mulla itellä on kolme lasta alle 6v lasta
nuorimmat on syntyny ihan peräkkäin.en tajunnut ite kuinka väsynyt oikeasti olin kun kaksi nuorinta valvottivat(valvoin 2 vuotta putkeen öitä) minua muutaman tunnin yössä. päiväunista ei tietoakaan koska vanhin ei niitä nukkunut, joskus nukahdin sohvalle ja säikädin kun heräsin, mitään ei onneksi tapahtunut. päivät kului lapsia hoidellessa, syötellessä ulkoillessa ruuan laitossa, pyykkäämisessä jne. Mitä kun mies tuli kotiin.... Jee, nyt se tulle ihanaa, ei tarvi yksin kuunnella huutoja ja itkuja... Vielä mitä!! Mies syö, lukee lehden ja ottaa pienet nokoset kun on NIIN väsynyt..
Minä hammasta purren kuuntelen kuorsausta ja itelä väsyttää niiiiiin... ei auta ku nousta ylös, pukea lapset ja lähteä ulos ettei ite nukaha sohvalle..
Mikä sitte oikeuttaa tämän miehen nukkumaan ne päivä unet ja miksi minä en saa niitä nukkua? Mieheni mukaan siksi kun minä olen kotona ja hän käy töissä. Siksi, koska minulla on yllin kyllin aikaa istuskella ja juoda kahveja rauhassa ja hänellä on töissä vaan lyhyt kahvitauko ja työt jatkuu. Siksi, koska minä en tee kotona mitään muuta kun makaan ja katson televisiota tms.(telkkarista päivällä ees tule mitään, mitä kattosin)hänellä virtaa hiki töissä aamu seitsemästä iltapäivään. paljon enemmänki nuita syitä löytyy......
Olen joskus kysyny mieheltä, että mistä luulet että puhtaat sukkasi ja kalsarit siirtyy puhtaina pyykkikorista kaappiin, mistä se ruoka tulee tonne katilaan valmiiksi, mistä tämä hyvä tuoksu meidän kodissa, kuinka kotimme voi olla kunnossa jos siellä ukaan ei tee mitään muuta ku makaa....
mitä ne meidän kotiäitien kahvitauot sitten pitävät sisällään? Hiljaisuutta? porinaa kaverin kans? 10minuutin taukoa lapsista? vastuuvapautta? ei ainakaan minun kohdalla.
Meillä mie hoian lapset pääsääntösesti yksin. haluaisin muitten ns.Naimisissa olevien yksinhuoltajien kommentteja tälle palstalle
Juttu aika epäselvästi kirjotettu, mutta toivottavasti ymmärrätte pointin=)
nuorimmat on syntyny ihan peräkkäin.en tajunnut ite kuinka väsynyt oikeasti olin kun kaksi nuorinta valvottivat(valvoin 2 vuotta putkeen öitä) minua muutaman tunnin yössä. päiväunista ei tietoakaan koska vanhin ei niitä nukkunut, joskus nukahdin sohvalle ja säikädin kun heräsin, mitään ei onneksi tapahtunut. päivät kului lapsia hoidellessa, syötellessä ulkoillessa ruuan laitossa, pyykkäämisessä jne. Mitä kun mies tuli kotiin.... Jee, nyt se tulle ihanaa, ei tarvi yksin kuunnella huutoja ja itkuja... Vielä mitä!! Mies syö, lukee lehden ja ottaa pienet nokoset kun on NIIN väsynyt..
Minä hammasta purren kuuntelen kuorsausta ja itelä väsyttää niiiiiin... ei auta ku nousta ylös, pukea lapset ja lähteä ulos ettei ite nukaha sohvalle..
Mikä sitte oikeuttaa tämän miehen nukkumaan ne päivä unet ja miksi minä en saa niitä nukkua? Mieheni mukaan siksi kun minä olen kotona ja hän käy töissä. Siksi, koska minulla on yllin kyllin aikaa istuskella ja juoda kahveja rauhassa ja hänellä on töissä vaan lyhyt kahvitauko ja työt jatkuu. Siksi, koska minä en tee kotona mitään muuta kun makaan ja katson televisiota tms.(telkkarista päivällä ees tule mitään, mitä kattosin)hänellä virtaa hiki töissä aamu seitsemästä iltapäivään. paljon enemmänki nuita syitä löytyy......
Olen joskus kysyny mieheltä, että mistä luulet että puhtaat sukkasi ja kalsarit siirtyy puhtaina pyykkikorista kaappiin, mistä se ruoka tulee tonne katilaan valmiiksi, mistä tämä hyvä tuoksu meidän kodissa, kuinka kotimme voi olla kunnossa jos siellä ukaan ei tee mitään muuta ku makaa....
mitä ne meidän kotiäitien kahvitauot sitten pitävät sisällään? Hiljaisuutta? porinaa kaverin kans? 10minuutin taukoa lapsista? vastuuvapautta? ei ainakaan minun kohdalla.
Meillä mie hoian lapset pääsääntösesti yksin. haluaisin muitten ns.Naimisissa olevien yksinhuoltajien kommentteja tälle palstalle
Juttu aika epäselvästi kirjotettu, mutta toivottavasti ymmärrätte pointin=)
Vastaukset 15
Vanhimmat
jaksat. Älä vaadi mieheltäsi mitään, niin ei hänkään voi vaatia sinulta. Anna pestä pyykkinsä itse. Ruokaa ei olisi valmiina odottamassa, jos hän asuisi yksin eli senkin tehkööt itselleen, jos sinä et jaksa. Valmisruokakaan ei ole vaarallista. Hellitä omista vaatimuksistasi. Ehkäpä miehesi huomaa, että olet väsynyt, kun kaikki ei ole täydellistä. Silloin, kun miehelläsi on vapaa älä tee mitää jollei hänkään tee.
siltä, että sen sijaan että olisitte kumppaneita, joilla on yhteinen tavoite jota kohden ponnistelette yhdessä, olettekin muuttuneet kilpakumppaneiksi, jotka kateellisina kyttäävät toistensa hyvin ansaittuja lepohetkiä. Noin käy helposi, mutta surullista se silti on.
Tilanteessanne tarvittaisiin sellaista keskustelua, joka muistuttaisi teitä siitä, miksi ne lapset on hankittu ja mitä varten kumpikin työtä tekee. Ikävä kyllä ei kertomasi perusteella kuulosta siltä, että te välttämättä kykenette siihen noissa tunnelmissa.
Niinpä suosittelen teille parisuhdeneuvontaan menoa, jossa ulkopuolinen ihminen saattaa kyetä auttamaan teitä purkamaan tuon keskinäisen syyttelyn ja kateuden vyyhdin.
Panacea on oikeilla jäljillä... Olema puhunu miehen kans just tuosta kilpailujutusta, muutama päivä sen jälkeen on menny hyvin ja taas sama jatkuu... Olen myös sanonu että olis kiva käyä jossain puhumassa näistä asioista, mutta hän ei suostu vaan kehottaa minua menemään yksin. Tyyliin, sie se hullu tässä oot, mee yksinäs jollekki psykiatrile... Tiiän kyllä ettei tarvi olla hullu ku käy puhumassa ja olishan se kaikkien kannalta hyvä että saatais asiat kuntoon ilman välikäsiä, mutta en oikeasti tiiä auttasko sekään enää..
Kyllä mies jää kotiin lasten kans jos mulla on meno, mutta jos minun meno on esim. kaverin luona kahvilla, niin aika menee siihen että vilkuilen kelloa, etten olis ollu liian kauaa..
Enkä siis sillain hulluna valita mutta se vaan ärsyttää niin sairraasti että toinen voi mennä minne vaan, tahä mitä vaan ja kun mie meen niin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta minun menoissa on mukana myös kolme lasta.
Kuinka saisin sen ymmärtämään miltä minusta tuntuu? Olen yrittäny sanoa, mutta pari päivää ja taas aina sama peli... kaikki repeää käsiin... Ei vaan jaksa enää edes välittää... ja välitän silti, en kai muuten tänne kirjottelis..
vaihtaa vahtivuoroja. Kun miehellä on vapaapäivä hän vuorostaan hoitaa lapset ja laittaa ruuan. Tarvitsenhan sinäkin vapaata.
Meillä kun oli lapset pieniä ja vieläkin niin minun vapaapäivä on lauantai. Mies nousee hoitamaan aamupalat ja muut toimet. Sitten he lähtevät pienempien lasten kanssa esim. uimahalliin,tms. Minä nousen ja juon kahvin termospullosta. Lueskelen lehtiä ja teen mitä lystää, seurustelen isompien kanssa, möyhin pihalla tai vaan oleilen. Sunnuntaina sitten mieheni nukkuu pitkään, mutta muuten sitten oleilemme perheen kanssa tai kyläilemme.
Kyllähän sitä viikonloppuna saattaa olla hommia, joska vaativat kaikilta panostusta, mutta pääosin toimitaan näin.
Nyt kun nuorinkin 8 lapsesta on 8v. niin pääsee jo helpommallla ja ei minua monesti myöhään nukutakkaan vaan nousen kahville, mutta vapaata me äiditkin ansaitsemme. Miehet kotitöihin niin huomaavat mitä se kotona oleminen merkitsee. Perjantaina koko perheen voimin teemme viikkosiivouksen, ettei viikonloppuna tarvitse.
Meillä vastaavaan tilanteeseen auttoi se, että minä menin ja varasin päivä tukholmassa -risteilyn. Vain itselleni ja parhaalle ystävättärelleni. Lähdin perjantaina iltapäivällä, palasin sunnuntaina iltapäivällä takaisin. Mies yritti soittaa ekan kerran pe-iltana, en vastannut, laitoin vain viestin että kuuluvuudet on heikot. Lauantaina soitin nopeasti aamupäivällä ja sunnuntaina päivällä, että nyt olen tulossa kotia kohti.
Mies oli melkein itku silmässä minua vastassa, talo oli kuin hävityksen kauhistus. Tämän jälkeen olen saanut enemmän kunnioitusta kotona. Viime aikoina tosin tilanne on vähän taas lipsunut ja itseasiassa viime viikolla tilasin itselleni ja ystävälleni viikon matkan Kanarialle... ;)
Mahtava homma että uskallat lähteä! Minä en uskaltaisi, en hennoisi jättää lapsia ja miestä viikoksi keskenään. Tiedän että mies kyllä heidät ruokkisi jne. mut jotenkin kuitenkin tuntuisi että jotain menee vikaan... Ihailen rohkeuttasi!
niin et saattaa tulla pää vetäjän käteen !?
Itse en kattos ainaskaan tollasta temppuiluu ,mut vaikee tietää taustoja ja onhan se jos ei mitään tee kotona eikä hoida lapsia ollenkaan ,mut tietysti vaikea kuvitella meillä hieman toisinpäin vaimoltani jää hommat tekemättä minä yövuorojen jälkeenkin hoidan lapset teen ruuat ,siivoan ,käyn kaupassa ym. mut kuulostaa silti aika pahalta lähteä ...? Voisin sanoa et siintä seurais minun kohdalla se jos emäntä lähtis viikoks ..tilaisin matkan ja lähtisin sanakaan sanomatta 2-viikoks ..minä en tietysti ikinä ymmärrä tollasta enkä vois tehdä edes noin ,mut jos toinen tekee sit tekisin tuplana !
Ei kuulu minunkaan luonteeseen lähteä viikoksi pois kokonaan, vaikka onki tommonen toinen osapuoli.. ehkä viikonloppu vois olla paikallan ,koska mies on myös tehny viikonloppu reissuja...
Olen tehny välillä niin että oon heittäny hanskat tiskiin ja jättäny siivouksen tekemättä, muta eipä se auta, ite ne pittää kuiten joskus tehhä....
Minusta se on tyhmyyttä , välinpitämöttömyytä johon sisältyy tietoiset riskit ! Oman huvin hakemista pistettynä toisen syyksi !? Minä miehenä nostaisin kytkintä !! Tai aina pistäisin pahemmaksi tuplana !
Jokin on pielessä ja pahasti,jos ei sille miehelle uskalla jättää YHTEISIÄ lapsia viikoksi.Jos tilanne on niin ongelmallinen,olisi pitänyt tehdä jotain jo paljon aikaisemmin kai.
Et ei voi vain häippästä reissuun vaan pitää sopia menot ! Pitää voida jättää miehelle lapset ,mut YHTEISET menot pitää sopia !
Jos emänätä kotonta lähtis tosta vaan et olen mennyt viikoks jonnee etelään sanoisin saat ollakkiin ,mut et tule enää meille minä olen nyt vaan lasten kanssa ,voit reissuta vaikka koko loppuelämän !
Meillä oli 2 lasta 5v ja 3v, kun mieheni jäi työttömäksi. Kotihoidontuki päättyi itseltäni ja olimme kotona koko perhe. Mies riemuissaan keksi itselleen kaikkea tekemistä -> ei juurikaan näkynyt kotona, paitsi ruokapöydässä. Silloin tällöin kuulin pientä piikittelyä, kun koko asunto on mullin mallin. Tiuskaisin takaisin että voi siivota jos häiritsee.
Mieheni lähti kurssille ja yllättäen kaikki "päivämenot" piti ehtiä tehdä ilta-aikaan. Miestä ei näkynyt kotona oikeastaan koskaan. Suutuin tästä ja aloitin kansanopistolla kurssin ja ilmoitin olevani kerran viikossa poissa illan. Mies katseli alta kulmain ja näki että harmitti (Sinä iltana oli se NELJÄS lentopalloilta). Minua ei harmittanut yhtään, sainhan omaa aikaa. ;)
Kuinka ollakaan. Sain töitä! Lapset piti laittaa päiväksi hoitoon. Miehen kurssipäivät oli lyhyempiä, joten MIES joutui viemään JA hakemaan lapset hoidosta! Suurta nurinaa aiheen tiimoilta. Totesin vaan että lapsia ei herätetä kuudelta sen takia että mies saisi nukkua puoli kahdeksaan.
Mieheni kurssi loppui ja samalla loppui lasten hoito... Ensimmäisen kuukauden kaikki oli hyvin. Isi jaksoi leikkiä ja lapset innoissaan tästä. Koti oli siivottu viimeisen päälle jne. Kiittelin miestä tehdyistä töistä ja sivussa pesin pyykit, silitin, korjasin lasten vaatteita jne.
Kuinka ollakaan työni jatkuivat. No iloinenhan siitä piti olla. Mieheni jatkoi lasten kaitsemista. Enää ei koti ollut mainoslehden sivuilta. Minäkin sain imuroida pitkiä villakoiria. Lapsetkin olivat tottuneet isin kotona oloon. Äidin syli kelpasi mainiosti.
Kun sitten aikanaan työt loppuivat ja jäin kotiin (mieheni sai töitä). Alkoi normaali arki, muutamalla poikkeuksella. KERTAAKAAN en ole viimeisimmän 3 vuoden aikaan kuullut että minun pitäisi siivota vaan: MEIDÄN pitäisi varmaan joku päivä siivota. Kertaakaan en ole kuullut että lasten pitäisi olla ulkona enemmän tai nukkua päiväunet koska riehuvat liikaa. Enkä myöskään ole kuullut kertaakaan että kotona VAAN ollaan.
Nykyisin kun aloitan siivoamisen ja rullaan matot mies kiltisti tamppaa matot ja laittaa ruuan. Kaikki tämä vain siksi että mieheni joutui olemaan kotona 6kk ja huomasi millaista se kotona olevan arki ihan oikeasti on. Mielestäni töissä pääsee paljon helpommalla.
Sulla hyvä tuuri sen suhteen=)=) Mulla ei varmaan siihen mahollisuutta nyt koska mies vakituisessa työpaikassa ja mie en oo vielä saanu töitä, mtta todella toivon että jos joskus pääsen töihin niin myös oma ahdistus loppuis. Mies ei voi jäädä palkattomalle, koska on talo yms. maksettavana.
Meiän tilanne vaan on joka suhteessa niin solmussa etten tiiä mitä tekisin, että saisin sen solmun auki.
Lähde vaan sille viikonloppureissulle, äläkä vaan tee sinne kaappiin valmiita ruokia. Anna hänelle mahdollisuus oppia olemaan perheen isä, ilman että tuppaudut auttamaan tai neuvomaan.
Miehille pitää antaa mahdollisuus opetella perheen pyörittämistä. Jos äiti omii vauvat itselleen ei miehelle jää aikaa eikä oikein mahdollisuuttakaan opetella sitä omaa tapaa arjen pyörittämiseen. Kynnys kotitöiden tekemiseen kasvaa todella korkeaksi, jos mies kokee ettei niitä hallitse. Tottakai silloin pyrkii välttelemään vastuun kantoa, jos on tunne ettei tilanne pysy hallinnassa.
oikein hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta. Jospa se vanhakin koira vielä oppis uusia temppuja! En tiiä toimiiko tuo, mutta saapihan sitä kokkeilla, niin kuin J. Ruonansuu sanoisi.