Otsikon mukainen auto, yhdellä perheellä ollut, hautaustoimiston ruumisautona ekat neljä vuotta.
Ajettu 400 tkm.
Yleiskunto siisti (en ole autoa nähnyt).
Mikähän mahtaisi olla sopuhinta, pyynti 2500 egeä?
Ajettu 400 tkm.
Yleiskunto siisti (en ole autoa nähnyt).
Mikähän mahtaisi olla sopuhinta, pyynti 2500 egeä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vähän on kolkko historia autolla...onkos alustalle vaihdettu "siviilikori" vai onko auto vielä ruumisvaunu/ambulanssikopalla?
Periaatteessahan viimeisen vuosikerran noinkin vähän ajettu W123 voisi -siisti yksilö- olla 2000 euron väärti ja joku harvinaisempi malli (300 TDT, 280E) ehkä enemmänkin. TÄllä kerralla pitäisin kuitenkin ostajan harkinnassa, paljonko erikoisuuslisää hinnassa saa alkuperäisen käyttötarkoituksen tai mahdollisen erikoiskorin vuoksi olla. Joku voi arvostaa harvinaisen ruumiskopan korkeallekin, joku taas ei. Mielestäni auton arvo on maksimissaan tuon 2500 euroa, jos kyseessä on korinvaihto.
....on aivan tavallinen farmari joka on muutettu ruumisautokäyttöön ja taas takaisin.
Auto on täysin normaali koriltaan, ei korinvaihto.
Penkitys takana ovat normaalit.
Hinnassa on kuulemma hyvinkin neuvotteluvaraa.
Sellvä. Kerran näinkin päin, että "normaali farkku" kalman kyydittäjänä.
Ehkä kannattaa unohtaa auton ensimmäinen käyttäjä ja suhtautua siihen normaalina henkilöuaotna. Tältä pohjalta 2500 euroa edellyttäisi sitä, että auto on tosi hyvässä kunnossa.
Tsekkaa ruosteen osalta ovien "pohjat" ja lattiamattojen aluset lattian kynnyksen liitoskohdasta varapyöräkotelo. Muut ruostepaikat näkeekin päälle. TUtki myös koneuhuoneen pistehitsauskohdat ja takakulmat.
Voimansiirto saa lonksahdella hiukan esim. parkkipaikalla vekslattaessa. Koneen osalta pätevät samat neuvot kuin muissakin merkeissä: ei sinistä savua ja hyvänväriset öljyt. Öljynpaineen kanattaisi maantielenkin jälkeen pysytellä ainakin puolessatoista.
Muuten W123-koppaista voikin arvostella minkä vaan "näin ostat käytetyn auton"-oppaan mukaan: tekniikka on hyvinkin perinteistä ja näin ollen myös helppoa halpaa korjata. Jostain alatukivarren vaihdosta tms. ei vielä kannata yrittää tinkiä montaa kymmentä euroa, sanoisin.
Eikös 123-ruumisvaunuissa tarvittu pullistettu takaluukku, että matkustajan tilat (jalka- vai pääntilat?) olivat riittävät? Liekö takaluukku ko yksilössä ollut eri aktiiviaikoina?
124:sia en muista nähneeni ruumisvaunuina mutta ainakin 210:ssa tilaa onkin riittävästi ihan vakioluukullakin.
....tapahtuu maanantaina, katsotaan sitten mikä on autojaan tämä kalmovankkuri.
Paljonkohan mahtaa olla Touringissa kiisselivero ??
aika tarkoin 3300mk/vuosi vanhaa rahaa.. eli mitä se tekee juuroissa?.. auto ei kyllä tuosta voi paljon parantua.. on vakaa kulkija (nimim.kokemusta on!!)
Olen itse ollut hautausalalla aikoinani vähän yli 7 vuotta ja alan ajoneuvot tulivat tutuiksi. Farmarimallin sai rekisteröityä ruumisautoksi takaluukun vaihtamalla ja asentamalla väliseinän ohjaamon ja takaosan väliin sekä lipputangon. 123 farmarissa ei pituus riittänyt ko. vaatimusten täyttämiseen muuten kuin poistamalla oikea etuistuin ja istuttamalla mahdollinen saattaja kuljettajan taakse. Väliseinä oli läpinäkyvää pleksiä ja ei siten haitannut näkyvyyttä oikealle.
Syy moisiin virityksiin oli verovapaus ja suurin osa Suomen ruumisautoista ei koskaan ole ollut varsinaisessa käytössään vaan ihan ajopeleinä. Laintulkinta muuttui joskus v.90 tai jotain ja sen jälkeen ei ruumisautoa voinut rekisteröidä kuin ammatinharjoittaja. Samoin kävi ambulansseille ja paloautoille joita oli ollut jonkin verran yksityiskäytössä, hälytyslaitteineen päivineen.
Takaluukkuja valmisti joku paja Pohjanmaalla lasikuidusta ja ne vuotivat kaikki, sekä vettä että ilmavirtaa ja pakokaasua. Luukun pullea muoto kai sotki peräpään aerodynamiikan joten sata kilometriä hiekkatiellä imi takaosaan paljon pölyä.
Jos auto ei ole automaatti niin tarkasta kytkin ja voimansiirto, välitykset eivät sallineet ajaa hautausmaalla ykkösellä ja tyhjäkäynnillä omaisten kävellessä perässä, vaan kytkintä piti luistattaa koko matka. Automaatilla asia hoitui seisontajarrun avulla niin ettei jarruvalot häirinneet perässä käveleviä.
Oikea hautausauto koritehtaan rakentamana maksoi noin 3-4 kertaa tavallisen farmarin verran joten maalaishauturi jolla oli pari asiakasta viikossa osti tavallisen. Ja löi rahoiksi myydessään sen kolmen vuoden välein täydellä hinnalla. Hautausauton oli niihin aikoihin oltava väriltään musta, valkea tai helmenharmaa, joten varsin monella Mersu-,Volvo- ja Pösöfarmarilla on nykyisen omistajan tietämättä hiukan surullinen menneisyys.