Viime kesänä pari kertaa ja nyt viime yönä nukkumaan mennessä alkoi hengittäminen olla todella vaikeaa, nopeaa ja jokseenkin katkonaista, ikään kuin olisi äärettömän hengästynyt ja yrittäisi haukkoa happea. Keskellä rintaa tuntui painetta ja ahdisti todella paljon. Nämä tapaukset siis sattuivat sellaisen päivän jälkeen kun jotain oli tapahtunut joka sai minut tajuamaan millaisessa tilanteessa elämäni on tai kun pelkäsin läheiselleni sattuneen jotain.
Kaikelta muulta kantilta elämäni näyttää ihan hyvältä: on työpaikka, hyvät suhteet vanhempii, rakas kummipoika, muutama ystävä, mutta siis parisuhde, perhe yms. minulta uupuvat. En ole koskaan seurustellut. Vaikka ikää onkin vasta 23 niin silti se on minulle paljon. Ja tässä iässä toivoin, että olisin edes parisuhteessa joka on koko elämän kestävä ja suunnittelisin perhettä. Tiedän syyn miksi on sellainen kuin olen, enkä tiedä miten tästä eteenpäin.
Mutta siis onko kyse paniikkikohtauksista vai onko se vain jotain muuta?
Kaikelta muulta kantilta elämäni näyttää ihan hyvältä: on työpaikka, hyvät suhteet vanhempii, rakas kummipoika, muutama ystävä, mutta siis parisuhde, perhe yms. minulta uupuvat. En ole koskaan seurustellut. Vaikka ikää onkin vasta 23 niin silti se on minulle paljon. Ja tässä iässä toivoin, että olisin edes parisuhteessa joka on koko elämän kestävä ja suunnittelisin perhettä. Tiedän syyn miksi on sellainen kuin olen, enkä tiedä miten tästä eteenpäin.
Mutta siis onko kyse paniikkikohtauksista vai onko se vain jotain muuta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
voiko ihan yleislääkärille puhua asiasta? Entä mitä pitäisi tehdä, että näitä 'kohtauksia' ei enää tulisi? Minulla ei ole ketään lähipiirissä jolle puhua yleensäkään mistään. Joten kenelle sitten, psykiatrille, psykologille, terapeutille, KELLE? Ja miten näiden juttusille pääsee, mitä kautta? Meinaan olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, että varmaan tekisi hyvää ja olisi kannattavaa joskus saada puhua kaikesta mikä painaa ja aiheuttaa huolta.
Kiitos kaikille, jotka vastaavat :)
Hei! Jonkin asteiselta ahdistuskohtaukselta kuulostaa! Tuttu tunne! Mene ensin omalle lääkärille, hän kyllä ohjaa sitten eteenpäin, eli pääset varailemaan aikaa psykologin juttusille. Ensin voi kyllä olla tapaaminen erikoissairaanhoitajan kanssa, varmaan eri kunnissa eri lailla. Yksityisellehän toki pääset ilman oma lääkärin juttusilla käymistä. Asioista on hyvä puhua jonkun kanssa, ennen kuin se saa liian iso mittasuhteet.
ollakkin mutta mikset mene lääkäriin?
Mitä lääkäri asialle voi?
Nuo voi olla yksittäisiä paniikkikohtauksia. Paniikkihäiriössähän noita tulee usein ja muutenkin olo on ahdistunut ja jännittynyt lähes jakuvasti.
En osaa sanoa mitä lääkäri tommoseen tekee.
Mulla on itselläni paha paniikkihäiriö ja syön masennuslääkkeitä ja sitten rauhottavia on varalle.
Joo, kyllähän toi jonkinasteinen paniikkikohtaus on. Itellä ollu kans kolme tässä lähiaikoina, ne on myös ehkä ainoita mun elämäni aikana. Kaks kertaa on jouduttu viemään ambulanssilla, toinen autolla päivystykseen. Se yks oli lievempi ja meni rauhottavilla ihan ookoosti.
Viimesimmän jälkeen sain Opamoxia, mahtava lääke. Sitä ennen ottanu Diapamia. Mulla on GAD, eli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ( vaikee masennus), mihin oon (ennen virallista diagnoosia, mitä ei kyllä vieläkään ole) alkanu reilu viis viikkoo sitten syömään Cipralexia. Se autto siihen yleiseen ahdistukseen muutaman viikon sisään, mut masennukseen ei yhtään, vaikkei se nyt tähän kuulukaan. Sulla on muutenkin tommosia kohtaustyyppisiä noi.
Kannattaa käydä lääkärissä. Saat sieltä luultavasti alkuun viismillisiä Diapameja kohtauksen varalle. Sit kun tuntuu, et on tulossa, niin nappaat semmosen naamaan. Jos ei tunnu menevän ohi ehkä 10-20min jälkeenkään, niin uutta levyyn. Itellä toi viimesin tartti vähän rauhottuakseen 20mg pamia, mut mulla saattaa olla pikkasen toleranssi noussu. Nää on kans henkilökohtasia juttuja, enkä tiedä edes kuinka vahvoja kohtauksia sulla on.
Mut sen tiän varmuudessa, että paniikki(ahdistus)kohtauksia noi on. Mitään paniikkihäiriööhän sulla ei välttämättä oo. Kannattaa silti käydä siellä lääkärissä juttelemassa niin saat ainakin rauhottavia. Sit tarkkaillaan tilannetta, et miten kehittyy ja näin.
Kun et ala pelkään niitä kohtauksia niin kaikki on ookoo. Se ei oo sulle mitenkään vaarallinen tilanne, vaikka saattaakin tuntua, että on kovinkin vakava juttu. Jos niitä alkaa pelkään, niin niitä myös tulee useemmin ja sillon ollaan jo paniikkihäiriön puolella. Näistä ei kannata stressata. Aivan normaalia reagoida tukaliin tilanteisiin joskus vahvemmin. Ei mitään hätää hei. Kuhan käyt siä lääkärillä. Tsemppiä! :)