Onko vl-liikkeessä vielä vahva ajatus siitä, että vain vanhoillislestadiolaiset pelastuvat? En tiedä, että ajattelevatko vl:t kuinka laajasti olevansa ainoat taivaaseen pääsevät ihmiset. Virallisen kannan tiedän kyllä, mutta onko olemassa epävirallista ja taivaanporttia avoimempana pitävää kantaa vl-liikkeen jäsenten keskuudessa?
"Vain me"?
Aistin tällaista
5450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
entisenä vl:na voin sanoa, että uskoin aina sisimmässäni, että muutkin voivat pelastua. Niin, aina. Aivan lapsesta asti, niin aikaisin kuin pystyn muistamaan. :)
Tuntui hyvin julmalta se, mitä sitten ensin pyhäkoulussa, myöhemmin raamattuluokassa jne. seuroissa opetettiin. Lapsen alkeellinen(ko?) myötätunto ja -elämisen kyky kaikenlaisia kohtaan sai kyseenalaistamaan hyvin varhain.
Sekin naapurin tyttö, jolla oli rauhallinen ja mukava koti-elämä... ei voinut kyllä kadotukseen tuomita.
Siis varmaan jotkut saattavat uskoa, että on muitakin jotka pelastuvat.. mutta eivät he sitä ääneen uskalla varmasti sanoa.
Itse olen usein miettinyt tuota ns. lapsen uskoa. Miksi se puuttui minulta (siis vl:uskovien mukaan)? En vain voinut uskoa niin kuin opetettiin. Paljon kärsimystä sitten seurasi erilaisista ajatuksistani.
Lähdetäänpä siitä, että jäsenyys rauhanyhdistyksessä ei ole pääsylippu taivaaseen.
Jokainen lapsi on syntyessään Jumalan lapsi eli taivaskelpoinen riippumatta siitä, missä päin maailmaa hän syntyy. Jossakin vaiheessa lapsen usko häviää ja astutaan tuhlaajapojan tielle. Jotkut säilyttävän lapsen uskon läpi elämän. Näin on hyvin usein uskovaisiin kotein syntyneiden lasten kohdalla.
On olemassa vain yksi Jeesuksen opetuslasten lauma. Jos opetuslapsia on lauman ulkopuolella, niin nämä opetuslapset haluavat palata takaisin alkuperäiseen laumaan.
Jotkut palaavat tuhlaajapojan retkeltään vasta kuolinvuoteella. Uskovainen saa olla silloin antamassa synnit anteeksi ja palauttamassa takaisin Jumalan valtakuntaan. Tässä tapauksessa palaamisen armon saanutta ei tavallisesti kutsuta vanhoillislestadiolaiseksi, vaan sanotaan vaikka näin että hän oli kuin ristin ryöväri tai hän kuoli uskossa turvaten vapahtajaansa.
Siis tuossa viimeisessä kappaleessasi. Joka tapauksessa uskonet, että tuon "uskovaisen syntien anteeksiantajan" täytyy olla vl? Esim minun rohkaisuni Jeesuksen sanoin: "Ole rohkealla mielellä, minä olen voittanut maailman" tai "ole rohkealle mielellä, syntisi annetaan sinulle anteeksi", ei mielestäsi varmaankaan riitä palauttamaan ketään Jumalan valtakuntaan?
..väärässä! Eteenpäin, sanoi Mannerheim.
Sinulle vl-mies... mitä olet mieltä siitä, kun opetetaan että Jumala näkee ihmisen kohtalon jo tämän "idulla" ollessa, elikä varmaan suomeksi sanottuna jo ennen hedelmöitysvaihetta.. niin, olisiko sitten niin esim. minun kohdalla, että teidän Jumalanne on vain päättänyt, että tuo tyttö ei kuulu valtakuntaan... Minkä verran elämässä yleensä on valinnan mahdollisuutta ihmisellä itsellään? Jos Jumala johdattaa, niin hän sallii silloin myös "synnin" tapahtua? Hän sallii jonkun erottautua joukosta jo pienenä lapsena?
Minkä verran yksilön tunteella näissä asioissa on tekemistä, kun itse esimerkiksi koin olevani jo 4-vuotiaana ulkopuolella. Uskonto ympärillä vain tuntui väärältä. Sitä ei osaa kukaan uskovainen selittää, tiedän kokemuksesta ;) miksi ne kaikki maailman lapset, jotka sitten joutuvat mainitsemallesi "tuhlaajapojan tielle", eivät saa koskaan tilaisuutta kuulla teidän Jumalan valtakunnastanne. Joku on joskus yrittänyt sillä tavalla selittää, että he joiden Jumala sallii, saavat kyllä kuulla... Mutta tässä tulee taas tämä sallimis- ja johdatuskysymys... elikä Jumala olisi jo päättänyt, kuka pelastuu ja kuka ei... silloin monen usko saattaa vuosia olla turhaa?
Saako tästä mitään selvää? :)