Olen ajatellut että kenties olen tunnevammainen, mutta se ei pidä paikkaansa. Tunnen kiintymystä ja myötätuntoa, mutta rakkaus onkin sitten ihan toinen juttu.
Olen tuntenut erään tytön lapsuudesta saakka. Joku vuosi sitten huomasin, tai en tiedä miten tarkalleen ottaen heräsin tajuamaan, että välitän hänestä enemmän kuin pelkästä ystävästä. Mutta ongelmana mielenrauhalleni on että kuinka paljon pidän hänestä. Eli mistä tietää onko rakastunut?
Jos kuvailen millaisia tunteita kyseinen henkilö herättää minussa, kenties joku osaa kertoa mitä nuo tunteet muistuttaisivat. Pelkkää kiintymystä, mahdottoman haluamista vai pitkä aikaista ihastus-asteella olevaa tunnetta?
Nautin hänen seurastaan. Hän on harvoja kavereitani joilla on minulle aikaa. Olen miettinyt jos siitä johtuisi tämä suuri kiintymys häneen. Hän on kiltti ja huomaavainen.
Ajattelen häntä usein. Joskus mietin millaista olisi, jos hän olisi rakastunut minuun ja muuta tuollaista ajattelua, haaveiluksi sitä kai kutsutaan.
Kun näen kaupungilla jonkun naisen joka todella lyhyen hetken ajan näytti muistuttavan häntä, ja tuo nainen kävelee aviomiehensä/poikaystävänsä kanssa kaupungilla, kuvittelen hetken ajan että se on hän, ja hänellä on kumppani, ja se sattuu. En tiedä miten pahasti se koskisi kun hän löytää itselleen kumppanin. En usko pystyväni näkemään häntä jos joudun kuuntelemaan ja katsomaan heidän onneaan, vaikka en muuta kuin ikuista onnea hänelle toivoisi.
Tästä tulee turhan pitkä viesti jos jatkan. Mutta mistä tietää onko rakastunut vai ei?
Olen tuntenut erään tytön lapsuudesta saakka. Joku vuosi sitten huomasin, tai en tiedä miten tarkalleen ottaen heräsin tajuamaan, että välitän hänestä enemmän kuin pelkästä ystävästä. Mutta ongelmana mielenrauhalleni on että kuinka paljon pidän hänestä. Eli mistä tietää onko rakastunut?
Jos kuvailen millaisia tunteita kyseinen henkilö herättää minussa, kenties joku osaa kertoa mitä nuo tunteet muistuttaisivat. Pelkkää kiintymystä, mahdottoman haluamista vai pitkä aikaista ihastus-asteella olevaa tunnetta?
Nautin hänen seurastaan. Hän on harvoja kavereitani joilla on minulle aikaa. Olen miettinyt jos siitä johtuisi tämä suuri kiintymys häneen. Hän on kiltti ja huomaavainen.
Ajattelen häntä usein. Joskus mietin millaista olisi, jos hän olisi rakastunut minuun ja muuta tuollaista ajattelua, haaveiluksi sitä kai kutsutaan.
Kun näen kaupungilla jonkun naisen joka todella lyhyen hetken ajan näytti muistuttavan häntä, ja tuo nainen kävelee aviomiehensä/poikaystävänsä kanssa kaupungilla, kuvittelen hetken ajan että se on hän, ja hänellä on kumppani, ja se sattuu. En tiedä miten pahasti se koskisi kun hän löytää itselleen kumppanin. En usko pystyväni näkemään häntä jos joudun kuuntelemaan ja katsomaan heidän onneaan, vaikka en muuta kuin ikuista onnea hänelle toivoisi.
Tästä tulee turhan pitkä viesti jos jatkan. Mutta mistä tietää onko rakastunut vai ei?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kohtaan.. alkoi teini-sekoiluilla ja kummallakin elämä vei miten vei, ylä ja alamäkeä molemmilla. Minä aviossa ja kaksi lasta, hänellä kaksi lasta ja erosi muutama vuosi sitten. Tunnen suurta intohimoa ja lämpöä häntä kohtaan. Itse pidän sitä rakkautena. Hyväksyn hänet sellaisenä kun hän on. Pyyteetöntä ystävyyttä.... ei vaatimuksia. Näemme sut harvoin, eikä välillämme tapahdu juurikaan pusua enempää, hän kohtelee minua kunnoituksella, minä häntä. Hän suojelee minua omalla tavallaan maailman pahalta, eikä koskaan vahingoittaisi minua. Hän tapailee naisia, osittain miehisestä tarpeesta. Fine, en ole mustasukkainen. Hänen seurassaan voin hengittää, voin olla hiljaa, sanomatta sanaakaan, tuntematta itseäni vaivautuneeksi tai toisinpäin. Voin olla hersyvä olma itseni, nauramme samoille asioille. Meillä on pitkä historia, yhteisiä tuttuja, paikkoja.
Tarvitsen välillä hänen asiantuntevuutta työssäni, vaikka olemmekin eri aloilla, ne liippaa läheltä toisisaan.
Paljon yhteistä. Hän ei ole 20 vuoden aikana sanonut minulle yhtään pahaa sanaa. Toki puhumme toisillemme hyvin suoraan. Joskus treffaamme, joskus puhumme tuntitolkulla puhelimessa. Minun mieheni ei sitä tiedä eikä voisi sitä ymmärtää, vaikka mieheni itse saa omasta mielestään thdä mitä haluaa.
Rakkaus ei vaadi mitään, se antaa samalla mitalla takaisin, en tiedä kohtaako tiemme lopullisesti koskaan.
Mutta sen tiedän että rakastan häntä, välitän ja tunnen hänen tuskansa.
Voi mennä jopa puoli vuotta välillä ettei toisesta kuulu mitään, mutta aina jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, eikä kumpikaan tunne olevan ulkopuolella toisen elämästä. Hän kuuluu minun elämääni, aina. Oli kuka mitä mieltä tahansa!
Luen syvällä kateudella tätä kirjoitusta.
Rakastan erästä naista, ihmistä. Tahtoisin hyväksyä hänet itsenään ja jopa ehkä enemmänkin itseni. Tiedän, että rakastan häntä. Kuvittelen, että rakkaus ei vaadi. Silti huomaan niinä aikoina kun annan enemmän kuin hän, jää sydämeni kuivumaan vaikken tietäisi syytä. Kuvittelen, että kestän. Yritän niellä tunteeni ja jossain vaiheessa huomaan pamauttavani takaisin käyttäytymällä kuin mikäkin paskapää.
Samalla en tiedä, milloin mahdollisesti minä satutan häntä, ja saanko samalla mitalla takaisin. Vai onko niin, että välittäminen on vain toispuoleista. Näemme päivittäin, joten paljon tapahtuu.
On aikoja, jolloin en ole hänelle olemassa. On aikoja jolloin ymmärrämme toisiamme ilman sanoja. On aikoja jollon kipinät vain lentelevät ja taasvälillä nuotio sammuu. Toisinaans Olen mustasukkainen pienistäkin asioista, välillä vain katselen sivusta ihastuksen vallassa kuinka hurmaava hän on muidenkin ihmisten läsnäollessa.
Joskus pidätän tunteitani itsekin, joskus yritän kertoa niistä mitenkuten osaan. Mutta aina on kauhea ikävä, silloinkin kun olen täysi paskapää.
Olemme molemmat varattuja. En tiedä olenko hänelle kiviriippa vai kullanmuru. Vai ystävä, vai kaveri ..vai pelkk'' ilmaa. Kätken itsekin välillä kynttilän vakan alle toivoen hänen olevan onnellinen elämässään. Toisinaan olen avoin kirja ja suollan silmtä ja korvat sanoja täyteen.
Rakastan häntä, muuta en tiedä. Minä olen mitä olen, muuta en osaa. Yhtä kaikki, rakastan. Sekä selvinpäin, että humalassa. Aallon harjalla ja pohjalla. En pysty parempaan, tässä olen.
Minä rakastan sinua nainen,
t: mies
Jos rakastat häntä, etkä sitä kenen kanssa olet, kenties voisit miettiä onko järjestely nyt kunnossa?
Mielestäni totta on, että joskus pelkkä rakkaus ei vain riitä. Omalla kohdallani se on noin. Vain siksi että rakastaa, ei pitäisi tehdä mitään. Mutta tilanne on jokaisella omanlaisensa. Kannattaa vaan miettiä tosiaan mitä tekee, jos tekee.
Ei kuitenkaan unohdeta, että elämä on lyhyt. Haluammeko että ennen kuin lähdemme tästä maailmasta rakkaimpamme tietää mitä tunnemme vai emme? Siinä vähän miettimistä...
nii rakastaa, ei sitä voi muuksi muuttaa. Ei kukaan...
Ellei ole rakastunut.