Masentaa, ei masenna, en kuulu tälle palstalle, siä sun tätä…..
Raspikurkku; en tajunnut noista sinun diagnooseista mitään. Menee läpi vaikka syöpänäkin. Olkoon syöpää toi jotain muuta voit aina kirjoittaa tänne. Johan Ira sinun perään huutelikin. Jos saat edes hiukan tukea, lohtua tms. silloin olet oikealla palstalla. Omat kirjoituksesi voi antaa tukea toisille.
Nyt teen elämäni munauksen. Muumiäitee ja muut masentelijat ette ole toisia heikompia. Teillä on herkkä tunto ja tunnetaso. Työelämässä ollessani olin kaksi pitkää jaksoa sairaslomalla masennuksen takia. Koko ikäni olen sen vaivan kanssa olen taistellut. Tiedän mitä se on.
Lapsuuteni oli samanlaista kun muumiäiteen. Hän pakeni metsään ja mielikuvituksen salaisiin so-pukoihin viinan takia. Minä pajukeppiä ja henkistä väkivaltaa. Tältä pohjalta tuli koti, koulu ja työpaikkakiusattu. Olin 60 kun perinnön (Sjögrenin syndrooma) takia pistivät työkyvyttömyyseläkkeelle. Oli paha paikka ja sen päälle syöpä gradus 3.
Syövästä kerroin vain harvoille. Sellaisille jotka eivät voihkineet ja säälineet. Yksi kommentti ”eihän sinulla ole edes tissiä. Miten sinulla voi olla rintasyöpä?” Tämän tapaiset kom-mentit keskustelupalstat pitivät minut pystyssä.
On melko tavallista että hoitojen jälkivaikutuksena tulee masennus. Omat hoidot loppuivat kesällä 06. Siitä huolimatta tarvitsen teidän jokaisen juttuja. Olkoonkin että joku kirjoitus on osoitettu tietylle henkilölle. Minulla on omituinen tapa katsoa mitä rivien välissä lukee. Useimmiten sieltä löytyy vä-littäminen ja tuki. Sitähän me kaikki tarvitsemme jokapäiväisen elämän suolaksi.
Raspikurkku; en tajunnut noista sinun diagnooseista mitään. Menee läpi vaikka syöpänäkin. Olkoon syöpää toi jotain muuta voit aina kirjoittaa tänne. Johan Ira sinun perään huutelikin. Jos saat edes hiukan tukea, lohtua tms. silloin olet oikealla palstalla. Omat kirjoituksesi voi antaa tukea toisille.
Nyt teen elämäni munauksen. Muumiäitee ja muut masentelijat ette ole toisia heikompia. Teillä on herkkä tunto ja tunnetaso. Työelämässä ollessani olin kaksi pitkää jaksoa sairaslomalla masennuksen takia. Koko ikäni olen sen vaivan kanssa olen taistellut. Tiedän mitä se on.
Lapsuuteni oli samanlaista kun muumiäiteen. Hän pakeni metsään ja mielikuvituksen salaisiin so-pukoihin viinan takia. Minä pajukeppiä ja henkistä väkivaltaa. Tältä pohjalta tuli koti, koulu ja työpaikkakiusattu. Olin 60 kun perinnön (Sjögrenin syndrooma) takia pistivät työkyvyttömyyseläkkeelle. Oli paha paikka ja sen päälle syöpä gradus 3.
Syövästä kerroin vain harvoille. Sellaisille jotka eivät voihkineet ja säälineet. Yksi kommentti ”eihän sinulla ole edes tissiä. Miten sinulla voi olla rintasyöpä?” Tämän tapaiset kom-mentit keskustelupalstat pitivät minut pystyssä.
On melko tavallista että hoitojen jälkivaikutuksena tulee masennus. Omat hoidot loppuivat kesällä 06. Siitä huolimatta tarvitsen teidän jokaisen juttuja. Olkoonkin että joku kirjoitus on osoitettu tietylle henkilölle. Minulla on omituinen tapa katsoa mitä rivien välissä lukee. Useimmiten sieltä löytyy vä-littäminen ja tuki. Sitähän me kaikki tarvitsemme jokapäiväisen elämän suolaksi.
Vastaukset 38
Vanhimmat
jokaisen kirjoituksia tarvitaan,eikä se jos jollekkin on kirjoitettu ole yksin hänelle.Rivienvälistä lukeminen on tärkeää,tulee joskus mieleen etana tuntosarvet pystyssä:)Ei minullakaan hääppöinen lapsuus ollut.Äidistäni jouduin luopumaan jo 7 v.Isä teki pitkiä päiviä,että sai elätettyä meidät 5 sisarusta.Emme nähneet häntä kuin sunnuntaisin,muuten olimme keskenään vanhin veljeksistä 12v.nuorin1v.
aina tiedä millaisia kokemuksia kenekin nahan alla piileksii. Koville olet joutunut. Lapsuutesi ei tainnut leijailla ilmapallojen varassa. Oli kova maa tallattavana. Siksi olet nyt vahva ja ymmärtävä ihminen.
Tuossa ”lohduttavaa” uusi tulokas kirjoittaa juuri siitä mitä tarkoitin. Samasta tilanteesta itsekin läksin.
Antoisaa syyspäivää kaikille.
Juu, en minä mihinkään maanrakoon aio vaipua. Viime aikoina on vaan tämä lihasreuma pikkaisen pitänyt mielen matalalla ja on ollut tunne ettei minulla ole mitään sanomista enää kenellekään. Minä en itse varsinaisesti tarvitse tukea tai lohtua mutta olen joskus yrittänyt antaa sitä muille, lähinnä yrittämällä piristää huumorilla. Täällä on tapahtunut selkeä muutos parempaan suuntaan niin että asiaton kritiikki ei lannista ihmisiä enää siinä määrin kuin aiemmin, olen hyvin onnellinen varsinkin muumiäidin terhakoitumisesta, on joskus jo joutunut vähän toppuuttelemaan :-) Jos minulla on ollut edes pikkuinen osa tässä kehityksessä niin olen hyvin tyytyväinen. Tuo asiaton moittiminen joskus hämmästyttää eikä siihen pidä reagoida mutta ei myöskään pidä panna matalaksi kriittisiä kirjoituksia joita ei ole kirjoitettu ilkeilymielessä vaan edustavat kirjoittajansa rehellistä mielipidettä.
Raspikurkku,olen hyvilläni,jos havaitsette minun terhakoituneen.Toivottavasti en ole ärhäköitynyt.Jaa,oletko oikein toppuutellut minua?No,ainakin jotkut on,ettei pidä lapsellisia kirjoittaa ja jotain muutakin.Terapeuttikin on maininnut,että olen selkeästi parempi,kuin olin vielä alkukesästäkin.Ja paljon oletkin meille kaikille tuonut iloa,ne ilmapallot ja muutakin hauskaa.Vaan ei passaa liikaa kehua,muuten voi tulla taas palautetta.
Kyllä minäkin kammoan jotenkin alkoholia lapsuuteni takia.Mieheni kyllä ottaa saunakaljat,nuorempana väkevämmätkin.Mutta esimrkiksi miinun nähteni ei kukaan saa juoda suoraan pullosta oluttakaan.Kammoan nähdä suoraan pullon suulta juomista,tulee isä mieleen,kun hän joi kirkkaatkin suoraan pullon suusta!Nämä minunkin kirjeeni venyy aina niin pitkiksi,kirjoitelkaahan toisetkin.Tykkään lukea tarinoitanne.
Kyllä minä muistan että tässä taannoin piti vähän jo toppuutella kun rupesi tuntumaan siltä että nyt se Muumis kohta menee ja tirvaisee turpaan niitä arvostelijoita :-) mikä olisikin ollut ihan oikein niille. Tuo ilmapallohomma jonka Nalle Puh joskus sanoi lähti minulla siitä että kun jollakin ryhmällä on selvä merkki 'soihtu' johon kaikki katsovat niin usko on helpompi ylläpitää, vaikkapa sitten usko paranemiseen syövästä tai masennuksesta. Meillä tuo soihtu on nyt ilmapallo. Se on yhteinen symboli johon kaikki katsovat ja jonka kaikki ymmärtävät.
Ja jos joku nyt ymmärsi tämän niin selittäkää minullekin kun insinööristä ei oikein tahdo saada filosofia, psykologista puhumattakaan :-)))).
huomata sinun reipastuneen,tulee räsymattoon jo kirkkaampia raitoja:)Toivotaan syksyn tuovan meille kaikille kirkkaampia värejä,puunlehtien värien myötä:)
tulee miten sattu,aika hankala seurata?
ja kellonajat olivat sairastaessani outoja.Ne toivat aina mieleen jotain masentavaa.Vain siksi,että kiinnitin niihin huomiota.Ihminen on kokonaisuus ja ainakin minulla ilmeni myös jonkinasteista psyykkistä oireilua.Painajaista näin viime yönä,vaikka aikaa on kulunut.Päätin rohkaista jälleen mieleni ja kurkata tänne.Pelkäsin tätä palstaakin alkuun,siiten järkevöidyin.Joku lääkäri tutkii tietsikalta potilastietoja päivittäin.On oltava todella vahva ihminen,kun pystyy jättämään työnsä sinne työpaikalle.Pärjäilehän!
toiminut se ilmapallo juttu meidän soihtunamme!
Muuten,tuli mieleeni,että kerran joskus keväällä,sinäkin Raspikurkku olit masentunut ja hait tukea meiltä.Mutta kun ehdin vastata viestiisi,olikin jo masennuksesi mennyt ohi.Muistelen,että Lpolku ehti lohduttaa sinua ennen mua.Se tais olla sitä aikaa,kun vielä kirjoittelimme toisella palstalla. Hyvät yöt ja ilmapalloja kaikille!
Että osasittekin antaa ajattelemisen aihetta. Meni melkein koko yö korvienvälys herneiden pyörittelyssä. Ajatus kulki kuin karuselli. Nyt on pöhnänen olo, pumpulipalloon taisin tipahtaa.
Kukka-Maaria Jos suinkin jaksat niin kirjoita tuntemuksistasi. Anna tulla sen mikä on tullakseen. Sinulla on niin paljon patoutunutta tunnetta ettei sitä kannata pantata itsellään. En tarkoita yksinomaan vihaa. Kaaoksen keskellä vihan nimiin menee paljon myönteisiäkin tunteita. Viha on kuin imuri, se nielaisee kaiken sisuksiinsa. Vaikka syöpä on meihin iskenyt niin emme vielä ole poistumassa. Syöpä on yksi kivi lisää elämän kivirekeen.
Vm-50, kirjoit ettei näistä kirjoituksista kukaan tukea saa. Itse koen juuri ne kertomukset tukena. Toisten kirjoituksista päättelen että he kokevat samoin. Olisiko neuvot ja ohjeet parempaa tukea? Ei ainakaan minulle. Toisten kirjoituksia lukiessa huomaa ettei olekaan ongelmiensa kanssa yksin. Se jos mikä helpottaa.
Kirjaksi muutettuna monen tarinasta saisi huikean elämänkerra. Tiedä vaikka tulisi menestysromaaneita. Ainakin jälkipolville tulisi hyviä elämänohjeita. Siis se miten ihmisiä/lapsia ei pidä kohdella. Sortin sakki voisi olla nykyajan Kiljusen herrasväki.
Ira¤ ”ettei luovuta vaikka olisi mahdottoman raskastakin.” Tuppaa mokoma unohtumaan liian usein. Juuri tällaisia tavallisen ihmisen ajatuksia ja näkemyksiä tarvitaan.
Raspikurkku ”lihasreuma” tämä meni jakeluun. Sjögren (Raynaud) kuuluu samaan sukuun. Kärvistellään yhdessä runtelevan suvun kanssa.
Ei meidän tarvitse olla sen enempää filosofeja kuin psykologejakaan. Ollaan sitä mitä ollaan. Tavallista maalaisjärkeä tässä kaivataan. Jokaisella on joku oma juttu. Sen kertomalla joku saattaa saada sen ahaa elämyksen. Joku kirjoitti ”kriisien aikana ne lapsuuden kauhut….” Selvä kun vesi. Järjen tasolla se on aina tajunnut. Mutta kriisiin yhteyteen sitä ei ole osannut linkittää. Tulipahan taas opittua jotain uutta.
Muumiäiteen kirjoitukset on vauhdikkaita, herttaisi, naurattavia ja ah niin elämänmyönteisiä. Välillä tuntuu että hän lähtee lentoon niiden ilmapallojen kanssa. Nyt minullekin selvisi tuo ilmapalljuttu.
Päivän jatkoja!!!!!!!
kun kirjoituksia lukee,tuo muumiäiteen ilmapallojen mukana lento oli mukava,lähtisin minäkin jos olisi yhtä siro,kun muumiäitee:)
Meikäläisellä on sellainen luonne että masennuskausi saattaa kestää useita minuutteja :-). Riittää kun vilkaisee peiliin ja huomaa olevansa elossa.
Olet mitä olet, kyllä sinullekin oma ilmapallo löytyy. Jos epäilet ettei löydy niin ota useampi. Katso kuitenkin että pysyt lasketumis keudessa. Ei me haluta että jäät sinne taivaalle pyörimään. Jos meinaat jäädä niin ota kone mukaan. Sinun kommentteja kaivataan.
Jo on mahtavan pitkiä masennuskausia. Heh, heh, hee…. Peiliin vilkaiseminen masentaa entistä enemmän. Sieltä kun katsoo ”pirullisen pahansuopa akka”. Sitä (akkaa) pitää väistellä mennen tullen.
huonosti nukutun yön jälkeen on niin kaunis:)
mahtuu enempikin porukkaa,sieltä ylähorisontista olisi mukava katsella maailmaa:)
Meillä miehillä on siinä mielessä helpompaa että ulkonäköä ei tarvitse pohtia. Syntymälahjana saatu komea ulkomuoto säilyy koko eliniän :-) .
Tämä pisti hymyn huuleen. Olet oivaltanut sen tärkeimmän. Eli syntymälahjan.
Peiliin katsomisella tarkoitin lähinnä ”paskanmoista” luonnetta. Kun ei ole muita niin pitää ittelleen kiukutella.
Heräsin jo kolmelta(n.klo 12 nukkumaan)Sain nukuttua onneksi kahdeksan ja kymmenen välillä aamulla.
Mahtoiko johtua eilisistä hoidoista? Oli jo kolmas syto, että puolivälissä ollaan nyt niitäkin :)
Onneksi ei kuitenkaan väsytä. Pitää aloittaa pyykinpesu ja pujauttella vähän petivaatteita, jos vaan pystyy. On meinaa rinnat vähän arat.Leikattu vähän enemmän. Johtuisko alkavista menkoista.
No onneksi tuulee hieman, ja tänään pitää nauttia auringostakin, kun huomenna lupasivat sadepäivää.
Aurinkoista päivän jatkoa muillekin.
minullakin yöunet kärsi,kortisooni varmasti vaikutti.Onneksi olet jo puolivälissä hoitoja,siitä ne sitten vilahtavat.Muista ottaa vielä aika iisisti,ei muuta kuin tuonne kuulaaseen syysilmaan,hyvät päivänjatkot:)
tosi hieno ja aurinkoinen syyspäivä.Kävin metsälenkin belgin kanssa,tunsin sydämmeen asti tulvivaa riemua pitkästä aikaa!Kirjoitin äsken viestin,se ei lähtenytkään tuleman.Ihmettelin siinä noita kirjoituspäivämääriä,jopa v.02!Eihän me silloin edes oltu syöpäpotilaita!
Samoin kyselin Sypiksen,Zomin ja ukkokullan ,sekä Jatkoelämän kuulumisia.Ja samaan aikaanhan Sypis olikin kuulumisensa kirjoittanut!Saa nähdä,jos se mun viesti vielä ilmaantuu .
Jossain oli juttua masennuksesta, että se voisi olla sisäänpäinkääntynytta patoutunutta vihaa.
Mulle olis nyrkkeilysäkki tosi hyvä,mutta kun ei tuon käden takia voi hakata sitä. Nuorempana haudoin ajatuksia, miten haluaisin "toimia" jos voisin kostaa tälle miehelle mitä hän minulle teki. Ja niin monelle muulle, tältä naiseltakin jäi poika. Ensireaktioni oli, saatuani varmistuksen (olin lukenut lehdestä, päättelin syntymävuodesta ja paikasta aivan oikein) shokissa tietenkin, että se nainen kuoli minun tilallani, minä pelastuin. No nyt olen pelastunut jo 3. kerran (ainakin toistaiseksi). Yksi pahoinpitely oli niin hirvittävä, että luulin että kuolen siihen ja aloin tehdä kauppoja Jumalan kanssa...no en pitänyt kyllä lupaustani.
Onpas sekavaa tekstiä, minusta tuntuu että mun lääkitys ei nyt ihan riitä...=(
Onneksi on lomapäivä, jäi paljon lomaa kun olin sairaslomalla kauan. Aion niitä pitää aina kun tuntuu etten jaksa. Työstressi on jo taas päällä. Työterveyshoitaja sanoi, että mun pitäisi vaan jäädä sairaslomalle taas, mutta kun ei enää tule palkkaa. Miten ihmiset tulee toimeen tällasissa tapauksissa?
Paras mennä nyt ulos hetkeksi...päivänjatkoja kaikille!
Kirjoituksesi ei ole lainkaan sekavaa. Tällä hetkellä sinusta itsestäsi tuntuu siltä. Se toinen nainen ei kuollut sinun sijasta eikä sinun takia. Luin rivien välistä että tunnet syyllisyyttä hänen kuolemasta. Meille jokaiselle on annettu päivät mitkä täällä olemme. Sinä et ole syyllinen siihen etkä toisten ongelmiin.
Sinulla näyttää olevan ongelmana repsahtaa henkisesti heikkoihin miehiin. Tuttu juttu. erostani oli kulunut jo vuosia. Kysyin lapsuudenaikaiselta kaverilta (mies); ”mikä vika minulla on kun sorrun reppanoihin?” Vastaus ”sinä olet niin vahva ettet tarvitse miestä”. Just niin. Kylläpä lapsuuden aikainen kaveri tunsi minut hyvin. Silloin totesin että anti olla, se tulee mikä on tullakseen. Sen jälkeen en ole kaksilahkeisia sillä silmällä katsellut.
Ensin pitää löytää itsensä. Vasta sen jälkeen voi elää toisen kanssa. En ole vieläkään löytänyt itseäni. Ne kaksilahkeiset odottelee nurkan takana.
Toimeentulosta. Kun sairasajan palkanmaksu loppuu pitää hakea KELAlta sairaspäivärahaa. Se on paljon pienempi kun palkka. Lisätukea voit hakea sossusta. Koska en tiedä tilannettasi en voi neuvoa mitään tarkemmin. Sossu maksaa myös yksityisen terapian jos lääkäri kirjoittaa lausunnon että se on välttämätöntä. Jos tarvitset sairaslomaa niin se on pakko ottaa. Et jaksa sinnitellä töissä. Se vain pahentaa olotilaa. Jos lähdet hakemaan apua niin etsi terapeutti joka vaatii sinua työskentelemään itsesi kokoamiseksi. Pelkkä ahdistuneen puheiden kuunteleminen ei auta. terapeutin pitää osata antaa työvälineitä millä työstää itseään.
Älä lannistu vaikka nyt näyttäisikin toivottomalta. Sinä selviät vastoinkäymisistä. Kun saat itsesi kokoon löydät myös oikeanlaisen kumppanin. Sotkuisesta lankavyyhdestä ei voi ruveta neulomaan. Kirjoita ja taas kirjoita kaikki moska pois sielusta. Onnea ja menestystä taisteluun. Sillä sitä tämä elämä on.
Jos sinulla on sytojen kanssa kortisoni (en osaa kirjoittaa sen nimeä) niin se piristää. Muistelen itsekin valvoneeni. Siitäkin huolimatta että kuume keikkui 38 kahta puolen. Jos muita ongelmia ei ole niin ei ole hätäpäivääkään.
Kyllä ne puskurit oli arat mummollakin. Aika ajoin ovat vieläkin. Toivottavasti aikaa myöten helpottaa. Sekin on kovin yksilöllistä. Ne sytot on kovia myrkkyjä. Jaksamista ja voimia!!!!!
Mistä tuo muumiäitee aina löytää noin ihania ilmaisuja? ”tunsin sydämeen asti tulvivaa riemua….” Taidatkos sen kauniimmin sanoa.
Kyllä ne viestit on jossain bittiavaruudessa. Saattavat tipahtaa palstalle tai olla tipahtamatta. Suomi24 tuntuu olevan liian suosittu operaattorin rahkeisiin nähden.
Jatta! Minulle vain tulee tässä näpytellessäni sanat,en sen enempää harkitse kirjeitäni.Nyt iltapäivällä on mieliala vaihtunutkin surullisempaan suuntaan.Mutta eiköhän taas helpota,kun lähden tuonne metsään koiran kanssa.
Nämä mielialan vaihtelut ahdistaa vielä,mutta kyllä ne tästä tasaantuu normaalimpaan suuntaan.Ettei ihan ääripäitä koko ajan.
Kirjoitin kommentin ihan vakavissani. Ihailen sitä miten löydät aina mukavia ilmauksia. Se on lahja mitä ei kaikille ole annettu. Et syytä koskaan mitään tai ketään. Todellisen väsymyksenkin käännät mukavasti kisun päiväuniin.
”normaalimpaan”; onneksi et ole ihan kokonaan normaali. Itse en osaa määritellä mikä on normaalia. Itse elämä on monisäikeistä ja –väristä. Välillä on ukkos- välillä taas poutapilviä. Onneksemme elämässä on paljon värejä.
omaa normaalia mielialaani.Siis sitä,millainen olin aiemmin,ennen näitä syöpä sairauksia.Olinpa silloin kokonaisia päiviä iloinen,toki ailahteli mieliala,mutta ei näin,kuin nyt .Joudun vieläkin välillä ottamaan opomoxin,kun en muuten pääse ahdistuksesta ja itkusta eroon.Nykyään koko ajan harvemmin.No,nyt koiran mukaan metsään,tällä kertaa se riittää,ei opomoxia!
Tajusin mitä tarkoitit. Halusin vain vähän provosoida sinun tiukkaa suhtautumista itseesi. Elämä ei palaa koskaan siihen mitä se oli ennen vakavaa sairautta. Toki mieliala palaa aikanaan tasaiseen vaihteluun. Sinullakin on noita vakavia sairauksia ollut vaikka toisille jakaa. Mites jaat kun ne on ittelle annettu. Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa.
...olo koko viikon, kun ukkokulta on ollut huonossa kunnossa. Kipulääkkeetkään eivät tehonneet. Tänään hän voi paremmin ja sai vähän nukuttuakin.
Tehtiin radikaali päätös: mehän ei lannistuta! Ei ei! Sitten otin ja tilasin ensi kesäksi matkan oikein kauas...
teille molemmille,ahdistaa varmasti.Iltarukouksiini teidät liitän.Miehelläsi toivo täytyy saada pidettyä,ei saa luovuttaa,hienoa että tilasit matkat,on etappi mitä odottaa,sano miehellesi terveisiä,harmittaa kun tulin koneelle nyt vasta,olin lukemassa:)
... lämpimistä sanoistasi! Ne auttavat - ihan oikeasti auttavat. Kiitos sinulle.
teille kummallekin. Toisen kärsimyksien vierestä seuraaminen on tuskien taivalta. Viime vuoden lopulla seurasin lapseni (aikuinen) tuskaista taivalta. Siinä unohtui omat kamppailut syöpähoitojen kanssa. Otti henkisesti koville. Ei ole ihme että sinua ahdistaa.
Ajatuksissani häädän puolisosi kipuja pois. Toivotaan että kunto kohenee pian. Voimia molemmille.
Tuntuu,että läheisen sairaus on vielä vaikeampi.Vanhempi tyttäreni 1 vuotiaana sairastu märkivään aivokalvontulehdukseen,eikä toivoita paljoa annettu,siinä tunsi itsensä tosi pieneksi.
paljon muutakin on ollut palstalla pari vuotta sitten. pystymmekö samaan ...tai edes vähän siihen suuntaan..;))
on kirjoitettu v. 2002 muka! Mitäs tämä tarkoittanee, tyhmä minä ei tiedä.
on kirjoitettu 5.8.2002 ja toisten viestit syyskuussa 2007 miten tämä näin on?
Raspis kulkee jälkijunassa, elää vielä vuotta 2002. Muuten hän on ihan mukava mies.