Olen Elokuvahullun kanssa osin samaa mieltä: harvoin näkee yhtä sekavaa kameratyötä kuin Jason Bourne -trilogian päättävässä Medusan sinetissä. Kuvaajat ovat kai olleet kännissä kuin käet, mutta ihme eivät he silti tuhoa koko leffaa.
Sinetti vie Bournen ja tarinan takaisin alkuun, muistihäröstä kärsivän Jasonin superminän syntyhetkiin. Noin 5 minuutin välein siirrytään eri puolille maailmaa, ja koko ajan mennään nappi kaakossa kuin, öö hullut. Elokuvassa ei kerta kaikkiaan ole hengähdystaukoja. Jotkut takaa-ajotkin kestävät luokkaa 20 minuuttia - keskellä elokuvaa.
Toimintaa siis riittää ja se on jälleen kerran erinomaista ja jollain tasolla realististakin. Varsinkin leffan alkuhetkinä horkkaisesti heiluva ja ihmisiä hyvin läheltä kuvaava kamera vain meinaa tehdä kankaan katsomisesta mahdotonta. Joo, juokseva kamera luo mukana olon tuntua ihan kivasti, mutta parempi malli olisi ollut vaikka aika hieno M:I3. Selkeämmin on enemmän.
Vähän jo rutiinilla vetävä Matt Damon on edelleen hyvä roolissaan ja häntä takaa-ajavat olemme-ihan-älyttömän-nokkelia-ja-tulemme-minne-tahansa-2-minuutissa -agentit hienosti ylinäyttelemisen välttävää porukkaa.
Bournen selviytyminen yhä uudelleen mahdottomista pakotilanteista on paikoin hykerryttävää. On se melekonen McGyver tuo Jason. Jatkuva paine käy lopulta hieman raskaaksi. Kännykät, katolle kiipeilyt ja osin jopa autoilutkin ovat turhan tuttuja aiemmista osista. Juonessakaan ei ole hirveästi uutta aiempiin osiin nähden. Silti tinkimättömän yksityiskohtainen ja melko älyttömän tiivistunnelmainen kokonaisuus voittaa, ja tarinan päätös tuottaa mielihyvää. Leffan katsominen on jopa hieman fyysinen kokemus: sydän hakkaa välillä kuin kuupperissa konsanaan.
Medusan verkko esitteli homeboyteräsmies Damonin uutta luovan realistisessa toimintaleffassa (***½). Harva remake-leffa pystyy samaan. Sitä seurannut Isku (****½) on jo yksi kaikkien aikojen toimintatrillereistä mm. mahtavan Karl Urbanin ja ylittämättömien ajokohtausten myötä. Päätösosa ei samaan enää pysty, vaan vanhan kierrätystä ja ennen kaikkea vääränlaista kameratyötä on liikaa. Leffa kuitenkin toimii, ja se menee vaikka treffipätkänä. Takapenkkiin ei kannata mennä pelkän imuttelun takia, vaan vain sieltä tapahtumista saanee jtn selvää.
Medusan sinetti **** / *****
Sinetti vie Bournen ja tarinan takaisin alkuun, muistihäröstä kärsivän Jasonin superminän syntyhetkiin. Noin 5 minuutin välein siirrytään eri puolille maailmaa, ja koko ajan mennään nappi kaakossa kuin, öö hullut. Elokuvassa ei kerta kaikkiaan ole hengähdystaukoja. Jotkut takaa-ajotkin kestävät luokkaa 20 minuuttia - keskellä elokuvaa.
Toimintaa siis riittää ja se on jälleen kerran erinomaista ja jollain tasolla realististakin. Varsinkin leffan alkuhetkinä horkkaisesti heiluva ja ihmisiä hyvin läheltä kuvaava kamera vain meinaa tehdä kankaan katsomisesta mahdotonta. Joo, juokseva kamera luo mukana olon tuntua ihan kivasti, mutta parempi malli olisi ollut vaikka aika hieno M:I3. Selkeämmin on enemmän.
Vähän jo rutiinilla vetävä Matt Damon on edelleen hyvä roolissaan ja häntä takaa-ajavat olemme-ihan-älyttömän-nokkelia-ja-tulemme-minne-tahansa-2-minuutissa -agentit hienosti ylinäyttelemisen välttävää porukkaa.
Bournen selviytyminen yhä uudelleen mahdottomista pakotilanteista on paikoin hykerryttävää. On se melekonen McGyver tuo Jason. Jatkuva paine käy lopulta hieman raskaaksi. Kännykät, katolle kiipeilyt ja osin jopa autoilutkin ovat turhan tuttuja aiemmista osista. Juonessakaan ei ole hirveästi uutta aiempiin osiin nähden. Silti tinkimättömän yksityiskohtainen ja melko älyttömän tiivistunnelmainen kokonaisuus voittaa, ja tarinan päätös tuottaa mielihyvää. Leffan katsominen on jopa hieman fyysinen kokemus: sydän hakkaa välillä kuin kuupperissa konsanaan.
Medusan verkko esitteli homeboyteräsmies Damonin uutta luovan realistisessa toimintaleffassa (***½). Harva remake-leffa pystyy samaan. Sitä seurannut Isku (****½) on jo yksi kaikkien aikojen toimintatrillereistä mm. mahtavan Karl Urbanin ja ylittämättömien ajokohtausten myötä. Päätösosa ei samaan enää pysty, vaan vanhan kierrätystä ja ennen kaikkea vääränlaista kameratyötä on liikaa. Leffa kuitenkin toimii, ja se menee vaikka treffipätkänä. Takapenkkiin ei kannata mennä pelkän imuttelun takia, vaan vain sieltä tapahtumista saanee jtn selvää.
Medusan sinetti **** / *****
Vastaukset 3
Vanhimmat
MOIKS
Olin juuri eilen ystäväni kanssa katsomassa Medusan sinetin. Olemme molemmat nähneet ykkösosan ja pidimme kovasti. Olen itse nähnyt 2:n, sekin oli hyvä. Suurin odotuksin kipaisimme katsomaan 3:n. Jos itse torkahdin kolme kertaa ja ystäväni viisi kertaa elokuvan aikana, en tiedä vastasiko tämä "toimintapläjäys" odotuksiamme. Tyylsää...kauhea pettymys. Alkoholilla, huumeilla, väsymyksellä tms. ei ollut osuutta torkkumiseen. Mutta huikea tason lasku, tämän katsomiseen ei kannata tuhlata edes senttiä ;-)
Meduusan Sinetti on mielestäni todella sujuvaa toiminta elokuvaa,verrattuna muihin nykypäivän räiskintä leffoihin katsottuna tämä on klassikko.Paljon erilaisia elokuvia nähneenä voin vakuuttaa Medusan Sinetti elokuvan olevan jännittävä ja yllättävä,meikäläistä ei haukotuttanut suvanto kohdatkaan joita olikin melko vähän.Paul Greencrassin ohjauksessa on imua joka pitää tunnelman tiiviinä,pidin tuosta huterasta kamera kuvauksesta koska se tuo toiminta jaksoihin "kaaoottisuutta" yleensähän toiminta kuvataan liian yksipuolisesti seisovan kameran kanssa monesta kuvakulmasta.
Hassua, minua Medusan sinetin kamerat eivät häirinneet ollenkaan, enkä menettänyt otettani tapahtumiin. Minusta kameratyöskentely ja kuvausvalinnat toimivat hyvin ja tuovat elokuvaan tunnelmaa. Elokuva pelaa täysin toiminnalla ja juoni ei onneksi karkaa käsistä, vaikka ei olekaan erityisen yllättävä.
Mielenkiintoinen detalji- jos muistaa trilogian osia ollenkaan: kohtaus, jossa Bourne soittaa Landylle esiintyi toisessa elokuvassa. Näin ollen trilogian viimeisessä osassa käydään aluksi läpi ne puuttuvat kuusi viikkoa ja palataan siihen kohtaukseen, johon toinen osa päättyy ja josta eteenpäin päätetään trilogia viimeisessä osassa:
http://www.youtube.com/watch?v=_ESh8MK2qM8
Enemmän häiritsi juonen kliseet, tosin nekään eivät paljoa, koska elokuva painottaa toimintaa. Paljon pelasti tapa, jolla asiat tuotiin esiin. Parsonsin ja Bournen välisten emootioiden esille tuomiseen ei tarvittu juurikaan sanoja. Eikä sille kuinka Bourne pelasti Parsonsin lähettämällä hänet pois luotaan. Toisaalta, tarvittiinko todella Nicky Parsonsia esittämään naista hädässä? Raikkautta olisi saatu vaihtamalla hahmo mieheen homoeroottisine vireineen.
Hollywoodmaisuuksien puuttuminen ja/tai niiden korostamattomuus toimivat hyvin. Bourne-sarja menee kyllä ehdottomasti uusien Bondien ohi, nostaisin toimintaelokuvien kärkikastiin. Ja ei, en toivo jatko-osia, ellei saada jo lisää raikautta kehiin.
5/5