1980-luvulla lestadiolaisten päitä vaadittiin pölkylle hyvinkin monipuolisesti. Epäiltiin väen olevan Kososlaisia, lihan vapauden hengessä, kuivassa hengessä ym. ym. Mitä tahansa - kunhan nöyrtyisivät julkiseen rippiin rauhanyhdistyksellä. Tuolloin sidottiin ja harvoin päästettiin. Taivaan valtakunnan avaimet ja lupaus armosta hävitettiin SRK:n päätöksellä!
Isäni - SRK:n työvaliokunnan jäsenenä - joutui kuljettamaan lapsikatraansa Oulun rauhanyhdistyksen eteen "pyytämään siunausta" asioista, joista meillä "pienillä taivaan taimilla" ollut mitään käsitystä! Itse tein parannusta Kososlaisuudesta!!!!!!! Mitähän se sitten lieneekin!
Tällä kertaa tämä. En jaksa enempää....
Isäni - SRK:n työvaliokunnan jäsenenä - joutui kuljettamaan lapsikatraansa Oulun rauhanyhdistyksen eteen "pyytämään siunausta" asioista, joista meillä "pienillä taivaan taimilla" ollut mitään käsitystä! Itse tein parannusta Kososlaisuudesta!!!!!!! Mitähän se sitten lieneekin!
Tällä kertaa tämä. En jaksa enempää....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi sitä kärsimysten määrää, mitä tekin olette joutuneet kokemaan!
En enää tuolloin ollut Ry:n kirjoissa juuri hoitokokousten tuoman uuden opetuksen vuoksi. "Kososlaista henkeä" ei ollut vielä "havaittu".
Kysymys: Mikä oli lasten alaikäraja, että oletettiin säästyneen tuolta kososlaisuudelta?
Oma lapsemme tuomittiin "kuolleeksi" jo ihan pikkuvauvana. Muuan tunnettu pappismies oli varoittanut kutsumaamme kummia (tämän kertoman mukaan) tulemasta ristiäisiin kotiimme sanoen, "antaa kuolleitten haudata kuolleensa".
Tämä jo kolmeakymppiä lähestyvä tyttäremme on pahoillaan ja ihmeissään siitä, ettei kummi halunnut muistaa häntä, papin tuomaroinnista puhumattakaan...
No niin, uskomiseen se omalle kohdalle edelleenkin jää ja sehän se tärkeintä onkin.
"Jää lähellemme Jeesus, jää kaikkiin vaiheisiin..." T. sirkka