viime aikoina on kirjoiteltu runsaasti alkoholismin syistä, eli omaa juomista on selitelty lapsuuden traumoilla tai mt-ongelmilla.
Monelle juopolle nuo syyt ovatkin tulleet kuin tilauksesta, suorastaan taivaan lahjana. Niistä on saanut hyvän syyn jatkaa juomista. "Kun elämä kerran on ollut niin kovin vaikeaa, niin se on aiheuttanut tämän juomisen", kelpaa selitykseksi lähes minne vaan.
Niin, eikä syytä tarvitse etsiä itsestään. Silloinhan saattaisi joutua lopettamaan juomisen.
Muistan kuinka itselläni runsas putki-juominen alkoi aiheuttaa uniongelmia sekä vapinaa, tärinää ja hengitysongelmia mm. kassajonoissa.
Vaimoni (inhottavasti) yritti kertoa, että vähemmälläkin juomisella mies saa itsensä tuohon kuntoon. Minä en vaimon nalkutusta uskonut, vaan menin lääkäriin, joka heti kättelyssä kysyi, että ei kai minulla vaan ole paniikki-häiriö?
Muistan hyvin kuinka lämmin aalto lävisti minut, olin siis oikeasti sairas, eivätkä ongelmat johtuneetkaan viinasta. Minulla oli paniikki-häiriö.
Sain siihen tietysti lääkityksen, aluksi vain 15mg:sia mutta aika nopeasti vaihdoimme ne 30mg:siin. Ne tuntuivat tehoavan paremmin, kun krapulat pahenivat putkien myötä.
Tämän luulisin olevan melko yleinen reitti sekakäyttöön. Minultakaan ei lääkäri kysynyt mitään alkoholin käytöstä, vaikka varmasti olisi sen ongelmallisuuden pitänyt huomata.
Kun sitten muutaman vuoden kuluttua minun oli pakko saada itselleni apua, onnistuin jättämään sekä alkoholin että benzot samalla kertaa. Kuukauden hoitojakson jälkeen en enää tuntenut paniikkihäiriön oireita, ja nykyään pystyn pitämään vaikka puheen ennen pelkäämissäni kassajonoissa. Niin se tauti vaan taittuu.
Ja lopuksi haluan mainita, että meillä Suomessa on todellakin olemassa se (länsimainen) 3% väestöstä, jotka tarvitsevat mt-ongelmiinsa lääkityksen, mutta vain tuo 3%. Ei enempää.
Loput käyttäjät napostelevat benzoja krapulalääkkeeksi, kuten minäkin tein, tai heille benzot ovat vaan jääneet "päälle".
Monelle juopolle nuo syyt ovatkin tulleet kuin tilauksesta, suorastaan taivaan lahjana. Niistä on saanut hyvän syyn jatkaa juomista. "Kun elämä kerran on ollut niin kovin vaikeaa, niin se on aiheuttanut tämän juomisen", kelpaa selitykseksi lähes minne vaan.
Niin, eikä syytä tarvitse etsiä itsestään. Silloinhan saattaisi joutua lopettamaan juomisen.
Muistan kuinka itselläni runsas putki-juominen alkoi aiheuttaa uniongelmia sekä vapinaa, tärinää ja hengitysongelmia mm. kassajonoissa.
Vaimoni (inhottavasti) yritti kertoa, että vähemmälläkin juomisella mies saa itsensä tuohon kuntoon. Minä en vaimon nalkutusta uskonut, vaan menin lääkäriin, joka heti kättelyssä kysyi, että ei kai minulla vaan ole paniikki-häiriö?
Muistan hyvin kuinka lämmin aalto lävisti minut, olin siis oikeasti sairas, eivätkä ongelmat johtuneetkaan viinasta. Minulla oli paniikki-häiriö.
Sain siihen tietysti lääkityksen, aluksi vain 15mg:sia mutta aika nopeasti vaihdoimme ne 30mg:siin. Ne tuntuivat tehoavan paremmin, kun krapulat pahenivat putkien myötä.
Tämän luulisin olevan melko yleinen reitti sekakäyttöön. Minultakaan ei lääkäri kysynyt mitään alkoholin käytöstä, vaikka varmasti olisi sen ongelmallisuuden pitänyt huomata.
Kun sitten muutaman vuoden kuluttua minun oli pakko saada itselleni apua, onnistuin jättämään sekä alkoholin että benzot samalla kertaa. Kuukauden hoitojakson jälkeen en enää tuntenut paniikkihäiriön oireita, ja nykyään pystyn pitämään vaikka puheen ennen pelkäämissäni kassajonoissa. Niin se tauti vaan taittuu.
Ja lopuksi haluan mainita, että meillä Suomessa on todellakin olemassa se (länsimainen) 3% väestöstä, jotka tarvitsevat mt-ongelmiinsa lääkityksen, mutta vain tuo 3%. Ei enempää.
Loput käyttäjät napostelevat benzoja krapulalääkkeeksi, kuten minäkin tein, tai heille benzot ovat vaan jääneet "päälle".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Höh, jokunen aika sitten oli samankaltainen aloitus johon piti vastaamani, nyt "melkein" samanlainen ja ihan provoa.... Omituista
Joo...noinhan se menee. Mutta...mutta..joo.
joillakin olla juomisen syynä osittain lapsuudenajan traumat.
Tosin ,tuskinpa ne vain PELKÄSTÄÄN.
Meidän perheessäkin oli alkoholin kanssa läträävä ihminen. Mutta uskon, että olisin päätynyt juomaan joka tapauksessa, suurin innoittaja on samanikäiset ihmiset.
Tuosta lapsuuden ja mielenterveysongelmien vaikutuksesta alkoholismille altistumiselle olen hiukan eri mieltä. Kukaan ihminen ei synny valmiina
ja ne olosuhteet missä vartumme varmasti vaikuttavat
meidän kaikkeen käyttäytymiseemme, erilaisine häiriötiloineenkin.
Siitä taas että alkoholisti helposti käyttää
näitä juomiseen 'oikeuttavana' tekosyynä olen aivan samaa mieltä, mitäpä syytä ei käyttäisi. Samoin kuin siitä ettei juomisesta johtuvien erilaisten masennus-ja ahdistustilojen hoitaminen lääkkeillä ole mitenkään järjellistä toimintaa ellei ensisijaista syytä, juomista, pyritä hoitamaan ensin. Kyllähän se nyt on vähän niinkin, että jos juo ihmissuhteensa ja työpaikkansa ja paljon muutakin arvokasta elämästään, niin sen kuuluukin masentaa ja ahdistaa. Muuten en ymmärrä millaisella pohjalla toipuminenkaan voisi olla.
Tulee mieleen vanha vitsi siitä, kuinka apteekissa
sekoitettiin reseptit ja ripulista kärsinyt mies sai vahingossa voimakkaat masennuslääkkeet mukaansa. Virhe huomattiin vasta kolmen päivän kuluttua ja apteekkari tietysti kauhuissaan soittamaan miehelle. Tämä suhtautui kuitenkin tyynesti asiaan:
-No kyllä mä vähän oon ihmetellyt kun oon jo kolme päivää kulkenut paskat housuissa eikä yhtään oo edes harmittanut..
Haluan sanoa etten missään tapauksessa vastusta juomaputken katkaisussa käytettävää tilapäistä lääkitystä, se on aivan asiallista omien kokemusteni pohjalta, väliaikaista helpotusta akuuttiin tilanteeseen korkeintaan 4 vuorokauden ajan. Siinä ajassa ja niillä määrillä mitään riippuvuutta ei synny. Joku nopea voi oppia huonoille tavoille, mutta jollakin siitä katkaisusta voi tulla kipinä raitistumiseen. Mene ja tiedä, päihdeasioissa on aina vähintään kaksi puolta.
Lääkeongelmien, bentso-ongelmien kiertelemättä sanottuna, lisäksi juomista oikeuttavaan temppuvalikoimaan on tullut uusi tekosyy, suoraan huipputeknologian tuoreimmasta pakasta. Geneettinen juoppous. En ole aivan varma kuinka tieteellisesti vakaalla pohjalla tämä alkoholisoitumiseen altistava geenikombinaatiolöydös on. Olen jopa antanut kertoa itselleni eräiden alkuperäiskansojen tuhoutumisen syynä olleen tämän geenikombinaation, siis 'alkoholismigeenin' vallitsevuus populaatiossa, jossa siitä ei ollut haittaa, ennenkuin valkoinen mies toi mukanaan väkijuomat ja aiheutti kokonaisten kulttuurien tuhon. Puhvelien ampumisella sukupuuttoon, isollarokolla ja kansanmurhaa lähentevillä sodilla oli kuulemma vain marginaalinen, korkeintaan jouduttava merkitys..
Tätä kuulee yhä useammin käytettävän alkoholismin
syynä ja siitä toipumisen esteenä. Kun on sellaiset geenit..siis sokea kohtalonomainen kirous jota vastaan on turha pullikoida.
Jossain määrin alkoholismi periytyy, se lienee faktaa. Missä määrin kysymys on opitusta käyttäytymisestä joka johtaa alkoholismiin ja mikä on tämän altistavan geenikombinaation osuus..Se on
minulle epäselvää. Jos jollain on jotain kansantajuisia linkkejä asiasta ottaisin ne suurella mielenkiinnolla vastaan.
Mutta siihen että tämän geenin kantajilla ei ole muuta tehtävissä kuin tyytyä kohtaloonsa, siihen
en jaksa mitenkään uskoa. Keitä he muuten ovat? En ole koskaan tavannut ihmistä jolle olisi tälläinen geenikartoitus tehty..tehdäänkö niitä yleensä ja jos niin missä?..kun alkoholismigeenin kantajia kuitenkin tuntuu runsaasti olevan..
meni hiukan lörpöttelyksi ..mutta illanjatkoa!
tuollainen alkoholismigeenin kantaja. Synnyin alkoholistiksi. Otin ekan ryyppyni 14-vuotiaana, ja se oli menoa. Kännissä oli vain niin kivaa - se oli ainoa perusteluni lähes 25 vuotta jatkuneelle juomiselleni. En ollut alkoholistiperheen lapsi, vaan yläluokkaisen, hyvin toimeentulevan perheen ainokainen. Minua tuettiin aina kaikessa ja rakastettiin oikein urakalla. Välit vanhempiini ovat aina olleet lämpimät ja rakastavat, ja ne ovat säilyneet sellaisina, myös juomisvuosinani ja nyt tietysti kun olen raitistunut 15 vuotta sitten.
Äitini on absolutisti - ollut kerran elämässään kännissä, 17-vuotiaana, ja lopetti siihen. Ilmeisesti arvasi, miten käy, jos aletaan koittamaan. Lieneekö hänelläkin tuo alkoholismigeeni, joka sitten jäi piileväksi?
Isäni joi joskus kesäisin mökillä lonkeroa saunan päälle, mutta ikinä en ole nähnyt häntä humalassa. En siis voinut keksiä mitään syytä juomiselle ainakaan ankeasta lapsuudesta. Ja muutenkin minulla on ollut ihan hyvä elämä, en ole kokenut hylkäämisiä, en insestiä, en oikeastaan juurikaan vastoinkäymisiä. Kännissä oli vain niin kivaa, että ryyppäsin urakalla. Sitten petti ruumiin-, sitten mielenterveys. Oli pakko lähteä hoitoon.
Nyt raittiutta on 15 vuotta. Minä uskon alkoholismigeeniin ehdottomasti!
Gröönlanti kuuluu itsehallinto-osana Tanskaan. Melkein kaikki Tanskaan siirtyneet eskimot eli inuitit ovat alkoholisteja, tämän käsityksen olen saanut. Geneettisesti alkoholilleko persoja?
Monia japanilaisia puolestaan suojaa geeni alkoholia vastaan.
Oma tarinani on melkoisen tarkka kopio tuosta mitä kirjoitit itsestäsi.
Minä otin ensimmäisen humalan ollessani 15-vuotias. Ja kuten niin monet muutkin alkoholistit ovat kertoneet, alkoholi oli heti minun juttuni. Kännissä oli mahdottoman kivaa, vaikka molemmat kaverini sammuivatkin.
Myös minun äitini on absolutisti, ja hän on tiettävästi maistanut kerran elämässään alkoholia.
Hänen isänsä oli väkivaltainen alkoholisti, ja äidilläni täytyy olla lapsuudestaan käsittelemätöntä alkoholismia rasitteenaan, johon tuo ehdoton absolutismikin viittaa.
Lapsuuteni oli myös normaali, ei köyhä jos ei varakaskaan, mutta rakkautta ja huolenpitoa ainakin sain riittävästi.
Minun täytyi juoda 30 vuotta hartaasti ja paljon, ennenkuin sain raahattua luuni hoitopaikkaan. Nyt on raittiita vuosia kertynyt jo seitsemän, enkä niistä luopuisi mistään hinnasta.
Molempien tarinat kertovat oikeastaan siitä, että tuon alkoholismi-geenin periytyminen voi hypätä yhden sukupolven ylikin, ennenkuin se aktivoituu uudestaan.
Jotka uskovat kantavansa alkoholistigeeniä. kaksi
raitistunutta..ei sittenkään hyvä tekosyy ryyppäämisen jatkamiseen..:)
Kyllä itselläni on niin helvetillinen historia, että juominen tuli kuvioihin vasta kun elämä oli siinä pisteessä, että terapiat ja lääkkeet eivät helpottaneet. Juominen oli itsetuhoista, yritin viinan avulla lopulta tappaa itseni.
Kovasti tuntuu tuo 3 % pieneltä. En sitä kyseenalaista, koska minulla ei ole vastafaktaa. Sen tiedän, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka hoitavat pahaoloaan alkoholilla, koska kynnys mt-hoitoon on korkea.