Miten teillä muilla ulkoilu sujuu? Minulla vaatii pakan nenäliinoja mukaan, muutoin jää kävelyt kävelemättä. Eipä ole aikaisemmin tarvinnut kävellessä jatkuvasti niistää nenää. Lenkin jälkeen sitten kirvelee ja pakko huuhdella sarvikuonolla, muutoin pelkään että tulee nuo poskiontelovaivat kehiin mukaan. Uskomattoman ärsyttävää. Talvi sais tulla ja nopeasti, vaikka olenkin kesäkauden ihminen, ainakin olin.
Ulkona jatkuva nuha...
?=?=?=?
7521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sujuu, silmät kutisee myös kovasti. Minulla on vasomotorinen nuha ja alle 20 C on nenäni mielestä aivan liian vähän, se alkaa heti vuotamaan. Mutta samapa tuo, en jaksa kävellä mihinkään muutenkaan, joten voin ihan hyvin pysähdellä niistämään nenää, olisi pakko pysähdellä joka tapauksessa.
Miten olisi syksyinen sieniretki märkään metsään? Ennen en voinut tietää mitään ihanampaa, pidin aina syksyisin pitkiä viikonloppuja ja samoilin aamusta iltaan mökillä sienikorin kanssa. Those were the days...
tuo ettet jaksa kävellä. Miten pitkään tilanteesi on ollut tuo? Itse pystyn omalla vauhdilla nyt kävelemään taas tosi pitkään ja kävelen myös. Parhaimmillaan kävelen nyt 3 tuntia yhteen menoon. Hitaasti mennään, syke pysyy hyvin 110-130 pintaan, ei tule hiki. Mutta en kaipaa kävelyseuraakaan, koska kävely ja puhuminen väsyttääkin sitten jo liikaa. Selkeästi kunto parempaan suuntaan menossa, tuosta hiton nuhasta huolimatta. Sauvakävelyä en vielä jaksa, mutta kohta sitäkin taas. Kun lumi tulee maahan, olenkin taas ihan terve. Näin ainakin uskon, jos vain jaksan vältellä noita homekohteita tarpeeksi.
kokonaan tuosta alkuperäisestä sairastumisesta, mutta pistin huonon kunnon pitkän vuodelevon ja hävinneiden lihasten piikkiin; arvelin että liikuntaa lisäämällä palaudun pikkuhiljaa. No, en palautunutkaan, fyysinen suorituskyky on mennyt vähän alaspäin viimeisen vuoden aikana.
Minulla ei ole sykemittaria, mutta syke nousee heti korkealle kun lähden liikkeelle, 5 minuuttia ja olen ihan katki. Ehkä en sitten kävele tarpeeksi hitaasti, vaikea tietää.
Eikö sinulla tosiaan mene hengitys tukkoon näillä keleillä? Minusta ulkoilma on nyt sen tuntuista kuin kaasua hengittelisi, tulee todella raskas olo kun on ulkona vaikka ei edes liikkuisi, istuu vaan pihalla.
On murheellinen olo, syksyn sato mätänee kasvimaalla kun en jaksa sitä kerätä pois. Teen puutarhatöitä kyllä, mutta käytän suojaimia ja pidän pitkiä lepotaukoja välillä. 70-kymppinen sydänvikainen äitini tulee onneksi meille viikoksi auttamaan, hän on paljon paremmassa kunnossa kuin minä ja minullahan on vain lievä astma ja pieni rytmihäiriö.
onneksi sinullakin on vain tämä helppo ja haitta-asteeton astma, sen kanssa kyllä pärjää jos on tuollaisia 70 v sydänvikaisia äitejä tekemään niitä raskaampia töitä.
No kyllähän tuolla ulkona aika tukkoista on, mutta kävely sujuu kyllä. Mulla on se vika, että kun päätän jotakin en siitä sitten hevin luovu tai jätä kesken. Joten kunhan en puhu ulkona nyt, niin pärjään kyllä. Jotenkin tuo puhuminen on se mittari missä näkee niin helposti miten vaikeaa tuo hegittely on. Olen tämän vain nyt miettinyt niin, että kun tämä ei tästä parempaan muutu, niin kestetään se sitten näin. Rajana pidän sitä, että en nyt Panacodin kanssa kuntoile, muuten saa vähän kirvelläkin. Jaksamista se ulkoilu lisää, vaikka pakkasia tässä odottelen ja pientä lumipeitettä. Viime vuodesta muista tammi-helmikuun pienet pakkaset ja ihanan lumipeitteen, ja viimein ei ollut kuumeilua ja olokin alkoi parantua. Nyt en anna tuon lämpöilyn vain haitata olemista, siinähän lämpöilee, ihan sama. Kun en voi tätä tautia voittaa, niin elän sen kanssa sitten näin. Tuo ulkoilu tuo myös nivelkivut aina takaisin, joten kyllä sieltä jotkin ei terveellistä tietysti liikkuu ilmassa. Ei vain voi mitään. Nivelkivut ovat kuitenkin niin lieviä, että niitä ei edes kukaan toinen hoksaa. Ja niin kauan kun ei taas tarvitse saada sätkyjä ja päästä just ja just tuolista ylös, niin kaikki ok. Mieheni mielestä olen ihan perushullu, ehkä olenkin, mutta olin sisällä ja söin lääkkeitä. Ja vointi sen kun heikkeni, kun kunto heikkeni ja mieliala oli maassa. Joten mieluiten kipuilen vähän paremmassa kunnossa kun näännyn sisälle. Aika ajoin tulee tuo järkyttävä pahoinvointi, mutta en minä sillekään mitään voi. En tiedä miksi tulee, mutta menee ohi muutamassa tunnissa. Enkä enää jaksa puhua lääkäreille mitään. Näitä vaivoja ja oireita on yksinkertaisesti liikaa. Joten päätin sitten ettei niitä ole ollenkaan. ;-)
Syke minullakin on vielä turhan korkealla, mutta laskee kun kunto taas nousee. Tosin kyllä se noissa homepaikoissa sitten sahaa ylös ja alas. Ja kestää aina jonkin aikaa ennen kuin tasaantuu, ei riitä että olet homekohteesta ulkona. Se on jo koettu. Vaikeinta on nyt yrittää tosissaan vältellä noita paikkoja jossa hometta on. Mutta aika hyvä apu siihen on tuo sykemittari. Suosittelen sen hankkimista. Ne jotka eivät enää haista, ja kaikki home ei haise, niin syke kertoo omaa tarinaansa kyllä. ...
On se kyllä hyvä, että tämä sairautemme on niin lievä. Ajattele jos tästä sairaudesta olisi ihan oikeasti jotakin haittaakin!
ja saan nappailla nyt duaktia ja nasonexia ja käyttää kaikki konstit.. antibiootteja en ihan heti huoli..
Onko teillä muilla ollut apua antihistamiineista?
Sateella en enää mene ulos, tämä vaatii nyt muutenkin sisäpäiviä. Miten voi kuntoutua ja lakata eristäytymästä..
kurkku kipeänä.. räkää pää täynnä..
Oma konstini Karmolis-tipat höyryhengitykseen ja kuumaan juomaan.
duactista ja cirruksesta nenään. Sitten on atarax joka auttaa äkilliseen allergiseen reaktioon, kuten ihottuma ja turvotus. Ikäviä sivuvaikutuksia kaikissa näissä lääkkeissä.
Keuhkoja ne eivät avaa, mutta ainakin atarx lievittää kutinaa ja kirvelyä keuhkoputkissa. Taidankin kokeilla sitä myös kurkkuoireisiin, minulla on ikävää kuristuksen tunnetta kurkussa.
Ainakin toistaiseksi on tämän syksyn ulkoilut ulkoiltu. Edellisestä yrityksestä(puolukoita keräämässä n. tunnin) tuli astma tosi pahaksi, jalat ja kädet ihan tilttiin ja jäykiksi, silmätulehdus, poskiontelotulehdus, ihottuma...
Joten nyt ihan suosiolla, vaikkakaan en mielelläni, jään sisälle vaikka toiset lähtisivätkin sienimetsään.
Ainoa kuntoilumuoto, jota voin nyt harrastaa, on kuntopyörällä polkeminen. Eikä sitäkään kaikkein vaikeimpina päivinä.
Harmittaa niin vietävästi tämä sisällä oleminen, mutta minkäs teet, ei viitti vapaaehtoisesti ottaa uutta kahden viikon "hengenkulkemattomuus"jaksoa.