Bush, todellinen johtaja.

Ydinaseita vaan kehiin, niin Bushin Jumalat siunailevat vielä pitkään!

PS. Tämä mielettömyys kestää tasan niin kauan, kunnes ihmiset ymmärtävät Bushin todelliset vaikuttimet ja mielettömät rikokset eri kansakuntia vastaan. http://video.google.com/videoplay?docid=9153709212181510877&q=loose change 2nd finnish

http://www.vunet.org/ulkomaat/bush_tyopaikkojen_siirto-4563.html

Bush on surkea johtaja. Piste.

Oletko yhtään katsonut mitä ja miten hän toimii?

Otetaan esimerkiksi tämä Bremerin tapaus. Jos et muista, Bremer oli Irakin väliaikaishallinon pää noin kuukausi Irakin armeijan kukistuttua, siis miehityshallinon no 1, de facto Irakin johtaja seuraavan viiden kuukauden ajan.

No niin, on yleisesti tunnustettua, että Bremer oli suorastaan ennätyksellisen surkea hommassaan ja heti ensimmäisenä päivänään laukaisi kaksi käskyä, joita pidetään eräinä tärkeimmistä tekijöistä, jotka johtivat Irakin nykyiseen tilanteeseen.

1) Hän hajoitti Irakin armeijan, joka takasi 300'000 työtöntä nuorta miestä kaduille maleksimaan. Ja vielä, koska hän hajoitti sen eikä de-mobiloinut (eli koonnut kasaan ja riisunut aseista) nämä nuoret miehet olivat hampaisiin asti aseissa.

2) Hän otti käyttöön ehdottoman de-Baathifikaation, eli jokainen joka oli Baath-puolueen jäsen lensi pihalle tehtävästään, eikä saanut olla missään valtion tehtävässä. Näppärä pikku päätös, joka teki minkä tahansa seuraavan Irakin oman hallinnon tehtävän lähes mahdottomaksi. Kas kun jokaisen missään asemssa olevan ihmisen oli ollut pakko olla Baath-puolueen jäsen ja siten käsky teki käytännössä Irakin hallinnon mahdottomaksi.

Jos et tajunnut, niin mieti tätä: Baath-puolueen jäsenet poistettuna organisaatiossa esimerkiksi kadunlakaisijan yläpuolella on vain yksi mies: Pääministeri! Jonka ensimmäinen tehtävä olikin sitten palkata puhtaanapidonpäälikkö, kaupungininsinööri, provinssin talouspäälikkö, provinssin kunnossapitopäälikkö ja 125'000 muuta byrokraattia, joista jokainen on täysi vasta-alkaja työssään (jokainen, jolla on kokemusta oli ollut Baath-puolueesta, muistatko?).

Tämä päätös teki Irakin oman hallinon rammaksi jo ennen sen syntymistä.

Mitä tällä on sitten tekemistä Bushin johtamiskykyjen kanssa? No tänä syksynä, itseasiassa viime kuussa, ilmestyi kirja nimeltä 'Dead Certain', johon Yhdysvaltain Presidentti antoi yksityishaastatteluja.

Yhdessä kirjan kohdassa, jossa Presidentti myöntää Irakin armeijan hajoittamisen olleen huono siirto, hän sanoo: 'Muistaakseni oli poliittinen päätös Irakin armeijan kokoamisesta ja käyttämisestä'.

Tästä puolestaan L. Paul Bremer poltti sulakkeen ja ihmisten syyttäessä häntä armeijan hajoitus-käskystä toi julkisuuteen hänen ja Presidentin välisen (e-mail) kirjeenvaihdon. Siinä hän kertoo Bushille, mitä hän aikoo tehdä ja Bush vastaa suurinpiirtein: Hyvää työtä, jatka samaan malliin.

Tämä on Bushin 'johtaja'- tyyli. Nimeltään Huutosakin Johtaja- tyylinen johto.

Bush ei välitä siitä mitä muut tekevät. Hän ei varmista, että kaikkien tehtävät liittyvät johonkin kokonaisuuteen tai ovat tavoitteita hyödyttäviä. Ei sinne päinkään. Hän valitsee jonkun jonka tuntee tehtävään, edellisistä meriiteistä ja taipumuksista huolimatta, ei kerro mitä tämän pitäisi tehdä, mutta jatkuvasti kertoo, kuinka hienoa työtä joku tekee.

Lopputulos? Meillä on joukko toisiinsa törmäileviä johtajia kriittisillä paikoilla, joiden toimet eivät ole yhtenevät toisten kanssa, ovat parhaillaan menossa vastakkaiseen suuntaan.

Esimerkkejä tästä on miljoona. Kun Bremer oli lakkauttamassa irakin armeijaa, Irakissa oli eräs USA:n armeijan kenraali, jonka tehtävä oli koota joukot kokoon.

Tai kun Rumsfeld suunnitteli Irakin sotaa, hän ehdottomasti kieltäytyi keskustelemasta USA:n ulkoministeriön kanssa ja vasta Powellin valitettua Boltonille suostui edes tapaamaan UM:n edustajia. Hän sanoi näille kuitenkin Irakin operaatioiden olevan sotilasasia ja siten UM:n valtuuksien ulkopuolella.

Kolme päivää Bagdadin kaatumisen jälkeen Rumsfeld sitten ilmoitti, että kaikki epäjärjestys, rikollisuus, ym., mitä Irakissa oli tapahtumassa oli nyt UM:n ongelma. Saman Ulkoministeriön, jonka hän oli käskenyt pysyä erossa Irakista. Joka ei siksi ollut tehnyt yhtään yksityiskohtaista suunnitelmaa tapahtumien varalle. Colin Powell oli kuulemma melko lähellä murhaa tuona päivänä.

Presidentti Bush on kuin Huutosakin Johtaja joukkueen valmentajana: Hän valitsee miehet joukkueeseen ja sitten lähettää heidät kentälle ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mitä paikkaa, kenen kanssa tai millä tyylillä heidän pitäisi pelata. Mutta Bush istuu vain kentänreunalla huutamassa: 'Minä luotan teihin 100 prosenttisesti. Teillä on täysi luottamukseni. Olen varma, että teette parhaanne.' Arvatkaapa mikä olisi esim. Jääkiekkojoukkueen sijoitus, jos sitä johdettaisiin noin?

Onko sitten ihme, että amerikkalaiset näyttävät ottavan kipua joka seinästä? Eihän heillä ole mitään johtajaa, ei ketään joka vastaisi siitä, että kaikki pelaavat yhden ainoan tavoitteen saavuttamiseksi samoin yhdessä sovituin keinoin. Presidentti Bush oli nuorukaisena mitalin Cheerleader. Olisi kuitenkin kiva, ettei hän yrittäisi esittää sitä pätevänä valtion johtamiskeinona, kuten hän esitteli 'Dead Certain'- kirjassa opettaneensa Irakin Pääministeri Malikille...