A. Hautamäki kirjoittaa Kalevassa hoitokokousten olleen sielunhoidollisia keskusteluja. Jos valtaosa liikkeen jäsenistöstä tekee pakotettuna julkiparannuksen kosolaisesta tai muusta väärästä hengestä, nuorista ja lapsista lähtien, pitäisi hälytyskellojen jo soida. Monilla hälytyskellot silloin kilkatti mutta jotka uskalsi kyseenalaistaa menettelytavat heidät sidottiin syntiin ja erotettiin rauhanyhdistyksestä ja rauhanyhdistykseen jääneiltä sukulaisista vaadittiin tekemään selvä pesäero eriseuraisiin ja heitä ei saanut enää tervehtiä Jumalan terveellä.
Monet nykyiset SRK:n johtajat olivat silloin hoitokokousvuosina kiihkeitä nuoria miehiä ja olivat johtavien vanhojen saarnamiesten perässäkulkijoita ja "hengessä puhtaita". Nyt kun pitäisi heidän johtopaikoilta kantaa vastuuta tekemisistään niin valhe ja mitätöinti ja asioiden vähättely on osoittautunut lyhimmäksi tieksi mutta se tie on synnin tie joka vie kadotukseen.
Monet nykyiset SRK:n johtajat olivat silloin hoitokokousvuosina kiihkeitä nuoria miehiä ja olivat johtavien vanhojen saarnamiesten perässäkulkijoita ja "hengessä puhtaita". Nyt kun pitäisi heidän johtopaikoilta kantaa vastuuta tekemisistään niin valhe ja mitätöinti ja asioiden vähättely on osoittautunut lyhimmäksi tieksi mutta se tie on synnin tie joka vie kadotukseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029127693
sinut osallistumaan tähän loiskiehuntaan? Senkun menet yrkälle talkoisiin, siellä sinunkaltaisiasi tarvitaan!
Pahantekijä muistaa väärin
Elämä & Terveys/Helsingin Sanomat 22.8.2005
…
Pahaa ei saa tekemättömäksi, mutta parhaansa pahantekijän mieli yrittää. Tappajallakin on taipumus helliä itsestään myönteistä kuvaa ja varjella siten omaa mieltään. Ihminen voikin heti pahan tekonsa jälkeen kehittää tapahtuneesta fantasiatarinan, johon hän uskoo ja sen avulla työntää kammottavuudet pois tajunnastaan.
Alamme siis muistaa väärin. Jos ihminen tekee henkirikoksen eikä jää siitä kiinni, hän ei jonkin ajan kuluttua välttämättä ole itsekään varma syyllisyydestään. Huonoista asioista syntyy valemuistoja. Humalassa myös muistikatkokset ovat mahdollisia. ”Kyse ei ole pelkästään laillisen edesvastuun välttämisestä, vaan ihmisen tarpeesta ylläpitää edes jotenkin siedettävä käsitys itsestään”, Lauerma selittää.
”Pahan tapahtuman jälkeen ihminen esimerkiksi näkee siitä unia, jotka tyypillisesti lähtevät muuttumaan tietyn ajan kuluttua. Näin voi käydä vaikkapa silloin, jos on aiheuttanut liikenneonnettomuuden.”
…
Aina pahantekijä ei ole enää itsekään varma syyllisyydestään.
…
”Jokaisen mieli ja muistihan käyttävät samoja keinoja jatkuvasti. Joillakin se vain menee överiksi, ja hän alkaa itsekin uskoa omia selityksiään. Todellisuuden taju pettää”, Vartiainen sanoo. Hänen mukaansa henkirikoksesta yli pääseminen ja normaalin elämän eläminen sen jälkeen vaatii tietynlaista psyykeä.
”Pitää olla riittävän vahva psyyke ja tunnekylmä ihminen, pystyä eristämään teosta nousevat tunteet ja syyllisyydentunnot. Ei se ihan joka mieheltä yrittämälläkään onnistu. On rikollisia, jotka ovat vuosikausien jälkeen tunnustaneet tekonsa, kun eivät ole pystyneet elämään sen kanssa."
että jos Jeesus olisi elänyt 70-luvulla, olisiko Hän alkanut järjestää hoitokokouksia. Tätä olen miettinyt monesti itse. Mitä Jeesus olisi ajatellut tai ajattelee nyt tuosta ahdistuksen ajasta? Miten Jeesus ja Jumala suhtautuvat kaikkiin vl-sääntöihin, joita vieläkin on yllin kyllin ihmisten noudatettavina. Jeesus käski ihmisten olevan kuin taivaan lintuja, vailla huolia (tämän Hän tosin taisi sanoa siitä syystä, että uskoi lopun ajan olevan hyvin lähellä). Joka tapauksessa, miksi ihmisiä lastattiin 70-luvulla kaikenlaisilla hengillä, joista heillä ei ollut mitään ymmärrystä. Koko 60-ja 70-luvun toiminta vanhoillislestadiolaisuudessa tulisi selvittää juurineen, ennen kuin voidaan puhua edes jonkinlaisesta terveestä uskonnollisesta yhteisöstä tänä päivänä. Uskova ihminen on Kristuksen kuva ja aina tulisi ennen tekoja miettiä, mitä se Jeesus maihtaakaan tuumata tästä ja tuosta hommasta.
joista on kirjallista materiaalia niin paljon, että "rikostarinoiden muuttaminen" on mahdottomuus. Kun sitten hoiturille esitetään paperi, jossa on ihan hänen itsensä omalla käsialalla kirjoitettu täysin perätön väite, ovat keinot aika vähissä.
Meilläpäin tavattiin sanoa, että ottaa omansa pois. Mikäli yhtään asiaa syvällisemmmin ymmärrän, mitä tuolla tarkoitetaan, niin olisikon heti alussa ollut viisaampaa myöntää ihan rehellisesti, eikä rueta oman etunsa vuoksi "ajamaan" asiaa. Tuntuisi, että helpointa olisi ollut myöntää: minä luulin niin, minä keksin kaiken, olin niin kateellinen jne.
vaan lue tämä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029130013
arkaan kohtaan? Taisi sattua.
Otetaan rinnalle A. H. :n teksti ja sitten pannaan pyörimään Syntisin silmin -dokumentti, jossa ihmiset kertovat omin sanoin ja omilla nimillään, mitä heille tehtiin hoitokokouksissa ja miten heitä kohdeltiin. Sitten mietitään, voiko esim. E-kaupassa käyntiä todella lukea synniksi ja pitääkö rallien katsomisesta tien laidassa tehdä parannusta tai pitääkö anella anteeksi, jos on käynyt kirkossa, kun siellä on saarnannut luterilainen ei-lestadiolainen pappi? Mietitään tosissaan, oliko hoitokokoukset aiheellisia.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=184&a=1708
Krjoitit asiaa, voisiko tämän sinun kirjoituksen laittaa Kalevan yleisönosastolle, vaikka nimimerkillä, jos sinä et halua itse sitä laittaa, saanko minä laittaa tämän sinne?
Tämä palsta riittää kirjoitukselle. Jos joku haluaa yleisöpalstalle lehteen kirjoittaa se kannattaa kirjoittaa itse mutta materiaaliahan voi lainata täältä palstalta ja sitä kyllä riittää.