Mun näköisiä

Jos palataan ihmisen biologisiin perimään, niin käytännössä lähes kaikki tunteet voidaan palauttaa neljään perustunteeseen.- Protoemootioon - . Nämä neljä perustunnetta ovat 1: ilo 2: suru 3: pelko ja 4: aggressio. Vertaisin näitä tunteita perusväreihin - tietokoneen kuvaruudun kaikki 16 777 216 väriä tuotetaan kolmea perusväriä punaista, vihreää ja sinistä sekoittamalla. Samalla tapaa perustunteemme sekoittuvat ja niistä muodostuu koettuja tunteita. Esimerkiksi aggression ja ilon sekoittuessa voi syntyä voitonriemuksi nimitetty tunne, kun taas surua ja aggressiota sekoittamalla syntyy katkeruutta. Pelon ja ilon sekoittuessa syntyy jännitystä, kun taas pelon, surun ja aggression yhdistelmä koetaan usein ahdistuksena.

Kun kielessä annetaan tunteille nimiä, niin mukaan tulee ottaa myös tilanne, missä tunne viriää. Aggressiota voidaan nimittää sisarkateudeksi, kateudeksi, mustasukkaisuudeksi tai luokkavihaksi syntytilanteesta riippuen, tai koko "kateus" nimitys voi vaihtua suuttumukseksi, jos kateus tulkitaan oikeutetuksi tunnerektioksi epäoikeudenmukaisuuteen. Sama tunne nimetään suruksi, jos on kyseessä läheisen ihmisen ulkoinen menetys, mutta masennukseksi, jos menetys tapahtuu sisäisenä eli vain masentuneen mielessä. Psykoanalyytikot käyttävät tunteiden kuvauksessa omia termejään, esimerkiksi ilon ja aggression tunteen sekoitusta, joka kohdistuu samaa sukupuolta olevan vanhemman symboliseen edustajaan nimitetään oidipaaliseksi voitonriemuksi. Kielemme sanasto on itse asiassa vaillinainen väline kuvaamaan tunteitamme, ja sen takia tunteiden kuvaus lähestyy usein taiteellista ilmaisua.

Perustunteista ulottuvuus ilo, into, kiihko, hyväntuulisuuden tunne, rakkaus ilmoittavat, että toiminta sujuu hyvin ja sitä kannattaa jatkaa. Toiminta on menestyksellistä ja johtaa todennäköisesti tarpeiden tyydyttämiseen.

Perustunteista pelko, kauhu, paniikki, ahdistus, jännitys ilmaisevat vaaran momenttia toiminnassa. Eläimellä vaaran lähteenä voi olla vieraan lajin petoeläin, tai sosiaalisilla eläimillä useimmiten aggressiivinen lajitoveri. Nykyajan hyvinvointivaltiossa elävän ihmisen suurin pelon aihe on se, että hän sosiaalisessa ympäristössään käyttäytyessään tekee virheitä, jotka saattavat hänet huonoon valoon.

Ryhmä suru, epätoivo, masennus, melankolia, alakulo, ilmaisee että toiminta on tuloksetonta ja siitä tulisi luopua. Nämä tunteet liittyvät myös eroon toisesta ihmisestä.

Tunne aggressio, viha, suuttumus, ärtymys, kateus, mustasukkaisuus, raivo, on kehittynyt sosiaalisille eläimille omien etujen puolustamista varten. Se auttaa eläintä ja ihmistä pitämään puoliaan ryhmässä ja ottamaan itselle itselleen kuuluva hyvä.

Neljän perustunteen lisäksi voidaan lisäksi erotella muita tunteita. Erotellaanko kiitymys/rakkaus muusta onnen tunteesta erilliseksi, on oma kysymyksensä. Rakkaus sanan tilalla on parempi käyttää sanaa kiintymys, ja varata sana rakkaus kuvaamaan seksuaalista rakkautta.

Kiintymys hoitajaan: Tämä on lapsen kiintymystä äitiinsä. Se ilmenee haluna olla lähellä huolehtijaa.

Huolehtiva kiintymys: Tämä on kaksipuolista kiintymystä. Toisistaan välittävien täytyy kiintyä toisiinsa jotta tämä molemminpuolinen tunne voi kehittyä.

Seksuaalinen rakkaus.

Inho: Pois työntämisen ja välttämisen tunne kaikkea sitä kohtaan, joka kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti saa ihmisen voimaan pahoin. Näyt, tuoksut ja jopa ajatukset ovat tyypillisiä tämän tunteen ilmaisuja.

Halveksunta: Tämä on ihmisten välisen hylkäämisen ja torjunnan tunne. Tämä tunne liittyy käytännössä ennakkoluuloihin, jotka tarkoittavat toisten ihmisten torjuntaa pelkästään ennakkokäsitysten perusteella.