Löysin tuolta laatikostani tälläisen kirjoituksen, kun hävitin vanhoja
kirjeitäni pois.
Vielä näen taakse suuren vuoren,
jonka takana on ihmemaa,
sinne veisin sydämeni nuoren
joka täällä maassa valittaa
Luotan yhä vielä siihen hetkeen
jostain löydän käden vahvemman,
elämä ei pääty tähän retkeen
vaan sen tiedän aina jatkuvan.
Näinhän se voisi olla
Anu.1
4
454
Vastaukset
ja paljon puhuva runo.
Runoja luen hyvin mielelläni. Mutta runoilla en itse juurikaan osaa.
Ihailen sellaisia ihmisiä joilta riimit syntyy kädenkäänteessä. Joskus on niin koskettavia ja elämään sattuvia laulunsanoja.
Ei voi ,kuin ihailla sellaista !
Synnynnäinen lahja ja kyky, kaikilta se ei käy!!- Ilta-aurinko
Vielä käyn vuorille
noustessa aamunkoin,
itkemään puroiksi
maahan nuoruutein.
Sen rinteet ihanat
vielä mä karkeloin
ja kaikki sen kukkaset
kastan kyynelein,
puhtaat niin kuin
hermoni huippujen lumi,
äitini jälkiä kanna vaan. Ilta-aurinko kirjoitti:
Vielä käyn vuorille
noustessa aamunkoin,
itkemään puroiksi
maahan nuoruutein.
Sen rinteet ihanat
vielä mä karkeloin
ja kaikki sen kukkaset
kastan kyynelein,
puhtaat niin kuin
hermoni huippujen lumi,
äitini jälkiä kanna vaan.voi olla lähtemätön tila meidän ajatuksissa. Ne tulevat esille joskus.
Usein runot jäävät muistilokeroihin ,ne eivät unhoitu ,vaikka vuodet kuluu, ja luulisi että sanat menettävät merkityksensä ajan myötä.
Minulla on yksi runo ylitse muiden.
Se ei ole minun oma kirjoittama ,ja omiani ei pöytälaatikossa olekkaan .Silti luen aina joskus runoja ,minulla on hyllyssä niitä.
Tämän saan nuoruuden ajoilta muistiini.Joka onkin lempirunoni.
Niin kuin ennen, samanlainen olen nykyään,
huoleton ja rakastuva.
Tiedätte oi ystäväni, en kauneuteen katsoa
voi vailla liikutusta,
en vailla arkaa hellyyttä,
en mielin tyynin.
On rakkauden osuus suuri elämäni tiellä.
Aleksander Puskin.
Olen tämän kirjoittanut koulukirjani takakanteen joskus 16 vuotiaana.
Olen Aleksanterin kanssa samaa mieltä vieläkin.
Hän oli kirjoittamassa näitä vuosina 1799-1837.
Mitä hän olisi vielä kerinnytkään jos ei eräs,
hänen kilpailijansa (vaimosta) olisi surmannut hänet kaksintaistelussa.- Anu.1
ullamirjami kirjoitti:
voi olla lähtemätön tila meidän ajatuksissa. Ne tulevat esille joskus.
Usein runot jäävät muistilokeroihin ,ne eivät unhoitu ,vaikka vuodet kuluu, ja luulisi että sanat menettävät merkityksensä ajan myötä.
Minulla on yksi runo ylitse muiden.
Se ei ole minun oma kirjoittama ,ja omiani ei pöytälaatikossa olekkaan .Silti luen aina joskus runoja ,minulla on hyllyssä niitä.
Tämän saan nuoruuden ajoilta muistiini.Joka onkin lempirunoni.
Niin kuin ennen, samanlainen olen nykyään,
huoleton ja rakastuva.
Tiedätte oi ystäväni, en kauneuteen katsoa
voi vailla liikutusta,
en vailla arkaa hellyyttä,
en mielin tyynin.
On rakkauden osuus suuri elämäni tiellä.
Aleksander Puskin.
Olen tämän kirjoittanut koulukirjani takakanteen joskus 16 vuotiaana.
Olen Aleksanterin kanssa samaa mieltä vieläkin.
Hän oli kirjoittamassa näitä vuosina 1799-1837.
Mitä hän olisi vielä kerinnytkään jos ei eräs,
hänen kilpailijansa (vaimosta) olisi surmannut hänet kaksintaistelussa.Värit puissa punaa ja kultaa
puitten lehdet loistossaan,
ne saumattomasti sointui,
tähän hetkeen syksyiseen.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad611149- 42881
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että322644- 51641
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän114614- 51608
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38595- 93590
- 75556
- 56554