Niin saatteko te yksinäisyydestä voimaa? kun joskus itsestä tuntuu että on mieluummin yksin kuin jonkun kaverin kanssa, puhumattakaan parisuhteesta.
En tiedä, jotenkin on niin mukava vain olla yksin, jotenkin euforinen tila tulee.
Lähinnä nyt pelottaa, etten tulevaisuudessa haluakaan olla yksin.
Koska olen suht nuori niin väkisellä tulee ne perheen perustamisjutut mietintään,
sillä en voisi mennä naimisiin...pettäisinkö itseni?
Niin ja ennenkaikkea löytäisinkö juuri sopivan puolison/ystävän, joka ymmärtäisi ajatuksiani tämän pitkälle jatkuneen yksinäisyyden jälkeen? Epäilen että en.
En tiedä, jotenkin on niin mukava vain olla yksin, jotenkin euforinen tila tulee.
Lähinnä nyt pelottaa, etten tulevaisuudessa haluakaan olla yksin.
Koska olen suht nuori niin väkisellä tulee ne perheen perustamisjutut mietintään,
sillä en voisi mennä naimisiin...pettäisinkö itseni?
Niin ja ennenkaikkea löytäisinkö juuri sopivan puolison/ystävän, joka ymmärtäisi ajatuksiani tämän pitkälle jatkuneen yksinäisyyden jälkeen? Epäilen että en.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kyllä monet tykkää olla omissa oloissaan. On mukavaa rentoutua kun ei ole koko ajan joku höpöttämässä vieressä tai vaatimassa jotakin.
Ei siinä mitään pahaa ole, päin vastoin luulen, että kun osaa olla oman itsensä kanssa väleissä, niin ei tule läheisriippuvuutta niin helposti. Hankalaa on kyllä se, ettei välttämättä tiedä, mihin itsensä pistää, kun ja jos kohtaa elämänkumppanin. Itselle kävi siten, että tapasin läheisriippuvan ihmisen, joka halusi seuraani jatkuvasti. Eroonhan se sitten päättyi, kun toinen mursi suojamuurini.
Olisihan se kyllä kiva, jos tässä maailmassa kaksi yksinäistä tapaisivat toisensa kunnioittaen toistensa omaa rauhaa. Olisi selvät rajat kummallekin, joita ei tulisi ylittää. Mutta sittenkin, eihän se olisi enää sitä ihanaa omaa yksinäisyyttä... Yksinäisyys on juuri se tunne, kun ei ole kenellekään velvollisuutta ilmoittaa mitään juuri sillä hetkellä. Saa vaan olla. Ja vaikka lähteä siitä halutessaan ihmisten ilmoille. Eläköön yksinäisyyden vapaus!