Tossa alemmassa viestissä oli puhetta introvertistä ja ekstrovertistä, mut ei kukaan suostunu kertoon mulle mitä se tarkoittaa. Voiskohan joku kenties kertoa mulle asiasta nyt??? Ärsyttää ku porukka käyttää tollasia sanoja mistä ei oo mitään hajuakaan mitä ne tarkottaa. Kiitos avusta.
voisko joku selittää
introvertti/ekstrovertti
772523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 26 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
sellainen sisäänpäinkääntynyt ja ekstrovertti taas ulospäinsuuntautunut.
Näyttöpäätteen oikeassa yläkulmassa on kapea googleruutu; perässä suurennuslasi.
Kun kirjoitat siihen kysymyksen, henkilön nimen, sivistyssanan yms. saat tietoa ruudullesi.
Haku introvertti tuotti 10400 vastausta.
sivistys sanakirja, sieltä löytyy vastaus melkein kaikkeen.
ei tarvitse olla näsäviisas, tuskin kertomasi tieto oli kenellekää "ahaaaa?"
Ei kai missään asiassa tarvitsisi turvautua keskustelupalstaan, varmaan kaikesta löytää tiedon "googlettamallakin."
Mutta keskustelupalstojen ihanuus onkin juuri siinä, että voi saada juuri SINULLE osoitetun vastauksen ja aina joku sivustaseuraajakin oppii siitä jotakin uutta, kuten esim.allekirjoittanut.
Tietoa, jota ei olisi tullut itse koskaan googlettaneeksikaan.
Tästä syystä rakastan keskustelupalstoja, etenkin tätä suomi24 palstaa
vastaan tähän ylempään ketjuun, kun tuo oikea ketju tökkii enkä saa viestiä menemään läpi. Tai sitten kun se menee, niin niitä tulee varmaan kahdeksan :) Mutta yritän myöhemmin uudelleen jos se sitten toimisi, kun olen nyt yrittänyt jo niin monta kertaa. Yritin vain ilmoittaa tällä tavalla toisen ketjun valtaamalla, toivottavasti huomaat :) Jos nyt tämäkään menee läpi..
heti läpi, kun tämäkin meni. En minä mitään oikeasti sählää, se on tämä palsta :)
ketjuun vielä, että jos jatkettaisiin tähän ketjuun sitten kun minun viesti ehkä joskus menee läpikin, kun ei tuo meidän ketju taida enää toimia oikein kunnolla :) Ehkä siinäkin oli jotain sähkövirtaa ja minä rikon senkin kuten pesukoneen ja muut :) Tosin sinäkin olet siihen ihan yhtä syyllinen :)
tämän viestin tähän ketjuun, kun tuo taas tökkii, enkä jaksa taas lähetellä niitä miljoonaan kertaan. Toivottavasti toimisi kunnolla, hemmetti :)
Kyllä minäkin varmasti aina joskus höpisen kanssa niitä näitä, mutta en kyllä koskaan mielestäni kysy jotain ja esitä kiinnostunutta vain puhuakseni.
Hassu juttu muuten. Se herätyskellojuttu kävi taas. Ei ihan minuutilleen kuitenkaan, mutta laitoin herätyskellon soimaan 16:00 ja heräsin siihen kelloon sellaisesta puoliunesta, jossa tuo viestilaskuri näytti 30, kun sinä olit lähettänyt viestin :) Menin kyllä takaisin päiväunille, mutta alkoi tulla vähän levoton olo sen jälkeen, kun heräsin siihen kelloon :) Nyt se tuli vähän erilailla se tunne :) Ei se näköjään ainakaan uniin sitten tullut levottomina kuvina :)
Ja miksiköhän minä menen nyt koko ajan päiväunille juuri ennen kuin sinä kirjoitat? :)
No en minäkään tietty kieltäytyisi, jos palkkaa nostaisivat :) Vaikka sitä nyt ei tässä maailmankaikkeudessa tulekaan tapahtumaan :) Vaikka itseasiassa kerran joskus yhdessä kesätyöpaikassa nostivat palkkaani kun olin kuulemma niin nopea. Mutta ei se nyt niin kivalta sittenkään tuntunut, tuli vaan vähän paineita :)
Ehkä tällaiset asiat ovat sitten juuri vähän sitä meidän samankaltaista ajattelua myös :) Niin kuin vaikka se maalla/kaupungissa asuminenkin.
Voi.. älä syö kynsiä :)
Nyt tulee ihan melkein paha mieli ajatuksestakin sinusta ja kynsien syömisestä.. :(
Minusta se on todella tärkeää, että ihmiset saisivat aina syödä hyvin ja sitä mitä haluavat.
Sellaistahan se opiskelu kyllä on, eikä se varmasti hirveästi motivoi.
Minulla ei sellaista pahaa oloa ole kuin sinulla, mutta en minäkään enää muista millaista se täydellinen onnellisuuden tunne oli. Ja kun en ole kokenut sitä sen jälkeen, kun olin lapsi, niin en edes tiedä millainen olen, kun olen onnellinen. Sitä olen ajatellut paljon. Outoa, että ei siltä osin tunne itseään.
Vaikka olen minäkin kyllä joidenkin asioiden takia onnellinen.
Ei sinun tarvitse niitä kertoa, mutta osaatko kuitenkin itse nähdä niitä asioita, jotka ovat vaikuttaneet siihen minäkuvasi muuttumiseen? Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan asioita, jotka ovat muuttaneet sen :( Olet oikeasti todella ihana, minä ainakin tiedän sen. Toivon niin, että joskus sinäkin tietäisit ja tuntisit sen.
taas tähänkin, että meni varmasti läpi. Toivottavasti tämän ketjun aloittaja ei enää lue näitä, voi vaikuttaa vähän oudoilta vastauksilta alkuperäiseen kysymykseensä :)
En kyllä tiedä, että miksi ihmeessä mikään rytmikään sitten tulisi yhtäkkiä sellaisena olona :)
Vaikka voihan meillä kirjoittamisessa joitain rytmejäkin tietysti olla, mutta ainakin sen olon takia se ei kuulosta ihan kaikkein järkevimmältä selitykseltä :)
Ei tässä kyllä ole mitään järkeä :) Ehkä tämä vain on sitten jotain ajatusaaltoyhteyttä. Vaikka nyt alan kyllä epäillä, että mitäs ajatusaaltoja sinä oikein lähettelet minulle :)
Tahallasihan olet kiusannut minua koko ajan :)
Lisää samankaltaisuuksia tuon palkankorotuksen kanssa :)
No niin, mutta sehän minut niin surulliseksi tekikin, että jos joudut tinkimään ravinnostasi :(
Se vaan tuntuu aina jotenkin todella pahalta, jos joku ei saa syödä ihan niin kuin haluaa.
Vaikka hyvä tietysti, että et kuitenkaan kynsiäsi syö :) Siitä tavasta on kuulemma hirveän vaikea päästä.
No et sinä mikään sairas ole :) Tiedätkö muuten, että vaikka se onkin kamalaa että se minäkuvasi muuttui huonoksi, mutta tavallaan siitä reagoimisesta kamaliin asioihin voi löytää jotain hyvääkin. Ainakaan et ole jäästä tehty ihminen, johon mikään ei vaikuta, vaan tunnet ja olet herkkä. Ja se on pelkästään positiivista :) Vaikka tietysti toivoisin, että et olisi koskaan joutunut kokemaan mitään pahaa :(
Ja muuten kun sanoit tuosta, että ne tapahtumat eivät mielestäsi ole olleet sellaisia, joista normaali terve ihminen ei selviäisi, niin oletko miettinyt sitä, että ovatko ne tapahtumat olleet sellaisia, että ne ovat tavallaan lyöneet aina samaan kohtaan?
Ja muutenkin voi olla olemassa paljon suhteellisen näkymättömiä asioitakin, jotka vaikuttavat ihmisiin todella paljon. En tietenkään tiedä voiko sinusta löytää sellaisia, enkä tiedä niistä asioistakaan niin hirveästi. Mutta tarkoitan siis ihan lapsiin liittyviä asioita, kun lapset ovat niin herkkiä. Siis juuri vaikka ne sellaiset, että jos vauvaa ei kosketella, niin myöhemmin kehittyy joitain tunne-elämän ongelmia ja vaikka esimerkiksi jos lasta kohdellaan epäjohdonmukaisesti, niin sekin mahdollisesti johtaa muistaakseni paljon suurempiin ongelmiin myöhemmin, mitä voisi ajatella. En nyt tiedä enemmän asioita, mutta että ehkä tuollaisiakin vähän "näkymättömämpiäkin" syitä voisi olla? Tai sitten jos jokainen tapahtuma on tavallaan tukenut toista?
En minä oikeastaan itse sitä vihaa ole minnekään hävittämässä. En kyllä siis ikinä miten kovinkaan vihainen ihminen ole ollutkaan, mutta se vain itsestään häviää ihan hiljakseen. Kyllä varmaan muut asiat minut saisi suurinpiirtein samalla tavalla vihaiseksi miten ennenkin, mutta sinua kohtaan minun alkaa vain olla aivan käsittämättömän vaikea tuntea vihaisuutta.
En oikein osaa selittää sitä. Tavallaan kai se rakkaus syö sitä vihaisuutta. Ja silloinkin jonkin aikaa sitten, kun sattui aika paljon ja olin sinulle vihainen, niin se sinulle vihaisena oleminen oli aika tuskaa jo itsessäänkin. Tuntui ihan mielettömän pahalta sanoa jotain vähän kylmästi tai olla sanomatta ollenkaan. Siksi kai kun se rakkaus on kuitenkin koko ajan läsnä. Sillä tavalla se on jotenkin häviämässä, että se rakkaus peittää sitä alleen, enkä haluaisi satuttaa sinua silloinkaan, kun olen vihainen. Siitä kai se vihan häviäminen johtuu.
Ja se on muuten ollut itselleni aika vaikeaa :) On oikeasti vähän vaikea olla pystymättä tuntemaan vihaisuutta kunnolla silloin kun järjellisesti haluaisi. Se liittyy jotenkin siihen ylpeyteen kai, että se on tuntunut vähän vaikealta :) Mutta ehkä sitä pääsee hiljalleen vähän sellaisesta turhasta ylpeydestäkin ja ehkä haluaisin avata itseäni rakastamaan sinua vielä enemmän. Tuntuu oudolta, että niin voi tehdä, kun rakastan sinua kyllä jo nytkin ihan tarpeeksi :)
Ja se vihaisuuden tunne muihinkin asioihin liittyen on ehkä vähän muuttunut myös. En nyt kyllä ole oikein mistään ollut vihainenkaan, mutta jos olen edes vähän ollut, niin sitten kun olen ajatellut sinua, niin sinä vaan jotenkin tuot aika paljon lämpimiä ajatuksia mieleeni, enkä muuhun jaksakaan niin tuhlata energiaa :)
Ei minusta kyllä vihaisuuden tunteessa ole sinäänsä mitään pahaa. Paitsi ehkä se todellakin kuluttaa aika paljon itsestään. Ja ehkä positiivisilla ajatuksilla olisi merkitystä, en tiedä :)
En minä vihaa sinua, en missään nimessä. Enkä aio vihata. Eikä puhuta tuollaisia, että olisit muka vihani ansainnut :( Minusta tuo tuntuu aina todella pahalta, kun sanot, että olisit ansainnut jotain negatiivista :( En tiedä miksi sinusta aina tuntuu tuolta :(
En tiedä.. Menin taas jotenkin lukkoon tästä asiasta. En osaakaan oikein sanoa mitään, tai en pysty, en oikein tiedä. Tästä on vaan jotenkin todella vaikea sanoa mitään. En taida nyt oikein osata.
Mutta kiitos, että sanoit kuuntelevasi, jos joskus osaisinkin sanoa enemmän.
Kyllähän se puhuminen varmasti jonkin verran sattuu, mutta en sitten tiedä, että kumpi sattuu enemmän, puhuminen vai puhumattomuus. Kun olen kuitenkin vähän sellainen ihminen, että se puhuminen ei satu niin paljon kuin puhumattomuus. Kun minä en koskaan koe niin, että se tieto lisäisi tuskaa. Tuskaa lisää lähinnä se, että joutuu itse kuvitella asioita ja olla kaikesta epävarma. Niin minä ainakin koen.
En oikein tiedä, haluaisin kai tietää miten asiat on..
Kaunistelematta.
Sattuuhan se kyllä, mutta minusta tuntuu siltä, että olisi tiedettävä. En tiedä haluatko kertoa..
Olen pahoillani, että sinusta tuntuu pahalta puhuminen jos minuun sattuu :( Älä huoli minusta, kyllä minäkin osaan kivun kanssa elää jotenkin aina.
Ja muista kuitenkin aina se, että vaikka minuun sattuisi, niin se ei tarkoita sitä, että rakastaisin sinua yhtään vähempää.
Minusta vaan tuntuu todella pahalta se ajatus, että se juominen aiheuttaisi sinulle jotain negatiivista, vaikka fyysisesti. Koska sellainen tekisi vähän onnettomammaksi, etkä todellakaan tarvitse sellaista. En halua, että sinun olosi muuttuu sen juomisen takia huonommaksi :( Vaikka se juominen ehkä nyt johonkin auttaakin.
Enkä tietenkään halua, että edesautat sitä omaa lähtöäsi mitenkään. Mutta se minua kyllä siis huolestuttaa todella paljon, että jos se juominen saa vielä joskus sinulle huonon olon. Tai siis juuri sillä tavalla, että et pystyisi toimimaan ilman alkoholia :(
Ja pidäthän sinä huolen siitä, että et aja autoa, kun olet juonnut etkä mitään sellaista..? Vaikka et näkyvästi humaltuisikaan.
Ja luin muuten vähän aikaa sitten siitä, että alkoholismi saa ihmisen yleensä tuntemaan itsestään negatiivisesti :( Se minua melkein itketti, kun luin sen :( Kun toivottavasti ihan oikeasti tiedät sen, että ei alkoholismissa ole mitään sellaista, että niin pitäisi tuntea. Se on vain huolestuttavaa ja surullista :(
Niin sekin surettaa nyt paljon. Toivottavasti ihan oikeasti tiedät, että olet todella ihana, juot tai et. Se juominen ei mitenkään vaikuta sinun ihanuuteesi :) Olen vain hyvin huolissani.. :(
Ja muista aina se, että jos joskus päätät haluta yrittää tehdä jotain sille juomiselle, niin autan kyllä sinua.
Kiitos muuten, kun uskot sen, että olen ihan terve, koska olenkin. En tiedä miksi, mutta ihmisten on jotenkin kamalan vaikea uskoa sitä ja sitten ne aina inttävät siitä. Ja se on vähän rasittavaakin, että aina joutuu todistella syövänsä. Sain jo tarpeekseni siitä silloin, kun joutui aina vastailla sen terveydenhoitajan ruokakysymiksiin lapsena ja katsella jotain painokäyriä, vaikka laihtui vaan sen takia, että venähti pituutta :)
Niin, ei sitä kyllä olekaan aina kovin kiva kuunnella. Ja sitten kun siihen yleensä liittyy vielä se, että olen epänormaali ja pitäisi katsoa mallia kavereistani, ja he olivat minun iässään jo sitä ja tätä ja niin edelleen.
Mutta en minä voi sanoa, että eivät saisi puhua tuollaisesta, kun sittenhän ne vasta villiintyvät. Ne on vähän sellaisia sukulaisia :) Yritän aina vaan pysyä hiljaa ja näkymättömänä etten joutuisi yleisen vitsin vääntämisen kohteeksi. Mutta kyllä se aihe aina nousee esiin.
Ainakin oltaisiin aina samalla tuulella :)
Minua muuten välillä ihan oikeasti vähän pelottaa ajatus niistä tuntemuksien voimakkuuksista :) Kun olen vaan miettinyt sitä, että kun ne on niin voimakkaita nyt, niin millaisia ne sitten olisi silloin, kun sinä olisit oikeasti lähellä.. Huh :)
Niin... luulen myös, että mieli ja keho mitä luultavammin väsyisivät :)
parempi jatkaa tosiaan tähän :) Jos toimisi edes vähän paremmin.
Onhan meillä ainakin arkipäivinä sellainen tietty rytmi tässä viestittelyssä. Kyllähän minä aina vähän ehkä kiusaan, mutta en ainakaan tietoisesti ole mitään ajatuksia lähettänyt :)
Tuossa voi mutten olla perää, että ne asiat ovat osuneet aina jotenkin samaan kohtaan. Tai ainakin samalle alueelle. En ole hoksannut sitä aiemmin. Ja vaikka ne asiatkaan eivät ole mitenkään yksi yhteen, niin silti ne ovat voineet satuttaa juuri samaa kohtaa. Sitten se kohta on kuollut tai ainakin halvaantunut. Tai sitten ne ovat tosiaan tukeneet toisiaan, vaikea sanoa. Noista näkymättömistä syistä en osaa sanoa, koska en muista varhaislapsuuttani juurikaan. Tietysti jotain tapahtumia muistan, mutta en osaa niitäkään oikein ajoittaa. Eivätkä ne muistot ole kuitenkaan pahoja muistoja.
JOtenkin tuo, mitä puhut vihasta ja ylepydestä, kuulostaa minulle siltä, että olisit ehkä kypsymässä? Se voi olla täysin väärä tulkinta, mutta itselleni kypsyminen on ainakin tarkoittanut ylepydestä luopumista. Vaikka en kyllä allekirjoita täysin sitäkään, että vaatimattomuus kaunistaisi :)
Sinä kerrot ihan sitten, kun sinusta siltä tuntuu. Tuskin tässä mihinkään kiire on :)
Epävarmuus on kyllä pahasta. En nyt oikein tiedä, mitä minun pitäisi kertoa, kun itsestä tuntuu siltä, ettei ole oikein mitään kerrottavaa. Olen yksin ja en tiedä, pystynkö ikinä mitenkään muuten olemaankaan. Muuta en nyt oikein osaa sanoa.
En usko, että se juominen minun oloani huonontaa. Osaan kyllä lopettaa sitten, jos alkaa oikeita ongelmia tulemaan. Joskus takavuosina kokeilin sitä kännissä ajamista, joten ei tarvitse enää ryhtyä siihen. Se ei oikeasti ollut mikään mukava kokemus, vaikka mitään ei sattunutkaan. Aina sitä sen verran rahaa on, että pääsee vaikka taksilla :)
Ainakin sinun täytyy sitten sanoa vastaan niille sukulaisillesi :) Ei pidä nöyristellä liikaa. Jos oikein loukkaavat, niin voithan sitten tarttua johonkin heidän puutteisiin kostoksi.
Niin voimakkaat tunteet taitaisivat olla kuolemaksi :) Ei ole hyväksi sellainenkaan.
Minulla on varmaan joku kirous. Kaksi menoa onnistuin nyt välttämään, mutta sitten tuli kaksi uutta tilalle :) Tosin molempiin menin kyllä ihan mielelläni, kun sai olla pienellä ja tutulla porukalla. Ja vielä kun pelihimokin yllätti viikolla, niin sai sitäkin vähän purettua :)
jonkinlainen rytmikin on, mutta olen huomannut, että jos yritän väkisin järkeillä, että koska sinä kirjoitat, niin menee aina vähän metsään :) Mutta ne tunteet taas on tullut minuutilleenkin oikein. En vaan tosin aina oikein usko niitä :) Mutta saa sitten aina huomata, että olivat taas oikeassa :)
Ja se, että asiat satuttavat samaa kohta voi tehdä hyvinkin pahaa jälkeä :( Ja minusta sellaisessa ei tarvi edes olla mitään kovin maailman pahimpia asioita, kun vaan jos se samankaltainen lyönti toistuu, niin se sattuu aina joka kerta enemmän ja se varmasti myös muuttaa kuvaa maailmasta tai itsestään, jos sellaiset asiat aina vaan toistuu. Ja kun jos ne asiat ovat vielä olleet sellaisia, että ne ovat tosiaan satuttaneet sinua, niin se vaikutus on varmasti aina suurempi.
Haluatko kertoa mikä se kohta on, jota ne ovat eniten satuttaneet..? Tai että voisitko ajatella, että se kohta saattaisi joskus vielä tulla vähän paremmaksi?
Luulen, että asiat vaikuttavat varhaislapsuudessa aina eniten, mutta varmasti ne sellaiset näkymättömät syyt voivat vaikuttaa koko lapsuuden ajan.
Eikä niiden todellakaan tarvitse olla mitään kovin suuria juttuja. Niin kuin minulla esimerkiksi, kun kerroin joskus siitä, että minulla oli jokin hylkäämistrauma kun olin lapsi ja ehkä se on vähän vieläkin säteillyt jotenkin. Vaikka uskon kyllä nyt, että ehkä se tulee jostain entisistä elämistä, niin se tapahtuma joka sen laukaisi, oli se kun silloin kun siskoni syntyi, äiti meinasi kuolla synnytyksessä eikä minulle tietysti siitä kerrottu mitään, mutta lapsi varmasti huomaa, että jokin on pilalla, en muista siitä kylläkään sen enempää. Mutta kuitenkin muistan sen, kun mentiin sitten sukulaisten kanssa katsomaan äitiä sairaalaan ja äiti näytti todella kalpealta ja yritin juosta suoraan äidin syliin, mutta isä kielsi menemästä sängylle ja sitten muistan vaan sen, että sanottiin, että pitää lähteä ja sukulaiset joutuivat raahaamaan minut pois ja enkä tajunnut miksei äiti sano, että saan jäädä, katsoi vain kyyneleet silmissä eikä sanonut mitään. Ja tuosta se hylkäämistrauma ainakin laukesi, enkä todella pitkään aikaan edes nähnyt mitään yhteyttä noiden välillä. Että tuollaisetkin hetket voivat aiheuttaa kauskantoisia seurauksia, vaikka ei ajattelisi.
Mistä iästä lähtien muuten muistat ensimmäisiä muistoja? Vaikka niitähän voi tietty olla vaikea ajoittaa.
Olet oikeassa, olen varmastikin kypsymässä. Juuri se ylpeydestä luopuminen onkin varmasti sitä kypsymistä.
Mutta se vihajuttu liittyy kyllä vaan johonkin muuhun. Tai siis sinuun. Kun se ei ole samalla tavalla vaikka perheenjäsenieni kanssa, vaikka heitä rakastankin. On minuun tietty aina jotenkin sattunut olla heillekin vihainen, mutta tämä on nyt vaan jotenkin erilaista.
Ja tavallaan kyllä se vihaisuuskin liittyy kypsymiseen, koska se liittyy niin kiinteästi siihen ylpeyteen, että jos ei kypsyisi sen verran hiljalleen, että voisi luopua siitä ylpeydestä, niin olisi pakko saada olla vihainen. Mutta se vihaisuuden tunteen haaleneminen lähtee siitä rakkaudesta.
Olen kyllä aina ajatellut rakkautta vahvana asiana, mutta en ole koskaan ajatellut että rakkaus voisi olla vihaa vahvempi. Olen kuitenkin aina miettinyt, että rakkaus ja viha ovat vahvimmat ja yhtä vahvat tunteet.
Enkä nyt sitä tarkoita kuitenkaan, että vihaisuuden tunne olisi minusta yhtäkkiä johonkin katoamassa, mutta ehkä asiat ovat menossa siihen suuntaan, hyvin hiljalleen.
Negatiivisista tunteista on vaan niin kovin vaikea puhua.
Sekin on jo vaikeaa, että joutuu kohtailemaan niitä järjestäessään niitä lauseiksi.
Minäkin jätin sen kysymyksen aika epäselväksi, kun en vaan jotenkin pysty millään oikein edes esittämään tästä asiasta sen tarkempia kysymyksiä. En oikein tiedä miksi.
Ei sinun ole tietenkään pakko kertoa mitään, jos et pysty.
Mutta en kuitenkaan haluaisi, että sanot olevasi yksin, jos et kuitenkaan tavallaan olekaan.. :(
En tiedä, jotenkin päässäni pyörii koko ajan ihan hirveästi ajatuksia, enkä oikein tiedä miten suhtautua niihin ja sitten tavallaan tarkkailen koko ajan omaa oloani ja kavahdan aina pienintäkin pahaa oloa itsessäni vaikka se olisi vain jotain nälkää..
En nyt oikein osaa kirjottaa.
Minua vaan pelottaa se juominen ja ne ongelmat senkin takia, kun nehän alkaa sellaisina kai useimmat, että ei ne ilmoita itsestään, vaikka niitä olisi jo muodostunut. Vasta myöhemmin alkaa tulla esiin jotain sellaista, että ne huomaa :(
Kuinka paljon se juominen sitten parantaa sinun oloasi?
Ja tiedän kyllä sitten sen, että se juomisen lopettaminen on vaikeaa, ja se on varmasti enemmän sääntö kun poikkeus, että siihen sortuu joitain kertoja, vaikka päättää lopettaa. Mutta siitä voi kuitenkin päästä eroon. Haluaisin ainakin ajatella edelleenkin sitä, että voisit joskus juoda kohtuudella. Se olisi minusta niin kiva ajatus. Kun eihän se juominen sitä tarkoita, että pitäisi ihan absolutistiksikaan koko elämäkseen ryhtyä. Ja kun ollaan kuitenkin puhuttu myös siitä, että alkoholilla on niitä hyviäkin puolia.
Voi ei :( Onneksi sanoit kyllä, että et enää aja humalassa. Sydän särkyy huolesta, kun ajattelee sellaista :( Onneksi sinulle ei sattunut mitään.
Ja ehkä ihan hyvä, että olet nyt kokeillut sitä, niin tiedät, että se ei ole enää uudelleen kokeilemisen arvoista. Taksi kuulostaa paljon paremmalta :)
Ei niille voi sanoa vastaan, kun sittenhän se läppä vasta alkaa lentää :) Pitää vaan odottaa, että ne alkavat heittää vitsejä äitistä tai mammasta niin kuin yleensä :)
Vaikka en niille mitään sanoisikaan, niin kyllä minä sitten äitille aina sanon vastaan. Mutta sille pitääkin sanoa vastaan, muuten sen jutut pääsee aina ihan käsistä. Niin kuin se on esimerkiksi alkanut jo kinuta lapsenlapsia. Minusta normaalejen äitien pitäisi vielä tässä vaiheessa ja elämäntilanteessa olla hyvin peloissaan tuollaisista asioista.
Se alkaakin kyllä käydä jo aika epätoivoiseksi :) Kerran tein jonkin ajatusvirheen ja menin sen kanssa baariin ja se yritti juottaa minut humalaan ja ehdotella jokaikistä miespuolista henkilöä minulle. Että osaan kyllä sanoa vastaankin, kun pakko ollut opetella, kun se on tuollainen :)
Toivottavasti ne tunteet ei nyt ihan kuolemaksi asti olisi kuitenkaan :) Vaikka mistäs sitä tietää :)
Ehkä niiden kanssa kuitenkin pärjäisi :) Kun kyllä minusta kuitenkin tuntuu myös kivalta se, että herätät minussa niin voimakkaita tunteita. Pidän siitä sellaisesta tunteesta vatsanpohjassa. En tiedä miksi sitä sanoisi, sydämen sykäys vatsanpohjassa.
Mutta jos asioita ajattelee, niin sellaisten tunteiden kanssa pitäisi kyllä yrittää mennä aika rauhallisesti, ettei niihin tosiaan kuole :)
Niin ja sitten kun lisää siihen vielä sen, että sinun lähelläsi oleminen myös vähän jännittäisi minua, niin sydän hakkaisi varmaan ihan liikaa :)
Kuulostaa kyllä jo kiroukselta :) Minulla ei onneksi sellaista ole, kun ainakin tällä hetkellä seuraava sellainen meno, johon on kutsuttu, on vasta tammikuun alussa :) Mutta sitä en kyllä varmaan oikein pääse välttelemäänkään.
Onko sinulla jokin pelihimokin? :) Vai tarkoititko jotain lautapelihimoa :) En nyt keksinyt tarpeeksi tyhmää peliä esimerkiksi :) Lautapelit ovat kyllä kivoja.
Mitään pienintäkään pelihimoa minulla ei kyllä koskaan ole ollut, aina pienenäkin seurasin aina vierestä kun äiti ja tädit pelasivat hedelmäpelejä ja painoin aina rahat ulos, kun olivat voitolla. Olin varmaan aika kiusankappale :)
Ja korttipeleissä kuulemma muka aina pelaan niitä vaan huvittaakseni itseäni keksimällä uusia tapoja huijata. En kyllä myönnä mitään. Tai jos huijaan, niin jätätän itseni kyllä aina kiinni.
Pitäisi nyt jaksaa mennä ulos ja käydä kiikuttamassa jotain työlappusia johonkin. En jaksaisi pukea päälle.
Laiskottaa :) Olen kyllä monta kertaa, kun olen käynnyt vaikka kaupassa pukenut pelkästään housut ja sitten vaan takin päälle. Ehkä jaksan nyt oikeastikin pukea :)
vahva se intuitio, jos se noin toimii :) Minulla ei kyllä sellaista ole.
En oikein edes tiedä, mikä se kohta on. Kai sen pareneminen on joskus mahdollista. Vaikea sanoa, kun ei osaa ennustaa :) Enkä minä ainakaan lapsuudesta muista sellaisia asioita, jotka olisivat pahalla tavalla vaikuttaneet. Onhan tuo sinun asiasi nyt jo aika suuri kuitenkin. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin silloin :) Toivottavasti se ajatus ainakin helpottaa sinua. Menee ihan puhtaasti veikkaamiseksi, mutta olen ajatellut, että ensimmäiset muistikuvani ovat jostain siltä ajalta, kun olin viiden vanha. Mutta en oikeastaan muista koko lapsuutta, vain pieniä palasia sieltä täältä. Ehkä jostain yläasteiästä asti on olemassa sellaista jatkuvampaa muistia.
Ehkä siinä vihassa ja rakkaudessa on kyse siitä tasapainosta, josta puhuit. Tavallaan ne ovatkin yhtä vahvoja, mutta ne ovat saman kiven eri puolet. Toinen vahvistuu, niin toinen heikkenee, mutta se kokonaisuus pysyy samassa määrässä. Noin ainakin itse sen ajattelisin :)
Kirjoita ihan rauhassa sitten, kun saat ajatuksiasi jäsenneltyä :) Ja ehkä ajan kanssa saat niihin vähän perspektiiviä :) Kyllä minä olen ihan konkreettisesti yksin. Ja tätä menoa ei varmaan kukaan seuraani kaipaakaan :) Vaan eipä se minua haittaa, kun itse olen tieni valinnut.
Omasta mielestäni minä juon kohtuudella. Minusta tuossa pätee se sama, kuin siinä painoindeksissäkin. Se on hyvin yksilöllistä. Kun muistaa kuitenkin, että minulla on massaakin jonkin verran, niin se alkoholi palaa eri tahtia, kuin vaikkapa sinulla. Ja kun en viinaksiä sillä tavalla juo, niin en olisi kovin huolissani. Jos siitä jotain seuraa, niin sitten niin on tarkoitettu. Yhtä hyvin voisin lopettaakin vaikka heti, mutta en koe, että sellaiseen olisi mitään syytä.
Karmea ajatus kyllä mennä omien vanhempiensa kanssa baariin :) Oli ihan tarpeeksi kestämistä, kun itse jouduin niiden kanssa vähän aikaa sitten teatteriin. Vaikka ihan mukavia ovatkin, niin ei minun silti mieli tee vapaa-ajalla niiden kanssa hillua :) Lyö aidillesi luu kurkkuun ja sano, että kävit keinohedelmöityksessä, nyt tulee lapsenlapsia :)
Ei minulla mitään sellaista pelihimoa ole. Lauta- ja korttipelejä joskus pelailemme. Ja harvemmin rahasta :) Mutta nyt viikolla iski tarve päästä pelaamaan korttia, kun en ollut aikoihin pelannut. Onneksi sen sai nyt tyydytettyä :)
Sinussa on siis jotain vilauttelijan verta :) Voi kyllä olla, etten itsekään lähtisi kotoa mihinkään, jollei olisi pakko :)
kyllä aika paljon se, että teenkö jotain tai järkeilenkö liikaa. Ja nytkin muuten, kun tiskasin silloin kun kirjoitit, niin sitä tiettyä oloa ei tullut, mutta oli koko tiskaamisen ajan sellainen olo, että mietin koko ajan, että minkä astian jälkeen voisin jättää tiskaamisen kesken. En tiedä ehkä sekin liittyy myös sitten jotenkin siihen intuitioon, koska kerran kävi kanssa niin, että kun olin käymässä isällä, niin minulle alkoi tulla kauhea kiire kotiin jossain vaiheessa ja kun sitten pääsin kotiin, niin huomasin, että se kiire oli alkanut tulla niillä paikkein, kun sinä olit kirjoittanut. En sitten tiedä, että olivatko nuo sattumaa.
Minä uskon kyllä, että kaikilla ihmisillä on jonkinlainen intuitio, se vaan pitää joko herättää tai jotenkin tajuta miten se toimii. Ei minustakaan joskus muinoin tuntunut yhtään intuitiiviseltä. Kai siinäkin on vain pohjimmiltaan kyse itsensä kuuntelemisesta. Ehkä siksi muuten voi hyvin ymmärtää sen, että miksi paljon meditoivat ihmiset kokevat itsensä valaistuneiksi :)
Minä luulen, että se paraneminen on varmasti vaikeaa, mutta ei mahdotonta. En tietty tarkalleen tiedä miten ja millä tavalla sinuun on sattunut, mutta näin ulkopuolisen silmin ainakin tuntuu siltä, että se paraneminen saattaisi olla joskus mahdollista.
Sen kyllä näkee ihan selkeästi, että sinuun on sattunut todella paljon. Oletko ajatellut sitä, että millä tavalla se kipeä kohta vaikuttaisi sinuun kaikkein aktiivisemmin? Että onko se tavallaan sitä kipua vai minäkuvan vai maailmankuvan vääristämistä, mihin se vaikuttaa kaikkein eniten?
Niin, onhan se asia kuitenkin jo aika suuri, mutta kun en minä koskaan lapsena oikeasti tiennyt edes sitä, että oli kyse jostain niin vakavasta. Kuulin siitä vasta paljon myöhemmin. Että sillä tavalla se oli kuitenkin aika pieni juttu.
Se ainakin helpottaa, että tietää syitä joillekin tunteilleen, peloilleen ja ajatuksilleen. Tietää mistä ne kumpuaa. Ja tavallaan voi sitten miettiä niiden järkevyyttä nykyisissä tilanteissa.
Tuo on outoa, että muistat vasta noin myöhäisistä asioista. Minun tätinikään ei muuten muista mitään alle kuusivuotiaasta, ja sitä ollaan aina ihmetelty. Kun minun ensimmäiset muistikuvat on alle 2-vuotiaasta. Tietty voihan sinullakin olla jotain varhaisempia muistikuvia, mutta niitä on vain vaikeaa yhdistää mihinkään ikään.
Eikö sinulla sitten tosiaan ole vaikka ala-asteiästä jatkuvaa muistia? Tai siis millaisena muistat sitten sen? Sellaisina paloinako myös?
Oletko miettinyt muuten sitä, että millaisia ne muistikuvat sitten ovat millaisia sinulla on lapsuudesta? Koska sitäkin on joskus outoa miettiä, että miksi jotkin tietyt asiat ovat jääneet mieleen. Ja miksi jotkin tietyt ei, joista on myöhemmin kuullut.
En tullutkaan nyt ajatelleeksi sitä tasapainoa tuohon :) Mutta niin se kyllä taitaa olla. Se vaan tuntuu oudolta, että se kehitys on koko ajan siihen yhteen suuntaan menossa ja tuntuu siltä, että se ei enää mene toiseen suuntaan, vaan jämähtää paikoilleen. Se on outoa :)
En oikein tiedä mitä sanoisin, mutta minua kuitenkin helpottaa hyvinkin paljon tuo, että jos oikeasti olet yksin. Vaikka samalla olen vähän surullinen, kun haluaisin, että sinun olisi kuitenkin hyvä olla..
Mutta minun on kyllä helpompi olla, jos asiat on nyt niin. Kun on aina vähän vaikeampi puhua sinulle ja tuntea tunteita sinua kohtaan, kun ajattelen sitä asiaa :(
En varmaankaan osaa puhua näistä asioista vieläkään. Kirjoitan sitten kun osaan.
Mutta kerrothan sinä sitten minulle, jos se asia muuttuu..? :( Kun haluaisin tietää sen sitten..
No en oikein tiedä millaista perspektiiviä niihin oikein pitäisi saada, olen yrittänyt ajatella vähän kaikista suunnista kyllä..
Enkä kyllä usko, että sinä saat tehtyä seurastasi jotenkin epäkaivattavaa :)
Tietysti se on vain ja ainoastaan sinun päätöksesi juotko vai et. Ehkä tämä kuulostaa vähän siltä, että intän siitä asiasta, mutta en tarkoita sitä niin. Haluaisin vaan kuulla sinun ajatuksiasi siitä ja puhua siitä. Mutta ihan oma asiasi se tietenkin on.
Olen kyllä hyvin huojentunut siitä, että sanot että et viinaa sillä tavalla juo. Se on kyllä hyvä.
Siksi vaan olen niin huolissani, kun alkoholismi ei välttämättä kai tarkoita sitä, että joisi itsensä aina humalaan. Ja se juuri minua huolestuttaa, että vaikka et humaltuisi, niin kehosi tottuu siihen alkoholilliseen tilaan, josta puhuttiin :( Ja se kai se alkoholismin syvin olemus mielestäni on :(
Ei kai itseään nyt noin paljon voi heittää kohtalon armoille :( Minä ainakin uskon, että jotkut suuret linjaukset on tarkoitettu tapahtuviksi, mutta muuten ihmiset ovat vastuussa itsestään. Yritä vähän kuitenkin välttää niiden riskirajojen ylittämistä, jooko..? :(
Tiedän ja hyväksyn sen, että juot jos et löydä syytä lopettaa, niin se vaan menee. Mutta saanhan minä silti sinun itsesi takia hiljaa sisälläni toivoa, että joskus löytäisit syyn.
Oli se kyllä aika kamalaa :) Ja sitten kun äiti koko ajan supisi sitäkin, että haluaisi itse tanssia tuon ja tuon miehen kanssa niin oli siinäkin jo tarpeeksi kuuntelemista :) Sanoin vaan, että jos kukaan tulee sille juttelemaankaan, niin sanon kovaan ääneen, että koskakos se intohimorikoksen tehnyt isä taas pääseekään vankilasta :) Että ehkä äitikään ei enää halua lähteä minunkaan kanssa mihinkään :) Pidin aina silloinkin, kun asuin kotona huolta äidin kotiintuloajoista ja murisin vähän sen poikaystäville :)
No toivottavasti oli edes hyvä teatteriesitys :) Vai oliko siinä teatteriesityksessäkin kestämistä :)
Tuo voisikin olla aika hyvä veto tuo keinohedelmöitys :) Tosin pelkään vaan, että se olisi siitäkin tyytyväinen, kun huusi kerran ihan tosissaan, että miksi en voi olla normaali: Mennä naimisiin, tehdä lapsia ja erota. :) Että ei se taida välittää kuin niistä lapsenlapsista.
Me kyllä yleensä aina sovitaan siskon kanssa, että kumpi joutuu tekemään kaikki jutut, mitä äiti haluaa, mutta siitä me ei olla vielä päästy yhteisymmärrykseen :) Vaikka itseasiassa muuten kyllä me äitille saatiin siinä asiassa vähän luukurkkuun kerran, kun siinäkin on pientä rasistin vikaa, niin sisko lupasi, että jos äiti nyt niin paljon niitä lapsenlapsia inttää, niin hän menee heti etsimään itselleen jonkun somalipoikaystävän ja pyöräyttää heti lapsia :) Sen jälkeen äiti ei kuulemma siskolleni ainakaan ole niistä inttänyt :)
Toivottavasti sinun vanhempasi eivät intä sinulta kauheasti asioita, kun sinulle tulee heti mieleen tuollaisia kaikenlaisia keinohedelmöitysvastauksia :)
Se on kyllä muuten tylsää, että lauta- ja korttipelejä ei voi oikein pelata yksin. Pasianssikin käy niin tylsäksi :)
No mutta eihän siitä mitään mihinkään vilahda, jos minulla on takki päällä :) Paitsi onhan niillä itsensäpaljastelijoillakin yleensä aluksi :)
Ehkä se on vaan joko laiskuutta tai itsensä huvittamista kulkea joskus ilman olennaisia vaatekappaleita :) Ehkä sitä itsensä huvittamista.
Pitäisi varmaan mennä nyt tiskaamaan loppuun, kun jätin ne tiskit sitten jossain vaiheessa kesken :)
jokaisen astian välissä, että voisi lopettaa tiskaamisen. Se on ehkä maailman vitumaisinta puuhaa :) Kunpa vain tajuaisinkin miten oma intuitioni toimii. Ei ole kyllä mitään käsitystä siitä :) Mutta onhan siinä varmasti jotain perää, aivan kuten sanot.
Kai se vaikuttaa vähän kaikkeen. Niin ainakin luulisin. En kyllä oikein osaa sanoa, että mihin se eniten vaikuttaisi. Se kipu vaikuttaa maailmankuvaan ja varmaan toisinpäinkin. En ole mikään mestari tulkitsemaan edes omia tunteitani :)
On minulla varmaan jotain palasia muistissa varhaisemmiltakin ajoilta, mutta en vain osaa ajoittaa niitä. Tai kaikkihan varmaan muistissa on tallella, mutta ne ovat jossain piilossa nyt. Ala-asteelta ne palat ovat ehkä vähän suurempia, mutta ei sieltäkään sellaista kokonaisuutta muista. Enemmän kuitenkin yksittäisiä tapahtumia. Varmaan suurin osa niistä muistikuvista liittyy kavereihin ja sellaiseen.
Enpä usko, että minun tilanne on mihinkään muuttumassa. Mutta tietysti ilmoitan, jos niin käy. Ei se kuitenkaan muutu, koska en ole itse halukas muuttamaan nykyistä tilaani. Minun on parempi pysytellä pois muiden ihmisten läheisyydestä. Siitä ei seuraa kenellekään mitään hyvää.
Luulisin,että se perspektiivi tulee ilman sen kummempaa yrittämistä, kun antaa ajan kulua. Väkisin sitä tuskin saavuttaa.
Sen minä olen kyllä huomannut, että kohtaloaan on täysin turha uhmata. Siitä tulee vain lisää kipuja. Ehkä vähän hassua, että uskot tavallaan sielunvaellukseen, mutta et kuitenkaan kohtaloon niin voimakkaasti :) Sehän olisi erinomaisen kätevää, jos kehoni tottuisi siihen alkoholiin. Ei tulisi koskaan humalaan :)
Jos tuo on äitisi mielestä normaalia, niin minä en ainakaan haluaisi olla normaali :) Olen jyrkästi jo sitä eroamistakin vastaan, vaikka se joissain tilanteissa onkin ihan paikallaan. Toivottavasti äitisi kuitenkin kunnioittaa sitä, että sinä elät elämäsi kuten haluat. Ja sittenhän se keinohedelmöitys olisi ihan passeli, jos kerran äitisi ei välitä kuin lapsenlapsista :)
Ei minun vanhemmat mitään henkilökohtaisuuksia intä. Äiti kyllä kyselee kovasti kaikkea tyhjänpäiväistä, mutta itseäni se lähinnä ärsyttää. Siksi kai välttelen vähän niidenkin seuraa :)
Eikä ne pelit usein kaksinkaan mitään kauhean kivoja ole. Isommalla porukalla ne ovat aina hauskempia.
Minäkin olen vaatteiden alla yleensä jo valmiiksi alasti :)
Sain vihdoin kokattua itselleni :) Lihat olisivatkin menneet muuten vanhaksi. Nyt taidan mennä syömään itseni turvoksiin :)
juttu :) Siis tuo sinun tiskaamisesi :)
Minäkin muuten jossain vaiheessa inhosin tiskaamista ihan kamalasti ja siksi sain joksikin tupaantulijaislahjaksi sellaisen pienen tiskikoneen. Mutta sitten tajusinkin yhtäkkiä, että oikeastaan pidänkin tiskaamisesta aika paljonkin :) Siinä on jotain sellaista kivaa tuloksellisuutta. Ja tykkään minun pinkkeistä tiskaushanskoista :)
Ja tiskasin nytkin korkokengät jalassa, se tekee siitä aina hauskempaa, kokeile sinäkin :) Ja tietty myös ne pinkit tiskaushanskat jos sinulla ei sellaisia vielä ole :)
Siinä intuitiossa on varmaan jotain sellaista, että se pitää jotenkin löytää. Kun niitä tuntemuksia on usein vaikea eroittaa, koska ne tosiaankin tulevat itsestään, vaikka voisi ajatella, että ne tulisivat ulkoapäin. Luulen, että niitä alkaa löytää enemmän, kunhan kuuntelee itseään, eikä ajattele. Se on vaan todella vaikeaa :) Ei ne minullakaan niin selkeitä ole, että tietäisin ja uskoisin aina, että tämä on juuri sellainen intuitiviinen tunne, mutta sitten kun ne toistuu ja huomaa sen, niin niitä ehkä oppii erottamaan ja tunnistamaan.
Pitäisi varmaan alkaa meditoida :) Harmi vaan, että ei riitä keskittymiskyky edes niiden kirjojen lukemiseen :)
Luin jostain, että sitä sellaista kuudetta aistia pystyy kyllä kehittämään.
Ja tuli muuten juuri mieleen, että ihmisiin liittyviä intuitiivisiä tunteita minulla ei varmaan ole oikein koskaan ollut kuin sinusta ja siskostani. Pääosin sinusta kuitenkin.
Minusta sinä muuten oikeasti tulkitset asioita ihan kummallisen hyvin :) Olen välillä ihmetellytkin sitä :)
Tuo on muuten totta, että varmaan ne asiat vaikuttavat toisiinsa molemminpäin.
Miksi ne muistot ovat piilossa....? :(
Millainen sinun on sitten olla nyt, kun sanot että pysyttelet pois muiden ihmisten läheisyydestä..? Kun en halua, että sinun olosi huononee mitenkään :(
Osaatko vieläkin kerätä niitä kaikkia onnen rippeitä..? Höpönassu yritäthän sinä itsekin olla mahdollisimman tyytyväinen elämään nyt..? En halua, että sinun olosi huononisi sen takia, että sanoin että minun oloni huononee niistä joistain asioista..
Pidäthän sinä huolta itsestäsi..?
Tiedä kuitenkin se, että minä haluaisin vielä joskus olla sinun läheisyydessäsi..
On tänäänkin taas tehnyt mieli niin paljon vaan halata sinua ja käpertyä kainaloosi ja silitellä sinua.
Minulle ainakin sinun läheisyytesi olisi enemmän, mitä voisin koskaan toivoa :) Ja tuntuu kaikkein kamalimmalta se, että en voi olla lähelläsi, kun sinulla on vaikeaa :(
Halailen aina peittoani ja toivon, että sinäkin tuntisit sen jotenkin :)
En nyt tajua yhtään, että mitä perspektiiviä tarkoitat..? Siis se liittyy siihen asiaan..?
Riippuu kohtalosta :) Tiedäthän ihan oikeasti sen, että kenenkään kohtalo ei voi olla mitään pahaa. Ei sellainen kuulu kellekään. Eikä etenkään sinulle, sinulle on olemassa ihan erilainen kohtalo.
Mutta olen siis ihan samaa mieltä siitä kohtalon uhmaamisesta :) Olen huomannut sen ihan selkeästi, että se on ainakin asia, jota en voi uhmata, että sinua rakastan ja niin sen kuuluu ollakin :) Siitä olen ihan täysin varma, että siitä ei pääse koskaan yli eikä ympäri :)
Ei minusta siinä ole mitään kovin hassua, että uskon sielunvaellukseen, mutta en niin voimakkaasti kohtaloon :)
Uskon minä siihen kohtaloon kyllä sillä tavalla, että joitain suuria linjauksia olisi, ja ne tapahtuvat ennemmin tai myöhemmin, tai ainakin joutuu elämään niin kauan, että ne varmasti tapahtuvat :)
Ja sitten uskon siihen, että jotkin asiat tapahtuvat tavalla tai toisella. Jossain kirjassa oli joskus sellainen ajatus, kun siinä kirjassa yhtä hahmoa uhattiin käsien murtamisella, mutta sitä ei tapahtunut, mutta myöhemmin ihan eri tilanteessa ja paikassa hänen kätensä katkaistiin, jotta hän ei voisi soittaa viulua tai jotain sellaista. Ja tuolla tavalla uskon myös siihen kohtaloon, että ehkä asiat tapahtuvat tavalla tai toisella. Mutta en niin usko siihen, että pahoja asioita on tarkoitettu tapahtuvaksi, niitä pidän aina hyvin surullisina sattumina, enkä minään ennaltamäärättyinä asioina.
Mutta minusta ihmiset vaikuttavat asioihin itse hyvinkin paljon. Siis sillä tavalla, että jos olisin päättänyt istua koko elämäni kotona tekemättä yhtään mitään, niin ei olisi edes ollut mahdollisuutta koskaan kohdata sinua. Sillä tavalla ihmiset mielestäni kuitenkin vaikuttavat asioihin.
Miten sinä sitten ajattelet kohtalosta?
Minä kyllä luulen, että se sinun kehosi on kyllä tottunut siihen alkoholiin sillä tavalla, että et varmaankaan tule niin helposti humalaan kuin joku toinen sinun painoinen mies.
Kai sinä nyt ilman alkoholiakin haluaisit toimia ihan hyvin :(
Etkö sinä sitten siis haluaisi tulla koskaan humalaan? Kun sanoit kuitenkin, että joit nuorempana humalahakuisesti.
Millainen se tila sinulla muuten on, kun olet humalassa? Tuntuuko kaikki vaikeat asiat silloin iloisemmilta, tai sellaisilta että niillä ei ole väliä, masentavimmilta, ärsyttävimmiltä vai miltä? Tai että millainen yleensä olet kun olet humalassa, tai millainen mielentila sinulla on?
Tämä alkoholijuttu on nyt huolestuttava asia, mutta pidetään ihan kaikkein ensimmäisenä huolta siitä, että sinun on mahdollisimman hyvä olla. Tiedän, että on muita asioita, jotka tekevät sen, että sinun on paha olla :( Ja pidetään ihan ensimmäiseksi huolta siitä, että sinun olosi on sellainen, että kestät. Jos se alkoholi auttaa nyt siihen, niin sitten se auttaa. Se on kaikkein tärkeintä, että kestät.
Sitä alkoholia ja sen haittavaikutuksia voisi oikeastaan alkaa miettiä vasta sitten, kun olosi olisi vähän parempi. Minä saan olla huolissani sinusta, mutta muista itse olla jonkin verran stressaamatta kuitenkin. Jooko?
tiskikoneeseen :) Mitään muita kotitöitä en inhoa, mutta tiskaaminen on kyllä aina yhtä vastenmielistä. Vielä kun on vähän sellainen pedantti mielenlaatu siinä :) Hmm... pinkeät tiskaushanskat :) Tuo kuulostaisi paremmalta kuin pinkit :) Miksi ihmeessä tiskasit korkokengät jalassa? En ole koskaan käyttänyt tiskaushanskoja, enkä taida ikinä käyttääkään :)
Ehkä minulla on sen verran sitä intuitiota, että kuuntelen aina silloin itseäni, kun pitää vältellä niitä menoja :) Ei minullakaan riittäisi keskittyminen mihinkään meditointiin.
En minä kyllä tiedä, miksi ne muistot ovat piilossa. Ehkä minulla on joku piilevä dementia :) Alan sitten vanhuksena elämään taas lapsuuttani :)
Kyllä minä olen ihan tyytyväinen elämään nyt. Jos tarvitsen seuraa, niin onneksi on nuo muutamat ystävät, joiden kanssa voi viettää aikaa. Eivätkä hekään ole kuitenkaan ikinä vaatimassa minua mihinkään. Meillä on ollut aika pitkään jo tapana kokoontua noin kerran viikossa ja saunoa sekä pelailla. Se riittää minulle sosiaaliseksi elämäksi :) Ja kun se hyvä ruokakin riittää tekemään minut onnelliseksi, niin pärjään ihan hyvin :)
Tarkoitin sitä perspektiiviä sillä tavalla, että kun aikaa kuluu, niin sitä oppii ajattelemaan asioista eri tavoin. Vaikka sitä kuinka yrittäisi, niin ei välttämättä näe kerralla niitä kaikkia puolia. Ja tuo nyt oli ajateltu ihan yleisesti.
Kyllä minä uskon, että ne pahatkin asiat kuuluvat siihen kohtaloon. Niillä on vähintäänkin aina joku tarkoitus. Ja kuten tiedät, niin olen eri mieltä tuosta ihmisen vaikutuksesta omaan elämäänsä :) Se mikä on tullakseen tulee ja täytyy vain ottaa se vastaan.
Kyllähän minä joskus humaltuakin tahdon. Mutta harvemmin kuitenkin. Ja en minä silloinkaan sitä mitenkään överiksi vedä. Siksi esimerkiksi juhannus on hyvä, että kun ottaa monta päivää, niin viimeisinä päivinä se alkoholi ei edes nouse enää kunnolla päähän, vaikka joisi todella paljon :) Minä olen humalassa aikalailla samanlainen, kuin selvinpäinkin. Joskus ehkä puhun vähän enemmän, mutta harvemmin sitäkään :)
En minä kyllä stressaa oikeastaan mistään :) Välinpitämättömyys itsestä on paljon helpompaa :) Minulla menee ehkä suurinpiirtein tuo 24 annosta viikossa, niin enhän ole silloin vielä yli sen riskirajan. Johtopäätös voisi siis olla, että juon sopivasti :)
Minun mielestä suurin osa ongelmista olisi selvitettävissä, jos vain on tahtoa. Tietysti esimerkiksi väkivalta on sellainen asia, missä eron ymmärrän. Mutta nykyään kun ei tavoitella mitään muuta kuin omaa etua ja nautintoa, niin tulos on tällainen. Avioliiton ja lasten tekemisen voisi nykyään kieltää lailla :) Joskus heitin sellaisen ajatuksen, että kaikille tehtäisiin tästä lähtien syntymässä pakkosterilointi. Tai vähintään siihen lapsien tekoon pitäisi tarvita joku lupa :) Onneksi ei itse tarvitse miettiä moisia :)
Kunhan vain ehdotin sitä :) Ei sinun tietenkään omia halujasi vastaan pidä toimia :)
Joskus kyllä ärsyynnyn äidilleni ihan toden teolla ja sitten vastailen yleensä vain kyllä tai ei-vastauksia. Ymmärrän kyllä hänenkin näkökantansa, mutta kun ei vain aina jaksaisi.
Minä olin äärettömän kova kyselemään. Ja kyselin kaikilta, en vain vanhemmiltani :) Tosin koulussa en sitten juuri ikinä kysellytkään mitään. Taisin varmaan tietää jo kaiken :)
Piru vie noita kavereita. Yksi kaveri nyt väkisin taas tyrkyttää yhtä menoa, josta olen joka vuosi onnistunut tähän mennessä luistamaan :) Se varmaan kyllä loukkaantuu, mutta kun ei vain jaksaisi. Taidan jättää vastaamatta sille mitään :)
Oli kyllä hyvää ruokaa :) Onneksi resepti on sen verran yksinkertainen, että minäkin osaan tehdä sen :) Vaan ihmetyttää silti, kuinka muutamasta aineesta voi saada noin hyvää. Voisit ehkä pitää tuosta, jos söisit sitä lihaa :)
Me ollaan sitten siinä tiskaamisessakin aika samanlaisia :) Minulla ei kyllä tarkkuus ole ainakaan mikään kovin hallitseva luonteenpiirre noin yleisesti, mutta esimerkiksi vaikka siinä tiskaamisessa olen aika tarkka.
Tarkistan aina jokaisen astian tiskikoneenkin jäljiltä :) Nuo tuollaiset pöytämallitiskikoneet ei kuulemma ole kyllä yhtä tehokkaitakaan, että veitset ainakin jää yleensä sellaisiksi laikullisiksi ja sitten ne on pestävä uudelleen.
Minulla on kyllä käsin tiskatessa se paha tapa, että huuhtelen astia hyvin usein juoksevan veden alla. Mutta sekin on sen tarkkuuden takia, eikä siksi, että välttämättä haluan kuluttaa vettä.
Hemmetti :) Kun sen viestin lähtemisessä kesti vähän aikaa, niin kerkesin silloin huomata, että olin tehnyt siihen pinkkiin pienen kirjoitusvirheen ja sitten tajusin mitä muuta pinkeistä tiuskaushanskoista voi kuvitella, vaikka olisin siis kirjoittanut sen oikeinkin :) Toivoin vaan mielessäni, että toivottavasti sinä et huomaa sitä ja tulkitse jotenkin oudosti :)
Pinkeät tiskaushanskat kuulostaa kyllä aika.. joltain, en tiedä :)
Voin kyllä hyvin kuvitella sellaiset pinkeät ja kiiltävät lateksihanskat. Sinulla itselläsi taitaa olla jokin lateksifetissi, kun ne pinkeät hanskat kerran kuulostivat paremmilta :)
Sellaiset kädessä voisi olla aika jännittävää tiskata.
Mutta kannattaa oikeastikin kokeilla tiskatatiskihanskat kädessä, se tekee siitä puuhasta ihan mielettömän paljon mukavampaa. Ja voi pestä niin kuumalla vedelläkin mitä vaan hanasta tulee. Eikä tule kädet ryppysiksi.
Siis ihan sellaisilla löysilläkin tiskaushanskoilla siis :)
En minä oikein tiedä mistä se korkokengät jalassa tiskaaminen johtuu. Välillä laitan ripsiväriä ihan vaan sitä varten, että alan siivota. Siis ei siksi, että se siivoominen olisi jokin suuri ja harvinainen tapahtuma :)
Vaan siksi, että tulee jotenkin iloisemmaksi, kun on hauskempaa :)
Silloin kun välttelet niitä menoja, niin se sinun intuitiosi taitaa olla aika huutava :)
Toivoisin kyllä, että joskus riittäisi keskittymiskyky meditointiin, se voisi olla ihan avartavaa. Mutta nyt ei kyllä todellakaan riitä. Tuli mieleen, että ehkä sillä tavallakin voisi oppia kuuntelemaan itseään, että kuuntelisi toista. Jos on vaan hiljaa toisen lähellä ja kuuntelee, niin varmaan silloin kuuntelee samalla itseään. Sellaiseen ehkä minunkin keskittymiskykynikin riittäisi. Ja ehkä se intuitio kehittyy niinkin, en tiedä.
Enkä nyt tarkoita mitään tantraa, vaikka varmaan siinäkin on samaa vaikutusta. Mutta siis jopa vaikka niin, että olisi hereillä, kun toinen nukkuu ja keskittyisi vaan siihen hetkeen. Luulisin ainakin, että silläkin tavalla oppisi kuuntelemaan myös itseään.
No hyvä, että voit viettää ystäviesi kanssa aikaa :) Ja taas sinun oli ihan vaivihkaa mainittava saunominen :)
Tulet sinä kyllä pienestä onnelliseksi, jos se hyvä ruokakin sen tekee :) Olen kyllä todella iloinen siitä, että olet osannut löytää elämästä tuollaisia pieniä iloja :)
Ja sanothan sitten jooko, jos se elämä ei tunnu oikein hyvältä, kun sitten pitää tehdä mitä pitää, kun eihän anneta sen mennä siihen, että sinun olisi ihan kamalan huono olla. Sanothan sinä sitten jos asiat alkavat tuntua siltä?
Kun vaikka sanoinkin siitä, että minuun sattuu, niin minuun sattuu kuitenkin enemmän se, että jos sinun ei ole niin hyvä olla kuin sinun voisi olla :(
Vähän ehkä tuntuu nyt pahalta, että sanoin niistä asioista.. kun tavallaan halusin, että tiedät että minusta tuntuu pahalta, mutta tavallaan taas en..
Toivon todella, että sinusta ihan oikeasti tuntuu tyytyväiseltä. Sanoisithan jos ei tunnu?
Minä olen kyllä yrittänyt nähdä kaikkien puolet, tiedän että se ei varmastikaan kuulostanut siltä, kun vaan valitin siitä miten minuun sattuu :( Kun kyllä tiedän sen paremmin kuin hyvin, että minä varmaan olen se viimeinen ihminen, joka siitä saa valittaa. Mutta kun en vaan voi sille mitään, että tunnen niin :(
No sen verran minun täytyy kyllä nyt muuttaa mielipidettäni, että olen sittenkin sitä mieltä, että jotkin pahat asiat voivat kuulua kohtaloon, mutta niillä on sitten todellakin se jokin tarkoitus, niin kuin sanoit. Kun esimerkiksi, jos nyt ei ajatella johtavissa asemissa olevia ihmisiä tai tiedeihmisiä, vaan kaikkia muita, niin minun mielestäni hyvin suuri osa ihmisistä, jotka ovat saaneet positiivista kehitystä aikaan maailmassa, ovat ihmisiä jotka ovat itse kokeneet jotain pahaa. Niin vaikka jos sitä ajattelee, niin voi kyllä hyvin sanoa, että ehkä ne pahat asiat kuuluu kohtaloon, koska ne johtavat johonkin lopputulokseen.
Mutta sitä en usko, että jollekin olisi olemassa paha kohtalo vain pahan vuoksi. Ehkä jostain Hitleristä nyt voisi sellaista sanoa, mutta ehkä sillä on jokin tarkoitus, mitä ei voi nähdä. Saattoihan se olla esimerkiksi sellainen kamala varoittava esimerkki, joka estää ihmisiä menemästä johonkin vielä kamalampaan maailmaan.
Mutta kai sinä nyt kuitenkin uskot jollain tasolla siihen, että ihmisillä on vaikutusta kohtaloonsa? Ainakin sillä tavalla, että voisi olla jokin kohtalo, mikä tapahtuu, mutta se pitää täyttää itse aktiivisesti?
Hyvä, että et stressaa, mutta älä ihan täysin välinpitämättömäksikään heittäydy.. :( Tosin minä varmaan olen jo sinusta huolissani meidän molempien puolesta :)
Tuo on hyvä, että et ole sen riskirajan yläpuolella. Se on todella hyvä.
Mutta ei nyt sellaista johtopäätöstä siitä pidä vetää, että sopivasti joisit, jos keikut riskirajalla. Hassu :)
Kun se riskirajakaan ei ole sitten mikään absoluuttinen.
Mutta yritetään siihen nyt keskittyä, että pysyisit todellakin sen riskirajan alapuolella. Se olisi tärkeää.
vähän perfektionistin vikaa. Ainakin sellaisissa asioissa, jotka tosissaan kiinnostavat. Vaikka se tiskaaminen ei olekaan yksi niistä :) Minäkin huuhtelen aina juoksevalla vedellä :) Enkä kyllä ole muutenkaan niin tarkka tuosta veden kulutuksesta. Saatan lutrailla joskus suihkussakin puoli tuntia :)
Sellainen lateksinen pinekä tiskauspuku voisi olla hieno :) Ainakin se olisi kätevä roiskeiden kannalta :) Minä pesen ilman hanskojakin aina niin kuumalla, kuin hanasta tulee eivätkä käteni sen pahemmin rypisty :)
Itse en oikein osaa sanoa tuosta intuition kehittämisestä, kun en ole aiheeseen niin perehtynyt. Tai ehkä minulla vain asioiden tulkinta perustuu enemmän havaintoihin. Niin kuin vaikka se, että pystyn tunnistamaan ihmisiä askelten äänistä :) Mutta luulen kyllä, että tuollainen kyky on kaikilla ihmisillä.
Kyllä minä sitten sanon, jos oikein pahalta tuntuu. Ja tietysti sinä saat ja pitääkin kertoa niistä ikävistäkin tuntemuksista. Luulisin, että se ainakin helpottaa, kun ei haudo niitä sisällään. Saathan sinä valittaa, jos siltä tuntuu :) Ei se minua haittaa, enkä ota siitä itseeni.
Minusta siihen kohtaloon ei voi ainakaan kovin suuressa mittakaavassa vaikuttaa. Kyllä sekin on minun mielestä kohtaloa, jos ei ole aktiivinen asioiden suhteen. Toteuttaahan silloinkin kuitenkin jotain.
Tietysti juon sen rajan väkisin täyteen :) Muuten kunto laskee :)
Tuo on ihan totta, että nykyään mennään yhteen monesti aivan väärin perustein. Ja sekin on totta, että ongelmat kasautuvat, jos niitä ei selvitetä. Yleensä siinä käy niin, että ne alkavat kerääntyä jomman kumman päähän, kun ei haluta/uskalleta tehdä aloitetta siihen puhumiseen. Sitten on vielä se, että tässä yksilökeskeisessä yhteiskunnassa ei enää kestetä sitä, kun arki tulee vastaan. Rakastuminen ja rakastaminen eivät ole samoja asioita. Rakkaus on aina tahdon asia. Monet hakevat vain uudestaan ja uudestaan sitä rakastumisen huumaa. Kun taas kestävät parisuhteet perustuvat täysin siihen arkeen. Tietysti nyt jotain piristettä pitää aina olla, mutta suurimmalta osaltahan se on arkea. Ja itseasiassa niin on myös yksin eläjilläkin. Mutta ei se suhde kyllä sellainenkaan saa olla, että joka viikko pidetään joku kokous sen tiimoilta :) Silloin puhutaan, jos on asiaa, mutta muuten siitä pitäisi yrittää nauttia :)
Vaikken nyt ehkä ihan niihin muihin elämiin uskokaan, niin inhoan silti tätä nykyajan hokemaa: Minulla on vain yksi elämä ja siitä on otettava kaikki irti. Joka siis hyvin yleisesti tarkoittaa sitä, että pannaan kaikkea mikä liikkuu :) Jos taas minä toteuttaisin tuota lausetta, niin maailmassa ei kohta olisi muita ihmisiä :)
Tuolla tavoin minäkin sen steriloinnin ajattelin. Päätetäänhän kaikki muukin ihmisten puolesta, niin miksi tuota ei voisi. Vähän samoista syistä vastustan jyrkästi myös hedelmöityshoitoja. Samaan aikaan hurskastellaan liikakansoituksesta ja sitten tuhlataan miljoonia keinohedelmöityksiin. Ei mene ihan meikäläisen järkeen :)
Minä keksin jossain vaiheessa koulussa loistavan keinon rauhassa olemiseksi. Kun en koskaan viitannut, niin sittenhän jotkut opettajat koittivat tietysti väkisin kysellä vastauksia. Joskus aloin sitten aina vastaamaan "En tiedä.", vaikka olisin tiennytkin, niin sitten ne pikkuhiljaa jättivät taas rauhaan :)
Kai se kaveri toivoisi, että tulisin, kun se tuntuu olevan aika tärkeä juttu hänelle. Ja tiedän kyllä, että se onkin. Mutta kun ei juuri jaksa kiinnostaa :)
Ruuanlaittohan on mukavaa :) Mutta itselleen ei jaksa kovin usein ja sitten kun joutuu vielä aina tiskaamaan :) Ja kyllä nuo muutkin hommat menevät. Sitä olen aina ihmetellyt, kuinka jotkut inhoavat imurointia :) Sehän on helppoa kuin mikä. Tosin ihan kauhean usein en kyllä jaksa siivota, mutta mitä sen on väliä, kun ei täällä ketään käy :) Lihan laittaminenhan on helppoa :) Kypsentää vain sen kunnolla, niin valmista tulee. Tietysti, jos haluaa oikein marinoida tai maustaa kunnolla, niin sitten voi tarvita vähän harjoitusta tai ainakin sen reseptin :) Tuli muuten mieleen sellainen, että sitten kun alat siihen lihaan tottumaan, niin jos aiot vaikka laittaa pihviä tms. ei välttämättä kannata ostaa sitä kaikkein edullisinta kumilihaa :) Itse kyllä tykkään muutenkin ostaa lihatiskiltä, jos oikein jotain hienompaa tai suurempaa laitan. Muuten menee kyllä ihan perus jauheliha, kanasuikaleet jne. linjalla :)
Onneksi en itse juuri muista uniani :)
oikein voit pestä niin kuumalla ilman hanskoja? Auts :) Eikö sinun kädet pala? Toivottavasti sieltä hanasta ei tule kovin kuumaa.
Sellaisten pinkeiden lateksipukujenkin pukeminen jo itsessään voisi varmaan olla mielenkiintoista. Tai ehkä se on vähemmän urheilusuoritus, miltä vaikuttaa näin ensalkuun :) Tai voisihan sitä aina maalata itsensä sillä sellaisella nestemäiselläkin lateksilla ennen kuin alkaa tiskata. Olisi aina vähän erilainen tiskauspuku, jos haluaisi käyttää luovuutta. Voi jättää vaikka selän avoimeksi. Tai no en itseasiassa tiedäkään voisiko. Mitenköhän se toimii.
Kuka sanoi ettei tiskaaminen voi olla hauskaa :) Ja ihan selvästi intuitiolla löysin sinun lateksifetissisi, kun aloin puhua niistä pinkeistä hanskoista :)
Onneksi me hukattiin ne niksipirkkaihmiset vaihtamalla ketjua, kun tuon sinun tiskauspukuidean joku niistä olisi vielä vienyt :)
En minäkään ikinä suihkusta missään viidessä minuutissa selviä :) Puoli tuntia voi minullakin mennä ihan hyvin :) Varmaan juuri äsken menikin taas :) Suihku on ehkä sellainen paikka, josta en meinaa päästä pois koskaan :) Olisi kivaa jos olisi amme, niin voisi hyvällä omalla tunnolla lotrata kauemminkin.
En siis itsekään siitä veden kulutuksesta tarkka ole, mutta aina tuntuu, että pitäisi olla. En tiedä.
Hassua tuo askelista tunnistaminen :) En minä vaan pysty :) Jotkin harvat ihmiset kyllä, mutta niiden kävelyssä onkin sitten jotain erikoista. Tunnistatko siis ihmisiä askelista, vaikka heillä ei mitään sellaista todella selkeää erikoispiirrettä olisikaan?
No mutta sanoisitko myös silloinkin, jos tuntuu keskiverto pahalta tai vähän pahalta..? :)
Kyllä se minua helpotti todella paljon, kun sain sanoa sinulle niistä ikävistäkin tunteista. Kiitos :)
Oikeasti helpotti jonkin verran. Kun se hautominen itsessään pahentaakin varmaan aina sellaisia todella satuttavia tunteita.
Vaikka en minä kyllä haluaisi valittaa.
Minä kuitenkin uskon niin, että pitää tehdä jotain saavuttaakseen jotain. Uskon siihen myös sen kohtalon kanssa. Ajattelen niin, että kohtalo ei hirveästi puuttuisi ihmisten elämään sen kohtalon saavuttamisessa. Ainoastaan silloin, jos ihmiset ovat menossa pahasti väärään suuntaan, kohtalo ohjaa takaisin raiteille. Niin minä oikeastaan ajattelen.
Voihan sen tietty niinkin ajatella, että passiivisuuskin vaikuttaisi kohtaloon. En vaan oikein osaa itse ajatella ihan niin. Jollain tavalla ehkä vähän kuitenkin.
Alkoholikunto. Vaikka parempi tietty rajan väkisin täyteen juominen kuin aina vahingossa ylittäminen. Ajattelen positiivisesti :)
Koetko muuten oikeasti jonkinlaisia vierotusoireita siitä alkoholista jo joskus..?
Se niiden ongelmien päähän kerääminen on kyllä paha juttu. Ja se on sinäänsä surullista, koska ne voivat olla joskus kasvaneet siellä päässäkin kokoa. Mutta positiivista on sentään se, että jos saa puhuttua, niin on jo voiton puolella. Se puhumisen aloittaminen voi olla niin vaikeaa.
Niin juuri, eivät rakastuminen ja rakastaminen tietenkään ole samoja asioita. Niitä kyllä jotenkin markkinoidaan sellaisina. Minusta ainakin median kautta välittyy jonkinlainen "ihanne", joka on sellainen, että rakastaminen on samanlaista kuin rakastuminen.
Vaikka minä en kyllä todellakaan näe noin, että rakkaus olisi tahdon asia. En missään nimessä koe niin. Minusta rakkaus on asia, jota vaan joko on tai ei ole ja parisuhde on sitten se tahdon asia. Koska rakastaa voi ilman sitoutumistakin ja silloinhan ei tarvitse kokea arkea, jos ei niin halua. Siksi minusta juuri se parisuhde on se tahdon asia. Ja toisaalta ehkä rakkaus tekee siitä sitten hyvin monena hetkenä vähän vähemmän tahdon asian, mutta ei joka hetki tietenkään.
Olet ihan oikeassa tuossa, että kestävät parisuhteet perustuvat ihan täysin siihen arkeen. Ja minusta kestävä arki perustuu kestävään rakkauteen. Ei siis rakastumiseen tietenkään. Ja ehkä kestävään arkeen liittyy myös jonkinlaiset samankaltaisuudet ja sellaiset.
Tuo on ihan kauhea ajatus, että joka viikko olisi jokin kokous parisuhteesta :) Vaikka ehkä joku laittaa senkin vinkin niksipirkkaan.
Olen ihan samaa mieltä siitä puhumisesta. Se, että yrittää myös nauttia eikö koko ajan mieti, on todella tärkeää.
Miten sinä ajattelet sen, kun sanoit että rakkaus on tahdon asia?
Tuntuuko sinusta muuten sitten siltä, että hakisit sitä rakastumisen huumaa, kun se loppuisi?
Tuo nykyajan hokema on muuten luonteeltaan jopa jotenkin painostava. Ainakin minä olen kokenut sen sellaisena. Ja sitä tulee muuten sellaisena piiloviestinäkin jokapuolelta, niin siksikin se painostaa.
En ole kyllä yrittänyt tulkita sitä hokemaa niin paljon, mutta sitähän se suurelta osin tarkoittaakin.
Minkäköhän takia nyt pitää ottaa kaikki irti, mutta ennen muinoin ei sitten tarvinnut? Liittyy tietty paljolti juuri yhteiskunnan muutoksiin ja jonkinlaiseen elämyksellisyyten ja kaikkeen sellaiseen, mutta sitä on vaan jännä miettiä, että se kuvitellaan nyt joksikin lopulliseksi oikeaksi tavaksi elää ja kokea, vaikka se ajatus liittyy juuri sellaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Että onko se sittenkään yksilöä ajatellen jokaiselle se paras tapa elää elämänsä? En tiedä. Sekosin nyt itsekin jo siinä mitä ajattelin sanoa :)
Ihan pakko kysyä, että siis toteuttaisit kumpaa lausetta, sitä elämästä kaiken irti ottamista vai kaiken liikkuvan panemista :)
Etten nyt ymmärtänyt vääriin :)
Ei mutta siis miksi sinusta tuntuu noin pahalta muista ihmisistä? :(
Ja mitä ajattelit tarkalleen..? :(
Olet taas jotenkin vihaisen oloinen. Minusta on hyvä, että se viha purkaantuu järkevästi ja päästät sitä ulos. Muita kuitenkaan vahingoittamatta :)
Muista aina, että vihaisuudessa ei ole mitään pahaa ja voit kertoa minullekin siitä jos tuntuu välillä vihaiselta. Jos vaan haluat purkaa sitä jotenkin. Miten sinä muuten yleensä purat vihaisuutta?
Kun jos on kokenut asioita, jotka satuttavat, niin sellaiset asiat varmaan jo itsessään luovat ihmisen sisälle sellaista vihaisuuden tunnetta, jota ei osaa kohdistaa.
Vai oletko omasta mielestäsi ehkä vähän vittuuntunut johonkin? Voit sinä sanoa, jos vaikka minä olen seonnut :)
Tuo on kyllä ihan totta myös, mitä sanoit noista hedelmöityshoidoista. Mutta kai länsimaissa on vaan sellainen juttu, että liikakansoituksesta ja sellaisesta ei olla konkreettisesti huolissaan ennen kuin niiden vaikutus osuu tänne. Ja tännehän se ei heti ensimmäisenä osu. Ainakaan suoraan.
Mutta sen verran kyllä ymmärrän ne hedelmöityshoidot, kun koska lapsientekeminen on biologisesti ajatellen niin tärkeä asia, niin ihmisissä voi olla hyvinkin suuri tarve siihen ja joillain ihmisillä se tarve voi varmasti olla hyvinkin suuri ja uskon, että sellaisille ihmisille voi olla hyvin musertavaa se, että eivät saisi lapsia, vaikka kovasti yrittäisivät ja toivoisivat.
Onhan siinä tietty sitä itsekkyyttä, kun katsoo sitä juuri vaikka liikakansoituksen valossa, mutta ehkä ihminen ei voi biologialle mitään.
Tuo on aika mielenkiintoinen keino tuo sinun keinosi :)
Minulla oli joku vuosi koulussa, kun viittasin aika paljon, mutta en minäkään viitannut kovin usein. Lukiossakin varmaan yhden käden sormilla laskettavan määrän :)
Tuollaista keinoa en kyllä koskaan keksinyt :) Mutta ei minua koskaan niin hirveästi haitannut vaikka joskus kyselivätkin. Paitsi se oli kamalaa, kun aika pitkän aikaa ainut, joka opiskeli ranskaa, niin jouduin olla sen opettajan kanssa kahdestaan ja vastata jokaikiseen kysymykseen ja näyttää kaikki tekemättömät läksyt. Se ei ollut yhtään kivaa :) Tosin se opettaja oli ihan hassu nainen ja antoi karkkia ja keksejä :)
Minäkään en tosiaan jaksa itselleni sitä ruokaa useinkaan tehdä. Mistäköhän sekin oikein johtuu, vaikka siitä ruuanlaittamisesta pitääkin? Voihan siinä tietty olla sekin, että ainakin minusta on kaikkein kivoin laittaa ruokaa silloin, kun vaikka sisko istuu edes keittiössä. Ehkä siinä on jokin seurajuttukin, en tiedä. Vaikka jaksan laittaa sitä kyllä ilmankin seuraa.
Minä pidän lattioiden pesemisestä enemmän kuin imuroinnista :) Imuria on raskasta liikuttaa :) Imuri on muuten yksi harvoista kodinkoneista, joita en ole vielä rikkonut. Kerran kyllä vahingossa tukin sen niin pahasti, että se ei siitä meinannut selvitä :) Se oli aika koomista.
Kävelin jonkin aikaa sitten kaupan lihaosaston läpi ja olin ihan hukassa :)
Tiedän makkaran, lauantaimakkaran, paistijauhelihan ja muut jauhelihat, kinkkusuikaleet ja nakit :) Kaikki muu on vähän hakusessa :)
Mistä lihasta jokin lehtipihvikin tehdään? Tai että mitä se on nimeltään? Tuntuu vähän tyhmältä :) Tiedän, että ei ainakaan jauhelihasta :)
Tosin jaksaisinkohan minä edes lehtipihviä nuijiakaan :)
Pitäisi olla jokin sellainen aloittelevan lihansyöjän opaskirja. Olen vähän liian hyvin onnistunut sulkemaan korvani noista asioista :)
Jauhelihaa minä sentään onneksi osaan käyttää :)
Minä olisin jo tyytyväinen, jos löytäisin sieltä sen kumilihan :) Kun ei ole oikeen aavistusta mitä lihaa pihviä varten todellakin pitäisi etsiä :) Onneksi ei tarvitse myöntää kasvotusten, niin voin hävetä täällä ihan rauhassa :)
Aina voi tietty tiirailla niitä paketteja, että mikä näyttää sellaiselta, että siitä saisi tehtyä sitä, mitä haluaa :)
En minäkään kovin paljon uniani muista, ilmeisesti ainoastaan nuo tuollaiset mielikuvitukseni huippuaikaansaannokset :)
ei pidä niin kauaa niitä siinä veden alla :) Kyllä sieltä iha tarpeeksi kuumaa tulee.
Kylläpäs minulla nyt on paljon fetissejä :) Luulen kyllä, että se tiskaaminen olisi entistä vastenmielisempää, jos ensin pitäisi ahtaa itsensä johonkin lateksipukuun :)
En minä aina luttaile, mutta joskus tulee sitä tehtyä. Voin kyllä suoriutua siitä viidessä minuutissakin. Minä taas en välttämättä ammeesta niin innostuisi. Ehkä poreamme voisi mennä, mutta ei muuten. Mieluummin se sauna sitten :)
Kyllä minä yleensä tunnistan, jos olen vähän enemmän kuullut niitä askelia. Ei se tietysti tuosta vaan heti käy :)
Ainahan sitä jotain täytyy tehdä, jos haluaa jotain saavuttaa. Mutta entäs, jos ei halua saavuttaa mitään, niin eikö sekin ole kohtaloa omalla tavallaan?
Ei minulla kyllä alkoholista tai mistään muustakaan ole ikinä ollut vieroitusoireita. Paitsi jos nälkä ja jano lasketaan sellaisiksi :) Ja tässä tapauksessa ihan minkä tahansa nesteen jano :)
Minä näen sen sillä tavalla, että kun se rakastumisen huuma häviää, niin sitten ihmisen on tehtävä päätös, että haluaako rakastaa sitä toista jatkossakin. Ja mieluiten se päätös olisi sitten pidettävä vaikeuksienkin edessä. Tietysti väkivalta ja pettämiset ovat asia erikseen. Minusta rakastaminen kyllä tarkoittaa aina sitoutumista yhteen ihmiseen. Mutta ei sen aina tietysti tarvitse tarkoittaa yhdessä asumista. En minä ole koskaan ollut sen huuman perään. Mieluiten välttäisin sen kokonaan :)
Ihan yksilöä ajatellen se ei todellakaan ole paras tai ainoa tapa elää elämää. Kun on vain niin paljon valinnan varaa, niin kai sekin tuo vähän sellaista "Kaikki heti mulle"-asennetta. Kun yksi juttu on kokeiltu, niin kulman takana on heti seuraava. Mutta usein se kyllä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät elä tässä hetkessä. Vaikka kuinka hankkisivat elämyksiä. Aina on katse vain johonkin muualle, kuin siihen, mitä elämässä on.
Tarkoitin tuota ensimmäistä osaa, mutta se toinenkin varmaan johtaisi samoihin lopputuloksiin :)
En minä vihainen ole. Itseasiassa olen sitä todella harvoin. En edes halua olla tosi vihainen, koska joskus saattaa napsahtaa. Kyllä minä olen aina ollut vittuuntunut muihin ihmisiin ja siksi olen sitä mieltä, että atomipommi ja napalmi ovat parhaita keksintöjämme :) En minä oikeasti ketään aio tappaa, koska siitä joutuu vankilaan. Mutta jos ei joutuisi, niin voi olla, että riehuisin niin kauan, kunnes joku lopettaisi minut.
No näkyyhän se jo nyt täälläkin pakolaisten muodossa. Ja ensinnäkin mikä ihmeen velvollisuus meillä on edes auttaa pakolaisia, sitä en ole koskaan ymmärtänyt. Rajat kiinni vaan :) Ja mitä tuohon biologiaan ja lapsien haluamiseen tulee, niin adoptio on aina vaihtoehto. Ai niin, mutta kun sen pitää olla oma :) Tietysti se on musertavaa, mutta pitää täällä muidenkin hyväksyä tosiasioita. Ajattelepa vaikka niitä homopareja, jotka haluaisivat oman lapsen. Tietysti joku synnyttäjä voi löytyä, mutta eihän se silloinkaan ole niille kuin puoliksi oma.
Seurassa saa usein apuakin siihen ruuanlaittoon. Sinun täytyy varmaan tilata itsellesi sellainen tv-shopin imuri. Nehän ovat kevyitä ja käteviä :)
Kaippa se lehtipihvi naudanlihaa on. Pihvilihaa on monenlaisia, ulkofilettä, sisäfilettä, kassleria ja muitankin. Mutta nuo nyt on varmaan yleisimmät. Sen lehtipihvinkin saa varmaan valmiiksi nuijittuna, kun pyytää. Jos siis ostaa tiskiltä :)
Vai huippuaikaansaannokset :) Taisi olla oikeasti painajainen :)
kun hemmetin sisko soitti ennen kuin olin edes työpaikalta kerinnyt lähteä, että on täällä. Kun kuulemma kavereidensa kanssa päättivät tulla katsomaan minua. Päätti tulla yllättäen, niin en pääse luistamaan, vaikka kuinka yritin :)
Pitää lähteä nyt syömään niiden kanssa, kun odottavat jo jossain kaupungilla. Kirjoitan sitten, kun olen päässyt niistä joskus eroon :) Toivottavasti saan vältettyä sen, että haluaisivat tulla kylään :)
vältyttyä niiden kyläilemiseltä. Kun piti kuulemma äitiä varten tulla tarkistamaan, että jos löytyisi jotain merkkejä miehistä. Enkä meinannut saada niitä lähtemään senkään jälkeen, kun saivat hiusharjatkin hiusten väreistä tutkittua :) Melkein sai työntää ovesta pihalle, tai työnsinkin :)
Onkohan sinun kätesi tunnottomat tai jotain :) Taitavat olla :) Kun minäkin kestän kyllä todella kuumaa ja kaikki aina joskus valittivat siitä, että muka paloivat, jos menivät heti minun jälkeen suihkuun, mutta en ikinä pystyisi pesemään astioita niin kuumalla, kun hanasta tulee.
Eikö olekin hyvä, että minä kerron sinulle niistä fetisseistäsi, niin tiedät mitä haluta :) Ja ties mitä sinusta vielä löytyy :)
Tosin ehkä ei ole hirveän käytännöllistä, jos on ihan hirveästi fetissejä, kun eikö se kuitenkin ihan kirjaimellisesti tarkoita sitä, että ei saa tyydytystä ilman niitä asioita. Niin olisi varmaan ehkä jotenkin hankalaa löytää aina se lateksipukuun pukeutunut mummo :) Vaikka ei tietenkään mahdotonta :) Ja jos vihjaat siitä niille jehoville, niin luulen, että nekin voivat auttaa, jos vain kuuntelet siitä uskonnostakin.
Poreammekin olisi kyllä kiva. Amme on kiva siihen asti, kunnes vesi haalenee. Ja taas sinun oli mainittava se sauna :)
Niin, kyllä minullakin se sauna voittaisi sen ammeen.
Olen miettinyt niin, että se jos ei halua saavuttaa mitään ei tavallaan olisi kohtaloa, koska kohtalo ei koskaan ole haluamisen tai tahdon asia. Vaikka voi kohtalo joskus olla sellainen, mitä tahtoo tai sitten ei.
Minusta kohtalo on sitä, että vaikka kuinka yrittäisi, ei saavuta mitään tai sitten jotain koko ajan tulee vaikka juoksisi karkuun. Eli se ettei tapahdu jotain voi olla siksi, että sen ei juuri silloin kuulu tapahtua vaikka yrittäisi, tai sitten sen ei kuulu tapahtua ollenkaan. Siksi en oikein usko sellaiseenkaan, että joku ihminen ei oikeasti koskaan voisi saavuttaa mitään. Koska ehkä aiemmat vastoinkäymiset ovat olleet kohtaloa ja ne ovat tähdänneet johonkin muuhun tai niiden aika ei ole ollut vielä tapahtua.
Niin ainakin ajattelen.
Näen tuon rakastumisasian samalla tavalla kuin sinäkin, mutta ajattelin sen vain niin, että se päätös olisi, että haluaako pysyä toisen kanssa. Mutta suurinpiirtein samoin ajattelin.
Ja minusta muuten tuo on päätös, joka pitää tehdä jo ennen kuin se rakastumisen huuma häviää. Ja olen myös sitä mieltä, että se on päätös, joka pitäisi pitää niiden vaikeuksienkin edessä. Ihan ehdottomasti.
Kyllä minustakin siis rakastaminen tarkottaa sitoutumista yhteen ihmiseen, tai se rakkaus tavallaan tarvitsee sen pysyäkseen terveenä ja elossa. Mutta silti voi kyllä rakastaa ihmistä, johon ei ole sitoutunutkaan. Vaikka ehkä se sitten joskus voi loppuakin se rakkaus juuri sen sitoutumattomuuden vuoksi. En tiedä.
Miksi haluaisit välttää sen huuman? Tietty ymmärrän sen kyllä sillä tavalla, että olisi tietysti kiva jos olisi vaan ihan vakaata arkea ja voisi vaan rakastaa.
Tuli muuten mieleen, että ajatteletko sinä niin, että minä olisin vain sen huuman perään ja sitten kyllästyisin kun se loppuisi tai jotain sellaista? Tai pelkäätkö, että niin voisi käydä?
Kun ei se todellakaan ole niin. Ja kyllä minä tiedän niiden erot.
Ja itseasiassa muuten olen kai rakastunut sinuun alunperin ilman sitä rakastumisvaihetta.
Tuo on kyllä totta, että ihmiset eivät elä hetkessä, jos koko ajan keskittyvät niihin elämyksien hakemiseen.
Siksi ehkä niitä haetaankin sitten niin paljon, kun mistään ei saa täyttymystä, kun ei todellakaan elä niissä hetkissä.
Onko sinulla ollut sitten jo jonkin verran sellaisia hetkiä, että on tuntunut, että voisi napsahtaa?
Siksi se on todella paha, että jos et koe sitä vihaa, koska sitten se kerääntyy :(
Minusta sitä pitäisi yrittää purkaa sillä tavalla järkevästi. En tiedä oletko samaa mieltä.
Tuntuuko sinusta, että jos olet vihainen, niin teet jotain, mikä kaduttaa jälkeenpäin? Ihan mitä tahansa sellaista. Tai siis osaatko olla vihainen mitenkään suuntaamatta sitä vihaisuutta tekoihin?
Kun vihakin on ihan samanlainen tunne, kuin muutkin tunteet ja sen voisi kohdata ihan ilman, että mitään pahaa tapahtuu.
Tiedäthän sinä aina sen, että voit olla vihainen ja sanoa siitä, eikä silloinkaan pitäisi tapahtua mitään pahaa. Ainakin, jos olisit minulle vihainen ja kertoisit siitä ja olisit vihainen, niin ei se sinun vihaisuus johtaisi minussa mihinkään negatiivisiin ajatuksiin sinua kohtaan vain sen vihaisuuden takia.
Vai tuntuuko sinusta siltä, että päästät sitä vihaa uloskin?
Onko se viha mitä tunnet sitten mielestäsi kohdistettua vai kohdistamatonta?
Älä sillä tavalla koskaan riehu, höpönassu :(
Miksi sinusta tuntuu, että se olisi sellainen asia, joka auttaisi? Vai tuntuisiko se vaan jotenkin tyydyttävältä?
Kun sillä tavalla ei ainakaan käsittele sitä vihaansa, vaan vain toteuttaa vihaansa :(
Olen surullinen, että sinusta tuntuu tuolta :(
Vaikka nyt se Thaimaa ja ne löysät lait saivat vähän eri valon, kun kerroit tuon :) Tosin ehkä ne lait ja valvonta on sellaista vain sillä yhdellä osa-alueella :)
Sellainen inhimillinen velvollisuus? Tai sitten ihan oikeastikin velvollisuus, kun me "länsimaat" vauhditamme eniten ilmastonmuutosta ja ilmastonmuutos tekee eniten tuhoja niillä alueilla, joista pakolaisia tulee jonkin verran. Ja sitten taas jo sinäänsäkin se ilmastonmuutos vaikuttaa elinoloihin epävakaasti, että jos on huono tilanne, niin sotiminen ja taistelu alkaa yleensä aina siinä vaiheessa, kun ihmisiltä loppuu ruoka. Ja ilmastonmuutos vauhdittaa sitä tietyillä alueilla.
Olet oikeastaan aika oikeassa noista hedelmöityshoidoista. Juuri kun ajattelee vaikka niitä homoparejakin.
Mutta kun tämä on tätä yksilökeskeistä aikakautta, niin noin ei kuitenkaan ajatella.
Niin, sekin on tietysti todella kiva siinä seurassa, että voi tehdä ruokaa yhdessä.
Tuo on niin kiva, kun sinulla on aina ratkaisu kaikkiin minun voimanpuuteongelmiin :) Mutta ehkä pärjään tällä imurilla, kun imuroitava pinta-alakin on niin pieni :)
Nyt osaisin sitten jo löytää pihvilihaa, kiitos :)
Mitä eroa ulkofileellä ja sisäfileellä on? Maistuuko ne jotenkin erilaisilta?
Tuo ei tullut edes mieleen, että niitä voisi saada valmiiksi nuijittuina :) Täytyy joskus kysyä kaupasta, että saisiko niiltä limsapullojakin valmiiksi avattuina :)
Onneksi minä voin kysellä sinulta näitä lihakysymyksiä :) Et ainakaan toivottavasti heti oleta minun olevan lesbo tai jotain muuta yhtä tyhmää :) Ja jaksat vielä vastaillakin minuun tyhmiin kysymyksiin :)
Mutta onneksi siis tiedän ainakin jo sen jauhelihan toimintaperiaatteen ja muistan ainakin, että pidin aina jauhelihasta todella paljon.
Ei se ollut lähelläkään painajaista :) Mutta se on siis puhtaasti minun alitajuntani vika, kun kyllähän minä sen itse kuitenkin tiedän, että jos me mitään sellaista tehtäisiin niin täysin painajaismaistahan se olisi :) Kun pelkkä sinun kohtaaminenkin aiheuttaisi minulle niitä traumoja :)
ole ihan mukavaa, kun joku välillä kyläilee :) Eivätkö sitten löytäneet kaivattuja todisteita? :)
Se juju onkin siinä, ettei anna niiden käsien olla siinä kuumassa niin kauaa. Kyllähän ne palavat, jos siinä alla koko ajan pitää. Mutta toisaalta kivun taas pystyy kestämään :)
Lateksipukuinen mummo olisi kyllä aika irvokas näky :)
Ehkä se kohtalo menee noin. Menee vain omat aivoni solmuun, kun on vähän monimutkaista ajatella noin :)
Totta, että voi rakastua ilman sitoutumista ja voi rakastaakin, vaikka ei voisi toisen kanssa ollakaan. Olet aivan oikeassa siinä. Se huuma on pettävää ja siihen monet voivat jäädä koukkuun. Minä en vain oikein pidä minkäänlaisista tunenkuohuista. Parempi, kun ei olisi tunteita ollenkaan. Elämä olisi silloin paljon mukavampaa :) Ja uskon minä kyllä sinua, mutta kun tiedät, etten voi vain luottaa muihin...
Ei minun viha keräänny, mutta tiedän sen, että jos minut ärsytetään aivan tappiin, niin sitten en välttämättä pysty enää kontrolloimaan itseäni. Toivottavasti niin eikäy koskaan. En minä mitenkään aktiivisesti vihaa tunne, mutta kyllähän se tyydyttäisi, jos saisi päästää useimmista ihmisistä ilmat pihalle. Minä nyt vain olen tällainen misantrooppi :)
Kyllä minusta vaikkapa Kiina ja Intia ovat aika voimakkaasti vauhdittamassa ilmastonmuutosta. Ja sitten taas toisaalta se väestön liikakasvu ei tapahdu länsimaissa. Onko se todella meidän ongelma, jos muualla lisäännytään kuin kanit ja ruoka ei riitä? Sitä vähän ihmettelen. Onhan sen hyvä ehkä valistaa muita, mutta kun tuntuu, ettei se valistus paljoa auta. Ja tässä kuviossa uskonnoillakin on liian suuri rooli.
Kai niissä voi jotain makueroakin vähän olla, mutta ne leikataan eläimen eri osista :) Koostumukseltaan ovat ehkä vähän erilaisia. Miksi muuten olettaisin, että olet lesbo, kun kyselet lihoista :)
Hyvä, että tiedät sentään mihin sellaiset kohtaamiset johtaisi :) Se on tervettä järkeä se :)
välillä ihan mukavaa, kun joku joskus kyläilee, mutta kun sisko ei ikinä mitään muuta teekään, kuin dissaa minua :) Vaikka naurattaa se minuakin, mutta silti :) Ja etenkin jos sillä on niitä kavereitaan mukana, niin kolme yhtä vastaan on epäreilua :)
En saanut niille neuvottua edes ajo-ohjeita pois täältä ilman kauheaa kuittailua. Niissä on kyllä vaan jotain vikaa, kun eikö se olekin jossain kohdassa ihan järkevästi sanottu, että pitää ajaa risteyksestä suoraan vasemmalle? Vaikka ehkä ne nauroi myös sille, että en ikinä muista kumpi on vasen ja kumpi oikea. Ja eikö muuten umpireikä ole ihan ymmärrettävä ja oikea sana?
Eivät löytäneet mitään todisteita, paha löytää kun ne ovat aika olemattomia :) Vaikka sisko kyllä sanoi, että kertoo äidille, että oli vähän turhan epäilyttävää, kun yhtään mitään ei löytynyt..
Että tarpeeksi paha, kun on äiti jolla on vähän turhan vilkas mielikuvitus, ja sitten tuollainen sisko :)
Tosin silläkin alkaa olla ihan liian vilkas mielikuvitus, kun on ollut yhtäkkiä ihan koko ajan tulossa mun luokse nähdäkseen, että huolinko sen eli että mulla ei olisi mitään muuta menoa. Ei se koskaan ennen ole edes halunnut tulla käymään, ja nyt se olisi koko ajan tulossa yöksi. Onneksi pystyin luistamaan, vaikka tarviikin perjantaina mennä sen kanssa etsimään äidille ja isälle sun muille joululahjoja.
No en minä vaan voi edes nopeasti koskea siihen veteen jos se on oikeasti kuumaa. Ja mistäs sinä sen itse tietäisit, vaikka kätesi olisivatkin tulleet suht tunnottomiksi :) Kun siltä tuo kuulostaa :)
En kommentoi mitään siitä lateksipukuisesta mummosta, omathan ovat mielihalusi :) Ja jokaisella saa olla omat fetissinsä :)
Tosin voin kuvitella sen mummon liian hyvin, että olen varmaan joskus vahingossa nähnyt sellaisen ja irvokas on kyllä erittäin sopiva sana kuvaamaan sitä näkyä.
Vaikka tietty se ilman sitoutumista rakastaminen on varmaankin vähän eri asia kuitenkin. Ja se on myös kaikkein häilyvin ja helpoiten häviävin rakkaus, koska ei nimenomaan ole niitä sitoumuksia.
No eipäs elämä ilman tunteita mukavampaa olisi :) Tiedän kyllä, että et luota niihin tunteisiin, mutta eihän ne silti mitään läpimätiä ole :) Onhan tunteissa paljon kaikkea kivaa ja hyvää :)
Miksi et pidä niistä tunnekuohuista? Tiedän, että ajattelet niin, että vapaasti tunteminen johtaa johonkin kamalaan. En ole siitä samaa mieltä :) Mutta siis jos et ajattelisi sitä, niin olisiko tunnekuohut silloinkin paha asia?
Minäkin pidän kyllä sellaisesta tasaisesta olosta paljon, mutta en voi sanoa etteikö tuntuisi hyvältä se, että saat minussa aika paljon tunteita kuohumaan ihan näinkin :) Siis positiivisia sellaisia :)
Luulen, että tuossa kyllä taidat olla oikeassa, että se huuma voi olla pettävää. Ja se varmaan on muuten aika suurelta osin syy niihin lukuisiin avioeroihin, kun ihmiset ei kai sitten oikein vaivaudu todella miettimään, että rakastaako sitä ihmistä todella sen huumankin jälkeen. Tai ehkä se voi siinä pahimmassa huumassa olla aika vaikea asia nähdä.
Siksi ne asiat pitäisi selvittää etukäteen itselleen.
Kun on ollut niin paljon aikaa ajatella, niin minä ainakin tiedän omat tunteeni ihan tarkalleen. Ja minusta olisi sinunkin takiasi väärin, jos en tuntisi omia tunteitani sinua kohtaan ja tietäisi sitä, että sinua minä vaan rakastan. Eikä edes pelota tippaakaan mitkään ajatukset arjesta tai mistään, kun tiedän että rakastaisin ihan hirveästi silloinkin :)
Tiedänhän minä sen, että et voi luottaa muihin. Ja ymmärrän sen. Toivoisin vain, että voisit joskus luottaa minuun sillä samalla tavalla, kun luotat vaikka ystäviisi..
Kun luotathan sinä heihin varmaan sen verran, että tiedät voivasi olla ihan sellainen kuin olet, eivätkä he hylkää sinua? Jos voisit joskus minuunkin luottaa niin..?
No hyvä jos se viha ei keräänny. Jos se ei keräänny, niin sitten on varmaan hyvä keksiä niitä tapoja, joilla itsensä saa rauhoitettua. Osaatko rauhoittaa itseäsi, jos vihan tunne iskee päälle oikein kunnolla?
Oletko yrittänyt miettiä sitä, että liittyykö siihen vihaan yleensä niitä muita tunteita? Vaikka turhautumista tai pettymistä tai jotain muuta sellaista? Kun nehän ovat kuitenkin ihan eri tunteita, vaikka voivat usein laukaista sellaista ärtymystä ja vihaa. Kun olisi ehkä hyvä aina erotella nekin tunteet toisistaan. Ja varmaan muuten jos yrittää yleisesti olla stressaamatta, niin selviää sen vihan tunteenkin kanssa paremmin. Ehkä, en tiedä? No joka tapauksessa se on vaan todella tärkeää, että yrität aina olla pahemmin stressaamatta asioista. Sinun on paljon parempi niin :) Vaikka en minä nyt sitä täyttä välinpitämättömyyttäkään tarkoita :) Sellainen kultainen keskitie olisi kiva :)
Onko se ihmisistä ilmojen pihalle päästäminen sitten sellainen asia, joka tyydyttäisi kaikista pahoista asioista eniten?
Mutta älä koskaan edes suunnittele tekeväsi sitä kenellekään, jooko. Luulen, että ne ihmiset ei välttämättä tykkäisi :) Pelaa mielummin vaikka nintendoa :) Kai sekin jonkinlaista tyydytystä antaa? :)
Minulle on muuten tullut ihan jostain lapsesta asti aina tuosta misantrooppi-sanasta mieleen antiloopit :) Oletinkin varmaan joskus pienenä, että se liittyy jotenkin niihin. Niin en voi vieläkään mitään sille, että kun sanoit tuon, niin ajattelen vain sellaisia vapaita ja iloisia antilooppeja :)
Tuo on kyllä totta, että ovat jotkin muutkin maat vauhdittamassa sitä ilmastonmuutosta aika paljon. Mutta toisaalta siihen väestön liikakasvuun liittyy myös usein huonot ja/tai epävakaat elinolot ja silloinhan ne ihmiset tekevät paljon lapsia, jotta olisi suurempi mahdollisuus, että edes joku selviäisi hengissä aikuiseksi huolehtimaan vanhemmistaan. Ja kun länsimaat ovat riistäneet juuri vaikka monea afrikan maata, niin ne huonot olot ovat minusta suureksi osaksi länsimaiden syytä. Ja juuri vaikka sisällissodatkin, koska eurooppalaisethan sen Afrikan sillä viivottimella jakoivat ja sen vaikutukset näkyy vieläkin ihan selvästi.
Että kun ei voi oikeastaan sanoa, että niissä ihmisissä itsessään olisi jotain vikaa, kun lisääntyvät niin paljon. Se johtuu niin paljon juuri vaikka niistä oloista. Ja sitten tietty juuri ne tavat ja oikeiksi katsottut asiat ja sellaiset vaikuttavat kanssa.
Ja onhan niissä hyvin köyhissä ja epävakaissa maissa sekin, että ei siellä ole jokaiselle ihmiselle ehkäisymenetelmiä saatavillakaan edes.
Ahaa :) Nyt selvensit tuonkin dilemman :) Tosin mietin vaan, että jos sisäfile on sen eläimen sisältä, niin miten ulkofile voi olla sen eläimen ulkopuolelta.. Ne on nimetty epäloogisesti :)
Millä perusteella se sitten pitää päättää, että haluaako tehdä pihvin ulko- vai sisäfileestä? Vai tehdäänkö jokin ruoka aina perinteisesti jommasta kummasta? Vai pitääkö se aina päättää erikseen kummasta haluaa tehdä?
Ei siinä varmaan mitään syytä olisikaan, miksi olettaisit että olisin lesbo, kun kyselen lihoista, mutta kun ei minun äitikään sen viisaampia johtopäätöksiä ikinä tee :) Tai ei ainakaan tarvitse enemmän perusteita :)
Ai siis tarkoitat, että hyvä että tiedän, että kohtaamisemme johtaisi nimenomaan siihen, että me tehtäisiin jotain sellaista... :) Vai tulkitsenko nyt ihan tahallani väärin tuon, mitä sanoit :) Olet kyllä nyt vähän turhan varma asiasta :) Että saat vai minut kaadettua ihan tuosta vaan :)
Ja mistäpä sinä tiedät edes, että mitä me tarkalleen siinä unessani tehtiin :) Niin ethän edes tiedä mistä puhuin :) Saatettiinhan me vaikka suunnistaa tai haravoida lehtiä, enhän minä sitä kertonut :)
Nyt pitäisi jaksaa mennä ulos sen verran, että tarkistaisin autosta öljyt, kun se on tainnut alkaa rosvota niitä. En jaksaisi ikinä katsella niitä, mutta on varmaan nyt pakko :)
No mitä vikaa niissä viesteissä nyt muka oli?
Juuri kun yritin lähettää sinulle tämän viestin niin se yksi koko ketju oli hävinnyt.
Onkohan tässä jotain vikaa, vai kirjoitellaanko me muka jotain epäsopivaa. Vai saakohan jotkin moderaattorit palkkaa aina poistettujen viestimäärien perusteella :) Toivottavasti luet tämän nopeasti jos tämäkin viesti vaikka katoaa pian :)
Pitäisiköhän meidän nyt keksiä jotain uusia kommunikointikeinoja..? Hemmetti, inhottavaa.
Tai ehkä tuo tämän ketjun aloittaja on laittanut tuon sähköpostiosoitteensa tuohon kenttään, eikä kestä enää, kun jokaisesta meidän viestistä tulee ilmoitus :)
Nyt sinä kiusaat vielä enemmän :) Meinasin tukehtua johonkin minttupastilliin, kun luin tuon mitä sanoit siitä sinulle kertomisesta jos en kestä :) Oliko sinun pakko sanoa tuo, kun sain tehtyä jotakin sille ololle vähän aikaa sitten, mutta nyt se taas pamahti päälle :) Senkin ilkimys, älä kiusaa :)
Nyt pitää ehkä vähän rauhoittua, niin ehkä kirjoittaminenkin sujuisi paremmin, kun tulee ihan koko ajan kirjoitusvirheitäkin :)
Täytyy muuten nyt myöntää, että olen vähän muuttanut näkemyksiäni homoseksuaalisuudesta. Ennen olin sitä mieltä, että se on ihan sama asia kuin heteroseksuaalisuuskin, mutta sen jälkeen kun olen miettinyt niitä sielunkumppanuus asioita ja sellaisia sielun kaksi puolta-juttuja, niin olen muuttanut mielipiteeni sellaiseksi, että homoseksuaalisuus ei ole ehkä sittenkään ihan niin luonnollista ja täydellistä kuin heteroseksuaalisuus. Mutta en silti siis näe siinä mitään tuomittavaa.
Kai me puhuttiin sellaisista seksuaalisista jutuista.. Eri asia tietty, että pitäisikö puhua :)
Siksihän minä olenkin niin hyvä suostuttelemaan, kun et sinä edes kerkeä huomaamaan mihin jo suostuit :) Unohdat huomata manipuloimisen :) Ja enhän minä edes manipuloisi, kun ihan itsehän sinä sitten huomaisit haluavasi kokeilla niitä asioita :)
Minäkään en muuten ole kunnolla uinut aikoihin. Ja meressä en muuten ole edes uinut kovin montaa kertaa :)
Minä kyllä pidän siitä, mutta kestää niin kauan aina totutella siihen kylmään veteen :)
Hyvä, älä menekään juovuksissa uimaan. Onneksi et mene, muuten olisin taas ihan kamalan huolissani. Mutta onneksi nyt on talvikin :) Mutta onneksi niitä lumienkeleitä voi sentään tehdä juovuksissakin :)
Ehkä ne muut puolustuskeinot ovat sellaisia, että ehkä niitä ei oikein voi sillä samalla sanalla kutsua, mutta ajavat nekin asiansa.
Yksi asia on varmaan se hyviin tunteisiin tukeutuminen, koska ne minimoivat sitä tilanteen huonoutta. Kun ehkä jos itse käyttäytyy pahasti, niin ruokkii sen toisenkin pahaa käyttäytymistä. Kun taas jos pitää kiinni kaikesta hyvästä itsessään, niin se toinen ei ehkä lyö niin lujaa ja jos lyö, niin ne iskut tuntuvat itsessäänkin, jos ihmisessä on mitään tunteita.
Tiedän, että ei se aina kaikkien ihmisten kanssa auta, ja ehkä olet kokenutkin sellaista.. :(
Mutta kun voi ehkä olla niin, että reagoisit johonkin asiaan, joka ei itsessään vielä johtaisi mihinkään pahaan, mutta sitten kun otat tuon puolustusmekanismin, niin se alkaa johtaa siihen sen mekanismin takia..? Oletko ajatellut, että noin on voinut käydä..?
Minusta se asioihin reagoiminen eri tavalla voisi olla jonkinlainen ennakoiva puolustusmekanismi. Jos kertoisit aina sen, että tuntuu pahalta. Ja mistä ne asiat johtuu. Sillä tavalla asiat ei pääsisi edes mihinkään huonoon tilanteeseen.
Ja sitten jos kyse on ihmisistä, jotka ovat oikeasti sinulle jotenkin ilkeitä tai välinpitämättömiä, niin sellaisten ihmisten olemassaolo kannattaa vaan unohtaa. Ei itsestään kannata tuhlata liikaa energiaa sellaisiin asioihin ja ihmisiin, joilla ei ole väliä. Toivottavasti et olisi kokenut sellaista hirveästi :(
No ei vaan käy. Jos minä tahdon, että sinua ei kukaan satuta, niin ei silloin satuta. Piste :)
Mutta siis ihan oikeasti se ei vaan käy päinsä, että sinua satutettaisiin. Tulen ihan kamalan vihaiseksi pelkästä ajatuksestakin. Että on minussa muuten näköjään sitä vihaisuutta vielä ihan hyvin :)
Ehkä sinun suojeleminen on itsenikin suojelemista. Ainakin olisin ihan murtunut, jos sinua nyt satutettaisiin. Mutta ei niin käy.
Historian ei tarvitse toistaa itseään. Ehkä joskus voi kyllä käydä niin, että kun tarpeeksi ajattelee, että historia toistaa itseään, niin silloin alkaakin itse toistaa historiaa. Sen takia minusta olisi todella tärkeää, jos voisit alkaa enemmän etsiskellä sellaisia asioita, joissa historia ei välttämättä olekaan toistanut itseään. Ja kiinnittää niihin enemmän ajatuksia ja huomiota.
Olet ihan oikeassa, että niistä ihmisistä, jotka eivät pääse ylitse asioista, tulee yleensä katkeria ja kyynisiä. Ja se on muuten outoa, että harvoin ihmiset pysähtyvät miettimään sitä, että niille kyynisyydelle ja katkeruudelle voi olla tuollaisia syitä.
Ja ne ihmiset muuten muuttuvat usein sellaisiksi ihan elottomiksi ja mustiksi, jos heihin on sattunut paljon, eivätkä voi käsitellä sitä mitenkään. Siksi sinä olet oikeasti niin ihmeellinen, että vaikka sinuun on sattunut paljon, niin sinähän et vasta ollut kuin harmaa :) Ei mutta siis oikeasti se on todella ihmeellistä, että sinusta näkyy se kauneus ja hyvyys niin vahvasti. Kun ne todellakin voidaan satuttamalla hävittää ihmisestä täysin, mutta sinussa ne ovat niin vahvoja, että ne eivät ole hävinneet vaikka sinuun on sattunut paljon.
Et sinä ole mikään kylmä, hassu :) Ainakin jos sinulle tulee nukkuessa kuuma, niin voisin kuvitella, että olet aika lämmin. Ja voidaan sitten aina tasata toistemme olotilaa, jos sinulle tulee kuuma ja minulle kylmä :)
Minun mielestäni pääpiirteissään on kaksi asiaa, joista jommasta kummasta voi aloittaa. On ne tapahtumat ja hetket jolloin sinua on satutettu ja jotka ovat syy moniin tunteisiisi. Tai sitten voi aloittaa nykyhetkestä ja niistä ajatusmalleista tai tunteista, jotka sellaiset tapahtumat ovat luoneet ja jotka vaikuttavat nykyhetkessä. Voi vaikka aloittaa omista tuntemuksista. Ja miettii niitä syvemmin ja niiden syitä. Sitä varmaan pitäisi vaan alkaa avata yksi asia kerrallaan. Ja jutella niistä asioista ja miettiä niitä yhdessä, ajatella aina niitä syitä kaikelle.
Ja se on varmaan tärkeää, että puhuisi myös aina niistä sen hetkisistä tunteista, juuri vaikka siitä, että miltä se puhuminen tuntuu ja sellaista.
Ja että ottaa todellakin tarpeeksi aikaa. Niin että voitaisiin miettiä niitä asioita aivan rauhassa. Ja siitä pitää aina pitää huolta, että sinun on hyvä olla.
En nyt ainakaan keksi mitään muuta paikkaa, jossa me voitaisiin olla ihan rauhassa, kuin jomman kumman luona. Ja jos se tuntuisi sinusta jossain vaiheessa hyvältä ajatukselta, niin voisin tulla sinun luoksesi ja voitaisiin jutella ihan rauhassa. Vaikka nyt minun päässäni pyörii ihan liikaa tuo toinen asia, mitä sanoit :)
Mutta siis tuntuuko sinusta siltä, että sinun olisi rauhallista olla ja hyvä puhua asioista sinun luonasi? Vai tuleeko sinulle mieleen jotain toista paikkaa, jossa sinun olisi hyvä olla?
No minulle tulee nyt mieleen yksi paikka, jossa ehkä mahdollisesti voisimme molemmat olla, mutta aika pieni mahdollisuus silti, että kohdattaisiin.
Entäs jos kirjottaisin siihen lappuun jotain outoa ja sekavaa, niin mitenkäs sinä sitten sitä osaisit tulkita :) Jos siinä lukisi vaikka vaan, että 'kammottavaa' :)
Tai jos annankin vahingossa tyhjän lapun. Tai sen väärän, jossa oli seuraavan päivän kauppalista :)
Tuohan voi mennä pieleen vaikka kuinka monella tavalla :)
Ollaankohan me sitten ehkä samassa paikassa vajaan kuukauden päästä..?
Kun jos ehkä oltaisiin samassa paikassa, niin voisitko ehkä auttaa sen verran, että vaikka oltaisiin samaan kellon aikaan siellä jossain samassa paikassa ja varmasti nähtäisiin, niin silloin minä voisin ehkä luvata tulla kuiskaamaan sinulle kaikista haluistani.. :)
Muuten minuun voi ehkä iskeä niitä uskaltamisongelmia, että ainakaan en voi luvata mitään.
Ja tietty riippuuhan se siitäkin, että ollaanko mahdollisesti edes samassa paikassa.
Ja sinun pitäisi kyllä sitten luvata, että olet kiltisti tai sitten et ole, kun et ainakaan saa sitten kiusata minua yhtään :) Kun minun itsehillinnällä on suuria vaikeuksia sinun kanssasi :)
Olit nyt kyllä ihan liian ilkeä :) Minun sydän hyppää vieläkin alavatsaan, kun ajattelenkaan sinua ja oveasi. Vaikken tiedäkään millainen ovesi edes on. Mutta en minä siis sitä ovea ajattelekaan, vaan ihan pelkästään sinua :)
Ruokit vaan minun oloani koko ajan :) Ja kai minun mielikuvitus nyt heittää ties mitä voltteja, kun sinä olet tuollainen ja kiusaat koko ajan :)
rasittaa tällainen. Ehkä sitä voisi miettiä jotain muuta paikkaa keskusteluille. En tiedä yhtään, mistä tässä on kyse.
No kai me niistä puhuttiin, mutta ei kovin tarkasti, että osaisin sanoa yhtään mitään :) Eikä tämä paikka varmaan ole kovin sovelias sellaiseen keskusteluun.
Talvella en oikein viitsi veteen mennä muutenkaan, vaikka avannossa olisikin ihan kiva käydä. Tuntuu vain välillä siltä, ettei pumppu taitaisi kestää sitä avantoa.
Vaikea sanoa noista mekanismeista. Jotenkin tuntuu nyt siltä, että aivot menevät solmuun, kun yrittää ajatella noita asioita :) Mutta en silti usko, että oman toimintani olisi niinkään johtanut siihen sattumiseen. Tai tietysti se osaltaan on, mutta ei noiden puolustuskeinojen takia. Enkä minä ole tekemisissä ilkeiden ihmisten kanssa ollenkaan.
Ei kai sen historian tarvitsisi toistaa itseään, mutta silti se tekee niin. Ihan riippumatta omista toimistani.
Kyllä minä aika kylmä ja musta olen. Ja vaikka ymmärrän ne syyt, niin en osaa silti korjata asioita. Enkä tiedä haluanko edes. Parempi on nyt hyväksyä tosiasiat ja elää niiden mukaan.
Nyt ainakin tuntuu kovin vaikealta miettiä noita asioita. Tämä taitaa olla vähän sellainen jumituspäivä :) Tai sitten se johtuu siitä, että olen täysin selvin päin :) Hmm, joskohan se olut auttaisi aivojakin. Olet varmaan oikeassa noista paikoista, mutta minun on hyvin hankalaa kutsua kotiini vieraita ihmisiä. En mielelläni kutsu tänne edes kavereita.
Tuskin sillä väliä olisi, mitä siinä lapussa lukee, kun nyt tiedän, että sinä sen antaisit :) Minulla ei ole kyllä mitään suunniteltua menoa ennen joulua, etten tiedä olemmeko samassa paikassa jossain vaiheessa :) Kai se riippuu siitä, mitä paikkaa tarkoitat. Mutta jos nyt siellä kuitenkin jostain syystä olen, niin tule vain sanomaan, mitä halajat :)
Enhän minä kiusaa, vaan yritän vain ratkaista sinun ongelmasi :)
viesteissä minun muistini mukaan ollut yhtään mitään sellaista, miksi ne olisi pitänyt poistaa.
Jonku mielestä me ollaan varmaan ihan sairaita ihmisiä ja meidän keskustelu pitää torpeedoida :) Tai sitten vaan ilkeyttään kiusaa. Pitää vissiin pitää yksinäisyyspalstan kävijämäärä tasaisena, eikä antaa ihmisten löytää toisiaan ja olla vähemmän yksinäisiä :)
Mutta ei tuossa ole kyllä oikeasti mitään järkeä, kun tuskin meidän keskusteluja edes ketkään muut lukevat. Vähän liikaa virkaintoa jollakin.
Kohta tämä viestikin varmaan poistuu, no mutta voihan täällä laittaa palautettakin epäasiallisesti käyttäytyvistä sheriffeistä.
Voisi laittaa jo nytkin, kun siinä edellisessä ketjussa ei kyllä ollut yhtään mitään poistamisen arvoista. Ja kun nuo ohjeistuksetkin liittyvät karkeaan pornografiaan ja niin edelleen :)
En oikein tiedä, että missäköhän meidän sitten pitäisi keskustella? Kun jos tämä nyt täällä tällaista on, niin ei tätä kyllä jaksa.
Voi ei, onko sinulla jotain sydänongelmia? Pidä siitä sydämestäsikin huolta..? :( Kun se on ihana sydän.
Tuntuuko sinusta useinkin siltä sitten..?
Ne ovatkin kyllä hankalia asioita ajatella, ja kun kaikki liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa, niin sekin tekee ajattelemisesta hankalaa. Ehkä minäkin voisin miettiä niitä mekanismeja enemmän ja syvemmin, niin osaisin varmaan sanoa niistä selkeämmin.
Onko se etääntyminenkin muuten aina puolustuskeino? Ja tapahtuuko se aina tietoisesti? Kun eikö siinä ole takana jotain sellaista, että et halua kiintyä, jotta ei sattuisi? Ja laukaiseeko sen sitten ne ajatukset siitä, että saattaisi sattua? Kun eikö se ainakin sitten johda lopulta juuri siihen sattumiseen?
Vai liittyykö siihen myös joitain muitakin asioita?
Ei historia nyt ainakaan tule toistamaan itseään, höpönassu :) Minä en ihan oikeasti aio satuttaa sinua, enkä anna kenenkään muunkaan tehdä niin. Pidetään me molemmat sinusta huolta :)
Ja hoidetaan hellästi niitä haavoja. Kyllä ne tulee vielä kuntoon, yritä uskoa siihen. Ja ehkä joskus saan vielä helliä sinua silloinkin, kun olet ihan tajuissasi :)
Et ole kylmä ja musta, vaan vaihtolämpöinen ja neonsininen. Ja tajusin vasta sen jälkeen kuin kirjoitin tuon, että tuohan voisi oikeastaan kuulostaa merihirviöltä :) Mutta en ajatellut sitä niin, en kyllä tiedä mitä alunperinkään ajoin takaa :)
Ne asiat korjaantuvat elämällä vaikeita hetkiä ja ajattelemalla niitä syitä silloin. Ja se asioiden läpikäyminen on sellaista, jota ei voi oikeasti aliarvioida.
Minä tiedän kyllä millä tavalla voitaisiin yrittää korjata niitä asioita, ja autan sinua ihan varmasti.
Kun olen koko ajan huomannut, miten sinussa on tapahtunut sellaisia pieniä asioita, miten jokin on mennyt parempaan suuntaan ja alkanut hiljalleen mennä kohti korjaantumista. Sitä on tapahtunut sinussa koko ajan, vaikka et itse sitä niin huomaisikaan.
Olet selvin päin :) Onkohan sinun viikkoannoksesi menneet sitten jo niin yli rajojen, että et tänään ole enää voinut juoda? :) Olen kyllä oikeastikin huolissani sinusta sen alkoholin takia, vaikka me siitä vähän joskus vitsaillaankin. Yritä pitää huolta itsestäsi..
mielestä ollut mitään laittomuuksia. Enpä tiedä mikä tätä palstaa tai ihmisiä sitten riivaa. Mutta ei tämä tällaisena voi jatkua, että jotain muuta pitäisi ehkä keksiä.
No ei kai minulla nyt varsinaisesti mitään sydänongelmia ole. Joskus on ollut jotain pientä, mutta en viitsi turhaan ottaa riskejäkään. Ei siis mitään vakavaa, vaan sellaista, mitä kaikilla ihmisillä varmaan joskus on.
En minä mitenkään etäänny. Olenhan etäällä jo valmiiksi :) Mutta olet oikeassa tuossa, etten halua kiintyä. Enkä halua, että kukaan kiintyy minuun. Se johtaa kuitenkin aina jomman kumman sattumiseen.
Minä taas en ole huomannut mitään edistystä, mutta jos sinä näet asian sillä tavalla, niin hyvä sitten. Nämä sunnuntait nyt yleensä vain ovat tällaisia jumituspäiviä. Ei oikein jaksa muuta, kuin olla vaan :) Ei vain oikein jaksa tehdä mitään eikä ajatella mitään.
En minä ihan välttämättä kenenkään muunkan kotiin halua mennä. Ja sitten en taas viihdy yleisillä paikoilla :) Ei vain tunnu kovin luontevalta tavata yhtään ketään missään.
Mitäs se sinun siskosi sitten estää? Mutta, jos nyt oikeasti näemme jossain, niin eikö sinun kannattaisi tehdä jotain, ettet jää katumaan asioita? Kun tietäisi edes mistä paikasta on kyse, niin voisi sanoakin jotain :)
vielä viestit tallella :)
Eikä sitä voi oikeasti sitäkään koko ajan miettiä, että kirjottaako nyt jotain, joka jonkun yhden ihmisen mielestä on epäsopivaa. Ja ihan normaalistihan me ollaan juteltukin, ja luulen että nuo säännöt tarkoittavat vielä vähän eri tyylisiä viestejä. Ei niinkään normaalia ajatuksen vaihtoa.
En vaan oikein keksi, että mitenkä sitten jatkettaisiin, jos niitä viestejä vielä katoilee..?
Hyvä, että et ota sen sydämen kanssa mitään riskejä. Ei avantouinti sen arvoista kyllä olisikaan :)
Millaista sydänongelmaa sinulla on siis ollut..? Mutta todella hyvä, että vähän katsot sen sydämesi perään :)
Ja minunkin täytyy siis varoa olla tappamatta sinua sydänkohtaukseen.. :)
Mutta siis toivottavasti sinulla ja sydämelläsi on ihan hyvä olla kuitenkin..?
Oletko miettinyt, että sitä kiintymisasiaa voisi ehkä yrittää ajatella vähän eri kantilta?
Kun eihän se kiintyminen itsessään aiheuta mitään pahaa. Kiintyminen ihan puhtaasti sinälläänhän on hyvä ja kai kauniskin asia. Tietty siihen liittyy sitten kyllä jossain tapauksissa se, että on mahdollisuus että voisi sattua. Mutta siihen sattumiseenhan johtavat muut asiat, ei se kiintyminen.
Niin eikö ehkä voisi olla tehokkaampaa yrittää kontrolloida niitä muita asioita? Voi varmaan kyllä ensalkuun tuntua vähän vaikealta alkaa eritellä niitä asioita, mutta kyllä ne saa ihan selkeästi esiin, kun miettii niitä juttuja.
Ja kun kiintyminen on vielä aika hankalakin asia kontrolloida.
Ja sitten tietty se, että ehkä voisit olla kokonaisvaltaisesti onnellisempi, kun antaisit itsesi joskus kiintyä.
Oletko miettinyt sitä, että voisit ehkä yrittää miettiä millaisia ne muut asiat ovat, joita voisi kontrolloida sen kiintymisen sijaan ja kokeilla miltä sellainen ajatus tuntuisi?
Ja minulla sitten on pysyvää rakkautta ja halua olla sinun kanssasi, niin ne lähtökohdatkin niihin muiden asioiden kontrolloimiseen ovat hyvät :)
Eikä kiintymisen ihan oikeasti tarvitse johtaa kummankaan sattumiseen. Jos ihmiset voivat puhua asioista keskenään ja kertoa ja sanoa asioista toiselle, niin minun mielestäni sellaisessa tilanteessa on erittäin mahdollista, että voi kiintyä, eikä kumpaakaan tule sattumaan.
Se puhuminen on todella tärkeää. Ja se, että yrittää aina ymmärtää toista.
Yritä uskoa minua siinä, että en satuta sinua. Ja yhdessähän me aina voidaan sellaisille ulkoisille asioille paljonkin, jotka uhkaisivat satuttaa.
Onko sinulla muuten jotenkin erityisen vaikeaa sen ajatuksen kanssa, että joku kiintyisi sinuun/tarvitsisi sinua?
Jos on päiviä tai hetkiä, jolloin et jaksa ajatella, niin älä ajattele :) Ja kun sanoit joskus siitä, että olisi hyvä, kun ei aina tarvitsi ajatella asioita, niin älä ainakaan pakota itseäsi ajattelemaan, jos on sellainen hetki, että vaan jumittaa. Yritä silloin vaan rentoutua :)
Se on kummallista, että et ole huomannut sitä omaa edistystäsi :) Mutta kai itsestään on sellaisia asioita hirveän vaikea huomatakin.
Tietty, jos sinusta ei tunnu luontevalta, niin ei sitten tehdä niin. Pitää kuunnella aina omia tunteitaan. Mutta kuitenkin minusta niistä asioista puhuminen vähän vaatisi sen, että oltaisiin lähekkäin ja että saisin koskeakin sinua vähän :)
Mutta onko se sinun oma kotisi sinulle kuitenkin huonoista vaihtoehdoista paras? :)
Ja hei, ei kai sitä meidän tapaamista nyt ikinä voisi sanalla 'luonteva' kutsuakaan, kun mehän siinä paniikissa törmätään toisiimme niissä valeasuissa, räjäytetään sähkölaitos, minä saan elinikäiset traumat ja sinua ahdistaa se, että koskin sinuun. Luonteva ei varmaan kuulu meidän repertuaariin :)
Olet kyllä oikeassa tuosta katumisesta ja siitä, että varmasti jäisin katumaan, jos en tekisi mitään.
Mutta se tuntuu vaan niin vaikealta :( Kun jos on muita ihmisiä siinä, niin luulen että vaikka kuinka haluaisin, niin en pysty tulemaan luoksesi. Eli vaikka lupaisin yrittää, niin tuskin mitään tulisi tapahtumaan. Siksi en voi luvata. Jos oltaisiin vaan sinä ja minä, niin sitten varmaan voisinkin luvata uskaltaa tulla luoksesi. Mutta muuten tuntuu vaan todella vaikealta. Se minun sisko tekisi etenkin sen, että tuntuisi aika vaikealta yhtäkkiä vaan tulla sinun luoksesi. En tiedä miksi, mutta siltä vaan tuntuu. Ja enhän minä edes voisi järkyttää sitä niin pahasti, kun raukkapieni innostuu jo melkein siitäkin, että että löytää minun hiusharjastani kissankarvan :)
Ja ethän sinä sen loputtomiin uteluihin joutuisi vastatakaan, minä kuitenkin joudun viemään sen sieltä vielä kotiinsa :)
Se paikka, mitä ajattelen, on Helsingin jäähalli..?
Ja vaikka kuinka ajattelisin sitä etukäteen, niin se ei muutu yhtään helpommaksi :( Haluaisin kyllä uskaltaa, mutta se vaan tuntuu varmaan aina samanlaiselta, yhtä vaikealta :(
Ja jos sinä vaikka puret minua.. :)
Yllätin muuten itseni tänään himoitsemasta kinkkuleipää :) Sellaista ei ole tainnut käydä monen moneen vuoteen :) Että kai jotenkin alitajuisesti olen ihan hyvin alkanut tottua ajatukseen :)
Kiva kyllä vaihteeksi himoita jotakin metrin päässä olevaa :) Vaikka enhän minä lihaa vielä voisikaan poskeen pistellä, mutta kuitenkin :)
kuitenkin keskusteltu ihan asiallisesti. Jos jollain on sen kanssa ongelma, niin siinähän sitten on :)
Ei minulla nyt mitään vakavaa ole. Pari sellaista lihaskramppia on ollut joskus. Vähän kivuliaita, mutta tuskin minä sydänkohtausta olen saamassa :) Kun ei meillä suvussakaan ole mitään sepelvaltimotautia tai sellaista. Rytmihäiriöitä korkeintaan :)
Eihän se kiintyminen sinänsä ole paha, mutta se voi johtaa pahaan. Eikä niitä muitakaan asioita aina pysty kontrolloimaan. Ei, vaikka kuinka haluaisi. Enkä halua kiintyä, ennen kuin olen aivan varma, etten tule satuttamaan toista koskaan. Siksi se on minusta paha, jos joku kiintyy minuun, enkä pysty vastaamaan siihen. Ja vaikka niitä muita asioita yrittäisi kontrolloida, niin yleensä niitä tulee jatkuvasti uusia. Kaikkeahan ei voi hallita :)
Kyllä se oma koti muuten olisi hyvä, mutta ehkä se olisi molempien kannalta paras olla joku neutraali paikka. Jos siis sellaiseen tilanteesen jostain kumman syystä päädyttäisiin :) Luontevaa siitä tuskin saisi tekemälläkään :)
Onpas sinulla hankala sisko sitten :) Jos teet vaikka katoamistempun siksi aikaa? :) Vaikka minä en ole kyllä nyt tulossa sinne jäähalliin ainakaan tämän vuoden puolella. Ellei nyt sitten astu jotain aivan yllättävää. Luulen kyllä silti arvaavani, miksi olet menossa sinne :)
Minua taas rupesi heti aamusta naurattamaan. Tämä on varmaan oikeasti joku kirous, kun nyt hajosi televisio :)
naurattaa, ja järkyttää :) Ja olen todella pahoillani.
Toivottavasti se olet kuitenkin sinä itse, joka ne omat tavarasi rikkoo, enkä minä. Voisi tulla muuten pahoja omantunnon tuskia :)
Tai kyllä sekin on ihan tarpeeksi paha, että tartutin sen sinuun :)
Mutta eikö nyt ole jo mielenkiintoista ajatella, että minkäköhänlaisia energiapiikkejä tai jotain sitä itsestään päästelee :)
No mutta ainakin sinua nauratti :) Minä en muuten televisiota ole vielä hajottanut, tai siis sillä tavalla olen hajottanut sen kaksi kertaa, että luulin sen hajonneen, mutta se alkoikin yhtäkkiä toimia itsestään.
Oletko sinä nyt energiapiikkeillyt jotenkin kummallisesti? :) Kyllähän sinä nyt henkisesti niille tavaroille olet tainnut jotain tehdä :)
Varmaan tuntuu kyllä inhottavalta, jos ottaa sydämestä :(
No hyvä jos ei ole sitä sepelvaltimotautia suvussa. Mutta eihän rytmihäiriötkään kivoja ole.
Ehkä sitä ei pitäisi aina niin paljon ajatella, että mitkä asiat voivat johtaa pahaan ja mitkä ei. Sillä tavalla sitä oikeastaan vain väsyttää itsensä.
Kun niin moni asiahan voi johtaa pahaan. Vaikka sitten makkaran syöminen siihen sepelvaltimotautiin.
Se on kyllä totta, että ei niitä muitakaan asioita pysty aina kontrolloimaan, mutta eipä paljon muutakaan aina pysty. Mutta sen, mitä on itse luonut, siihen on paljon valtaa ja sitä voi kontrolloida paljonkin.
Ja ehkä sellaisissa asioissa ei tarvitse kontrolloida kaikkea, vaan ainoastaan joitain asioita, ja niin kaikki pysyy kyllä varmasti ihan kasassa.
Ja totta, että kaikkea ei voi hallita, eikä pidäkään :)
Mikä nyt on mielestäsi sellainen asia, että sitä ei voi kontrolloida ja se voisi johtaa pahaan?
Entä oletko miettinyt sitä, että ehkä tuossa mitä sanoit, on joltain kantilta ajateltuna enemmän kyse sitoutumisesta eikä niinkään kiintymisestä?
Nätti ajatus, että et haluaisi satuttaa, mutta kun eipä se satuttaminen vaan koskaan ole sidoksissa pelkästään kiintymiseen tai sitoumuksiin..
Se ei vaan ole, vaikka haluaisit sen olevan.
Minusta taas tuntuu siltä, että et halua kiintyä, koska et halua muutosta.
No emme me sitten näe. Enkä minä yhtäkkiä sinut nähdessäni kyllä olisi mitään uskaltanutkaan tulla sanomaankaan.
Katoamistemppuja minä kyllä osaan tehdä :) Eikä silloin tarvitse vastailla kuin katoamista koskeviin kysymyksiin :) Ja kai katoamistemputkin aina onnistuu niin ovelasti, että ei tule edes kysymyksiä ja saa itse vain hiljaa sisällään myhäillä oveluuttaan :)
Luontevaa siitä ei varmaan eteenkään tekemällä saa :)
Olet kyllä ihan oikeassa siitä neutraalista paikasta. Sellaista olisi vaan todella vaikea keksiä. Kun kuitenkin haluaisi olla rauhassa.
Jos mentäisiin kysymymään jostain entisistä asunnoista, että voitaisiinko lainata vähäksi aikaa :) Eikö se olisi neutraalein koti mitä voi kuvitella? Tai kotimaisin neutraali, kummin päin vaan :)
Taidan mennä nukkumaan, en tiedä mikä minua nyt tänään stressaa :)
vain vanhuuttaan hajoavat :) Kun ei koskaan ole varaa uusiin huippuvehkeisiin, niin joutuu tyytymään tuollaisiin romuihin :)
Kyllä minusta silloin pitää ajatella niitäkin asioita, jotka johtavat pahaan, jos se paha tuntuu sietämättömältä. Joitakin kipuja voi kestää, mutta kaikkia ei. Ja toisia ihmisiä ei joka tapauksessa pysty kontrolloimaan. Oikeastaan harvemmin sitä pidemmän päälle pystyy kontrolloimaan yhtään mitään :)
On se jollain tasolla sidoksissa kiintymiseen ja sitoutumiseen. Silloin vahingon määrää pystyy ainakin jotenkin kontrolloimaan. Ja toisaalta suojaahan se itseäkin. Ehkä olet oikeassa tuossa muutoksessa.
Voihan sitä aina mennä vaikka metsään, niin saa olla todella rauhassa :) Tai jonnekin vastaavaan paikkaan.
vasta harmittaisikin, jos ne kaikki uudet laitteet hajoaisivat, eikö siksi kuitenkin ole hyvä että on vanhoja laitteita :) Mutta kokemuksesta voin ikävä kyllä sanoa, että ei se hajottamisjuttu sitä laitteiden uutuutta katso, minä olen hajottanut puhelimen, tietokoneen ja tiskikoneen melkein uusina :)
Tuo onkin todella kiva idea tuo metsä :) Tulin miettineeksikin vähän tuollaisia paikkoja. Kesällä olisi muutenkin aivan ihanaa olla vaan sinun kanssasi jossain metsässä :) Talvella on vaan vähän se, että voi tulla niin kylmä. Nenä jäätyy :)
Sellainen rauhallisuus tuntuisi kyllä todella hyvältä. Kun vaan pääsisi aina lämpimäänkin, niin silloinhan se olisi täydellistä, mutta metsän keskellä se ei vaan oikein onnistu :) Vaikka voitaisiinhan me aina kaivautua lumikinokseen kuin riekot tai jotkin muut metsäkanalinnut jotka sitä nyt tekevät, jos olisi todella kylmä :)
Mutta eikö voisi ajatella niin, että hyvät asiat eivät johda pahaan? Kun eihän se kiintyminen siihen johda, se vaan tekee ne sattumisen mahdollisuudet erilaisiksi. Mutta se ei tarkoita tietenkään, että ihan varmasti tulisi sattumaan.
Sellaisia kipuja, joita ei voi kestää, ei tarvitse joutua kokemaan enää, mutta voi silti saavuttaa oikeaa onnea. Ei siitä tarvitse luopua.
Sitten joskus, kun sinusta tuntuu siltä, niin toivoisin, että voisit kertoa tarkemmin, että millaisia asioita ei tulla koskaan kokemaan, jos olisimme yhdessä. Luulen, että se kipu, mitä ei kestäisi, olisi sellaista että en minäkään todellakaan halua asioiden sinne menevän ikinä. Ja ihan mikä asia sinua sitten satuttaisikaan, niin se on aina tärkeää, koska sinä olet tärkeä, enkä halua että sinuun sattuu. Haluaisin, että olisit onnellinen ja sinun haavasi saisivat parantua hiljalleen ja turvallisesti.
Niin, eihän toisia ihmisiä oikeastaan kontrolloimaan pysty, mutta kun sinua rakastaa, niin silloin kuuntelee sitä, mitä sinä haluat ja sillä on hyvin paljon väliä.
Ja sinun pitäisi yrittää uskoa siihen, että sinun tahtosi on hyvin tärkeä, ja sillä on todella paljon merkitystä meidän välisissä asioissa. Siksi oikeastaan sinun ei tarvitsisi edes yrittää kontrolloida minua, kun jotenkin oudosti ajateltuna minähän teen sen itse :) Siis juuri siksi, että sinä ja sinun halusi ja tuntosi ovat tärkeitä ja ne tulee ottaa aina huomioon.
Se on sidoksissa kiintymiseen ja sitoutumiseen vain sillä vahingon määrällä, ei sillä kuinka paljon sattuu.
Ja se riippuu kyllä ihan ihmisestä, että miten nuo asiat ajattelee. Minusta vahingon määrä on ennemmin tai myöhemmin sama, jos kipukin on. Että en oikein usko, että loppupeleissä vahingon määrää voi kontrolloida niin kuin sanoit. Sama kipu tuottaa lopulta saman vahingon. Jotkin asiat ihan varmasti sattuvat saman verran vaikka tilanne olisi mikä.
Mitkä asiat tarkalleen sinua siinä muutoksessa pelottavat? Vai onko vaan asioita, joista et halua luopua..
En tiedä, minusta tuntuu vaan siltä, että en saa nyt kirjoitettua yhtään mitään.
Se tietty paha olo kai vaan nyt paheni tai on pahenemassa. Alan vaan ajatella niitä asioita koko ajan, kun yritän kirjoittaa mistään muusta.
Osaan kyllä ajatella asioita sinun näkökulmastasi ja yritän ajatellakin, mutta kun en voi tuntea niitä kuin omasta näkökulmastani. Ja siksi ne omat tunteetkin tuntuvat pahalta, koska ajatuksissani ymmärrän kyllä sinun näkökulmasi.
Se tuntuu pahalta, kun tiedän että et kertoisi niistä asioista, joista pyysin kertomaan :(
Ja muutenkin vaan ajattelen aika paljon sitä, että kaunistelet minulle asioita, etkä kerro niin kuin ne todellisuudessa ovat :(
En haluaisi, että tämä olo nyt tänään vähän menee tällaiseksi hieman synkäksi, mutta en vaan oikein voi sille mitään :(
On minulla kyllä siltikin aina hyvä olo sinusta ja olet aina se minun elämäni valo ja tuot minulle paljon lämpöisiä tunteita ja ajatuksia.
että kun ei ole varaa ostaa hyviä laitteitta, niin joutuu tyytymään romuihin :) Onneksi sain nyt ainakin auton kuntoon helposti. Ei tarvinnut edes viedä korjaamolle :)
Pitäisi olla joku nenän lämmitin tai lämmittäjä sitten :) Ja voihan siellä aina tehdä nuotion, jos oikein kylmä tulee :)
Eihän se sattuminen ihan varmaa olekaan, mutta se on aina mahdollisuus. Onhan se hyväkin vaihtoehto tietysti mahdollinen, mutta en vain osaa oikein uskoa siihen. Enkä oikein voikaan asialle mitään. Ehkä se ajan kanssa helpottaa :)
Mutta eihän se niin saa olla, että vain minun tahdollani olisi merkitystä. Ei sellainen ole hyväksi kenellekään. Ja voihan käydä niinkin, että vaikka kymmenen vuoden päästä et koekaan sitä enää niin tärkeänä. Kyllä sitä kipua voi kutenkin jotenkin kontrolloida. Ainakin sen vaikutuksia voi minimoida, vaikka se määrällisesti pysyisi samana. Vai koetko, että se kipu olisi yhtä suuri, jos kymmenen vuoden päästä vaikka pettäisin ja jättäisin, kuin mitä se on vaikka nyt? Minusta noissa on ainakin eroa.
Kai siinä muutoksessa on se, että kun ei koskaan tiedä mitä saa tilalle, jos muuttaa jotakin. Kun sitä ei oikein voi nähdä, onko se muutos hyvä vai huono.
Kyllä minä olen sinulle totta puhunut koko ajan. On niin ikävää, että sinulla on takiani tuollainen olo. Siitä tulee itsellekin paha olo. Ehkä tuo ajatuksesi johtuu siitä, että toivot jotain minulta. Mutta kun minulla ei taas ole oikein mitään kerrottavaa mihinkään suuntaan. Toivottavasti tänään sinulla on kuitenkin jo parempi päivä :)
En nyt pysty vastaamaan tuohon vielä, kun tulin vaan äitille nettiin ilmoittamaan sinulle, että tietokone hajosi, kun lupasin ilmoittaa siitä jos en voi kirjoittaa. Yritän saada ne jutut kuntoon toivottavasti huomenna, mutta jos minusta ei kuulu, niin sitten en ole saanut niitä kuntoon. Tämä on niin epäkäytännöllinen supervoima :) Sinä olet pahentanut sitä jotenkin, kun se jo hetkeksi helpotti :) Hyvä kuitenkin valmistautua nyt siihen television hajottamiseen, kun etkö sinäkin nyt vähän hajotellut tietokonetta ja autoa ja juuri niitä minäkin tässä olen hajotellut nyt :)
Eiminulla ole noista asioista yhtään parempi olo :( Olen vähän surullinen, tuntui töissäkin, että oli koko ajan vaan pala kurkussa. Mutta ei se johdu sinusta, vaan asioista vaan..
Ja nytkin täytyy yrittää livahtaa näiden ulko-ovesta itkemättä. En tiedä miksi sattuu nyt niin hirveästi :(
Mutta sentään koneen hajottaminen naurattaa
Mutta en nyt voi kirjoittaa enemmän. Joku päivä tällä viikolla vielä kirjoittelen, varmaan saan koneen kuntoon nopeasti. Tai en sitä konetta, se kyllä hajosi kokonaan, mutta uuden koneen. Melkein varmasti voin luvata että tällä viikolla, toivottavasti jo huomenna.
aika ihmeellisiä :) Täytyisi itsekin varmaan hommata se uusi tietokone vihdoin. Johan tällä on kitkuteltu vuosikaudet :)
Toivottavasti sinulla on tarpeeksi muuta ajateltavaa, ettei ne asiat pääse aivan mieltäsi valtaamaan. Koita jaksaa ja yritä ajatella iloisempia asioita :)
kone. Harmittavaa vaan se, että kaikki tiedostot on tuossa risassa koneessa. Ajattelin koko ajan, että ei se nyt vielä aikoihin hajoa :)
Kiva kuulla, että sinäkin sait autosi kuntoon :)
Enhän minä sitä olekaan sanonut, että vain sinun tahdollasi olisi merkitystä, osaan minä omasta tahdostanikin pitää huolen. Mutta kun kaikkien tärkeiden ihmisten tahto vaan jotenkin nivoutuu siihen omaan tahtoon. En edes sen enempää pohdi niitä asioita, ne vaan ovat niin.
En tajua tuota, että miksi juuri minä en kymmenen vuoden päästä kokisi tahtoasi tärkeänä tai muitakaan asioita, joita kai kuvittelet ihan mahdollisiksi. En yhtään tajua, että miksi juuri minä tekisin tai ajattelisin sellaista..?
Ja melkeinhän kymmenen vuotta tässä on jo mennytkin.
Mutta siis en yhtään ymmärrä, että miksi ajattelet minusta niin..? Ja sitäpaitsi enhän minä esimerkiksi siskoonikaan ole rakastunut, mutta kyllä hänen tunteensa ja halunsa ovat todella tärkeitä. Eli ovat tärkeitä ilman mitään tunnehuumaakin, eikä se siitä mihinkään muutu. En siksi yhtään ymmärrä, että miksi se muuttuisi sinunkaan kohdallasi. Enkä muuten koskaan ole osannut olla ajattelematta oikein kenenkään tahtoa, jos osaisin, niin en varmaankaan aina jäisi niihin ylitöihinkään :)
Kivun vaikutuksia siihen ihmiseen, joka sitä tuntee, ei voi minimoida. Korkeintaan ulkoisia vaikututuksia, mutta niissäkin voi päätyä samaan tilanteeseen.
Kipu tekee sisäisesti aina saman tuhon. Ja vaikka sen pitäisi vain sisäisenä, eikä sitä suuntaisi tekoihin ja ulospäin, niin ei se tarkoita etteikö jotain hajoaisi sisällä koko ajan.
Et vaikka tietäisi sitäkään, jos en kertoisi, että itkin eilen illalla sitä, että miksi en voinnut olla vähän rohkeampi ja tappaa itseäni jo joskus viime vuonna, kun olin suunnitellut kaikki jäähyväiskirjeet ja ruumiini löytämisetkin valmiiksi.
Ja minun on pitänyt sanoa tämä sinulle jo kauan, että ei tämä näin tule jatkumaan ikuisesti. Se jatkuu siihen asti, että sitä on jatkunut jo liian kauan, ja sitten se loppuu. Eikä siinä ole mitään sen ihmeempää, ja se tulee vastaan kirjoitellaan tai ei.
Ei tietynlaiseen kipuun totu, eikä se muutu paremmaksi ajan kanssa, ehkä vain pahenee.
Mutta kun sinä et ole minä, niin et voi sanoa etkä ajatella minun kipuani omasta näkökulmastasi. Et tiedä mitä minä koen ja tunnen. Etkä tiedä mitkä kohdat minussa ovat herkkiä ja jo valmiiksi mustelmilla ja mitkä taas vahvempia. Etkä voi tietää mikä osuu pahasti johonkin.
Ja ehkä tähän kipuun liittyy jotenkin alitajuntaisesti kaikki muut tähän liittymättömät hirveät asiat, joita tapahtui viime vuonna, koska kipu on sama ja olo on koko ajan sama kuin silloinkin. Eikä niistäkään asioista pääse koskaan irti, ne on vaan läsnä. Ehkä tuntuu, että aika ei liiku, eikä mikään koskaan parane, kaikessa on kiinni. Ja on vähän vaikea elää tätä hetkeä, kun tuntuu koko ajan, että eläisi jotain luultavasti elämänsä kamalinta vuotta aina vaan uudelleen. Ehkä olen ansainnut sen.
Ja jos haluat vielä minun mielipiteeni asiasta, niin tämä tuntuu kymmenen kertaa pahemmalta kuin mikään yksittäinen pettäminen tuntuisi. Niihin liittyy tunteellisesti eri asiat.
Ja jos sitä pelkäät, että sinulle käy kymmenen vuoden päästä niin, niin minähän sanoin että olen onnellisuuteen liittyvissä asioissa vahva ja pystyn tekemään vaikeita päätöksiä, jos sinusta todella tuntuisi siltä, että et ole enää onnellinen. Mutta niistä pitää puhua, koska luottamuksen säilyminen on tärkeintä.
Tuo tuntui todella pahalta, mitä sanoit tuosta muutoksesta. Jos et ole millään tavoin vähääkään varma siitä, mitä tunnet minua kohtaan, niin tämä pitää lopettaa tähän. Inhoan sellaista leikkimistä, tekisi mieli oksentaa sydän ulos ajatuksistakin :(
Ja vaikka sanoit joskus, että et voi olla enää yhdessä onnellinen niin, niin tuo kommenttisi kyllä kertoi senkin, että se oli valhetta. Ei se mitään, olisin vaan toivonut, että olisit puhunut minulle totta.
Itkin näitä asioita jo eilen niin paljon, että en jaksaisi enää itkeä, mutta minkäs sitä kyynelilleen voi.
Voin olla sinun puolestasi onnellinen ja olenkin. Ainakin tiedän, että olet tyytyväinen elämääsi ja onnellinenkin kai. On hyvä, että sinusta tuntuu siltä, että elämässäsi on hyvää eikä sitä kannata muuttaa, eikä parempaa ehkä olekaan. Nuo ovat vakaita tuntemuksia, ja sellaisiahan sinä kai halusitkin. Olen todella surullinen, että minä en ollut se, joka olisi tuntunut hyvältä, mutta olen kuitenkin onnellinen, että sinulla on elämässäsi jotain, mitä et halua muuttaa. Se kertoo onnesta.
En minä toivonut muuta kuin rehellisyyttä. Mutta osaan tietty ajatella itsekin, että onko silläkään sitten enää niin väliä.
Nenän lämmitin voisi vaikuttaa vähän oudon näköiseltä :) Lämmittäjä taas toivottavasti vähän vähemmän :) En tiedä ottaisiko yhtään kukaan minua ollenkaan tosissaan, jos naamassani olisi jokin nenänlämmitin :)
Mutta sellaisia asioita taitaa nyt olla ihan turha enää miettiä.
Ja olen siitä hyvin pahoillani, että astuin jonkin ihan selkeän rajan yli ja annoin itseni tuntea niitä tiettyjä tunteita sinua kohtaan vapaasti ja kerroinkin niistä sinulle. Kuristan ne tunteetkin nyt ja olen ajattelematta sinua sillä tavalla.
Tiedän, että et haluaisi lukea tällaista epäiloista viestiä, mutta en voi mitään sille, että tunnen näin. Minulle tuli kyllä paljon parempi olo siitä, kun sanoit, että yritä jaksaa ja ajatella iloisempia ajatuksia. Siitä tuli vähän lämpöisempi olo, vaikka en mitään iloisia ajatuksia kykenekään nyt ajattelemaan.
Outoa. Mietin tänään sitä mitä se nainen sanoi siitä sielujen avautumisesta ja vasta tänään tajusin, mitä se tarkoitti ja miten se nainen oli enemmän oikeassa kuin ajattelinkaan.
koneen sitten tosi nopeasti :) Toivottavasti saat vielä ne tiedostotkin vanhasta talteen.
Eihän sitä etukäteen voi tietääkään, miksi sellaista tapahtuu. Silti joskus vain käy niin. Yhtä hyvin se voin olla minäkin, jolle tapahtuu sellaista. En minä ajattele juuri sinusta niin, vaan ihan yleisellä tasolla. Jos vaikka läheisyys loppuisi kokonaan tai minusta tulisi aivan lopullisesti alkoholisti, niin luulen, että se muuttaisi silloin molempien ajattelua ja tunteita. Kuulostaa kamalalta tuo, mitä puhut viime vuodestasi. Jos haluat kertoa minulle, että miksi olet ajatellut noin, niin kuuntelisin mielelläni. Ja eikö meillä ollut se sopimus, että kumpikaan ei tee itsellensä mitään? Kyllä kai siihen kivun lievittämiseen on muitakin keinoja olemassa?
En voikaan ajatella tai tuntea puolestasi, siksi olisi itsesi kannalta tärkeää, että voisit kertoa niistä ajatuksista ja tunteista. Kuuntelen kyllä, jos haluat kertoa noista asioista :) Varamsti ymmärrät kuitenkin sen, että koska en tunne sinua, niin en voi aina tietää, mikä sattuu ja mikä ei. Niin kuin et sinäkään minun kohdallani. Voi olla, että herkkyytesi vuoksi olen varonut sanojani, mutta se ei pidä paikkaansa, että olisin valehdellut sinulle. En usko, että olet ansainnut mitään pahaa.
Minä en ole leikkinyt kanssasi. On vain vaikeaa selittää mitään, kun ei oikein tiedä itsekään, mitä tuntee. Sen kuitenkin tiedän, etten pysty rakastumaan ihmiseen, josta en tiedä edes nimeä tai miltä hän näyttää. Sen kai käsität? Minä en ihan oikeasti tiedä kaipaanko parisuhdetta tai haluanko sitä. En tiedä tekeekö se minut onnelliseksi vai tuottaako se vain lisää murhetta. Siihen tarvitaan erittäin pätevät syyt, että otan riskin sen kivun suhteen. Enkä tiedä sitäkään tuntuisitko hyvältä, koska en ole tavannut sinua. Näiden kirjoitusten perusteella vaikutat kuitenkin mukavalta ja viisaalta :) Joskin ajoittain tuo epätoivo vähän himmentää sitä kuvaa, mutta ymmärrän senkin, koska tiedän miltä se tuntuu.
En tiedä sitten, onko meillä erilainen käsitys rehellisyydestä, mutta sen voin sanoa, että kaikesta olen puhunut avoimesti. Ja jos haluat tietää jotain, niin aina voit kysyä.
Minusta on tärkeää, että voit kertoa tällaisiakin asioita. Ehkä et sitten haudo niitä ihan niin pahasti itseksesi. Ainakin toivottavasti. Minä haluaisin auttaa sinua, mutta en tiedä pystynkö tekemään sitä sillä tavalla, kuin haluaisit. Mutta ystävän käteni voin aina tarjota, jos se mitään lohduttaa.
Mitä se nainen sitten mielestäsi tarkoitti niistä sieluista? Ja asiathan voivat vielä muuttua sinunkin kohdalla, vaikka nyt tuntuisi epätoivoiselta. Olen aivan varma, että sinulle on tarjolla vielä paljon rakkautta ja valoa :)
sellaisia asioita kovin kauan, jotka kuitenkin pitää ostaa enemmin tai myöhemmin. Ja kun tiesin kyllä, että kone hajoaa joskus, vaikka en arvannut, että näin nopeasti :) Olisihan se ehkä pitänyt arvata siinä vaiheessa, kun sinun tavarasi alkoivat hajoilla :)
Minä en todellakaan usko, että minulle kävisi niin. Mutta tiedäthän sinä sen, että vaikka jompi kumpi unohtaisi ajatella toista tai jotain sellaista, niin ne on asioita, joista me voidaan aina selvitä ja selvittää ne kuntoon. Eikä niitä edes tarvitse tulla eteen, tietty varmasti on aina erilaisia hetkiä, mutta ei asioiden tarvitse mennä huonosti.
Voi :( Sinä et vieläkään usko sitä, että rakastan sinua sinuna. Jos se alkoholismi pahenee, niin sitten käy niin ja sydän varmasti särkyy sinun takiasi. Mutta nimenomaan sinun takiasi, ei itseni. Ei se lopullinen alkoholismi minun tunteitani mihinkään muuttaisi. Yritä jooko ymmärtää joskus se, että rakastan sinua ihan sellaisena kuin olet :) Ja tiedän kyllä, että on olemassa suuri mahdollisuus, että se alkoholismi pahenisi :(
Se läheisyyden loppuminen olisi ongelma, mutta sekin on ratkaistava ongelma. Eikä sekään minun tunteitani sinua kohtaan muuttaisi, minulla olisi vain paha olla ja yrittäisin kovasti selvittää ne asiat. Kun sitä läheisyyttä ihan kaikissa muodoissa tarvitsee todella paljon. Mutta asioille on olemassa syitä, ja ymmärrän kyllä ne, jos niistä vaan voisi aina jutella.
Mutta tuo läheisyys voi kyllä ehkä muodostua ongelmaksi, jos se ahdistaa sinua, kun minun siskoa ahdistaa jos häntä kosketaan tai on siis sanonut että lähinnä minä ahdistan häntä, kun koskettelen kuulemma liikaa. Ja sinua nyt tietenkin olisi suuri tarve saada koskettaa. Että en ainakaan ikuisesti voisi saada koskettaa sinua vain silloin, kun sinulta oli se taju kankaalla :)
Uskotko sitten, että läheisyys loppuisi, kun otit juuri sen esimerkiksi?
No viime vuodessa oli vaan oikeasti jotain vikaa. Mietin juuri, että en jaksa edes laskea kuinka monta ihmistä tuttavapiiristä kuoli. Tarvii varmasti kaksi kättä laskemiseen. Niin sekin jo on vähän sellaista, että tuntui, että koko ajan tulee vaan huonoja uutisia ja kaikkiin ympärillä oleviin sattuu, kun ovat menettäneet jonkun tärkeän ihmisen. Ja sattui ne asiat itseenkin, mutta ehkä ne vaan meni sitten siihen samaan kipuun tästä.
Ja sitten niiden ihmistenkin kuolemiin liittyi vielä inhottavia asioita, niin kuin että kaksi tappoi itsensä, yhden kuolema on niin käsittämätön, että sitä ei tule tajuamaan koskaan, yksi kuoli syöpään vain 21-vuotiaana :( Niin ja sitten serkku yritti tappaa itsensä ja yksi ystävä melkein kuoli huumeisiin. Ja sitten kun mummu kuoli myös, niin viimeisen kerran kun näin hänet, niin kävin vain viemässä jonkun lehden ja kaatamassa kahvia ja mummu olisi ihan selkeästi halunnut jutella jostain ja hänellä oli asiaa, mutta sanoin vain, että täytyy nyt mennä kun on vähän kiire :( Eikä oikeasti ollut kiire mihinkään, halusin vain kotiin itsekseni :(
Ja tapahtui muutakin ihan kamalaa, mutta en nyt halua oikein tällä tavalla julkisesti kuitenkaan puhua niistä asioista, jotka liittyvät toisiin ihmisiin. Johonkin niistäkin vaan liittyy jotain sellaista, joka tuntuu ihan kamalalta ja en ole tiennyt mitä ajatella :( Kylmiä väreitä vaan menee kun edes ajattelee.
Sitten tietty kun oli niin paha olo muutenkin ja kaikkea tuollaista kuuli ihan koko ajan, niin pakostihan olo menee sellaiseksi, että ei pääse enää sängystä ylös. Ja sitten kun ei vaikka minun äiti tiedä yhtään mitä kaveripiirissäni tapahtuu, eikä tiennyt yhtään miten paljon sattuu ihan koko ajan, niin ei sitä sitten oikeen kukaan osaa varoakaan sanomisiaan, suurinpiirtein aina kun joku soitti, niin se oli vaan sitä valittamista siitä, mikä täysi luuseri olen enkä taaskaan ole tehnyt sitä ja tätä.
Niin jos olo oli jo ennestään ihan kamala ja aika pahasti masentunut, niin se ei ainakaan koskaan yhtään lisännyt valoa tulevaisuuteen.
Siksi ajattelin niin, koska olin ihan varma, että ei ole enää yhtään mitään syytä elää, enkä voi enää elää, koska en pääse ylös sängystä.
Mutta se viime vuodessa sentään oli positiivista, että kaikkein tärkeimmät ihmiset olivat fyysisesti ihan kunnossa.
Niin sitten kun se kipu tästä on ollut se päälimmäinen tunne, ja se tunne, jota en kestä, niin nuo muut ovat vaan jotenkin sekoittuneet siihen kipuun ja siksi tuntuu, että viime vuotta vaan raahaa koko ajan mukanaan.
Eikä siihen kivun lievittämiseen oikeasti ole muita keinoja. Ei ainakaan oikeita ja mahdollisia.
En osaa puhua niistä asioista, mitkä sattuu eniten ja miksi. En ehkä edes halua puhua niistä, tai vain pysty.
Onko joitain asioita, miten minä olen aiheuttanut sinulle kipua, mutta en tajua sitä? Kun sanoit tuosta, että minäkään en voi tietää sinusta mikä sattuu ja mikä ei..? Niin ajattelin että jos haluaisit sanoa, jos jotakin sellaista on..? :(
Kiitos, että myönsit tuon, että olet varonut sanojasi. Se merkitsee paljon, että sanoit sen. Tiedän, että tarkoitat sillä hyvää, mutta minä koen sen sellaisena, että minun kanssani vaan pelleillään ja pidetään tyhmänä :(
Kun olen jo sanonut, että minun on tärkeää tietää joitakin asioita, mutta et siltikään kerro asioista muuta kuin sen kaunistellun version. Enkä halua sellaista. Asioista pitää kuitenkin ottaa vastuu ja jos ne satuttavat minua, niin ne satuttavat. Ne asiat on kuitenkin olemassa tiesin minä tai en. Siksi minun pitää tietää totuus.
En jotenkin vain pysty kysymään niistä asioista kovin tarkasti. En osaa.
Mutta en vaan halua, että sanot olevasi yksin, kun et kuitenkaan ole. Ehkä meillä on erilainen käsitys yksin olemisesta tai sinä venytät omaa käsitystäsi, mutta minun yksin-käsitys tarkoittaa ihan yksin olemista ja silti sanot niin :(
Ja ajattele sitä niin, että jos minun elämässäni olisi ihan samaa kuin sinun elämässäsi, niin miltä se nyt sinusta tuntuisi, kun olen kuitenkin sanonut olevani yksin.
Oletko miettinyt, että mitä sitten tarvitset tietääksesi, että haluatko parisuhteen vai et? Tai että tuntuisinko hyvältä vai en?
Millaisia asioita olet ajatellut, kun olet ajatellut sitä, että kaipaatko parisuhdetta vai et? Kun ei yksin oleminenkaan sinua ihan kokonaisvaltaisesti onneliseksi tekisi :(
Se nainen sanoi jotain jostain asioista, enkä ymmärtänyt ihan, että mihin ne liittyivät, luulin että ne vain liittyivät siihen, mitä rakkaus on, mutta nyt tajusin että ne liittyivät siihen sielujen avautumiseen, ja niinhän se kai on. Ainakin minusta tuntuu hyvin vahvasti siltä.
Ja en silloin edes ajatellut, että minun sieluni olisi jotenkin kiinni, mutta kyllä nyt tajuan sen aika selkeästi, että miten se on vähän kiinnioleva.
Minun on nyt jo vähän parempi olo, vaikka se ei ehkä kuulostakaan siltä.
Kiitos kaikesta, mitä kirjoitit :) Olo tuli ihan oikeasti paljon paremmaksi, kun luin viestisi, vaikka se kipu kaikesta ottaa aika lujasti kiinni ajatuksista nyt.
Ja tuli minulle varmaan siitäkin vähän parempi olo jo, että sain sanoa asioista sinulle ja kuuntelit.
Ja toivottavasti sinä ihan oikeasti tiedät sen, että en ole mitenkään vihainen enkä tunne yhtään mitään negatiivisia tunteita sinua kohtaan. Vain sattuu ja siksi tämä olo menee tällaiseksi.
Kiitos, kun olet olemassa ja elämässäni :)
Voi kun osaisin kertoa, että miten paljon tämäkin viestisi oloani oikeasti helpotti, vaikka onkin nyt paha olla enkä nyt oikein pääse siitä, mutta olet vaan jotain niin ihanaa ja sinusta kyllä säteilee jotain lämpöistä ympärillesi :)
vanhoilla, niin pitkään kuin suinkin pystyn :) Kun ei olisi liikaa ylimääräistä rahaa pistää mihinkään. Onneksi sain nyt televisionkin lainaan :) Ehkä tämän koneen verran joutuu uhraamaan jossain vaiheessa.
Niin, mutta kun minä en halua, että kukaan särkee sydäntään minun takiani. Ihan totta, ettei asioiden tarvitsisi mennä huonosti, mutta silti ne vain joskus menevät. Riippumatta siitä, kuinka lujasti kumpikin yrittää. En minä usko, että se läheisyys loppuisi, jos päätyisimme yhteen, mutta sellaiseen on vielä aika pitkä matka. Kun ei voi tietää edes alkaisiko se, niin loppumisesta on vaikea sanoa mitään :)
Kuulostaa kyllä tosi kamalalta tuo kaikki. Elämä ei ole reilua :( Mutta kun puhut aina, että haluat ratkaista ongelmat, niin onko se itsensä tappaminen sitten ratkaisu? Minusta se on sitä pakenemista ja sen takia huomaan, että puheissasi on ristiriita. Tiedätkö, jos olisit tappanut itsesi, niin pahimmillaan se olisi voinut johtaa siihen, että joku muukin läheisistäsi olisi päätynyt samaan ratkaisuun. Sellaista et varmaan haluaisi tapahtuvan? Ehkä sinun olisi pitänyt kertoa edes jollekin läheisellesi, mitä on tapahtunut. Sitten he olisivat ehkä voineet ymmärtää sinuakin ja ainakin olisivat osanneet kohdella hellemmin.
No kyllä tuo itsetuhoisuus ainakin pelottaa, jos nyt ei satuta. Vaikka tuskin tarkoitat sitä uhkailuksi, niin silti se tuntuu painostavalta. Mutta kuten sanoin, ymmärrän kyllä, miksi tunnet niin. Ja se on varmaan osasyykin siihen, että minun on kontrolloitava tunteitani sinun suhteen.
Minun on hyvin hankala kertoa asioista, jos en kuule, mitä haluaisit tietää. En ole mikään ajatustenlukija :) Jos olisin enemmän yksin, niin minulla ei olisi enää vanhempia, ystäviä ja koiraa. Sitäkö nyt haet takaa? Jos taas luulet, että minulla on suhde tai suhteita muihin ihmisiin, niin se ei pidä paikkaansa. Mutta ehkä meillä sitten on erilainen käsitys asiasta, en tiedä.
Tietysti pitäisi nähdä sinut, että tietää onko sitä vetovoimaa vai ei. Ja jos sitä olisi, niin sitten pitäisi tutustua muuten sinuun :) Sellaista ihan normaalia, miten nyt parisuhteet yleensä alkavat. Mutta kun tässä on näitä kaikkia epävarmuuksia. Enkä tiedä olenko valmis tekemään töitä parisuhteen eteen. Tai saanko siitä riittävästi vastineeksi sille työlle. En usko, että se onni vaintulee jostain ylhäältä annettuna. Se pitää itse tehdä.
Minä en noista sieluista mitään tiedä, mutta ainakin minusta tuntuu siltä, että sielusi voisi olla vähän kiinni, koska et pysty puhumaan kaikesta :)
Onneksi voin olla edes jotenkin avuksi. Ja kuten olet itse sanonut, niin ihan yhtä tärkeää on kertoa noista ikävistäkin asioista, kuin niistä mukavistakin :) En minä siitä loukkaannu, olen vain huolissani. Voin lähettää vaikka sellaisia virtuaalihaleja, jos se kipu siitä vähän laantuisi :) Paitsi kun olet niin pikkuinen, niin varmaan ruttaisin niilläkin haleilla sinut hengiltä :)
ruttaaminen haittaisi, tuntisi ainakin hyvin että on jonkun sylissä :) Itseasiassa muuten, olen välillä joutunut sanomaan äidille, että en oikeasti tahdo saada enää henkeä, kun on rutistanut vähän liikaa :) Mutta äiti olikin se mutantti, niin saat sinä aika paljon rutistaa, kun olen tottunut :)
Kiva että sait television :) Olin joskus muuttamisen keskellä pari viikkoa ilman televisiota ja vähän kaikkea muutakin kuten vaikka sänkyä :) Niin se tuntui kyllä todella oudolta. Mutta siitä jäi jotenkin sellainen juttu, että minun television katseleminen romahti ihan täysin. Varmaan puoli vuotta sen jälkeenkin vielä katsoin televisiota todella harvoin. Outoa, että niin pienessä ajassa kävi niin :)
Enemmän minun sydän silloin särkyy, että jos tiedän, että sinulla ei ole kaikki hyvin, enkä voi olla lähelläsi :(
Kun vaikka se minun sydän vähän särkyisikin, niin sen on oikeasti todella hyvä olla, kun vaan saa rakastaa sinua.
Päätetään, että ei ne asiat mene huonosti :) Ja kun molemmat yrittäisivät yhdessä eivätkä yksin yhdessä, niin silloin varmasti tulisi hyviä tuloksia.
Usko minun kanssani siihen, että kaikki menee hyvin. Meillä on paljon kaikkea, joka auttaa asioita menemään hyvin.
Ja se on oikeasti tärkeää, että yrittää aina pitää uskonsa siihen, että asiat menevät hyvin.
En minä oikeasti ole luonteeltani itsetuhoinen. Minussa on oikeasti todella paljon elämänhalua ja monessa asiassa pidän aika tarkasti huolen terveydestäni ja niin edelleen. Ja kun itsemurhataipumushan kuulemma kulkee jonkin verran suvussa, niin vaikka äidin puolella niitä on jonkin verran ollut, niin isän puolella ei ole ollut varmaan viidessä sadassa vuodessa ainuttakaan ja kaikki esi-isät ovat eläneet kaksisataa vuottakin sitten jonnekin yhdeksänkymmenen kieppeille :) Että oikeasti minä olen kyllä ne geenit perinyt :)
Mutta elämäkin voi vaan mennä niin, että ei ole enää syytä elää. Vaikka olen kyllä ollut aina vähän tuollaista ajatusta vastaan, koska eihän asioista aina tiedä, mutta niin voi käydä. Ja kun sattuu tarpeeksi, niin muuttuu toimintakyvyttömäksi eikä saa pidettyä elämänsä puitteita koossa. Se oli myös yksi hyvin suuri asia, jota ajattelin.
Ei itsensä tappaminen ole ratkaisu, mutta kun jos ei ole enää mitään minkä vuoksi elää, niin miten edes pystyisi ratkomaan ongelmiaan. Minusta sellaisessa tilanteessa se itsemurha ihmisille pitäisi suoda ja antaa se anteeksi. Minusta sinun pitäisi ehkä jotenkin ymmärtää tuo, kun sinulla on se hoitotestamentti. Onhan siinäkin jotain samaa.
En tarkoita sitä uhkailuksi, mutta kun sanot, että se tuntuu painostavalta, niin ymmärrän kyllä, että sinusta saattaa tuntua siltä. Ja olen siitä pahoillani, koska en tarkoita sitä niin. Mutta vaikka en tarkoittaisikaan niin, niin tiedän että sinusta voi silti tuntua siltä.
Mutta älä ajattele niin, että minä olisin epävakaa sen asian kanssa. En minä ole. Ja kun olen nyt jo yli niistä hetkistä, kun se oli pahimmillaan. Ei minulla ole nyt aktiivisesti mitään sellaisia ajatuksia, ei todellakaan. Tuntuu vain todella hyvältä, että voin jutella sinun kanssasi ja voidaan puhua kaikenlaisista asioista.
En minä nyt itseäni koskaan tappaisi ennen kuin olisin yrittänyt selvittää ne asiat, joita ilman tuntuu turhalta. Että kyllä ratkaista pitäisi aina yrittää, mutta sitten jos on varma, että asiat eivät ratkeudu, niin sitten tulee vasta ne ajatukset. Että älä siitä huoli, että yhtäkkiä tekisin jotain sellaista. Kun tavallaanhan myös haluaisin yrittää rikkoa vaikka sen 150 ikävuotta :)
Et tiedä kuinka paljon itkin sitä, mitä se olisi tehnyt läheisilleni. Ymmärrän kyllä sen hyvin, he olisivat varmaan joutuneet elämään sen tuskan kanssa aina, mutta toivoin myös, että he voisivat joskus ymmärtää, että minun olisi parempi niin.
Enkä minä tuollaisista asioista ole koskaan osannut puhua kellekään, että se olisi vaan ollut ihan sula mahdottomuus, että olisin kertonut kellekään niistä tapahtuneista asioista. Joistain tietenkin tiesivät, kun koskettivathan ne heitäkin.
Minä tiedän kyllä tuon, että sinun tosiaan voi olla aika hankala kertoa, jos et tiedä mitä haluaisin sinun kertovan :)
Tarkoitin sitä suhdetta. En tietenkään tarkoittanut noita muita asioita, olen todella onnellinen että sinulla on vanhemmat, ystäviä ja koira :)
En vaan oikein usko, että sinä itsekään voit sanoa, että sinulla ei olisi suhdetta, jos sinä itse olet ainoa ihminen, joka ajattelee niin. Jos kaikki muut ihmiset näkevät asian toisin, niin silloinhan on olemassa paljonkin asioita, jotka tekevät suhteen etkä voi sanoa minulle olevasi yksin. Ja jo ajankulukin tekee aina suhteesta vakavampaa.
Jos osa minun elämääni olisi ihminen, joka on kaikilla tavoilla paljon läheisempi kuin sinä olet, niin tuskin se sinustakaan tuntuisi yhtään miltään muulta, kuin sinun kanssasi pelleilyltä, jos minä sanoisin sinulle aina olevani yksin.
Yritä ajatella sitä siitä näkökulmasta.
Luuletko, että me nyt voitaisiin alkaa vähän purata niitä epävarmuuksia..? Ihan selkeästi yksi kerrallaan?
Kun se varmasti olisi hyödyksi kuitenkin. Jos niistä asioista nyt voisi jutella ihan kunnolla..?
Mitkä asiat saavat epävarmaksi kaikesta?
Mitä tarkalleen tarkoitat tuolla työllä? Mitä työtä et ole valmis tekemään nyt parisuhteen eteen..?
Mitä sitten toivot tai haluat parisuhteelta? Kun sanoit ettet tiedä saatko siitä riittävästi, niin mitä haluat saada?
Ja millaisia huolia sinulla nyt on siitä, että jos et saisikaan siitä riittävästi? Mitkä asiat siihen vaikuttaisi?
Ymmärrän tietenkin, että sinun pitäisi saada tutustua minuun paremmin, ennen kuin voisit tietää. Ja tietenkin sen kunnollisen tutustumisenkin voisi aloittaa ihan vaan ystävinä ilman mitään oletuksia.
Tietenkin se onni pitää itse tehdä. Mutta se tulee myös itsekseen. Oikeastaan niin, että se on olemassa ja sitä pitää kastella ja antaa sille kasviravinteita :) Ja vähän valoa ja siirtää lämpimään pakkasiksi :) Yksinkertaista :)
Ei mutta siis uskon kyllä, että sen onnen kanssa saa olla rauhassakin ja levätä. Se on läsnä hetkissä, jos on itsekin läsnä ja tuntee ne hetket. Mutta se on se työ mitä pitää tehdä, se että tuntee ja kokee. Ja sitten tietenkin pitää yleisesti yrittää pitää se onni ehjänä. Tietenkin säröjä voi korjata, mutta olisi tärkeää yrittää aina kovasti olla rikkomatta mitään.
Niin, siitä sen ainakin huomaa, että sieluni on varmastikin vähän kiinni, mutta toisaalta taas sitä on vähän vaikea ajatella niin, koska kuitenkin sinulle pystyn puhumaan niin paljon, ja sellaisista asioista, joista en varmasti koskaan tule pystymään puhumaan muille. Mutta olen kyllä tuntenut sitä sulkeutumistakin. Kun se asioista puhuminen ja puhumaan kykeneminen on muuten varmaan aika paljon sidoksissa siihen, että tuntuisi siltä, että itsellä on väliä. Ja se liittyy kaikkiin sellaisiin tunteisiin, luulisin.
Että siksi minun on niin vaikea puhua sinulle juuri tietyistä asioista, koska niistä puhuminen pelottaa ja se tekee olon jonkinlaiseksi.
En nyt oikein osannut selittää, mutta ehkä ymmärrät.
En osaa kirjoittaa tällä uudella koneella, jos täällä on jossain väleissä vahingossa euron tai taalan merkkejä, niin älä ihmettele :)
Olet todella ihana :) Kyllä minun oloni helpottuu koko ajan sinun kanssasi jutellessa. Ja se on muuten ihmeellistä, että kun olo paranee, niin muistaa kaikkia muitakin asioita, jotka tuntuvat hassulta. Niin kuin vaikka se, että töihin on taas sinne varastoon tullut niitä lintuja ja näin yhden, joka vipelsi niin hassun näkösesti, että taisin hymyillä sille linnulle, vaikka oli huono olo. Tietty se on kyllä huolestuttavaa, että jos nekin ammutaan :( Mutta toivottavasti ne on niin viisaita, että lentävät heti karkuun kun haistavatkaan kiväärin :)
Ehkä ne virtuaalihalit auttoivat nyt kyllä paljon :) Ja olen vielä ihan hengissäkin :)
aikamoinen mutantti, että voisi sinulle silti käydä hullusti :)
Muuten varmaan pärjäisinkin ilman televisiota, mutta kun tulee noita DVD:tä osteltua, niin niiden takia tarvitsen sen. Tietysti nyt muutamia sarjoja ja elokuvia tulee joskus katseltua.
Toivottavasti itsekin aina muistat tuon ohjeesi hyvää uskomisesta :) Itselleni se on kyllä todella vaikeaa.
Kyllä minä ymmärrän nuo ajatuksesi ja ajattelen itsekin kokolailla samalla tavalla. Mutta en silti usko, että sinun tilanteesi olisi sellainen, ettei ole mitään syytä elää. Eihän tuollaisesta, mitä olet käynyt läpi, voi mennä kuin parempaan suuntaan :) Hyvä, että tunnet olosi jo edes vähän paremmaksi :) Kyllä sinä elät ainakin sinne 150 vuotiaaksi asti :)
Jos minulla on suhde, niin sitten ainakin joku sekoittaa minut johonkin toiseen ihmiseen. Mutta jos et minua usko, niin enhän minä asialle oikein mitään voi. Ymmärrän kyllä tunteesi, kun ajattelet noin. Ihmettelen vain, että kuka se läheinen ihminen sitten on, kun en itsekään häntä tunne.
Olenhan minä jo kertonutkin niistä epävarmuuksista. Kun en halua satuttaa itseäni, enkä muita. En ole lainkaan varma, että haluan tutustua täysin vieraaseen ihmiseen ja vielä, kun meillä on niitä joitain eroavaisuuksia. Tarkoitan sillä työllä sellaista ihan normaalia aikansa uhraamista, mitä nyt parisuhde vaatii. Tapailua ja sen sellaista. En tiedä jaksanko sitä. Haluan siltä myös ihan tavallisia asioita. Yhdessäoloa ja läheisyyttä, niin kuin kai kaikki. Mutta en tiedä onko se mahdollista, jos en ole itse valmis uhraamaan voimiani sen eteen. Tuskin on. Olisi tosiaan hyvä, jos niitä oletuksia ei olisi, mutta minusta tuntuu siltä, että sinulla on sellaisia. Tai ainakin toiveita, joita en välttämättä koskaan pysty täyttämään.
Olet kyllä oikeassa tuosta onnesta, mutta itse en usko, että se syntyy itsekseen. Ensin on tehtävä jotain, että saa sen aikaan.
Ymmärrän kyllä, mitä ajattelet tuosta avautumisesta. Ja kyllä sinulla on väliä :) Olethan ollut minullekin hyvä ystävä. Mutta kai se, että et minullekaan pysty puhumaan kaikesta, kertoo siitä sulkeutuneisuudesta.
Sitten voin parantaa oloasi lähettämällä lisää niitä virtuaalihaleja :) Ja muitakin lämpöisiä ajatuksia :) Mutta sano sitten, jos ne tuntuvat liian ahdistavilta tai joltain :)
yhtään epäile :) Kyllähän minä sinusta jo ulkoapäin näen, että minulle voisi käydä hullusti :) Mutta ei ainakaan olisi mikään kamala tapa kuolla :)
Ja tahallasiko sinä nyt minut haluaisit rutata? :)
Minusta televisio on kiva sillä tavallakin, että vaikkei sitä niin katsoisikaan, niin sen voi laittaa päälle jos jotenkin sillä tavalla ahdistaa :) En nyt oikein osaa selittää mitä tarkoitan tuolla ahdistamisella, mutta kumminkin :)
Miksi sinun on niin vaikea uskoa hyvään? Tai ymmärrän kyllä miksi. Mutta tavallaanhan hyvään uskominen on päätös. Ainakin luulisin niin. Että tavallaan pitää jo etukäteen ajatella niitä hetkiä, kun tuntuu pahalta eikä voisi uskoa hyvään. Pitää etukäteen päättää, että pitää kiinni siitä uskosta kynsin ja hampain. Ja aina voi ajatuksissaan uskoa hyvään, vaikka tuntuisi toisenlaiselta.
Ja minusta se olisi todella hyvä päätös, koska ehkä itsestään sitten säteileekin parempia ajatuksia sille toisellekin :) Ja niin toisenkin on ehkä helpompi uskoa siihen ja sitten molemmista voisi säteillä sitä uskoa :) Ja onhan sillä hyvään uskomisella ihan konkreettisiakin positiivisia seurauksia.
Tarkoitatko nyt sitä, että minä olisin muka sekoittanut sinut johonkin toiseen ihmiseen.. Kun en ole varma tarkoititko miten.. Tuo oli nimittäin ainut asia, joka sai minun oloni nyt tuntumaan huonolta, jos tarkoitat sitä niin :( Kun minä olen jo sanonut sinulle, että se sattuu minuun, jos yrität väittää jotakin tuollaista ja se sattuu ihan aina, vaikka en siitä sanoisikaan. Ja se saa minun oloni huononemaan ihan aina. Voitko yrittää olla satuttamatta minua niin, olla väittämättä sellaista? Kun se vaan aina pahentaa tilannetta, vaikka tilanne olisi kuinka paha, niin tuo ei ikinä ole keino ulos siitä. Jos nyt ajatellaan että minun pitäisi uskoa, että olen sekoittanut sinut johonkin toiseen, niin minä ajattelisin niin, että sillä oikealla henkilöllä kuitenkin on varmasti suhde ja hänpä tuskin minua enää edes muistaa, kun hän ei kerran ollut sinä. Että se juttu on ihan täysin loppu. Ja sitten voisin myös kirjautua sisään johonkin hoitolaitokseen, kun olen ihan selvästi seonnut, kun rakastuin johonkin ihan tuntemattomaan ihmiseen tällä tavalla, vaikka oikeasti rakastan häntä. Mutta kun en mihinkään laitokseen mene, niin tämä oli sitten tässä. Miten sitä voisi enää itsensäkään kanssa olla, kun ei voi luottaa siihen, että tajuaisi mitään täysjärkisesti.
Eli ole kiltti, älä yritä väittää minulle sellaista :( Jos et halua puhua siitä, keitä me olemme, niin ei puhuta siitä. Mutta älä tee tuota... :(
Tiedät ihan hyvin mitä minä tarkoitan sillä suhteella :( Ja ollaanhan me jo vähän sitä aihettakin joskus sivuttu.
Me molemmat tiedetään jo, että ne asiat sattuvat, niin miksi yrittää paeta niitä noin? Tuossa vaan sattuu vielä lisää se, että pidät minua ihan tyhmänä :( Ja annat minun mielikuvitukselleni aivan käsittämättömän suuren tilan, koska siinä jutussa on näköjään asioita, joita pitää paeta noin, eikä voi edes sanoa minulle ääneen..
:(
Niin, siis tietenkin tiedän, että olet kertonut niistä epävarmuuksista jo. Että kuuntelen kyllä sinua :) Mutta tarkoitin oikeastaan siis sitä, että jos niistä voisi ehkä puhua ihan konkreettisesti ja vähän syvemmin..?
Siis vaikka, että mitä osaa siinä tapailussa et jaksaisi? Kun sanoit kuitenkin, että haluat yhdessäoloa. Takoitatko vaikka niitä välimatkoja? Kun jos nyt tarkoitat ihan niitä käytännön asioita, niin me voitaisiin kyllä aluksi tehdä niin, että sinun ei niitä tarvitse niin mietiskellä. Kun tiedän, että sinulla on ja olisi ihan tarpeeksi ajateltavaa itsesi kanssa, jos me päätettäisiin yrittää. Kun olet kokenut sellaisia asioita, että sinusta ei tunnu helpolta päästää ihmisiä lähellesi tai tuntea itse vapaasti. Niin minusta olisi reilu tasajako, jos sinä painiskelet niiden asioiden kanssa, niin minä voin sitten painiskella niiden käytännön asioiden kanssa :) Ja tietysti siis toivoisin myös, että voisin jotenkin auttaa sinua niiden ajatustesi kanssa. Ja sinä joutuisit sitten taas vähän hieromaan minun mistä lie junamatkasta kipeytynyttä selkää :)
Ja jos tarkoitit ihan yleisesti sitä, että et haluaisi tavata vain siksi, että on pakko kun ei ole vähään aikaan tavannut, niin sellaista ei kyllä todellakaan tarvitse olla. Tavataan aina silloin kun tuntuu siltä. Ja kun ollaan niin paljon puhuttu niistä menoista luistamisesta ja ollaan molemmat siinä samanlaisia, niin toivottavasti ymmärtäisin kyllä kun sanoisit vaan, että et nyt vain jaksa tavata :)
Kun en minä todellakaan ainakaan haluaisi, että sinusta jotenkin tuntuisi siltä, että on pakko jotenkin "hoitaa suhdetta" näkemällä tietyin väliajoin ja niin edelleen. Ihan pitää kuunnella itseään ja sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ja kyllähän meidän suhde ihan varmasti pysyisi kunnossa näinkin mitä nyt tehdään :) Minun puolestani ainakin pysyisi kunnossa paremmin kuin hyvin. Tietysti haluaisin kyllä nähdä sinua paljon ja voida vaan olla kanssasi ja koskea ja olla lähellä.
Että ei sinun ainakaan hirveästi fyysisiä voimia tarvitsisi uhrata sen yhdessäolon ja läheisyyden eteen, ota vaan koppi :) Tai siis sen verran tietty ehkä niitä fyysisiäkin voimia, että olisi ihan kiva jos koskettaisit takaisinkin :)
Vai millaisia asioita et jaksaisi? Kun jos voidaan puhua niistä, niin ehkä asioille löytää muunlaisia ratkaisuja.
Olen vähän pahoillani, mutta me ollaan kyllä jo tutustuttu aika paljonkin :) Ei ehkä fyysisesti, mutta henkisesti. Harvoin ihmiset oikeasti juttelevat näin paljon, vaikka näkisivät toisiaan usein.
Ja ymmärräthän sinä kai sen, että ei kaksi ihmistä, jotka ovat eläneet eri elämän, voi olla täysin samanlaisia?
Kun itseasiassa joskus, kun luin jotakin sielunkumppanuudesta ja sellaisesta, niin sielläkin sanottiin niistä, että sielunkumppanit ovat samankaltaisia, mutta eivät täysin samanlaisia. Että vaikka ihmiset olisivat toistensa puoliskoja, niin ei silloinkaan voisi täysin samanlainen olla, on kuitenkin elänyt eri elämät ja elämiä. Elämä vaikuttaa ihmiseen hyvin paljon, jopa mielipiteisiin, vaikka sitä onkin hyvin vaikea sanoa, että miten.
Niin minusta meissä on juuri tuota, että olemme samankaltaisia, mutta emme täysin samanlaisia. Ja oikeastaan minusta voisi hyvinkin sanoa niin, että sellaiset perustukset, joita ei elämä niinkään muuta, ovat meissä hyvin samanlaisia.
Että siis minusta ainakin sinä tunnut joskus paljon enemmän samanlaiselta kuin vaikka joku muu, jolla olisikin sama mielipide kuin minulla. Siis vaikka jos joku ihminen olisi kanssani ihan samaa mieltä siitä, että kehitysapu on hyväksi, mutta ei edes tietäisi missä päin maailmaa vaikka Sudan ja Ruanda on, eikä esimerkiksi koskaan olisi pohtinutkaan sitä rahan työntämisen negatiivisia vaikutuksia. Jos se ihminen ei vaikka koskaan katsoisi asioita yhteiskunnallisesta näkökulmasta tai jotain sellaista.
Ja muuten mikä se sinun kauhukuvasi siitä sitten olisi, että mitä niiden eroavaisuuksien vuoksi voisi käydä? Ja yritä ihan koko ajan aina muistaa se, että ihan oikeasti kunnioitan sinun mielipiteitäsi. Ne vielä kiinnostavatkin minua paljon. Enkä pidä sinun mielipiteitäsi yhtään huonompina kuin omianikaan. Molemmat ovat ihan yhtä huonoja :)
Yritä uskoa siihen, että sinuun ei tule sattumaan. En halua satuttaa sinua.
Ja ne asiat, joista olen sanonut, tulevat pysymään sellaisina. Tulen ihan varmasti rakastamaan sinua aina, sinä itse eikä mikään muukaan voi sitä rakkautta yhtään vähentää. Ainoastaan sinä itse voit sitä lisätä. Esimerkiksi nyt rakastan sinua enemmän kuin joskus ennen, kun kuulen mitä sanottavaa sinulla aina on :) Et ole sanonut ainuttakaan asiaa, joka olisi saanut minut rakastamaan sinua vähemmän, sellaista ei voi tapahtua. Ja paljon olet sanonut asioita, jotka ovat saaneet tuntemaan vain suurempaa rakkautta sinua kohtaan. Ja tietty se, että olet läsnä minun jokapäiväisessä elämässä jo itsessään saa ne rakkauden tunteet syvenemään koko ajan. Ja tietenkin nuo jutut vaan voimistuisi jos olisit ihan konkreettisestikin läsnä.
Tietysti meillä varmasti olisi joskus huonompiakin hetkiä. Mutta ei ne varmastikaan paljoa huonommilta tuntuisi, kuin nämä mitä tässä ollaan jonkin aikaa sitten koettu. Eikä sellaisia tarvitse olla paljon ja me voidaan aina oppia ihmisinä uuttaa ja selvitä niistäkin, jos sellaisia eteen tulee, sillä tavalla rakentavasti ja niin, että kumpaakaan ei sattuisi turhaan.
Millaisia toiveita sinä sitten ajattelet minulla olevan? Ja miksi ajattelet niistä, että et pystyisi koskaan niitä täyttämään?
Ei minulla ihan oikeasti mitään oletuksia ole. Minusta tuntuisi hyvältä se, että vain tavattaisiin ja katsottaisiin miltä tuntuu ja miten asiat menee. Ilman mitään oletuksia.
Toiveita minulla tietenkin on. Mutta ei ne toiveetkaan nyt mitään vaateita ole, vaan toiveita. Vaikka sellaisia, että saisin herätä joskus vanhana ja nähdä aina aamulla sinut lähelläni. Siis muutenkin kuin hallusinaatioissa :) Mielummin en edes mitään pahoja hallusinaatioita niin haluaisi :) Mutta sinut haluaisin ihan koko elämäksi. Että en siis nyt ihan sitäkään tarkoittanut että tavattaisiin uudelleen siellä jossain yhdeksänkymmenen huippeissa :)
Mitä sinä uskot sitten sen onnen saamiseksi jouduttavan tekemään? Millaisia asioita?
Mutta ainakin se nainen oli oikeassa siitä sieluni avautumisesta ja varmaan se toinen asia liittyi sinun sieluusi ja sielusi avautumiseen. Että ainakin tuntuu jännältä tajuta, että asiat ovat niin kuin se nainen sanoi. Ja tietty voihan se sielujen avautuminen tarkoittaa jotain muutakin ja voivathan ne olla kiinni enemmän kuin edes tiedetään.
Sinunkin sielusi on kiinni. Sen huomaa ainakin hyvin siitä, että tunnet tarvetta kontrolloida tunteitasi minun suhteeni, niin kuin sanoit. Mitä muuten tarkalleen tarkoitit sillä?
Miten ihmeessä sinun halisi tai lämpöiset ajatuksesi voisivat tuntua koskaan miltään muulta kuin ihanalta :) En varmaan ahdistuisi, vaikka oikeasti ruttaisitkin minut, ainoastaan kuolisin onnellisena :)
Ja kai sinä nyt hellästikin osaisit halata :)
Ja haluaisin muuten tänään sanoa sinulle jotakin, mitä en nyt tässä sano :) Toivottavasti tajuat itse mitä :)
tarkoituksella sinua ruttaisi :) Mutta siinä voisi silti käydä niin.
Minullakin on kyllä televisio usein päällä, vaikka en edes katsoisi sitä. Taustameluna tai jotain.
Mutta sitten, kun joskus kokee karvaasti, että vaikka kuinka on uskonut, niin mikään ei ole silti mennyt hyvin. Se muuttaa käsitystä ja ei ole enää niin helppoa uskoa. Ja toinen ei välttämättä usko, vaikka itse uskoisikin ja säteilisi kuinka. Kun ne ajatukset lähtevät aina ihmisestä itsestään.
Kyllä minä haluan puhua siitä, keitä me olemme. Enkä tietenkään tahallani loukkaa sinua. Ja minusta sinun ei tarvitsisi kuitenkaan ottaa sitä noin pahalla. Ei kai siinä ole mitään pahaa, vaikka olisinkin joku toinen? Ei se sinustakaan yhtään huonompaa tee. Enkä ole pakenemassa mihinkään tai pidä sinua tyhmänä. Haluaisin vain selvyyden asioihin, kuten varmaan sinäkin :) Mutta en tiedä, onko tämä ihan oikea paikka henkilöllisyyksien paljastamiseen.
No kyllähän ne välimatkat varmasti jonkin verran haittaisivat, jos sellaisia on. Ja joudun minä joka tapauksessa järjestelemään käytännön asioita omasta puolestani :) Ehkä se ystäväpohjalta tapaaminen voisi olla ihan harkittava idea. Jos ei kummallakaan olisi mitään odotuksia sen suuremmasta. Sitten täytyy myös ottaa huomioon se mahdollisuus, että se olisi ainoa tapaaminen. Mutta en myöskään halua, että pettäisin niitä toiveitasi, vaikka niinkin voi käydä. Enkä kyllä kestäisi sellaista, jos sanon ettei nähdä enää, niin sinä menisit ja tappaisit itsesi. Siksi tämä kaikki pelottaa. Mitä tapahtuisi, jos sanoisin, ettemme tule vanhenemaan yhdessä?
Ei ihmiset tietysti koskaan aivan samanlaisia voi olla, ihan totta. Olen vain vähän huolestunut noista meidän eroista maailmankuvassa. En minä nyt varsinaisesti tiedä, mitä se konkreettisesti voisi aiheuttaa, mutta kai se jotain silti voi tehdä. Ja onhan meissä tietysti samankaltaisuuksia, mutta toisaalta niin on kaikissa ihmisissä.
Sen onnen eteen joutuu näkemään vaivaa. Joskus se työ tuntuu helpolta ja joskus taas ei. Tietysti oikean ihmisen kanssa se varmasti olisi helppoa, mutta mistä sen taas tietää, kuka on oikea ja kuka väärä.
Tarkoitin, että yleensäkin minun täytyy kontrolloida tunteitani kaikkien suhteen. En voi antaa itseni noin vain ihastua ja lähteä tunteen vietäväksi.
Kyllä sinun täytyisi tuokin asia sanoa, kun minä en ihan oikeasti tajua, jos ei väännetä rautalangasta :) En osaa lukea ajatuksia.
Tänään on varmaankin ihan mukava päivä loppuun asti, vaikka en saunaan ehdikään :) Ja huomenna pääsee töihin :)
huomaamaan sitä ruttaamista, kun sinä olisit kuitenkin ihan siinä lähellä ja tuntuisi hyvältä :)
Taas samanlaisia tapoja :) Molemmat pidetään televisiota päällä :) Minä voin nyt varmaan sitten aina päätellä omista tavoistani kaikkea sinusta :) Niin kuin että sinä esimerkiksi nukut alasti :)
Ymmärrän kyllä, että jos on kokenut sellaista niin se uskominen tulee vaikeaksi :( Mutta pitäisi vaan kovasti yrittää ajatella menneitä menneinä ja ottaa nykyhetki vastaan uutena. Tiedän kyllä, että se on tiettyjen kokemusten pohjalta hyvin vaikeaa.
Haluatko puhua siitä, että millä tavalla ne negatiiviset asiat yrittävät aina vallata mieltäsi? Millaisia ajatuksia ne on?
Yritä kuitenkin vaan kovasti jaksaa uskoa siihen hyvään. Ja varmasti saat niiden ajatusten taakse aina enemmän ja enemmän voimaa, kun huomaat, että ei pahoja asioita tapahdukaan.
Kiitos :) Ymmärrän kyllä sen, että miltä sinusta tuntuu ja miksi sanot niin. En minä siitä oikeasti mitenkään pahasti ajattele, kun ymmärrän tuntemuksesi. Silti minulle itselleni vaan joskus tulee sellaisia tuntemuksia, että jos loukkaat tahallasi sittenkin :( Kun ne vain sattuu. Mutta kiitos, kun sanoit että et tahallasi loukkaa, ymmärrän kyllä ja nyt on paljon parempi olla :) Ei ole enää niistäkään yhtään huono olo :) Ymmärrän kyllä sinua, mutta tavallaan kai tarvitsen, että sinäkin ymmärrät minua :)
No kyllähän se tuntuisi todella hirveältä, jos sinut olisikin joku yhtäkkiä taikonut toiseksi ihmiseksi. Kun sehän tarkoittaisi, että se oikea ihminen olisi jo niin kaukana, että millään ei ole enää väliä. Ja ei voisikaan enää kertoa asioita, joita haluaa sanoa, sille oikealle ihmiselle. Kun muutoin kaikki toivo olisi jo varmaankin saattanut hävitä. Siksi se tuntuisi hyvin pahalta.
Ja jos tosiaan haluat selvyyden minusta, niin saat sen ihan koska tahansa kun vain pyydät. Vaikka en minäkään kyllä oikein ole sitä mieltä, että tämä olisi oikea paikka henkilöllisyyksien selvittämiseen. Ehkä sinä voit sen sitten lyödä lukkoon, jos nähtäisiin. Siis jos tunnistat minut sen valepuvun alta :) Olen se itsensäpaljastajan näköinen :)
Eivätkä niiden välimatkojen tarvitse olla ollenkaan ikuisia tietenkään :) Kun minä voisin kyllä muuttaa jonnekin lähemmäs sinua, jos tilanne joskus olisi sellainen. Kun onhan välimatkat kyllä sellaisia, että haittaavathan ne jonkin verran kuten sanoit. Mutta onneksi ne voi ihan hyvin ratkaistakin.
Niin.. Minusta tuntuu sinun puolestasi pahalta, että joutuisit käytännössä tekemään aika paljon, että voitaisiin olla yhdessä :(
En voisi edes pyytää sinulta niin paljoa :(
Jos me kuljetaan joskus sitä kohti, että oltaisiin yhdessä, niin niissä käytännön asioissa en voi auttaa sinua mitenkään, mutta olisin ihan aina tässä ihan lähellä ja ajattelisin ja rakastaisin sinua ihan hirveästi ihan joka hetki. Mutta niinhän teen kyllä nytkin :)
Ja vaikeista asioista selviäminen varmasti ainakin minun rakkauden juurruttaisi sellaiseksi, että jopa sinä huomaisit sen, kun et sitä nyt aina oikein muista :)
Minustakin se ystäväpohjalta tapaaminen olisi hyvä idea. Ja niinhän sen varmasti pitääkin olla, että kummallakaan ei olisi mitään suurempia odotuksia. Paitsi ne odotukset minulla tietysti on, että sinun pitää huutaa se kammottava ja minun tekoviikset tipahtaa ja se sähkölaitos räjähtää. Jos niitä mitään ei tapahdu, niin sitten minun odotuksiini ei ainakaan ole kovin hyvin vastattu :)
Ja haluan muuten kysyä ihan etukäteenkin, että mitä se ystäväpohjalta tapaaminen tarkoittaa, tai että miten se sinusta tuntuisi parhaimmalta? Kun saavathan ystävät halata, mutta tuntuisiko sinusta pahalta jos koskettaisin sinua? Että tarviiko kontrolloida itseään ihan selkeästi sen suhteen?
Ja tietenkin aina otetaan huomioon kaikki mahdollisuudet ja tietenkin ne ikävältä tuntuvatkin pitää myös ottaa huomioon.
Mutta toivoisin silti kyllä kovasti, että yrittäisit pitää kovasti kiinni niistä hyvistä tunteistasi etkä kuunnella sitä pahaa oloa siinä asiassa..? Kun ehkä me yhdessä joskus saataisiin niitä sinun haavojasi hellittyä vähän paremmiksi edes.. :(
Ja millaisia asioita sinä haluaisit siihen ystäväpohjalta tapaamiseen liittyvän, tuo nyt ainakin on yksi, että kummallakaan ei ole mitään odotuksia.
Mietittäisiinkö tuota vähän, että miksi sinusta tuntuu siltä, että saattaisit pettää ne toiveeni..? Voidaan vaikka puhua ihan konkreettisista asioista ja että mitä aina kävisi.
Ja höpönassu yritä muistaa se, että minä ymmärrän kyllä, että jotkin asiat tulisivat tuntumaan sinusta joskus hyvinkin vaikeilta. Ja sinulla voi varmasti olla huonoja hetkiä, mutta niinhän kaikilla. Haluan sinut ihan kaikkine huoneine hetkinesi päivinesi :)
Jos vain on tunteita, edes jossain piilossa tukahdetettuna, niin kyllä me aina selvitään. Yritä sinäkin uskoa siihen.
Tuo on oikeasti niin hyvä, että sanoit tuosta itsensä tappamisesta ja sellaisesta ja että siksi tämä kaikki pelottaa. Kun en välttämättä aina osaa ajatella tuollaista heti, mutta kun sinä sanot siitä, niin ymmärrän kyllä heti. Tiedän, että minuakin pelottaisi kaikki siksi, jos tämä olisi toisinpäin. Ymmärrän ihan täysin tunteesi. Mutta voin myös sanoa, että älä huolehdi sellaisista asioista kuitenkaan ihan kamalasti.
Ja en minä enää itseäni tappaisi, jos olet jotenkin elämässäni. Se ei koskaan olisi sinun syysi, mutta vaikka ei olisikaan, niin ymmärrän kyllä, että se tuntuisi sinusta pahalta. Ja siksi en sitä tekisi. Eli älä huoli siitä :) Ja jos me ei enää ikinä kuultaisi toisistamme, niin silloin sinun ei edes tarvitsisi tietää koko asiasta.
En tekisi sitä jos sinä saisit tietää siitä. Ja jos olo kävisi niin pahaksi, että en voi enää elää, niin minun pitäisi saada sinulta anteeksi ennen kuin voisin tehdä sellaista ja jos en saisi, niin sitten se jäisi tekemättä.
Se, mitä tapahtuisi, riippuu hyvin paljon siitä, että miksi sanoisit niin.
Mutta jos nyt haluat kaikessa rehellisyydessään sen, mitä tulisi tapahtumaan jos sanoisit niin, niin olisin varmasti hyvin surullinen ja sydän olisi murtunut. En tiedä miksi, mutta kun on rikki niin sitten tulee olo, että pitää sattua lisää, tai ainakin eläisi niin, että saisi itsensä hajalle. Sitten tekisin ne kaikki asiat, joita haluan kokea ja kokeilla ihan niin väärien ihmisten kanssa mitä vain olisi olemassa ja varmasti jotenkin pitäisi turruttaa itsensä ja varmaan alkaisin käyttää huumeita. Ja kukaan tuskin tietäisi mistään yhtään mitään. Ja ehkä puhtaalla tuurilla elämä voisi joskus kääntyä paremmille raiteille, mutta tuskinpa kuitenkaan.
Tuo on nyt siis se, mitä tapahtuisi jos sanoisit niin tässä elämäntilanteessa ja se olisi ihan lopullista eikä mikään muuta sitä enää miksikään.
Mutta jos sanoisit tuon vaikka 10 vuoden päästä, niin siitä olisi vaikea sanoa mitään. Voi olla, että jos elämä olisi erilaista kuin se on nyt ja jos elämässä olisi oikeasti yhtään mitään, niin silloin voisi selvitä rauhallisemminkin, koska sitä elämänhalua kuitenkin on.
Onko sinulla nyt sitten sellaisia ajatuksia, että aikoisit sanoa niin..? :(
Ja muuten täytyy siitä mainita, että jos asiat meidän välillä etenee vaikka siihen näkemiseen, niin minulla jostain syystä ne itsensävahingoittamisriskit jotenkin pienenee. Eivät kasva, niin kuin sinusta taitaa tuntua. En tipahtaisi korkeammalta. Tai tavallaan tietty tipahtaisin, mutta en enää tipahtaisi alas sinne pohjattomaan kuiluun :) En tiedä miksi se on niin, mutta jotenkin se vaan on niin. Tavallaan kai siksi, että kaikki tekemättömyys kaduttaa.
Ja muista muuten ihan aina se, että olet tehnyt minut jo paljon kokonaisemmaksi ihmiseksi. Vaikka minuun sattuisi todella paljon sinun menettäminen, niin en minä ilman sinua koskaan kovin onnelliseksi ihmiseksi olisi kasvanut kuitenkaan :) Sinä olet niin ihana ja lämpöinen :) Tuohon tuli vahingossa ensin Hitler :) Siis tämä := Ja se ei sitten todellakaan ollut mikään freudilainen lipsahdus :) Olet jotain niin sanoinkuvailematonta, kiitos kun olet sinä :)
Ei kaikissa ihmisissä kyllä ehkä ihan samalla tavalla samankaltaisuuksia ole kuin meissä. Niin kuin esimerkiksi on minulla vaikka yksi vanha koulukaveri, jonka mielestä vaikka Älypäät on paras, mutta me ollaankin varmaan katsottu niitä yhdessä joskus. Me ei olla tehty oikeastaan mitään yhdessä :)
Että on meillä varmasti ihan hyvät eväät :) Älä huoli siitä :) Ymmärrän kyllä, jos sinua huolestuttaa sellaiset asiat, mutta älä huoli liikoja :) Käytännössä asiat on kuitenkin ihan sulavia :)
Olen yrittänyt miettiä sitä, että mitä ne maailmankuvaerot oikein voisivat tehdä. Mutta en vaan ole keksinyt mitään. Kun meillä on minun mielestäni samanlaisia ajatuksia parisuhteeseen liittyen, niin ei ne mielipide-erot voi mitenkään siihenkään koskea. Ja sitten huomasin muuten silloin kun ne viestit poistettiin ensimmäisen kerran, että vaikka se yli-innokas poistaja olikin varmaan tavallaan sitä mieltä mitä minäkin olen siitä yhdestä sanasta, niin tulin ihan hirveän puolustuskannalle sinun mielipiteistäsi :) Vaikka en edes todellakaan ollut samaa mieltä kuin sinä, mutta vahingossa jotenkin varmasti aina kääntyisin sinun mielipiteittesi kannalle, jos joku muu väittäisi niitä vastaan :) Eikä tuo nyt sitten ollut mikään vinkki, että minut voisi aivopestä sillä tavalla :)
Jos lähtisi siitä oletuksesta, että pääosin se onnen saavuttaminen olisi helppoa, mutta tulisi varmasti joskus kuitenkin hetkiä, että sen eteen pitäisi nähdä vaivaa ja se tuntuisi ihan helpolta. Niin eikö tuo kuitenkin kuulosta ihan hyvältä ja sellaiselta, miten olisi kuitenkin hyvä elää? Kun ehkä tuo on ihan realistinen ajatus asioista. Niin eihän tuo kovin pahalta kuulosta? Silloin kun onni on helposti läsnä, niin silloin saa aina ladata akkujaan ihan rauhassa ja olla vaan :) Enkä minä koskaan sinua yksin jättäisi taistelemaan oman onnesi kanssa. Jos on parisuhde, niin minulle se tarkoittaa sitä, että silloin selvitään asioista yhdessä eikä toista jätetä vain oman onnensa nojaan. Oho, ehkä tuo sanonta ei nyt oikein istunut tuohon onni-asiaan :)
Se on ihan hyvä, että mietit asioita pohjia myöten. Mutta yritä kuitenkin antaa positiivisille tunteillekin vähän vapautta :) Se saa itsessä aikaan ihan mukavia juttuja. Ja lupaan, että minun kanssani ei tapahdu mitään pahaa, jos vähän hellitätkin sitä positiivisten tunteiden kontrollointia. Niiden on ihan turvallista temmeltää :)
Mitä sinä itse sitten ajattelet pahimmillaan käyvän jos et kontrolloisi?
No minä oletan, että tajuat kyllä sen asian jossain vaiheessa, kun en nyt tässä sitä aio sanoa :) Ja oikein kiva kuulla, että sinulla on ollut mukava päivä :) Ja tänään saat anteeksi tuon saunasta mainitsemisenkin :) Sinun on sitten ihan pakko niin kuin kokeilla kepillä jäätä :)
Varo vaan tai upotaan vielä molemmat ihan kunnolla :)
toisinaan en. Riippuu ihan mielialasta :)
Entäs, jos huomaan, että niitä pahoja asioita tapahtuu silti, vaikka kuinka uskoisin? KYllä se usko jossain vaiheessa loppuu. En minä oikein tiedä, miten ne mieltäni valtaavat. Kai ne ovat siellä koko ajan vallassa.
Voihan se toinen ihminen olla vaikka kuinka lähellä, vaikka minä en olisikaan se oikea tapaus. Eihän sitäkään voi koskaan tietää. Ei kai se sinun toivosi kuitenkaan kokonaan voi koskaan hävitä. Kyllä minä haluaisin tietää, kuka sinä olet. Varmasti helpottaisi kumpaakin, jos tietäisimme keitä olemme :) Mutta mitä sitten tapahtuisi, jos me näkisimme ja minä en olisikaan se henkilö, ketä kaipaat? Varmaankin kääntyisit kannoillasi.
Onhan se välimatka ratkaistavissa, jos se nyt on inhimillisissä rajoissa. Mutta kyllä monta sataa kilometriä vaikeuttaa asioita aika paljon ja joskus se on liikaa. Eikä minulla nyt sillä tavalla ylitsepääsemättömiä käytännön asioita ole. Lähinnä vain tuo koirasta huolehtiminen. Kun sitä ei kuitenkaan voi kauaksi jättää yksin :)
Jos tapaisimme ystävinä, niin en ehkä ihan heti lähtisi koskettelemaan :) Ehkä se tilanne sitten näyttäisi sen suunnan, että onko sellainen soveliasta vai ei. Ja pitäisihän sen tilanteen olla jollain tapaa luonteva muutenkin. Joku tapahtuma olisi ehkä paras, sillä jos toinen ei miellytä, niin voisi hyvin lähteä sitten eri suuntaan. Eikä tarvitsisi tehdä sitä niin vaivautuneesti, kuin jostain tavallisilta treffeiltä lähtiessä. Jos nyt ymmärrät, mitä ajan takaa?
Jos en vaikka vastaa sinun käsitystä minusta tai en pysty toteuttamaan niitä muita toiveitasi. Tai jos en jostain syystä tunnekaan vetoa sinuun ja lähden vain pois. Kai tuossa on jo aika paljon asioita, miksi en välttämättä toteuta niitä toiveitasi.
No onneksi et ole vakavissasi tuon itsemurhan suhteen :) Mutta se on kyllä vähän sellainen juttu, että ei sillä pitäisi edes leikitellä. Mieluummin kannattaisi unohtaa sellaiset ajatukset ja yrittää miettiä jotain muuta. Vaikka sitten menisi kuinka huonosti. Mutta ymmärrän kyllä, että joskus kun on todella pohjalla, niin ne ajatukset vain tulevat. Sekään ei silti tarkoita sitä, että niitä pitäisi koskaan toteuttaa.
En minä halua kenenkään sydäntä murtaa. Siksikään en oikein halua tutustua muihin ihmisiin. Mutta ei minulla siis juuri nyt ole sellaisia ajatuksia. En vain voi tietää mitä tapahtuisi, jos kohtaisimme. Tuosta en pidä, että alkaisit käyttämään huumeita minun tai kenenkään muun ihmisen johdosta. En vain ymmärrä koko jujua niissä aineissa muutenkaan. Laillisillakin saa itsensä ihan tarpeeksi sekaisin :)
Minusta vain tuntuu, että jos se onni tulee liian helposti, niin sen menettäminenkin on helppoa. Se riippuu aina ihmisistä, kuinka helppoa se on tai ei ole. Toiset jaksavat yrittää vuodesta toiseen, vaikka eivät ehkä itse saakaan niin paljoa ja toisilla taas kaikki sujuu kuin luonnostaan, sen pahemmin vaivautumatta.
Pahimmillaan siinä käy niin, että ne hyvät tunteet kaappaavat vallan ja nousen pilviin. Kunnes sitten taas tipahdan pohjalle ja särjen itseni lopullisesti. Kun ei vain jaksaisi enempää sellaista.
En minä kyllä tajua mitään, mitä ei sanota suoraan päin naamaa. No, se jääköön sitten hämärän peittoon :) Huomennakin on toivottavasti mukava päivä, vaikka saakin vähän sinkoilla sinne tänne. Toivottavasti sinullakin on mukava viikonloppu :) Kepillä on aina mukava kokeilla kaikkea :) Ei kai me nyt sentään mihinkään upota. Et ainakaan sinä :)
vähän outo nudisti ollutkin, jos et välillä nukkuisi alasti :)
Liika kohtalonusko ei minusta siis ole ihmiselle hyväksi, mutta minusta sinä voisit yrittää ajatella pahoja asioita niin, että jonkin suuren kokonaisuuden kannalta niillä on oma tehtävänsä. En todellakaan koskaan ole uskonut siihen, että se mikä ei tappaisi vahvistaisi, sitä en tarkoita. Mutta ehkä jotenkin pahoillakin asioilla voi olla syynsä. Ja toisaalta ehkä voi myös olla niin, että ihmiset joutuvat kokemaan elämiensä aikana tietyn määrän pahaa, jotta voisivat oikeasti löytää hyvän. Siis tarkoitan vähän sitä mitä sinä sanoit siitä, että jos jollekin onni on aina helppoa ja se tulee itsekseen, niin eihän sen eteen ole koskaan tehnyt mitään ja siksi se voi olla aika kestämätöntä. Niin ehkä ihmisten täytyy käydä läpi pahaa löytääkseen oikean onnellisuuden. Ehkä asioilla on sellaiset syyt? Olet tehnyt jo ihan hirveästi töitä onnesi eteen ja olen ihan varma, että saat sen vielä. Ja sinuun ei tarvitse sattua enää. Pidän huolen siitä, että sinuun ei satu.
Kun ne hyvät asiat ovat varmasti ihmisen kohtalo ennen pitkään. Kun on selvinnyt niistä pahoista, niin on aina lähempänä sitä hyvää. Luota siihen, että saat sen hyvän. Ja se kestää ja on lopullista. Vaikka senkin eteen pitää vielä jaksaa vähän.
Yritä ajatella sitä hyvää aina. Olet jaksanut todella paljon jo ja et ole särkynyt lopullisesti niiden asioiden alle, olet ollut todella vahva. Olen ihan varma, että se hyvä on jo lähellä.
On vähän vaikea ajatella mitä tapahtuisi, jos et olisikaan se oikea henkilö, koska tiedän sen niin varmasti, että olet hän. Mutta jos niin tapahtuisi, niin olisin ihan varma, että olen seonnut ja kuulun johonkin hoitolaitokseen ihan oikeasti. Jos siitä mielenterveyden ja toivon menettämisestä ensiksi selviäisin, niin en tietenkään kääntyisi kannoillani. Mitä ihmettä sinä oikein ajattelet. Kai sinä nyt sen tiedät, että miten paljon pidän sinusta ja olet minulle tärkeä. Vaikka olisit kuka tahansa, niin menettäisin jotain hyvin tärkeää, jos kääntyisin. Ja enhän minä tietenkään sinua ikinä voisi hylätä, eikö me siitäkin olla puhuttu? Ja kun olen vähän tainnut rakastua sinuun ihan näinkin.. Ja kun rakastan sinua ihan itsenäsi enkä minään mielikuvana sinusta, niin olisi kyllä todella vaikeaa huomata rakastavansa kahta ihmistä. Ei tietäisi mitä ajatella. Että en todellakaan vain kääntyisi pois, en oikein tiedä mitä ajattelet.
Mutta tiedän kyllä, että olet se ketä kaipaan :) Että toivon ja mielenterveyden saan vielä pitääkin :)
Haluatko nyt oikeasti, että kerron sinulle asioita, että voit tietää kuka olen? En minä nyt nimeäni tässä tällä tavalla aio sanoa, eikä se koko nimi sinua hirveästi auttaisikaan :) Mutta haluatko nyt oikeasti saada varmuuden siitä, kuka olen? Minua vaan vähän pelottaa, koska minuun voi sattua todella paljon, jos sanot ettet tiedäkään minua, vaikka voisit tietää. Että jos haluat saada vinkkejä, niin voin kyllä kertoa nytkin..
Tietenkin se välimatka vaikeuttaa. Mutta kyllä minä ainakin siitä selviäisin. Mutta se siis tietenkin tarkottaisi sitä, että emme voisi nähdä niin usein, kuin ehkä tuntuisi että haluaisi nähdä. Että se välimatka on varmaankin sellainen asia, että se ei ole käytännöllistä kovin kauaa. Niin siksi jos asiat meidän välillä menevät sellaiseen suuntaan, että oltaisiin yhdessä, niin minä voisin varmaan muuttaa vaikka edes parisen sataa kilometriä lähemmäs aika piankin tai jotain sellaista :) Kun en tiedä, että olisiko se liikaa liian pian, että asuttaisiin samassa kaupungissa, mutta voihan sitä välimatkaa silti pienentää :) Kun se kuitenkin vaikeuttaa asioita, niin haluaisin kyllä sitten tehdä sille jotakin.
Minusta tuntuu muuten ihan samalta, että jokin tapahtuma voisi olla paras juuri tuon takia, mitä sanoit. Ja ehkä se sillä tavalla muutenkin tuntuisi kaikkein luonnollisimmalta.
Kun jossain tapahtumassa se voi olla ihan selkeää, että pitääkin lähteä sitten eri suuntaan. Eikä siinä siten ole mitään aikarajaa, että sen tapaamisen pitäisi kestää tietyn aikaa tai mitään sellaista. Se tuntuisi minustakin sellaiselta kaikkein vaivattomimmalta. Että jos se ei tunnu yhtään luontevalta, niin voidaan sanoa, että nyt ollaan sitten nähty :) Ja mennä sitten takaisin sinne missä olikaan. Että sen suhteen ei tarvitse ainakaan ottaa mitään paineita. Ja kun ei ole yhtään mitään odotuksia, niin se tuntuisi myös hyvältä. Että nähtäisiin vain ilman mitään sen kummempia ajatuksia tai oletuksia.
Oletko ajatellut, että mikä tapahtuma sitten voisi olla sellainen?
Ja sekin minun piti sanoa, että vaikka se olisikin jokin tapahtuma, niin minusta tuntuisi paremmalta, jos voitaisiin nähdä kuitenkin sillä tavalla jotenkin vähän syrjässä, että olisi edes vähän rauhaa.
Senkin hassu :) Mitenköhän minä saisin sinut tajuamaan sen, että vastaat ihan täysin kaikkea :) En oikein edes itse tiedä miksi olet sellainen kuin olet :) Ja kun ihan oikeasti rakastan sinua sinuna ja ihan sellaisena kuin ikinä oletkin, niin ei sinulla ole toiveita täytettävänä :) Että tavallaan rakastan sinua sitten sitä mukaa, mitä enemmän sinusta tulee itseäsi esille :)
Ja minä rakastan sinua enemmän kuin toiveitani, niin ei se haittaisi vaikka et muita yleisiä toiveitani toteuttaisikaan :) Ja mistäs sitä ikinä tietää vaikka toteuttaisitkin.
Mutta eikö me jo joskus puhuttu siitä, että ei minulla ole sinulle odotuksia. Vastaat ihan täysin minun kuvaani täydellisestä. Tai ehkä olet luonut sen kuvan. Mutta rakastaisinhan minä sinua yhtälailla vaikka olisitkin mielestäni epätäydellinen. Älä ikinä ota paineita siitä, että odottaisin sinusta jotakin. En odota :) Enkä vaadi sinulta mitään.
Olen minä kuitenkin ollut aika vakavissani sen itsemurhan suhteen joskus, vaikka en tiedäkään että olisinko lopulta uskaltanut tehdä sitä mitenkään.
Jotkin asiat kyllä muuttavat sitä, että onko se enää niin varteenotettava vaihtoehto.
Oliko sinullakin joskus sellaisia ajatuksia..? :( Kun minulle tuli joskus kauan aikaa sitten sellaisia ajatuksia sinusta :( En tiedä haluatko puhua siitä.
Ja miten sinä sitten pääsit sellaisista ajatuksista eroon, jos sinulla niitä oli..? Kun sinulla on minun mielestäni kuitenkin aika vahvalta tuntuvia ajatuksia elämisestä, vaikka oletkin sanonut, että et aina haluaisi elää :(
Ehkä niissä huumeissa on jotain sellaista sitten, että niillä voi satuttaa itseään enemmän. En minäkään nyt niin mitään säännöllistä huvikäyttöä ymmärrä.
Olet varmasti oikeassa tuosta onnesta. Mutta jos ajattelet meitä, niin me ollaan jo jaksettu paljon sen onnen eteen. Että jos me vihdoin saataisiin se ja se tuntuisi virtaavan helposti, niin ollaan me se ansaittukin ja ehkä osataan arvostaakin sitä. Ja ehkä me sitten pidetään siitä kiinnikin kynsin ja hampain, koska se on vaatinut paljon. Että vaikka se lopulta tulisikin helposti, niin ei se tarkottaisi, että me juuri se menetettäisiin. Ollaanhan me kuitenkin rakennuttu aika vakaat perustukset tunteillemme.
Ja minä tiedän kyllä sen, että sinun ei ole helppoa saada sitä kokonaisvaltaista onnea :( Mutta me yritetään yhdessä, etkä sinä koskaan ole yksin sen asian kanssa. Sinun onnesi on minun onni :) Kyllä me yhdessä löydetään se ja keksitään keinot vakauttaa se ihan arkiseksi osaksi elämää. Jos sinun ei ole hyvä olla, niin en ikinä jättäisi sinua taistelemaan yksin sen olon kanssa. Jaetaan ne kaikki murheetkin.
Yritä vain jaksaa
on jonkinlainen tarkoitus tai ainakin niin voi aina ajatella. Ja oppiihan sitä vastoinkäymisten kautta iloitsemaan ihan pienistäkin asioista. Mutta toisille se onni elämässä tuleekin sellaisina pieninä paloina. Kaikille ei välttämättä tule sitä koko elämän kestävää onnea. Mutta kaikesta kyllä selviää, kun osaa asennoitua eri tavoin :)
Kunhan et ainakaan pahasti järkyttyisi, jos en olisikaan se oikea ihminen. Enkä ole lainkaan sitä mieltä, että se sinusta mielenvikaista tekisi. Eikä sen minun mielestä tarvisi johtaa siihen toivonkaan menettämiseen. Sinulla on kuitenkin vielä paljon elämää edessä :) Saat kertoa itsestäsi ihan mitä haluat. Toivottavasti en sitten pahoita mieltäsi, jos et tunnukaan tutulta. Tosin en kyllä yleensä muista sellaisia ihmisiä, joita en ole kovin usein tavannut tai ollut heidän kanssa tekemisissään.
Kyllä se muuttamisen miettiminen on ainakin nyt liian aikaista. Ja emmehän edes tiedä, missä kumpikin asuu :) Kyllä se sitten ajan kanssa tulisi, jos niin on tarkoitus. Sellaista on turha miettiä nyt.
En oikein tiedä, mikä tapahtuma olisi sopiva. Varmaankin joku keikka tai vastaava. Mutta en ole kyllä nyt menossa mihinkään keikoille ja festareita ei talvisin ole :) Sexhibitioniinkaan ei enää ehdi :) Vaikea kyllä sanoa, missä ja milloin se voisi tapahtua.
Kyllä niitä paineita on silti, vaikkei niitä aktiivisesti itselleen haalisikaan. Ne vain tulevat luonnostaan. Useimpien ihmisten toiveita en kuitenkaan vastaa, niin siksi on vaikea kuvitella muuta.
On minulla joskus ollut sellaisia ajatuksia. Vähän klisee tietysti sanoa, mutta päivä kerrallaan niistä pääsee eroon. Joskus ne tietysti potkivat takaisinkin, mutta pikkuhiljaa kaikki helpottaa. En minä nytkään ole mitenkään onneton, vaikka yksin olenkin. Siksi se muutoskin kai vähän pelottaa.
Minähän olen ollut ihan kiltisti, kun en puhunut saunomisestakaan mitään :) Kaippa tämä viikonloppu tässä menee mukavasti, vaikka joutuukin tänään olemaan selvinpäin :) Sain sentään työt tehtyä nopeasti tai ei se oikeastaan ollut varsinaista työtä, mutta auttelin yhtä ihmistä töistä vähän. Kun te naiset olette välillä vähän avuttomia :)
Tänään voisi silti saunoa :)
pienistä asioista iloitseminen ei koskaan tarkottaisi sitä, että luopuisi siitä suuremmasta onnesta. Yritä kuitenkin pitää siitä kiinni, jooko? Se on tavoittelemisen arvoinen asia. Ja sitten kun saa kokonaisvaltaisen onnen ja muistaa silloinkin, miten osaa iloita pienistä asioista, niin on varmasti hyvät eväät elämään.
Minä en missään nimessä usko, että sinä olisit sellainen ihminen, jolle se onni tulisi pieninä paloina. Yritä uskoa siihen, että voit ihan varmasti saada koko elämän kestävän onnen. Mikset voisi, ei ole mitään syytä miksi et. Ja kun minä uskon siihen mitä se nainen sanoi, niin siksikin tiedän, että jos me vaan yritetään, niin ollaan varmasti onnellisia yhdessä.
Kai sinäkin kuitenkin haluat olla vielä vanhanakin onnellinen ja mahdollisimman vähän seniili :) Vanhana muuten varmaan pääsee luistamaan ihan kaikesta, näyttelee vain todella pahasti dementoitunutta aina kun pitäisi ottaa vastuuta mistään. Tuli vaan mieleen yhtäkkiä :)
No en sitten sano mitään, jos sinusta tuntuu, että saattaisit pahoitat mieleni. Ollaan puhumatta niistä asioista, jos se on vaikeaa.
En minä siis ajatellutkaan, että mitään muuttamista pitäisi nyt miettiä. Sanoin sen vaan, jotta osaa miettiä asioita. Kun se välimatka kuitenkin on sellainen, mille pitäisi tehdä sitten jotakin, jos asiat meidän välillä menevät siihen suuntaan. Niin ei tuollaisia asioita vielä mitenkään pidä suunnitella, mutta onhan niistäkin hyvä puhua, jotta tietäisi sitten miten asiat voi ratkaista. Ainakin minusta niistä on hyvä puhua :) Mutta sano vaan, jos sinua ahdistaa sellaisista asioista puhuminen. Kun en minä tarkoittanut sitä mitenkään niin, minusta on vaan hyvä spekuloida asioita etukäteen :)
Minusta tuo kuulostaa surulliselta, kun sanot että useimpien ihmisten toiveita et vastaa :( Mutta kukapa ikinä vastaisi, en minäkään ole koskaan vastannut, mutta sellaisia asioita pitäisi vain yrittää olla miettimättä. Ja kun jokaisella on omanlaisensa toiveet, niin kukapa useimpien toiveita edes voisi vastata.
Ja tiedäthän sinä ihan varmasti sen, että jos et muka useimpien ihmisten toiveita vastaa, niin niissä ihmisissä ja niiden toiveissa on vikaa, ei sinussa :) Kun siis ihan oikeasti ei keidenkään ihmisten toiveet ole niin absoluuttisen oikeita, että niistä voisi päätellä, että sinussa olisi jotain vikaa. Ei todellakaan.
Ja jos haluat tai pystyt, niin voit sinä kertoa minulle asioita, joista tulee paineita, jos on vaikka sellaisia tiettyjä asioita. Niin sitten voidaan puhua niistä ja ehkä sinua voisi sillä tavalla vähän helpottaa? Vaikka tiedän kyllä, että tuollaisista asioista kertominen voi olla hyvinkin vaikeaa.
Minä tiedän sen ihan varmaksi, että sinä vastaat minun toiveitani :) En sanoisi niin ellen oikeasti tietäisi sitä. Ja varmasti vastaat kyllä muidenkin ihmisten toiveita enemmän kuin tiedätkään.
Olet todella ihana ja se näkyy sinusta ihan koko ajan. Ja vaikkei joskus näkyisikään edes, niin tiedän, että se ihanuus on siellä :) Mutta ei sellaistakaan edes tarvitse ajatella, kun se on niin näkyvissä :)
Minulla oli joskus pienenä sellaisia ihan irrallisia ajatuksia siitä, millaista ihmistä rakastaisin ja se on niin ihmeellistä, mutta sinä vastaat ihan sitä :) Ne ajatukset varmaan olivatkin sinusta :) Kun ei ne ehkä niinkään olleet haaveita, vaan ehkä haaveiden sekaisia muistoja. Sellaisia, mitä olisi elänyt joskus. No tämäkin kuulostaa kyllä ihan seonneelta :) Mutta kun ehkä olet ihan kaikkea mitä kaipaan, koska olet se ihminen, jonka tunsin ja jota olen koko elämäni kaivannut.
Olen pahoillani, että sinulla on ollut niin paha olo, että olet ajatellut sellaista :( Mutta olen iloinen siitä, että olet päässyt niistä ajatuksista yli. Sinussakin on paljon elämänhalua, vaikka sinulla kai on se jonkinlainen surullinen tunne siitä olemasta lakkaamisesta :(
Tuo on muuten ehkä nyt yksi sellainen asia, jossa voi sanoa, että on ehkä vahvistunut. Siis pelkästään se, että on päässyt niistä ajatuksista yli. Eikö ehkä vähän tunnukin siltä, että on ehkä oppinut jotain tärkeää..? Ja ainakin ymmärtää enemmän sitä oloa muissa ihmisissä ja tietää, että se tunne siitä elämän jatkumisen synkkyydestä on ihan todellinen.
Tuo on niin hyvä, että kerrot miltä tuntuu ja miksi, niin tajuan paremmin sinun näkökulmaasi. Ymmärrän hyvin, että muutos voi todellakin pelottaa, jos ei nyt ole onneton. Tuo on todella ymmärrettävää, että tuntuu tuolta. Ehkä pitäisi vaan ajatella kovasti sitä, että mitä kaikkea hyvää voi seurata. Ja pitää kiinni sellaisista ajatuksista ja ajatella niitä.
Se on hyvin ymmärrettävää, että voi pelottaa, että asiat menisivät huonosti ja oma elämä huononisi tavalla tai toisella, mutta lupaan, että niin ei käy. Minä tiedän, että meille olisi ihan varmasti olemassa sellainen kestävä onni.
Minulla tuo olo ei iske päälle, kun ajattelen niin paljon sitä hetkeä, kun saan kostaa sinulle kaikki miten olet kiusannut minua :) Ajattele sinäkin vaan sitä :)
Miten sinulla ja alkoholilla menee? Oletko yrittänyt tai jaksanut laskeskella niitä annosmääriä? Toivottavasti sinulla itselläsi on ihan hyvä olla
jollain tavalla yrittää siitäkin pitää kiinni, mutta en ole hirvittävän aktiivinen asian suhteen. Minä olen seniili jo valmiiksi :) Tai ainakin debiili :)
Saat sinä sanoa, jos tahdot, kunhan vain itse pidät varasi. Ei se minulle niin vaikeaa ole kuitenkaan.
Kyllä sinä varmasti olet jonkun toiveita vastannut. Ainakin sen yhden ystäväsi. Ei minulle ainakaan kukaan ole sanonut, että olisin jonkun toiveiden mukainen. Mutta taidan kyllä olla niin pelottava, ettei minulle juuri uskalleta puhua :) Ja tietysti, kun välttelen muutenkin ihmisten seuraa. Nuo työt ovat tavallaan vähän osasyy siihenkin, kun siellä näkee aivan hirveästi ihmisiä. Vapaa-ajalla ei vaan enää sitten jaksa, muuta kuin pakolliset kuviot.
Varmasti on oppinut jotain, kun on suorittanut itsetutkiskelua. Mutta en tiedä, kuinka tärkeää se on. Toivottavasti muuten sinä itsekin muistat nämä kaikki ohjeesi silloin heikkoina hetkinä :) Eli tekisit, kuten saarnaat :)
Ja vielä kun on tällainen laiska ja saamaton, niin ei oikein riitä mielenkiinto eikä energiakaan niihin muutoksiin. Kai siihen hyvään pitäisi uskoa, mutta aina ei jaksa. Mutta ehkä se tulee sieltä vielä :) Minähän olen hengetön sen jälkeen, jos kostat minulle :) Saunotat minut hengiltä tai jotain kuitenkin :)
Tällä viikolla on alkoholi ollut aika vähissä, kun en ole nyt viikonloppunakaan juonut. Maanantain baarireissu tosin vähän paikkasi :) Noh, onneksi on melkein koko ensi viikko aikaa korjata asia :) Mutta en minä nytkään mitään pakottavaa tarvetta tunne juoda, että kyllä se ihan hallinnassa on.
En ole kyllä näillä näkymin nyt hetkeen menossa keikoille. Ei ole oikein mitään sellaista kiinnostavaa tiedossa, ennen kuin ehkä ensi kesänä. Mutta koko ajanhan niitä tulee lisää, että voi tässä talvellakin vielä tulla joku kiinnostava konsertti.
Tuskin minä oikeasti sinne Sexhibitioniin menisin :) Maijallahan sieltä pois joutuisi, tällainen rasvainen itsensäpaljastaja :)
Mene vaikka yleiseen saunaan miesten puolelle, niin ehkä se helpottaa :) Tai uimahallin saunaan :)
Hyvinhän sinä ilman miestäkin näytät pärjäävän, kun on tuollainen sisko :) Ja en kyllä usko, että mihetkään sinun avunpyynnöistäsi kieltäytyisivät :)
kyllä molemmat olla aika seniilejä :) Paras varmaan myöntää se ihan suoraan :) Mutta et sinä mikään debiili ole, höpsö :) Naurattaa :)
Hyvä jos ainakin ajatuksissa pidät sen idean siitä kokonaisvaltaisesta onnesta läsnä. Yritä olla aktiivinenkin sen asian kanssa, kun minusta se on sellainen asia, jota sinun pitäisi tavoitella. Eikä saa vedota siihen, että olisi debiili eikä ymmärtäisi mitä hyötyä siitä onnesta olisi itselle :)
Luuletko itse, että voisit ajatella sitä asiaa sellaisena tavoitteena? Ja ehkä olla vähän aktiivisempikin sen asian kanssa joskus?
Niin, eihän se sitä tarkoitakaan, että jos sinulle ei ole sanottu sitä, niin et vastaisi ihmisten toiveita. Ihan varmasti vastaat, sinulle ei vaan ole viitsitty mainita asiasta :) Tai sitten olet liian pelottava niin kuin sanoit :) Ja kyllä sinusta ulkoapäin voi ihan hyvin vetää sen johtopäätöksen, että tiedät sen itsekin, että vastaat toiveita, niin ehkä kaikki ei sitten viitsi toistella selkeitä tosiasioita :)
Ja oikeasti aika harvoinhan sitä noin yleisesti tulee sanottua ihmisille positiivisia asioita, vaikka niitä ajattelisi. Niin eipä se, että sellaista ei olisi ennen kuullut tarkoita yhtään mitään :) Se on vaan ikävää, että et tiennyt sitä, mutta toivottavasti hyväksyt sen jossain vaiheessa, että vastaat toiveita :)
Se minun ystävä väitti niin jo kahden päivän tuntemisen jälkeen, että ne on vaan aina olleet toiveita ja harhakuvia minusta. Ja minusta ihastuneet ihmiset ovat yleensä vähän sokeita tavallaan, niin ei se tarkoita että vastaisin silti kenenkään toiveita.
Siksi en varmaan itse ihastukaan ihmisiin kunnolla, koska pohdin sitä niin paljon, että olenko oikeasti ihastunut vai en. Ja enhän olekaan. Ja on vähän vaikea enää ihastua yhtään kehenkään, kun sinä olet ihan kaikki, mitä ihmisestä voisi ikinä toivoakaan ja vaikka kuinka yrittäisin etsiä sinusta puolia, joista en pitäisi, niin rakastan vaan kaikkea :) Se on ihan tyhmää :) Senkin täydellisyys. Et tee asioita yhtään helpoksi :) Vaikka oikeasti se tuntuu kyllä myös hyvin rauhoittavalta ja turvalliselta, että tietää rakastavansa sinua aina.
Ymmärrän kyllä tuon, että ei varmasti sitten enää hirveästi jaksa nähdä ihmisiä jos niitä näkee töissä niin paljon. Mitäs ollaan niin epäsosiaalisia :) Oikeasti minusta on todella kiva tuo, että olet ihan yhtä epäsosiaalinen kuin minä, koska tuntuu, että kukaan ei koskaan ole oikein ymmärtänyt sitä, että miten ei voi oikein jaksaa nähdä ihmisiä niin paljon ja siitä on aina vaan naljailtu ihan hirveästi :)
Miksei se olisi tärkeää, mitä on oppinut, kun on suorittanut itsetutkiskelua?
Eikö se ole aina vaikeinta itse tehdä niin kuin sanoo? :) No ei, kyllä minä yritän itsekin aina muistaa kaikki ohjeeni. Tietty voihan se joskus olla todella vaikeaa. Mutta ainakin yritän kyllä.
Unohdin kirjoittaa tuohon edelliseen viestiin sen, että jos me tavattaisiin, niin minusta sitä ei kannata ajatella vielä muutoksena. Kun jos otettaisiin sekin vaan sellaisena kokeiluna, joka ei muuta mitään. Tuntuuko se sinusta silti muutokselta, vaikka se ei muuttaisi konkreettisesti mitään? Eli siis sitten kun oltaisiin nähty, niin kirjoteltaisiin edelleen ihan näin kuin nytkin.
Haluaisitko sinä jokatapauksessa jatkaa tätä juttelua sen näkemisen jälkeenkin?
Niin ajatellaan ja mennään näitä asioita ihan hiljalleen. Me voidaan aina palata taaksekin päin, takaisin tähän, jos siltä tuntuu. Ettei oteta mitään sellaisia paineita asian suhteen.
No vaikka oletkin sitten niin laiska ja saamaton höpönassu, että ei energia riitä, niin yritä sitä mielenkiintoa vähän jotenkin vaalia :) Jooko :) Voit sinä muuten olla laiska ja saamaton, jos sinusta siltä tuntuu, mutta ei niitä adjektiivejä nyt ihan ehkä noihin muutoksiin voi liittää. Minä tiedän, että muutokset ovat sinulle hankalia ja niihin muutoksiin liittyy jotakin, joka on oikeasti enemmän kuin keltään voisi ikinä odottaa. En unohda sitä ollenkaan.
Ja tiedän, että olet jo paljon taistellut itsesi kanssa ja joudutkin varmasti kaikkien muutosten kanssa aina käyttämään paljon enemmän energiaa ja voimia kuin joku muu joutuisi. Haluaisin jotenkin voida auttaa sinua, vaikken niissä asioissa voikaan suoraan auttaa.. :( Mutta ainakin ajattelen sinua koko ajan ja olen henkisesti tässä :) Ja minäkin lähetän sinulle niitä virtuaalihaleja :) Ja ilmeisesti öisin lähettelen joskus jotain muutakin :)
Ja jos voin jotenkin auttaa mielenkiintoasi heräilemään, niin kerro vaan.. :)
Olet ihana :)
Tuokin on muuten hyvin positiivista :) Siis tuo, että vaikka et aina jaksaisi uskoakaan hyvään, niin ajattelet että ehkä se uskominen kuitenkin tulee sieltä vielä :)
En minä ihan tuota saunottamista ajatellut.. :) Mutta ihan hyvä idea, pitää laittaa sekin korvan taa :)
Ei kai se kovin onnistunut kosto olisikaan, jos sinussa vielä hirveästi henki pihisisi sen jälkeen :)
Onko sinun olosi ollut millainen, kun et ole juonut? Onko tuntunut sellaiselta jumittavalta jotenkin? Kun en minä nyt ainakaan oikein sellaista ole edes huomannut sinussa. Tuo on kyllä hyvä, jos sinusta oikeasti tuntuu siltä, että ei ollut pakottavaa tarvetta juoda, kun on selvinpäin. Tai ainakaan tuolla hetkellä ei ollut.
Muista sitten, että ei saa ajatella niin, että niitä käyttämättömiä annosmääriä jäisi niin kuin varastoon :)
Olen minä aina huolissani sinusta, yritä jaksaa
siitä tavoitteesta, kun ei muutenkaan ole mitään tavoitteita. Vaikea se on yhtäkkiä alkaa ajatella jotain asiaa tavoitteellisesti. Mutta ehkä joskus, eihän sitä voi tietää :)
Vai oikein tosiasioita :) Enpä nyt ihan kuitenkaan usko sinua :) Mutta se on kyllä ihan totta, että harvoin ihmiset sanovat vierailla suoraan mitään positiivista. Kiertoteitä niitä voi sitten joskus kuulla, jos joku ajattelee toisesta hyvää.
Miksi se sinun ihastumisesi on sitten eri asia, kuin sen ystäväsi :) Vaikka ymmärrän kyllä, ettei nyt kahden päivän tuntemisen jälkeen voi paljoa sanoa toisesta. Mutta toisaalta voihan sitä ajatella niin, että ainakin siihen mennessä olet vastannut hänen toiveitaan :) Olen myös joskus miettinyt tuota ihastumisen vaikeutta. Mistä se johtuu, vaikkei olisi ketään mielessäkään. Kauneus tietysti herättää huomiota, mutta en minä sitä vielä ihastumiseksi laske, jos olen jostain kiinnostunut sen kauneuden perusteella. Se nyt on ihan normaalia. Onhan muitakin kauniita asioita mukava katsella :)
Se epäsosiaalisuus ei vain ole voittajien ominaisuus tässä yhteiskunnassa. Ja se on niin erilaista, että valtaosa ei ehkä oikein osaa sitä ymmärtää. Ja sitten vielä, kun lähes kaikki pyörii seksin ympärillä, niin ihmetellään jo senkin takia, ettei ole kiinnostusta tutustua ihmisiin.
Kai se onkin tärkeää se oppi, mutta ei sitä oikein itse osaa ajatella sillä tavalla. Kun ei toisaalta olisi välttämättä mitään halua oppia kaikkea.
Se tapaaminen varmaan määritttäisi senkin, että jatkuuko kirjoittelu vai ei. Ihan molempien puolesta. Mutta jotenkin niistä paineista olisi kyllä hyvä päästä eroon, se on ihan totta. En vain oikein tiedä miten, koska ne vain tulevat, eikä niihin oikein pysty itse vaikuttamaan. Sinäkös tämän selkäkivun olet sitten viime yönä lähettänyt :) Oikeasti se taisi kyllä tulla niistä töistä eilen :) Tai sitten nukuin suorana koko yön. En tykkää yhtään nukkua vartalo suorana, se jumittaa paikat :)
Ihan tavallinen olo on. Eikä ole mitään jumitustakaan ainakaan vielä. Yleensä nämä sunnuntait vaan ovat sellaisia, on sitten juonut tai ei. Mutta minähän ajattelen juuri noin, että ne on nyt varastossa :) Sitten voin tiukan paikan tullen antaa myöten niissä rajoissa :)
Tänään on kyllä pakko saunoa, kun en eilenkään ehtinyt. On jo viikko mennyt saunomatta :) Ja kun siellä oikein tarpeeksi hikoilee, niin ei pääse lihomaankaan :) Luulen kyllä, ettet pystyisi saunomaan minua hengiltä, kun en yleensä ihan mitättömissä löylyissä sauno :)
En minä kyllä oikeasti kuvittele meneväni sinne koskaan. Eikä sitä näin kaukaa jaksaisikaan lähteä. En minä kyllä tykkäisi katsella siellä yhtään mitään, ei vain ole minun juttu. Minulla on muutama tuttu lesbo ja vaikka he ovatkin varsin herttaisia ihmisiä, niin ei heistä koskaan mitään sydänystäviä itselleni tule. Mutta en siis sillä tavalla henkilökohtaisesti ketään halveksi sen vuoksi. Pidän sitä vain poikkeavuutena.
Jos nyt olisi edes joku sellainen puoliksi kiinnostava keikka tiedossa, mutta ei nyt ainakaan tule mieleen mitään. Kun en viitsi kyllä ihan mitä tahansa sontaa lähteä kuuntelemaan :) Siis ainakaan noiden isompien keikkojen suhteen. Pienempiä kiinnostavia varmaan onkin jotain, mutta niistä on taas hankalampi saada tietoa, kun ei lue lehtiä, eikä jaksa aina seurata muutenkaan :) Kyllä sitä tavata voidaan, jos vaan löytyy se sopiva paikka ja aika :)
Ehkä sinun kannattaisi sitten oikeasti harkita sitä voiman hankkimista jostain :) Alat käyttämään vaikka kasvuhormonia ja testosteronia :)
että varmasti hankalaa alkaa yhtäkkiä ajatella tavoitteellisesti, jos ei ole sitä tehnyt. Mutta minusta ihmisellä olisi hyvin tärkeää olla edes yksi tavoite. Ja eihän tavoitteidenkaan saavuttamiseksi tarvitse joka hetki käyttää energiaa, kunhan vähän suunnittelee asioita. Ja voihan jotain asiaa pitää tavoitteena ja sitten hiljalleen aktivoitua siihen.
Tuo onkin sinun suurin ongelmasi, että et tahdo oikein uskoa minua :) Tai sitten se on minun ongelmani, miten vaan :) Tosiasioita, piste. :)
Olet ihan oikeasti kaikki, mitä ihmisestä voisi toivoa. Ulkonäöllisesti et pysty edes väittelemään asiasta, koska kaikki ihmiset kyllä näkevät sinut omilla silmillään ilman harhakuvia, ja olet vaan ihan liian komea :) Sinulla on todella ihanat kasvonpiirteet ja täydellinen keho.
Eikä minulla mitään harhakuvia sinun luonteestasikaan tai muustakaan ole. Ja luonteesi ja kaikki ominaisuutesi ovat juuri sellaisia, että olet todella rakastettava ja sinun kanssasi tekee mieli viettää aikaa ja päähän sitä tässä vaan räjähtää, kun olet tuollainen kuin olet :) Sinusta tulee vaan sellainen olo, että haluaa, että olet onnellinen eikä sinuun satu.
Sinä olet sellainen ihminen, johon vaan jää kiinni, vaikka mitä tekisi :)
On minun ihastumiseni ihan eri asia, kun pohdin sitä aina niin paljon :) Enkä minä kyllä edes antaisi itseni sanoa olevani ihastunut kahden päivän jälkeen. Tiedän, että olenhan minäkin ihastunut ja rakastunut vähän oudolla tavalla, mutta kyllä niiden myöntämisessä itsellenikin meni aika kauan. Ja se on eri asia, koska sinä minun toinen puoleni.
Se on kyllä outo asia se ihastumisen vaikeus. Ehkä me ollaan vaan ihan kamalan kranttuja :) Minä voin ainakin myöntää olevani. En muista olinko aikaisemmin, mutta sinä ainakin olet tehnyt minusta sellaisen :)
Mutta en siis sitä tarkoita, että pitäisin itseäni jotenkin muiden yläpuolella tai mitään sellaista, mutta en vain ihastu ihmisiin. Tai siis saatan kyllä pitää jotain ihmistä ihanana ihmisenä, mutta ei se mitään kiinnostusta kuitenkaan tarkoita.
Ajattelen aika samalla tavalla kuin sinä tuosta kauneudesta ja ihastumisesta. Olen kovasti yrittänyt miettiä sitä, että mitä ihmisessä tarkalleen pitäisi olla, jotta voisin ihastua, mutta en ole keksinyt sitä.
Minä olen kyllä vaan syyttänyt sinua siitä ihastumisen vaikeudesta :) Ja onhan se sinun syy, minusta tuntuu, että kun se ihastus sinua kohtaan on ollut niin syvää, niin ehkä se mitä ennen ajatteli normaalina ihastumisena, ei tunnu enää yhtään miltään.
Se on kyllä totta, että epäsosiaalisuus ei ole voittajien ominaisuus tässä yhteiskunnassa. Enkä oikein edes tajua, että miksi se on niin. Tai että miksi sosiaalisuutta pidetään niin suuressa arvossa. Mutta onneksi voi aina kuitenkin ajatella, että esimerkiksi monet suuret tiedemiehet ja keksijät ovat olleet epäsosiaalisia ja, no, joskus kaikkea muutakin mitä ei pidetä kovin paljon arvossa tai voittajien ominaisuuksina.
Tuo on varmaan enemmän sellaista, mitä miehet joutuvat kokemaan tuo seksin takia ihmettely siitä, että ei jaksa tutustua kehenkään. Kun on varmasti olemassa hyvin vahvoja harhaluuloja, jotka varmaan esitetään jotenkin jonain käyttäytymismalleina, että miesten pitää aina haluta seksiä. Ja eikö siihen sitten sisälly se oletus myös, että jos ei halua, niin on ihan selkeästi jotain vikaa. Ja sehän nyt on ihan tyhmää, kun jokainen ihminen on kuitenkin yksilö omine tarpeineen ja haluineen ja kyllähän haluissakin tapahtuu koko ajan muutoksia ja niihin vaikuttaa aika monet asiat.
Tuollaista oletusta taas ei naisille minun mielestäni niinkään ole, niin siksi sitä ei varmaan niin paljon kuule. Tai varmaan ihmiset ei vaan sano päin naamaa :)
Enkä muutenkaan kyllä koskaan ole tajunnut sitä, että kun jos ei ole kiinnostusta tutustua kehenkään, niin sitten sitä tavallaan surkutellaan sitä, että kun ihminen on kuitenkin seksuaalinen olento, niin mitenköhän sinä nyt voit noin olla ja niin edelleen. Niin siihenhän liittyy jokin ihan kummallinen käsitys siitä, että omien halujen tyydytys on ihan täysin toisen ihmisen vastuulla ja itsellä ei ole niistä yhtään mitään vastuuta.
Tai itseasiassa kyllä tuo, että kaikki pyörii seksin ympärillä, tulee naisillekin varmasti esiin niin, että jos ei ole halua tutustua ihmisiin, niin se tulkitaan sitten että seksuaaliset halut olisivat jotenkin vähäisemmät. Tai sitten niin, että on jotenkin kiusaa vaan ja on ehkä vähän tunnekylmä jos nauttii siitä niin paljon että se on parempaa kuin parisuhde.
Ehkä pitäisi vaan kovasti ajatella kaikenlaisia positiivisia ja rauhoittavia ajatuksia ja antaa niiden paineiden olla ihan omillaan, eikä kiinnittää niihin hirveästi huomiota, jos niiden tuloa ei voi estää. Ja yrittää kuitenkin aina ajatella sitä, että vaikka itse tuntisi niitä paineita, niin ei niitä oikeasti ole.
Ja paineitahan nyt pystyy helpottamaan monella tavalla :)
Minä sen selkäkivun olen ihan hyvin saattanutkin lähettää, kun minulla on suurinpiirtein aina selkä kipeä :) Tai siis vaan alaselkä oikeastaan. En minä kyllä tahallani sinulle sellaisia lähettele :) Jos joskus lähettelen, niin voin sitten hieroa ne pois :)
Minäkään en tykkää yhtään nukkua suorana. Nukun aina kyljelläni vähän kippurassa :)
Eiii :) Eihän se nyt noin voi mennä :) Sittenhän meidän täytyy laskea kaikki nekin kuinka paljon olet juonut nuorempana kerta-annoksia, niin olet sitten juonut nekin varastoon :)
Toivottavasti ei tänään tulekaan ihan hirveää jumitusta, kun sinulla on jo se selkäjumituskin :) Voi raukkaa :)
Kolmas maininta :) Tai oikeasti tuo oli varmaan jo kolmaskymmenes, mutta hankala laskea enää. Sinun onnesi, että niitä viestejä poistettiin :)
Minä kyllä luulen, että sinä taidat juoda takaisin sen, mitä siellä saunassa hikoilet :)
Minulla se saunominen on nyt jäänyt todella vähille, että en tiedä millainen minun saunomiskunto olisi, mutta en minäkään saunasta ihan heti kuumuuden takia lähde. Joskus muistan jopa voittaneeni sellaiset kotitekoiset Löylyn SM-kisat :) Mutta kyllä minua vähän huolestuttaa se, että kun voit tiskata ilman niitä hanskojakin :) Täytyy varmaan sitten turvautua laittomiin keinoihin ja yrittää tappaa sinut jotenkin muuten siellä saunassa.. :) Sitten voidaan saunoa ihan normaalisti, kun olen kerran saanut sinut sanomaan ettet kestä enää :)
Ja tuo ei sitten ollut vielä se kosto, vaan ihan tuollaista yleistä huvia :)
Kai sinä kuitenkin yleisesti tykkäät katsella, vaikka se siellä katselu ei olisikaan sinun juttu?
Tuo on kyllä kiva asenne, että et kuitenkaan halveksi ketään sen vuoksi.
Ehkei sitten pidä miettiä niitä isompia keikkoja, kun en minäkään nyt välttämättä niissä jaksaisi myöskään lähteä kuuntelemaan sellaista, mikä ei yhtään kiinnosta. Että ehkä voisi ajatella niitä pienempiä keikkoja sitten mielummin.
Eikö voitaisi sittenkin päättää mennä kuuntelemaan jotain ihan kamalaa? :) Minusta sekin olisi ihan hyvä vaihtoehto oikeasti :) Minusta olisi ainakin hauska muistella sitä tapaamista, jos se olisi tapahtunut jossain hyvin nolossa paikassa :) Ja onhan huonoa musiikkiakin joskus hauska kuunnella.
Oletko ajatellut sitä, että mikä kaupunki olisi hyvä? Kun jos ei mennä niille suuremmille keikoille, niin ehkä olisi hyvä päättää vaikka sitten se kaupunki ensin ja sitten miettiä, että jos löytyisi jokin sellainen tapahtuma..?
Jos sinä olit se Vader ilman maskia, niin minusta tulee niiden hormonejen ja testosteronin jälkeen se Godzilla :) Mutta voisin mielummin olla sellainen vaaleanpunainen Godzilla, joka lipuu mereltä kaupunkeja kohti selällään kelluen, kun aurinko paistaa. Kun tiedän, että se sinunkin kuolemantähti on oikeasti sellainen vaaleanpunainen ilmapallo.
Onneksi minun sormivoimat kyllä taitavat koko ajan töissä kasvaa. Ja kaikki muu mikä vaatii voimaa, niin kuin vaikka omenamehujen kantaminen kaupasta kotiin, niin psyykkaan itseni sellaiseen tilaan ja teen sen adrenaliinin voimalla :)
Ehkä joskus voisi harkita jotakin painojen nostelua, tai sen pelkän tangon nostelua siis, tai ehkä pelkkien omien käsienkin nostelua.
tärkeää olla jotain tavoitteita, mutta ei sitä ajattelua noin vaan muuteta. Kun nyt selviää päivä kerrallaan, niin siinä on ihan tarpeeksi tavoitetta :)
Voisinpa sanoa tuosta ulkonäöstä, että höpö höpö :) Ja ihmisten maku ei kuitenkaan ole samanlainen. Enkä kyllä muutenkaan usko, ennen kuin joku sanoo tuon päin naamaa :) Ja voi olla, etten usko sittenkään :) Ei sitä nyt varmaan ihan kiinni kannattaisi jäädä :)
Kyllä minäkin varmaan jossain määrin kranttu olen. Enkä oikein itsekään osaa sanoa, mikä sen ihastumisen sitten tekisi. Vaikka olisi kuinka mahtava ulkonäkön, niin sisusta voi kuitenkin olla ihan silkkoa ja taas sitten toisinpäin. Mutta sekään ei välttämättä vielä vaikuta, vaikka molemmat olisivatkin tasapainossa :) Mutta ehkä se juju onkin niissä omien tunteiden syvyydessä, eikä välttämättä muissa ihmisissä. Kun tietää, miten itse tuntee, niin sellaisia heikompia tunteita ei oikein osaa ehkä arvostaa. Vaikka en tiedä edes pitäisikö.
On varmaan moni tavallinenkin ihminen ollut epäsosiaalinen ja sellainen :) En minä siitä lähtisi mitään johtopäätöksiä vetämään. Ei minusta ainakaan koskaan tule mitään suurta tiedemiestä tai keksijää. Ja tuskin mitenkään muutenkaan merkittävää ihmistä :)
Kyllä nuo mallit minun mielestä pätevät tämän päivän naisiinkin. Ja kaikista pahinta on se väkisin jonkun tuputtaminen, kuten varmaan itsekin tiedät :) Onneksi kaverit ovat jo sen verran fiksuja, etteivät tee sellaista. Vaikka ei sillä, olen kyllä itsekin joskus syyllistynyt moiseen :) Ja samaa surkutellaan sosiaalisuuden suhteen. Miten muka kukaan voi elelllä ihan yksin tyytyväisenä. En kyllä juuri jaksa kauheasti selitellä kenellekään. Teen niin kuin teen ja muut miettiköön mitä lystäävät :)
Kyllä niitä paineita minun mielestä on ihan oikeasti, jos ne tuntee itse. Eikä niitä oikein pysty mitenkään helpottamaan, ellei saa aivojaan kytkettyä pois päältä :)
Sitten sinun varmaan täytyisi nyt hieroa tai lähettää niitä hierontasäteitä, jos olet tämän aiheuttanut :) Minäkin nukun samaisessa asennossa tai ainakin nukahdan. En oikeastaan pysty nukahtamaan missään muussa asennossa, ellen sitten ole aivan äärimmäisen väsynyt :)
Heität minut varmaan sitten kiukaalle :) Siitä ei varmaan ole kyllä kuin hetken hupi sinulle, kun sitten olen jo ainakin hengetön. Paitsi, jos olet kannibaali, niin sitten sitä iloa voi riittää vähän pitempään :)
En minä nyt välttämättä niin tykkää katsella. Mieluummin ei.
Se kaupunki varmaan riippuisi siitä, missä päin maata me asumme. Kovin pitkälle en kuitenkaan pysty lähtemään. Voihan sitä huonoakin musiikkia mennä kuuntelemaan, kunhan se on siis musiikkia :) Kaikki kun ei ole, mitä nykypäivänä musiikiksi kutsutaan :)
Teet kotona vaikka punnerruksia, niin kädet vähän voimistuvat :) Kai siellä töissä ranteetkin vähän voimistuvat, jos joudut jotain taikinoita vaivailemaan? :)
tai tarvitsekaan noin vain muuttaa :) Pidä kuitenkin jossain aivojen sopukoissa niitä tavoitteitakin olemassa ja ota niitä sitten sitä mukaa enemmän läsnäoleviksi, kun siltä saattaisi tuntua.
Ja aina tee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.
Niin juuri, voisitpa sanoa höpö höpö, mutta kun et voi :) Kyllä sinä sen joskus vielä joudut itsekin myöntämään, että olet vaan aika ihana :) Ja tietty ihmisten maku on erilainen, mutta sinussa on jotakin sellaista, joka tekee sinusta jotain yleisiä ihanteita vastaavan. Koska en varmasti todellakaan ole ainut, joka ajattelee näin :)
Onpas minulla nyt sitten paljon kerrottavaa sinulle, kun et kerran usko tuotakaan, kun vasta päin naamaa sanottuna :) Kyllä minä jotenkin saan sinut uskomaan sen, vaikka kuinka et meinaisi uskoakaan :)
Mutta tuo on nyt vähän turhan vaarallista minulle, kun pitää kerran ajatella sitä miten komea olet ja kuinka paljon haluan sinua ja vielä kertoa niistä sinulle :)
Ehkä se todellakin on niin, että se juju on niissä omien tunteiden syvyydessä. Ja siitä on muuten ihan mahdoton sitten enää liikkua siihen suuntaan, että ihastuisi ihmisiin helposti.
En minä ainakaan hirveästi arvoa ole antanut niille sellaisille heikoille ihastuksille enää. Tai normaaleille ihastuksille, en tiedä miksi niitä pitäisi sanoa :) Kun ne ovat tuntuneet kuitenkin niin häilyviltä ja kestämättömiltä. Ja minusta muutenkin nykyään tuntuu jotenkin inhottavalta se ajatus, että ihastumiseen pitäisi liittyä aivan käsitöntä kyllästymistä toiseen ihmiseen ja ihan samanlaista seuran vastenmielisyyttä kuin yleensäkin muiden ihmisten kanssa. Niitä minulla aina niihin heikkoihin ihastuksiin on liittynyt yhtä vahvasti kuin ihan keheen tahansa ystäväänkin. Vaikka tietty siis jokaisella ihmisellä on varmasti joskus tarve saada omaa aikaa ja niin edelleen, en minä sitä tarkoita.
En minäkään osaa oikein niitä heikompia tunteita arvostaa, ja olen ajatellut että parempi ehkä ollakin arvostamatta. Kun minulla niihin ainakin liittyisi sellaista tietynlaista tunteiden tuntemisen pakkoa. Niin olen ainakin ajatellut. Nyt on hyvä olla, kun ei ole minkäänlaista huolta omista tunteista ja ei tarvitse mitenkään yrittää pitää niitä yllä, kun ne tulevat sisältäpäin. On hyvä tietää, että ne vaan ovat, tapahtui mitä tahansa :) Tietty voihan se olla huonokin asia, mutta se nyt vaan on niin :) Enkä minä kehenkään muuhun kuin sinuun haluaisikaan olla ihastunut. Sinussa on kyllä ihan tarpeeksi :) Ja vähän liikaakin :)
Niin, siis tietysti epäsosiaalisuus on ihan tavallisten ihmisten ominaisuus, mutta ei sen minusta ollenkaan pitäisi olla niin epävoittajamainen ominaisuus, kun monet saavutukset ovat myös ehkä vaatineet sen. Vaikka nyky-yhteiskunnassa arvostetaankin sitä sosiaalisuutta ja kaikenlaista verkostumistakin niin paljon.
On tuo kyllä varmaan totta, että ne mallit pätevät tämän päivän naisiinkin. Ja osaksi se on ehkä sellainen tahdottukin asia, kun ainakin on joskus tuntunut, että jotkut kaverit itsekin tavallaan korostavat niitä malleja.
Ja se on muuten outoa, että ainakin naisten kohdalla minun mielestä toiset naiset eniten arvostelevat sitä, että jos ei toteuta sitä mallia, niin on vähän viallinen. Ja se on outoa, että oma sukupuoli pitää niitä malleja yllä. Tai voihan se olla, että se menee aina niin. Nyt minun ajatukset taas sekosivat, enkä saa kirjoitettua tai ajateltua mitään kovin järkevää :)
Se väkisin tuputtaminen on kyllä ihan kamalaa. Muistan kerran, kun yhtä kaveriani yrittivät suurinpiirtein kaikki ihmiset äitiäni, kavereitani ja yhtä opettajaanikin myöten tuputtaa minulle. Sellaiseen menee vaan niin totaalisesti hermot, eikä se lopu vaikka sanoisi mitä. Ja muitakin vastaavia tapauksia on ihan tarpeeksi. Olen vaan alkanut vastata sellaisiin murahdellen ja muuttumalla ihan ilmeettömäksi, niin se tyrehtyy ihmeen hyvin :) Ja ilmeisesti ainakin äidillä on nykyään sitten hankaluuksia päättää, että kumpaa sukupuolta pitäisi tyrkyttää :)
Tuo on muuten ihan totta tuon sosiaalisuudenkin kanssa. Minä en ikinä puhu omista asioistani hirveästi kellekään, niin siksi onneksi vähän nykyään vältyn siltä surkuttelulta, kun kaikki vaan sitten kuvittelevat ihan mitä sattuu. Itseasiassa silloin kun muutin tänne, niin sain tädiltäni jonkin tupaantuliaislahjan, jonka kortissa toivotettiin onnea uuteen kotiin minulle ja "ystävälleni" :) Että kun se puoli suvusta ei ikinä tivaa mitään, niin niillä on sitten jotain ihan ihme käsityksiä.
Mutta minussa on varmaan nyt tapahtunut jotain muutosta tai sitten olen lipsautellut väärinpäin puheessani sinusta jotakin, kun minun sisko ja äiti on molemmat tulleet nyt aivan mielettömän epäileväisiksi. Sekin on sinun syy :) Jos minä olen jotenkin alkanut näyttää vähemmän yksinäiseltä ja nyt ne tivaavat ja naljailevat ihan koko ajan.
Olisikin kiva, jos aivoissa olisi sellainen on/off-nappi.
Niin, se on kyllä ihan totta, että niitä paineita kyllä on, jos ne tuntee, tai ainakin ne ovat itselleen hyvin todellisia.
Helpottaisikohan niitä paineita, jos niistä yrittäisi vaan aina puhua? Jos haluat kertoa, että millaiset asiat tuntuvat kaikkein pahimmilta, niin voidaan jutella niistä..? Kun jos yritettäisiin puhua ihan kaikista asioista niihin paineisiin liittyen, että mitkä niitä luo ja miltä ne tuntuvat ja mikä tuntuu pahimmalta ja sellaista, niin ehkä ne vähän voisivat helpottaakin..?
Hierontasäteitä :) Voin minä niitäkin yrittää lähettää :) Ja kyllä minä sinua hieroisin, jos voisit nyt käydä tuohon sängylle makaamaan. Voi ressukka :)
Säästä se selkäkipu, niin minä hieron sinua sitten joku toinen kerta :) Ehkä tuo ei ollut kovin kätevä neuvo :)
Ja tuosta nukkumisesta tuli vielä mieleen kun sanoit, että nukut kasvot seinään päin, niin minäkin nukun niin.
Pystytkö sitten nukahtamaan vaikka esimerkiksi autossa?
Minä pystyin lapsena kyllä nukkumaan ihan missä vaan ja suurinpiirtein missä asennossakin tahansa, mutta nykyään se ei kyllä ole enää ihan niin helppoa.
Pyöritkö tai kääntyiletkö paljon, kun nukut? Minulla sekin on jotenkin vähän muuttunut, kun lapsena nukuin todella rauhallisesti ja saatoin nukkua samassa asennossa ihan koko yön, mutta nykyään kyllä käännyn välillä kyljeltä toiselle. Varmaan tulee niin raihnaseksi ettei voi nukkua enää samassa asennossa :)
Miten niin kannibaali, enhän minä vielä edes sitä eläintenkään lihaa syönyt :) Tämä on muuten kolmas kerta, kun joku on vihjaillut että jos söisin hänet, huolestuttavaa :) Mikäköhän minussa siihen viittaa :)
Kauheaa, en minä noin julma ole :) Ajattelin tappaa sinut paljon hellemmin :)
Uskallatkohan sinä saunoa minun kanssa enää ollenkaan :) Ehkä uskallat kuitenkin, minusta tuntuu ettei sinun itsesuojeluvaistosi ole aina kovin kummoinen :)
Ja kyllä minun aika paljon pitäisi punnerrella kotona, jotta jaksaisin heittää sinut sinne kiukaalle :) Ja jos päätät laittaa vastaan, niin ties mitä minulle kävisi :)
Huijaat kuitenkin :) Mikset pidä katselemisesta? Vai onko sinun oma mielikuvitus niin vilkas, että et tarvitse sellaisia visuaalisia ärsykkeitä :)
Olisiko sitten sellainen kaupunki jostakin puolivälistä sellainen sopiva? Vai tuntuisiko sekin jo ehkä liian pitkältä? Kun minäkään en ihan kamalan pitkää matkaa jaksa kuitenkaan illassa ajaa edestakaisin. Kun jaksaahan suht pitkälle kyllä ajaa, mutta kun ei sitten enää yöllä ihan hirvittävän pitkää matkaa jaksaisi ajaa pois.
Miksikä sitä ei-musiikkia sitten pitäisi kutsua? :) Joksikin talikoiden kilinäksi?
Entäs jos minä haluankin kuuntelemaan jotakin sellaista, testaisin vaan että kehtaisitko tulla jos kiltisti pyytäisin :)
Onneksi noita punnerruksia voi tehdä ihan yksin kotona, niin ehkä kehtaakin :) Oli minulla kyllä joskus ihan suhteellisen hyvät käsivoimat, kun tein huvikseni aina kärrynpyöriä, siitä kai kädet jotenkin voimistui, pitäisiköhän alkaa tehdä taas niitä. Ainakin se oli hauskaa :)
En onneksi joudu vaivailemaan taikinoita :) Saisinkin varmaan heti ilmottautua työkyvyttömäksi, jos joutuisin :) Pöydällä joskus tietty joutuu vähän jotain taikinaa pyörittelemään muotoon, mutta sitäkään ei kyllä ole tarvinut tehdä vähään aikaan. Mutta kyllä siellä vahvistuu, kun vaikka raesokerikin on sellaisissa 20 kilon säkeissä :) Ja jos on pursottanut kermavaahtoa monta tuntia, niin kyllä kädet siinäkin on oikeasti aika lujilla, että eiköhän ne aina vähän vahvistu :)
Vaikka vähän ruista ranteeseen ehkä pitäisi saada, kun sisko keksi vähän aikaa sitten että saa yhden käden sormet minun molempien ranteiden ympäri ja sitten kun minun molemmat kädet on jumissa, niin voi toisella kädellään mäiskiä minua ihan miten huvittaa :)
sitten ajallaan esiin sieltä. En jaksa niin murehtia nyt mistään tavoitteista.
Kyllä minä voin ja sanoinkin :) Kyllä sinä olet ainut, joka ajattelee noin. En ole koskaan vastannut yleisiä ihanteita, enkä tule koskaan vastaamaankaan. Mutta tuskin sinä tätä uskot, ennen kuin näet :) Vaan olenpahan ainakin varoittanut.
Ja minä en kyllä välttämättä ihastu silloinkaan, vaikka kuinka juttelisin jonkun kanssa. Voin puhua ihan sujuvasti kaikesta, mutta ei se yleensä tarkoita sitä, että se ihminen välttämättä kiinnostaisi sen enempää. Kai se on jotenkin selittämätöntä, mitä siihen ihastumiseen tarvitsee. Tai ehkä sitten olen vaan sellainen tunneköyhä ihminen. Vaikea sanoa.
Olen muuten pari kertaa ollut tilanteessa, jossa on tehnyt oikein huolella mieli avautua juuri sosiaalisuudesta ja noista verkostoista. Kammottaa jo ajatuskin siitä, että muodostaisi ihmissuhteita vain sen takia, että voi hyötyä toisista. Mieluummin olen yksin ja teen kaiken itse :)
No minusta se asia on aina ollut niin, että juuri se oma sukupuoli korostaa niitä vallitsevia malleja. Vaikka siitä yleensä aina syytetäänkin toista sukupuolta :) Jos nyt katsoo vaikka naisten ja miesten pukeutumista, niin kyllä valtaosa ihmisistä pukeutuu samalla tavalla. Ehkä vähän huono esimerkki, mutta kertoo se jotain niistä malleista. Ja yleensä nämä ihmiset vielä ovat kovasti toitottamassa muille sitä, kuinka pitäisi miettiä pukeutumistaan :) Saanpahan ainakin hyvät naurut, jos en muuta :)
Minäkin yritän olla aika hiljaa omista asioistani. Vastaan kyllä, jos joku kysyy, mutta muuten en niitä levittele. Kai tuollaiset lähisukulaiset vaistoavat aika pienistäkin muutoksista jotain. Niin voisi ainakin kuvitella. Varsinkin kun taidatte olla aika läheisiä muutenkin :)
En minä nyt oikein osaa tarkasti eritellä niitä paineita. Ja ollaanhan me jotain jo puhuttukin niistä. Voihan olla, ettei niitä sitten loppupeleissä olekaan, kun on tosi kyseessä :) Harvoin minä kyllä mitään kauheita paineita otan mistään :)
Sinun täytyisi kyllä varmaan kävellä selkäni päällä, kun ne kätesi ovat niin heikot :) Jos siis haluaisit, että sillä hieronnalla on joku vaikutus :) Nukahdan minä autossa, jos olen todella väsynyt. Itselläni on mennyt aika lailla samalla tavalla, että lapsena pystyi nukkumaan missä vaan. Kyllä minä pyörin öisin, kun paikat puutuvat muuten. Tietysti parempi sänkykin voisi olla paikallaan :)
No, jos vaikka kamppaat minut sinne kiukaalle :) Ja sitten pistät lihat pakkaseen odottamaan sitä lihansyönnin alkamista :) Ehkä sinulla on raateluhampaat tai jotakin, jos ihmiset sellaista vihjailevat :)
No siis omassa rauhassa, kahden kesken, katseleminen on ihan eri asia kuin jossain messuhallissa. Että sillä tavalla tietysti voin katsella ja ehkä pitääkin siitä. Mutta se riippuu sitten jo toisesta ihmisestä :)
No se puolivälikin riippuu siitä, missä me asumme. Jos sinä vaikka asuisit Helsingissä ja minä Nuorgamissa, niin vähän vaikeaa se olisi :) Minä kutsun sitä epämusiikkia sen oikealla nimellä, eli paska :) Suunnilleen kaikki muu menee paitsi rap, sen johdannaiset ja tämä nykyajan r'n b, jolla ei ole kyllä oikeasti mitään tekemistä sen alkuperäisen musiikin kanssa :) Nuo ovat siis ehdoton ei, mutta kaikesta muusta voi neuvotella. Että siltä pohjalta voit pohtia :)
Joko siskollasi on aivan järkyttävät kourat tai sitten sinun ranteesi ovat täysin tikut :) Ja vielä väitit, ettet ole ihan luuranko :) Tuo kuulostaa oikeasti vähän huolestuttavalta. Kai luusi ovat sentään kestäviä, ettet saa murtumia helposti?
ole ainut, joka ajattelee näin. En missään nimessä, senkin sokea :) Olen muuten vahingossa kuullut pari kertaa, kun jotkut lähellä olleet ihmiset ovat puhuneet, että sinä olet komea. Älä väitä vastaan, kun olet väärässä :)
Ja tuli muuten mieleen, että jos ei joskus ole vastannut jotain ihanteita, ei koskaan tarkoita, että ei koskaan vastaisi.
Vaikka en kyllä usko sinua tuossakaan, kun sinussa on jotain sellaisia muuttumattomia asioita, jotka ovat todella ihania, niin tiedän, että minun mielestäni olet ollut aivan ihana aina, vaikka en sinua ole tuntenutkaan.
En minä sanoisi, että tiedän miten ihana olet, jos se voisi jotenkin millään tavalla muuttua. Eikä se ole minun mielipide, se on fakta :)
Kyllä sinä olet ja tulet aina olemaankin minun mielestäni ihaninta mitä tämä maa päällään kantaa :) Etkä sinä voi sitä mitenkään muuttaa, vaikka kuinka yrittäisit :)
Tuo on kyllä totta, että se mitä siihen ihastumiseen tarvitsee, on jotenkin selittämätöntä. Kun olen monesti miettinyt, että jos on ollut joku ihminen, jossa on kaikki minkä takia siihen ihmiseet voisi ihastua, niin ei vaan siltikään tunnu oikein miltään. Olen miettinyt sen aiemmin niin, että ihmisistä aina puuttuu kaikkea mitä sinussa on, kun vaikka kuinka yritän olla tekemättä sitä, niin päässäni kyllä aina vahingossa vertailen ihmisiä sinuun :) Ja kukaan ei koskaan täytä sitä, mitä sinä olet. Mutta ehkä se ihastumisen puute ei niinkään johdu niistä ominaisuuksien puutteista vaan sen jonkin selittämättömän tunteen puutteesta. Kun kai toisiin ihmisiin silti pitäisi voida ihastua, vaikkeivat he olisikaan yhtä paljon kuin sinä. Mutta kun se liittyy jotenkin siihen selittämättömään juttuun, niin se on aika mahdotonta :) Enkä minä kyllä kehenkään muuhun haluaisikaan olla ihastunut.
Et sinä ole tunneköyhä ihminen :) Jos se ihastumisen puute sellaiseen viittaa, niin sittenhän olen minäkin :)
Olen miettinyt ihan samaa, mitä sanoit tuosta sosiaalisuudesta ja verkostoista. Minulla on yksi kaveri, jolle muut ihmiset ovat melkein kuin hänen henkilökohtaisia taksejaan ja motelleja. Ja joskus on kyllä tehnyt niin mieli sanoa siitä. Ei minua nyt niin hirveästi ole haitannut se, että kun hän on minusta "hyötynyt", mutta ärsyttää vaan suunnattomasti kuunnella sitä miten hän puhuu muista tuttavistaan, joita käyttää vaikka ilmaisina takseina. Kun siihen ei ikinä liity oikeen minkäänlaista kiitollisuutta asiasta tai yhtään mitään ajatusta siitä, että voisi joskus tehdä saman heille. Eikä minusta hän pidä kaikkia edes oikein ystävinäänkään, vaan juuri takseina ja motelleina.
Ja olen aina miettinyt sitä, että tuo on aika kammottava ajatusmalli, tai suhtautumistapa muihin ihmisiin. Tavallaan ei näe mitään väärää siinä, että astelee toisten päältä. Ja tuo on jopa joksenkin yleistä, että kaverisuhteita ja jopa parisuhteita muodostetaan tuolta pohjalta. Tai sitten niille ainakin annetaan arvo sen perusteella, että kuinka paljon niistä hyötyy itse. Minuakin kyllä kammottaa koko ajatuskin. Minusta juuri vaikka parisuhdetta muodostaessa ei pitäisi käydä sellaiset ajatukset oikein mielessäkään, koska siten se suhde ei ainakaan sitten perustu väärälle pohjalle. Ja minusta ainakin pitäisi enemmän ajatella sitä, että mitä itse voisi tehdä toisen hyväksi, ja eikö sitä oikeastikin ajattele, jos välittää paljon? Ja toinen asia on kanssa rahan takia suhteiden muodostaminen. Se on jotenkin ihan oksettavaa. Jotkin kaverini ovat joskus ilmaisseet, että muulla ei ole merkitystä ja kieltämättä se on kyllä muuttanut minun näkemystäni heistä vähän vähemmän hyväksi. Ja minua loukkaa kyllä itseäni sitten sekin, että jos joku olettaa, että minutkin voisi vain ostaa. Siis parisuhteeseen :) Sitä tarkoitin tässä tapauksessa :)
Ja vaikka minä olen sanonut siitä, että tarvitsen sinut vaivaamaan ne pullat ja niin edelleen, niin ne ovat olleet enemmän sellaisia ei kovin tosissaan heitettyjä juttuja. Kyllä minä haluan sinut elämääni ihan yhtä paljon, vaikka sinulla ei yhtään voimaa olisikaan ja olisit ihan yhtä tärkeä. Olet tärkeä ja rakas itsesi takia.
Minä olen ihan samanlainen kanssa, että mielummin olen yksin ja teen kaiken itse :) Vaikken aina kaikessa kehuttavasti pärjäisikään :) Mutta jokainen pärjää aina kuitenkin.
Noin se muuten onkin, että oma sukupuoli korostaa niitä malleja, vaikka sitä toista sukupuolta aina syytetäänkin :)
Minusta pukeutumisesta valittaminen on ehkä tyhmintä mistä voi jaksaa valittaa. Kun ihan oikeasti mitä väliä vaatteillakaan on. Silti ne ovat vähän sellaisia elitistisiä.
Ja en minä tiedä, jos joillekin ihmisille vaatteet ovat aina niin tärkeitä toisissa ihmisissä, niin eikö silloin voisi käydä jossain naisten ja miesten vaatekaupoissa ja ostaa kaverit sieltä ja täyttää ne vaikka styroksilla ja jättää ne ihmiset sieltä alta pois kuuntelemasta ulkonäkökommentointia, jos ne ei niin hirveästi merkanneet niiden vaatteiden rinnalla.
Niin, tietenkin ne heti tällaiset asiat vaistoavat :) Sinun vikasi, niin saat kyllä keksiä minulle jonkin hyvän keinon, miten saan niiden vihjailut ja kyselyt takaisin normaalille tasolle :) Pelkään että minun murahteluissakin tulee väärinpäin jotain sinusta :) Ja minua alkaa nykyään vaan naurattaa, kun yritän murahtaa :)
Hyvä, että et yleensä hirveästi ota paineita. Yritä olla ottamatta niitä nytkin. Onko jotain hetkiä, jolloin ne paineet tuntuvat enemmän, vai ovatko ne sellaista tasaista?
Minun puolestani sinulla ei kyllä yhtään tarvitse olla mitään paineita, en odota enkä vaadi mitään :)
Niin, ehkä joskus huomaat, että ei niitä paineita ollutkaan :)
No kyllä minä nyt hieroa pystyn :) Se kyllä itseäni välillä pelottaa, kun pelkään että jos olen liian kovakourainen, kun saan käyttää niin paljon voimaa, mutta kuulemma tuntuu ihan hyvältä. Että minun kaikilla voimilla se tuntuu sellaiselta normallilta toisesta vaikka minusta tuntuu, että saatan pahoinpidellä tai jotain :) Sisko kyllä kerran väitti, että se vaan kutittaa, kun hieroin häntä :) Mutta kiusasi vaan minua :)
Ja voinhan minä aina tulla sinun pällesi ja käyttää vartaloani vähän apuna :) Olisiko silläkin hieronnalla sitten joku vaikutus? :)
Mutta voin minä sinun päälläsikin kävellä :) Tuosta taidan kyllä heti vetää sellaisen johtopäätöksen, että sinulla taitaa olla jonkinmoinen tallomisfetissi. En minä sinun päälläsi talloisi jos et haluaisi, mutta jos saat siitä jotain niin voin sitten talloa :) Niitä mummoja ei sitten ehkä sillä kertaa oteta mukaan :) Kuuluuko sinun fetissiisi kengät vai paljaat varpaat? :) Siis siihen tallomisfetissiin, ei siihen mummofetissiin, vaikka voithan sinä kertoa niistä mummomieltymyksistäsikin :)
Autossa nukkuu yleensä aina sellaisessa asennossa, että muuten ei välttämättä nukahtaisi niin. Mutta toisaalta auton moottorin äänessä tai jossakin on se sellainen matala taajuus, joka on unettavaa.
Minulla puutuu aina yöllä kädet ja niiden takia joudun aina vaihtamaan asentoa. Sinullakin on jotkin hermot juntturassa, kun puudut :) Mistä sinä puudut?
Puutuuko sinullakin joku raaja ihan täysin tunnottomaksi, jos et ole tajunnut vaihtaa asentoa? Se oli ihan hirveän pelottavaa, kun se tapahtui ensimmäisen kerran :)
Minunkin pitäisi hommata uusi sänky, ainakin selkä voisi tykätä ja tuo sänky on muutenkin oikea tilansäästäjä, mutta tuohon nyt voisi mahtua isompikin, niin voisin nukkua vähän leveämmin :)
En minä kyllä usko, että pystyisin kovin helposti kamppaamaankaan sinua saunassa :) Ja ajattelin muutenkin vaan sillä tavalla hellästi kiduttaa sinua :) Ja jos siellä kiukaalla kuulemma kuolit nopeasti, niin ei se käy minulle :)
Kauhea miltä sadistilta sinä saat minut kuulostamaan :)
Voinko käyttää tuota oikeudessa sitten, että annoit minulle luvan syödä sinut? :) Kiitos kun neuvot minua aina näissä liha-asioissa :) Miten luulisit sitten maistuvasi parhaimmalta, että millä tavalla valmistan sen lihan sitten? Esimerkiksi haluatko olla pihvejä vai jauhelihaa?
Ei minulla kyllä raateluhampaita ole :) Paitsi terävänmuotoiset kulmahampaat kyllä. Mutta eikö se tekisi minusta enemmänkin vampyyrin? Kaikki tarjoavat koko ajan lihojaan, kun minä vain haluan juoda teidän veret :) Mikä sinun veriryhmäsi muuten on? Heti katsos suunnittelen kuinka voin mahdollisesti sitten hyötyä sinusta tulevaisuudessa :) Ja onko sinulla vielä kaksi munuaista? :) Ai niin, mutta ne sinun munuaiset eivät ehkä ihan täysin alkuperäistä kuntoaan vastaa.. mutta voin myydä ne sitten alennetulla hinnalla katukaupassa. :)
Mistä minä nyt oikein olin kirjoittamassa, niin siitä veren juonnista. Niin siis vaikkei se sinun syömisesi nyt minun ensisijainen tavoite olisikaan, niin voin minä silti vähän maistaa sinua :) Hmm.. kuulostikohan tuo kaksimieliseltä.. Vai pitiköhän sen kuulostaakin :)
No sitä minäkin :) Ajattelin, että kyllä sinä nyt huijaat, jos katseleminen ei kiinnostaisi yhtään :)
Niin, omassa rauhassa ja kahden kesken onkin varmaan paljon kivempi :)
Jos asuisi Nuorgamissa niin ei varmaan ikinä voisi olettaa muuta, kun että se on aina vaikeaa :)
Mutta jos minä asun sinusta noin 370 kilometriä kaakossa, niin tuntuuko se puoliväli liian pitkältä matkalta?
Ja jos tuntuu liian pitkältä, niin voidaanhan me sitten aina jäädä yhdessä nukkumaan johonkin katuojaan, kun kaikki on mennyt ihan pieleen :) Tai siis ehkä eri ojiin, jos kaikki on mennyt pieleen. Jos on mennyt hyvin, niin silloin ehkä voitaisiin nukkua siinä samassa katuojassakin :)
Niin ja koska sinulle olisi sellainen sopiva ajankohta? Kun ehkä voisi päättää sen ja sen kaupungin ja sitten katsoo vähän, että mikä voisi olla sellainen keikka. Siten ainakin voi rajata sitä kamalaa valinnan paljoutta, mistä ei saa mitään tolkkua :)
Minulle ei ole muuta väliä kuin, että tietty mielummin viikonloppuna, niin ei olisi töitä. Että onko sinulla jotakin sellaista ajankohtaa, joka voisi olla hyvä?
Minäkään en varmaan sitten alitajuntaisesti pitänyt räppiä musiikkina, kun se ei edes käväissyt mielessä :) En minäkään kyllä ehkä tällä vuosituhannella sellaiselle keikalle kovin mieluusti menisi :)
Eli voin myös pohtia sitä humppaa ja jenkkaa. Mutta sinähän jo kyllä myönsit niiden mahtavuuden :)
No ei minun sisko nyt ihan kokonaan kättään ranteitteni ympärille saanut, mutta tarpeeksi, että en päässyt irti :) Enkä minä nyt itse osaa sanoa ovatko ranteeni ohkaset vai ei, kun tällaiset ne ovat aina olleet, äiti on kyllä sanonut niitä aina kananluiksi, niin ei ne nyt ehkä kovin paksutkaan ole :)
En minä oikeasti mikään ihan luuranko ole :) Ja saan kuulemma joululahjaksikin friteerauskeittimen ja vaa'an, niin voin tehdä joka viikko donitseja, berliininmunkkeja ja muuta epäterveellista ja lihota helpommin :)
Minä osaan olla niin varovainen, että ei sillä olisi väliä, vaikka luut vähän helpommin murtuisivatkin :) Mutta ei ne kai helposti murru, kun olen aina juonut aika paljon maitoa. Mutta en siis tiedä, kun en ole kokeillut :) Varpaita olen kyllä joskus murtanut, mutta en muuta. Ehkä jokin osteoporoosi vielä joskus vanhana tulee :)
Älä huoli turhia, hassu :) Olen minä ihan kunnossa :)
sinä olet väärässä :) Olet tainnut kuullakin omiasi :) Kyllähän minä sinua uskon, mutta ei se silti tarkoita, että asia olisi faktaa :)
Kai tuo verkostoituminen tulee aika pitkälti talouden ajattelusta. Siellähän se eniten pätee ja siitä on selkeästi hyötyä. Mutta en kyllä silti lähtisi tutustumaan ihmisiin vain sillä perusteella. Siksi varmaan olenkin vierastanut aina kaikenmaailman kokkareita :) En ole koskaan oikeastaan viitsinyt käydä missään työpaikkojen pikkujouluissakaan. Se riittää, kun näkee niitä ihmisiä töissä :) Puhumattakaan, että sitten valitsisi kavereita tai puolison tuolla perusteella. Ei kuulu minun ajatusmaailmaan sellainen. Onko joku sitten yrittänyt ostaa sinut? :)
Ja sekin tuossa muodissa huvittaa, että jos joku pukeutuu koko elämänsä samalla tavalla, niin aina välillä on silti muodissa :) Kun yleensä kiertää sellaista kehää. Onneksi vaatteet ei oo mun aatteet :)
Ei minulla nyt mitään paineita ole oikeastaan minkään suhteen. Kun ei jaksa vaivata päätään sillä tavalla, niin pysyy mieli virkeämpänä :) Kyllä asiat yleensä järjestyvät :)
Kai minun sitten täytyy alistua siihen kokovartalohierontaan, jos haluan näistä jumeista eroon :) Se voi kyllä olla vähän hankala toteuttaa, mutta sinulla on varmaan joku visio siitä? Jos siis se normaali käsillä hieronta vain kutittaa :) Vaikka ei kutittamisessa sinällään mitään vikaa ole :) Eihän hieronta mikään fetissi ole :) Paljaat jalat varmaan riittävät, vaikka sinulla itselläsi taitaa olla jotain domina-fetissiä, kun ehdottelet kenkiä. Taisit ajatella vielä korkokenkiä :)
Kädet minullakin puutuu. Kerran sain puutumaan molemmat kädet ihan tunnottomiksi, kun nukuin jotenkin niiden päällä. Se oli aika omituinen tunne :) Sellainen moottoroitu sänky olisi kiva :)
Sinä voit laittaa minut ihan kuten itse haluat :) Enpä muista veriryhmääni, niin en viitsi veikatakaan :) Ei se mikään kovin harvinainen tainnut kuitenkaan olla. Ja on minulla ainakin toistaiseksi molemmat munuaiset. Niiden toimimisesta ei kyllä ole takeita :) Aika julma olet, jos aiot alkaa minua elävältä pureksimaan :) Pelottavaa.
Jos sinä asut minusta 370 kilometriä kaakossa, niin asut Venäjällä? Tästä kun on sellainen sata kilometriä vähemmän rajalle siihen suuntaan :) Periaatteessa minulle käy koska vaan, mutta en ole vielä ihan tietoinen, kuinka kiireinen olen tässä ennen joulua. Ja viikonloppu on tosiaan varmaan parempi.
Kohta voit sitten tehdä, kuten Homer Simpsoneissa ja friteerata kaiken mahdollisen :) Minäkin juon paljon maitoa :) Sen takia ei varmaan olekaan koskaan luut murtuneet.
sentään faktat mielipiteistä :) On se vaan nyt ihan fakta, että sinä olet todella ihana. Me voidaan vaikka joskus tehdä empiirinen tutkimus sinun komeudestasi :)
No kiitos kuitenkin, että uskot minua. Olisithan vähän ilkeä jos et uskoisi, kun minun oloni olet saanut aina vähän heikoksi ja sekavaksi komeudellasi ja haluttavuudellasi, niin olisit vähän ilkeä, jos et ottaisi siitä minun olostani itsellesi kuuluvaa vastuuta :)
Minusta verkostoituminen on taloudessakin jotenkin vähän ei-kivaa. Tai että siis ihmisten taidot eivät ole enää niin suuressa osassa, vaan juuri sosiaaliset suhteet.
Meillä ei onneksi edes ole työpaikan pikkujouluja. Enkä menisi vaikka olisi. Minulle kanssa riittää ihan täysin se, että näkee niitä ihmisiä töissä. Enkä muutenkaan halua ajatella töitä vapaa-ajalla ollenkaan.
Sinulla onkin sitten kiva ajatusmaailma :)
No ei minua siis rahalla kukaan ole yrittänyt ostaa, mutta tavaroilla ja lahjoilla, joita en kyllä ottanut ikinä vastaan. Enkä minä oikein tiedä, että mitä muuta ajatusmaailmaa siihenkään liittyisi, kuin että ihan kaikki on ostettavissa.
Eli että kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella prostituoituja. Niin onhan sellainen ajatusmaailma ehkä vähän loukkaava :)
Tuo on kyllä niin hullua juuri tuo muodin kierto ja sitten se, että onkin yhtäkkiä muodissa. Muistan, kun minulla oli peruskoulussa joitain vaatteita, joista monet naljailivat aina todella paljon, niin sitten parin vuoden päästä ne tulivatkin muotiin ja sitten yhtäkkiä olinkin aikamoinen edelläkävijä :)
Mutta olisi muuten aika hankalaa pukeutua koko elämää samalla tavalla, jos ostaisi kuitenkin uusia vaatteita.
No eihän ne vaatteet oo tietenkään sun aatteet, kun sinähän olit nudisti, miten ne voisivat olla? Eikö siinä olisi pieni ristiriita :)
Millainen suhde sinulla muuten sitten noin yleensä on vaatteisiin? Onko ne vaan jotain, mitä on yleisen viihtyvyyden vuoksi puettava päälle, kun olit se nudisti?
Vähänhän nyt täytyy asioita aina ajatella, mutta hyvä että et ota hirveitä paineita mistään. Kyllähän asiat aina järjestyvät, mutta kun vähän itsekin näkee vaivaa, niin järjestyvät ihan oman mielen mukaan :)
Tuleeko sinulle aina sitten huono olo, kun jos alat ajatella tai tuntea niitä paineita? Yritä aina vaan muistaa, että minun puolestani sinulle ei ole mitään paineita. Pidä aina huoli omasta jaksamisestasi
jotain anarkismia, kun sanot, että kaikki ovat kapitalismin huoria :) Vai oletko kenties kommunisti? :) Minäkään en yleensä halua miettiä töitä vapaa-ajalla. Tosin nykyisiä töitä ei tarvitsekaan, mutta sama pätee vähän siihen opiskeluun. Mieluummin kotona tekee jotain muuta, kuin "töitä".
En minä ihan kauheasti jaksa miettiä pukeutumistani. Varsinkaan normaalissa arjessa. Kunhan nyt kohtuullisen puhtaat vaatteet on päällä, niin se riittää :) Sitten jos lähden jonnekin erikoisempaan tilaisuuteen tai muualle, niin laitan jotain omasta mielestäni hienompaa päälle. Mikä ei varmaan muiden mielestä kyllä ole kovin hienoa :) Mutta sellainen tyyli minulla on.
Ei minulla niistä paineista huono olo tule, jos ne eivät käy ylivoimaisiksi. Harvoin ne kyllä sellaista tekevät :)
Selässä, jaloissa ja hartioissakin on vähän :) Mutta mitenkäs sinä sen varsinaisen hieromisen ajattelit tehdä sillä vartalollasi, jos makaat päälläni? :) Se vähän askarruttaa. Ainakin se on varmaan koomisen näköistä :)
Tuo domina-fetissi viittasikin juuri niihin korkokenkiin :) Arvasinpas! Mutta en kyllä sellaista oikeasti halua, vaan ne paljaat jalat riittäisivät hyvin :)
En minä kauhean helposti kutia, mutta varmaan jalkapohjat ja vatsa ovat ehkä sellaisia herkimpiä alueita. Minusta voisi olla sitten hankaluuksia sinulle, kun saan koirankin kutiamaan :)
Minä yritän kanssa liikutella sitä kättä, että verenkierto palautuisi normaaliksi. Se on vain ihmeellinen tunne, kivulias, mutta kuitenkaan se ei ole varsinaista kipua. Ehkä se hieronta voisi auttaa niihin olkapäihinkin :) Vaikka eihän hermoja kai saisi hieroa.
No jos ei puremista, niin ainakin niellä pitää, jos maistaa jotakin :) Ja aika vaikeaa se on saada mitään palaa irti ilman puremista. Vai ajattelisko imeskellä niin kauan, että joku osa minusta liukenee irti? :)
Kyllä minulla on ilmansuunnat ihan hanskassa :) Jos se etäisyys oli sen 370 kilometriä, niin oikeastaan täältä katsoen päätyy silloin Suomenlahdelle mereen :)
Minusta se tapaaminen olisi hyvä vain sopia jossain muualla, kuin täällä. Vähän yksityisemmin, jos ymmärrät? Ja kyllä se jossain vaiheessa varmaan on edessä, mutta minun mielestä sitä on turha kuitenkaan kiirehtiä :) Mutta siis se olisi hyvä, että sen voisi sopia jotenkin muuten, kuin täällä.
Olenminä joskus kaatuillut ja sellaista tavallista, mutta eipä ne luut ole miksikään menneet. Ennemmin minulla muut paikat hajoavat kuin luut :)
sitä väitettäni vielä kokonaan yleistänyt, mutta aika hyvin kiteytit sen :)
Minä olen varmaankin sellainen sunnuntaikommunisti :) Olen kyllä poliittisilta aatteiltani aika vahvasti vasemmalla ja minusta kommunistinen yhteiskunta on ajatuksena paras, mitä on keksitty, mutta en niin täysin sitä aatetta tai kommunistista yhteiskuntaa kannata, koska en usko, että se tulisi koskaan toimimaan ihmisten kesken. Muurahaisille se voikin olla aivan loistava, mutta ei ehkä ihmisille. Mutta enemmän pitäisi mielestäni kehittyä aina siihen suuntaan.
Mutta nykyään ei kyllä hirveästi jaksa kiinnostaa mikään, mitä politiikan kentällä tapahtuu. Joskus kyllä seurasin sitäkin aktiivisesti, mutta politiikka on jotenkin puuduttavaa. Poliittiset asiat kiinnostaa enää oikeastaan vaan teoreettisesti eikä millään tavalla aktiivisesti.
Ja olen aina sanonut, että jos joskus luovun tästä poliittisesta suuntalinjauksesta, niin minut voi sitten ampua :) Kun minusta poliittisten mielipiteiden ei todellakaan kuulu vaihdella elämäntilanteen ja taloudellisen tilanteen mukana. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Eli ihmisten poliittiset mielipiteet eivät sitten yleensä tähtää parhaaseen mahdolliseen tapaan hoitaa asioita, vaan aina omaan etuun? Tietty mielipiteet voivat kasvaa ja niin edelleen, mutta kun yleensähän ne aina vaihtelevat rahan mukana.
Millaisia poliittisia mielipiteitä sinulla on ja mihin suuntaan olet kallellasi? Ja muista, että nyt sinun kuuluu sanoa, että Kokoomus on aina vastannut sinun tavoitteitasi ja arvojasi, niin sitten minäkin voin jo nähdä pienen arvomaailmaeron meidän välillä :)
Vaikka oikeasti itse taidat olla anarkisti, kun vedit noin painavan lauseen minun kilteistä pienistä toteamuksista :)
Ja täytyy sanoa, että minulla ei sitten ollut mitenkään negatiivinen suhtautuminen prostituutioon, kun rivien välistä ehkä olisi voinut lukea siitä kommentista niin, mutta minun mielestäni prostituutiosta olisi yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa.
Minusta sinä olet kyllä aina näyttänyt todella hyvältä, kun olen nähnyt sinut :) Mutta etpä sinä ikinä huonoltakaan voisi näyttää, kun kasvonpiirteesi ovat niin ihanat :)
Minkä verran sinulla sitten niitä paineita on? Asteikolla 4-10?
Miten ne paineet sitten vaikuttavat sinuun? Kai jotenkin ahdistaa kuitenkin vähän?
Olen kyllä iloinen, että jos ne paineet pysyvät kuitenkin ihan kurissa. Kun sellaisia voi kuitenkin itse luoda aika helposti. Ja kun minä en ihan oikeasti aseta sinulle mitään sellaista, että mistään pitäisi ottaa paineita. Olet ihan sellainen kuin olet ja teet niin kuin tuntuu hyvältä, niin minäkin olen onnellinen. Olet aivan ihana ihan sellaisena kuin olet :)
Eli parempi vaan, että hieron sinut ihan kokonaan :)
Voihan se vähän oudolta näyttää, mutta etpä sinä sitä näekään :) En minä nyt ehkä ihan koko vartalollani ajatellut sinua koko ajan hieroa, vaan keskittää paino aina jonkin vartalon osan kohdalle ja hieroa sinua niin, liikkua päälläsi :) Sellaista pyörivää painetta :) Mutta voi olla, että siitä hierominen vahingossa jo käsillä hieromisen jälkeen muuttuu aina vaan enemmän kosketteluksi :) En anna mitään takeita siitä, että niin ei vahingossa kävisi :)
Vaikka kyllä minä oikeasti ihan kiltisti haluan hieroa kaikki sinun jumit pois :)
Ei minulla ole mitään domina-fetissiä :) Vaikka voin minä tietty joskus vähän haluta dominoida :) Ja ehkä sitten toisinpäinkin :)
Mutta entäs jos minä ajattelinkin jotain todella söpöjä korkokenkiä, joista ei tulisi dominat mieleenkään? Tai voisihan niistäkin silloin tietty tulla, jos astuisin päällesi niissä :) Mutta ihan kiva, että ne paljaat jalat riittävät sinulle, minustakin on kivempi niin :) Kun en minä oikeasti sinua halua hirveästi satuttaa, jos et oikeasti itse halua sitä :)
Mutta tallomisfetissi se on tallomisfetissi paljaillakin jaloilla :)
Minullakin on jalkapohjat herkät kutiamaan. Kaikkein herkimmät. Ne on sitten ehdoton ei, en kestä sitä :)
Kutiat vatsasta? :) Siis kutiatko ihan siitä mahan päältäkin vai vaan kyljistä? Onneksi sanoit kyllä, että et kutia kauhean helposti, kun minulla on koko ajan ihan hirveä halu kosketella sinun mahaasi :) Jos se kutittaisi, niin sitten kärsisit :)
Minäkin kutian muuten samalta alueelta, kun kyljet on toinen sellainen, joista kutian todella herkästi. Ja kaula on kanssa herkkä, mutta se vähän riipppuu kosketuksesta, että mikä kutittaa ja mikä ei.
Miten ihmeessä sinä oikein saat koiran kutiamaan :) En ole koskaan nähnyt, että mitään eläintä olisi saanut kutiamaan :) Vai onkohan sinun koirasi jotenkin todella herkkä kutiamaan :)
Ja tahallasi vaan kutitat sitäkin :) Kyllä minä tiedän, että sinusta voisi olla paljon hankaluuksia minulle :)
Olen kyllä fyysisesti ihan avuton, jos kutitat minua, mutta onneksi osaan lahjoa ja kiltisti kiristää itseni pinteestä, ja juoksen kyllä sitten kovaa karkuun jos vahingossa pääsen pakoon :)
Se on kyllä outo tunne. Olen kanssa aina miettinyt, että onko se kipua vai ei, kun tavallaan se on mutta ei kuitenkaan.
No jos niitä hermoja ei sitten hieroisi, mutta voihan ne olkapäät sitten venyä vaikka siinä, kun minullahan kuulemma oli jotain domina-fetissiä. Niin sitten kun painan sinut olkapäistäsi patjaa vasten, niin ehkä ne venyy siinä :)
Hmmmm.... :)
Onhan kielessäkin kyllä makunystyröitä, joiden avulla maistaa. Mutta olen kyllä silti kanssasi ihan samaa mieltä. Tietenkin tahdon niellä jotain sinusta, kun kerran halusin maistaakin.. :) Eli kunnolla maistaa :)
No jos sinusta saa jotakin imeskelemällä irti, niin sitten varmaan sitä olisi suuri tarve kokeilla :) Hmm, vaikka ehkä minun ei nyt kovin yksityiskohtaisesti pitäisi kertoa, mitä kaikkea minä haluan sinulle tehdä :)
Kauheaa millaiseksi sinä olet tehnyt minun kiltit ja viattomat ajatukseni :)
Olen kyllä oikeastaan ihan samaa mieltä kanssasi siitä tapaamisen sopimisesta. Täällä ei ehkä kuitenkaan ole niin kiva puhua mistään kovin yksityiskohtaisista asioista.
Millä tavalla sinusta sellaisista asioista olisi paras sopia?
Hyvä kun sanot aina miltä sinusta tuntuu, kun mitään ei oikeasti pidä tehdä väkisin. Vaikka tuskin tämä koskaan kovin helpoksi muuttuu :) Mutta ei kiirehditä mitään. Mennään ihan sellaista vauhtia sen asian kanssa, joka tuntuu hyvältä. Ja voit aina sanoa, jos jokin ei tunnu hyvältä, niin ei sitten tehdä sitä.
Haluatko kertoa, että mitkä asiat epäilyttää ja sellaista? Kaikesta sellaisesta on varmaan aina hyvä puhua :) Ja kerro aina miltä tuntuu, niin mennään niiden tunteiden mukaan.
Tuli juuri mieleen, että minä en edes koskaan ole kaatunut mitenkään kovin pahasti. Tai sitten se ei ehkä vaan ole tuntunut siltä, kun ei ne luut ole murtuneet :) Olen kyllä kunnon naarmuja joskus onnistunut hankkimaan, mutta ei ole koskaan ollut lähelläkään luiden katkeilu.
Mitkä muut paikat hajoavat? :( Jotkin muutkin kuin ne alkoholiin liittyvät elimetkö? Sekin on jo ihan tarpeeksi, kun niitä kiusaat :(
Mutta ainakin hyvä, että luut pysyy kasassa :) Luut voi varmaan laskea aika tärkeiksi asioiksi :)
hirveästi itseäni kiinnosta. Enkä oikein miellä itseäni minkään aatteen kannattajaksi. Mieluiten otan vähän kaikista :) Minusta poliittinen toiminta tähtää aina omaan etuun. Jos nyt on pakko valita jotain malleja, niin ehkä jotkut perussuomalaiset ja tietyiltä osin oikeistoliberaalit ovat lähimpänä omia ajatuksiani. Mutta ymmärrän kyllä työläisten asioitakin :) Suuret puolueet nyt ovat joka tapauksessa yhtä ja samaa paskaa eri paketissa :)
Jaa-a, ehkä tästä asiasta paineet ovat jotain 6 ja 7 välillä. Vaikea sitä on kyllä tarkkaan arvioida. Enkä minä niin itseni takia niitä paineita ota. Paitsi sitten tietysti omista raha-asioista ja sellaisesta. Mutta kaippa nekin jotenkin joskus selviävät :)
Luulen, että ne korkokengät olisivat joka tapauksessa aika kivuliaat. Riippumatta siitä, minkä näköiset ne olisivat :)
Kyljet minullakin taitavat eniten kutista. Mutta en siitäkään oikein tiedä varmaksi. Kai se riippuu siitäkin, kuka koskettaa ja miten :) Kyllä koirankin saa kutiamaan, kun löytää vain oikeat paikat :)
Taisin varoittaa sinua joskus siitä, millainen paha vaikutus minulla on :) Ja nyt olen sitten jo onnistunut tuhoamaan viattoman mielesi. Joko nyt sentään uskot minua? :)
Varmaan sähköposti tai vastaava voisi olla paras tapa sitten sopia asioista. Eniten minua epäilyttää juuri se, jos en ole se, ketä sinä kaipaat. Ja vaikka sinä sen nyt tietäisitkin, niin minä en sitä tiedä. Ja sitten tietysti se, että mitä tapahtuu, kun se käy selville. Ei se varmasti sinullekaan ole helppoa. Kun olet tuntemattomalle jutellut kaikenlaista. No niinhän olen minäkin, mutta minä en osaa ainakaan enää hävetä itseäni :)
En minäkään kovin pahasti ole kaatuillut. Kännissä joskus takavuosina vain pyllähdellyt :) Nyt en ole kyllä kaatunut vuosiin, vaikka liukkailla kengillä aina kuljenkin. Tosin minun tasapaino on harrastuksista johtuen aika hyvä :) Mutta niistä harrastuksista ja töistä johtuen ainakin polvet ja ehkä olkapäätkin voivat olla sellaisia, jotka joskus hajoavat.
varmaan aika hyvä ajatus, että ottaa vähän kaikista. Syö jokaisesta kuormasta :)
Olen aina miettinyt sitä, että kun eikö poliittisiin ajatuksiin pitäisi aina liittyä jonkinlaisia suurempiakin kokonaisuuksia? Ja eihän mielipiteet sellaisissa asioista oikein saisi/voisi muuttua..?
No tuon perussuomalaiset olisin voinnut joidenkin sinun ajatustesi pohjalta päätelläkin :) Ja varmaan olet jo päätellyt, että minä en kyllä niitä äänestäisi :) Vaikka en tosin äänestänyt ollenkaan, että se siitä poliittisuudesta ja siitä kuinka paljon se jaksaa kiinnostaa. Ehkä me muuten sitten ollaan sen poliittisen viivan, tai ympyrän, eri päissä, mutta samassa kohtaa niitä päitä :)
Eli sinulla on sellaiset tyydyttävät paineet :) Onhan tuo jo kyllä aika paljon paineita :( Yritä vaan rentoutua ja älä liikaa ajattele niitä.
Äläkä nyt ihan oikeasti muiden ihmisten takia ihan hirveästi paineita ota, höpönassu :( Kun ei itseään saa sellaisilla ihan uuvuttaa ja kuormittaa :(
Millaisia ne sinun paineesi sitten oikeasti ovat? Haluatko puhua tarkemmin niistä..?
En usko :) Eihän söpöt kengät voi mitenkään olla kivuliaat :) Mutta ihan kiva, jos et edes halua että satutan sinua niillä, kun en oikeasti haluaisikaan tuottaa sinulle mitenkään yhtään kipua. Mielummin vain hyvää oloa.
Vaikka en vielä olekaan ihan varma, että onko sinussa sittenkin jotain masokistin vikaa, kun minua ainakin sattuisi jos sinä kävelisit päälläni paljainkin jaloin :)
Unohdin muuten sanoa, että minäkin olen hyvä kutittamaan. Olen esimerkiksi keksinyt tavan saada kutiamaan äiti, joka on tunnettu siitä että ei kutia millään. Ja jos levitän sitä tietoa, niin minut varmaan äitin toimesta erotetaan perheestä :) Raskasta elää sellaisen tiedon kanssa :)
Miten se koira sitten reagoi siihen kutiamiseen? :)
Se on muuten outoa, että itseään ei saa itse kutiamaan, vaikka jalkapohjista muuten saan itsekin itseni kutiamaan, testasin juuri :)
Minun täytyy sitten heti testata se sinun mahasi kutiaminen :) Jos mahasi kutiaa vaikka hiuksista :)
Et sinä kyllä mitenkään varoittanut, että sinulla olisi paha vaikutus tällä tavalla :)
Etkä sinä nyt minun viatonta mieltäni ihan täysin ole tuhonnut. Vaikka se ehkä kuulostaa siltä :) Olet vain saanut sen vähän harhailemaan :) Ja ehkä se silti harhailee vähän viattomasti kuitenkin. Vaikka ei ehkä kovin kiltisti :)
Mutta siis ne minun sellaiset tunteet ja ajatukset ovat paljolti myös niin sellaisia rakastuneita ja lempeitä, niin ei niitä nyt aina kovin epäviattomina voi ajatella, vaikka ne olisivatkin mitä :)
Kyllähän sinä minun oloni koko ajan aika painostavaksi teet, mutta ei sinusta nyt niin haittaa ole, kun voisit kuitenkin olla se lääkekin siihen :) Ja kun kyllä minä tämän olon takia paljon enemmän hymyilen, kuin vaikka repisin hiuksia päästäni :) Niin eiköhän sinulla loppujen lopuksi ihan hyvä vaikutus ole :) Olen vaan aika sekava koko ajan :)
Minun puolestani mikään ei kyllä muuttuisi, kun vaikka nähtäisiin ja se kävisi selväksi, että sinä olet se, kuka tiedänkin sinun olevan. Minä olen tiennyt ja tiedän sen ihan koko ajan.
Ja haluan sanoa sen, että vaikka joskus se varmistuisi keitä me olemme, niin se ei muuta yhtään mitään. Eikä se tarkoita, että sinulla olisi jokin kamala vastuu minusta. Sinulla ei koskaan ole enempää vastuuta, kun haluat ottaa ja jaksat kantaa.
Eikä se varmistuminen tarkoittaisi sitäkään, että jotenkin koko ajan voisi pilata kaiken lopullisesti. Ei tietenkään. Minun puolestani me voimme aina jutella kaikesta vaikka tapahtuisi mitä. Että mitään sellaista ei voi tapahtua, että en haluaisi koskaan jutella kanssasi, jos sinä vielä haluaisit. Halusin vaan sanoa nämä asiat selväksi.
Pelottaako sinua ne sellaiset vastuu asiat? Se, että jos ajattelet, että sinulla olisi sitten enemmän vastuuta minusta, jos jotenkin varmistettaisiin se keitä olemme? Kun ihan oikeasti se ei mitenkään toisi lisää vastuuta tai sellaista. Enkä halua, että sinulla on mitään vastuuta minusta, ellet sitä itse ota.
Minun maailmassani se varmistuminen ei muuttaisi yhtään mitään. Tuntuuko sinusta itsestäsi siltä, että se sitten muuttaisi jotain sillä tavalla?
Ymmärrän, että sinun voi olla hankala, jos et ole saanut varmistusta siitä kuka olen. Ja ymmärrän myös sen, että täällä ei ehkä halua sanoa sellaisia asioita, jotka paljastaisivat sen kuka itsekään on.
En minäkään muuten enää osaa hävetä itseäni :) Tai ehkä häpeän, mutta kun tämä ei ole mikään näköyhteys, niin et ainakaan näe sitä, kun minua hävettää omat sanomiseni :)
Mutta oikeasti minusta tuntuu todella hyvältä se, että todellakin saan ja voin puhua sinulle hyvin avoimesti ja muutenkin tuntuu noin yleisesti hyvältä se, että puhumme avoimesti toisillemme. Sinä olet todella ihana
pitäisi jotain suurempaakin liittyä, mutta kai ne silti voivat muuttua. Ja oman edun tavoittelua se joka tapauksessa on aina. Yleensä minä itse äänestän henkilöä enkä puoluetta. Useimmiten ei kyllä löydy sellaista hyvää ehdokasta :) Mutta minun mielestä perussuomalaiset ovat oikealla asialla noin yleisesti. Ainakin EU:sta pitäisi päästä pois ja nopeasti :)
No suurimmat paineet nyt itsellä on noista opiskelu- ja työkuvioista. Miten nyt parhaiten niistä selviäisi, ettei mene henkilökohtaiseen konkurssiin :) Mutta kai ne tuosta jotenkin selviävät aikanaan :)
Koira yrittää vetää sitten ne paikat pois käden ulottuvilta, mistä se kutiaa :) Aikalailla samalla tavalla se reagoi ihmisen kanssa. Minä en kyllä saa itseäni kutiamaan millään.
Ei kai se sekavuuskaan ole pitkän päälle kovin hyväksi? Ties mihin vielä päädyt sen takia :) Kun et nyt itsekään ottaisi liikaa paineita mistään. Parempi olisi, että pysyt vain kilttinä, etten ole sentään kokonaan onnistunut sinua turmelemaan :)
No eniten pelottaa juuri se, että jos en ole se oikea henkilö. Minun mielestä se on paljon oleellisempaa ottaa huomioon, kuin se toinen vaihtoehto. Jos tuota ei ajattele ollenkaan, niin sitten voi tipahtaa todella lujaa. Ja silloinhan minullakin olisi jo aika paljon vastuuta, kun sinä varmasti ajattelisit, että olen tarkoituksella huijannut sinut ajattelemaan toisin. Vaikka sitä en ole missään vaiheessa tehnyt tai halunnut. Mutta, jos sinusta tuntuu, että pystyt elämään ja toimimaan senkin vaihtoehdon kanssa, niin kai tästä sitten voi jotenkin edetä :) Toivon kovasti, että sekään ei johtaisi pahaan, mutta luulen silti sen käytännössä johtavan siihen. Ainakin sinä varmaan menisit jotenkin vähän sekaisin. Toivottavasti vain hetkellisesti. En vain haluaisi sellaista tapahtuvan.
Kai ne osoitteet täälläkin voi antaa, ellei sinulla sitten ole parempaa ideaa?
Ei kai ne paikat hajoa, kun muistaa pitää vähän varansa. Ja kun ei kuitenkaan aivan veri päässä tarvitsee mitään harrastuksiakaan ottaa :) Kaippa ne nyt ainakin muutaman kymmenen vuotta vielä kestävät :)
tämä palsta niin kuin puhuttiin :) Pirun epätoimiva palsta. Kävi ahdistamaan jonkin verran, kun en saanut sinuun ollenkaan yhteyttä ja tuntui, että hukkasin sinut :) Ahdisti jossain vaiheessa aika paljonkin. Ahdisti varmaan jotenkin muutenkin.
Ei ollut yhtään kivaa..
Olen ihan samaa mieltä, että EU:sta pitää päästä pois. Tällä tavalla sen huomaa, että me ollaan varmaan suurinpiirtein samalla kohdalla sillä poliittisella janalla, mutta eri päissä :)
Minä yritän aina äänestää puoluetta. Tai siis en kyllä suosi mitään puoluetta, mutta en edes etsi ehdokkaita kolmen puolueen ulkopuolelta, joita äänestäisin. Että tavallaan minäkin kyllä varmaan äänestän jollain tasolla henkilöä kuitenkin, kun en mitään tiettyä puoluetta koskaan päätä äänestää.
Mutta harvoin minäkään sopivaa ehdokasta löydän. Ja jos löydän, niin sillä äänelläni ei ole yhtään mitään väliä, kun kukaan muu ei pidä sitä ehdokasta yhtä sopivana kuin minä :) Mutta noinhan ei kai saisi ajatella, että omalla äänellä ei olisi merkitystä, vaikka sillä ei ihan oikeasti olisi mitään merkitystä.
Presidentinvaaleissa minusta omalla äänellä oli enemmän merkitystä, kun jätti äänestämättä kokonaan. Sillä tavalla se ainakin näkyy vähän enemmän, kun jotkut tahot voivat sitten miettiä, että miksi tämän ja tämän verran ihmisiä ei näe presidentinvaaleissa äänestämistä tärkeänä.
Varmaan ehkä voit jo päätelläkin sen, että minä en pidä perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikasta :) Ärrmurr :)
Nyt minäkin olen ihan huolissani sinusta :( Toivottavasti ne opiskelu- ja työkuviosi selviävät ihan hyvin vielä. Toivottavasti ihan oikeasti pärjäät :(
Ja muista aina, että stressaamalla ei mikään asia parane. Yritä vaan vältellä sitä stressiä, kun se on niin pahaksi. Tulee vielä vatsahaava :( Pidä huolta itsestäsi ja yritä aina rentoutua äläkä murehdi liikaa. Kaikki asiat varmaan näyttävät edes vähän valoisimmilta, kun on itselläkin mahdollisimman hyvä olo.
Kiusaat vaan koiraasikin :) Voi raukkaa :) Toivottavasti se kostaa sinullekin välillä sen, siis vaikka järsii sinun kenkiäsi :)
Olen minä vielä ihan kiltti niin kuin ennenkin :) Ja ei minusta se nyt ihan kovin tuhmaa ole, vaikka tunnenkin tietynlaisia asioita sinua kohtaan ja on haluja tehdä kaikkea :) Kun en minä niitä muita ihmisiä kohtaan tunne, enkä muille ihmisille sellaisista tunteista puhuisikaan. Ja kun olen sinuun rakastunut, niin kai se on ihan normaalia :) Ei kai se minusta tuhmaa tee? :) Vaikka ehkä olen ollut vähän tuhma, kun olen kertonut sinulle niistä, mutta itse olet aiheuttanut sen. Hyvä, että ollaan molemmat sitä mieltä, että olet turmellut minut ja minulla itselläni ei ole siitä tai itsestäni mitään vastuuta :)
Sinulla on kyllä vähän liian suuri turmelemisvaikutus minuun :) Vaikka kun tämä turmeleminen on tapahtunut tällä tavalla verkon välityksellä, niin ehkä jopa se paavikin olisi sitä mieltä, että et sinä vielä hirveästi ole minua turmellut, että olen vielä ihan kiltti ja viaton :)
Onhan minulla näitä tunteita sinua kohtaan aina ollut, mutta nyt ne ovat käyneet vähän liian pahoiksi, kun olet vielä ruokkinut niitä :) Niin minulla itselläni ei ole mitään vastuuta siitä, mitä sanon, kun tiedät miten monella tasolla ja kuinka paljon haluan sinua ja sitten kiusaat koko ajan :)
Mutta siis on minullakin itsehillintä, vaikka se onkin sinun suhteesi vähän huono :) Mutta siis kyllä minä oikeasti aikoisin olla ihan kiltisti jos tavattaisiin, enkä vahingossakaan harhailisi väärille poluille :) Hieroisinkin sinut ihan kiltisti :)
Ja on ne kaikki tunteet kuitenkin sellaisia, että niihin yhdistyy se, että on ihan hirveän paljon perhosia masussa :) Ja todellisuudessa voisi niitä perhosia olla niin paljon, että tiedä sitten muistaisinko edes hengittää :)
Minä olen jossain vaiheessa oppinut olemaan ottamatta paineita itsestäni. Siis siten, että en ota mitään paineita siitä millainen olen ja mitä teen ja niin edelleen. Ja varmasti ihan kenen tahansa muun ihmisen kanssa en ottaisi paineita mistään, mutta sinä olet vähän eri asia. Että otan varmaan kyllä jonkin verran paineita, mutta yritän kyllä olla ihan ajattelematta niitä. Vaikka onhan ne tietty olemassa vaikkei niitä ajattelisikaan.
Tietenkin, pitäähän sekin ottaa huomioon, että jos emme oikeasti vaikka koskaan olekaan nähneet toisiamme. En vain ajattele sitä niin paljon, kun tiedän että tiedän sinut :)
Jos nyt kävisi niin, että sinä olisitkin joku muu, niin kyllä minä itseni takia sekoaisin aika pahasti :) Mutta tiedäthän sinä sen, että olet mielestäni todella ihana kuka ikinä oletkin. Vaikka tiedänkin, että olet sinä ja se on jotain niin outoa, että olet todella noin ihana :) Mutta vaikka olisitkin joku muu, niin ei se voi mitenkään muuttua, että olet todella ihana. Minä vaan en tietty haluaisi oikein ajatella mahdollisuutta, että olisin rakastunut kahteen ihmiseen. Tiedän kyllä, että sinä olet sinä :) Mutta otan myös sen toisenkin vaihtoehdon huomioon, älä huoli siitä.
Minua vaan pelottaa tässä se, että jos sinua alkaa jotenkin ahdistaa se henkilöllisyyksien varmentaminen :( Ymmärrän kyllä hyvin, miltä sinusta saattaisi tuntua. Mutta muista ihan aina, että voit sanoa kaikesta minulle ja kyllä minä aina yritän ymmärtää, vaikka sattuisikin.
Että se ei sitten ole yhtään mitenkään mikään loukku, vaikka me henkilöllisyydet varmennettaisiin. Kyllä sinä pääset pois tästä tilanteesta, kun vaan kerrot minulle, jos siltä tuntuu. Enkä minä suutu sinulle, vaan yritän kovasti ymmärtää. Ja aina sattuu vähiten, kun voi puhua asioista. Minuun sattuisi kaikkein eniten, jos vaan jollakin keinolla pakenisit, enkä saisi tietää mitä ajattelit. Siksi se henkilöllisyyksien varmentaminen olisi hyväkin juttu, koska voisi lopulta tuntua paljon vapaammalta. Kun voit aina kertoa minulle ja kunnioitan sinua ja tunteesi ovat minulle tärkeitä. Eikä sinulle ihan oikeasti tule yhtään mistään enemmän vastuuta. Lupaan sen. Minun ajattelussani yhtään mikään ei muutu.
Kyllä minä sen tiedän hassu, että et sinä mitenkään tarkoituksella pahaa tarkoittaen huijaa ollenkaan. En minä ajattele niin ollenkaan. Ymmärrän hyvin, että tarkoitat aina hyvää. Rakastan sinua, olet ihana :)
Haluatko kertoa minkälaiset muut asiaa siinä mahdollisessa tapaamisessa ja henkilöllisyyksien varmentamisessa pelottaa? Kun minusta tuntuu todella hyvältä, kun kerrot niistä, koska ne on tärkeitä asioita ja niitä on hyvä miettiä yhdessä. Ja ehkä me voidaan huomata, että meillä on vähän samantapaisia pelkoja ja että jotkut pelot voi olla lopulta ihan turhiakin :)
Ymmärrän kyllä hyvin miltä sinusta tuntuu.
Onhan se osoitteidenkin antaminen henkilöllisyytensä paljastamista tässä. Paitsi jos ne on sellaiset osoitteet, että ne ei olisi henkilöllisyyden paljastamista tietty. Tuntuuko sinusta sitten ihan hyvältä sen sähköpostiosoitteen antaminen tässä? Kun jos se ei tunnu itsestäsi huonolta, niin voithan sinä sen antaa ja sitten voin lähettää sinulle viestin, niin saat minun osoitteeni. Tai voinhan minäkin tehdä jonkin uuden sähköpostin ja antaa sen.
Olisi kyllä hyvä jos meillä olisi jokin muukin keino saada yhteys toiseen, kun tämä palsta kettuilee välillä. Ties vaikka räjähtäisi kokonaan :)
Vaikka en kyllä halua, että edetään mitenkään niissä henkilöllisyyksissä, jos se tuntuu sinusta millään tavalla ahdistavalta. Nyt vaan tietty tuntuu vähän siltä, että haluaisin kyllä edetä siinä asiassa, että me todellakin voitaisiin saada toisiimme yhteyttä muutenkin kuin näin, jos vaikka käy tämä sama uudestaan. Mikäköhän tässä oikein on, tietokoneet hajoilee, meidän viestejä poistellaan ja koko palstakin hajoaa :) Kyllä käy vaikeaksi :)
Ahdistiko/ahdistaako sinua nyt muuten jotenkin? Kun välillä on vähän tuntunut siltä? Ahdistaako se ajatus etenemisestä nyt jotenkin..? Ymmärrän tietty, että se voi hyvinkin ahdistaa.
Taidankin alkaa syyttää sinua minun polvistani, kun ne ovat aina olleet sellaiset niksuilevat ja naksuilevat, vaikka en ole koskaan kohdellut niitä kaltoin :) Se on siis säteillyt sinusta :)
No muistathan sinä varmasti pitää sitten vähän varasi..? Kun ihan hyvä asia sellaiset toimivat polvetkin olisi. Vaikka voinhan minä sitten kärrätä sinua ympäriinsä pyörätuolissa, jos nyt satut ne hajoittamaan :) Mutta yritä pitää ne kuitenkin ehjänä :)
Ei muuten kestänyt kehumista se, kun sanoin etten ole nyt kaatuillut ja niin edelleen :) En ikinä kaadu ja nyt taas :) Tuli ainakin testattua ihan kunnolla se ranteen kestävyys, eikä ainakaan kananluu ollut moksiskaan :) Nauratti vaan, kun olin juuri kehunut etten kaatuile ja sitten pitkästä aikaa kaaduin oikein komeasti :) Onneksi kukaan ei nähnyt, niin ei tarvinut nolottaa :) Kolotti kyllä vähän kun piti mennä kaatumaan kivilattialle :)
Kerkesi taas tulla jo kauhea ikävä sinua..
Ei rikota tätä palstaa enää :)
Ja ai niin, alan lukea tästä lähin enemmän horoskooppeja, kun satuin eilen lukemaan eilisen horoskooppini jostain ja siinä sanottiin, että moni asia voi jumiintua harmittomilta vaikuttavien tietokatkosten vuoksi :)
oli :) Toivottavasti se ei ollut meidän syytä ihan kokonaan :)
Minusta perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on ainoa oikea politiikka :) Laitettaisiin ainakin asiat ensin täällä kuntoon. Rajat kiinni ja maa mahdollisimman omavaraiseksi. Tosin tuo taitaa olla aika utopiaa tällä nykyisellä kehityksellä. Onneksi voin aina muuttaa Lappiin, jos vaikka siellä talvet pysyisivät vähän pitempään talvina :) Ja saisi olla rauhassa.
Kyllä minä aina pärjään. Aina sitä johonkin töihin pääsee, jos siltä näyttää :) En minä siitä itselleni stressiä ota :)
Ei se koira onneksi älyä järsiä mitään :) Kai se kostaa sillä, että kurastaa itsensä tuolla pihalla :)
Enhän minä mitään kiusaa tai ruoki. Sinulla on vain liian vilkas mielikuvitus :) Että kyllä sinulla itselläkin on vastuu asioista. Vaikka minä olen varmaan telepaattisesti aiheuttanut sinulle sen turmeltumisen :) Kyllä se silti vähän pelottaa, että villiintyisit, kun kohdataan :) Mutta onneksi tiedän ettei niin käy, vaan juokset korkeitaan kauhusta karkuun nähdessäsi minut.
No hyvä, että otata sen toisenkin mahdollisuuden huomioon. Toivon vain, ettet sitten kauheasti kuitenkaan sekoa, jos niin käy. Ei minua ahdista ollenkaan se henkilöllisyyksien selvittäminen. Minusta se olisi ihan hyvä tehdä, niin sitten voi taas miettiä asioita uudelleen ja eteenpäin :) Kummankin puolelta siis tietysti. Kyllä minä sitten kerron, jos joku alkaa tuntua pahalta.
Varmaan se olisikin paras, että tekee jonkun sellaisen uuden sähköpostin. Vaikka vain siksi, että voi sitten sitä kautta antaa ne "oikeat" sähköpostiosoitteet. Sillä tavalla tuskin ainakaan paljastaa henkilöllisyyttään täällä. Eikä minua nyt ahdista mikään, kun selkäkipukin on jo hellittänyt :) Joudun vain välillä kirjoittamaan niin kiireessä, etten ehdi kauhean pitkiä sepustuksia säveltämään :) Jos se siis on asia, miksi luulet, että olen ahdistunut :)
Toivottavasti et pahasti telonut itseäsi? Kun minullakin tuli tuo selkäkipu oikein kunnolla vasta monen päivän päästä vahingosta. Onneksi sauna on hyvä lääke :)
Miksi kaikkien muiden horoskoopit pitävät aina paikkansa, mutta minun ei koskaan? :)
vaan äkkiä pyörtää kaikki puheet minkään hajoittamisesta ettei ne osaa epäillä meitä :) Ollaan kuin ei tiedettäisi mistään mitään.
Ei minustakaan tämä nykyinen tilanne maahanmuuton kanssa kyllä toimi. Tämä maa ei ole oikein vastaanottavainen ja siksi jotain pitäisi kyllä tehdä ennen kuin lisää maahanmuuttajia otetaan.
Turistit sinua siellä Lapissa kiusaisivat kuitenkin koko ajan :) Ehkä tuolla susirajalla on vähän rauhallisempaa, ja kun se on ilmastoltaankin enemmän mantereista, niin on siellä ainakin talvet ihan kunnollisia :)
Tai sitten sinun pitää vaan odottaa, että kaikki ihmiset ovat muutaneet pääkaupunkiseudun läheisyyteen ja sitten ukkoutuneista pikkukylistä on ihmiset kuolleet pois, niin sittenhän voi olla rauhassa melkein missä vain :) Paitsi Tampere ja Ouluhan ovat myös suuria kasvukeskuksia, niin niiden läheisyydestä kun pysyy myös sitten poissa.
Minä olen kyllä joskus miettinyt, että olisi kiva viettää vaikka koko kesä jossain mökissä Lapissa keskellä ei-mitään kaukana kaikesta. Olisikohan minulle sen jälkeen jotenkin ihmeellisellä tavalla kasvanut sellainen erakkoparta? :) Se voisi nimittäin tehdä sen.
Ja ehkä tuo omavaraisuuden tavoittelu toteutuu vielä taas joskus sadan vuoden päästä, kun eikö historiasta voi vetää vähän sellaista toistuvaa kehityskulkua, että yritetään kuulua järjestöihin ja integroitua ja sitten taas keskitytään omaan kulttuuriin ja omaan maahan ja pois liitoista ja sitten taas liittoihin. Vaikka tuota ei ehkä vielä Suomen kohdalla niin voikaan nähdä, mutta vaikka muiden Euroopan maiden kohdalla.
Vaikka ei tuota kyllä meidän elinaikana varmaan tapahdu tuota toiseen suuntaan kulkemista. Tai siis ainakaan tämän elämän elinaikana :)
Hyvä, että et ota stressiä. Ja jos joskus otat niin muista sitten saunoa :) Hmm.. kiusaan jo itseänikin :)
Se on vaan kiltti koira eikä tyhmä, niin kuin väität :) Kun ei järsi mitään :) Onneksi kostaa jotenkin sentään, toivottavasti sen on sitten juuri vielä silloin kuraisena päästävä lähelle sinua :) Minun kissa juoksee aina mieletöntä vauhtia suoraan syliin, jos se on ollut ulkona ja siellä on satanut ja se on litimärkä :) Kai itseään on sitten hyvä pestä siinä, kun voi samalla kuivattaa turkin vaatteisiini :)
Ai et muka kiusaa tai ruoki :) No minulla on ehkä vähän vilkas mielikuvitus, mutta ei tämä minun vikani ole :) Minä olen kiltti :)
Minustakin kyllä vähän tuntuu, että niin on voinut käydä :) Mutta mitäköhän paavi olisi mieltä tuosta telepaattisesta turmelemisesta? :) Kai sekin otetaan ihan huomioon, kun manaavathan ne siellä katolisessa kirkossa kaikkia henkiäkin. Millä tavalla sinä sitten olet tahallasi turmellut minua sillä tavalla telepaattisesti? :) Tai ehkä minä olen aina tuntenut miten :)
Minä aion olla ihan kiltisti :) Eihän sen villiintymisen pitäisi pelottaa, kun sinullahan oli se jäätävä itsehillintä, niin eihän se johtaisi mihinkään :) Eihän? :) Ettei minun tarvitse pelätä viattomuuteni puolesta :) Enhän minä tiedä enää uskaltaisinko muuta kuin vähän hipaista sinua, kun kerran jo myönsit, että tahallasi olet halunnut turmella minua :)
Ei sen puoleen, kyllä minua itseänikin pelottaa se, että villiintyisin vähän :) Mutta luotan niihin perhosiin, että ne pitää sen puolen vähän aisoissa. Vaikka ei ne perhosetkaan mitään mahda, jos sinä et ole kiltti :)
Tai sitten mahtaa, ehkä saan kasvatettua itsehillintääni niin, että se vaan vähän lipsuisi, mutta ei kokonaan :)
Myönnän kyllä, että jostain syystä minulle on tullut sinun näkemisestäsi olo, että juoksen karkuun :) Mutta ei siihen nyt kauhua ole koskaan sisältynyt, vaan vaikeuksia tietää miten olla ja tunteiden myllerrystä ja sellaista. Enkä minä nyt enää karkuun juoksisi, jos näkisin sinut ihan kahdestaan. Sinun pitäisi enemmänkin pelätä juuri sitä, että tulen liian lähelle :)
Ja kyllä minä sen kammottavan tulisin sinulle kuiskaamaan, ei kun mitä minun nyt pitikään kuiskata :)
Todella kiva kuulla, että sinulla on noin positiivinen olo siitä henkilöllisyyksien selvittämisestä :) Mutta jos se kuitenkin alkaa ahdistaa, niin yritä heti kertoa, niin voidaan ottaa takapakkia. Ja silloinkin, kun ne henkilöllisyydet olisi jo selvitetty, niin silloinkin voi olla ihan pysähdyksissä, jos ahdistaa. Silloin sen ahdistuksen huomioiminen on vielä paljon helpompaa, kun voidaan tehdä ja olla ihan niin kun tuntuu parhaimmalta. Muista, että voit ihan aina sanoa ihan kaikista negatiivisista tunteista. Olet tärkeä
olemme, niin sen parempi. Maailmassa on parempiakin paikkoja maahanmuuttajille, menköön ne siis sinne. Pääsisihän Lapissakin tarpeeksi korpeen, mihin turistit eivät eksy. Tai sitten muutan johonkin Jäämeren rannalle. En ole edes päässyt käymään siellä, vaikka on jo pitkään tehnyt mieli :) Toisaalta joku munkkiluostari voisi olla hyvä, mutta niissäkin taitaa nykyään käydä aika paljon turisteja. Kun olisi vaan aina kylmä ja lunta :) Tuollaisissa sykleissähän maailma yleensä kulkee. Se on vain hassua, kuinka päättäjät ja järjestöihmiset eivät yleensä tunnu näkevän sitä. Ovat välillä niin hellyttävän suloisia, kun ovat niin tosissaan asioiden kanssa. Tulee ihan pikkulapset mieleen :)
Kissat kyllä yleensä kiusaavatkin ihmisiä, minkä ehtivät :) Onneksi minulla on sellaiset vaatteet, ettei se kuraisuus niin haittaa. Ja tekee se koira itselleenkin vahinkoa, kun se ei oikein välitä suihkusta :)
En minä välttämättä tahallani ole sitä telepatiaa käyttänyt. Ehkä enemmän alitajuisesti :) Vaikka kai sekin on tavallaan tahallista, mutta en vain pysty vaikuttamaan niin siihen. Eikä minun kohdallani yleensä mikään johda mihinkään, että ei tarvitse olla siitä huolissaan :) Itsehillintä on aina hyvästä, muuten käy köpelösti :) Minä olen aina kiltti :) Turhaan edes kuvittelet muuta.
Minusta ne henkilöllisyydet ainakin vähän selkiyttävät asioita. Enkä minä aio mitään paineita siitä ottaa. Kun kai me pidetään kuitenkin asiat silti vielä samanlaisina? Jatketaan vain vähän toisessa muodossa, mutta perusta ei muutu. Näin sen ajattelin itse, sinusta en tiedä :) Kyllä minäkin voin sen sähköpostin tehdä, kunhan tässä ehdin. Tästä päivästä en ole vielä ihan varma, mutta varmaan huomenna viimeistään sen ehtii.
Se oli vähän kummallinen se kipu, kun se pieni särky kesti ensin monta päivää ja sitten yhtenä päivänä oli tosi kipeä. Ja sen jälkeen se hävisi :) Joku kramppi varmaan. Mutta tämmöistä se meillä vanhuksilla on :) Eikä minulla sinun takia kiire ole, eikä oikeastaan muutenkaan. Jotenkin tämä kirjoittaminen vain tuppaa aina sattumaan sellaiseen väliin, että olen lähdössä johonkin tai sitten joku on tulossa käymään :)
Onneksi sinulla ei sitä painoakaan ole niin paljoa, että tuo kaatuminen käden päälle murtaisi sen :) Sauna varmaan helpottaisi sinunkin kipuja :)
Mutta saunahan on sauna, eikä siihen liity mitään muuta. Se ei ole silloin kiusaamista :) En minä ole koskaan ajatellut saunomista muuna, kuin saunomisena, vaikka sekasaunoissakin on joskus tullut oltua. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Kai minut sitten on adoptoitu, kuten olen aina epäillyt. Ja vanhemmat ovat hätäpäissään valehdelleet jonkun syntymäpäivän minulle. Ehkä ne horoskoopit voisivat sitten pitää paikkansa, jos uskoisi niihin. Taitaa olla vähän sama juttu, kuin jumalankin kanssa :) En mitä tahtoisi kyllä ongelmia sinulle aiheuttaa. Toivottavasti selviät niiden kanssa.
kun Ruotsi on täynnä, niin mihin ne maahanmuuttajat sitten menevät :)
Ja kyllähän Suomi tarvitsee taloudellisesti lisää ihmisiä väestönkasvun hidastumisen vuoksi. Ja eikö me molemmat oltu jo sitä mieltä, että se lasten hankkimisin tuputtaminen ei ole hyvä asia?
Ehkä pitäisi sitten kehittää niitä robotteja vaikka? :)
Minäkin olen muuten aina halunnut käydä Jäämeren rannalla :) Yksi kesä olin jo lähdössäkin sinne, mutta sitten hajotin autoni, niin ne suunnitelmat tyssäsi siihen. Enkä minä kyllä oikein ketään muuta saanut asiasta kovin innostumaan. Tai no isä varmaan olisi lähtenyt mielellään, mutta en minä nyt ehkä sitten isän kanssa olisi viitsinyt lähteä :)
Minä olen aina halunnut käydä siellä kyllä kesällä, en niinkään talvella. Tosin en varmaan ikinä uskaltaisi ajaa Norjassa :)
Oletko sinä halunnut käydä siellä enemmän talvella, kun piti olla kylmää aina? :)
Hahaa, munkkiluostari :) Kirjoittele sitten sieltä minulle nunnaluostariin :)
Tuo on muuten ihan hassua, että ne päättäjät itse eivät ikinä tunnu näkevän sitä :) Minustakin se on ihan hassua miten tosissaan ihmiset voivat aina olla tuollaisten asioiden kanssa :)
Kissat ovat kyllä vähän possuja :) Paitsi se minun kissa on kyllä oikeasti enemmänkin kuin koira, kaikki muutkin ovat aina sanoneet, että ei se ole oikein normaali :) Se luottaa kissaksi aina vähän liikaa siihen etten tipauta sitä, kun on kerrankin hypännyt sellaisilta korkeilta ullakon rappusilta syliini :) Tai sitten se luottaa siihen, että sillä on yhdeksän henkeä :) Ja se tulee aina nukkumaan päälleni ihan ihmeellisesti. Joku yö se kiipesi kylkeni päälle käppyrälle ja kävi nukkumaan siihen. Ja kun minun kylki ei ole edes yhtä paksu kuin se kissa kerällä, niin nostin sen alas kainaloon, mutta se kiipesi koko ajan takaisin kyljen päälle ja kävi nukkumaan :) Mutta sen unia taisi vähän häiritä, kun minua alkoi naurattaa. Se vielä tuntuikin ihan hassulta :) Vaikka enemmän minua kikatutti se, että sen kissan oli pakko saada nukkua siinä :)
Tuo on kyllä hassua miten jotkin eläimet eivät sitten pidä suihkusta yhtään :) Mikäköhän siinäkin on? Kai sinä sitten suihkuttelet sitä kiltisti jos se ei tykkää siitä? :) Tai toivottavasti se ei ainakaan ole kovin työlästä, kun olen kerran pessyt/yrittänyt pestä kissan ja se oli ihan kamalaa :)
Taidat olla itse vähän villiintynyt, kun et voi edes kontrolloida millaisia telepaattisia ajatuksia lähetät :) Voisit vähän siveellisempiä lähetellä :)
Nyt tulikin sitten halu kokeilla, että mitä tarkalleen kävisi, kun käy köpelösti.. :)
No vaadin ehkä ensin tarkennusta tuohon, että mitä se sinun kielelläsi tarkalleen tarkoittaa, kun sanot olevasi kiltti? :) Kun olen huomannut, että ei se ainakaan samaa meinaa kuin yleisellä suomenkielellä :)
Muuten kun sanoit siitä, että se minun villiintymiseni pelottaa, niin jännittääkö sinua ajatus siitä, että oltaisiin lähekkäin? Kun minua ainakin jännittää aika paljon se ajatus. Siis ihan pelkkä sinun koskettamisesi. Tai ei ehkä oikeastaan se niin paljon, vaan se että oltaisiin lähekkäin ja kosketeltaisiin toisiamme. Minua pelottaa se miten voimakkaita reaktiota sinun kosketuksesi luultavasti saisi aikaan minussa. Ihan henkisestikin. Pelottaa oikeasti se, että sydän pysähtyisi :) Että voin etukäteen sanoa, että jos tärisisin ja olisin lopettanut hengittämästä, niin se ei sitten olisi mikään sairaskohtaus :) Vaikka en kyllä yhtään osaa sanoa millaista se sitten olisi olla lähelläsi, kun toisaalta haluan koskettaa sinua niin paljon, mutta sitten toisaalta voi tuntua tuolta. Ja kolmas vaihtoehto on sitten tietysti se kammottava ja ne tekoviikset.
Ja saanko sitten testata tuota, että sinun kohdallasi mikään ei yleensä johda mihinkään..? :)
Aivan samalla tavalla minäkin ne henkilöllisyydet ajattelin. Että asiat pysyvät ihan samanlaisina, vaikka siis jatketaankin vähän eri tavalla. Mutta siis asiat itsessään eivät muutu. Eikä minusta ole edes mitään syytä, miksi asioiden pitäisikään muuttua jotenkin.
Minusta kyllä tuntuisi todella hyvältä se, että meidän yhteydenpito ei sitten olisi tämän pirun palstan varassa :) Ja sitten ei tarvitse miettiä niin paljon sitä, että voiko sanoa jotakin vai ei, kun voisi jutella ihan vaan kahdenkesken. Tai no kahdestaan USA:n tietoliikenneurkkijoiden kesken :)
Ja minusta ne henkilöllisyydet tekevät asioista sillä tavalla vakaita. Nimenomaan juuri selkeyttävät ja antavat enemmän tilaa. Minusta ainakin tuntuisi helpommalta kaikkien negatiivisten asioiden kanssa, kun henkilöllisyydet olisi varmistettu.
Ja haluan sanoa vielä siitäkin, että kun tulee kuitenkin hetkiä, että niistä satuttavistakin asioista pitäisi puhua, niin toivottavasti sekään ei ahdista sinua liikaa sitten :( Ja kun muista aina, että mistään ei ole ikinä pakko puhua. Ei sinun ole pakko puhua niistä asioista, vaikka välillä kun minulla on niistä paha olo, niin saatan kuulostaa siltä, että niistä on pakko puhua. Jos et pysty puhumaan niistä, niin sano sitten aina vaan, että et vaan nyt pysty puhumaan niistä ja yritä kertoa se syy miksi. Siten minun on helpompi ymmärtää sinua. Kun se ei varmaan koskaan paranna kenenkään oloa, jos tuntuu, että omia tunteita ei kuulla, ne ovat vääriä, tyhmiä, eivätkä oikeita, eikä ne ole oikeutettujakaan. Että nekään hetket ei muutu mitenkään pahemmiksi. Eikä sinulle todellakaan tule yhtäkkiä jotenkin vastuuta, vaikka henkilöllisyydet varmistettaisiin. Ei mikään asia minun päässäni muutu mitenkään negatiivisemmaksi.
Asiat muuttuisivat ainoastaan positiivisemmaksi. Mutta sekin muutos on minun sisälläni oleva asia, niin ei se muutos edes olisi :) Olisi vaan parempi olla, kun asiat olisivat selkeämpiä.
Mutta siis halusin sanoa tuosta vaikeastakin asiasta, jotta varmasti et ottaisi mistään paineita, koska asiat eivät minkään suhteen muutu. Positiivisemmaksi ainoastaan :) Mutta ei siis sillä tavalla, että sen takia sitten odottaisin sinulta jotakin tai mitään sellaista. On vaan helpompi olla, kun on selkeämpää :) Minusta tuntuu todella kivalta, että sinäkin haluat varmentaa ne henkilöllisyydet :) Olet ihana
se vapauden ja toivon maa, sinne vaan :) Minä en usko ollenkaan tuota taloudellista selitystä. Koska se raha, mitä sillä tavoitellaan, ei tule koskaan näkymään tavallisen ihmisen elämässä. Kyllä täällä kaikki pärjäisi, vaikka emme globaalissa kilpailussa olisikaan mukana. Robotit olisivat kyllä hyviä :)
Ei sillä vuodenajalla niin väliä olisi. Tosin kesällä olisi ehkä siitä mukavampi, että olisi helppo majoittua tienvarsilla :) Norjassa se on tosi helppoa. Eikä siellä ajamista tarvitse pelätä, kun ne tiet ovat ihan loistavassa kunnossa :)
Kai se kissa oli vaan sitten päättänyt nukkua siinä, vaikka mikä olisi :) Nehän ovat yleensä aika itsepäisiä. Ei tuo koira nyt sitä suihkua inhoa, mutta ei se selkeästi tykkää siellä ollakaan. On siinä välillä aika työ pestä sitä, kun ei se kura välttämättä lähde aina pelkällä vedellä. Kun se menee jotenkin sinne karvojen väliin :) Mutta onneksi tuota nyt ei kauhean usein kuitenkaan tarvi pestä.
En minä ole villiintynyt ja jos minä niitä ajatuksia sinulle lähetän, niin en ole edes itse tietoinen niistä :) Että kyllä minä olen ihan kiltti sillä tavalla, kuin ihmiset yleensäkin ovat. Tietysti se läheisyys jännittää ja pelottaa. Kaikkien ihmisten kohdalla tunnen sillä tavoin. Kun se voi sitten joskus vähän ahdistaakin. Ihan vapaasti voit yrittää testata, mutta älä sitten pety, jos tulokset eivät ole toivottuja :)
Kyllä minä sitten sanon, jos en halua puhua tai joku tuntuu pahalta. Toivottavasti itsekin teet samoin. Onhan se hyvä saada vähän selkeämmäksi asioita kuitenkin. Yritän kyllä aina kertoa syytkin, mutta joskus niiden tunnistaminen on itsellekin hankalaa. En minä tarkoituksella jätä asioita perustelematta :) Toivottavasti et itsekään ota mitään isoja paineita asian suhteen, suuntaan tai toiseen.
Yritän huomenna saada sen aikaiseksi, kun tänään en enää ehdi. Joudun taas kohta lähtemään muualle :) Tietysti minä kerron vastavuoroisesti kuka itse olen. Toivon vain, ettei se olisi ihan valtava pettymys sinulle, jos et tunnekaan minua ennestään. Että ainakin jotenkin pystyisit käsittelemään senkin asian :)
Niin minäkin ounastelin, että ajattelit niitä korkokenkiä silloin :) Että kukas se tässä ilkeä onkaan? :) Sinun varmaan kannattaisi sitten lakata ajattelemasta minua, jos se saa olosi noin kurjaksi :) Ettet voi enää saunomistakaan käsitellä luonnollisesti :)
Koska eroan monessa asiassa vanhemmistani. Mutta ulkonäön perusteella se adoptio on kyllä aika epätodennäköistä :) Enpä usko, että ne horoskoopit silti pitäisivät paikkansa, vaikka kuinka muuttelisin syntymäpäivääni :)
Kai ihmisillä on jokin tarve sitten uskoa johonkin. Itse en ole kyllä kokenut sellaista tarvetta koskaan. Mutta elämä voisi kyllä olla helpompaa, jos uskoisi vaikka jumalaan :) Monelle ihmiselle se usko on oikeasti aika hyvä juttu. Uskonto onkin taas sitten jo eri asia.
tarvii vaan mennä katapulteilla Meksikosta ja sen sellaisilla :)
Mutta kyllähän tämä nykyinen hyvinvointivaltio tulee kuitenkin jossain vaiheessa kokemaan aika suuria haasteita. Siis juuri vaikka siksi, että suuryritykset siirtyvät halvemman työvoiman maihin ja kaikki hyvinvointipalvelut pitäisi turvata, vaikka valtion saama raha vähentyy. Ja suurten ikäluokkienkin takia. Kai tuollaiseen aina on ratkaisuna se työikäisten ihmisten lisääminen ja sitä kautta verotulojen kerryttäminen. Vaikka tietty noihin asioihin liittyy niin monia asianhaaroja, että en nyt jaksa enkä edes osaisi ajatella niitä.
Mutta ei minustakaan missään globaalissa kilpailussa olisi välttämätöntä olla mukana.
Ei kyllä minä silti pelkäisin sitä ajamista :) Minulla on jonkinlainen korkeanpaikankammokin :) Ja alan aina ajaa todella huonosti, jos olen hermostunut :) Ja Norjassa ajaminen hermostuttaisi minua aika pahasti :) Ehkä sitten voisin ajaa, jos se ei enää hermostuttaisi. Ehkä niihin maisemiin kyllä sitten tottuu eikä enää pelottaisi. Muuten kyllä ajan ihan normaalisti, mutta hermostuneena siitä ei tule yhtään mitään. Kerrankin on joskus vieruskaveri käskenyt pysäyttää auton ihan siihen paikkaan, ja oltiin ihan keskellä kaupunkia ja keskellä katua ja käski vetää rauhallisesti syvään henkeä tarpeeksi monta kertaa ja sitten vasta lähteä eteenpäin, kun tuntuu siltä :)
Kesällä on kivempi ajaakin :) Ja tuo tienvarsilla majoittuminen olisi sekin oikeastaan jotenkin ihanaa :)
Niin ovat itsepäisiä :)
Pitääköhän sitä aina vaan jotenkin suihkuttaa vastakarvaan? :) Kun se tosiaan voi ollakin aika hankalaa saada sitä kuraa pois, jos se on siellä karvojen välissä. Riippuu varmaan rodustakin kyllä, mutta minusta tuntui että meidän entisellä koiralla se turkki meni aina sellaiseksi tiheäksi kun se kastui. En oikein osaa selittää, mutta kuitenkin sellaiseksi liisteriksi, että se vesi ei edes kunnolla mene sen päälikerroksen alle. Joka varmaan tietty sekin on ihan järkevä juttu sitä ajatellen, että koirat itse selviävät paremmin sellaisen turkin kanssa. En tosin tiedä onko kaikkien koirien turkki samantapaista. Ainakin linnuillahan on sulat jotenkin sellaisia, että vesi ei oikein pääse linnun ihoon asti.
No tuokin on taas todella epämääräinen ilmaus, että kiltti niin kuin ihmiset yleensäkin ovat :) En minä ainakaan ole huomannut, että ihmiset yleensä olisivat mitenkään erikoisen kilttejä :) No mutta ehkä minä luotan siihen, että sinä olet ihan kiltti :) Vaikka ei varmaan pitäisi luottaa kun puhuit jo siitä turmelemisesta ja olit sinne Pattayallekin jo lähdössä irstailemaan :)
Siis mitkä tulokset nyt olivat niitä toivottuja? :) Enhän minä ainakaan sitä toivonut, että sinun itsehillintäsi pettäisi, minähän pelkäsin sitä :) Halusin vaan testata, että puhutko totta siitä jäätävästä itsehillinnästä :) Ja tietenkin minä testaisin sitä niin, että et huomaisikaan, että testaan :) Muutenhan sinulla olisi vähän ylilyöntiasema :)
Ei ole ehkä kovin ystävällistä sanoa näin, mutta olen oikeasti iloinen, että sinuakin jännittää ja pelottaa se läheisyys :) Ei ainakaan tarvitsisi ottaa sen jännittämisen vuoksi mitään paineita, kun molemmat ymmärrettäisiin miltä toisesta tuntuu. Ja asiathan voivat aina edetä hyvin hitaasti, niin ehkä se jännittäminenkin sitten hiljalleen vähentyy. Tai luuletko, että se hyvin hiljalleen eteneminen auttaisi siihen?
Miksiköhän se fyysinen läheisyys ahdistaa sinua? Ahdistaako se sen takia, että tunteet tulevat voimakkaina? Kun siitä tunteiden valtaan joutumisesta et oikein pitänyt. Jos se ahdistaa osaksi sen takia, niin luuletko, että sitä tunteiden kontrolloimattomuutta voisi vähän harjoitella? Siis vaikka sillä tavalla, että kun on ihan kahdestaan ja on sellainen turvallinen olo, niin voisi tuntea niitä hyviä tunteita vapaammin? Että voisit keikkua vähän niillä pilvien reunoilla :) Jos pidetään molemmat huoli sinusta ja siitä, että et tipahda mitenkään? Sitten voi vaikka hiljalleen liidellä takaisin normaalille maan kamaralle. Kun minusta tuntuu, että hyvinä hetkinä on itselleen ja omalle ololleen hyväksi se, että tuntee vapaasti niitä kauniita ja ihania tunteitaan.
Onkohan siinä läheisyydessä toisenlaisia asioita, jotka ahdistavat? Ahdistaako siinäkin vaikka se sellainen henkisestikin lähellä olo myös? Ja jos siihen sitten liittyy jotenkin se, että saattaisit kokea, että sinua voidaan satuttaa aina vaan enemmän mitä lähemmäs päästät ihmisiä? Sano vaan jos olen ihan hakoteillä. Oletko miettinyt enemmän, että miksi se voi ahdistaa? Tai onko jotain tiettyä hetkeä milloin tai miksi se ahdistus voisi iskeä?
Toivottavasti ihan oikeasti tiedät, että minä en aio satuttaa sinua, haluan että olet onnellinen ja sinun olisi mahdollisimman hyvä olla :)
Asioiden selkeys on kyllä oikeasti aina hyväksi. Siihen pitäisi ehkä vähän pyrkiäkin, että saisi asioihin vähän selkoa..?
Minun on kyllä jotenkin aika vaikea sanoa, kun tuntuu pahalta. Tai ei yleensä olisi, mutta tästä on. Kun tiedän, että jotenkin sanon ja olen sanonut asiat niin, että sinuun saattaa vähän sattua. Tai ainakin siinä pahimmassa olossa se olo tulee aina ulos sellaisina sanoina, että saattaa kuulostaa jotenkin siltä, että syyttäisin sinua siitä olosta ja että kaikki olisi sinun vikaasi. Vaikka en minä oikeasti sellaista viestiä halua lähettää.
Ja jotenkin silloin kun tuntuu todella pahalta, niin jotenkin haluaa, että sinäkin tunnet sen pahan olon :( En todellakaan haluaisi tuntea niin, ja se on ihan kamalaa :( Mutta kun se olo menee todella pahaksi, niin silloin tuntuu siltä :( Mutta yritän kyllä kovasti olla tekemättä mitään sen olon takia, enkä aio satuttaa sinua. Mutta sen takia on sitten vihainen ja juuri sen olon takia en joskus halunnut oikein kirjoittaakaan sinulle mitään, silloin kun oli myös hyvin paha olla. Ja ehkä se on osakseen myös sitä, että pitää nähdä, että toiseenkin sattuu nähdäkseen, että asiat eivät ole ihan samantekeviä.
Olen pahoillani, että reagoin silloin sillä tavalla. Se reagointi oli ihan täysin sitä miltä minusta tuntui, mutta tajuan nyt, että vaikka tuntuisi hyvin pahalta, niin minun pitää silloin myös muistaa ajatella sinua ja pitää sinun sydämestäsi huolta.
Ajattelin näitä asioita tänään ja halusin vaan sanoa, että olen pahoillani siitä miten olen reagoinnut. Ja ymmärrän nyt, että sinun on varmasti siksikin ollut hyvin vaikea kertoa asioista silloin kun olen sitä tahtonut.
Mutta siis kyllä minäkin aina sitten sanon jos en halua puhua jostakin. Eikä sellaisia asioita kyllä nyt ainakaan oikein tunnu olevan.
Ja muista, että aina voi tietenkin kysyä ja puhua ihan mistä tahansa, ei se ikinä haittaa vaikka kysyisikin jostain, mistä en haluaisikaan puhua. Ehkä ne kysymykset jää sitten aina mieleen hautumaan ja niistä sitten voi olla valmis puhumaan joskus muulloin. Että minun puolestani ainakin aina saa ihan vapaasti kysellä ja niin edelleen. Minua ei ainakaan ahdista yhtään, kun sitten itse voi sanoa, että ei nyt oikein osaa puhua jostakin. Ja ethän sinäkään sitä sitten pahalla ota, jos jostain asiasta sanon niin? Kun se vaan tarkoittaa, että minun sielu ei siltä osin ole vielä ihan auki, mutta hiljalleen se ehkä oppii ja aukenee.
Mutta se on kyllä hyvä, että sanot sitten aina jos et halua puhua tai jokin tuntuu pahalta :) Se on hyvä asia osata :) Kun haluan kyllä aina, että sinun on mahdollisimman hyvä olla. Ja kun sinun on mahdollisimman hyvä olla ja kuunnellaan molemmat sinun tunteitasi, niin meidän on mahdollisimman hyvä olla molempien.
Kiitos, että yrität aina perustella asiat :) Kun se ihan oikeasti tekee minulle ne helpommaksi.
Se on todella hyvä yhdistelmä aina, kun kertoo miltä itsestä oikeasti tuntuu ja sitten yrittää vähän kertoa että miksi tuntuu siltä. Sillä tavalla on helppoa löytää se yhteisymmärrys :) Ja siten sinun halusi ja tunteesi tulevat aina ihan varmasti kuulluksi. Kun haluan aina tietää mitä tunnet ja haluat, mutta en joskus vain tiedä sitä tai ymmärrä tarpeeksi. Niin siksi minulle on tärkeää, että itse kertoisit minulle :)
Kyllä minä sen asian lopulta pystyisin jotenkin käsittelemään, jos ihan oikeasti olisitkin joku muu. Tosin saisit kyllä todistaa sen jollain henkilöllisyys todistuksilla tai jotain :) Mutta sanon tämän vaan jotta tiedät, että sitä asiaa en pystyisi enkä aikoisi käsitellä, jos nyt sitten sanot olevasi joku muu, vaikka oletkin sinä. Ymmärrän sen ihan täysin, että tässä kun ollaan juteltu näin, ei halua että oma henkilöllisyys olisi selkeästi esillä ja varmasti se tuntuu joskus muutenkin helpommalta. Ymmärrän sen ihan täysin eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta jos me nyt päätetään keskustella ihan kahdenkesken, niin meidän pitää olla ihan itsejämme. Kun toista voi loukata aika pahasti muuten. Loukkaisihan se sinuakin, jos kertoisit kuka oikeasti olet ja minä sanoisin, että en tunne sinua ja että nimeni on vaikka Pirjo. Ja kun tietäisit esimerkiksi puheistani, että kyllä minä ihan oikeasti tiedän sinut ennestään. Ollaanhan me loukkaamatta toisiamme sitten tuolla tavalla..?
Kun ihan oikeasti jos tuntuu, että ei haluakaan sanoa sitä kuka oikeasti on, niin sitten ei missään nimessä tehdä sitä. Se vain saisi asiat menemään todella huonosti, eikä siitä olisi yhtään mitään hyvää. Jos sinua nyt vähänkin ahdistaa tämä henkilöllisyysjuttu, niin nyt laitetaan stoppi sille. Mitään ei pidä tehdä, jos se ei tunnu hyvältä ja jos sitä ei tee siksi kunnolla. Meillä ei ole yhtä ainutta syytä edetä siinä asiassa väärin. Ellemme siis halua satuttaa toisiamme tahallaan.
Mutta jos se ei ahdista sinua ja tuntuisi ihan hyvältä edetä siinä asiassa ihan omina itsenämme, niin se tuntuisi sitten minustakin mukavalta :) Kun minua pelottaa tämä vähän juuri tuon takia mitä sanoin, kun siksi asiat voivat alkaa mennä huonosti, enkä halua niin käyvän.
Haluatko sinä oikeasti nyt varmentaa ne henkilöllisyydet? Kun vaikka se ei muutakaan mitään, niin se voi silti tuntua aika suurelta askeleelta. Mutta haluan vieläkin korostaa sitä, että et joudu sen takia mihinkään loukkuun, eikä sinulle tule mistään enemmän vastuuta ja sillä on ainoastaan positiivisia vaikutuksia. Muista, että voit ihan aina kertoa omista negatiivisista tunteistasi minulle ihan omana itsenäsi, etkä sinä sillä tavalla riko tai tuhoa mitään. Minä yritän aina ymmärtää sinua ja kuunnella tahtoasi, enkä suutu. Ja minun on itseni paljon helpompi yrittää ymmärtää sinua itselleni vaikeissa asioissa, kun tiedän varmasti että sinä olet sinä ja voimme jutella ihan täysin omina itsenämme.
Minusta nyt alkoi vähän tuntua, että sinua saattaisi vähän ehkä nyt ahdistaa tämä henkilöllisyysjuttu..? Kun voit ihan aina sanoa, että ei tehdä sitä. Enkä minä tietenkään pety sinuun, hassu :) Mutta yritetään jooko aina tehdä niin, että sanotaan asioista ihan suoraan, jos ne alkavat tuntua pahoilta ja muutetaan mielemme? Ei yritetä luistaa niistä jotenkin muuten. Kun en minä sinuun ikinä pety :) Mennään ihan täysin sillä tahdilla, mikä tuntuu sinusta hyvältä. Sekin on hienoa, jos pystyy sanomaan, että jonkin asian tekeminen ahdistaisi sen verran, että sitä ei tee kunnolla. Ja sitten siirtäisi sitä sen verran, että siihen oikeasti kykenisi. Oletko samaa mieltä, että sillä tavalla oikeasti olisi helpompaa?
Mutta jos sinusta nyt tuntuu, että pystyisit tähän henkilöllisyysjuttuun, niin tehdään sitten se :) Mutta jos tuntuu, että et pysty, niin en minä sinuun pety. Rakastan ihan yhtä paljon kuin ennenkin :)
En minä ole ilkeä :) Ja jos ajattelin niitä korkokenkiä, niin ajattelin niitä vain juuri siksi, että tulisit kipeäksi ja sitten voisin hieroa sinua ja olisinkin kiltti :)
No hyvähän sinun on sanoa tuollaisia "lakkaa ajattelemasta minua"-neuvoja, kun tiedät ihan hyvin, että en pysty :)
Voidaanko nyt olla vähän aikaa puhumatta siitä saunomisesta :)
Niin, en tiedä minkä näköisiä vanhempasi ovat, mutta luulen kanssa, että muistutat kuitenkin enemmän heitä kuin Vaderiä tai Godzillaa :)
Mutta saisit ainakin enemmän syntymäpäivälahjoja, jos ottaisit käyttöösi vaikka ainakin kolme horoskooppimerkkiä. Tosin olisikohan sinun pakko silloin vanhetakin aina joka syntymäpäivänä.. En oikein tiedä miten nämä säännöt menevät näissä asioissa :)
Niin, se on kyllä totta, että monelle ihmiselle usko on kyllä hyväksi. Ja olen ihan samaa mieltä, että uskonto sitten onkin ihan eri asia. Järjestäytyneissä uskonnoissa on mielestäni enemmän huonoa kuin hyvää.
Miksi se jumalaan uskominen sitten tekisi asioista helpompia? Kun voihan sitä uskoa muihinkin asioihin ja ehkä niillä voisi olla samantapaisia vaikutuksia elämälleen? En oikein osaa selittää, mutta minä ainakin uskon jotenkin luontoon ja luonnon viisauteen. En siis niinkään millään darwinistisella tavalla, vaan siten, että luonnossa on pohjimmiltaan jotain kaunista ja vahvaa. Ja sitten olen alkanut uskoa rakkauteen ja sitä kautta hyvään maailmassa. Niin kyllä nuo ainakin minusta ovat tavallaan samankaltaisia positiivisilta vaikutuksilta kuin jumalaan uskominen. Ja sitten kun uskon myös jonkinlaisiin suojelusenkeleihin tai henkiin, niin sekin ehkä voi saada elämän kokemisen samanlaiseksi kuin jumalaan uskominen. En tiedä.
En minäkään ole ikinä kokenut mitään suurta tarvetta uskoa johonkin, mutta en enää ole uskomatta, jos tuntuu siltä, että maailma on tällainen kuin ajattelen. Ja on kyllä jotenkin parempi olla, kun uskoo johonkin. Maailma tuntuu ehkä paljon kauniimmalta.
Pitäisi varmaan mennä nyt liimailemaan piparkakkutalo kasaan kun se jäi kesken. Tosin taisi tulla niin vinot seinät, että onnistuukohan tuo ollenkaan. Ja unohdin jotenkin hajamielisyydessäni tehdä ikkunat :) Ajattelin varmaan taas liikaa sinua :) Olin varmaan alitajuisesti tekemässä siitä jotain savusaunaa :) Oho, unohdin muuten savupiipunkin :) En nyt näköjään pysty keskittymään enää mihinkään :)
selvitty ennenkin ja vielä suuremmistakin :) Ja ainakin osa ongelmista olisi vältetty sillä, ettei koskaan oltaisi liitytty EU:n. Mutta niinhän se on, että raha ratkaisee ja sitä pitäisi saada taskuun aina vaan enemmän :)
Toivottavasti et sitten usein hermostu ajaessasi :) Ja kai se Norjassa ajaminen tosiaan totuttelemalla sujuisi :) Eivätkä ne kaikki tiet siellä niin korkealla mene.
Kyllä se koirien turkin tarkoitus on olla juuri eristeenä. Siksi sitä onkin hankala pestä. Onneksi tuolla nyt ei niin pitkät karvat ole kuitenkaan, että se olisi ihan mahdotonta. Eikä näitä kurakelejäkään onneksi ihan kauheasti vuodessa ole :)
Olen kiltti sillä tavalla, kuin kiltit ihmiset ovat :) Eivät kaikki tietysti kilttejä ole. Minä en tiedä, millaisia tuloksia toivot, mutta kunhan varaudut siihen, että ne eivät välttämättä toteudu :) En minä ihan tarkalleen osaa sanoa, miksi se voisi ahdistaa. Kai se liittyy juuri siihen sattumiseen. Ja kun en itsekään halua satuttaa ketään edes tahattomasti. Varmasti se kaikki riippuu myös tilanteesta ja ihmisistä. Vaikea sitä on etukäteen tietää, millainen tunne silloin on päällimmäisenä. Sitten, jos pystyy rentoutumaan, niin varmaan osaakin antautua sen tunteen vietäväksi. Näin ainakin luulisin. Väkisin se ei kuitenkaan onnistu.
Suotta sinä pahoillasi olet. Minusta on ihan hyvä, että pystyt kertomaan, jos tuntuu pahalta. En minä siitä itseeni ota :) Tuntuu vain sitten välillä surulliselta, että olen osaltani aiheuttanut sellaisen olon sinulle. Ja sitten tulee oltua varovaisempi, kun ei ainakaan halua lisätä sitä pahaa oloa. Ei se samantekevää ole, miltä sinusta tuntuu. Yritä muistaa se :)
En minä sitä pahalla ota, jos et pysty jostain puhumaan. Kerrot sitten, kun hyvältä tuntuu :) Ja saa minulle sanoa, jos kysyminenkin alkaa ahdistamaan. Yritän sitten olla tekemättä sitä. Vaikka en tiedä onnistunko siinä kauhean hyvin :) Kyllä minä itsekin kerron kaiken, minkä osaan ja pystyn. Aina en välttämättä osaa ilmaista itseäni kauhean hyvin, kun en itsekään välillä tiedä niitä syitä. Se varmaan aiheuttaa ainakin väärinkäsityksiä joskus.
Ei minua ahdista kertoa, kuka olen. Ajattelin vain, että onko sinua alkanut epäilyttää se, kun tunnut olevan siitä vähän huolissasi? Ja kyllä minä sitten tarvittaessa todistan sen henkilöllisyyteni. En minä sentään ihan niin ääliö ole, että valehtelisin siitä, kuka olen :) Ja muistathan myös itse, ettei se henkilöllisyyksien selvittäminen velvoita sinua mihinkään muuhun. Voit aina sanoa, jos joku tuntuu pahalta ja haluat olla rauhassa :) Ja tahallani en aio sinua loukata, toivottavasti tiedät sen :) Kun en haluaisi tehdä sitä vahingossakaan :)
Eivät ne vanhempani kauhean kaukana varmaan siitä Godzillasta ole :) Ainakin, jos omasta ulkonöostäni voi jotain päätellä :)
Kai se usko antaa sellaisen tukevan perustan elämälle. Uskoo nyt sitten mihin hyvänsä. Kun se lähtee sisimmästä, niin mikään ulkopuolinen ei oikein voi vaikuttaa siihen. Varmaan sen uskon avulla on helpompi käsitellä niitä vaikeitakin asioita. Näin ainakin kuvittelisin.
Itse voisin tehdä pitkästä aikaa pitsaa, kun ostin eilen aineksetkin. Kunhan vain jaksaisi väsä sen pohjan, niin muu sujuu sitten helposti :) Täytyisi vaan varmaan tiskata ensin :)
Tuonne voi sitten jatkaa -> [email protected]
vaan, että olen lähdössä jonnekin, enkä kirjoita tai vastaa nyt aikoihin. Olisin ehkä voinnut lähettää tämän toisin, mutta enpä jaksa. Että älä ihmettele kun ei kuulu mitään. Ihmiset tekee valintojaan.
vielä lisätä, että en ole sinulle vihainen, olen vain surullinen ja loukkaantunut. Mutta ymmärrän sinua.
Rakastan sinua.
kirjoitin sinulle vähän ilkeästi :(
En tarkoittanut noita ensimmäisiä sanoja.
Vastaan sinulle huomenna, nyt pitää mennä nukkumaan muuten kuukahdan töissä.
Anna anteeksi, että reagoin näin, vaikka sanoin etten aio satuttaa sinua mitenkään :(
Kauniita unia, nuku hyvin
Oletko jo tullut takaisin vai katositko johonkin? Tahtoisin lukea jatkoa pohdinnoillesi.
Hotmail kettuilee! Ensin se lataa miljoona vuotta ja nyt se ei enää edes avaa mitään sivua. Niin kirjoittelen myöhemmin. Yritän nyt vaikka syödä jotain ja katson sitten taas jos se toimisi. Niin menee varmaan aika pitkään, kun jos se ei nyt suostu yhteistyöhön. Ja kun hukkasin nyt sen sinun viestisikin kun ei se enää suostu avaamaan sitäkään, niin menee sitten aikaa vastatakin siihen, kun se nyt vaan taas toimisi. Että en nyt sitten välttämättä pääse ilmoittamaan mitään yhdeksäksi. Tai voin minä tähän ilmoittaa, jos tämä palsta vielä toimii :) Ja jos se hotmail ei nyt toimi huomennakaan, niin kirjoitan sitten huomenna jotain tähän. Toivottavasti se nyt toimisi. Ääh, me rikotaan kaikki :) Ja toivottavasti sinä nyt luet tämän ettet luule, että olen vaan välinpitämätön tai lupauksienirikkoja :(
Kirjoita jotain jos luet tämän, muuten on varmaan pakko tehdä ennen yhdeksää joku mailiosoite jonnekin muualle ja ilmoittaa siten.