneen vuoteen vaan lahjat on laitettu kuusen alle kaapissa olevasta säkistä.
        Siksi kai lapsi ei ole voinut huomata huijausta, kun ei ole mitään pukkia nähnytkään.
        Täytyy tunnustaa, että olen kasvattajana epäonnistunut, kun yritin edes jotai taikaa tuoda joulun tunnelmaan.
        Onhan se uskottava, että lapsuus on nyt loppu kokonaan ja ei kun vaan mukaan tähän julmaan ja tosikkomaiseen elämään.
        Kaupastahan ne lahjat ostetaan ja joulukuusikin on muovia.

        tirahtaa vuodatuksestasi.

        Etkö ymmärtänyt pointtia?

        Tässä vielä kerran: Älyllisesti ja emotionaalisesti terveelle lapselle on normaalia ITSE kasvaa pois joulupukki-legendasta. Et ole mitenkään "antanut" lapsen siihen uskoa, vaan jostain syystä lapsesti ei halua siirtyä luonnollista tietä seuraavalle kehitysaskelmalle.

        Lapsuus ei lopu joulupukkitarinan loppumisen myötä. Lapsuuden vaihe on vain erilainen, realistisempi ja aitoihin, oikeisiin asioihin ja ihmissuhteisiin valmistuminen on toisella tasolla.

        Huvittava logiikka sinulla: Ei ole voinut huomata huijausta, kun ei ole nähnyt pukkia. Tällä periaatteella siis voisi uskoa vielä viisikymppisenäkin, kun vain lahjasäkki löytyy... voi elämän kevät.

        Onpas myös "julmaa ja tosikkomaista", kun lahjat ostetaan kaupasta.. huh, tätä julmaa maailmaa.. heh. Rupea vääntämään villasukkaa itse lahjaksi, niin vältyt tältä julmuudelta.

        Miten muovikuusi tähän liittyy.. kyllä useimmilla ihan aito kotona on Suomessa.


      • uskoin itse
        ihan kyynel tässä kirjoitti:

        tirahtaa vuodatuksestasi.

        Etkö ymmärtänyt pointtia?

        Tässä vielä kerran: Älyllisesti ja emotionaalisesti terveelle lapselle on normaalia ITSE kasvaa pois joulupukki-legendasta. Et ole mitenkään "antanut" lapsen siihen uskoa, vaan jostain syystä lapsesti ei halua siirtyä luonnollista tietä seuraavalle kehitysaskelmalle.

        Lapsuus ei lopu joulupukkitarinan loppumisen myötä. Lapsuuden vaihe on vain erilainen, realistisempi ja aitoihin, oikeisiin asioihin ja ihmissuhteisiin valmistuminen on toisella tasolla.

        Huvittava logiikka sinulla: Ei ole voinut huomata huijausta, kun ei ole nähnyt pukkia. Tällä periaatteella siis voisi uskoa vielä viisikymppisenäkin, kun vain lahjasäkki löytyy... voi elämän kevät.

        Onpas myös "julmaa ja tosikkomaista", kun lahjat ostetaan kaupasta.. huh, tätä julmaa maailmaa.. heh. Rupea vääntämään villasukkaa itse lahjaksi, niin vältyt tältä julmuudelta.

        Miten muovikuusi tähän liittyy.. kyllä useimmilla ihan aito kotona on Suomessa.

        vielä aivan täysillä joulupukkiin, enkä usko että ajatteluni on mitenkään "jälkeenjäänyttä" tai eläisin erityisen epäterveessä tunneilmastossa tai että olisin ollut tai jopa olisin vieläkin epänormaali...
        Ja vielä siitä ajatuksesta, että mikä on normaalia tässä maailmassa ja mikä ei... kuka määrittää ja millä oikeudella?
        Millä oikeudella sinä tuomitset kyseisen lapsen vain sillä perusteella että hän uskoo joulupukkiin?
        Ja mieti vielä, kuinka tervettä on, että lapset (mielestäni liian) varhain elävät aikuismaista elämää ilman leikkejä? Leikin ja mielikuvituksen avullahan lapsi juuri elää tapahtumia ja oppii niistä. Leikin avulla käsitellään kaikki vaikeat asiat, joita pieni hauras mieli ei muuten pysty käsittelemään. Lasten ei pidä olla pieniä aikuisia, sillä aivan minkä tahansa psyyken kehityksen teorian valossa kymmenvuotiaana lapsen mieli ei vastaa aikuisen mieltä, eikä sen missään nimessä tulekaan vastata tai muuten on joku tärkeä kehitystehtävä jäänyt väliin.
        Sinun kehitystehtävistäsi en tiedä, mutta sinulle soisin kernaasti hieman avarakatseisuutta ja hyväksyntää muita kohtaan tuon kirjoituksesi perusteella. Ehkäpä myös ripaus itsetuntoa, joka sekin muovautuu lapsuudessa kokemusten ja leikkienkin kautta, ei olisi pahitteeksi, jotta itseäsi nostaaksesi sinun ei tarvitsisi tuomita muita.

        PS: Ai niiin mitenkä normaali... korkeasti koulutettuna, työssäni viihtyvänä, perheellisenä, onnellisena ihmisenä pidän itseäni normaalina... jos nyt on olemassa mitään normaalin mittaa...


    • sdfsdfsdf

      Muistan ikäni sen kaamean hetken kun (ekalla luokalla) luokkatoveri kertoi ettei joulupukkii oo ja naureskeli tyhmyydelleni. Olisin tuolloin kyllä toivonut, että asia olisi minulle ennen kouluikää kerrottu...mitä enemmän pitkität, sen vaikeempi asiasta taitaa tulla. Vaan eiköhän lapsesi tiedä kuitenkin totuuden, vaan haluaa vain uskoa. Kirjoittelin minäkin melkoisen vanhaksi listoja...

    • Anonyymi

      Vanha keskustelu, mutta kyllä meillä ainakin kirjoitettiin listoja, vielä senkin jälkeen kun lakkasi uskomasta. Auttoi vanhempia, kun sai listan missä luki ne toiveet.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et voi olla loputtomasti hiljaa

      Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto
      Ikävä
      144
      2397
    2. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      178
      1451
    3. Rita syyttää muita "virheistään"

      Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui
      Kotimaiset julkkisjuorut
      98
      1206
    4. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      72
      1177
    5. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      98
      1145
    6. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      169
      1092
    7. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      96
      1045
    8. Jos saisit nainen vielä pudotettua 20 kiloa?

      Niin voitaisiin katsella uudestaan.
      Ikävä
      49
      1007
    9. Niiiiin pihkassa

      Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil
      Ikävä
      39
      970
    10. Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?

      Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia
      Maailman menoa
      72
      911
    Aihe