Kirjoitin aiemminkin, että mietin jatkanko edes raskautta. En osaa iloita tästä tippaakaan vaan _pelkään_. Pelkään mihin sitoudun tämän kautta: ainakin mieheen, joka jo nyt tuntuu väärältä. Vaikka eroaisimme (en tosin millään tahtoisi yh-perhettä), joudun aina olemaan tähän mieheen sidoksissa lapsen takia, sopimaan kasvatuksesta, tapaamisista jne.
Mies tuntuu aivan liian "helpolta", siis hänessä ei ole mitään keskusteluvastinetta eikä henkistä tukea minulle. Nyt kun käyn läpi raskauspelkoja, hän hermostuu että mä olen muuttunut tiukkapipoiseksi enkä ole enää rento. Kun selitän mistä asia johtuu (mies tietää vallan hyvin että meillä tässä isoja esteitä perhe-elämälle jotka setvittävä äkkiä) niin sen sijaan että alkaisi järjestellä asioita, hän aloittaa älyttömän lässytyksen "voi palleropientä älä ole harmissasi, sun varpitkin on ihan kylmät..". Tuo saa minut aivan epätoivoiseksi. Hän ei OSAA muuta kuin tuota lässyttämistä. Kun kyselen millaisen tulevaisuuden hän tahtoisi meille, missä asumme jne. niin hän vasta "mistä sen voisi tietää, enhän mä yhtään tiiä mitä mä haluun".
Pelkään sitoutua kahteen lapseen!! Tämä raskaus masentaa, tahtoisi vaan keskeyttää sen. Tahdon lapsia joskus, mutta turvallisen luotettavan kumppanin kanssa.
Mies tuntuu aivan liian "helpolta", siis hänessä ei ole mitään keskusteluvastinetta eikä henkistä tukea minulle. Nyt kun käyn läpi raskauspelkoja, hän hermostuu että mä olen muuttunut tiukkapipoiseksi enkä ole enää rento. Kun selitän mistä asia johtuu (mies tietää vallan hyvin että meillä tässä isoja esteitä perhe-elämälle jotka setvittävä äkkiä) niin sen sijaan että alkaisi järjestellä asioita, hän aloittaa älyttömän lässytyksen "voi palleropientä älä ole harmissasi, sun varpitkin on ihan kylmät..". Tuo saa minut aivan epätoivoiseksi. Hän ei OSAA muuta kuin tuota lässyttämistä. Kun kyselen millaisen tulevaisuuden hän tahtoisi meille, missä asumme jne. niin hän vasta "mistä sen voisi tietää, enhän mä yhtään tiiä mitä mä haluun".
Pelkään sitoutua kahteen lapseen!! Tämä raskaus masentaa, tahtoisi vaan keskeyttää sen. Tahdon lapsia joskus, mutta turvallisen luotettavan kumppanin kanssa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joo, ÄLÄ tee lapsia, kun vastuun ottaminen on NOISSA kannakkeissa.
Oisko tuota kannattanut miettiä vähän aiemmin. Ennen ku edes tulit raskaaksi, jos se lapsenteko tuntuu noin vaikealta.
Sorry nyt vaan mut ei oikein jaksa ymmärtää tota sun meininkiä. Itse kun haluais lasta yli kaiken, mutta kun syntyy aina vaan kuolleena.
Olisit nyt vaan onnellinen. Lapsihan on todellinen lahja sulle. Ja koita nyt vaan pärjätä sen sun miehes kanssa ja selvittää asiat sen kans. Ellei mies kuuntele sua ni pidä vähän välimatkaa tai jotain ni sun miehes tajuaa, että olet tosissasi.
Olen pahoillani omasta lapsettomuudestasi, mutta eihän sinun tilanteesi tee lapsesta lahjaa jollekin toiselle ihan eri elämäntilanteessa elävälle.
On totta, että on surullista, etä monet lasta haluamattomat tulevat vahingossa raskaaksi ja ne, jotka lasta palavasti haluaisivat aina eivät tule. Onko lapsettomuudesta kärsivillä siitä huolimatta oieus moralisoida, sillä ei sillä saarnaamisella kenestäkään onnelista äitiä tule...?
Alkuperäiselle: mieti tarkkaan, mitä haluat ja ovatko suhteesi ongelmat korjattavissa. Jos parisuhteessanne on nyt jo vakavia ongelmia, eivät ne lapsen synnyttyä yleensä ainakaan helpota. Oma lapseni syntyi (tosin avioliiton aikana) vaikeaan tilanteeseen, mikä päättyi raastavaan eroon pari vuotta myöhemmin. Lapsestani olen ikuisesti kiitollinen ja hän on elämäni valo, mutta toki olisin toivonut hänelle tasapainoisemmat perhesuhteet.
Yksinhuoltajan arki ei aina myöskään ole helpointa mahdollista, varsinkaan silloin, jos lapsi tai itse sairastaa paljon tai on taloudellisesti tiukkaa. Tukiverkostoa on hyvä olla siinä tapauksessa olemassa.
Jaksamista!
ennen, kuin sen menettää.
Syytäkin vähän ravistella.
Edelliselle. Otan osaa suruusi. Toivottavasti joskus onnistaa.
Mutta kun se onni ei tarkoita kaikille samaa! Toisille äitiys on maailman tärkein asia, toisille taas rasite. Me kaikki olemme niin erilaisilla toiveilla ja tavoitteilla varustettuja, että turhapa sitä on kenenkään valintoja kritisoida.
raskaaksi yritätte jos ei lapset kiinnosta.
jos on tullut raskaaksi vahingossa eikä lapsi ole siten toivottu. Niin sitten voi mun puolesta abortoida.
Mutta sitä en vaan ymmärrä, kun ihan tieten ja tahtoen tullaan raskaaksi. Ihan omasta halusta. Ja sitten kun tulee raskaaksi ni sitä lasta ei sitten halutakaan. Ni siihen ei ymmärrys riitä.
täysin omasta tahdostani ja suunnitellusti -onnellista odotusta siis. Mutta tiedän myös senkin, ettei täysin varmaa ehkäisykeinoa ole ja näin ollen ns. vahinkoraskauksiakin sattuu. Osa raskauksista johtuu tietysti huolimattomuudestakin )mikä itsestänikin tuntuu vaikealta hyväksyä), mutta mitäpä siihenkään enää auttaa jälkiviisaus?
Käsitin, että alkuperäisen raskaus oli ns. vahinko(?). Raskautta ei tee toivotummaksi kenenkään kommentit siitä, että joku on lapseton ja siitä syystä kaikkien raskaaksi tulleiden täytyy pitää omaa raskauttaan siunauksena. Ei ihmisestä tule onnellisempaa siten, että hänelle hoetaan "ole onnellinen".
Alkuperäiselle edelleen voimia tulevaan päätökseen ja kunnollista harkintaa. Suosittelisin myös mahdollisen ammattiavun käyttämistä apuna.
siinä olen samaa mieltä. Mutta tuo raskaus ei ole vahinkoa nähnytkään. Tietoisesti on alulle laitettu.
todellakin toimii. Itsekin lähdin lätkimään vähäksi aikaa, kun mies oli samanlainen kuin sun (siis alkuperäisen).
Pakkasin kamat sillä aikaa kun mies läksi lenkille ja tilasin taksin. Siinä sai mies ajateltavaa, kun säikähti että menettää minut.
Nyt on kaikki meillä hyvin. Ei mun tarvinnut olla kuin kaksi päivää poissa, kun mies jo haki mut kotiin ja asiat sovittiin. Nyt on toinen vauva jo tulossa.
mutta mistäköhän sä sen voit tietää? Et kuitenkaan vissiin ollut ap kirjoittaja...
Yksinhuoltajan elämä ei ole koskaan taloudellisesti tiukkaa!
Tai on joo sitku otat jonkun karvaperseen siihen...
Lapsi on onnellinen kun vanhemmat ovat onnellisia. Se ei vaadi ydinperhettä.
Ja lapsi on aina lahja!!!
sen itse tietää. Miettiköön itse omassa päässään haluaako kertoa muille kuinka on. Ihan samahan se mulle on. Ethän itsekään voi tietää että se oli vahinko. Vai kuinka?
Mä annan nyt tän asian olla. Alkaa tuntua jo ihan naurettavalle tää meidän väittely täällä, kun ei se todellakaan alkuperäistä auta.
"Oikeita päätöksiä ei ole. On vain valintoja, joiden kanssa ihmisen tulee elää"
Niin ja mäkin pelkään kaikennäköstä ja välistä masentaa, ja pohtii ja miettii kaikkea mahdollista.. Ihan tyhmiäkin, vaikkei ole kyl silleen mitään aihettakaan.. Mut oon ajatellut, että se kuuluu kasvamiseen äidiksi..
Meillä on auttanut, että jutellaan miehen kanssa.. Ja onhan miehelläkin kasvaminen isäksi..
Niin ja munkin mies "lässyttää" välillä, mutta se on mun mielestä, että se haluaa rauhoitella mua tai jottain :)
Se ei tietenkään auta yhtään ketään, että täällä sanotaan "olisit miettinyt vähän aikaisemmin". Mutta se vain tulee mieleen. Onko miehesi muuttunut raskautesi myötä jotenkin "huonompaan" suuntaan, vai jo aiemminkin tuntunut väärältä? Eikö vakava järkipuhekaan auta?
Olisi kyllä tosi karua tehdä abortti siksi, että mies, jonka kanssa on vapaaehtoisesti(?) yksiin käynyt ja lapsen alulle laittanut, tuntuukin raskaana ollessa väärältä...eihän se sotku viattoman sikiön vika ole! Mutta kyllähän abortteja tehdään vaikka mistä syystä. Sulle tärkein kysymys lieneekin, miten voisit elää itsesi kanssa abortin jälkeen, kun siitähän ei pääse mihinkään, että olet itse vastuussa tilanteesta.
Mietihän tarkkaan tuota sun viimeistä lausetta . haluan lapsen mutta miehen kanssa joka ei ole lapsi..
Mitkä muut ongelmat teillä on mitä pitää puida??
Ettekö asu yhdessä ? Onko isi vielä exän kanssa
toisella paikkakunnalla vai mikä ne suuret ongelmat ovat.
Sellainenkin kun tulee mieleen että jos äiti ei ole kypsä niin niin niitä
mielenterveys lapsiakin tulee.. Sitten vaan
elämä lapselle Kummina konserttiin mukaan..
Vaihtoehdot jotka sulla on.
1. Tee abortti
2. pidä lapsi ja anna se pois.. (lapsettomia on tosiaan paljon suomessa)adoptointi
3. Kestät vain lapsi miestäsi ja yrität esittää perhettä ulkopuolisille. Meinaan ei mies muutu perusluonteeltaan. Jos on yksinkertainen niin sitten on.
jos miehesi haluaa olla vielä kanssasi, ja itselläsi on hermot piukalla, keskity nyt tulevaan lapseesi ja etsi enemmän sisältöä elämääsi:äitiystäviä, harrastuksia jne. ja ehkä kuitenkin sinulla on ihan hyvä, kunnon mies, jossa paljon myös hyviä puolia. Elä omaa elämääsi, anna miehellesi myös vastuuta tulevan lapsen kanssa, ja kannattaisi kyllä herkita jotain parisuhdeterapiaa tms. ihan oikeesti tässä vaiheessa. Saattaahan se olla, että miehesi lapsen ja vuosien myötä kypsyy, tai sinä olet elämäntilanteessa jossa miehesi osoittautuu varsin hyväksi kumppaniksi. Jotain hyväähän olet hänessä joskus nähnyt???Mihin se on kadonnut? Nyt ei ole oikea elämänvaihe miettiä eroa, abortin voit unohtaa. Voisitko käydä olla ajanjaksoja jossain muualla, vanhempiesi luona tai muualla?Pieni ero silloin tällöin vois tehä hyvää. Jos miehesi ei halua pariterapiaan, käy itse jutustelemassa ammatti-ihmisellä. Saat voimia ja ajatukset selkiytyy Tsemppiä!
jos pelkäät sitoutua kahteen lapseen.
Jätä mies. synnytä lapsi. Ota toinen mies. Niin on vain yksi lapsi kasvatettavana.
Niin ne tekee monet muutkin.
Eikä ole ollenkaan hullumpi ratkaisu, kun sitä jälkeenpäin miettii.
Tai sitten voisit itse kasvaa jo aikuiseksi.
asiattomia viestejä paljon... Huhuh. Ne kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Kukaan ei voi sun puolesta päättä. Kukaan täällä ei osaa sua oikeasti neuvoa, koska ei tiedä kokonais tilannetta. On olemassa monia vaihtoehtoja ja sun pitää nyt ihan itse tehdä se päätös asiasta.
Ehkä ekaks kannattaa ottaa hieman breikkiä miehestä ja miettiä vaan muksua ja mitä sen kanssa teet, pidätkö vai etkö (sanokaa mitä sanotte niin kyllä se abortti on myös vaihtoehto ja varmasti monesti parempi ratkaisu kuin pitää lapsi jota ei todellakaan halua).
Sitten kun on raskaus asia päätetty niin vasta it kattele miehen kanssa mitä teet, eroatteko vai jatkatteko? Jos se ei oo se "sun mies" niin kyllä niitä miehiä on maailma puolillaan ja niistä löytyy hyviä isiä jo olemassakin oleville lapsille :)