En jaksanut alkaa etsiä vastausta muualta, joten kirjoitan suoraan tutulle palstalle. :)
Ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa kohta 5 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Elämme avoliitossa eikä suunnitelmissa ole astua avioon. Mielessä on kuitenkin käynyt naimisiin meno, koska kuulin töissä, että avoparin puolison kuoltua leski ei ole oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos he eivät ole naimisissa.
Onko siis avioliitosta rahallisesti muutakin hyötyä juuri kuolemantapauksissa? Automaattisesti tekisin avioehtosopimuksen, jos naimisiin menisiin, mutta onko siis avioliitossa eläneellä muita etuaja kuin leskeneläke? Jäänkö "oman onneni" nojaan avoliitossa eläneenä, jos mieheni kuolee?
Suuri kiitos vastaajille! Yritän tässä vain hahmottaa, että kannattaako sitä mennä naimisiin rahallisin perustein. Muuta syytä avioliitolle en näe, mutta onhan se taloudellinen turva myös hyvä olla olemassa. :)
Ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa kohta 5 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Elämme avoliitossa eikä suunnitelmissa ole astua avioon. Mielessä on kuitenkin käynyt naimisiin meno, koska kuulin töissä, että avoparin puolison kuoltua leski ei ole oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos he eivät ole naimisissa.
Onko siis avioliitosta rahallisesti muutakin hyötyä juuri kuolemantapauksissa? Automaattisesti tekisin avioehtosopimuksen, jos naimisiin menisiin, mutta onko siis avioliitossa eläneellä muita etuaja kuin leskeneläke? Jäänkö "oman onneni" nojaan avoliitossa eläneenä, jos mieheni kuolee?
Suuri kiitos vastaajille! Yritän tässä vain hahmottaa, että kannattaako sitä mennä naimisiin rahallisin perustein. Muuta syytä avioliitolle en näe, mutta onhan se taloudellinen turva myös hyvä olla olemassa. :)
Vastaukset 48
Vanhimmat
Jos olette avoliitossa on teillä yhtä suuri oikeus kuoleman tapauksessa omaisuuksiinne kuin sinulla ja minulla. Avoliitossa se jonka nimissä omaisuus on on sen omistaja. Jos miehesi nyt kuolisi menisi kaikki hänen nimissään oleva omaisuus suoraan yhteiselle lapsellenne ilman mitään tasauksia. Avioliitossa (ilman avioehtoa) lapsellesi menisi puolet teidän yhteen lasketusta omaisuudesta. Tasinko on verotonta. Jos miehesi testamenttaisi avoliitossa sinulle jotakin, maksat siitä yli 30% veroa. Avioliitossa maksaisit ylimääräisestä testamentilla saadusta omaisuudesta veroa reilut 10%. Jos miehesi omistaa talosi on se hänen kuolemansa jälkeen lapesi ja lapsesi saa heittää sinut pihalle ja myydä kämpän. Avioliitossa taas sinulla on elinikäinen oikeus asua yhteisessä asunnossanne.
Avoleski ei tosiaan saa leskeneläkettä eikä mitään muitakaan aviopuolison elintason turvaamiseksi määriteltyjä etuja.
jolloin lapsi siis perii esim.asunnon,ei avoleski voi sitä omin päin myydä. Esim.jos haluaisi muuttaa pienempään. Lapselle määrätään edunvalvoja ja hänelle avolesken pitää tilittää todella tarkkaan raha-asioitaan.
Meille on kyllä juridiikan luennoilla painotettu, että puolisoiksi ihmiset lasketaan silloin kun he ovat naimisissa, rekisteröineet parisuhteensa, tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi (jotain oli vielä sääntönä myös yhdessä asumisesta, mutta eiköhän tuokin täyty teillä). Tällöin ainakin verotus menee avopuolisolla tuon 1. luokan mukaan, jos suhteesta on syntynyt yhteinen lapsi. Muutenkin oikeudet ovat tällöin aviopuolisoon verrastettavissa. Kannattaa tarkastaa vielä jostain ehdottoman varmasta lähteestä, mutta minulle jäi se käsitys että naimisiin ei ole mikään pakko "taloudellisista" seikoista mennä, vaan lapsi riittää "sinetöimään" suhteen.
kuolemantapauksessa ei avopuolisolla todellakaan ole mitään aviopuolisoon verrattavia oikeuksia. nämä verrattavat oikeudet pätevät vain molempien eläessä ja huomioidaan jokapäiväisessä elämässä.
se mikä "leskellä" on puolison kuolinhetkellä omalla nimellään omat henkilökohtaiset tavarat ja vaatteet on hänen. kaikki loppu, eli se mitä on kuolleen nimellä ollut ja mikä on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan jne. menee tasan suoraan sille viralliselle rintaperijälle, eli tässä tapauksessa lapselle. koska lapsi on ainut kuolinpesän osakas ja jos kuolinhetkellä vielä alaikäinenkin, et voi tehdä MITÄÄN toimia tai päätöksiä kuolleen puolison omaisuudesta ilman maistraatin ja tarvittaessa käräjäoikeuden lupaa. et edes heittää niitä käytettyjä sukkia roskiin. ja jos vähänkin varakkaampi kuolinpesä, todennäköisyys on suuri että lapselle määrätään myös edunvalvoja kuolinpesän omaisuutta hoitamaan. ja jos edunvalvoja ja/tai maistraatti on sitä mieltä että lapsen ja hänen perintönsä edun mukaista ei ole että esim. talo jää sinun huollettavaksesi niin se myydään. ja tähän ei sulla ole mitään sanomista, alat vain etsiä uutta kämppää.
eli maistraatti voi yksinoikeudella esim. määrätä kuolinpesän realisoimista rahaksi ja rahojen sijoittamista kasvamaan korkoa ja odottamaan lapsen 18 -vuotispäivää. lapsihan saa kuitenkin aina orvoneläkkeen, joka kattaa kuolleen puolison elatusosuuden (ellei kata, saat sossusta puuttuvan osan), loppu on sinun heiniäsi.
ja vaikka kuollut puoliso olisi testamentilla määrännyt kaiken (lukuunottamatta siis rintaperillisen lakiosaa joka on puolet varsinaisesta perinnöstä, sitähän ei voi kukaan edes testamentilla siirtää pois) jäljelle jäävälle avopuolisolle, maksat perintöveroa korkeimman eli kolmosluokan mukaan. eli kuten olisit kuka tahansa kaduntallaaja. nähtäväksi sitten jää, tuleeko uusi perintöverolaki vuodenvaihteessa voimaan sellaisena kuin nyt on esitetty, silloin avopuoliso maksaisi kakkosluokan mukaan verot ja verotonkin osuus nousisi.
aviopuoliso on taasen osa kuolinpesää ja omaa elinikäisen asumis- ja hallintaoikeuden perheen yhteisenä kotina käyttämään asuntoon. ja sen lisäksi on oikeutettu saamaan leskeneläkkeen. aviopuolisoiden keskinäinen ositus ja mahdollisten tasinkojen maksaminen puolin tai toisin hoidetaan siinä vaiheessa kun kuolinpesä ositetaan. eli ensin tulee avioliiton päättymisestä johtuva jako, sen jälkeen kuolinpesän jako.
ja ainahan sen avioehdon voi tehdä niin (kuten suurin osa tekee) että se on voimassa avioeron varalta, eli ei koske tilannetta jolloin puoliso kuolee, silloin leskellä säilyy asumis- ja hallintaoikeus kuolemantapauksessakin. muutoin ei.
I Veroluokka
Aviopuoliso, parisuhdelain perusteella rekisteröity puoliso, lapsi, avioton lapsi, ottolapsi, isä, äiti, ottovanhemmat, lapsen tai ottolapsen rintaperillinen, avopuoliso joka rinnastetaan testamentin tekijän kuolinvuodelta toimitetussa verotuksessa aviopuolisoon, sekä eräissä tapauksissa kihlakumppani.
Eli siis, jos pariskunnalla on tai on ollut yhteinen lapsi ja he asuvat yhdessä avioliiton kaltaisissa olosuhteissa, niin tuo verotus menee I-luokan mukaan!
Jos teillä on yhteistä omaisuutta (esim. asunto) ja jos puoliso kuolee niin eikös puolison suvulla ole sitten oikeus asunnon puolikkaaseen..!? Toisaalta teillä on yhteinen lapsi niin jotainhan lapsellekin jää... Meillä on sama tilanne, avoliitto ja tytär ja vasta ostettiin myös talo niin aateltiin tässä piakkoin käydä maistraatissa avioitumassa ettei ole sitten kellään mitään sanomista =)
perimysjärjestys on harvinaisen selkeä. Lapsi perii vanhempansa aina ja poikkeuksetta. Jos hän on jo itse kuollut tulee sijalle lapsenlapset ja heidänkin lapsensa ja jos heitä ei ole aletaan katsella laajemmin sukua... Eli alenevaan polveen menee reitti vainajasta eikä sivulle sukupuussa.
Paitsi jos lapsi on jo kuollut/tai niitä ei ole, niin silloin vainajan sisarukset perivät. Avopuoliso jää ilman. Testamentilla voi muuttaa asiaa, mutta silloin maksettavat verot ovat huomattavasti suuremmat, kuin avioliitossa.
Lainaus:Jollei perittävältä ole jäänyt aviopuolisoa tai rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä.
Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat kuolleen osapuolen lapset eli perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria taikka heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.
Eli sisarukset perii todella vasta kun ketään muuta ei ole olemassa, harvoin niin on, mutta on toki..
Kuitenkin lähtöasetelma josta koko keskustelu taas alkoi oli sellainen että puolisoilal on yhteinen lapsi.
merkitty joku tietty henkilö. Siihen ei tarvita avioliittoa, että nimetty henkilö olet sinä tai lapsenne.
Jos avoliitto päättyy toisen kuolemaan, ei "leskellä" ole oikeutta tasinkoon. Avioliiton päättyessä toisen kuolemaan leski saa tasinkoa kuolinpesästä, jos vainaja oli varakkaampi. Vasta sen jälkeen jaetaan perinnöt perillisille.
Samoin, jos asutte toisen omistamassa asunnossa, "avoleskellä" ei ole oikeutta asua siinä puolison kuoleman jälkeen. Avioleskellä säilyy oikeus asua puolisoiden yhteisessä kodissa vaikka loppuelämänsä.
Jäätkö oman onnesi nojaan riippuu tietysti siitä, miten raha- ja talousasiat teillä on järjestetty. Jos kaikki on miehen nimissä (kuten usein parempipalkkaisuuden vuoksi on), avoleski on aika heikoilla. Tietysti lapsenne perisi isänsä, mutta jos hän on jo vanhempi isänsä kuollessa ja haluaa realisoida perintönsä äitikullasta välittämättä, niin avoleskellä ei ole asiassa mitään sanottavaa.
tasinkoa ei ole pakko antaa vaan se on vapaaehtoista. Harva sitä nykyisin antaakaan, ja ihan luonnollistahan se on että tahtoo pitää omansa itsellään saahan jälkikasvu sitten aikanaan kaiken.
Tarkalleenhan perunkirjaan merkitään aina antaako leski tasinkoa vai ei. Eli perinnönjakoon kuuluu tasinko eikä se ole mikään ennen tai jälkeen juttu..
Harva tuosta asunnostakaan hoksaa sitä, että jos on asuntolainaa jäljellä niin leskihän maksaa sen pois asuessaan siinä, eikä lapset jotka jo ovat tavallaan perineet osan asunnosta..
Niin no, sanoin kylläkin, että leski saa tasinkoa, jos vainaja oli varakkaampi. Sinä sen sijaan puhut siitä, että jos leski oli varakkaampi, niin hänen ei tosiaankaan ole pakko maksaa tasinkoa. Eri asiat, eri lopputulokset. Pääasia, että kumpikaan niistä ei koske avoliitosta "leskeksi" jäänyttä.
nimenomaan avioliitto sinällään ei turvaa muuta kuin kuoleman varalle. Aviopuolisoa ei tarvitse elättää eikä hoitaa tai mitään muutakaan mitä its eei tahdo. Sen sijaan hän voi päättää lähiomaisena mihin joudut hoitoon jne jos et itse pysty päättämään eli valtaa on tietyssä tilanteessa paljon..
Kuoleman sattuessa avioliitossa leski saa mahdollisesti leskeneläkkeen joka ei ole ihan automaatti eikä aina kovinkana iso, vaan siihen vaikuttaa monet seikat. Monella on aika vääräkin käsitys leskeneläkkeestä ilman eläkevakuutuksia sun muita lisäturvia. Kelan sivuilta selviää siitä lisää. Lapset toki saavat oman eläkkeen kun isä puuttuu jos ovat alaikäisiä ja sitä voi saada jopa parikymppiseksi tietyin ehdoin.
Laskeneläke myös tulee rajoittamaan elämääsi siitä eteenpäin eli uusi asvioliitto poistaa eläkkeen.
Perimisestä usein keuhkotaan kuten tuossa yllä. Avioliitossa lapset perii vanhempansa samoin avoliitossa. Tasinkoa voi avioliitossa antaa tai olla antamatta oman tahtonsa mukaan eli ei ole mikään automaatti vaan leken tahto.
Leskellä on asumisoikeus yhteiseen asuntoon. Ikävä kyllä leskellä on myös silloin se ikävä osa maksaa sitä yhteisvastuullista asuntolainaakin jos se vielä on jne. Eli saattaa olla niin että jos velkaisen asunto on kyseessä niin myyntiin menee ja lapset saa osansa ja leski osansa. Lasten kun ei tarvitse maksaa sitä lainaa vaikka kuinka väärältä kuulostaakin tai muitakaan asunnon kuluja. Asunto ei myöskään ole lesken omaisuutta vaan hänellä on asumisoikeus eli kaikki asuntoon kohdistuva päätös on yhteistä. Toisaalta taas avoliitossa lapset perii sen toisen puolen asuntoa ja sitten on neuvottelun paikka mitä tehdään kun kumpikin osapuoli omistaa puolet.
Aviopuolisothan ei peri toisiaan automaattisesti, avioehdolla ei varsinkaan.
Avioliitossa siis puolison kuollesssa saat leskeneläkkeen ja avoliitossa jäät yksinhuoltajaksi.
Mielestäni on hieman koomista kun moni perutelee naimisiin menoaan sillä että se anta aturvaa. Sitten sanotaan että ei tehdä avioehtoa koska kuka nyt ajattelee eroavansa? Mutta toisaalta siis ajatellaan että kohta se toinen kupsahtaa...
mutta siis sanotko, että avioliitossakin lapset perii kaiken? Mun käsittääkseni se kyllä menee niin, että aviopari perii puolet ja lapset perii toisen puolen. Ja ihan omakohtaisena kokemuksena tiedän tämän. Kun isä kuoli, niin hänen vaimonsa sai puolet hänen omaisuudestansa ja me neljä lasta jaettiin toinen puoli keskenämme eli 50% jaettuna neljällä!
että heidän omaisuutensa on kaikki ollut molempien nimissä. ilman avioehtoahan puolet on lesken.
jos taas vaikka talo olisi ollut vain toisen nimissä, ei puoliso saa puolta, vaan hänellä on avio-oikeus saada arvosta tasinkoa jos on köyhempi ja omaa elinikäisen asumisoikeuden.
siinä taas edellinen on väärässä etteikö aviopuolisoilla olisi elatusvelvollisuutta toisistaan. kyllä on. jopa siinäkin tapauksessa että toinen joutuu pysyvästi laitoshoitoon, ellei sitten ennen tätä tapahtumaa ole laadittu tästä asiasta paperia jolla suljetaan toisen elatusvelvollisuus pois.
kimuranttia on tämä suomen laki ja siksi niin monille tulee ikäviä yllätyksiä kun luullaan asioita eikä tarkisteta faktoja.
mutta hän ei peri puolisoaan muuten kuin testamentilla. Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että vähemmän omistavalla puolisolla on oikeus puolisonsa kuoltua (tai avioerotilanteessa) saada tasinkoa puolisonsa omaisuudesta, niin että hänelle tulee puolet pesän omaisuudesta, vaikka hän ei itse omistaisi mitään siitä.
Puolisot voivat myös tehdä ns keskinäisen testamentin, jolloin puoliso perii edesmenneen puolisonsa, mutta lapsille on silti maksettava heidän lakiosansa. Lakiosat ovat puolet siitä perintöosasta, jotka tulisivat lapsille ilman keskinäistä testamenttia.
Teidän tapauksessanne oletan, että isänne oli tehnyt testamentin äitipuolenne hyväksi, joten te lapset saitte vain lakiosat. Kannattaa ottaa selvää asioista.
Jos kirjoituksesi
"Teidän tapauksessanne oletan, että isänne oli tehnyt testamentin äitipuolenne hyväksi, joten te lapset saitte vain lakiosat."
oli tarkoitettu nimimerkille "Sammakkoprinsessa06",
ihmettelen tietouttasi.
Kyllä aviopuoliso perii puolet vainajan omaisuudesta, ja lapset toisen puolen ilman testamenttiakin!
(olkoon perijä sitten vainajan lasten oikea vanhempi tai puolivanhempi.)
Jos avioparilla on lapsi eikä avioehtoa ole perii lapsi 50% avioparin yhteenlasketusta omaisuudesta. Puoliso ei ilman testamenttia peri yhtään mitään. Köyhempi puoliso voi saada tasinkoa siinä vaiheessa kun selvitetään paljonko puolet vanhempien yhteen lasketusta omaisuudesta on.
Puoliso ei siis peri!
luulet vain.
tosiasia on, että aviopuoliso (ei avioehtoa) ei todellakaan peri yhtään mitään. perintö menee aina ensisijaisesti rintaperillisille eli yleensä lapsille, ellei heitä ole niin omaisuus siirtyy laissa määritellyn perimyskaaren puitteissa.
leski on toki kuolinpesän osakas, koska hänen avioliittonsa vainajan kanssa on päättynyt ja on avioliiton päättymisen johdosta syntyvän osituksen (ja mahdollisen tasingon puolin tai toisin) aika. eli koska ei ole avioehtoa, omaisuus on yhteistä ja avioliiton päättymisen vuoksi se jaetaan tasan. tällöin määritellään lesken ja vainajan osuus _yhteisestä_ omaisuudesta. vainajan osuuden perivät aina rintaperilliset, ellei tämä sitten ole _erikseen testamentilla_ jättänyt omaa osuuttaan leskelle. tällöinkin lapset saavat lakiosansa eli 25% koko kuolinpesän (eli avioliiton) netto-omaisuudesta, joka leskellä on oikeus maksaa rahana.
näin on, näistä asioista on vuosi sitten juuri kättä väännetty 8 kuukauden ajan.
Vinkkisi ovat pitkälle oikeita, mutta kannattaa kuitenkin tarkistaa asiat, ennen kuin väittää jotain. Sanoit: "Aviopuolisoa ei tarvitse elättää eikä hoitaa tai mitään muutakaan mitä its eei tahdo."
Tuo ei ole lain mukaan oikea tulkinta, kurkkaapa avioliittolain 4. luku ja pykälä 46. Kummallakin puolisolla on sen mukaan velvollisuus osallistua kykyjensä mukaan perheen ja puolisoiden elatukseen. Käytännössä voi olla toisin, mutta lain kirjaimen mukaan avioliitto tarkoittaa myös taloudellista huolenpitovelvollisuutta puolisosta.
kuten moni muukin pykälä niin sekin on sanahelinää. Vaikka toinen puoliso olisi esim laitoshoidossa niin jos et maksa niitä laskuja niin ei kukaan tule niitä maksuja hakemaan tai mittaamaan. Sama jos toinen ei tee mitään elääkseen niin kukaan ei pakota elättämään eli ostamaan ruokaa jne.
Käytännössä tuo pykälä tarkoittaa lähinnä sitä että oletetaan puolisoiden pitävän toisistaaan huolta jolloin perheessä tulot otetaan kokonaisuutena huomioon ja silloin esim tuloton puoliso ei saa toimeentulotukea vaan oletetaan toisen elättävän hänet jne. Nämä on muuten kivoja juttuja kun se rakas aviopuoliso ottaa jalat alleen ja lähtee sanomatta mitään. Siinä on äiti ihmeissään kotona lasten kanssa ilman tuloja ja varoja ja laskuja tippuu luukusta. NImimerkillä; ei omalla kohdalla, mutta tarpeeksi liki että mukaan pääsi asioimaan..
Osa laeista ei ole siis niinkään ihmisten turvaksi vaan valtion ja kunnnan talouden kunnossa pitämiseksi?
Kun isäsi on kuollut on omaisuudesta puolet hänen ja puolet uuden vaimon ellei asiasta ole avioehtoa. Ei ilmeisesti ollut joten uusi vaimo ei peri mitään vaan hän omistaa puolet ihan automaattisesti kaikesta minkä isäsikin on omistanut. Aviopuoliso perii toisensa vasta kun ei ole lapsia lainkaan olemassa tai heidän lapsiaan.
Lisäksi jos toisella puolisolla on enemmän omaisuutta kuin toisella niin on mahdollisuus antaa tasinkoa. Täällä moni kirjoittaa saada, mutta lähinnä kys eon siitä antaako leski tasinkoa kuolleelle puolisolle ja useimmiten ei anna. Siksihän omaiuuskin on jo alunperinkin ollut epäsuhdassa kun molemmat ovat pitäneet omastaan kiinni.
Eli jos omaisuutta on ollut 100 000€ niin siitä puolet kuuluu leskelle avioliiton myötä ja puolet isällesi. Te peritte siis lapset yhtenä laumana 50 000€ ja leski saa pitää oman osansa josta ei ilmeisesti tasinkoa ole antanut.
Edelleen jos joku teistä neljästä olisi jo kuollut tai luopuisi perinnöstään niin hänen lapsensa perisivät hänen osuutensa ja jakaisivat sen keskenään.
Aviopuoliso ei peri paitsi jos ei vainajalla ole lapsia, silloin kaikki jää leskelle.
Voi olla että oikaisin jossain lauseessa sillä esim meillä avoparina on omaisuuden jako selvä eli kummallakin on oma osuutensa ja lapset perivät sitten vanhempansa vuorollaan. Ei sen kummempia kiemuroita eikä kommervenkkejä, ei monia veroja välissä jne vaan homma on kerralla selvä. Jos joku nyt ihmettelee asumista niin alaikäisten lasteni asioista päätän minä mikäli isänsä kuolee jolloin taloa en lasten alta myy. Aikanaan kun sitten lapset ovat koto apois sen saakin jo myydä sillä en yksin siinä tahtoisi asuakaan. Lisäksi se minkä siitä osanani saan riittää todella hulppeaan asuntoon yhdelle ihmiselle ja koiralle. Tällainen järjestys on mielestäni se oikea eikä niin että jos vaikka kituuttaisin elää kasikymppiseksi niin lapset odottaisivat osuuttaan siihen että heillä ei sille enää ole edes tarvetta!
Jos et ole aviossa vaan elät miehesi kanssa avoliitossa voivat seuraavat seikat toteutua. Sanan asunto tilalle voit kirjoittaa myös vaikkapa omakotitalo, maatila jne.
1. Miehesi kuolee ja talo siirtyy poikasi omistukseen, sinulle jäävät nimissäsi ollut autoa ja huonekalut. Kiltti parikymppinen poikasi antaa sinun asua omistamassaan asunnossa pientä korvausta vastaan. Poikasi menee naimisiin naisen kanssa, jota et voi sietää. Poikasi kuolee yllättäen onnettomuudessa ja pojan vaimo perii asunnon jossa asut. Hän päättää pistää sen rahaksi ja heittää sinut asunnosta pihalle.
Mikäli olisitte olleet aviossa miehesi kanssa olisi sinulla ollut elinikäinen asumisoikeus asuntoon vaikka poikasi omistaakin sen.
poika perii vain isän osuuden talosta eli puolet ja puolet on äidin omaisuutta. Jos taas on avioehto niin tilanne muuttuu paljon hankalammaksi.
Tuosta oli jostain syystä jäänyt pois se lause, että asunto oli isän omistama. Silloin se siirtyy 100% avo-kuolemassa lapselle.
Meillä on tilanne, että asunto on minun. Jos kuolen niin eikö lapseni huoltajaksi tule minun mieheni ja näinollen hän saa myös käyttöoikeuden lapsemme omaisuudelle kunnes lapsi on täysi-ikäinen?
Lapsellesi määrättäisiin edunvalvoja, joka ei välttämättä ole miehesi. Edunvalvoja voisi päättää, että on lapselle parempi myydä asunto ja muuttaa pienempään/suurempaan tai vuokralle. Äiti/isä ei todellakaan saa käyttää lapsen omaisuutta miten tahtoo!
Täysi-ikäistyttyään lapsi voi heittää vanhempansa pihalle omistamastaan asunnosta.
Voinko tehdä testamentin, jossa määrään lapsen edunvalvojaksi mieheni siihen saakka kunnes lapsi on täysi-ikäinen? Onko tälläisellä testamentilla mitään arvoa?
ensinnäkin alaikäisen huoltaja on luonnollisesti se joka huolta alapsen asioita myös omaisuutta. On kuitenkin mahdollista määrätä että omaisuutta hoitamaan otetaan joku uskottu mies eli nyttemmin edunvalvoja. Sen voi hakea tai pyytää kuka vain, mutta voit siitä säätää jo itse eläissäsi testamentilla ja sen määräyksillä.
Alaikäisen kohdalla myös valtio huoltaa asioita eli maistraattiin on toimitettava perunkirjat ja selvitykset kaikesta. Tosin s eon aika pitkälle kumileimasin hommaa, mutta toisinaan tarkempaakin.
Edunvalvoja hoitaa omaisuutta, mutta ei omista sitä eikä esim saa käyttää vaikka autoa paitsi jos kuskaa sillä lastasi. Eli omaisuus on lapsen käytössä ei puolisosi. Valvontaahan tuskin on ellei joku asioihin puutu esim sukulaisesi tms joten sikäli kaunis ajatus ei muuta.. Asuntoa ei voi myydä tms noin vain joten sikäli se on turvassa lapselle.
Mutta siis jos et luota mieheen kuten ehkä on ajateltavissa niin säädä joku toinen lapsen omaisuuden hoitajaksi.
eli siis avoparina isä on paitsi isyytensä tunnustanut, olette tehneet myös yhteishuoltajuussopimuksen. ellette ole, isä on edelleen vain isä, ei huoltaja sinun kuolemasi jälkeen. hän voi toki sitten hakea huoltajuutta, mutta raakaa vaikkakin totta: huoltajaksi voidaan määrätä joku muukin.
jos taas lapsi on syntynyt avioliitossa, silloinhan isä on automaattisesti myös huoltaja. ennen ja jälkeen sinun kuolemasi. tosin tällaista tilannettahan teillä ei ymmärtääkseni ole?
ja vaikka isä on kuolemasi jälkeen lapsesi huoltaja, hän EI SAA KÄYTTÄÄ LAPSEN SINUN KUOLINPESÄSTÄSI SAAMIA VAROJA ILMAN MAISTRAATIN LUPAA!!! eli koska lapsi on ala-ikäinen, kaikkiin toimiin jotka kohdistuvat lapsen omaisuuteen joka on sinun kuolinpesästäsi hän tarvitsee maistraatin luvan. käytännössähän tämä usein menee niin, että maistraatti myöntää lähes autona luvan perheen yhteisenä kotina olleen talon käyttöön jatkossakin ja sallii esim. lapsen saaman orvoneläkkeen käytön MUTTA silloinkin niitä varoja on käytettävä VAIN ja AINOASTAAN lapsen hyväksi. eli niillä saa maksaa lapsen kotina käyttämän asunnon sähkölaskun, mutta esim. isän omaa kännykkälaskua ei.
mikäli isä käyttää kuolinpesän varoja väärin (eli siis omiin tarkoituksiinsa) seuraa hankaluuksia joko jo lapsen ala-ikäisyyden aikana jos tähän puuttuu maistraatti (esim. ilmoitus keneltä tahansa naapurilta tai sukulaiselta epäilyistä riittää aloittamaan tarkemman tutkinnan ja selvityspyynnöt) tai kun lapsi täysi-ikäiseksi tultuaan saa nähtäväkseen kaikki perintöönsä liittyvät selvitykset ja on oikeutettu saamaan selvityksen myös varojensa käytöstä ja havaitsee väärinkäytöksiä.
eli asuntoa saa käyttää kotina edelleen, mutta esim. mitään remontteja ei tehdä ilman maistraatin lupaa (vaikutus omaisuuden reaaliarvoon). autoa saa käyttää jos sellainen jää, mutta vain lapsen menoihin (ei esim. omiin työmatka- ja huviajoihin) ja mitäänhän ei saa myydä tai lahjoittaa ilman maistraatin lupaa. ja jos joku herkeää oikein kateelliseksi niin helposti onnistuu hankkimaan lapselle myös ulkopuolisen edunvalvojan ja pahimmillaan jos hankalaksi menee, niin talo voidaan myös esim. myydä mikäli se on lapsen ja hänen omaisuutensa hoidon kannalta paras vaihtoehto.
viimeisin vaihtoehto on toki todella harvinaista, yleensä menee, niin kuin joku jo aiemmin kirjoittikin, "leimasin tyylillä", mutta jos menee hankalaksi niin se menee todella hankalaksi...
Minä todella luotan mieheeni ja haluan hänet lapseni edunvalvojaksi. Eli, jos olen ymmärtänyt oikein niin miehestä tulee automaattisesti lapsen huoltaja ja edunvalvoja, joten mitään testamenttia ei tarvita.
Minä todella luotan mieheeni ja haluan hänen vastaavan lapsemme omaisuudesta. En kuitenkaan voisi mennä naimisiin tekemättä avioehtosopimusta, joten omaisuuteni jää lapselle, mutta edunvalvojaksi tahdon mieheni. Jos olen ymmärtänyt nyt oikein kaikkien vastausten perusteella niin mitään testamenttia ei tarvita vaan yleensä automaattisesti edunvaovonta menee siis avopuolisolle eli huoltajalle.
Kone vähän sekoili eilen ja luulin ettei kirjoittamani ollut tullut perille. :) No, nyt asia on kerrottu kahteen kertaan...
jos teillä on tehtynä huoltosopimus niin että olet lapsenne huoltaja yksin niin automaattisesti miehestä ei tule huoltajaa ellette ole naimisissa. Avioliiton myötä tilanne muuttuu koska olette kuitenkin hänen vanhempansa. Huoltajuus harkitaan tilanteen mukaan aina kun huoltaja kuolee tai on muuten kykenemätön hoitamaan huollettavan asioita.
Edunvalvoja nimetään myös erikseen omalla menettelyllään. Huoltaja ja edunvalvoja ei ole sama asia vaikka moni näin asian käsitteleekin. Usein siihen haetaan vanhempaa tai muuta lähiomaista vanhemman puuttuessa. Kuitenkin on jopa tilanteita joissa ainoa huoltaja ei kelpaa edunvalvojaksi esim omien taloussotkujen takia ja sellainen voi olla menetetty luottotieto jo. Eli ei se mikään automaatti ole että huoltaja on myös edunvalvoja. Maistraattikin puuttuu asiaan jos on epäiltävissä että tilanteessa on eturistiriita lapsen ja vanhemman välillä tai omaisuus on tavanomaista suurempi eli isompi paljon kuin asunto-osake tms.
Jos asiasta tahtoo olla varma ja taata sen että esim omat vanhempasi tahtovat huoltajiksi ja/tai edunvalvojiksi niin asiat on laitettava paperille tai toimittava jo itse niin että näin tulee tapahtumaan muuten. Turha luottaa siihen että kaikki menee niin kuin on tahtonut. Ajattele esim tilannetta jossa mies aja akolarin ja sinä menehdyt. Luultavasti kaunaa on joka suuntaan ja se sanelee läheistesi toiminnan silloin, nykyiset välit unohtuu aika äkkiä..
Jos todelal on kyse vain asunnostasi niin luultavasti mies hoitaa sen lapsen lähimpänä omaisena ja hänen huoltajanaan ilman sen suurempia mutkia jos olette naimisissa tuolloin. Myyntiin voi maistraatti vaatia siellä hyväksynnän kyllä.
maistraatti ei todellakaan käytännössä puutu kuin todella merkittäviin omaisuuksiin yksinkertaisesti resurssien puuttumisen takia. Käytännössä se leima akaiken jos kukaan ei informoi muusta tarpeesta sula aystävällisyyttään ja ihmisen tausta päällisin puolin tarkastettuna on ok. Tosin jos luottotiedot on menneet se voi tarkoittaa toisaalla pätemättömyyttä ja toisaallla siihen ei puututa jne.
Itse orvon eläkkeen käyttöä kukaan ei oikeasti valvo ja sen saa käyttää lopulta mihin vain lapsen elämiseen ja vaatetukseen jne johon se on tarkoitettu samoin kuin elarit yh-tilanteessa.
Jos lapsi perii varoja niiden käytöstä yleensä vaaditaan kuitit ja selvitys mitä niillä on ostettu. Ja niillä ei sitten saa ostaa mitään mikä on ns normaalia kulutusta. On ollut jopa tilanteita joissa kännykän ja tietokoneen osto on ollut todella perusteltava jotta ne on saanut lapsen varoilla hankkia nekin kun on joidenkin mielestä normaalia elämään kuuluvaa tavaraa.
Eli jos ollaan tiukkoja niin sähkölaskusta saisi maksa avain lapsen osan ei kokonaan sillä isäkin käyttää sähköä jne..
En ole koskaan kuullutkaan mistään huoltosopimuksesta. Olemme avoliitossa ja isä on tunnustanut lapsen omakseen. Tämä oli tehtävä, koska emme ole naimisissa. Olemme molemmat lapsemme huoltajia, joten automaattisesti isästä tulee lapsen huoltaja, jos minä kuolen. Eikö? Eikä minulle ole mitään sitä vastaan, että isä on myös lapsen edunvalvoja ja tuskin kellään meidän suvuissakaan. Tämähän on itsestään selvyys, lapsen paras, tosin en tiedä onko se niin selvää? Sitä tässä olen hakenutkin, mutta eipä tuo naimisiiin meno mitään muuta, jos minulla olisi kuitenkin avioehtosopimus.
kun isyys tunnustetaan tehdään kyllä sopimus huollosta myös samaan aikaan eli joskus se koskee myös elareita ja yhteisessä taloudessa asuvat taas eivät niistä sovi. Kuitenkin avoliitossa lapsen huoltaja on aina äiti ellei toisin ole sovittu. Eli jos olette molemmat huoltajia on tuo huoltosopimus tehty, se voi olla jollakin muulla otsikollakin ollut paperi. Sen sisältö on kuitenkin se että lapsi asuu yhteisessä taloudessanne ja kumpikin vastaatte hänen elatuksestaan jne. Näin siis jo nyt kumpikin on lapsensa huoltaja eikä toisen kuolema vaikuta siihen mitenkään. Kaivappa siis niitä papereita joita siellä lastenvalvojalla täytitte aikanaan..
Avioehto koskee vain ja ainoastaan omaisuutta muista se. Se on talous/rahapaperi.
Mikään ei ole itsestäänselvää kun joku kuolee, usko pois. Niin montaa kummallista aivoitusta on sen jälkeen nähty eikä perinnön tarvitse olla kuin joitakin tuhansia kun ihmisen pimeä puoli tulee esiin. Ja aina pitää huomioida se, että jos asioihin liittyy tunteita niin ne mutkistuvat.
Kun et oikein ole selvillä nykytilanteesta niin laita googleen hakuna huoltosopimus, avioehto, huoltajuus, edunvalvoja ainakin ja lue mitä löytyy noilla hauilla. Sanot nimittäin nytkin samassa lauseessa kaksi toisensa sulkevaa asiaa joten asiat todella myllertää päässä, vai miten?
Olen ihan ulkona näistä asioista, mutta tarkastin asian papereista ja olemme molemmat lapsemme huoltajat. Näin ajattelin asian olevan ja näin kuuluukin olla.
Tämä kaikki vaan lähti siitä, kun töissä kuulin ettei avoliitossa elävät saa leskeneläkettä puolison kuoltua ja näinollen mietinkin, että onko naimisiiin menosta muutakin hyötyä. Omaisuutta, kun en kuitenkaan lähtisi jakamaan eli sikäli naimisiin menosta ei olisi omaisuudelle hyötyä. Saman asian ajaa avoliitto, koska silloin toisen oma on toisen omaa eikä toisen omaisuuteen ole mitään asiaa.
Vaikeana seikkana tätä tekee sen, että jos satun vaikka kuolemaan niin totta kai haluan mieheni vastaavan lapsemme omaisuudesta eli minun omaisuudesta.
En tiedä meneekö asia näin, mutta täytyy varmaan tehdä se testamentti, että asia todella menee näin.
Tiedän, että ihmiset muuttuu ja varsinkin saattaa muuttua, kun raha on kyseessä. Siksi minun kohdallani avioehtosopimus olisi itsestään selvää, koska sillon, kun naimisiin mennään kukaan ei voi olla niin kyyninen ajatelleessaan ettei koskaan eroa. Tai saahan sitä toki niin ajatella, mutta minullakin on esimerkkejä että näin ei kannata ajatella.
Minulle avioliitto olisi vaan rahallinen sopimus. Me voimme olla yhdessä ilman sormuksia. Minulle ei vaan ollut selvää, että avoliitossa elevät jäävät joistakin etuuksista paitsi. Eikä ole mitenkään erikoista mennä niiden asioiden takia naimisiin.
Kuinka nopealla toimituksella maitraatissa pääsee naimisiin? Onko pakko noudattaa kaavaa: "Tahdotko sinä...?" Eli onko pakko olla tämä kaava vai riittääkö pari todistajaa allekirjoittamaan papereita. Minä en ole juhlaihminen enkä haluaisi naimisiin meostakaan mitään erikoisempaa tilaisuutta.
vihkiluvan saa mielestäni ihan viikoissa maistraatista ja homma hoituu lyhyen toimituksensa avulla todella pian. Kaava on kutakuinkin otatko ja sillä selvä. Lisää siihen sa toivoa tahtoessaan.
Todistajatkin löytyy talon puolesta jos niitä ei its etahdo paikalle. Osahan tekee maistraattivihkimisestäkin isomman spektaakkelin kuten kirkkohäätkin usein on.
Niin, moni ei ota asioista selvää ja sitten vielä luullaan ja uskotaan kaikkea. Lopulta esim lapsen asema on tavallaan turvatumpi avoliitossa kuin avioliitossa vaikka lopulta käytännössä samanlaiset. Kuitenkin avopari on useimmiten miettinyt asioita paremmin ja todella lapsi perii suoraan kokonaan vanhempansa jne jolloin jää noita välivaiheita pois. Ajan kanssa nämä on kaikki itsellekin selvinnyt ja osin oman tai toisten kokemusten myötä. Yhtä kuolinpesää tässä vieläkin selvitellään, vaikka vainaja on ollu tmullissa kohta vuoden ja mitään ei jäänyt kuin takausvelkaa..
Leskeneläke on kyllä pienen lapsen kanssa aika mukava, isompien kanssa sen merkitys jo laskee ja yksinään kun jää niin sitä ei enää tulekaan tai nimellisesti. Ryhmähenkivakuutukset sun muut on sitten oma juttunsa ja ne tulee leskelle sen sijaan että menisi lapsille, mutta tulee aina kumminkin. Työnantajallakin voi olla omia juttujaan, mutta niissä monasti avopari on avioparin kanssa rinnastettava varsinkin kun on lapsia ja yhteinen talous.
Niin ja varmaan olet tehnyt hoitotahdonkin? Senkin moni jättää nuorena tekemättä, mutta siitä selviää miten tahdot että toimitaan kun et itse pysty sitä ilmaisemaan. Monesti omaisilla on tässäkin ihmeellisiä käsityksiä. Eikä hautaustahtokaan ole pahitteeksi tehdä..
Hoitotahto?
Minulla ei ole kuin suostumus, että elimiäni saa luovottaa kuolemani jälkeen. Olen tuota hautaustahtoakin miettinyt, mutta toisaalta minulle on yksi ja sama kuinka minut mullan alle laitetaan tai vaikka sitten tuhkataan. Mitäs tuolla on väliä... Tai ei minulle ainakaan...
Onko hoitotahto esim. että ei saa laittaa letkuruokintaan?
epäromanttinen syy mennä naimisiin...
Epäromanttisesti ja nopeasti se tapahtuisikin ihan vaan maistraatissa ilman "läpyläpylää" kaavoja. :) Kaikissa meissä ei ole prinsessa-ainesta!
itse kritisoin sitä, että heterona on mentävä naimisiin. Kuitenkin avioliitto on selvästi kristilliseksi mieltämäni asia jolloin maistraatissa tehdään vain sen ei-kirkollinen versio.
Homoilla on sentään oikeus rekisteröidä suhteensa menemättä naimisiin. Sen voisin tehdä minäkin ja mieheni. Epätasa-arvoa!!
J avoi olal että asia on saivartelua, mutta kun ei ole vaan kyse on nimenomaan siitä että emme tahdo naimisiin tai avioliittoa vaan suhteen joka olisi olemassa rekisteröitynä, ja ehkä sen myötä sen leskeneläkkeenkin.... Avioehto kun tulisi edelleen rajaamaan omat omiksi ja toisen toisen omiksi.
Itse olen mennyt maistraatissa naimisiin ja itselleni se oli parisuhteen virallistaminen, sitoutuminen aviomieheeni ja perheen perustaminen. Naimisiinmeno on vain romanttinen ilmaus rekisteröinnille (siis minun mielestä) Olen sitä mieltä että avopuolisoiden ei pitäisi saada mitään aviopuolisoiden etuja. Homma olisi niin paljon selvempi. Kun suhde on rekisterissä niin silloin voidaan alkaa laskea puolisoille kuuluvia etuja. Mielestäni myös kirkoilta voisi ottaa pois vihkimisoikeuden. Tottahan jokainen voi siunata suhteensa uskonsa vaatimalla tavalla, mutta rekisteröity suhde olisi vasta maistraattireissun jälkeen.
Minä en ymmärrä, mitä HAITTAA avioliitosta on sinun tilanteessasi. Ymmärrän, että joku ei halua mennä naimisiin sen vuoksi, jos on epävarma suhteen kestävyydestä. (vrt. ei edes halua yrittää olla loppuelämäänsä yhdessä.)
Jos pelissä on kuitenkin niin suuret asiat kuin leskeneläke ja muut perintöasiat, niin minulla ei olisi mitään syytä pullikoida ko. instituutiota vastaan. Mieluummin käytän energiani vaikka kapinointiin yksityisautoilua vastaan. :) Naimisiinmenon ei luulisi haittaavankaan millään tavalla suhdetta. Maistraatissa homman voi hoitaa menemällä täysin omantunnon liittoon. Ei siihen mitään uskonnollisia elementtejä sisälly.
Ymmärrän tietysti, että lapset hommattuaan ja elämää elettyään voi tuntua pikkuisen naurettavalta hipsiä papin tai tuomarin eteen vannomaan vihkivaloja, jotka ovat käytännön elämässä olleet läsnä jo vuosia. Jos en olisi tähän elämäntilanteeseen mennessä naimisiin kerinnyt, niin en kyllä antaisi lähipiirin repiä enää huumoria siitä, että kävelisin alttarille huntu päässä isän käsipuolessa. (sarkasmia)
Ja loppuun oma avioliittotarinani: Mieheni kosi minua keväällä 2003 ja menimme naimisiin puolisen vuotta myöhemmin. Kauniit kirkkohäät, esteettisesti seikat huomioitu 100 %, rakkaat ihmiset ympärillä, laadukasta musaa kavereilta, tanssia ja herkullista ruokaa ja viiniä. Ja suoraan häistä lennähdimme viikoksi häämatkalle. Oih, mun mielestä tuossa oli tyyliä ja romantiikkaa. Enkä päivääkään ole katunut! Haluan olla romantikko ja ikuiseen rakkauteen. En edes katso tilastoja päin. Hieno suhde on korotettu sen ansaitsemalle tasolle. :)
(toim.huom. toista kertaa minulla ei olisi pokkaa tehdä tuota kaikkea)
muuta kuin yhtyä tähän tekstiin.
Itse sanoin myös miehelle kun alettiin olemaan vakavissamme toistemme suhteen, että en lähde mihinkään vuosia kestävään avoliitto puljaukseen, vaan jos minut haluat niin haluat sitten kokonaan :)
Onnellisena ollaan oltu naimisissa nyt neljä vuotta, enkä myöskään mitään tekisi toisin.
Täysin samoja ajatuksia itselläni, että tyyliä ja romantiikkaa tahdon vaalia, vaikkei se enää muotia nykypäivänä olekkaan! En ymmärrä miksi pohditaan näitä asioita... jos halutaan olla yhdessä ja siitä olisi jopa hyötyä, niin miksi ei voi mennä naimisiin???
No, olen kait sen verran vanhanaikainen, höpsö romantikko etten tajua nykymaailman menoa ;)
kun se vaan tökkii jotenkin se naimisiin meno ajatuksenakin. Me elämme parisuhteessa nyt j aluultavasti vastakin ja kun se maistraatin kaavakin on vihkikaava..
Lapun täyttö ja rekisteröinti olisi ehdottomasti meidän juttu ja se olisi jo tehty ajat sitten.
Voi olla vaikea samaistua ajatukseen kun on papin pakeille aikanaan taapertanut, mutta kyse on muustakin kuin periaatteesta eli isommasta ajatuksesta eri asioista. Samaan sarjaan kuuluu hautajaiset yms jotka menee yleensä tietyllä kaavalla joka on kuitenkin peruja ev.lut- toimituksista jne.
Muistaakseni kävimme jollain toisell apalstalla saman sisältöistä keskustelua joskus. Pointti ei edes ole se mitä haittaa vaan paljolti siitä mitä hyötyä ja miksi.
Itselleni leskeneläke ei ole edes tarpeeksi iso houkutin vielä ollut. Onneksi on vakuutukset sun muut olemassa ja lapsille omat eläkkeet. Jotenkin itseasiassa on jopa koomista jos avioliiton yksi syy on leskeneläke eli raha..
Ehkä tilanne olisi toinen jos ei olisi niin varma pärjäämisestään ja siitä että talous on kunnossa vaikka mitä sattuu.
Ehkä sen vielä lisään että tavallaan avoliitossa on se hyvä puoli että meitä sitoo toisiimme vain se tunne ja ajatus toisiamme kohtaan ja jos tekee mieli mennä niin ovi on tuolla josta voi poistua. Ei sen isompia rituaaleja ja omaisuus jakoon. Onneksi sekin on valmiiksi hyvin jyvitetty.. Joskus sanomme että se on kauhun tasapaino joka pitää yhdessä eli se että jos moka apahasti niin toinen voi todella ottaa ja lähteä ihan ilmoittamalla asiasta. No, käytännössä onhan talon myynti ja lasten asioita jne, mutta siltikin jotenkin selkeästi iso ero avioliiton päättämiseen.
Niin ja kun en tahdo olla avioliitoss vaan mieluummin siinä suhteessa..