Niinhän meitä on opetettu, että nykyään nuoret kypsyvät aikaisemmin. Ennen kuulemma leikittiin nukeilla vielä rippikouluikään asti... Kukaan ei kysy, mitä niillä nukeilla leikittiin;) Ja ennen kaikkea, mihin nuoret kypsyvät aikaisemmin?
Jos aikuisuus olisi nukkeleikeistä kiinni, niin sitttenhän asia olisi kuten on kuviteltu. Mutta ei se leikkiminen mihinkään ole loppunut. Nykyään vain leikitään ihmissuhteilla - tai vahdataan viihdettä.
Katsokaas vähän ympärillenne! Meidän täällä kirjoittelevien vanhemmat elivät yhteiskunnassa, jossa työelämään siirryttiin parikymppisinä, nuorempinakin. Töissä ollaan tekemisissä eri ikäisten kanssa, ja näin nuorilla oli eri ikäisistä koostuva tukiverkosto. Ja samaa tukiverkkoa tarjosivat nykyistä tiukemmat perhesiteet. Meidän isovanhempamme menivät töihin vielä nuorempana, ja perhesiteet olivat vielä tiukemmat. Niitä tarvittiin silloin ja niitä tarvittaisiin nyt.
Nykyään nimittäin kuvitellaan itsenäisyys on täsmälleen sama kuin riippumattomuus. Että itsenäinen olisi sellainen joka ei tarvitse muita ihmisiä. Mutta eihän kukaan täällä ypöyksin pärjää. Meidän yhteiskuntamma on kovan yhteisen työn tulos, joten sitä ei kovin vähällä muuteta. Ja nykyinen yhteiskunta on vaativa, julma ja raadollinen. Vain oikeiden ihmisten kaverit pärjäävät, ja hekin vain jos heillä on tarjota jotain mitä muilla ei ole. Jos nuori viskataan teini-ikäisenä ulos tähän maailmaan ja jätetään ilman minkäänlaista tukea, hänen tulisi aikaisemman kypsymisen väitteen mukaan pärjätä paremmin ja nuorempana kuin vanhempansa. Mutta katin kontit. Erilaisiin huoltolaitoksiin on pitkät jonot näitä 'itsenäisiä'. Sosiaali- ja mielenterveystyö on ruuhkautunut 'itsenäisistä', nuoret tappavat itseään, syrjäytyvät, masentuvat, loppuvat. Eikä ihme. Vaatimukset ovat liian kovat.
Katsokaa! Nykyisellä 16-vuotiaalla on vielä osapuilleen kymmenen vuotta opiskelua jäljellä. Sinä aikana hänelle opetetaan samat asiat kolmeen kertaan, ja sitten hänet laitetaan pätkätöihin odottamaan vanhojen polvien lähtöä eläkkeelle. Hänellä ei ole sellaista taloudellista turvallisuutta, joka edellisellä polvella oli, vielä 26-vuotiaanakaan. Eikä hänellä välttämättä ole kovin pysyvää sosiaalista turvaverkkoa, jos on joutunut muuttamaan tai vaihtamaan työpaikkaa usein. Kotipaikkakunnallaan hänellä voi olla sosiaaliset suhteet, muttei sitten ehkä taloudellisia mahdollisuuksia.
Tämän kaiken turvattomuuden ja juurettomuuden keskellä me olemme keksineet, että kun ihmislapsi saavuttaa biologisen sukukypsyyden entistä nuorempana ja haluaa riekkua entistä nuorempana myöhään kaupungilla ja vaihtaa yhä kiihtyvällä tahdilla tyttö- ja poikakavereita, että nuoret kypsyvät aikaisemmin. Emme näköjään tajua, että nykyinen yhteiskunta asettaa paljon, paljon kovemmat vaatimukset kuin aikaisempi elämänmeno.
Kun muistetaan, että seksi aina ja joka tapauksessa edellyttää sosiaalisia taitoja, ja että seksin mahdollisiin seurauksiin annetaan entistä vähemmän tukea - kun kerran nuoret on jätetty kouluihin paimennettaviksi ja isovanhemmat ovat karenneet etelään - niin miten hitossa voimme uskotella, että 16-kesäinen olisi kypsä seksiin? Ja missä ihmeessä on se varhaisempi kypsyminen? Nukkeleikit on vuosikymmenten kuluessa vaihdettu salattuihin elämiin, mutta mitä kypsymistä se on?
Olen aikaisemminkin erilaisissa yhteyksissä esittänyt ajatuksen, että nuorille annettuja vapauksia olisi vähennettävä. Minut on tuomittu utopistina, eivätkä nuoret ole minusta tykänneet liiemmin. Toistan nyt taas kerran tämän vaatimuksen. Rajoja on tiukennettava ja niitä on valvottava. Samalla on ruvettava miettimään, mitä yhteiskunnalle olisi tehtävä, että ihmiset voisivat saavuttaa aikuisen itsenäisyyden nykyistä nuorempina.
Vain jos nuorille voidaan antaa turvalliset rajat ja taata siedettävät näkymät, voitaisiin ehkä puhua nykyisten suojaikärajojen ja nuorten seksuaalisten parisuhteiden hyväksyttävyyden säilyttämisestä. Muussa tapauksessa rajoja on kiristettävä. Toisaalta, rajoillakin on rajansa. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, ja seksuaalinen halun varhentuminen perustuu varhentuneelle biologiselle kypsyydelle. Tässä mielessä joudun hiukan pyörtämään aikaisemmin sanomaani. Alkaa olla kohtuutonta, että pitää odottaa lähes kolmekymppiseksi ennen kuin on mahdollisuudet edes jotenkin turvallisesti perustaa perhe. Ei kai kuitenkaan ole kohtuullista vaatia, että ihmiset pidättäytyisivät seksistäkin niin kauan. Kyllä yhteiskunnan muutos sallivammaksi, yksilöitä tukevammaksi ja huolehtivammaksi tarjoaisi myös seksuaalista hyvinvointia!
Jos aikuisuus olisi nukkeleikeistä kiinni, niin sitttenhän asia olisi kuten on kuviteltu. Mutta ei se leikkiminen mihinkään ole loppunut. Nykyään vain leikitään ihmissuhteilla - tai vahdataan viihdettä.
Katsokaas vähän ympärillenne! Meidän täällä kirjoittelevien vanhemmat elivät yhteiskunnassa, jossa työelämään siirryttiin parikymppisinä, nuorempinakin. Töissä ollaan tekemisissä eri ikäisten kanssa, ja näin nuorilla oli eri ikäisistä koostuva tukiverkosto. Ja samaa tukiverkkoa tarjosivat nykyistä tiukemmat perhesiteet. Meidän isovanhempamme menivät töihin vielä nuorempana, ja perhesiteet olivat vielä tiukemmat. Niitä tarvittiin silloin ja niitä tarvittaisiin nyt.
Nykyään nimittäin kuvitellaan itsenäisyys on täsmälleen sama kuin riippumattomuus. Että itsenäinen olisi sellainen joka ei tarvitse muita ihmisiä. Mutta eihän kukaan täällä ypöyksin pärjää. Meidän yhteiskuntamma on kovan yhteisen työn tulos, joten sitä ei kovin vähällä muuteta. Ja nykyinen yhteiskunta on vaativa, julma ja raadollinen. Vain oikeiden ihmisten kaverit pärjäävät, ja hekin vain jos heillä on tarjota jotain mitä muilla ei ole. Jos nuori viskataan teini-ikäisenä ulos tähän maailmaan ja jätetään ilman minkäänlaista tukea, hänen tulisi aikaisemman kypsymisen väitteen mukaan pärjätä paremmin ja nuorempana kuin vanhempansa. Mutta katin kontit. Erilaisiin huoltolaitoksiin on pitkät jonot näitä 'itsenäisiä'. Sosiaali- ja mielenterveystyö on ruuhkautunut 'itsenäisistä', nuoret tappavat itseään, syrjäytyvät, masentuvat, loppuvat. Eikä ihme. Vaatimukset ovat liian kovat.
Katsokaa! Nykyisellä 16-vuotiaalla on vielä osapuilleen kymmenen vuotta opiskelua jäljellä. Sinä aikana hänelle opetetaan samat asiat kolmeen kertaan, ja sitten hänet laitetaan pätkätöihin odottamaan vanhojen polvien lähtöä eläkkeelle. Hänellä ei ole sellaista taloudellista turvallisuutta, joka edellisellä polvella oli, vielä 26-vuotiaanakaan. Eikä hänellä välttämättä ole kovin pysyvää sosiaalista turvaverkkoa, jos on joutunut muuttamaan tai vaihtamaan työpaikkaa usein. Kotipaikkakunnallaan hänellä voi olla sosiaaliset suhteet, muttei sitten ehkä taloudellisia mahdollisuuksia.
Tämän kaiken turvattomuuden ja juurettomuuden keskellä me olemme keksineet, että kun ihmislapsi saavuttaa biologisen sukukypsyyden entistä nuorempana ja haluaa riekkua entistä nuorempana myöhään kaupungilla ja vaihtaa yhä kiihtyvällä tahdilla tyttö- ja poikakavereita, että nuoret kypsyvät aikaisemmin. Emme näköjään tajua, että nykyinen yhteiskunta asettaa paljon, paljon kovemmat vaatimukset kuin aikaisempi elämänmeno.
Kun muistetaan, että seksi aina ja joka tapauksessa edellyttää sosiaalisia taitoja, ja että seksin mahdollisiin seurauksiin annetaan entistä vähemmän tukea - kun kerran nuoret on jätetty kouluihin paimennettaviksi ja isovanhemmat ovat karenneet etelään - niin miten hitossa voimme uskotella, että 16-kesäinen olisi kypsä seksiin? Ja missä ihmeessä on se varhaisempi kypsyminen? Nukkeleikit on vuosikymmenten kuluessa vaihdettu salattuihin elämiin, mutta mitä kypsymistä se on?
Olen aikaisemminkin erilaisissa yhteyksissä esittänyt ajatuksen, että nuorille annettuja vapauksia olisi vähennettävä. Minut on tuomittu utopistina, eivätkä nuoret ole minusta tykänneet liiemmin. Toistan nyt taas kerran tämän vaatimuksen. Rajoja on tiukennettava ja niitä on valvottava. Samalla on ruvettava miettimään, mitä yhteiskunnalle olisi tehtävä, että ihmiset voisivat saavuttaa aikuisen itsenäisyyden nykyistä nuorempina.
Vain jos nuorille voidaan antaa turvalliset rajat ja taata siedettävät näkymät, voitaisiin ehkä puhua nykyisten suojaikärajojen ja nuorten seksuaalisten parisuhteiden hyväksyttävyyden säilyttämisestä. Muussa tapauksessa rajoja on kiristettävä. Toisaalta, rajoillakin on rajansa. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, ja seksuaalinen halun varhentuminen perustuu varhentuneelle biologiselle kypsyydelle. Tässä mielessä joudun hiukan pyörtämään aikaisemmin sanomaani. Alkaa olla kohtuutonta, että pitää odottaa lähes kolmekymppiseksi ennen kuin on mahdollisuudet edes jotenkin turvallisesti perustaa perhe. Ei kai kuitenkaan ole kohtuullista vaatia, että ihmiset pidättäytyisivät seksistäkin niin kauan. Kyllä yhteiskunnan muutos sallivammaksi, yksilöitä tukevammaksi ja huolehtivammaksi tarjoaisi myös seksuaalista hyvinvointia!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis nuoret ovat juurettomia, sitäkö tarkoitit?
Viralliset jutut mitkä kertovat aikaisemmasta kypsyydestä, kypsyyden aikaistumisesta tarkoittavat sitä että ensimmäiset kuukautiset ja siemensyöksysyt ovat aikaistunett tällä vuosisadalla aikasempaan verrattuna noin pari vuotta.
Nyt aikaistuminen näyttäs pysähtyneen.
Ennen vanhaan kun kukautiset alko joskus 15 16 uotiaana , mentiin saman tien jo naimisiin.
Henkinen kypsyys , no se onkin jo toinen juttu, tutukimusten mukaan siinä ei ole vastaavanlaista aikaistumista tapahtunut.
Ihmiset hommaavat lapsia keskimäärin vanhempina ja kypsempinä kuin koskaan aikaisemmin. On äärettömän paljon pienempi asia, että nykyään kakarat koheltavat seksin kanssa jonain 14-vuotiaina, kuin että pari vuosikymmentä sitten pyöräyttivät ensimmäiset pentunsa ennen kuin olivat tuskin kahdeksaatoista.
Seksin aloittamisikä on aikaistunut noin vuodella. Ei sen enempää. Tyhmää uskovaista puritanismia pitää nuorten seksiä niin isona asiana kaikkien todellisten ongelmien keskellä.
Niinpä niin. Puritaanisuutta ja uskovaisuutta on näppärä syyttää kun muuta ei keksi. Tai ei ole valmis kantamaan vastuutaan ja miettimään asioita ihan itse.
Okkeih. Seksin aloittamisikä on laskenut vuodella. Kaikitenkin, kuten koitin selventää, iän olisi pitänyt nousta. Ja kuten et selvästikään ymmärtänyt, erittelin julman joukon isoja ongelmia, joilla perustelin kantaani tämän palstan keskustelunaiheeseen: neitsyyteen, poikuuteen ja seksielämän aloittamiseen yleensä.
Käys TTT etsimässä tilastotietoja teini-ikäisten aborteista ja jututa aikuisia naisia jotka aloittivat kovin nuorena. Minä olen niin tehnyt, ja todennut että nuoret saisivat hyvinkin vartoilla seksielämänsä aloittamista pikkuisen vanhemmaksi.
Ja sitten tuohon argumenttiisi: "Tyhmää uskovaista puritanismia pitää nuorten seksiä niin isona asiana kaikkien todellisten ongelmien keskellä." Pienempien ongelmien ja murheiden käsittelyn voi siis mielestäsi jättää sikseen, koska on 'todellisia' ongelmia - joita et edes eritellyt. Ovatko todellisia ongelmia siis se, ettei sinulla ole bilerahaa huomiseksi, Afrikan nälänhädät tai esimerkiksi yhteiskunnan moniarvoistuminen niin radikaalisti, että kuka tahansa saa luulla olevansa oikeassa missä asiassta tahansa, kun nyt vain on ajatuksen saanut päähänsä? Minä olen puritaaninen ja vanhakantainen, mutta moraalinäkemykseni ovat satojen vuosien saatossa koeteltuja. Sinä puolestaan näytät kannattavan ajatuksia, joiden seurauksia saa tuolla kaupungilla viikonloppuiltaisin katsella.
Noista ongelmista. Vaikka syrjäytyminen, työttömyys, yksinäisyys, kasvaneet ympäristön vaatimukset? Mutta ongelmana nähdään se, että nuoret kännäävät ja paneskelevat. Voisi olla fiksua muuttaa koko yhteiskunta, jos se jollain taikatempulla onnistuisi. Mutta yksittäistapauksena vanhemmat jotka päättäväisesti asettavat rajoja lapsilleen vain aiheuttavat lapselleen sitä syrjäytymistä, syyllisyyttä, ja ulkopuolisuuden tunnetta toisenlaista elämää viettävästä kaveripiiristä. Vaikeuttavat oman elämän aloittamista myöhemmin.
Ja abortit on tuhannesti parempi asia kuin teiniäidit. Ja minun näkökulmastani nuo viikonloppuillat kaupungilla ovat aina olleet niitä vähiten ongelmaisia aikoja elämästä, kaikille muillekin. Paitsi ulkopuolelta katseleville hihhuleille.