Onko kukaan kokenut samanlaista eli paniikin jälkeen kuristava tunne jääkin "päälle"? Minulle näin on tapahtunut nyt kolme-neljä kertaa pitkän stressaavan jakson jälkeen. Ensin tulee armoton stressi, sitten paniikkikohtauksia ja sitten paniikki jää ikään kuin päälle.
Tunne on tukahduttava puristava tunne koko kaulan ja rinnan yläosan alueella ja se tuntuu erityisesti levossa eli liikunta auttaa. Sydän on tutkittu vaikka kuinka monta kertaa, samoin kilpirauhanen, kaikki ok.
Tämä tunne on tosi ikävä mutta millä tästä eroon? Aiemmin olen selvinnyt vasta useamman kuukauden jälkeen urheilemalla säännöllisesti jne. mutta nuo kuukaudet ovat aina olleet aika rasittavia. Onko kellään ollut samalaista ja oletteko saaneet apua esim. hieronnasta, jumpasta tai joogasta?
Itse epäilen, että kyse on siitä, että lihakset yksinkertaisesti menevät kramppiin tai jumiin jatkuvasta stressaavasta olotilasta, koska tunne muistuttaa paniikkiolotilaa ja sellaista voimakasta ahdistustilaa.
Tunne on tukahduttava puristava tunne koko kaulan ja rinnan yläosan alueella ja se tuntuu erityisesti levossa eli liikunta auttaa. Sydän on tutkittu vaikka kuinka monta kertaa, samoin kilpirauhanen, kaikki ok.
Tämä tunne on tosi ikävä mutta millä tästä eroon? Aiemmin olen selvinnyt vasta useamman kuukauden jälkeen urheilemalla säännöllisesti jne. mutta nuo kuukaudet ovat aina olleet aika rasittavia. Onko kellään ollut samalaista ja oletteko saaneet apua esim. hieronnasta, jumpasta tai joogasta?
Itse epäilen, että kyse on siitä, että lihakset yksinkertaisesti menevät kramppiin tai jumiin jatkuvasta stressaavasta olotilasta, koska tunne muistuttaa paniikkiolotilaa ja sellaista voimakasta ahdistustilaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokeile venyttää vatsalihaksia ja niskaa. Oon huomannut että kuristava tunne voi johtua kaulajänteiden kireydestä. Ja nehän kiinnittää vatsalihakset leukaan, käytännössä. Eli 'hyvää huomenta'-liikettä vaan peliin. :)
Olen nimittäin intuitiivisesti alkanut venyttämään kaulan lihaksia ja myös rentouttamaan niitä oikein tietoisesti. Saa nähdä, onko tästä apua...Jotenkin en jaksaisi nyt mitään neljän kuukauden kuristumisputkea :/.
Älä nuku vatsallasi! Mulla loppui kurkun ja kaulan kuristukset tuohon fysioterapeutin ohjeeseen. Kylki/selkä-asento paras.
Olen opiskellut hierojaksi hiljattain ja opiskellut myös rosen-terapiaa (keho/tunneterapiaa ei siis sitä kukkaterapiaa) ja huomannut lihasjännitysten olevan todella yleisiä. Fyysinen ja psyykkinen myös tuntuvat kulkevan käsi kädessä.
Lihasjännityksen helpottaessa selkälihaksissa, siirtyy jännitys usein kaulan/niskan lihaksiin. Aivan kuin ihminen pidättelisi ilmaisemasta jotain tunnetta, jota lihasjännitys on pidättänyt.
Kireys on siis sekä fyysinen että psyykkinen.
Vai mitä sanotte? Eihän jokaikinen kassaneiti kärsi niskavaivoista, tai rekkakuski alaselkävikuista, mutta ajatelkaapa asiaa psyykkiseltä kannalta, millainen ryhti on alistuneella ihmisellä, entä uhmakkaalla,entä vahvalla. Vahvuus ei välttämättä ole sitten taas rentoutta, jossa ihminen on sinut itsensä kanssa ja on taas sitten rento.
Toinen huomioni on ollut lasten matkiminen vanhemmistaan. Lapsi saattaa kulkea aivan samalla tavalla kuin vanhempansa, vaikka ei sinänsä olisi vielä sisäistänytkään tunnemallia.
Minulle on jäänyt päälle. Kurkkua kuristaa jatksuvasti, rintaa puristaa, joudun nieleskellä koko ajan ja välillä vetää syvään henkeä. Kiusallista, ärsyttävää, turhauttavaa, ahdistavaa. Yritän hyväksyä, että se on jäänyt päälle, eikä sille voi mitään. Liikun kans paljon, se auttaa jonkin verran.
Ompa helpottavaa tietää että jolla kulla muulla on aivan samanlaista kuristavan puristavaa tunnetta!!! Sori nyt, mutta lähdin lukemaan tuosta paniikkihäiriöstä, kun aloin itse epäillä sitä, ja kuinka nyt sattuikaan nämä teijän kirjotukset silmille. Eli mulla on ollut jo vuosia aina sellaisia jaksoja, että se puristava tunne tuossa kurkun yläosassa ja vähän alempanakin on vaivannut, pitkään ja kiusallisesti. Tuntuu kuin koko kurkku muurautuisi välillä umpeen ja se että sitä puristusta jatkuu niin pitkään, tekee elämästä vaikeaa... Tiedän että se on varmasti stressiperäistä, mutta epäilen myös sitä että se on lihasperäistäkin... Mutta kun tuo vaiva tulee niin sattumanvaraisesti "päälle" että sitä ei varmaan huomaa, että missä vaiheessa sitä on taas itsensä jumittanut - niin fyysisesti kuin henkisesti- että saa oireilla noin. Vyöhyketerapia on helpannu toisinaan, joogassa käyn edelleen, mutta silti tämä on taas tässä. Puristaa! Taidampa mennä nyt vaan sitten taas venyttelemään kaulaa ja huilaamaan. Kertokaa muut mielipiteitä ja voimia teille kaikille!!!