Kääk, olen ihastunut todella uskovaiseen mieheen. Meillä synkkaa mielettömän hyvin ja välillämme on selkeää kemiaa. Tunteeni sanoo, että anna palaa mutta järki sanoo, että siitä ei voi tulla mitään. Onko kenelläkään kokemuksia, voiko tällainen uskovainen-eiuskovainen -suhde toimia? Miten arki voisi toimia, jos toinen käy kaiken maailman kirkonkokouksissa ja rukoilee ja toinen ei usko jumalaan?
Ihastunut uskovaiseen
Tavallinen tyttö
41082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että liittonne kestää myötä- ja vastamäessä. Niinkö se menee? Jos tuputtaa ja aivopesee uskoaan, niin tuskin toimii juttu tuo. Jos on fiksu uskovainen ja pitää sen omanaan, mitä haittaa?
Miehillä on aina harrastuksia, joihin välttämättä naiset eivät halua/voi osallistua.
Jos kumppanillasi on kirkonmenot niin so what. Parempi harrastus se on kuin kaljan juonti.
Sitäpaitsi kirkonmenoissa on ihan hauskaa, vaikkei kiihkouskovainen olekkaan.
Jos tuollaisen kultanamusen olet löytänyt, niin ihmettelen että edes epäröit.
No otin ohjat omiin käsiin ja ehdotin tälle miehelle treffejä, mutta hän koki, että elämämme ovat liian erilaiset... Täytyy vain ajatella tämä niin, että hän ei sitten ollut minulle se oikea. Harmittaa kyllä.
Niin on ehkä parempi teidän molempien kannalta. Uskossa olevalle voi tulla rasittavaksi uskottoman toisenlaiset tavat ja päinvastoin. Usko ei ole pinnallista vaan syvällistä sydämestä tulevaa ja elämän arvot ovat tärkeitä. On parempi että myös menot ja yhteinen usko ovat samantyyppisiä, koska ne vaan lujittaa yhteistä elämää.