Kirpputori"aate" on mielestäni mitä kannatettavin. Hankin mielelläni mahdollisimman paljon tarve-esineistäni ja vaatteistani kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista, koska se on ekologista, hauskaa ajanvietettä ja edullista.
Vai onko?
Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut, että kirpputoreilla myyviin ihmisiin on iskenyt pahemman luokan ahneus. Ilmiö on vain kiihtymään päin. Käytetystä esineestä tai vaatteesta pyydetään aivan järjettömiä hintoja. Kirpputoripöytiin raahataan tarjolle suoranaista kaatopaikkatavaraa, lähes puhki perstyneitä vanhoja teepaitoja ja aikoja sitten kaiken käyttöarvonsa menettäneitä lintaan astuttuja kenkiä.
Mielestäni kirpputorin ideana on pikemminkin päästä eroon esineistä, jotka lojuvat tarpeettomina komeroissa, kuin se, että pääsisi kauheasti rikastumaan. Oikeasti rahanarvoiset merkkituotteet ja kalliit antiikkiesineet kannattaa myydä niille tarkoitetuissa tilanteissa ja vaikkapa huutokaupoissa, kirpputorilla edullista tarvekalua etsiskelevä ei ole tullut sinne sellaisia hankintoja tekemään.
Kaikki, mikä on valmistettu 60- tai 70-luvuilla, ei ole "retroa" ja siksi harvinaista ja kallista, varsinkaan jos esine on pahasti kulunut, rikki tai ruosteessa. Jos astiassa on särö, siitä on lähtenyt pala tai korva irti, se on korkeintaan parin euron arvoinen, vaikka se olisi kuinka vanha ja Arabian valmistama.
Surettaa, kun on lähtenyt etsimään vaikkapa hillopurkkeja, ja hyväkuntoisia olisi tarjolla, mutta hinta on uusiin verrattuna lähes kaksinkertainen. Siinä ei myöskään ekologisuus enää paljon paina, jos neuleen saa uutena hooämmältä monta euroa halvemmalla kuin kirpputorilta.
Hinnoittelussa ei minusta niinkään pitäisi ajatella sitä, minkä arvoinen esine on myyjälle itselleen ollut, kuinka paljon siitä on ollut hyötyä tai mitä se on uutena maksanut. Pitäisi miettiä, mitä siitä olisi ihan oikeasti itse valmis maksamaan siinä kunnossa kuin se on nyt.
On inhottavaa, jos yrittään "huijata" ostajaa maksamaan tuotteesta liikaa kirjoittamalla lappuihin "vanha", "retro", "käyttämätön", "harvinainen", jos tuote ei ihan oikeasti sitä ole. Se on myös aivan tarpeetonta, sillä ostaja osaa kyllä itse arvioida tuotteen kunnon ja käyttöarvon.
Vaatteita, astioita ja kaikenlaista krääsää on nykyään uutenakin tarjolla syntisen paljon ja halvalla. Kirpputoreilusta menee kaikki maku jos ei enää voi toivoa tekevänsä edullisia löytöjä. Muutama vuosi sitten löysin kympillä hyvän talvitakin. Enää en voisi toivoa tekeväni samaa temppua.
Vai onko?
Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut, että kirpputoreilla myyviin ihmisiin on iskenyt pahemman luokan ahneus. Ilmiö on vain kiihtymään päin. Käytetystä esineestä tai vaatteesta pyydetään aivan järjettömiä hintoja. Kirpputoripöytiin raahataan tarjolle suoranaista kaatopaikkatavaraa, lähes puhki perstyneitä vanhoja teepaitoja ja aikoja sitten kaiken käyttöarvonsa menettäneitä lintaan astuttuja kenkiä.
Mielestäni kirpputorin ideana on pikemminkin päästä eroon esineistä, jotka lojuvat tarpeettomina komeroissa, kuin se, että pääsisi kauheasti rikastumaan. Oikeasti rahanarvoiset merkkituotteet ja kalliit antiikkiesineet kannattaa myydä niille tarkoitetuissa tilanteissa ja vaikkapa huutokaupoissa, kirpputorilla edullista tarvekalua etsiskelevä ei ole tullut sinne sellaisia hankintoja tekemään.
Kaikki, mikä on valmistettu 60- tai 70-luvuilla, ei ole "retroa" ja siksi harvinaista ja kallista, varsinkaan jos esine on pahasti kulunut, rikki tai ruosteessa. Jos astiassa on särö, siitä on lähtenyt pala tai korva irti, se on korkeintaan parin euron arvoinen, vaikka se olisi kuinka vanha ja Arabian valmistama.
Surettaa, kun on lähtenyt etsimään vaikkapa hillopurkkeja, ja hyväkuntoisia olisi tarjolla, mutta hinta on uusiin verrattuna lähes kaksinkertainen. Siinä ei myöskään ekologisuus enää paljon paina, jos neuleen saa uutena hooämmältä monta euroa halvemmalla kuin kirpputorilta.
Hinnoittelussa ei minusta niinkään pitäisi ajatella sitä, minkä arvoinen esine on myyjälle itselleen ollut, kuinka paljon siitä on ollut hyötyä tai mitä se on uutena maksanut. Pitäisi miettiä, mitä siitä olisi ihan oikeasti itse valmis maksamaan siinä kunnossa kuin se on nyt.
On inhottavaa, jos yrittään "huijata" ostajaa maksamaan tuotteesta liikaa kirjoittamalla lappuihin "vanha", "retro", "käyttämätön", "harvinainen", jos tuote ei ihan oikeasti sitä ole. Se on myös aivan tarpeetonta, sillä ostaja osaa kyllä itse arvioida tuotteen kunnon ja käyttöarvon.
Vaatteita, astioita ja kaikenlaista krääsää on nykyään uutenakin tarjolla syntisen paljon ja halvalla. Kirpputoreilusta menee kaikki maku jos ei enää voi toivoa tekevänsä edullisia löytöjä. Muutama vuosi sitten löysin kympillä hyvän talvitakin. Enää en voisi toivoa tekeväni samaa temppua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Varsinkin tuo Arabian, Pentikin, Iittalan, Marimekko ja muiden tunnettujen merkkien astioiden, vaatteiden ja tavaroiden hinnoittelu on aivan huima. Tietenkin ikä nostaa arvoa, mutta joku raja sentään! Älyttömin hinta n. 20 vuotta vanhasta Arabian kahvikupista ja asetista oli hietsussa. Hinta "vain" 15€...Miettikää oikeesti mitä itse maksaisit tavarasta ja laita sen mukaan hinta. Itse halusin uudet kahvikupit, kun vanhat alkoi tökkimään. Möin 6 kpl pentikin kahvikuppeja, hintaan 0,50€/kpl. Kaikki meni. Miksiköhän?!?!
jo aivan älytöntä myydä Pentikin kuppeja 0,50 eurolla. Kyllä niistä nyt ainakin 2 euroa kannattaisi pyytää, ja silti menisi kaupaksi hyvin.
Kirpputorilla pätee sama asia kuin muussakin kaupankäynnissä: kenenkään ei ole pakko myydä eikä kenenkään pakko ostaa. Toinen lainalaisuus on se, että ei se ole hullu joka pyytää, vaan se, joka maksaa.
Myyjän kannaltakin tilanne on huono. Tavara, jonka olisi ilmaiseksi saanut jättää esim. SER-vastaanottopisteeseen, maksaa kirpputorilla säilytettynä pitkän pennin. Edes albaanit eivät osta ajan jättämää TV:tä, VHS-nauhuria, DVD-playeria jne. Toimintakunnostakaan kun ei ole minkäänlaista takuuta ja testaaman ei pääse. Hintalappu on silti usein summaltaan hirvittävä.
Samaa olen minäkin huomannut tuolla kirppareilla kierrellessä. Varsinkin merkkituotteista pyydetään aivan naurettavia hintoja. Kauhtuneesta Marimekko paidasta saatetaan pyytää 10 euroa. Sama pätee moniin muihinkin merkkivaatteisiin. Isolla korostetaan vaatteen merkkiä mutta itse huolisin kyseisen tuotteen korkeintaan lattia luutuksi ja niitäkin saapi paljon halvemmalla...Astiatkin hinnoitellaan välillä varsin kummallisesti. Osa on todella likaisia ja pinttyneitä mutta hintaa on kyllä asetettu varsin korkealle.
Toivottavasti kirppareilla ihmiset huomaavat eron Tiimari/Seppälä-kamojen ja arvokkaiden suomalaisten tuotteiden välillä.
Maksan mielelläni etsimästäni Arabia-esineestä esim. 50 euroa, jos se on hyväkuntoinen.
Jostain kiina-kamasta en sitten suostu maksamaan kuin max 2 euroa, esim. Peakin paita tai Adidas kengät. Kirpparilla tavaroiden todellinen arvo punnitaan ja hyvä niin.
Arabiasta pitääkin maksaa paljon, koska sillä on paljon kysyntää ja niitä ei riitä kaikille, varsinkaan jos hinta olisi 1 euro.
Toreilla on ihan oikea meininki, pyytää saa ja tarjota saa mitä mieleen tulee. Ettehän te kauppakeskuksissakaan itke törkeitä hintoja??
Minusta kuppi kuin kuppi on ok, jos se on puhdas, ehjä ja käyttökelpoinen. En kerää mitään kerääämisen vuoksi, joten siinäkään mielessä sillä ei ole väliä.
Kahvi maistuu ihan samalta riippumatta siitä, mitä kupin pohjassa lukee.
mutta törkeästi ylihinnoitteleva myyjä ei saa tavaroitaan kaupaksi ja tekee siis hallaa myös itselleen. Siksi hinnoitteluperiaatteita voisi vähän miettiä.
Tuotteet tietysti kannattaa ja pitää hinnoitella sen mukaan, minkä arvoisia ne todella ovat. Hyväkuntoiset ja oikeasti harvinaiset Arabian astiat ovat kalliita, eikä niitä pidäkkään myydä "esim. 1 eurolla." Aivan toinen asia ovat huonokuntoiset ja rikkinäiset tavarat, joilla ei ole käyttö-, saati keräilyarvoa.
Itselläni on tapana itkeä törkeitä hintoja missä vaan niitä tulee vastaan, mutta erityisen pahoillani olen niistä kirpputoreilla, joiden idea menee ikäänkuin hukkaan, jos tavara ei vaihdu, asiakas ei saa haluamaansa eikä myyjäkään pääse ahneutensa takia kovastikaan hyötymään.
Onneksi seurakuntien ja organisaatioiden (esim. spr:n) kirpputoreilla hinnoittelu on kohtuullista ja kaikille osapuolille koituu toiminnasta hyötyä ja hyvää mieltä. Varsinkin Kontti-tavarataloissa esillepano on vielä siisti ja tuotteet puhtaita ja ehjiä.
Ainakin Helsingin Fida-kirppiksillä on kallista! Yrittävät kuulemma näin torjua trokareita. Mutta miksi sitten vaatteetkin maksavat niin paljon? Ja välillä täytyy myydä 50 % alennuksella, kun tavaraa tulee lahjoituksina yllin kyllin.
ettei myyjällä enää ole parempaa kamaa jälellä, kun kaikki sellainen on jo myyty ja valikoitu pois, joten täytyy niistä lopuista vähempiarvoisistakin vielä yrittää saada hyllyvuokra kokoon.
kiertelen kirppareita ja joskus tulee löytöjä vastaan
mutta ihan totta: käytetystä tai vaikka olisi alkup hintalappu tuotteessa kiinni EN MAKSA uuden tai hah! jopa kalliimpaa hintaa. Myyjän tappio, tuote jää hyllyyn. Muiden myyjien tappio, väärin/ahneesti hinnoitellut tuotteet karkottavat asiakkaita koko kirpputorilta!
Alennusmyynnit kaupoissa on edullisempaa kuin kirpputori, tämä on järjetöntä!