mitä piditte Lieksa elokuvasta

Siinä missä elokuvaa rahoittanut Karjalainen ( samaa pääomaa edustavat Autotalo Laakkonen ja Veljekset Laakkonen) kehuvat elokuvaa maasta taivaisiin, uskaltaa NYT:in elokuvakriitikko kertoa mistä elokuvassa on kyse:

Markku Pölösen elokuvaan ollaan kai tyytyväisiä yhdellä suunnalla – Laakkosten autokaupan konttorissa Joensuussa. Käsiä hierottaneen siellä siksi, että Lieksa!-komediassa esitellään autokaupan mallistoa. Ainakin Passat ja Lexus kiilsivät komeasti. Eikä siinä mitään. Mainosyhteistyö on elokuvarahoituksen arkea, eikä vähiten tarpeen Pölösen kotikulmilla, Pohjois-Karjalan nälkämailla.

Mutta mitä mahtoi samaisen autoliikkeen työväki ajatella nähtyään valmiin elokuvan? Riittikö heille, että autot näkyivät? Moniko konttorin porukoista osasi kotona tiivistää, mistä elokuva kertoo?Epäilen, että harva. Lieksa! on nimittäin kohtalaisen vaikea ja selityksiä kiertävä elokuva.

Ehkä olen väärässä, mutta tuntuu siltä, että suuri yleisö tulee vierastamaan elokuvan maailmoja syleilevää, satumaista tyylilajia. Harvoin taidehiippailu menestyy teatterissakaan.

Keskeiset henkilöt ovat samaa perhettä, Koppeloita. Degeneroitunut suku pitää yhtä toistaakseen toisilleen yhteistä historiallista legendaansa: Koppeloiden esiäiti oli aikoinaan tsaarin hoviräätäli. Tapahtuma-aika on romantisoitu nykyhetki, jossa ei ole teletekniikkaa (mutta Laakkosen ajoneuvoja kyllä). Koppeloista osa osaa hovin hienot ompeleet yhä. Toinen puoli rötöstelee. Varkaudet sysäävät elokuvan alkuun. Koppelot luopuvat vilpillä hankitusta talosta ja joutuvat tien päälle. Karavaani lähtee kohti Lieksaa. Matkaa selostaa kertoja, Koppeloiden maantierosvoilun uhri. Sitten seurataan, miten Koppeloita kositaan, miten Koppelot vaihtavat autoa ja miten heidän säästönsä viedään. Käänteeksi Pölönen on kirjoittanut suvun mustan lampaan saapumisen Keski-Euroopasta.

Pölösen tähtäimessä on ollut komedia, jossa hänelle ominaisesti yhtyvät yksinkertainen maalaisuus ja sydämellinen hyväntahtoisuus. Pölönen on myös tarkoittanut Koppelot, siis naarasmetsot, prototyypeiksi suomalaisista. Pölösen miehet ovat lähinnä typeriä vellihousuja ja naiset viisaita ja vahvoja, vaimoja ja äitejä.

Pääkaupungin vinkkelistä Lieksa! on junttikomediana heikko. Nähdään muiden muassa Heikki Kinnusen näyttelemä pappa, joka aivastaa, ja sitten tekohampaat lentävät suusta. Toisaalla sanotaan pieru. Sekin nähdään, kun miehet puetaan naisiksi. Sovinnainen komiikka, silloin kun sitä on, peittyy kokonaisuudessa tekotaiteelliseen pohdintaan. Ajatuskukkaset painavat erityisesti kertojaa. Johtoajatus on koottu loppumonologiin: tärkeintä on olla matkalla. Kovin on epäkonkreettista.

Lieksa! on kyllä hurjakin, paikoin, mutta erikoisella tavalla: en tiedä, mitä pitäisi ajatella syrjäiselle metsätielle kirjoitetusta kohtauksesta, jossa Koppeloiden tytär viedään väkipakolla raiskattavaksi (Laakkosella kaiketi myytävään autoon). On miedosti sanottu, jos pitää tätä maailmaa konservatiivisena. Ellei se sitten ole metafora, huitaisu rahavaltaa kohti, Suomi-neidon myyntiä. En usko.

Laaja näyttelijöiden kaarti on lähes poikkeuksetta tuuliajolla. Haahuilevia tyyppejä tehdään yli – eikä ihme, sillä Pölönen ei näytä kirjoittaneen hahmoille suuntaa, saati syvyyttä. Vain Sanna-Kaisa Palon ja Peter Franzénin rooleissa on kerrottavaa jälkipolville. Palon näyttelemässä Martassa, Koppeloiden matriarkassa, tuntui liha ja veri. Elokuvan muut valopilkut löytyvät teknisestä ryhmästä.

Koko tyylilaji on paljolti kiinni Tiina Kaukasen pukusuunnittelussa. Lähinnä televisiolle töitä tehneen Jan Nymanin (kuvasi muun muassa Tahdon asian) kuvat ovat harmonisia tauluja, jotka paikka paikoin tuovat mieleen Terrence Malickin elokuvien jumalallisen naturalismin. Katsokaa vaikkapa rakastavaisten (Jenni Banerjee ja Samuli Vauramo) ensimmäistä kohtausta. No joo, ovathan he nuoria ja kauniita, mutta on kuvissakin imua. Olisipa vain kohtauksen ympärillä johdonmukainen tarina!

Suomessa elokuvaa tuetaan karkeasti kahdesta syystä: taiteena ja elinkeinona. Ja ihan perustellusti. Lieksa!-elokuvan kohdalla näyttää siltä, että maalinsa ovat lähinnä löytäneet elinkeino- ja aluepoliittiset eurot. Pölönen on tehnyt pitkälti samalla ryhmällä kontiolahtelaisessa kinokylässään myös tv-sarjaa.

Jotakin tekemisen lähtökohdista voi päätellä tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja-leikkaaja-Pölösen sanoista ennen ensi-iltaa. "Mistä elokuvan aiheet tulevat?" Pölönen kysyy itseltään elokuvan pr-materiaalissa. "Luoja tietää", kuuluu vastaus. Täytyy toivoa, että taiteilija siinä vain mystifioi tekemisiään. Yleensä käsikirjoittajien on nimittäin tarkkaan tiedettävä, mitä he tekevät ja mitä he ovat kirjoittamassa ja kertomassa.

Ja tämän jälkeen Karjalaisen päätoimittajan eilen 13.9. kirjoittama juttu:

Markku Pölönen juhli 50-vuotisuuttaan ehkä hienommin kuin kukaan koskaan Pohjois-Karjalassa. Myhäilevän vaatimaton elokuvaohjaaja sai synttäreilleen ja elokuvan ensi-iltaan liikkeelle ennennäkemättömän joukon. Elokuvatähtiä, vaikuttajia, kulttuuripersoonia ja Pölösen sanoin kylän miehiä jonotti tiistai-iltana Joensuun kävelykadulla elokuvaan ja sen jälkeen Teatteriravintolaan tapausta juhlistamaan.
Elokuva Lieksa! on odotettu. Pölösen seitsemäs pitkä elokuva kertoo venäläistaustaisen suvun tarinan Suomessa kohti heidän unelmaansa Lieksaa. Pölönen on itse kertonut, että Lieksa oli enolaisen maatalon pojalle nuoruudessa kuin Eldorado, kaiken vilkkaan ja ihmettelyn kohde. Elokuvassa Koppelon perheen aikuispojat kuvaavat Lieksaa: ”Siellä on kaikkea.” Lieksa sai poikien pään pyörälle.

Pölösen elokuva on upea kuvaus ihmisluonteesta ja villistä itäsuomalaisesta luonnosta. Elokuvan viitetarina kertoo Koppelon perheestä, joka sukutiedon mukaan kuvitteli omaavansa keisarillista yhteyttä. Ihmisen elämän valot ja varjot, hyvyys ja pahuus sekä myötäeletyt onnen tunteet vaihtelevat elokuvassa.
Lieksa on maaginen elokuva. Se saa katsojansa verkotettua syvästi sisälleen. Ajan kulu katoaa. Elokuva ei kertaakaan jätä katsojaansa rauhaan niin, että ajatus harhautuisi muihin asioihin.Tarina pitää katsojaansa ristiriitaisessa tilassa ja pakottaa ajattelemaan. Tämä onkin elokuva, jota moni haluaa katsoa kaksi tai kolmekin kertaa.

Kuvaus on huikaisevaa. Elokuvan loppuosan kuvasto on visuaalisesti upeaa. Hämärä talvinen maisema kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin, että katsoja mykistyy. Upeissa loppukuvissa Koppelon perheen pää, Martta, katsoo alhaalla horisontissa näkyvän Lieksan valoihin. Hetkessä on jotakin suurta.Huikea on myös talvinen koivikkokohtaus, jossa näytelmän nuori pari liitää pöllyävässä lumessa. Maisema näyttää aivan samalta kuin Heinävaarassa ja Selkiellä. Ehkä koivikko on Pölösen pihapiirissä. Myös hienot ihmiskuvat ja kesäiset maisemat vuorottelevat elokuvassa.

Kuvasto on Lieksa-elokuvassa niin eksoottinen ja tarina monitasoinen, että sille voi ennustaa yllättävää kansainvälistä menestystä. Kertomus on universaali, mutta kuvasto pohjoiskarjalaisen eksoottisia. Niinpä tarina kiehtoo muissakin kulttuureissa. Tämä onkin merkittävä ero tämän ja Pölösen aikaisempien elokuvien välillä. Nigtwishin Tuomas Holopainen ja Marco Hietala ovat tehneet elokuvaan kappaleen. Hietalan laulama While your lips are still red -kappale ja taustan kaunis kuvastossa ovat klassikkoaineista.

Syvällinen, monitasoinen, koskettava ja kaunis ehkä kuvaavat Lieksa-elokuvaa. Se koskettaa katsojaansa, mutta se ei itketä eikä naurata kuoliaaksi. Se pakottaa katsojansa tuumaamaan. Lieksa-elokuva on kolmen vuoden työn tulos. Se on vahva elokuva. Lieksa kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

HUH HUH! MELKOISTA TEKSTIÄ!

Kannattaako elokuvaa mennä katsomaan? Hmmm…... haiskahtaa, kovasti haiskahtaa…... ellei peräti lemua!

Jotain kertonee sekin, että Karjalainen kieltäytyy julkaisemasta Pölösen elokuvasta kertovia "toisenlaisia" eli vääriä mieliteitä...

ps. tiesittekö, että leffasta on tehty myös englanninkielinen versio "maailmanvalloitusta varten". Se on varmaan todellista camp-kamaa ja nousee kulttiklassikoksi!

Tiedättekö, kuka näytteli sitä pahista, joka taisi olla rikollisporukan pomo? Hän oli tosi vaalea mies, ihan lyhyet hiukset, ja höpsö salamankuva poskessa.

Lieksa!-elokuvan verkkosivuilla ei ollut hänen nimeään (luullakseni). Musta on epistä, että kaikkia näyttelijöitä ja avustajia ei lueteltu. ;)

moi mie pidin lieksa elokuvasta se oli surulinen

Odotimme vaimon kanssa mukavaa elokuvailtaa,kun aikaisempi Pölösen tuotanto on kolahtanut. Etenkin koirankynnenleikkaaja. Lieksa elokuva oli aivan seko! Jäi ahdistunut olo. Aivan käsittämätöntä sontaa... :-(

Lieksa on saanut keskinkertaisia leffa-arvosteluja.

"Parasta elokuvassa ovat maisemat ja mainiosti valitut kuvauspaikat. Hahmoista erityisesti Jenni Banerjeen esittämä Lara onnistuu hienosti. Myös Peter Franzen on juuri sopivan lipevä ja limainen pikkurikollisen roolissaan ja Puntti Valtonen poliisin roolissaan. Kokonaisuutena elokuva on keskinkertainen kulkuritarina, jossa on mukana myös ripaus vauhtia ja romantiikkaa. Lieksaa elokuvassa ei nähdä lainkaan."

Lähde: http://www.stara.fi/?p=6554

Menin katsomaan Lieksaa! erittäin epäluuloisena ja poistuessani totesin nähneeni yhden parhaista Suomalaisista elokuvista. Elokuva on todella erilainen ja ymmärrän, etteivät kaikki pidä siitä. Toisaalta on ihanaa, kun edes joku tekee jotain valtavirrasta poikkeavaa.

Lieköhän elokuvan lopun repliikki (Lieksa on liikaa meille) ohjaajan itse-ironinen kommentti siitä, miten elokuva tulee jakamaan katsojat.

Ihan huono elokuva! Todella omituinen juoni, sekava ja ei siinä mitään Lieksaa näkynyt ja studiossa kuvattu osa kohtauksista. Teatteri elokuva tai joku tv:n sarja!! hmph. Omituisen elokuvan Pölönen kyllä tehnyt, muihin hänen tekemiin elokuviin. Mutta jospa sitä tällästäkin pitää nykyaikana kokeilla. Pitäisi vaan näissä elokuvissa olla jo ennakkovaroitus :D.

Lara oli niin kaunis, että rakastuin häneen virtuaalisesti.

Tykkäsin.
Älyttömän hyvät näyttelijät ja juoni.

elokuva, jossa ei ollut juonta ollenkaan. no mihinkä sitä tarvittaisiinkaan

Kamala