Minua ahdistaa koko ajan, tuntuu ettei mikään auta. Masennuin vuotta aikaisemmin vakavasti, enkä enää pystynyt syömään mitään. Halusin vain koko ajan haihtua pois ja mielessäni tapoin ihmisiä. Olin todella vihainen ja itkin ja raivosin koko ajan. Kirosin olemassaoloani, en voinut ymmärtää miksi Jumala laittoi minut tänne väkisin, antoi minulle elämän, vaikka minusta ei ole mitään hyötyä. Vieläkään en oikein löydä paikkaani, en tiedä yhtään mitä haluan ja ahdistaa aina. Syön masennuslääkkeitä, mutta nekään eivät oikein auta riittävästi. Viiltelyn olen lopettanut. Mutta koko ajan oloni on sekava ja ahdistava. Mikä auttaisi?
Ahdistaa koko ajan
......
6672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vie masennuksen ja antaa ilon murheen sijaan.
Tässä linkissä on raitista voitelua. http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen/
Oletan että ahdistaa, mutta sille ei löydy selkeätä syytä. Tietysti voi erilaisia tapahtumia ja muita luetella, mutta varsinaista syytä johon voisi vaikuttaa ei ole. Ahdistus vain on?
Olen itse sitä mieltä, että jos ihminen on ollut joskus ei-sekava eli ajatellut selkeästi ilman ahdistusta, niin sama tilanne palautumiselle on perusteet yhtälailla kuin sekavuudellekin...tulikohan tuo nyt oikein ilmaistua. Eihän se "maailma" jossa olet ollut tasapainoinen ja valoisa, ole minnekään kadonnut. Aurinko paistaa kuten ennenkin
" uskonnolliset pohdinnat ovat jotakin mitä terve iloinen mieli ei tarvitse."
Mitäshän tällä tarkoitit?? Eikö uskovaiset juuri nimenomaan ole niitä iloisimpia, ateistit taas stereotypian mukaan masentuneita ja vihaisia.
Vastaan nyt sinulle.
Tarkoitin vain sitä mitä siinä lukee. Kun terveys, ilo ja onnellisuus ovat -ne vain ovat. Itse esitit stereotypiota joita en allekirjoita enkä kommentoi muuten kuin että vältäisin myös sitä ihmisten jakamistan ja yleistämisiä.
"Elä, älä ajattele" kuten sanot. Voisin kuvitella että tarkoitat jotakin samaa kuin oli siteeraamasi lauseen sisältö.
Näihin kirjoitteluihin ei kannata suhtautua liian vakavasti. En tiedä kuinka paljon toinen henkilö oikeastaan voi vaikuttaa toiseen joka tuntee että kaikki ei ole ihan sitä mitä pitäisi olla omassa mielessään. Väittämisien sijasta voisi tutkia, kysyä, etsiä ja kokeilla. "Miltä tuntuu" on ihan hyvä kysymys myös uskonnollisuuden suhteen.
terpapiassa? olisko lääkkenvaihto paikallaan ,tai lisätä annostusta? tuli mulle mieleen ,mutta ei omin avuin nostaa. miettippä noita,)
oikea lääkitys oli mutta meni aikaa ennenkuin parannuin. Parantuminen oli hidasta, sellanen pari vuotta meni siihen.