"Neuroleptit"

Neuroleptejä on lukematon valikoima, jotkut sopivat monille, mutta on sellaisia kuin esim. minä, jolle ne eivät sovi ollenkaan.
Ns. vanhakantaisemmat neuroleptit (esim. Neurotol) aiheuttavat uusia valmisteita enemmän sivuvaikutuksia, mm. tokkuraisuutta, huimausta, päänsärkyä jne.
Parhaiten minulle sopi lääke Absenor, jota käytettiin kroonistuneen hermokivun hoitoon kipukynnystä nostamaan. Se on varsin hyvin siedetty, annosta tosin joudutaan usein titraamaan edestakaisin, että sopiva löytyy. Sitä käytetään myös lapsilla epilepsiaan.
Sillä on jonkin verran mielialaa tasoittava vaikutus, eli esim. maanis-depressiivisyyden hoitoon tiedän joidenkin sitä käyttävän hyvin hoitovastein yhdistettynä johonkin muuhun/muihin psyykenlääkkeisiin. Sivuvaikutukset ovat koht. lieviä ja yleensä helpottavat ajan myötä.

Neurontin on lääke, jonka tiedän sopivan aika monelle, kunhan annostelu vain saadaan kohdilleen.

Tässä nyt jotain kokemuksia=)

syötetään ihmisille?

syötettiin pari kk, vieläkään ei oikein jaksa nyt kun vuosia jo kun kulunut tehdä mitään, lihottivat ja pistivät sydämen vitulleen, kolmatta päivää tässä korjaan fillarin rengasta, kun ei jaksa kerrallaan.
ei kantsi syödä,niitä syötetään tappotarkoituksessa. mä jouduin niitä syömään kun kävin (hyvää ulkomaista) korkeakoulua, kämppiksen luokkalainen yläluokan edustaja sekos ja alko puhuun musta paskaa, muut ei uskonu paitsi vuokraisäntä l. koulun asuntotsto, hommasivat oppilaan hoitoon, siihen loppu koulu ja elämä

Naurolepteja eli psykoosilääkkeitä käytetään pääasiassa psykoosien, kuten skitsofrenian hoidossa. Ne poistavat ahdistusta, harhoja ja harhaluuloja. Joskus niitä käytetään myös päihderiippuvaisilla potilailla unilääkkeinä sekä juoppohulluuden hoidossa. Kaksoissokkoutettujen tutkimusten mukaan neurolepteja käyttämättömät psykoosipotilaat joutuivat uudelleen psykiatriseen sairaalahoitoon kaksi-kolme kertaa todennäköisemmin, kuin lääkkeitä käyttämättömät. Pitkittyvien lääke- ja muuten hoitomattomien psykoosien ennuste on pitkällä tähtäimellä huonompi, kuin asianmukaisesti hoidettujen.

Etenkin vanhemmilla neurolepteilla on melko runsaasti sivuvaikutuksia, uusilla neurolepteilla vähemmän. Sivuvaikutusten vuoksi niiden käytössä noudatetaan tarkkaa harkintaa. Mikäli lääkärisi määrää sinulle neuroleptilääkityksen puhu hänen kanssaan mahdollisista sivuvaikutuksista, että voidaan etisä sinulle sopivin lääkitys. Älä kuitenkaan lopeta lääkitystä omin lupinesi.

TITRATION OF ANTIPSYCHOTIC DRUG THERAPY
=======================================

In the emergency situation, a neuroleptic is given every
hour until the patient's behaviour is manageable. Then the total
dose used to stabilize the patient is repeated every 24 hours,
usually in divided doses. Doses are reduced or withheld if patient
appears excessively sedated. Once the neurologic, medical, or
psychiatric condition underlying the behavioral emergency
is diagnosed and the treatment is under way, neuroleptics
should be tapered.

If the patient has a psychotic disorder and will need longer term
neuroleptic therapy, the taper should aim a typical long-term maintenance
dose within 2 weeks. If the patient has a transient psychosis owing to an
underlying medical condition that is resolved, the neuroleptics should be
tapered and discontinued over 1 week. If problematic behavioral symptoms
recur, the dose should be raised to the lowest dose that controlled
the symptoms, and withdrawal should be reattempted in another week.

Because neuroleptics are the most neurotoxic of the psychotropic classes,
it is generally preferable to use adjunctive drugs to treat these symptoms
rather than to increase the neuroleptic dose in an effort to control them.
Preferred options include mood-stabilizing AED or lithium for affective
instability; SSRI or buspirone for irritability; SSRI, buspirone or
benzodiazepines for anxiety; and mood-stabilizing AED, propranolol,
or chlonidine for intermittent explosive behaviour.

DURATION OF THERAPY
===================

The duration of neuroleptic therapy depends on the indication for which
the drug is used. Strategy for dose reduction is schizophrenia is beyond
the scope of this chapter. When neuroleptics are used for psychotic symptoms
or for severe agitation in patients with dementia or gross brain disease,
periodic efforts at drug discontinuation are warranted because changes
in the brain and the patient's situation over time may have removed the
necessity for neuroleptic use.

A reasonable approach is to attempt a taper after the patient has had
stable behaviour or well-controlled psychotic symptoms for 3 months.
The drug should then be tapered over the next 3 months, with
an interruption of the the taper if clinically significant symptoms recurs.

Patients with chronic neuropsychiatric disorders may present for
neuropsychiatric attention on neuroleptics therapy of uncertain duration,
for which the original indications are unclear. In this situation,
vigorous detective work is warranted to determinte the preneuroleptic mental
status and whether the indications for the drug were sound. If it cannot
be determined that the patient is receiving neuroleptics for
an appropriate indication, a gradual taper should be attempted over no
less than 3 months. The value of withdrawing unnecessary neuroleptics is
illustrated by a recent study of Thapa et al. in elderly nursing home
residents in which withdrawal of neuroleptics prescribed for questionable
indications did not increase behavioural problems but led to a highly
significant improvement in patients' affect.

Excessively rapid tapering of neuroleptics can cause somatic withdrawal
symptoms, especially anorexia and weight loss. Also, patients may show
a mental disorder characterized by confusion, agitation and affective
instability without the thought disorder typical of schizophrenia. This
dopamine supersensitivity psychosis can be treated with mood-stabilizing
AED. The rate of tapering of the neuroleptic should be slowed, but the
effort to discontinue the neuroleptic should not be abandoned unless a
convincing indication for its ise can be establised.