Moi! Tulin taas pitkästä aikaa katsastamaan keskustelupalstan annin ja mitä täältä löytää: laihat sättii lihavia tai toiste päin. Miksi näin pitää olla? Olen itse ylipainoinen ja sen syyt ovat lapsuudessa ja nuoruudessa. Aivan kuin ei olisi tarpeeksi vaikeaa hyväksyä se, että turvauduin ruokaan elämäni vaikeina hetkinä kun maailma oli murtua, nyt saa kuulla "läskikapinasta" joka tuutista ja tuntuu siltä kuin olisi täysin hyväksyttävää arvostella ihmisiä heidän ulkonäkönsä takia. Voi niitä kertoja kun olen toivonut että olisin kääntynyt päihteiden, viiltelyn tai minkä muun tahansa kuin syömisen puoleen vaikeina aikoina. Ja tämä on aivan naurettavaa! Onhan ylensyöminen jonkin verran "terveellisempää" pitkällä aikavälillä kuin vaikkapa huumeiden käyttö, vai?
Pointtini on, että ihmistä ei voi arvostella ulkonäön perusteella, se on fakta (ainakin minun mielestäni). En siis ymmärrä, että miksi kaikki lihavat määritellään itsekurinsa menettäneiksi luusereiksi tai vastavuoroisesti kaikki laihat kuiviksi ja kireiksi nipottajiksi? Haluaisin itse olla normaalipainoinen (yhteiskunnan painostuksesta ja terveyden kannalta), mutta ennen kaikkea tyytyväinen itseeni minkä painoisena tahansa. Tuntuu siltä, että yhteiskunta panostaa yksilöä tiettyy painoindeksiin muistakin kuin terveyssyistä. Tätä näkee mediassa ja kuulee ihmisten mielipiteissä harva se päivä. Se on mielestäni surullista. Minun puolestani ihminen saa olla normaalipainoinen, ylipainoinen, alipainoinen tai mitä vaan, sillä ulkonäkö on vain pintaa. Ei kukaan oikea ihminen elä vain ulkokuoressaan, sen alla on paljon, paljon enemmän tutustumisen arvoista. Vai oletteko toista mieltä?
Pointtini on, että ihmistä ei voi arvostella ulkonäön perusteella, se on fakta (ainakin minun mielestäni). En siis ymmärrä, että miksi kaikki lihavat määritellään itsekurinsa menettäneiksi luusereiksi tai vastavuoroisesti kaikki laihat kuiviksi ja kireiksi nipottajiksi? Haluaisin itse olla normaalipainoinen (yhteiskunnan painostuksesta ja terveyden kannalta), mutta ennen kaikkea tyytyväinen itseeni minkä painoisena tahansa. Tuntuu siltä, että yhteiskunta panostaa yksilöä tiettyy painoindeksiin muistakin kuin terveyssyistä. Tätä näkee mediassa ja kuulee ihmisten mielipiteissä harva se päivä. Se on mielestäni surullista. Minun puolestani ihminen saa olla normaalipainoinen, ylipainoinen, alipainoinen tai mitä vaan, sillä ulkonäkö on vain pintaa. Ei kukaan oikea ihminen elä vain ulkokuoressaan, sen alla on paljon, paljon enemmän tutustumisen arvoista. Vai oletteko toista mieltä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä allekirjoitan joka sanan, jonka kirjoitit. Oma aloitukseni on tuossa alapuolella, ja jos olet sen ketjun lukenut, huomaat, että moni ihminen on niin autuaan tietämätön, etten sanoisi tyhmä, näissä asioissa. Monen siis kannattaisi ottaa asioista selvää, ennen kuin kirjoittavat selvää bullshittiä. Siihen ei vain taida olla aikaa, monelle riittää mutu-tieto toistenkin elämästä.
Toivottavasti moni lukee viestisi ja miettii asioita ennen kuin kirjoittaa yhtä ainoaa sanaa niin faktana että!
Hyvää jatkoa sinulle!
T: yksi, joka on ainakin samaa mieltä (liekö toisia löytyykääm :-) )
"...syyt ovat lapsuudessa ja nuoruudessa."
Siinähän se tulikin, siellä ne syyt ovat ja nyt et millään voi enää vaikuttaa asiaan.
Tiedätkö miten paljon rikolliset selittävät asioitaan noin? Eivät hekään voi mitään sille että he tekevät rikoksia, syyt ovat lapsuudessa. Ei heitä saa tuomita, hyi hyi, antaa olla vaan vapaalla jalalla, muiden ihmisten tulee ymmärtää asia.
Yritäpä nyt analysoida asiaa ihan rehelliseltä pohjalta ja vastaa itsellesi vaikka seuraaviin kysymyksiin:
1.miksi en ole dieetillä tai miksi se ei tehoa
2.miten paljon käytän viikottain aikaa TV:n katseluun ja miten paljon liikuntaan
Dieetit nimittäin tehoavat pitkässä juoksussa jos lihavuus ei johdu sairaudesta (sinullahan ne johtuvat lapsuudesta). Jos et halua olla dieetillä siksi että se ei ole kivaa niin kysy itseltäsi ketä on ensimmäinen (ja ainoa) joka voi asiaan vaikuttaa. Yllätyt: apu löytyy lähempääkin huomaatkaan.
Jos kohdan 2 vastaus on: TVn katselu 16h/vko (keskimäärin suomalaisen katseluaika) ja liikunta 0 h 0 min, niin siinäkin voit käydä peililtä kysymässä ketä on syypää siihen.
Ja mitä tulee ulkonäköön, on turha parkua sitä että kaunis ulkonäkö on arvostettu ja haluttu. Lihavuus ei ole ainoa ulkonäön pilaava seikka mutta yksi yleisimmistä se lienee. Mutta rumiin kasvoihin verrattuna lihavuushaittaan voidaan vaikuttaa paljonkin.
On ihan turha itkeä sitä että kaunis ulkonäkö on haluttu ominaisuus ja sen kanssa on huomattavasti mukavampi elää kuin ruman ulkonäön ja että sa voi ratkaista ihmisen elämässä hyvinkin paljon. Niin että lopettakaa tuo ainainen "kauneus on pinnallista, ihmisen sisus on tärkein"-jargoni ja hyväksykää se että ulkonäöllä on huomattava merkitys.
Ruma ulkonäkö ei automaattisesti tarkoita jalostunutta luonnetta eikä kaunis ihminen ole automaattisesti pinnallinen.
Ei myöskään ole kauniiden ihmisten vika että kauneus vetää pinnallisuutta puoleensa ja karttaa rumuutta. Rumissa ihmisissä on pinnallisuutta aivan yhtä paljon kuin kauniissakin, ominaisuus ei vaan putkahda esille kun ympäristöstä puuttuvat sitä ruokkivat tekijät.
ajattelu.Kautta vuosisatojen on ollut lihavia ja laihoja,ja tulee olemaankin.Harmittaako laihoja kun eivät saa syödä kun salaatin lehden ja täytyy
juosta pitkin kyliä.Katsella peilistä kuvaansa
aamusta iltaan.Olen lihava ja pysyn syön herkkuja ja nautin.
Vaikka minä saisin hyvän kropan vain laiskottelemalla ja mättämällä ruokaa naamaani, niin en tekisi sitä. Liikkuminen on nimittäin yksi parhaimpia asioita mitä tiedän. Kannattaisi sinunkin joskus kokeilla.
liikkumisesta,on mukavampi köllötellä sohvalla.
Miten voit ottaa vertailukohteeksi rikolliset, kun kysymys on lihavuudesta? Korreloivatko ne jotenkin toisiaan?
Ja todellakin, monissa muissakin asioissa syyt ovat lapsuudessa. Niin varhaisissa vauva-ajoissa, ettei niitä muista, mutta aivoissa on silti olemassa ns. muistijälki, joka vaikuttaa ihmisen kasvuun ja psyykkiseen kehittymiseen. Jos sinulla on mitään tietoa kasvatustieteistä, tietäisit tämän sanomattakin.
Aikuisuudessa olemme jokainen vastuussa omasta elämästämme, mutta lapsuuden traumat, jotka voivat olla monella tosi pahat, pitäisi päästä selvittämään asiantuntijan kanssa. Siitä alkaa psyyken eheytyminen ja ihminen voi kasvaa vielä aikuisena omaksi itsekseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä
Kannattaisi edelleenkin ottaa asioista selvää ennen kuin edes vaivautuu kirjoittamaan paskaa.
Oletteko te kaikki niin täydellisiä, että jopa myötätunto on karissut matkalla vai miksi olette niin ilkeitä? Jos joku sanoo traumojensa alkulähteeksi lapsuuden, te häntä tuntematta väitäte vastaan ja lisäätte vielä, että ko. henkilö on laiska.
Mikä on teidän ongelmanne? Jonkunlainen kyvyttömyys kommunikointiin toisten kanssa? Jätättekö heti ystävän/kaverin, kun ei olekaan enää hauskaa?
P.S Englannin kielessä on sanonta "in a long run", joka suomennetaan pikällä aikavälillä, ei pitkässä juoksussa.
No okei, minäkin alan tästä lähtien ajattelemaan näkemistäni ylipainoisista että heillä on lapsuudesta johtuvia itsetunto-ongelmia, traumoja, masennusta...Heitä on ihmeen paljon, joka neljäs on ylipainoinen. Hitsi mikä maa kun noin monella surkea lapsuus tai muita traumoja.
Seuraavaksi varmaan kulinaristit ja heikon itsekurin omaavat nautiskelijat valittavat että heidät leimataan psyykkisesti sairaiksi, hyväksikäytetyiksi, traumaattisiksi lohtusyöjiksi.
Mikähän muuten estää nyt muuttamasta ruokailutapoja jotta saisi niitä kiloja pois? Jos "turvauduit ruokaan elämäsi vaikeina hetkinä", kuulostaa siltä että ne hetket ovat ohi joten nyt vaan laihduttamaan! Tai siis jätä se turhan ylensyönti jos tiedostat että ongelmiin syöminen ei auta vaan tuo lisää ongelmia.
Jokaiselle jää lapsuudesta traumoja, kenelle pienempiä, kenelle suurempia. Jokaisella on myös ongelmia aikuisuudessa, niitähän tulee koko ajan, mutta aikuinen, suunnilleen terveen itsetunnon omaava, pystyy ne käsittelemään. Jos pohja on valmiiksi huono, niin silloin on myös ongelmien, mielipahan ym. käsittely siellä lapsen tasolla, joka ei niitä pysty yksin ratkomaan.
Tyhmää ruveta irvailemaan asioista, joista ei mitään tiedä. Tuolla logiikalla voin varmaan vetää johtopäätöksen, että tunnen erään kauniin ihmisen, jonka äo on todella alhainen, mutta kuori "puhdasta kultaa". Siis kaikki kauniit ihmiset ovat varustettu alhaisella äo:llä.
En muista ihan tarkkaan kumpi johtaa tilastoissa työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisessä tuki- ja liikuntaelinvaivat vai masennus eli masennusta on todella monella. Se ei siis oikeasti ole pilkanteon kohde.
"Mikähän muuten estää nyt muuttamasta ruokailutapoja jotta saisi niitä kiloja pois?" Mikä estää asenteiden muuttamista, että kaikilla ihmisillä on ihmisarvo? Se on itseisarvo, jota ei muuta mikään ulkoinen tai sisäinen ominaisuus.
et sinä nyt taida ymmärtää vaikka rautalangasta vääntäisi...
jos henkilö on aiemminkin "selvinnyt" ruuan voimalla ja paennut siten vaikeita asioita, niin hän tuskin heti aikuisena osaa käsitellä vaikeuksia mitenkään muuten kuin syömällä. se on kivaa jos sinä selviät vaikeuksistasi jotenkin muuten, mutta yritä nyt käsittää että kaikilla ei ole ollut tilaisuutta sitä opetella. jotkut vanhemmat jopa opettavat vahingossa lohtusyömisen lapselleen.
lapsuuden traumoista ja vääristä tavoista voi ilman muuta päästä eroon, sitä ei ole kukaan (lihavakaan) kieltänyt mutta hankalaahan se on ja monesti on ammattiapu tarpeen.
kukapa lihava ei tietäisi, että liika syöminen ei pidemmällä aikavälillä auta mihinkään, vaan vain pahentaa asioita? mutta siitä ei sillä syömishetkellä piittaa vittujakaan. silloin on ihan sama onko joskus 10v päästä liian korkea verenpaine tai nivelet paskana.
ja sitten, jos on itsetunto-ongelmia eikä arvosta itseään, niin miksi motivoituisi laihduttamiseen?