Kalevan pääkirjoitus

Eniro on anuksesta.

päin honkia kirjoitti:

Eniro on anuksesta.

ehdottomasti surkein yritys.

päin honkia kirjoitti:

Eniro on anuksesta.

päin prinkkalaa eli tyhjää höpötystä.

näin näkisin kirjoitti:

päin prinkkalaa eli tyhjää höpötystä.

Vaikka kuinka haluaisit nähdä asiat toisin, niin valitettavasti totuus ei toivomisella muutu, sillä totuus ei pala tulessakaan ja rikos ei vanhene koskaan.

Suurin osa keskusteluista on täyttä asiaa ja keskustelu on laajentunut myös sanomalehtiin.

kynttilä kirjoitti:

Vaikka kuinka haluaisit nähdä asiat toisin, niin valitettavasti totuus ei toivomisella muutu, sillä totuus ei pala tulessakaan ja rikos ei vanhene koskaan.

Suurin osa keskusteluista on täyttä asiaa ja keskustelu on laajentunut myös sanomalehtiin.

ja loppu onkin sitten täyttä skeidaa: SRK:ta edustavien henkilöiden panettelua ja tapahtuneiden asioiden vääristelyä. Muistikuvat ovat useimmiten harhaisia ja joskus suoranaista sairaan mielikuvituksen tuotetta.

näin näkisin kirjoitti:

ja loppu onkin sitten täyttä skeidaa: SRK:ta edustavien henkilöiden panettelua ja tapahtuneiden asioiden vääristelyä. Muistikuvat ovat useimmiten harhaisia ja joskus suoranaista sairaan mielikuvituksen tuotetta.

Tämän palstan suurin siunaus onkin siinä, että olemme saaneet jakaa hoitokokous-ajan muistot keskenämme, myös sinä voit muistella meidän kanssa, mitä silloin oikeasti tapahtui.

näin näkisin kirjoitti:

ja loppu onkin sitten täyttä skeidaa: SRK:ta edustavien henkilöiden panettelua ja tapahtuneiden asioiden vääristelyä. Muistikuvat ovat useimmiten harhaisia ja joskus suoranaista sairaan mielikuvituksen tuotetta.

"Muistikuvat ovat useimmiten harhaisia ja joskus suoranaista sairaan mielikuvituksen tuotetta."

Voi oikein olla, että ihmisten kärsimykset koitetaan mitätöidä, ja leimataan heidät harhaisiksi joilla on sairas mielikuvitus.

Tuo on silkkaa pahanpuhumista hyvätahtoisista ihmisistä, ja osa heistä jopa edelleen tunnolisia vl-uskovaisia.

Avoimuus auttaisi herätysliikettä







Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä on viikon ajan väreillyt sekä pinnan alla että päällä. Näyttää siltä, että liikkeessä testataan nyt sen kykyä käydä sisäistä keskustelua ja liikkeen johdon herkkyyttä kuulla kannattajiensa erilaisia äänenpainoja.

Hälyn taustalla on oululaispastori Stiven Naatuksen viimekeväinen käynti teatterissa katsomassa Fundamentalisti-näytelmää sekä hänen Kalevalle aiheesta antamansa haastattelu. Nämä teot suututtivat osan liikkeen väestä niin, että Naatuksen nimi pyyhittiin pois ensi kesän rippikoululeirien pitäjien listasta.

Oli Naatuksen hyllytyspäätös sitten yhden tai kahden henkilön taikka suuremman joukon tekemä ratkaisu, se oli hätävarjelun liioittelua. Näin yksin siksi, että pastori tuli teatteriin Kalevan pyynnöstä eikä omasta aloitteestaan. Teatteriesityksen seuraaminen taas pohjusti keskustelua tärkeästä uskonnollisesta teemasta, fundamentalismista. On vaikea ajatella, ettei kirkon virassa olevalla papilla olisi oikeutta siihen keskusteluun osallistua. Pyydettäessä siihen on pikemminkin velvollisuus. Hän toimi fiksusti, ja häntä pitäisi pikemminkin kiittää siitä.


Kalevan haastattelussa Naatus käsitteli teemaa avoimesti ja kiihkottomasti, perustellen myös herätysliikkeensä perinteisiä opillisia näkemyksiä ja niiden noudattamista. Hän myös haastoi suuren yleisön katsomaan peiliin puhumalla valtavirtafundamentalismista – siitä, kuinka yhteiskunnassa joidenkin asioiden pitäisi olla niin kuin enemmistö katsoo. Todennäköisesti lukijoiden ymmärrys vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan haastattelun ansiosta pikemminkin kasvoi kuin heikkeni.

Naatus nosti esiin myös herätysliikkeensä keskustelukulttuurin vaikeudet. Se saattoi olla raskauttavaa. Vanhoillislestadiolaisuus avautui ulospäin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta avoin mielipiteenvaihto herätysliikkeen perinteistä ja historian kipukohdista on liikkeen sisällä yhä olematonta. Senkin takia paineet purkautuvat internetin keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa.

Muutama yritys avoimemman keskustelun avaamiseksi on viime vuosien aikana tullut, mutta liikkeen johto tuntuu avausten edessä vetäytyneen kuoreensa. On vaikea nähdä, että tämä toimintatapa voisi kovin kauan jatkua. Se ei yksinkertaisesti ole nykymaailmassa enää toimiva tapa käsitellä vaikeita asioita, ei edes hengellisessä liikkeessä.

oleppa hyvä kirjoitti:

Avoimuus auttaisi herätysliikettä







Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä on viikon ajan väreillyt sekä pinnan alla että päällä. Näyttää siltä, että liikkeessä testataan nyt sen kykyä käydä sisäistä keskustelua ja liikkeen johdon herkkyyttä kuulla kannattajiensa erilaisia äänenpainoja.

Hälyn taustalla on oululaispastori Stiven Naatuksen viimekeväinen käynti teatterissa katsomassa Fundamentalisti-näytelmää sekä hänen Kalevalle aiheesta antamansa haastattelu. Nämä teot suututtivat osan liikkeen väestä niin, että Naatuksen nimi pyyhittiin pois ensi kesän rippikoululeirien pitäjien listasta.

Oli Naatuksen hyllytyspäätös sitten yhden tai kahden henkilön taikka suuremman joukon tekemä ratkaisu, se oli hätävarjelun liioittelua. Näin yksin siksi, että pastori tuli teatteriin Kalevan pyynnöstä eikä omasta aloitteestaan. Teatteriesityksen seuraaminen taas pohjusti keskustelua tärkeästä uskonnollisesta teemasta, fundamentalismista. On vaikea ajatella, ettei kirkon virassa olevalla papilla olisi oikeutta siihen keskusteluun osallistua. Pyydettäessä siihen on pikemminkin velvollisuus. Hän toimi fiksusti, ja häntä pitäisi pikemminkin kiittää siitä.


Kalevan haastattelussa Naatus käsitteli teemaa avoimesti ja kiihkottomasti, perustellen myös herätysliikkeensä perinteisiä opillisia näkemyksiä ja niiden noudattamista. Hän myös haastoi suuren yleisön katsomaan peiliin puhumalla valtavirtafundamentalismista – siitä, kuinka yhteiskunnassa joidenkin asioiden pitäisi olla niin kuin enemmistö katsoo. Todennäköisesti lukijoiden ymmärrys vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan haastattelun ansiosta pikemminkin kasvoi kuin heikkeni.

Naatus nosti esiin myös herätysliikkeensä keskustelukulttuurin vaikeudet. Se saattoi olla raskauttavaa. Vanhoillislestadiolaisuus avautui ulospäin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta avoin mielipiteenvaihto herätysliikkeen perinteistä ja historian kipukohdista on liikkeen sisällä yhä olematonta. Senkin takia paineet purkautuvat internetin keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa.

Muutama yritys avoimemman keskustelun avaamiseksi on viime vuosien aikana tullut, mutta liikkeen johto tuntuu avausten edessä vetäytyneen kuoreensa. On vaikea nähdä, että tämä toimintatapa voisi kovin kauan jatkua. Se ei yksinkertaisesti ole nykymaailmassa enää toimiva tapa käsitellä vaikeita asioita, ei edes hengellisessä liikkeessä.

hyvä Kaleva jälleen.
Saman johtopäätöksen tein itsekin, että SRK:n olisi mieluummin pitänyt kiittää Naatusta tässä tapauksessa.

kirjoitus, kirjoitti:

hyvä Kaleva jälleen.
Saman johtopäätöksen tein itsekin, että SRK:n olisi mieluummin pitänyt kiittää Naatusta tässä tapauksessa.

Stiven Naatus on uusi Luther herätysliikkeelle ja jopa Lestatius itse uskovalle maailmalle.

Kalevan kirjoitus kertoo sen selvästi, että Naatus oli kutsuttuna vieraana teatterissa, ei omasta halustaan, vaan Sanomalehti Kalevan pyynnöstä.

Se vaatii suunnatonta siviilirohkeutta, mihin ilma Jumalan puuttumista VL liikkeen toimintaa ei olisi mahdollista. Jumala on ottanut käyttöön Stiven Naatuksen hänen yhden seurakunnan oikaisemiskesi pois antikristus tieltä, mikä on heijastus hoitokokouksen kauheuksilta ja Pyhän Hengen karkottamista sekä yhtyetyöstä saatanan kanssa.

Jumalan suunnitelma pelastaa SRK kulminoitui heti, kun entinen jäykkäpolvinen Voittonen valittiin kurinpitäjäksi. Hänenkin polvi on notkistuttava, jos aikoo jatkaa taivastiellä.

Rukoilkaamme Naatusken ja Voittosen puolesta, että Herra vois avata ne solmut, jotka saatana teki -60/ 70 luvulla.

Tähän sisältyy myös se liikkeen mitättömyys maailman markkojen ja kunnian edessä, kun Terho Kalliokoski teki historiaa viinillä, siihen ei kynnet pysty, vaan ämmäkin jopa puolustelee häntä. Näin helposti lampaita viedään N A R U S T A.

oleppa hyvä kirjoitti:

Avoimuus auttaisi herätysliikettä







Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä on viikon ajan väreillyt sekä pinnan alla että päällä. Näyttää siltä, että liikkeessä testataan nyt sen kykyä käydä sisäistä keskustelua ja liikkeen johdon herkkyyttä kuulla kannattajiensa erilaisia äänenpainoja.

Hälyn taustalla on oululaispastori Stiven Naatuksen viimekeväinen käynti teatterissa katsomassa Fundamentalisti-näytelmää sekä hänen Kalevalle aiheesta antamansa haastattelu. Nämä teot suututtivat osan liikkeen väestä niin, että Naatuksen nimi pyyhittiin pois ensi kesän rippikoululeirien pitäjien listasta.

Oli Naatuksen hyllytyspäätös sitten yhden tai kahden henkilön taikka suuremman joukon tekemä ratkaisu, se oli hätävarjelun liioittelua. Näin yksin siksi, että pastori tuli teatteriin Kalevan pyynnöstä eikä omasta aloitteestaan. Teatteriesityksen seuraaminen taas pohjusti keskustelua tärkeästä uskonnollisesta teemasta, fundamentalismista. On vaikea ajatella, ettei kirkon virassa olevalla papilla olisi oikeutta siihen keskusteluun osallistua. Pyydettäessä siihen on pikemminkin velvollisuus. Hän toimi fiksusti, ja häntä pitäisi pikemminkin kiittää siitä.


Kalevan haastattelussa Naatus käsitteli teemaa avoimesti ja kiihkottomasti, perustellen myös herätysliikkeensä perinteisiä opillisia näkemyksiä ja niiden noudattamista. Hän myös haastoi suuren yleisön katsomaan peiliin puhumalla valtavirtafundamentalismista – siitä, kuinka yhteiskunnassa joidenkin asioiden pitäisi olla niin kuin enemmistö katsoo. Todennäköisesti lukijoiden ymmärrys vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan haastattelun ansiosta pikemminkin kasvoi kuin heikkeni.

Naatus nosti esiin myös herätysliikkeensä keskustelukulttuurin vaikeudet. Se saattoi olla raskauttavaa. Vanhoillislestadiolaisuus avautui ulospäin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta avoin mielipiteenvaihto herätysliikkeen perinteistä ja historian kipukohdista on liikkeen sisällä yhä olematonta. Senkin takia paineet purkautuvat internetin keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa.

Muutama yritys avoimemman keskustelun avaamiseksi on viime vuosien aikana tullut, mutta liikkeen johto tuntuu avausten edessä vetäytyneen kuoreensa. On vaikea nähdä, että tämä toimintatapa voisi kovin kauan jatkua. Se ei yksinkertaisesti ole nykymaailmassa enää toimiva tapa käsitellä vaikeita asioita, ei edes hengellisessä liikkeessä.

melko suorasukaisesti! SRK:n eräs tunnusmerkeistä on aina ollut salailu ja sulkeutuneisuus joka on levitetty lähetyspuhujien kautta koko yhteisöön.

Kempelainen kirjoitti:

Stiven Naatus on uusi Luther herätysliikkeelle ja jopa Lestatius itse uskovalle maailmalle.

Kalevan kirjoitus kertoo sen selvästi, että Naatus oli kutsuttuna vieraana teatterissa, ei omasta halustaan, vaan Sanomalehti Kalevan pyynnöstä.

Se vaatii suunnatonta siviilirohkeutta, mihin ilma Jumalan puuttumista VL liikkeen toimintaa ei olisi mahdollista. Jumala on ottanut käyttöön Stiven Naatuksen hänen yhden seurakunnan oikaisemiskesi pois antikristus tieltä, mikä on heijastus hoitokokouksen kauheuksilta ja Pyhän Hengen karkottamista sekä yhtyetyöstä saatanan kanssa.

Jumalan suunnitelma pelastaa SRK kulminoitui heti, kun entinen jäykkäpolvinen Voittonen valittiin kurinpitäjäksi. Hänenkin polvi on notkistuttava, jos aikoo jatkaa taivastiellä.

Rukoilkaamme Naatusken ja Voittosen puolesta, että Herra vois avata ne solmut, jotka saatana teki -60/ 70 luvulla.

Tähän sisältyy myös se liikkeen mitättömyys maailman markkojen ja kunnian edessä, kun Terho Kalliokoski teki historiaa viinillä, siihen ei kynnet pysty, vaan ämmäkin jopa puolustelee häntä. Näin helposti lampaita viedään N A R U S T A.

Ei saanut Sievin apteekkari tehdä työtään, vaan menetti elinkeinolupansa. Nyt tosiaan ämmäkin vain tyytyy toteamaan, että Kalliokoski tekee vain työtään tässä viini asiassa.
Narutettiin sitä kyllä herkästi muitakin. Muistan, kuinka jo edesmennyt oululainen tavaratalon omistaja teki seurakunnan edessä parannusta (SRK:n käskystä) liiketoimistaan, no nykyään ei tarvitse päätänsä vaivata, saa myydä mitä lystää liikkeissään.

Kempelainen kirjoitti:

Stiven Naatus on uusi Luther herätysliikkeelle ja jopa Lestatius itse uskovalle maailmalle.

Kalevan kirjoitus kertoo sen selvästi, että Naatus oli kutsuttuna vieraana teatterissa, ei omasta halustaan, vaan Sanomalehti Kalevan pyynnöstä.

Se vaatii suunnatonta siviilirohkeutta, mihin ilma Jumalan puuttumista VL liikkeen toimintaa ei olisi mahdollista. Jumala on ottanut käyttöön Stiven Naatuksen hänen yhden seurakunnan oikaisemiskesi pois antikristus tieltä, mikä on heijastus hoitokokouksen kauheuksilta ja Pyhän Hengen karkottamista sekä yhtyetyöstä saatanan kanssa.

Jumalan suunnitelma pelastaa SRK kulminoitui heti, kun entinen jäykkäpolvinen Voittonen valittiin kurinpitäjäksi. Hänenkin polvi on notkistuttava, jos aikoo jatkaa taivastiellä.

Rukoilkaamme Naatusken ja Voittosen puolesta, että Herra vois avata ne solmut, jotka saatana teki -60/ 70 luvulla.

Tähän sisältyy myös se liikkeen mitättömyys maailman markkojen ja kunnian edessä, kun Terho Kalliokoski teki historiaa viinillä, siihen ei kynnet pysty, vaan ämmäkin jopa puolustelee häntä. Näin helposti lampaita viedään N A R U S T A.

Rovasti Olavi Voittosen valinta SRK:n puheenjohtajaksi oli kesän vuosikokouksen vakava erehdys. Hän ei ole tilanteen tasalla. Hän erehtyy soveltamaan 70-luvun hoitokokouksissa käyttämiään pakkokeinoja ja pelottelua uskovaisiin, tänä aikana,jolloin kaikessa toiminnassa kunnioitetaan vastuullisuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Herätysliikkeenkin johtamisessa.

Vakava erehdys kirjoitti:

Rovasti Olavi Voittosen valinta SRK:n puheenjohtajaksi oli kesän vuosikokouksen vakava erehdys. Hän ei ole tilanteen tasalla. Hän erehtyy soveltamaan 70-luvun hoitokokouksissa käyttämiään pakkokeinoja ja pelottelua uskovaisiin, tänä aikana,jolloin kaikessa toiminnassa kunnioitetaan vastuullisuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Herätysliikkeenkin johtamisessa.

"...tänä aikana,jolloin kaikessa toiminnassa kunnioitetaan vastuullisuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Herätysliikkeenkin johtamisessa."

- Vasta-argumenttina Haapsaaren Jouko-veljen menneen kesän suviseurasaarnasta: "Tämä ei ole herätysliike, tämä on Jumalan Valtakunta!"

Olisiko niin, että Jumalan Valtakunnan johtamisessa ei voi tyytyä niihin hölliin ja hempeisiin menetelmiin millä liike-elämässä menestytään? Onhan panoksena ei enempää eikä vähempää kuin menolippu helvettiin tai taivaaseen. Eihän näin isojen asioiden kanssa voi soveltaa mitään "pehmeitä" arvoja.

oleppa hyvä kirjoitti:

Avoimuus auttaisi herätysliikettä







Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä on viikon ajan väreillyt sekä pinnan alla että päällä. Näyttää siltä, että liikkeessä testataan nyt sen kykyä käydä sisäistä keskustelua ja liikkeen johdon herkkyyttä kuulla kannattajiensa erilaisia äänenpainoja.

Hälyn taustalla on oululaispastori Stiven Naatuksen viimekeväinen käynti teatterissa katsomassa Fundamentalisti-näytelmää sekä hänen Kalevalle aiheesta antamansa haastattelu. Nämä teot suututtivat osan liikkeen väestä niin, että Naatuksen nimi pyyhittiin pois ensi kesän rippikoululeirien pitäjien listasta.

Oli Naatuksen hyllytyspäätös sitten yhden tai kahden henkilön taikka suuremman joukon tekemä ratkaisu, se oli hätävarjelun liioittelua. Näin yksin siksi, että pastori tuli teatteriin Kalevan pyynnöstä eikä omasta aloitteestaan. Teatteriesityksen seuraaminen taas pohjusti keskustelua tärkeästä uskonnollisesta teemasta, fundamentalismista. On vaikea ajatella, ettei kirkon virassa olevalla papilla olisi oikeutta siihen keskusteluun osallistua. Pyydettäessä siihen on pikemminkin velvollisuus. Hän toimi fiksusti, ja häntä pitäisi pikemminkin kiittää siitä.


Kalevan haastattelussa Naatus käsitteli teemaa avoimesti ja kiihkottomasti, perustellen myös herätysliikkeensä perinteisiä opillisia näkemyksiä ja niiden noudattamista. Hän myös haastoi suuren yleisön katsomaan peiliin puhumalla valtavirtafundamentalismista – siitä, kuinka yhteiskunnassa joidenkin asioiden pitäisi olla niin kuin enemmistö katsoo. Todennäköisesti lukijoiden ymmärrys vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan haastattelun ansiosta pikemminkin kasvoi kuin heikkeni.

Naatus nosti esiin myös herätysliikkeensä keskustelukulttuurin vaikeudet. Se saattoi olla raskauttavaa. Vanhoillislestadiolaisuus avautui ulospäin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta avoin mielipiteenvaihto herätysliikkeen perinteistä ja historian kipukohdista on liikkeen sisällä yhä olematonta. Senkin takia paineet purkautuvat internetin keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa.

Muutama yritys avoimemman keskustelun avaamiseksi on viime vuosien aikana tullut, mutta liikkeen johto tuntuu avausten edessä vetäytyneen kuoreensa. On vaikea nähdä, että tämä toimintatapa voisi kovin kauan jatkua. Se ei yksinkertaisesti ole nykymaailmassa enää toimiva tapa käsitellä vaikeita asioita, ei edes hengellisessä liikkeessä.

SRK pesi kätensä tässä Hautamäen kirjoittamssa vastineessa.
>>
"Olisi toivottavaa, että mahdollisimman moni tutustuisi omakohtaisesti vanhoillislestadiolaisuuteen ja sen käsityksiin, eikä tyytyisi kuulopuheisiin, joiden välittämät tiedot ovat usein virheellisiä tai värittyneitä.

Keskustelu vanhoillislestadiolaisuudesta ja sen uskonkäsityksistä sekä vanhoillislestadiolaisten elämäntavoista käy aika ajoin vilkkaana erityisesti liikkeeseen kuulumattomien keskuudessa. Mielipiteitä ilmaistaan pitkälti internetin keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa. Jonkin verran asia on levinnyt myös lehtien palstoille. Viime aikona yhtenä keskeisenä kiinnostuksen kohteena on ollut liikkeen menneisyys, erityisesti 1970-luvun ”kipukohdat”. Jotkut ovat vaatineet puolueetonta tutkimusta tuon vuosikymmenen tapahtumista.

Keskiviikkona 12.9. Kalevan toinen pääkirjoitus käsitteli vanhoillislestadiolaisuutta otsikolla ” Avoimuus auttaisi herätysliikettä”. Kirjoituksessa epäiltiin liikkeen ”kykyä käydä sisäistä keskustelua” ja samalla ”liikkeen johdon herkkyyttä kuulla kannattajiensa äänenpainoja”.

Kirjoittaja arvioi vanhoillislestadiolaista keskustelululttuuria olemattomaksi. ”Vanhoillislestadiolaisuus avautui ulospäin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta avoin mielipiteenvaihto herätysliikkeen perinteistä ja historian kipukohdista on liikkeen sisällä yhä olematonta. Senkin takia paineet purkautuvat keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa”.

Vanhoillislestadiolaiseen keskustelukulttuuriin ei kuulu yleisönosastokirjoittelu eikä nimimerkin taakse piiloutuminen. Liikkeen piirissä käydään leskustelua eri tahoilla ja tasoilla avoimesti omana itsenä. Paikalliset rauhanyhdistykset järjestävät vuosittain kymmeniä tilaisuuksia uskoon ja kristittynä elämiseen liittyvistä kysymyksistä. Vuotuisten suviseurojen yhteydessä järjestetään kaksi suurta kokousta: yli tuhat osanottajaa kokoava puhujien ja seurakuntavanhinten kokous sekä SRK:n vuosikokous, johon kukin jäsenyhdistys lähettää edustajansa. Lisäksi eri tiedotusvälineiden edustajat kutsutaan suviseurojen tiedotustilaisuuksiin.

Näissä keskustelutilaisuuksissa jokaisella läsnäolijalla on vapaus ilmaista mielipiteensä. Tämän lisäksi lukuista kahdenkeskiset tai pienemmissä ryhmissä käytävät keskustelut suovat mahdollisuuden puhua asioista, jotka askarruttavat.

SRK:n vuosittain järjestämillä noin 200 leirillä oleellisena osana ohjelmaa ovat keskustelut eri aihepiireistä, myös kristityn elämän ja liikkeen historian kipeistä kysymyksistä. Viestit näistä eri puheenvuoroista kertovat toista kuin kannanotot, joiden julkisuudessa esitetään olevan liikkeen ”kentän ääni”.

Vanhoillislestadiolaisuutta 1900-luvun aikana kohdanneiden useiden hajaannusten aikana ja niiden jälkeen on järjestetty lukuisia keskusteluja ja sovintokokouksia. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan ole estäneet hajaannuksia eivätkä korjanneet syntyneistä repeytymiä.

Yksittäisten henkilöiden kohdalla keskustelut ovat saattaneet johtaa myönteiseen tulokseen. Kokokonaisuutena niille on kuitenkin ollu tyypillistä, että liikkeestä erkaantuneet eivät ole olleet valmiita luopumaan omaksumistaan käsityksistä, jotka ovat poikenneet vanhoillislestadiolaisuuden opetuksista.

1970-luvulla käytiin monilla paikkakunnilla sielunhoidollisia keskusteluja, joita on nimitetty ”hoitokokouksiksi”. Näitä tilaisuuksia, niihin johtanutta kehitystä ja niissä ilmenneitä kipukohtia on vanhoillislestadiolaisuuden piirissä jälkikäteen käsitelty, toisin kuin julkisuudessa on väitetty. Ranuan suviseurojen puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa vuonna 1989 silloinen SRK:n pääsihteeri Voitto Savela piti noista tapahtumista alustuksen, jonka johdolla käytiin laaja keskustelu.

Sen lisäksi kyseisen vuosikymmenen tapahtumia on käsitelty kolmessa SRK:n vuosikirjassa (Jumala rakentaa kaupunkiaan 1989, Taistelusta rauhaan 1990 ja Muutoksen keskellä 207). Rauhanyhdistysten omissa historioissa ja historiikeissä on käsitelty myös asioita, jotka ovat synnyttäneen ristiriitoja ja olleet kipukohtina yhdistysten sisällä. Yksilöiden tietosuojan ja ihmisarvon kunnioittamisen vuoksi tällaisia asioita voi kuitenkin käsitellä julkisesti vain yleisellä tasolla.

Parhaillaan on tekeillä kaksi laajaa historiallista tutkimusta vanhoillislestadiolaisuudesta. Filosofian tohtori Seppo Lohen teos ”Suuret hajaannukset” ilmestynee tänä syksynä. Se käsittelee 1800- ja 1900-luvun taitteen suuria hajaannuksia ja niiden syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Tuossa hajaannuksessa muotoutuivat omiksi ryhmikseen esikoislestadiolaisuus, uusherätys ja vanhoillislestadiolaisuus. Filosofian tohtori Ari-Pekka Palola tekee tutkimusta SRK:n toiminnasta vanhoillislestadiolaisuuden keskusjärjestönä vuosina 1906-1961. Tutkimus tarkastelee myös tuona ajanjaksona tapahtuneita hajaannuksia.

Jatkona näille tutkimuksille käsitellään aikanaan SRK:n historiaa vuodesta 1962 nykypäivään. Tämä tutkimus pitää luonnollisesti sisällään 1970-luvun tapahtumien tarkastelun. Lisäksi tänä syksynä on ilmestynyt filosofian maisteri Jani Alatalon tutkimus ”Kohti avoimuutta. Vanhoillislestadiolaisuuden käsittely julkisuudessa ja vanhollislestadiolaisten suhtautuminen julkisuuteen Suomessa vuosina 1976-1984”.

Edellä mainitut esimerkit osoittavat virheelliseksi väitteen, ettei vaikeista asioista olisi keskusteltu ja ettei niitä kyettäisi käsittelemään vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.

Yksi vanhoillislestadiolaisuuden kristillisyyden keskeisistä käsityksistä on, ettei kukaan ole virheetön ja synnitön. Jumalan poika syntyi ihmiseksi sitä varten, että syntinen saisi syntinsä anteeksi. Hänen valtakuntansa on anteeksiantamuksen valtakunta. Tätä sanomaa vanhoillislestadiolaisuus haluaa välittää.

Vanhoillislestadiolaisuuden hartaustilaisuudet, seurat, ovat kaikille avoimia. Niistä ilmoitetaan julkisesti lehdissä ja nykyisin myös internetissä. Jokainen voi tulla kuuntelemaan, mitä siellä opetetaan. Monilla alueilla voi seurapuheita kuunnella myös radiosta.

Olisi toivottavaa, että mahdollisimman moni tutustuisi omakohtaisesti vanhoillislestadiolaisuuteen ja sen käsityksiin, eikä tyytyisi kuulopuheisiin, joiden välittämät tiedot ovat usein virheillisiä tai värittyneitä.

Alatalo toteaa tutkimuksessaan ”Jos joku vielä 2000-luvulla esittää, että lestadiolaisuuden pitäisi olla avoimempaa, kyse on lähinnä henkilön haluttomuudesta tutustua lestadiolaisuuteen. Leastadiolaisuus on paljon muutakin kuin julkisuuteen näkyvät poikkeamat ksekivertosuomalaisten elintavoista”. Apuna vanhoillislestadiolaisuuteen tutustumiseen voivat olla SRK:n kotisivut (www.srk.fi) ja julkaisut.

Mielestäni keskustelu lehtien palstoilla tai internetissä ei ole kovin hedelmällistä. Avoin, suora yhteys ja henkilökohtainen ajatusten vaihto tuottavat parhaan tuloksen. Tällaiseen keskusteluun ovat valmiita niin tavalliset vanhoillislestadiolaiset arkielämän tilanteissa kuin liikkeen johtokin.

Vaatimuksissa on kuitenkin hyvä muistaa evankelis-luterilaisen kirkkomme sielunhoidollisia keskusteluja koskeva säädös: ”Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut”.

Käsitykseni mukaan tämä velvoite koskee kaikkia sielunhoidollisia keskusteluaja sekä pappien että mallikoiden kanssa käytyjä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö väärin kohdelluksi joutunut tai muuten kipua sisimmässään tunteva voisi ottaa asiaansa puheeksi. Asialliseen, rakentavaan keskusteluun on aina aikaa ja tilaa.
>>

Kaleva 15.9.2007

Kalevassa 15.9.2007 kirjoitti:

SRK pesi kätensä tässä Hautamäen kirjoittamssa vastineessa.
>>
"Olisi toivottavaa, että mahdollisimman moni tutustuisi omakohtaisesti vanhoillislestadiolaisuuteen ja sen käsityksiin, eikä tyytyisi kuulopuheisiin, joiden välittämät tiedot ovat usein virheellisiä tai värittyneitä.

Keskustelu vanhoillislestadiolaisuudesta ja sen uskonkäsityksistä sekä vanhoillislestadiolaisten elämäntavoista käy aika ajoin vilkkaana erityisesti liikkeeseen kuulumattomien keskuudessa. Mielipiteitä ilmaistaan pitkälti internetin keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa. Jonkin verran asia on levinnyt myös lehtien palstoille. Viime aikona yhtenä keskeisenä kiinnostuksen kohteena on ollut liikkeen menneisyys, erityisesti 1970-luvun ”kipukohdat”. Jotkut ovat vaatineet puolueetonta tutkimusta tuon vuosikymmenen tapahtumista.

Keskiviikkona 12.9. Kalevan toinen pääkirjoitus käsitteli vanhoillislestadiolaisuutta otsikolla ” Avoimuus auttaisi herätysliikettä”. Kirjoituksessa epäiltiin liikkeen ”kykyä käydä sisäistä keskustelua” ja samalla ”liikkeen johdon herkkyyttä kuulla kannattajiensa äänenpainoja”.

Kirjoittaja arvioi vanhoillislestadiolaista keskustelululttuuria olemattomaksi. ”Vanhoillislestadiolaisuus avautui ulospäin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta avoin mielipiteenvaihto herätysliikkeen perinteistä ja historian kipukohdista on liikkeen sisällä yhä olematonta. Senkin takia paineet purkautuvat keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa”.

Vanhoillislestadiolaiseen keskustelukulttuuriin ei kuulu yleisönosastokirjoittelu eikä nimimerkin taakse piiloutuminen. Liikkeen piirissä käydään leskustelua eri tahoilla ja tasoilla avoimesti omana itsenä. Paikalliset rauhanyhdistykset järjestävät vuosittain kymmeniä tilaisuuksia uskoon ja kristittynä elämiseen liittyvistä kysymyksistä. Vuotuisten suviseurojen yhteydessä järjestetään kaksi suurta kokousta: yli tuhat osanottajaa kokoava puhujien ja seurakuntavanhinten kokous sekä SRK:n vuosikokous, johon kukin jäsenyhdistys lähettää edustajansa. Lisäksi eri tiedotusvälineiden edustajat kutsutaan suviseurojen tiedotustilaisuuksiin.

Näissä keskustelutilaisuuksissa jokaisella läsnäolijalla on vapaus ilmaista mielipiteensä. Tämän lisäksi lukuista kahdenkeskiset tai pienemmissä ryhmissä käytävät keskustelut suovat mahdollisuuden puhua asioista, jotka askarruttavat.

SRK:n vuosittain järjestämillä noin 200 leirillä oleellisena osana ohjelmaa ovat keskustelut eri aihepiireistä, myös kristityn elämän ja liikkeen historian kipeistä kysymyksistä. Viestit näistä eri puheenvuoroista kertovat toista kuin kannanotot, joiden julkisuudessa esitetään olevan liikkeen ”kentän ääni”.

Vanhoillislestadiolaisuutta 1900-luvun aikana kohdanneiden useiden hajaannusten aikana ja niiden jälkeen on järjestetty lukuisia keskusteluja ja sovintokokouksia. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan ole estäneet hajaannuksia eivätkä korjanneet syntyneistä repeytymiä.

Yksittäisten henkilöiden kohdalla keskustelut ovat saattaneet johtaa myönteiseen tulokseen. Kokokonaisuutena niille on kuitenkin ollu tyypillistä, että liikkeestä erkaantuneet eivät ole olleet valmiita luopumaan omaksumistaan käsityksistä, jotka ovat poikenneet vanhoillislestadiolaisuuden opetuksista.

1970-luvulla käytiin monilla paikkakunnilla sielunhoidollisia keskusteluja, joita on nimitetty ”hoitokokouksiksi”. Näitä tilaisuuksia, niihin johtanutta kehitystä ja niissä ilmenneitä kipukohtia on vanhoillislestadiolaisuuden piirissä jälkikäteen käsitelty, toisin kuin julkisuudessa on väitetty. Ranuan suviseurojen puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa vuonna 1989 silloinen SRK:n pääsihteeri Voitto Savela piti noista tapahtumista alustuksen, jonka johdolla käytiin laaja keskustelu.

Sen lisäksi kyseisen vuosikymmenen tapahtumia on käsitelty kolmessa SRK:n vuosikirjassa (Jumala rakentaa kaupunkiaan 1989, Taistelusta rauhaan 1990 ja Muutoksen keskellä 207). Rauhanyhdistysten omissa historioissa ja historiikeissä on käsitelty myös asioita, jotka ovat synnyttäneen ristiriitoja ja olleet kipukohtina yhdistysten sisällä. Yksilöiden tietosuojan ja ihmisarvon kunnioittamisen vuoksi tällaisia asioita voi kuitenkin käsitellä julkisesti vain yleisellä tasolla.

Parhaillaan on tekeillä kaksi laajaa historiallista tutkimusta vanhoillislestadiolaisuudesta. Filosofian tohtori Seppo Lohen teos ”Suuret hajaannukset” ilmestynee tänä syksynä. Se käsittelee 1800- ja 1900-luvun taitteen suuria hajaannuksia ja niiden syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Tuossa hajaannuksessa muotoutuivat omiksi ryhmikseen esikoislestadiolaisuus, uusherätys ja vanhoillislestadiolaisuus. Filosofian tohtori Ari-Pekka Palola tekee tutkimusta SRK:n toiminnasta vanhoillislestadiolaisuuden keskusjärjestönä vuosina 1906-1961. Tutkimus tarkastelee myös tuona ajanjaksona tapahtuneita hajaannuksia.

Jatkona näille tutkimuksille käsitellään aikanaan SRK:n historiaa vuodesta 1962 nykypäivään. Tämä tutkimus pitää luonnollisesti sisällään 1970-luvun tapahtumien tarkastelun. Lisäksi tänä syksynä on ilmestynyt filosofian maisteri Jani Alatalon tutkimus ”Kohti avoimuutta. Vanhoillislestadiolaisuuden käsittely julkisuudessa ja vanhollislestadiolaisten suhtautuminen julkisuuteen Suomessa vuosina 1976-1984”.

Edellä mainitut esimerkit osoittavat virheelliseksi väitteen, ettei vaikeista asioista olisi keskusteltu ja ettei niitä kyettäisi käsittelemään vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.

Yksi vanhoillislestadiolaisuuden kristillisyyden keskeisistä käsityksistä on, ettei kukaan ole virheetön ja synnitön. Jumalan poika syntyi ihmiseksi sitä varten, että syntinen saisi syntinsä anteeksi. Hänen valtakuntansa on anteeksiantamuksen valtakunta. Tätä sanomaa vanhoillislestadiolaisuus haluaa välittää.

Vanhoillislestadiolaisuuden hartaustilaisuudet, seurat, ovat kaikille avoimia. Niistä ilmoitetaan julkisesti lehdissä ja nykyisin myös internetissä. Jokainen voi tulla kuuntelemaan, mitä siellä opetetaan. Monilla alueilla voi seurapuheita kuunnella myös radiosta.

Olisi toivottavaa, että mahdollisimman moni tutustuisi omakohtaisesti vanhoillislestadiolaisuuteen ja sen käsityksiin, eikä tyytyisi kuulopuheisiin, joiden välittämät tiedot ovat usein virheillisiä tai värittyneitä.

Alatalo toteaa tutkimuksessaan ”Jos joku vielä 2000-luvulla esittää, että lestadiolaisuuden pitäisi olla avoimempaa, kyse on lähinnä henkilön haluttomuudesta tutustua lestadiolaisuuteen. Leastadiolaisuus on paljon muutakin kuin julkisuuteen näkyvät poikkeamat ksekivertosuomalaisten elintavoista”. Apuna vanhoillislestadiolaisuuteen tutustumiseen voivat olla SRK:n kotisivut (www.srk.fi) ja julkaisut.

Mielestäni keskustelu lehtien palstoilla tai internetissä ei ole kovin hedelmällistä. Avoin, suora yhteys ja henkilökohtainen ajatusten vaihto tuottavat parhaan tuloksen. Tällaiseen keskusteluun ovat valmiita niin tavalliset vanhoillislestadiolaiset arkielämän tilanteissa kuin liikkeen johtokin.

Vaatimuksissa on kuitenkin hyvä muistaa evankelis-luterilaisen kirkkomme sielunhoidollisia keskusteluja koskeva säädös: ”Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut”.

Käsitykseni mukaan tämä velvoite koskee kaikkia sielunhoidollisia keskusteluaja sekä pappien että mallikoiden kanssa käytyjä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö väärin kohdelluksi joutunut tai muuten kipua sisimmässään tunteva voisi ottaa asiaansa puheeksi. Asialliseen, rakentavaan keskusteluun on aina aikaa ja tilaa.
>>

Kaleva 15.9.2007

Hautamäki kirjoitti Kalevassa: ”1970-luvulla käytiin monilla paikkakunnilla sielunhoidollisia keskusteluja, joita on nimitetty ’hoitokokouksiksi’.”

Hautamäki manipuloi historiallista totuutta. Lisäksi Hautamäen tietoisesti harhaanjohtava terminologia häpäisee kristillisen uskomme keskeisen, intiimin työmuodon, sielunhoidon, ja asettaa sen varsin kyseenalaiseen valoon.

Sielunhoidollista keskustelua käydään tavallisesti kahden kesken ja keskustelu on täysin vapaaehtoista. Lisäksi sielunhoidossa sielunhoitajaa sitoo vaitiolovelvollisuus. Keskustelussa sielunhoitajalle uskoutuneen henkilön kertomia seikkoja ei ole lupa missään yhteydessä julkistaa eikä kertoa eteenpäin kenellekään.

Hoitokokoukset eivät täytä yhtäkään näistä kolmesta sielunhoidon periaatteesta.

Hoitokokouksissa harjoitettiin hengellistä painostusta ja väkivaltaa, julmia menettelyjä, joita kirkkomme sielunhoidon ohjeet eivät tunne. Sielunhoito olisikin siis hengellisen liikkeen johtajien mielivaltaista vallankäyttöä, jos on Hautamäen kirjoitusta uskominen.

Hoitokokouksiin oli kaikkien paikkakunnan uskovaisten velvollisuus osallistua. Useimmat eivät olleet lainkaan perillä mistä näissä kokouksissa oli pohjimmiltaan kyse, mutta kaikki saapuivat uskollisesti paikalle kun käskettiin. Vapaaehtoisuudesta ei siis voida puhua.

Kokouksia pidettiin toistuvasti, vuosien ajan rauhanyhdistyksissä eri puolilla maata. Kaikkiaan niihin osallistui kymmeniä tuhansia vanhoillislestadiolaisia uskovaisia. Kokousta vetäneet saarnaajat velvoittivat ihmiset kertomaan yksityisestä elämästään ja tunnustamaan näitä ”syntejään” mikrofoniin koko seurakunnan edessä. Sielunhoidollisten keskustelujen salassapitovelvoite ei hoitokokouksissa tosiaankaan toteutunut.

Uskovaisia velvoitettiin kokouksissa tekemään julkirippiä asioista, joista ei heidän omallatunnollaan ollut. Mielivaltaiset syytökset olivat lisäksi sellaisia, etteivät Jumalan sana eikä luterilainen opetus velvoita niistä julkirippiä tekemään.

Monet kuitenkin tekivät painostettuina julkiparannusta esimerkiksi mystisestä ”kososlaisuudesta” ja monesta muustakin epämääräisin nimin esitetystä ”hengestä”. he siis myönsivät syyllisytneensä sellaisiin tekoihin joita ei oikeasati ollut olemassakaan.

Usein tilaisuus vaikutti lähinnä ankaralta kuulustelulta ja käräjöinniltä. Mitä sielunhoitoa uskovaisten julkinen painostaminen, kiusaaminen ja rippiin pakottaminen on?

Kirkkomme sielunhoidon ohjeet eivät tällaista menettelyä tunne.

Rehellisimmät uskovaiset yrittivät näissä tilaisuuksissa alkuvuosina kysyä, mitä näillä erilaisilla ”hengillä” tarkoitettiin. Samoin he pyysivät hoitomiehiä asiallisesti perustelemaan Raamatulla esitettyjä syytöksiä. Nämä muita suoraselkäisemmät uskovaiset joutuivat kokemaan erityisen halveksivan kohtelun koko seurakunnan edessä. SRK:n paikalle lähettämä puhuja saattoi suoranaisen suuttumuksen ja vihan vallassa huutaa kyselijälle: ”Ei tässä Raamatuita tarvita!”

Minkäänlaista keskustelua eivät hoitomiehet sallineet. Tässäkin mielessä Hautamäen käyttämä termi ”sielunhoidollisia keskusteluja” on täysin harhaanjohtava.

Tosiasia on, että SRK:n johdolla järjestettyjen hoitokokousten tavoite oli alistaa uskovaiset SRK:n johdolle ja estää kriittisten kysymysten esittäminen mistään asiasta herätysliikkeessä. Uskovaisten keskinäisen yksimielisyyden ja samanmielisyyden vaatimuksesta tuli 1970- ja 80-luvulla SRK:ssa väkivallan väline. Sen avulla uskovaiset alistettiin voimakkaan johdon alaisiksi ja uskon kannalta toisarvoisissakin asioissa ehdottoman yhdenmukaisuuden vaatimuksen alle.

Ne rehelliset, jotka ihmettelivät tapahtumia ja näitä vaatimuksia, joutuivat hoitomiesten toimesta välittömästi julkisesti epäillyiksi ja leimatuiksi väärähenkisiksi. Tuhansia vanhoja uskovaisia erotettiin mielivaltaisin perustein, eivätkä he voineet valittaa erottamisesta mihinkään.

Erottaminen ei vielä riittänyt, vaan hoitomiehet velvoittivat muut uskovaiset eristämään erotetut kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Vuosikymmenien mittaiset rakkaat sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet katkaistiin yhdessä illassa. Erotettuihin kiellettiin pitämästä minkäänlaista yhteyttä, kylässä ei saanut käydä eikä edes puhelimitse olla yhteydessä.

Lähimpien ihmissuhteiden hajoamisesta aiheutui tuhansille ihmisille syviä henkilökohtaisia kärsimyksiä vuosikymmeniksi eteenpäin. Hautamäen räikeä väite ”sielunhoidosta” tekee julmaa pilkkaa tuhansien ihmisten kokemasta ahdistuksesta ja kärsimyksistä.

Hoitokokousten nimittäminen sielunhoidollisiksi keskusteluiksi on siten kokonaisuutena harhaanjohtava väite. Se osoittaa, että Hautamäki ja SRK:n johto eivät suinkaan ole valmiita käymään avointa keskustelua hoitokokousten erehdyksistä, vaan he turvautuvat mieluummin valheeseen ja manipulointiin. Vastuun kantaminen omista erehdyksistä näyttää olevan SRK:lle ylivoimaista.

Istunut monissa hoitokokouk... kirjoitti:

Hautamäki kirjoitti Kalevassa: ”1970-luvulla käytiin monilla paikkakunnilla sielunhoidollisia keskusteluja, joita on nimitetty ’hoitokokouksiksi’.”

Hautamäki manipuloi historiallista totuutta. Lisäksi Hautamäen tietoisesti harhaanjohtava terminologia häpäisee kristillisen uskomme keskeisen, intiimin työmuodon, sielunhoidon, ja asettaa sen varsin kyseenalaiseen valoon.

Sielunhoidollista keskustelua käydään tavallisesti kahden kesken ja keskustelu on täysin vapaaehtoista. Lisäksi sielunhoidossa sielunhoitajaa sitoo vaitiolovelvollisuus. Keskustelussa sielunhoitajalle uskoutuneen henkilön kertomia seikkoja ei ole lupa missään yhteydessä julkistaa eikä kertoa eteenpäin kenellekään.

Hoitokokoukset eivät täytä yhtäkään näistä kolmesta sielunhoidon periaatteesta.

Hoitokokouksissa harjoitettiin hengellistä painostusta ja väkivaltaa, julmia menettelyjä, joita kirkkomme sielunhoidon ohjeet eivät tunne. Sielunhoito olisikin siis hengellisen liikkeen johtajien mielivaltaista vallankäyttöä, jos on Hautamäen kirjoitusta uskominen.

Hoitokokouksiin oli kaikkien paikkakunnan uskovaisten velvollisuus osallistua. Useimmat eivät olleet lainkaan perillä mistä näissä kokouksissa oli pohjimmiltaan kyse, mutta kaikki saapuivat uskollisesti paikalle kun käskettiin. Vapaaehtoisuudesta ei siis voida puhua.

Kokouksia pidettiin toistuvasti, vuosien ajan rauhanyhdistyksissä eri puolilla maata. Kaikkiaan niihin osallistui kymmeniä tuhansia vanhoillislestadiolaisia uskovaisia. Kokousta vetäneet saarnaajat velvoittivat ihmiset kertomaan yksityisestä elämästään ja tunnustamaan näitä ”syntejään” mikrofoniin koko seurakunnan edessä. Sielunhoidollisten keskustelujen salassapitovelvoite ei hoitokokouksissa tosiaankaan toteutunut.

Uskovaisia velvoitettiin kokouksissa tekemään julkirippiä asioista, joista ei heidän omallatunnollaan ollut. Mielivaltaiset syytökset olivat lisäksi sellaisia, etteivät Jumalan sana eikä luterilainen opetus velvoita niistä julkirippiä tekemään.

Monet kuitenkin tekivät painostettuina julkiparannusta esimerkiksi mystisestä ”kososlaisuudesta” ja monesta muustakin epämääräisin nimin esitetystä ”hengestä”. he siis myönsivät syyllisytneensä sellaisiin tekoihin joita ei oikeasati ollut olemassakaan.

Usein tilaisuus vaikutti lähinnä ankaralta kuulustelulta ja käräjöinniltä. Mitä sielunhoitoa uskovaisten julkinen painostaminen, kiusaaminen ja rippiin pakottaminen on?

Kirkkomme sielunhoidon ohjeet eivät tällaista menettelyä tunne.

Rehellisimmät uskovaiset yrittivät näissä tilaisuuksissa alkuvuosina kysyä, mitä näillä erilaisilla ”hengillä” tarkoitettiin. Samoin he pyysivät hoitomiehiä asiallisesti perustelemaan Raamatulla esitettyjä syytöksiä. Nämä muita suoraselkäisemmät uskovaiset joutuivat kokemaan erityisen halveksivan kohtelun koko seurakunnan edessä. SRK:n paikalle lähettämä puhuja saattoi suoranaisen suuttumuksen ja vihan vallassa huutaa kyselijälle: ”Ei tässä Raamatuita tarvita!”

Minkäänlaista keskustelua eivät hoitomiehet sallineet. Tässäkin mielessä Hautamäen käyttämä termi ”sielunhoidollisia keskusteluja” on täysin harhaanjohtava.

Tosiasia on, että SRK:n johdolla järjestettyjen hoitokokousten tavoite oli alistaa uskovaiset SRK:n johdolle ja estää kriittisten kysymysten esittäminen mistään asiasta herätysliikkeessä. Uskovaisten keskinäisen yksimielisyyden ja samanmielisyyden vaatimuksesta tuli 1970- ja 80-luvulla SRK:ssa väkivallan väline. Sen avulla uskovaiset alistettiin voimakkaan johdon alaisiksi ja uskon kannalta toisarvoisissakin asioissa ehdottoman yhdenmukaisuuden vaatimuksen alle.

Ne rehelliset, jotka ihmettelivät tapahtumia ja näitä vaatimuksia, joutuivat hoitomiesten toimesta välittömästi julkisesti epäillyiksi ja leimatuiksi väärähenkisiksi. Tuhansia vanhoja uskovaisia erotettiin mielivaltaisin perustein, eivätkä he voineet valittaa erottamisesta mihinkään.

Erottaminen ei vielä riittänyt, vaan hoitomiehet velvoittivat muut uskovaiset eristämään erotetut kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Vuosikymmenien mittaiset rakkaat sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet katkaistiin yhdessä illassa. Erotettuihin kiellettiin pitämästä minkäänlaista yhteyttä, kylässä ei saanut käydä eikä edes puhelimitse olla yhteydessä.

Lähimpien ihmissuhteiden hajoamisesta aiheutui tuhansille ihmisille syviä henkilökohtaisia kärsimyksiä vuosikymmeniksi eteenpäin. Hautamäen räikeä väite ”sielunhoidosta” tekee julmaa pilkkaa tuhansien ihmisten kokemasta ahdistuksesta ja kärsimyksistä.

Hoitokokousten nimittäminen sielunhoidollisiksi keskusteluiksi on siten kokonaisuutena harhaanjohtava väite. Se osoittaa, että Hautamäki ja SRK:n johto eivät suinkaan ole valmiita käymään avointa keskustelua hoitokokousten erehdyksistä, vaan he turvautuvat mieluummin valheeseen ja manipulointiin. Vastuun kantaminen omista erehdyksistä näyttää olevan SRK:lle ylivoimaista.

Jokainen joka on istunut hoitokokouksissa, tietää tasan tarkkaan ettei ollut kyse sielunhoidosta eikä keskutelusta!!

Vaan armottomasta hengellisestä väkivallasta.

Kalevassa 15.9.2007 kirjoitti:

SRK pesi kätensä tässä Hautamäen kirjoittamssa vastineessa.
>>
"Olisi toivottavaa, että mahdollisimman moni tutustuisi omakohtaisesti vanhoillislestadiolaisuuteen ja sen käsityksiin, eikä tyytyisi kuulopuheisiin, joiden välittämät tiedot ovat usein virheellisiä tai värittyneitä.

Keskustelu vanhoillislestadiolaisuudesta ja sen uskonkäsityksistä sekä vanhoillislestadiolaisten elämäntavoista käy aika ajoin vilkkaana erityisesti liikkeeseen kuulumattomien keskuudessa. Mielipiteitä ilmaistaan pitkälti internetin keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa. Jonkin verran asia on levinnyt myös lehtien palstoille. Viime aikona yhtenä keskeisenä kiinnostuksen kohteena on ollut liikkeen menneisyys, erityisesti 1970-luvun ”kipukohdat”. Jotkut ovat vaatineet puolueetonta tutkimusta tuon vuosikymmenen tapahtumista.

Keskiviikkona 12.9. Kalevan toinen pääkirjoitus käsitteli vanhoillislestadiolaisuutta otsikolla ” Avoimuus auttaisi herätysliikettä”. Kirjoituksessa epäiltiin liikkeen ”kykyä käydä sisäistä keskustelua” ja samalla ”liikkeen johdon herkkyyttä kuulla kannattajiensa äänenpainoja”.

Kirjoittaja arvioi vanhoillislestadiolaista keskustelululttuuria olemattomaksi. ”Vanhoillislestadiolaisuus avautui ulospäin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta avoin mielipiteenvaihto herätysliikkeen perinteistä ja historian kipukohdista on liikkeen sisällä yhä olematonta. Senkin takia paineet purkautuvat keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa”.

Vanhoillislestadiolaiseen keskustelukulttuuriin ei kuulu yleisönosastokirjoittelu eikä nimimerkin taakse piiloutuminen. Liikkeen piirissä käydään leskustelua eri tahoilla ja tasoilla avoimesti omana itsenä. Paikalliset rauhanyhdistykset järjestävät vuosittain kymmeniä tilaisuuksia uskoon ja kristittynä elämiseen liittyvistä kysymyksistä. Vuotuisten suviseurojen yhteydessä järjestetään kaksi suurta kokousta: yli tuhat osanottajaa kokoava puhujien ja seurakuntavanhinten kokous sekä SRK:n vuosikokous, johon kukin jäsenyhdistys lähettää edustajansa. Lisäksi eri tiedotusvälineiden edustajat kutsutaan suviseurojen tiedotustilaisuuksiin.

Näissä keskustelutilaisuuksissa jokaisella läsnäolijalla on vapaus ilmaista mielipiteensä. Tämän lisäksi lukuista kahdenkeskiset tai pienemmissä ryhmissä käytävät keskustelut suovat mahdollisuuden puhua asioista, jotka askarruttavat.

SRK:n vuosittain järjestämillä noin 200 leirillä oleellisena osana ohjelmaa ovat keskustelut eri aihepiireistä, myös kristityn elämän ja liikkeen historian kipeistä kysymyksistä. Viestit näistä eri puheenvuoroista kertovat toista kuin kannanotot, joiden julkisuudessa esitetään olevan liikkeen ”kentän ääni”.

Vanhoillislestadiolaisuutta 1900-luvun aikana kohdanneiden useiden hajaannusten aikana ja niiden jälkeen on järjestetty lukuisia keskusteluja ja sovintokokouksia. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan ole estäneet hajaannuksia eivätkä korjanneet syntyneistä repeytymiä.

Yksittäisten henkilöiden kohdalla keskustelut ovat saattaneet johtaa myönteiseen tulokseen. Kokokonaisuutena niille on kuitenkin ollu tyypillistä, että liikkeestä erkaantuneet eivät ole olleet valmiita luopumaan omaksumistaan käsityksistä, jotka ovat poikenneet vanhoillislestadiolaisuuden opetuksista.

1970-luvulla käytiin monilla paikkakunnilla sielunhoidollisia keskusteluja, joita on nimitetty ”hoitokokouksiksi”. Näitä tilaisuuksia, niihin johtanutta kehitystä ja niissä ilmenneitä kipukohtia on vanhoillislestadiolaisuuden piirissä jälkikäteen käsitelty, toisin kuin julkisuudessa on väitetty. Ranuan suviseurojen puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa vuonna 1989 silloinen SRK:n pääsihteeri Voitto Savela piti noista tapahtumista alustuksen, jonka johdolla käytiin laaja keskustelu.

Sen lisäksi kyseisen vuosikymmenen tapahtumia on käsitelty kolmessa SRK:n vuosikirjassa (Jumala rakentaa kaupunkiaan 1989, Taistelusta rauhaan 1990 ja Muutoksen keskellä 207). Rauhanyhdistysten omissa historioissa ja historiikeissä on käsitelty myös asioita, jotka ovat synnyttäneen ristiriitoja ja olleet kipukohtina yhdistysten sisällä. Yksilöiden tietosuojan ja ihmisarvon kunnioittamisen vuoksi tällaisia asioita voi kuitenkin käsitellä julkisesti vain yleisellä tasolla.

Parhaillaan on tekeillä kaksi laajaa historiallista tutkimusta vanhoillislestadiolaisuudesta. Filosofian tohtori Seppo Lohen teos ”Suuret hajaannukset” ilmestynee tänä syksynä. Se käsittelee 1800- ja 1900-luvun taitteen suuria hajaannuksia ja niiden syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Tuossa hajaannuksessa muotoutuivat omiksi ryhmikseen esikoislestadiolaisuus, uusherätys ja vanhoillislestadiolaisuus. Filosofian tohtori Ari-Pekka Palola tekee tutkimusta SRK:n toiminnasta vanhoillislestadiolaisuuden keskusjärjestönä vuosina 1906-1961. Tutkimus tarkastelee myös tuona ajanjaksona tapahtuneita hajaannuksia.

Jatkona näille tutkimuksille käsitellään aikanaan SRK:n historiaa vuodesta 1962 nykypäivään. Tämä tutkimus pitää luonnollisesti sisällään 1970-luvun tapahtumien tarkastelun. Lisäksi tänä syksynä on ilmestynyt filosofian maisteri Jani Alatalon tutkimus ”Kohti avoimuutta. Vanhoillislestadiolaisuuden käsittely julkisuudessa ja vanhollislestadiolaisten suhtautuminen julkisuuteen Suomessa vuosina 1976-1984”.

Edellä mainitut esimerkit osoittavat virheelliseksi väitteen, ettei vaikeista asioista olisi keskusteltu ja ettei niitä kyettäisi käsittelemään vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.

Yksi vanhoillislestadiolaisuuden kristillisyyden keskeisistä käsityksistä on, ettei kukaan ole virheetön ja synnitön. Jumalan poika syntyi ihmiseksi sitä varten, että syntinen saisi syntinsä anteeksi. Hänen valtakuntansa on anteeksiantamuksen valtakunta. Tätä sanomaa vanhoillislestadiolaisuus haluaa välittää.

Vanhoillislestadiolaisuuden hartaustilaisuudet, seurat, ovat kaikille avoimia. Niistä ilmoitetaan julkisesti lehdissä ja nykyisin myös internetissä. Jokainen voi tulla kuuntelemaan, mitä siellä opetetaan. Monilla alueilla voi seurapuheita kuunnella myös radiosta.

Olisi toivottavaa, että mahdollisimman moni tutustuisi omakohtaisesti vanhoillislestadiolaisuuteen ja sen käsityksiin, eikä tyytyisi kuulopuheisiin, joiden välittämät tiedot ovat usein virheillisiä tai värittyneitä.

Alatalo toteaa tutkimuksessaan ”Jos joku vielä 2000-luvulla esittää, että lestadiolaisuuden pitäisi olla avoimempaa, kyse on lähinnä henkilön haluttomuudesta tutustua lestadiolaisuuteen. Leastadiolaisuus on paljon muutakin kuin julkisuuteen näkyvät poikkeamat ksekivertosuomalaisten elintavoista”. Apuna vanhoillislestadiolaisuuteen tutustumiseen voivat olla SRK:n kotisivut (www.srk.fi) ja julkaisut.

Mielestäni keskustelu lehtien palstoilla tai internetissä ei ole kovin hedelmällistä. Avoin, suora yhteys ja henkilökohtainen ajatusten vaihto tuottavat parhaan tuloksen. Tällaiseen keskusteluun ovat valmiita niin tavalliset vanhoillislestadiolaiset arkielämän tilanteissa kuin liikkeen johtokin.

Vaatimuksissa on kuitenkin hyvä muistaa evankelis-luterilaisen kirkkomme sielunhoidollisia keskusteluja koskeva säädös: ”Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut”.

Käsitykseni mukaan tämä velvoite koskee kaikkia sielunhoidollisia keskusteluaja sekä pappien että mallikoiden kanssa käytyjä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö väärin kohdelluksi joutunut tai muuten kipua sisimmässään tunteva voisi ottaa asiaansa puheeksi. Asialliseen, rakentavaan keskusteluun on aina aikaa ja tilaa.
>>

Kaleva 15.9.2007

"Jatkona näille tutkimuksille käsitellään aikanaan SRK:n historiaa vuodesta 1962 nykypäivään. Tämä tutkimus pitää luonnollisesti sisällään 1970-luvun tapahtumien tarkastelun. Lisäksi tänä syksynä on ilmestynyt filosofian maisteri Jani Alatalon tutkimus ”Kohti avoimuutta. Vanhoillislestadiolaisuuden käsittely julkisuudessa ja vanhollislestadiolaisten suhtautuminen julkisuuteen Suomessa vuosina 1976-1984”."

Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Alatalon tutkimuksesta en ole kuullutkaan. Onko hän itse vl?

Tässäpä on:
http://www.kaleva.fi/plus/juttu679438_page0.htm

hoitokokousten uhrit, elävät ja kuolleet.

eli vl-hoitomiehet pitää saada tilille julmuuksistaan. He kyllä tekevät tiliä siitä Suuren Tuomarin edessä. Mutta myös maallisen oikeuden edessä heidät pitäisi saada tilille.

Herastuomari kirjoitti:

eli vl-hoitomiehet pitää saada tilille julmuuksistaan. He kyllä tekevät tiliä siitä Suuren Tuomarin edessä. Mutta myös maallisen oikeuden edessä heidät pitäisi saada tilille.

kommentista.

Raitista juttua median taholta! Hienoa.

Se vain on surullista, että moni VL ajattelee tämän olevan "vain sielunvihollisen ansa" ryhmää kohtaan... he, joilla on tapana hengellistää kaikki maallisetkin asiat.

Avoimuus on aina hyvä asia ja Naatus on toiminut hyvin ja oikein!

Olen aivan varma tuo Kalevan asiokas pääkirjoitus antaa piispoille ja muille kirkon jäsenille aihetta todella painaviin pohdintoihin.

vakavasti tästä keskustellaan! kirjoitti:

Olen aivan varma tuo Kalevan asiokas pääkirjoitus antaa piispoille ja muille kirkon jäsenille aihetta todella painaviin pohdintoihin.

Kalevalehti puuttuu kirkon suurimman herätysliikkeen vääryyksiin enemin kun kirkkomme.

Kirkossa oltu vuosikymmeniä tietoisia vl-herätysliikkeen pimeästä puolesta, ei ole ollut kirkolla tarvetta siihen puuttua. Sama meno näyttää jatkuvan edelleen.

Miksi kirkko antaa suurimman herätysliikkeensä tehdä mitä se tahtoo tehdä, sekä antaa sen opettaa mitäsattuuoppia, puuttumatta koskaan asiaan?

>>>>>Olen aivan varma tuo Kalevan asiokas pääkirjoitus antaa piispoille ja muille kirkon jäsenille aihetta todella painaviin pohdintoihin

Kirkollemmekkin... kirjoitti:

Kalevalehti puuttuu kirkon suurimman herätysliikkeen vääryyksiin enemin kun kirkkomme.

Kirkossa oltu vuosikymmeniä tietoisia vl-herätysliikkeen pimeästä puolesta, ei ole ollut kirkolla tarvetta siihen puuttua. Sama meno näyttää jatkuvan edelleen.

Miksi kirkko antaa suurimman herätysliikkeensä tehdä mitä se tahtoo tehdä, sekä antaa sen opettaa mitäsattuuoppia, puuttumatta koskaan asiaan?

>>>>>Olen aivan varma tuo Kalevan asiokas pääkirjoitus antaa piispoille ja muille kirkon jäsenille aihetta todella painaviin pohdintoihin

Valkealan suviseuroissa menneenä kesänä Mikkelin hiippakunnan piista V.Huotari tervehdyspuheessaan otti esille vl-herätysliikkeen menneisyyden, mutta puheesta raportoitiin vain sana, sana ja sana sekä muut 'kohteliaisuudet'.

Kirkon on pakko olla tietoinen vl-toiminnasta, mutta siitä ei ole tietoa, miksi asioihin ei kirkossa puututa. Taitaa olla niin, että entisen Oulun hiippakunnan piispan puheet vielä painavat.
Eikös niistä puheista tullut selväksi, että vl- oppi mahtuu luterilaisen tunnustuksen raameihin ja on valona ja suolana ev.lut.kirkossa?

yritys? kirjoitti:

Valkealan suviseuroissa menneenä kesänä Mikkelin hiippakunnan piista V.Huotari tervehdyspuheessaan otti esille vl-herätysliikkeen menneisyyden, mutta puheesta raportoitiin vain sana, sana ja sana sekä muut 'kohteliaisuudet'.

Kirkon on pakko olla tietoinen vl-toiminnasta, mutta siitä ei ole tietoa, miksi asioihin ei kirkossa puututa. Taitaa olla niin, että entisen Oulun hiippakunnan piispan puheet vielä painavat.
Eikös niistä puheista tullut selväksi, että vl- oppi mahtuu luterilaisen tunnustuksen raameihin ja on valona ja suolana ev.lut.kirkossa?

>>Valkealan suviseuroissa menneenä kesänä Mikkelin hiippakunnan piista V.Huotari tervehdyspuheessaan otti esille vl-herätysliikkeen menneisyyden, mutta puheesta raportoitiin vain sana, sana ja sana sekä muut 'kohteliaisuudet'.>Eikös niistä puheista tullut selväksi, että vl- oppi mahtuu luterilaisen tunnustuksen raameihin ja on valona ja suolana ev.lut.kirkossa?

yritys? kirjoitti:

Valkealan suviseuroissa menneenä kesänä Mikkelin hiippakunnan piista V.Huotari tervehdyspuheessaan otti esille vl-herätysliikkeen menneisyyden, mutta puheesta raportoitiin vain sana, sana ja sana sekä muut 'kohteliaisuudet'.

Kirkon on pakko olla tietoinen vl-toiminnasta, mutta siitä ei ole tietoa, miksi asioihin ei kirkossa puututa. Taitaa olla niin, että entisen Oulun hiippakunnan piispan puheet vielä painavat.
Eikös niistä puheista tullut selväksi, että vl- oppi mahtuu luterilaisen tunnustuksen raameihin ja on valona ja suolana ev.lut.kirkossa?

Jokohan Päivämieskin uskaltaisi julkaista Huotarin puheesta sen osan, jonka on salannut kesästä asti. Voisihan PMS tehdä sen edes kriittisessä sävyssä, vaikka pääkirjoituksessa.

SRK:n salaseuramaine ei kanna enää 2000-luvulla yhtä hyvin kuin 70-luvulla. Ah niitä ihamia aikoja..

yritys? kirjoitti:

Valkealan suviseuroissa menneenä kesänä Mikkelin hiippakunnan piista V.Huotari tervehdyspuheessaan otti esille vl-herätysliikkeen menneisyyden, mutta puheesta raportoitiin vain sana, sana ja sana sekä muut 'kohteliaisuudet'.

Kirkon on pakko olla tietoinen vl-toiminnasta, mutta siitä ei ole tietoa, miksi asioihin ei kirkossa puututa. Taitaa olla niin, että entisen Oulun hiippakunnan piispan puheet vielä painavat.
Eikös niistä puheista tullut selväksi, että vl- oppi mahtuu luterilaisen tunnustuksen raameihin ja on valona ja suolana ev.lut.kirkossa?

>>>Eikös niistä puheista tullut selväksi, että vl- oppi mahtuu luterilaisen tunnustuksen raameihin ja on valona ja suolana ev.lut.kirkossa?

toimitus.... kirjoitti:

>>Valkealan suviseuroissa menneenä kesänä Mikkelin hiippakunnan piista V.Huotari tervehdyspuheessaan otti esille vl-herätysliikkeen menneisyyden, mutta puheesta raportoitiin vain sana, sana ja sana sekä muut 'kohteliaisuudet'.>Eikös niistä puheista tullut selväksi, että vl- oppi mahtuu luterilaisen tunnustuksen raameihin ja on valona ja suolana ev.lut.kirkossa?

mutta luuli, etteivät muut ymmärrä, mistä puheessa oli kysymys. Hyvä toisille ja paha toisille. Tähän hyvään monet vielä vetoavat, mutta muunkinlaista ääntä on kuultavissa, eli salat julki. Monien mielestä herätysliike on tienhaarassa. Joko jatketaan salailua tai avataan ovet vapaalle sanalle.

Arvokkaasta työstä kirkolle voi olla montaa mieltä. Jos usko menee pelkäksi kuuliaisuudeksi jollekin auktoriteetille, niin silloin uskossa on paljon vialla. Tällä auktoriteetilla en tarkoita Jumalaa enkä Jeesusta, vaan jotain aivan muuta.

toimitus ymmärsi, kirjoitti:

mutta luuli, etteivät muut ymmärrä, mistä puheessa oli kysymys. Hyvä toisille ja paha toisille. Tähän hyvään monet vielä vetoavat, mutta muunkinlaista ääntä on kuultavissa, eli salat julki. Monien mielestä herätysliike on tienhaarassa. Joko jatketaan salailua tai avataan ovet vapaalle sanalle.

Arvokkaasta työstä kirkolle voi olla montaa mieltä. Jos usko menee pelkäksi kuuliaisuudeksi jollekin auktoriteetille, niin silloin uskossa on paljon vialla. Tällä auktoriteetilla en tarkoita Jumalaa enkä Jeesusta, vaan jotain aivan muuta.

>>>>>kyllä
toimitus ymmärsi, mutta luuli, etteivät muut ymmärrä, mistä puheessa oli kysymys.Arvokkaasta työstä kirkolle voi olla montaa mieltä.

välittömästi kirkosta kirjoitti:

>>>Eikös niistä puheista tullut selväksi, että vl- oppi mahtuu luterilaisen tunnustuksen raameihin ja on valona ja suolana ev.lut.kirkossa?

kirkko on ollut harhassa jo pitkään... siitä asti kun se lähti muuttamaan opetustaan ihmisten korvasyyhyn mukaan...

eemeli14 kirjoitti:

kirkko on ollut harhassa jo pitkään... siitä asti kun se lähti muuttamaan opetustaan ihmisten korvasyyhyn mukaan...

Laitapa muutama esimerkki kirkon harhoista, niin palstalla voidaan niistäkin keskustella! Vl-herätysliikehän on tunnetusti kirkko kirkossa, ja vl-julkilausumia on annettu kirkolle tämän tästä, joten ev.lut.kirkon opin ruotiminenkin kuuluu tälle palstalle.

Toimeksi nyt vaan ja ihmisten 'virheellisiä' korvasyyhyjä esille!

väitteillesi. kirjoitti:

Laitapa muutama esimerkki kirkon harhoista, niin palstalla voidaan niistäkin keskustella! Vl-herätysliikehän on tunnetusti kirkko kirkossa, ja vl-julkilausumia on annettu kirkolle tämän tästä, joten ev.lut.kirkon opin ruotiminenkin kuuluu tälle palstalle.

Toimeksi nyt vaan ja ihmisten 'virheellisiä' korvasyyhyjä esille!

>>Toimeksi nyt vaan ja ihmisten 'virheellisiä' korvasyyhyjä esille!

esimerkki.... kirjoitti:

>>Toimeksi nyt vaan ja ihmisten 'virheellisiä' korvasyyhyjä esille!

ole osittain. Kirkko on ikävä kyllä katsonut sormiensa läpi v-lestadiolaisuuden opin harhat, joita viestissäsi luettelet.

oikeassa kirjoitti:

ole osittain. Kirkko on ikävä kyllä katsonut sormiensa läpi v-lestadiolaisuuden opin harhat, joita viestissäsi luettelet.

VL-liikkeen kastekäsitys rajoittuu oikeastaan vain siihen hokemaan, että pieni lapsi on ennen kastetta uskovainen ja että kaste on hyvän omantunnon liitto. Vertaapa sitä esimerkiksi Vähä Katekismuksen opetukseen. Käsitys kasteesta alun sakramenttina on hämärtynyt.

Vl-liikkeen ehtolliskäsitys rajoittuu hokemaan, että ehtoollisaineita nauttimalla ei saa syntejä anteeksi ja että ehtollinen tulee nauttia (vl-)uskossa. Muutoin sen nauttii turmiokseen. Vl-rituaaleihin kuuluu myös juuri ennen ehtoollisen nauttimista kysyttävä "saanko uskoa synnit anteeksi" ja toisen vl-uskoisen liturginen vastaus "jeesuksen nimessä ja veressä". Sanat ovat muuttuneet lainomaisiksi taikasanoiksi, jotka lausumalla ja kuulemalla pääsee taivaaseen.

esimerkki.... kirjoitti:

>>Toimeksi nyt vaan ja ihmisten 'virheellisiä' korvasyyhyjä esille!

Luterilaisen kirkon kanta (jos sitä nyt yleensä enää edes on), on muuttunut uskonpuhdistuksen ajoista mm. seuraavissa asioissa:
- naispappeus
- syntyvyyden säännöstely ja abortti
- avoliitot ja avioliiton ulkopuoliset suhteet
- samaa sukupuolta olevien "liitot"
- kaste- ja ehtoolliskäsitys
Tässä vain joitain "näkyvimpiä" esimerkkejä. Mikä surullisinta, Luterilaisen kirkon papit eivät enää juuri mainitse halaistua sanaa synnistä tai kadotuksesta. On totta, että kristitty ei elä lain alla, mutta se ei tarkoita sitä, että voi elää miten huvittaa: kyllä Jumala rakkaudessaan
armahtaa. Kyllähän Jumala armahtaakin, mutta vain katuvia syntisiä, ei "suruttomina" synnissä eläviä. Olen kuunnellut radiosta iltahartauksia, joissa Raamattuunkin viitataan hyvin vähän jos ollenkaan.

esimerkki.... kirjoitti:

Luterilaisen kirkon kanta (jos sitä nyt yleensä enää edes on), on muuttunut uskonpuhdistuksen ajoista mm. seuraavissa asioissa:
- naispappeus
- syntyvyyden säännöstely ja abortti
- avoliitot ja avioliiton ulkopuoliset suhteet
- samaa sukupuolta olevien "liitot"
- kaste- ja ehtoolliskäsitys
Tässä vain joitain "näkyvimpiä" esimerkkejä. Mikä surullisinta, Luterilaisen kirkon papit eivät enää juuri mainitse halaistua sanaa synnistä tai kadotuksesta. On totta, että kristitty ei elä lain alla, mutta se ei tarkoita sitä, että voi elää miten huvittaa: kyllä Jumala rakkaudessaan
armahtaa. Kyllähän Jumala armahtaakin, mutta vain katuvia syntisiä, ei "suruttomina" synnissä eläviä. Olen kuunnellut radiosta iltahartauksia, joissa Raamattuunkin viitataan hyvin vähän jos ollenkaan.

- naispappeus

Naispappeutta, Jumala ei ole missään asettanut ehtoa, että vain mies saa kertoa uskosta ja Jumalasta.

- syntyvyyden säännöstely ja abortti

Syntyvuuden säännöstelyäkään ei Raamatussa kielletä. Jumala on luonnut naisen kyvykkääksi säännöstellä syntyvyyttä.

- avoliitot ja avioliiton ulkopuoliset suhteet

Raatussa ei taideta kieltää avoliittoakaan. Missän ei sanota, että Jumalan liittämä liitto tarvitsisi maallisenpapin siunauksen.

- samaa sukupuolta olevien "liitot"

Raamatussa ei kielletä samaa sukupuolta olevien rakkautta. Rakkaushan on Jumalan lahja, se on hänestä itsestään lähtenyt.

"Luterilaisen kirkon papit eivät enää juuri mainitse halaistua sanaa synnistä tai kadotuksesta."

Vl-herätysliikkeessäkin asiat taitavat olla pielessä. Tapasynneistä puhutaan yllinkyllin, todellisista synneistä ei taas puhuta halaistua sanaa.

esimerkki.... kirjoitti:

Luterilaisen kirkon kanta (jos sitä nyt yleensä enää edes on), on muuttunut uskonpuhdistuksen ajoista mm. seuraavissa asioissa:
- naispappeus
- syntyvyyden säännöstely ja abortti
- avoliitot ja avioliiton ulkopuoliset suhteet
- samaa sukupuolta olevien "liitot"
- kaste- ja ehtoolliskäsitys
Tässä vain joitain "näkyvimpiä" esimerkkejä. Mikä surullisinta, Luterilaisen kirkon papit eivät enää juuri mainitse halaistua sanaa synnistä tai kadotuksesta. On totta, että kristitty ei elä lain alla, mutta se ei tarkoita sitä, että voi elää miten huvittaa: kyllä Jumala rakkaudessaan
armahtaa. Kyllähän Jumala armahtaakin, mutta vain katuvia syntisiä, ei "suruttomina" synnissä eläviä. Olen kuunnellut radiosta iltahartauksia, joissa Raamattuunkin viitataan hyvin vähän jos ollenkaan.

Itse olen etsijän paikalla uskonasioissa. Haluan uskoa Jumalan armoon, mutta toisaalta ymmärtäisin, että syntiä vastaan tulee taistella. Onko kirkko liian lepsu? Vaikka ei oltaisi tekojen alla ja uskottaisiin armoon, niin eivätkö sellaiset asiat kuin synti ja helvetti ole edelleen olemassa? Kumpi on papille tärkeämpää, totuuden puhuminen vai varominen, ettei kukaan säikähdä saarnaa? Vastaus lienee ilmiselvä tuossa kohdassa..

Ajattelemisen aihetta kirjoitti:

Itse olen etsijän paikalla uskonasioissa. Haluan uskoa Jumalan armoon, mutta toisaalta ymmärtäisin, että syntiä vastaan tulee taistella. Onko kirkko liian lepsu? Vaikka ei oltaisi tekojen alla ja uskottaisiin armoon, niin eivätkö sellaiset asiat kuin synti ja helvetti ole edelleen olemassa? Kumpi on papille tärkeämpää, totuuden puhuminen vai varominen, ettei kukaan säikähdä saarnaa? Vastaus lienee ilmiselvä tuossa kohdassa..

"Kumpi on papille tärkeämpää, totuuden puhuminen vai varominen, ettei kukaan säikähdä saarnaa? Vastaus lienee ilmiselvä tuossa kohdassa.."

Vastus on ilmi selvä, tietenkin se totuuden puhuminen on aina tärkeintä, kenenkään ihmisen mieliksi ei pidä alkaa totutta muuttamaan.

Mutta on sekin selvä, että kirkoonkin mahtuu jos jonninmoista uskonopetusta. Ja uskon, että jokainen pappikin puhuu juuri siten kuin itse uskoo, sillä uskohan on henkilökohtaista.

Mutta opetaampa yksi selvä esimerkki jossa pappi ei ainakaan puhu kirkossa sitä totuutta miten itse uskoo. Kuinka moni on kirkossa kuullut vl-papin sanovan totuuden, että vain vl-liikkeestä löytyy pelastus, ja senkin, että vain vl voi antaa synnit anteeksi. Jos vl-pappi ei kirkossa tätä sano, niin vaikeneeko hän totuuden kertomisesta vai ei itsekkään usko vl-oppiin?

Kirkollemmekkin... kirjoitti:

Kalevalehti puuttuu kirkon suurimman herätysliikkeen vääryyksiin enemin kun kirkkomme.

Kirkossa oltu vuosikymmeniä tietoisia vl-herätysliikkeen pimeästä puolesta, ei ole ollut kirkolla tarvetta siihen puuttua. Sama meno näyttää jatkuvan edelleen.

Miksi kirkko antaa suurimman herätysliikkeensä tehdä mitä se tahtoo tehdä, sekä antaa sen opettaa mitäsattuuoppia, puuttumatta koskaan asiaan?

>>>>>Olen aivan varma tuo Kalevan asiokas pääkirjoitus antaa piispoille ja muille kirkon jäsenille aihetta todella painaviin pohdintoihin

vastaisine oppeineen vanhoillislestadiolainen herätysliike pitäisi HETI erottaa kirkon jäsenyydestä. Miksi kirkko pitää helmoissaan lukuisia törkeitä Raamatun vastaisia harhaoppeja opettavaa vl-herätysliikettä? Ei mitään järkeä.

Kirkollemmekkin... kirjoitti:

Kalevalehti puuttuu kirkon suurimman herätysliikkeen vääryyksiin enemin kun kirkkomme.

Kirkossa oltu vuosikymmeniä tietoisia vl-herätysliikkeen pimeästä puolesta, ei ole ollut kirkolla tarvetta siihen puuttua. Sama meno näyttää jatkuvan edelleen.

Miksi kirkko antaa suurimman herätysliikkeensä tehdä mitä se tahtoo tehdä, sekä antaa sen opettaa mitäsattuuoppia, puuttumatta koskaan asiaan?

>>>>>Olen aivan varma tuo Kalevan asiokas pääkirjoitus antaa piispoille ja muille kirkon jäsenille aihetta todella painaviin pohdintoihin

ovat Paarma ja muut piispat, kun antavat tuollaisen törkeitä valheoppeja opettavan mätämunan kuin vl-herätysliikkeen olla mukana kirkon kuvioissa.

Hävetkää Paarma ja kumppanit!

Muutaman kerran olen tuon kirjoittajan tavannut ja luulisin, ettei hänen tarkoituksensa ole kivittää Naatusta, vaikka tässä yhteydessä helposti sellainen vaikutelma syntyy. Ehkäpä hänkin viittaa enemmän SRK:n esittämään teatteriin. Minusta VML vaikutti reilulta kaverilta.

Ristiäis- ja häävieras kirjoitti:

Muutaman kerran olen tuon kirjoittajan tavannut ja luulisin, ettei hänen tarkoituksensa ole kivittää Naatusta, vaikka tässä yhteydessä helposti sellainen vaikutelma syntyy. Ehkäpä hänkin viittaa enemmän SRK:n esittämään teatteriin. Minusta VML vaikutti reilulta kaverilta.

Tarkoitukseni ei ole mitenkään osoittaa eikä loukata henkilökohtaisesti kirjoittajaa. Kirjoitus vain sattuu olemaan SRK:n julkaisemassa lehdessä, joka valitsee kirjoituksensa ja aiheensa, sekä sen taustalla oleva organisaatio hoitelee Naatus-tapauksen? Hoitokouksissakin SRK "antoi vain apua pyydettäessä", ja asian tullessa ilmi, "tapaukset olivat paikallisia ylilyöntejä..!"

Eihän OV:kään itse lempannut Naatusta, vaan likaisen homman teki eri henkilö. Niinpä teatteri-kirjoituskin otettiin "sattumalta" esille ajankohtaisuuden vuoksi. Kyllä se juttu paistaa läpi. Palstaksikin oli valittu eräs luetuimmista palstoista.

Jos olet tavannut ko. artikkelin kirjoittajan, niin kysypä, missä Raamatun kohdassa se teatteri todetaan yksiselitteistä synniksi? Oletan, että teatterinäkemys hänenkin kohdalla perustuu opetettuun asiaan, eikä omantunnon ääneen.

Opillinen näkemys siinä asiassa puhuttelee. Henkilönä ko. kirjoittaja voi olla reilu kaveri, kuten kerrotkin! Kaiken lisäksi en halua puhua edes kirjoittajista hänen nimellään, koska se ei ole oleellista. SRK itse ajaa takaa nimivaatimusta, mutta hoitajiksi lähettämiensä nimet ovat piilossa visusti.

Jos vl-uskoiset todella lukisivat vain Suomenmaata (SM) niin kai senkin lipareen levikki olisi paljon nykyistä suurempi. Vl-uskoiset lukevat etupäässä Kalevaa.
Takuulla SM ei käsittele Naatus-jupakkaa journalistisesti niin kuin ei PMS:kään, joka ei käsittele sitä lainkaan.

pieni levikki kirjoitti:

Jos vl-uskoiset todella lukisivat vain Suomenmaata (SM) niin kai senkin lipareen levikki olisi paljon nykyistä suurempi. Vl-uskoiset lukevat etupäässä Kalevaa.
Takuulla SM ei käsittele Naatus-jupakkaa journalistisesti niin kuin ei PMS:kään, joka ei käsittele sitä lainkaan.

on syytä pitää erossa.

Alustukseksi sanottakoon että mielestäni Naatuksen "hyllytys" oli todella typerä ja hätiköity teko. Tämän päivän Kalevan pääkirjoitus oli täyttä asiaa.

Tätä avoimuuden ja keskustelun asiaa ei kuitenkaan missään määrin edistä tällainen "paskanjauhanta" jota edellisessä viestissä harrastettiin. Itse olen yhteydessä kymmeniin uskovaisiin perheisiin ja vain YHTEEN niissä on tilattu Suomenmaa-lehti. Asialla on varmaan tekemistä sen kanssa että toinen perheen vanhemmista on aktiivinen keskustalainen ja jopa valtuutettu.

Kaleva sen sijaan tulee jokaiseen tuntemaani vl-perheeseen, joten tuollainen "valtaosa vanhoillistestadiolaisista ainakin Pohjois-Suomessa lukee vain keskustapuolueen Suomenmaa-lehteä" -heittely on kyllä täysin ala-arvoista paskanjauhantaa. Anteeksi nyt vaan.

mietiskellen kirjoitti:

Alustukseksi sanottakoon että mielestäni Naatuksen "hyllytys" oli todella typerä ja hätiköity teko. Tämän päivän Kalevan pääkirjoitus oli täyttä asiaa.

Tätä avoimuuden ja keskustelun asiaa ei kuitenkaan missään määrin edistä tällainen "paskanjauhanta" jota edellisessä viestissä harrastettiin. Itse olen yhteydessä kymmeniin uskovaisiin perheisiin ja vain YHTEEN niissä on tilattu Suomenmaa-lehti. Asialla on varmaan tekemistä sen kanssa että toinen perheen vanhemmista on aktiivinen keskustalainen ja jopa valtuutettu.

Kaleva sen sijaan tulee jokaiseen tuntemaani vl-perheeseen, joten tuollainen "valtaosa vanhoillistestadiolaisista ainakin Pohjois-Suomessa lukee vain keskustapuolueen Suomenmaa-lehteä" -heittely on kyllä täysin ala-arvoista paskanjauhantaa. Anteeksi nyt vaan.

ei ainoastaan jauhanut p:tä, vaan antoi väärää tietoa, mikä yleisemmin tunnetaan valehtelemisena silloin kun se tehdään tahallaan.

"SRK on viime vuosikymmenet sensuroinut sanomalehti Kalevaan melko suvereenisti. Mikä on aiheuttanut Kalevan poikkeamisen SRK:n linjalta?"

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on muuttunut ja missä. Koska Uimonen on ollut Kalevan päätoimittajana jo useita vuosia, ihmetyttääkin, että miksi vasta nyt SRK:n valta olisi murentumassa lehden toimituksessa, kuten näyttää käyneen. Onkohan kenties Kalevan toimituksesta jäänyt eläkkeelle joku SRK:n etuja valvonut henkilö, vai onko muutos tapahtunut SRK:n sisällä?

minäkin. kirjoitti:

"SRK on viime vuosikymmenet sensuroinut sanomalehti Kalevaan melko suvereenisti. Mikä on aiheuttanut Kalevan poikkeamisen SRK:n linjalta?"

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on muuttunut ja missä. Koska Uimonen on ollut Kalevan päätoimittajana jo useita vuosia, ihmetyttääkin, että miksi vasta nyt SRK:n valta olisi murentumassa lehden toimituksessa, kuten näyttää käyneen. Onkohan kenties Kalevan toimituksesta jäänyt eläkkeelle joku SRK:n etuja valvonut henkilö, vai onko muutos tapahtunut SRK:n sisällä?

on vain laskeskeltu, että tiukan linjan vl:t jäävät vähemmistöön, ja suurempi osa vl-tilaajistakin tulee kannattamaan avoimempaa linjaa, muista tilaajista tietysti puhumattakaan. Taloudellista voittoa tavoittelevan lehden kannattaa siis olla samaa mieltä tilaajien enemmistön kanssa, tai ainakaan ei pidä sitä suututtaa.

taisi siis ollakin yksipuolinen ja puolueellinen...

"Ei ole muuta tietä kuin rehellisyys, avoimuus ja tapahtuneiden kommellusten tunnustaminen."

- On todella epäreilua ja halveksivaa käyttää lestadiolaisuudessa esiintyneestä henkisestä ja hengellisestä terrorista sanaa KOMMELLUKSET. En voi hyväksyä tapaasi vähätellä asioita.

"tapahtuneiden kommellusten tunnustaminen"

"Kommellusten"???

Ja siks toisekseen, oikeat uskovaiset puhujat ei muuten tällä paltall käy, ei lue eikä varsinkaan tänne kirjoita. Lukuunottamatta Seppo Lohea, joka on tehnyt Wikipedian vanhoillislestadioalisuuden tiedot.

Aito ent.lesta kirjoitti:

"tapahtuneiden kommellusten tunnustaminen"

"Kommellusten"???

Ja siks toisekseen, oikeat uskovaiset puhujat ei muuten tällä paltall käy, ei lue eikä varsinkaan tänne kirjoita. Lukuunottamatta Seppo Lohea, joka on tehnyt Wikipedian vanhoillislestadioalisuuden tiedot.

"Ja siks toisekseen, oikeat uskovaiset puhujat ei muuten tällä paltall käy, ei lue eikä varsinkaan tänne kirjoita. Lukuunottamatta Seppo Lohea, joka on tehnyt Wikipedian vanhoillislestadioalisuuden tiedot."

Et tietysti voi puhua kuin omasta puolestasi eli vl-puhujien palstakäymisistä tai -käymättömyyksistä et voi tietää mitään. Siitä tietää vain asianosainen itse.

O. Raakkeli kirjoitti:

"Ja siks toisekseen, oikeat uskovaiset puhujat ei muuten tällä paltall käy, ei lue eikä varsinkaan tänne kirjoita. Lukuunottamatta Seppo Lohea, joka on tehnyt Wikipedian vanhoillislestadioalisuuden tiedot."

Et tietysti voi puhua kuin omasta puolestasi eli vl-puhujien palstakäymisistä tai -käymättömyyksistä et voi tietää mitään. Siitä tietää vain asianosainen itse.

Nytkö vl-puhujatkin saavat käydä täällä palstalla,
saavatko kirjoitellakin nimimerkkien suojissa?

Muutama aika sitten käyminen ja nimimerkillä kirjoittelu oli kiellettyä.

Tervetuola vaan palstalle, todella mukava kun tulette ja kirjoittelette täällä, ihmettelen vaan näitä kantoja kun muuttuvat laidasta laitaan.
Tavalliselta vl-uskovaiseltako käyminen ja kirjoittelu on kielletty, vai onko kielto jo historiaa.

ihmettelenkö vai enkö? kirjoitti:

Nytkö vl-puhujatkin saavat käydä täällä palstalla,
saavatko kirjoitellakin nimimerkkien suojissa?

Muutama aika sitten käyminen ja nimimerkillä kirjoittelu oli kiellettyä.

Tervetuola vaan palstalle, todella mukava kun tulette ja kirjoittelette täällä, ihmettelen vaan näitä kantoja kun muuttuvat laidasta laitaan.
Tavalliselta vl-uskovaiseltako käyminen ja kirjoittelu on kielletty, vai onko kielto jo historiaa.

vl-puhuja, mutta en luota ollenkaan tuollaisiin palstat ovat kiellettyjä ja siksi kukaan ei käy-juttuihin. En tarkoita sinun puhuvan tuossa muunnettua totuutta, vaan sitä, että vaikka esim. Päivämiehessä suositeltaisiin (miten voisi kieltää?) välttämään palstaa, jokainen silti käy jos haluaa. Ei sitä voi kukaan muu päättää ja säännellä. Jokainen, puhuja tai puhuja, vl tai ei, käy täällä jos haluaa.

ihmettelenkö vai enkö? kirjoitti:

Nytkö vl-puhujatkin saavat käydä täällä palstalla,
saavatko kirjoitellakin nimimerkkien suojissa?

Muutama aika sitten käyminen ja nimimerkillä kirjoittelu oli kiellettyä.

Tervetuola vaan palstalle, todella mukava kun tulette ja kirjoittelette täällä, ihmettelen vaan näitä kantoja kun muuttuvat laidasta laitaan.
Tavalliselta vl-uskovaiseltako käyminen ja kirjoittelu on kielletty, vai onko kielto jo historiaa.

Tarkoitin... olipa puhuja tai EI-puhuja...jokainen päättää palstoilla käymisestä itse.

Olihan tuo aikanaan kasarmilla sotilaspappina, tosin varmaankin oman toimensa ohella. Lestadiolaisia oli kasarmilla muutenkin. Kutsuntatilaisuudessa oli puhujana E. Reinikainen.

Olihan tuo aikanaan kasarmilla sotilaspappina, tosin varmaankin oman toimensa ohella. Lestadiolaisia oli kasarmilla muutenkin. Kutsuntatilaisuudessa oli puhujana E. Reinikainen.

Hyvin ymmärrettävä vastaus

Vl-herätysliike opettaa mm:

1) "Vain me" -oppia = vanhoillislestadiolaiset ovat koko maailman ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia

2) Jumala ei pysty antamaan syntejä anteeksi; vain vl-henkilö voi antaa synnit anteeksi.

Ellei nuo opit ole Jumalan pilkkaa, niin mikä sitten?!

että tulevaisuudessa uskonnolliset ryhmät eivät saisi tehdä itse päätöksiä opettajistaan, vaan poliisi nimittäisi puhujat?

O. Raakkeli kirjoitti:

että tulevaisuudessa uskonnolliset ryhmät eivät saisi tehdä itse päätöksiä opettajistaan, vaan poliisi nimittäisi puhujat?

sitä, että vl-herätysliikkeen törkeä Raamatun vastainen opetus ja puolustuskyvyttömiin ihmisiin (mm. vanhukset) kohdistuvat julmuudet ja ihmisoikeusloukkaukset (hoitokokoukset) pitää saada loppumaan.

Vaikka virkavallan avulla.

P. Henttonen kirjoitti:

sitä, että vl-herätysliikkeen törkeä Raamatun vastainen opetus ja puolustuskyvyttömiin ihmisiin (mm. vanhukset) kohdistuvat julmuudet ja ihmisoikeusloukkaukset (hoitokokoukset) pitää saada loppumaan.

Vaikka virkavallan avulla.

...

P. Henttonen kirjoitti:

sitä, että vl-herätysliikkeen törkeä Raamatun vastainen opetus ja puolustuskyvyttömiin ihmisiin (mm. vanhukset) kohdistuvat julmuudet ja ihmisoikeusloukkaukset (hoitokokoukset) pitää saada loppumaan.

Vaikka virkavallan avulla.

lisättävää.

... kirjoitti:

...

...

P. Henttonen kirjoitti:

sitä, että vl-herätysliikkeen törkeä Raamatun vastainen opetus ja puolustuskyvyttömiin ihmisiin (mm. vanhukset) kohdistuvat julmuudet ja ihmisoikeusloukkaukset (hoitokokoukset) pitää saada loppumaan.

Vaikka virkavallan avulla.

kieltää koko ev.lut.kirkon toiminta Suomessa ja suunnata uskonnolllinen kasvatus vaikka buddhalaisuuteen tms, siis pois luterilaisuudesta.

Vaikka virkavallan avulla.

P. Henttonen kirjoitti:

kieltää koko ev.lut.kirkon toiminta Suomessa ja suunnata uskonnolllinen kasvatus vaikka buddhalaisuuteen tms, siis pois luterilaisuudesta.

Vaikka virkavallan avulla.

feikkaaja. Olet vanhoillislestadiolainen - eikö vaan?