Hei.
Synnytys tässä lähestyy ja minua ei siinä synnytyksessä pelota se kipu, vaan se että vauvalle tulee joku kehitysvamma komplikaatioiden takia, tai sitten itse repeän niin pahasti, että joudun lopun elämän kulkemaan kroonikkovaippa housussa kun en voi enää pidättää kusta ja paskaa. Onkohan peräaukon sulkijalihasrepeämä miten yleinen, ja voiko siitä ikinä toipua kunnolla?
Olen ihan varma, että minulle tulee just nuo kaikki saakelin komplikaatioit...En tiedä mistä tämä pelko on lähtöisin...Mihinkään pelkopolille en mene kuuntelemaan kenenkään lässytyksiä.
Voiko sitä välilihaa ennalta "valmistella" synnytykseen, siis voiko/kannattaako sitä jotenkin venytellä, ettei sitten kaikki paikat hajoa ihan täysin?
Ja onko merkitystä repeytymisen kannalta, että onko korkea vai matala väliliha?
Synnytys tässä lähestyy ja minua ei siinä synnytyksessä pelota se kipu, vaan se että vauvalle tulee joku kehitysvamma komplikaatioiden takia, tai sitten itse repeän niin pahasti, että joudun lopun elämän kulkemaan kroonikkovaippa housussa kun en voi enää pidättää kusta ja paskaa. Onkohan peräaukon sulkijalihasrepeämä miten yleinen, ja voiko siitä ikinä toipua kunnolla?
Olen ihan varma, että minulle tulee just nuo kaikki saakelin komplikaatioit...En tiedä mistä tämä pelko on lähtöisin...Mihinkään pelkopolille en mene kuuntelemaan kenenkään lässytyksiä.
Voiko sitä välilihaa ennalta "valmistella" synnytykseen, siis voiko/kannattaako sitä jotenkin venytellä, ettei sitten kaikki paikat hajoa ihan täysin?
Ja onko merkitystä repeytymisen kannalta, että onko korkea vai matala väliliha?
Vastaukset 9
Vanhimmat
pystyssä. Loppumetrit miehen avulla. Lapsi laskeutui tasaista tahtia ja ikäänkuin pulpahti maailmaan. Hän sai harvinaiset 10 apgar pistettä vaikka synnytin alateitse.
Mielen ja kehon rentoutus ja sopiva kipulääkitys auttoivat myös.
Jännitys ja pelot ennen synnytystä ovat ihan ok. Onhan se elämäsi tärkeimpiä juttuja.
et noin kk ennen synnytystä sitä kannattais alkaa öljyämään ja varmaan siin sivussa hieroakin. En muista vaan mistä luin, mut täytyypä lähteä googlettaan enbemmän tietoa.
Mä odotan toista, eikä väliliha revennyt, eikä sitä sitä leikattu ekasta. Eli tod. näköisesti kestää tän tokankin.. hope so!
Mun mutsi synnytti alakautta 4 lasta, ja viel 50 vuotiaana piti kansanopiston jumppakursseja ne "voikkapallot" sisällään, et kyl niitä lihaksia voi sit kehittää, jos vaan halua löytyy ja jaksamista.
Itse pelkoilin kanssa lapsen puolesta ennen synnytystä, eikä siihen kyllä silloin muiden vakuuttelut paljoa auttaneet...mutta sairaalasta jäi kyllä semmoinen olo että kaikki oli koko ajan "hanskassa" ja tarkkailu hyvää ja asioihin reagoitiin nopeasti ja ammattitaidolla. Meillä lapsella oli napanuora kaulan ympäri josta aiheutui sydänäänten laskua, mutta kun semmoista oli niin hups vikkelään avitettiin ulos imukupilla alle 5 min "ponnistuksella" eikä tullut mitään happivajetta (eikä sattunut!)
Ne isot vauriot ja repeämiset on aika harvinaisia, ja JOS semmoista tulee niin niihin on olemassa korjausleikkauksia joilla asiat saadaan kuntoon vaikka sitten myöhemmin! Alapää on siten rakennettu että siellä kudokset tarpeen tullen periksi antaa mut paranee sitten.
Itse pidin omaa huolestumistani ihan asiaankuuluvana, hermoileehan sitä pienemmästäkin (kuten uuteen työpaikkaan menosta jiiänee). Lohdutukseksi voin sanoa vaan sen, että et sä sit murehdi kun se tilanne on "päällä", siinä on ihan muut keskittymisen aiheet sitten päällimmäisenä!
Tollanen HUPS vaan 5 minutissa imukupilla äkkiä ulos, ja puolet Suomenkansasta olis revennyt ja tosi pahasti, siis jos eivät ole ihan horoja ja aukko nelimetrinen.
No juu ei taas kerran ollut tarkoitus väheksyä kenenkään kärsimyksiä, mutta ei sillä imukupillakaan mitenkään automaattisesti paikat repiä. sen epparin ne leikkaa kyllä.
Imukupin pystyy tekiemään ihan nätisti, äidin työntäessä, synnytyskanavan suuntaisesti, niin että kudokset antavat periksi kuten niiden kuuluukin. Uudelleensynnyttäjälle ei tartte edes epparia, eikä repeämiä tule sen enempää kuin muutenkaan. Minä ainakin AUTAN ÄITIÄ ponnistamaan, enkä "revi" vauvaa ulos imukupilla. Aina se pään ja hartioiden syntyminen sattuu, oli päässä kuppia tai ei. Jos lapsi on kovin iso tai pää on poikkeavassa asennossa, repeämien riski kasvaa. Mutta tekijästä se myös on kiinni.
Mä synnytin n.7viikkoa sitten, vauva oli melko kookas ja kovin pyöri ja väänteli maailman tullessa (napanuorakin siinä kiertyi kaulalle, muttei mitään happivajeita kuitenkaan tullut).
Siinä kn kätilö rupes tikkailemaan hän totesi että sulkijalihakseen asti on revennyt, mutta tuli siihen tulokseen ettei lääkäriä kuitenkaan tarvita. Mä olin ihan kauhuissani (vaikka tietysti iloinen terveen pojan syntymästä) ja yritin siinä sopertaa että mitä se nyt sitten tarkottaa, en kuitenkaan saanut minkäänlaista vastausta. Melko kauan sitä siinä tikkailtiin, mutta hyvää työtä teki.
Pariviikkoa meni, tikit parani ja uskalsin kurkistaa miltä alakerrassa näyttää, enkä mitään erikoista havainnut. Paikat parani äkkiä eikä mitään pidätysongelmia ole ollut missään vaiheessa, tiedä sitten ilmaantuuko niitä joskus.. mut en viitsi stressata :)
Vauva on ihana ja elämä hymyilee.
Hitsiläinen kun tulee ihan fläspäkkinä mieleen aika esikoisen syntymän jälkeen. Just toi tunne, kun kurkkasi joitain viikkoja synnytyksen jälkeen piparia ja yllätys siitä, ettei se näyttänytkään raiskatulta maksalta, oli melkoinen.
Joitain vuosia synnytyksen jälkeen seurustelin kaupungin tavoitelluimman poikamiehen kanssa ja hän sanoi minulle kerran, että minulla on todella kaunis vagina. Kuulemma monilla nuorillakin naisilla se on sellainen räähelö, mutta minulla on kuulemma oikein nätti pimpsa.
Toivottavasti säilyttää söpön ulkoisen olemuksensa tän toisenkin synnytyksen jälkeen. Mitenköhän on, vaikuttaako ikä siihen, että kuinka pimpsa palautuu synnytyksestä? Esikoisen sain 19-vuotiaana. Nyt on ikää liki kolkyt... Niin tai sitten just se repeäminen. Esikoista pusertaessa ei tullut yhtään tikkiä vaatinutta repeämää.
Synnytin 5vk sitten, ja etukäteen pelkäsin myös vaurioita, niin itselle kuin lapselle. Nyt sanoisin, että älä pelkää, sairaala on täynnä ammattilaisia jotka pyrkivät kaikin tavoin estämään vauriot ja sitten kursivat äidin kokoon ;-) jos/kun niitä tulee. Minulle tuli I ja II-taon repeämiä, eli ei paha ollenkaan. Ja kun kätilö laittoi ponnistaessa sen puudutteen, en tuntenut repeämistä yhtään. Sitähän sanotaan että luonnolliset repeämämät paranevat paremmin kuin episitomia. Jollain tavalla repeämiset ovat se pienin asia sitten itse actionin alettua ja ehdottomasti sitten kun lapsi on syntynyt ;-)