Kolme asiaa muuttuu, SRK pysyy erehtymättömänä

Televisioartikkeleita Päivämiehessä:

Nro 14 31.3.2004 – 9
Yksi nykyisen ajan suuri turmelija ja paheen levittäjä on televisio.
Se on sielujen vihollisella niin suurena apuvälineenä, että sen turmiollista vaikutusta on vaikea arvioida. Sen välityksellä tuodaan kodin seinien sisälle
kaikki se saasta, mikä ennen on haettu teattereiden penkeiltä. Siellä ei turmio ole kuitenkaan päässyt niin suureksi, koska sinne ei ole päästetty lapsia katselemaan. Nyt kun teatteri on tuotu kodin nurkkaan, niitä kuvia katselevat
ei vain aikuiset vaan myös lapset polvenkorkuisesta lähtien ja imevät sieltä vaikutukset ryöstöihin, murhiin ja tämän maailman irstaaseen elämään. Ei pitäisi olla mitään epäselvää, mikä tässä kysymyksessä on Siionin yhteinen kanta. Se
on kyllin selvästi sanottu monissa saarnoissa, kanssapuheissa
ja kristittyjen yhteisissä kokouksissa, että televisio ei ole kristityn kodin huonekalu. Pyhän Hengen valossa on nähty se vaara ja turmio, minkä se kylvää
erikoisesti lasten ja nuorison sydämeen. Asiaa voidaan puolustella sillä, että onhan siellä hyvääkin ohjelmaa, jonka voi katsoa, jättää huonon katsomatta. Se voi vähän aikaa onnistua jollakin tavalla, mutta vähän kerrallaan se unohtuu; televisio jää auki aina pitemmäksi ajaksi, uteliaisuus kasvaa kuin kiellettyä puuta
katsellessa ja puu rupeaa näyttämään suloiselta ja ymmärrystä antavalta. Seurauksena on lankeemus. Luvallisuuden raja siirtyy kauemmaksi ja
kauemmaksi, tunto turtuu ja vanhaa aadamia aletaan ruokkia niillä näytelmillä, jotka herättävät synnin himot turmeltuneessa lihassa ja veressä. Ja niin sielujen vihollinen pääsi toivottuun tulokseen. Se pyysi pikkusormen, sai sen mukana koko käden ja viimein koko ihmisen. On sangen vaarallista ruokkia ja hoitaa lihaansa niin, että himot heräävät. Tulella leikkiminen ei ole viisasta, sillä voi
polttaa itsensä. Sekin on vaarallinen ilmiö, kun kristitystä tulee niin huonokuuloinen, ettei kuule Jumalan valtakunnan neuvoja. Tottelemattomuus
on noituuden synti. Se oli sitä kuningas Saulille ja on vielä tänä päivänäkin kaikille kristityille. Paljon tehdään syntiä toisen omallatunnolla: jos tuo ja tuo laittoi television, ei kai se minullekaan synti liene. Näin saatetaan syöstä monta heikkoa
turmioon.

*************

Televisioko Kristityn
kodin huonekalu
”– niin karttakaat, ettette vieteltäisi jumalattomain eksytyksellä
ynnä heidän kanssansa, ja lankeaisi pois omasta vahvuudestanne.”
2. Piet. 3:17
Paavali oli arka siinä, ettei vain olisi heikoille pahennukseksi. Hän sanoikin: ”Jos tietäisin, että veljeni pahenee, en lihaakaan söisi.” Siinä ilmenee vastuuntunto heikoimmista, joiden vartijoiksi myös meidät on pantu, ettemme asettaisi veljemme
eteen kiusausta tai paulaa. Televisiota voidaan puolustella silläkin, että pidettiinhän
radioakin sopimattomana silloin, kun se ilmestyi. Asialla on kuitenkin suuri ero. Se, mitä
täytyy vartavasten katsoa, jää varmasti mieleen. Jos taas radiokin jatkuvasti pauhaa ulos
kaiken, senkin kautta voi itsensä turmella. Jos joku vielä sanoisi, että meillä katsellaan televisiosta vai hyvä ohjelma, on siinäkin kaksi puolta. Tämä saattaisi ehkä menestyä, kun vanhemmat ovat kotona, mutta jos he pistäytyvät naapuriin tai työhommiinsa,
silloin lapset voivat sieltä katsella mitä vain. Eräs amerikkalainen pappi ei aikonut laittaa kotiinsa televisiota. Mutta hänen 13–14-vuotias poikansa rupesi sitä vaatimaan, että saisi katsella siitä nyrkkeilyottelut ja urheilukilpailut. Isä suostui sillä ehdolla, että siitä ei
muuta katsella. Poika lupasi pyhästi tähän tyytyä, ja televisio laitettiin. Kun se tuotiin kotiin, poika halusikin katsoa kaiken, mitä siitä näytettiin. Vielä yksi kysymys: Minkä
tähden pitäisi tämän kautta tuoda riitaa kristittyin keskelle? Kaikki se, mikä vie Siionista
rauhan ja särkee rakkauden, on varmasti pahasta, ja siitä olisi syy mitä pikimmin luopua, sillä jos tavalla tai toisella tuomme riitaa kristittyjen keskuuteen, siitä on seurauksena, että joudumme ulos Jumalan lasten rakkaudesta. Joku voi vielä ajatella, että säilyn tyhmänä ja pysyn kehityksestä jäljessä, kun televisio ei ole minua valistamassa, elämä on tylsää ja tyhjänpäiväistä. On kuitenkin parempi mennä vähämmän tietävänä taivaaseen kuin kaikkitietävänä hukkua helvetin vaivaan. Kartetaan vielä kaikkia jumalattomain
eksytyksiä, ettei hukuttaisi heidän kanssaan vaan päästäisiin perille siihen maahan,
johon olemme matkalla. Lauri Taskila (25.3.1964)

*********

Aistillisuuden synnin tulva
On kysytty, kuka kantaa vastuun television roskaohjelmasta. Mikä on raakojen tv-sarjafilmien osuus henkirikosten kasvuun? Valtion omistaman television kanavilta lähetetään ohjelmaa, joka turmelee nousevaa nuorisoa. Radio ja lehdistö eivät voi myöskään pestä käsiänsä tässä asiassa. Toista vuotta sitten pidetyillä seurakuntien luottamushenkilöiden neuvottelupäivillä oli esillä television ohjelma. Alustuksessa todettiin, että Pohjois-Suomessa on ilmennyt vastustavaa kantaa televisioon nähden.
On kysymys uskon säilymisestä hyvässä ja loukkaamattomassa omassatunnossa. Vanhemmilla, jotka ovat tässä asiassa tinkimättömiä, on ohjeena erikoisesti lapsiansa
varten Vapahtajan sanat: Katsokaa ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä, sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaassa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa. Ei tätä kannanottoa tee tyhjäksi television yleistyminen. Yksikin lapsi on kallis Jumalalle. ”Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee.” On syytä rukoilla Jumalaa, että oma usko säilyisi ja myös sitä että kansamme keskellä vielä Jumalan valtakunnan sanoma pysäyttäisi ihmisiä jumalattomasta elämästä.
Pekka Kinnunen
OULU 13. 1. -65

*********

TAUSTAA:
KANNANOTTO
KOTITELEVISIOON
Televisio yleistyi maassamme 1960-luvun taitteessa. Uskovaiset näkivät sen sisällölliset vaarat, eikä sitä haluttu hankkia koteihin. Tämä kielteinen kanta vahvistui SRK:n vuosikokouksessa Ylivieskassa 4.7.1963, jossa kotitelevisiosta keskusteltiin. Kokous antoi kannanilmaisun, jolla haluttiin tukea kristittyjen halua säilyttää usko ja hyvä omatunto. Tällä aukeamalla uutinen vuosikokouksesta sekä muita kirjoituksia televisiokysymyksestä noilta vuosilta. Päivämiehen saavuttaessa tänä vuonna 50 vuoden iän julkaisemme viikottain kirjoituksia, kuvia ja ilmoituksia lehden taipaleelta. Tällä aukeamalla uutisia 1960-luvun alkuvuosilta. SRK:N VUOSIKOKOUKSESSA
ENNÄTYSMÄÄRÄ OSANOTTAJIA Pateniemen ja Jyväskylän rauhanyhdistysten
tekemään tiedusteluun ”Sopiiko televisio kristityn kotiin? Voiko kristitty toimia television myyjänä? Miten on suhtauduttava niihin, jotka ovat television hankkineet?”
vastasi vuosikokous pitkän ja perusteellisen keskustelun jälkeen seuraavasti: ”Rakkaat veljet! minä neuvon teitä niinkuin outoja ja muukalaisia, välttäkäät lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan.” (1. Piet. 2: 11) Jumalan Sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia. Olosuhteiden pakosta vanhurskaskin joutuu tässä maailmassa elämään epäuskoisten seassa, josta apostoli Pietari sanoo: ”Ja on pelastanut hurskaan Lotin, joka
riettaisilta ihmisiltä heidän haureutensa menolla vaivattiin, sillä hän on hurskas ja asui heidän seassansa, ja kuitenkin senkaltaista piti näkemän ja kuuleman, he vaivasivat sitä hurskasta sielua joka päivä väärillä töillänsä.” (2 Piet. 2: 7–8) Ja apostoli
Paavali sanoo kolossalaisille: ”Jos te siis Kristuksen kanssa olette nousseet ylös, niin etsikäät niitä, jotka ylhäällä ovat, kussa Kristus istuu Jumalan oikealla
kädellä.” (Kol. 3: 1) Tälläkin kohdalla tahtoo Herra hoitaa sieluansa loukanneita seurakunnassaan, kuten profeetta sanoo: ”Kadonneet tahdon minä etsiä ja eksyneet tallelle tuottaa, haavoitetut sitoa, heikkoja vahvistaa.” (Hes. 34:
16) Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniään tässäkin asiassa. (10.7.1963)

Vl-liikkeessä on usein tapana, että jyrkät kannat lievenevät pikkuhiljaa - mutta käsitysten muuttamisesta ei suoraan puhuta.
Asiaa vain ei sitten enää vuosikymmenien jälkeen kukaan muista eikä muistele.

Näin ylläpidetään myyttiä erehtymättömästä yhteisöstä.

Ihmisen muisti on lyhyt. Jo seuraavalle sukupolvelle voidaan opettaa muutettu tarina. hoitokokusten salaaminen nuorisolta on tästä oiva esimerkki.

Ehkäisykiellon lieventyminen ei näy vielä suoraan kaikkien rauhanyhdistysten piirissä. Pikkuhiljaa vaan ovat pienemmät perheet yleistyneet.

Ja vuoden 2005 "Oikea ja väärä" -julkilausumassa puhutaan hyvin myönteiseen henkeen lääketieteen siunauksellisuudesta.

"Lääketieteen tehtävänä on ihmisyyttä kunnioittaen suojata elämää ja lievittää kärsimystä sekä edistää ja ylläpitää terveyttä."

et mites kävis yhteenkuuluvuudelle jos tuollaiset perusasiat lievenee olen vakuutunut notta riittää myös vanhan menon kannattajia jolloin hajaannus on taas edessä ja se toinen puoli on se oikea ja toinen ei.

>Voittonen toteaa vain kyselijöille: "Sehän on ihan eri asia kuin televisio, josta aikanaan seurakunnalle Pyhä Henki antoi tarpeelliset neuvot - - ja se oli siionille siunaukseksi. Mutta nyt on toinen aika...eihän itse laitetta ole koskaan pidetty syntinä..."

Vaan eipä ole SRK:n johtoporsaalla ja erityisesti sen synninkehittelyvaliokunnalla vieläkään ollut kanttia todeta, että taannoinen kielto koski television käyttöä kristityn kodin huonekaluna, joten sillä ei ole mitään tekoa esimerkiksi mobiilin teknologian, Internetin tai litteiden näyttölaitteiden kanssa.