mutta silti kaukana. Ei kai tässä auta kun laittaa sinulle viesti tai s-postia, kun ei haluais enää kuunnella järjen ääntä.
Jos tämän antaa olla, ei voi ikinä tietää mitä ois voinut olla. Jos kuuntelis sydäntä ja antais vaan palaa... Kävisiköhän niin, että siivet samalla palaisi häpeästä? Vai lentelisinkö korkealla -sun kanssasi?
Näin sinut maanantaina viimeksi, toivottavasti pian uudelleen.
Jos tämän antaa olla, ei voi ikinä tietää mitä ois voinut olla. Jos kuuntelis sydäntä ja antais vaan palaa... Kävisiköhän niin, että siivet samalla palaisi häpeästä? Vai lentelisinkö korkealla -sun kanssasi?
Näin sinut maanantaina viimeksi, toivottavasti pian uudelleen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Odota viikonloppua ja korkkaat muutaman "ilojuoman", järki katoaa hetkessä ja saatat jopa soittaa hänelle, mutta ainakin laitat viestin =) Ja voi sitä häpeän tunnetta seuraavana päivänä tai saati sitten kun kohtaatte!!
mutta se alkomaholi. En kyllä häpeäisi tunnustamista yhtään, olispahan sekin sitten tehty. Sitten jos tulisi kielteinen vastaus, niin silloin kyllä palaisi nää siivet. Olisin ilmeisesti kuvitellut kaiken...
Mutta tuo, että sen tekisi oluen voimalla, onkin sitten jo toinen juttu. Saattashan se olla, että pitäs kaupunkia vaihtaa. :)
vaan se alkomaholi. En kyllä häpeäisi tunnustamista yhtään, olispahan sekin sitten tehty. Sitten jos tulisi kielteinen vastaus, niin silloin kyllä palaisi nää siivet. Olisin ilmeisesti kuvitellut kaiken...
Mutta tuo, että sen tekisi oluen voimalla, onkin sitten jo toinen juttu. Saattashan se olla, että pitäs kaupunkia vaihtaa. :)
jo järkeilty hyvän aikaa. Yritetty sivuuttaa tunteet ja uteliaisuus. Ei onnistu, ei niin millään. Kovasti olen yrittänyt järkeillä ja ajan kans, uskothan? Jos olisit Hän näyttäisin nyt vihreää valoa, järjestä viis. Laitatko postia pian? Itse en uskalla. Lupaan vastata.
Tuskin kuitenkaan olet Hän, koska en usko hänen olevan koneensa äärellä juuri nyt, toisaalta teknologia aikana mikään ei ole mahdotonta.
Sinua kaivaten, Minä ja kuumat tunteet.
Olisipa minulle tarkoitettu, enkä ole aloittaja. Mä en uskalla laitta s-postia. Laita sä, vastaan varmasti.
Oma järkeilyni alkoi sillä samalla säkenöivällä sekunnilla, kun sinua ensi kertaa kättelin -en unohda sitä koskaan.
En olisi ikinä uskonut, että sun kaltaisesi ihminen... mutta eipähän tätä ihmeellistä fiilistä voi järjellä selittääkään.
Postin laittaminen vaatii tässä 'meidän' tilanteessa kyllä hemmetin hyvän syyn. Mistäs tikusta sitä asiaa voisi repiä...?