Tuskin olen ainut, jolle käy usein näin? Kun olen ihastuksen seurassa, niin sitä tulee höpöteltyä kaikenlaista ja joskus ehkä mokailee jotain, joka on sillä hetkellä lähinnä vain hauskaa.
Mutta auta armias, kun olen yksin ihastuksen tapaamisen jälkeen, silloin alkaa hävettämään monet asiat mitä teki tai sanoi, ärsyttävää. Tuskin se toinen kuitenkaan joka sanaa muistaa mitä sanoin. Alkaa miettimään kaikkea liian tarkkaan, että mitäköhän se siitäkin ajatteli tms. Niin turhaa..
Olenko ainoa.. (:
Mutta auta armias, kun olen yksin ihastuksen tapaamisen jälkeen, silloin alkaa hävettämään monet asiat mitä teki tai sanoi, ärsyttävää. Tuskin se toinen kuitenkaan joka sanaa muistaa mitä sanoin. Alkaa miettimään kaikkea liian tarkkaan, että mitäköhän se siitäkin ajatteli tms. Niin turhaa..
Olenko ainoa.. (:
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aikoinaan olin kovin ihastunut/rakastunut erääseen mieheen.
Aina,kun hänet näin tai juttelin hänelle,suustani pääsi uskomattomia "sammakoita".Vaikka normaalisti osaan puhua todella sujuvasti ja järki juttuja.Mutta tämä mies sekoitti kaiken aivotoimintani,niin,että tunsin itseni aina hänen lsnäollessaan lapseksi,joka sanoo tyhmiä ja tekee vielä tyhmempiä :D
Näitä tuli sitten kelailtua yksinään ja häpeän puna poskilla ;)
Onnekseni pääsin ihastuksesta yli ja nykyisin kun häntä näen,pystyn käyttäytymään ihan normaalisti.
Nykyään sitä viduttaa enemmänkin ettei juuri saa mitään sanottua. Ei saa edes katsottua ihastukseensa. Kaikki vaan kuohuu sisällä. Ei tahdo paljastua vaikka paljastuu jo pelkästään siksi että rupeaa käyttäytymään omituisesti. Ja eniten pelkää että toinen kokee että haluaa torjua toisen...ja edelleen vaan kuohuu...kauneus pitäisi kieltää lailla..
Minulla kokemusta siitä, että olen puhelias ja hassuttelen aina, mutta ihastuksen seurassa olen sitten paljon vaisumpi..
Minulla kokemusta siitä, että vaikka olen yleensä puhelias ja hassuttelen, niin ihastuksen seurassa olen sitten paljon vaisumpi..
riippuu ihmisestä. Toiset ovat taipuvaisempia hyväksymään toisten heikkouksia ja antamaan anteeksi.
Niin,kiitos heille!! Minäkin kadun kovasti,kun tuli paljastettua jotain,mitä "hänen" ei pitänyt saada tietää...vielä kauheempaa,kun hänen vaimonsa sai tietää...oi,mamma,kun hävettää!!! Toivottavasti ymmärsivät oikein!!!!
Etpä ole ainoa. Kyllä mullakin hävettää, mutta olen sellainen että sit selitän mokaamiseni jotenkin hienovaraisesti asianomaiselle henkilölle.
saatan suuttuessani sanoa/huutaa/lähettää. Ei muuten naurata yhtään. Olen yleensä rauhallinen mutta joskus napsahtaa niin että oksat pois. Sitten kun olen rauhoittunut niin alkaa miettiä että mitähän helvettiä mä oon taas tehny ja vajoan maan rakoon =D