Keskusta on ollut puoli vuotta kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa, mutta silti keskustassa on taipumusta suhtautua kokoomukseen samalla tavalla kuin se suhtautui kokoomukseen sinipunan aikana, keskustan ollessa oppositiossa.
Keskisuomalainen ja Erkki Laatikainen on tästä pilkkaamisen politiikasta yksi esimerkki, muitakin löytyy, jos haluaa kaivella.
Vanhanenkaan ei ole porvarihallituksessa yhtä hanakka tukemaan kokoomuksen ministereitä, mitä hän tuki demareita punamullassa. Tuomiojan Vanhanen pelasti joka mokan jälkeen, mutta Häkämies jätettiin demareiden ryöpytykseen.
Onko kepu siis tosissaan kokoomuksen kanssa, vai kyttääkö kepu vain sitä, että tulisi jokin sauma palata takaisin punamultaan?
Tästä olisi hyvä saada selko, koska sinipunaan ei ole Heinäluoman ja Kataisen aikana mitään mahdollisuuksia. Nyt on vaihtoehtoina vain sinivihreä hallitus tai sitten punamulta.
Keskisuomalainen ja Erkki Laatikainen on tästä pilkkaamisen politiikasta yksi esimerkki, muitakin löytyy, jos haluaa kaivella.
Vanhanenkaan ei ole porvarihallituksessa yhtä hanakka tukemaan kokoomuksen ministereitä, mitä hän tuki demareita punamullassa. Tuomiojan Vanhanen pelasti joka mokan jälkeen, mutta Häkämies jätettiin demareiden ryöpytykseen.
Onko kepu siis tosissaan kokoomuksen kanssa, vai kyttääkö kepu vain sitä, että tulisi jokin sauma palata takaisin punamultaan?
Tästä olisi hyvä saada selko, koska sinipunaan ei ole Heinäluoman ja Kataisen aikana mitään mahdollisuuksia. Nyt on vaihtoehtoina vain sinivihreä hallitus tai sitten punamulta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Suomen Keskusta yrittää sekä estää Kokoomusta sekottamasta Suomen ulko-, puolustus- ja kauppapolitiikkaa yrittämällä ymmärtää Jyri Häkämiehen, Ilkka Kanervan ja Jyrki Kataisen veroisia amatöörejä, jotka ovat Kokoomuksen Naisten Liiton vastaus aikamme haasteisiin.
Siksi Vanhanen oikaisee vain harvoin ja harkiten kykypuolueen tunareita, jottei Kokoomuksessa syntyisi hirvittäviä primitiivireaktioita siitä, että Vanhanen käyttäytyisi kuin Jumalan valitsema Mooses kansanjohtajana.
Jyri Häkämiehellä ei ole enää mitään merkitystä edes puolustuspolitiikan osalta turvallisuuspolitiikassa, koska koko maailma tietää, millainen asiapoika hän on parlamentaarisen keskustelun jälkeen.
Häkämies ei ole enää poliittinen ministeri, vaan toimitusministeri, rampa ankka, koko vaalikauden loppuun asti.
Kun ministereitä on runsaasti, on toki Suomella varaa muutamaan sattumaministeriinkin.
Linja on Tarja Halosen ja Suomen Keskustan linjan, jonka aivona on Erkki Tuomioja.
Se, miten Häkämies sekoilee, että Kanervakin pitää hälyttää oikomaan, ei haittaa Suomea.
Tasavallan presidentin mukaan puolustusministeri ei kuulu turvalisuuspolitiikan ydinjoukkoon, joten sekoilkoon rauhassa.
Sekoileminen on aivan luonnollista - Sekoomuksessa.
Tuomioja ja Halonen olivat selvästi havaittavalla itämyönteisyydellään pelaamassa Suomen marginaaliin. Ei varmaan olisi ollut pitkäkään matka, kun Putin ilmoittaisi Suomen kuuluvan Venäjä-koalitioon.
Kokoomus yrittää ilmeisesti oikaista tätä suuntausta, mutta kurvaa vähän liian jyrkästi.
Mielenkiintoista ja murheellistakin tässä on se, että pääministeriltä ei kysytä mitään, ei edes päästetä näkösälle mediassa kuin silloin, kun nämä kahden puolueen porskuttajat tarvitsevat pelastusmiehistöä.
Taisi olla vaan niin, että se, miten Katainen linjasi kokoomuksen aktiivisuutta vastakohtana nimeltä mainitsemattomien, kutta helposti tunnistettavien sosialidemokraattien passiiviselle idealistisuudelle, jolla suhteita ei edes ylläpidetty edellisen hallituksen aikana, taisi osua demareissa kipeään kohtaan.
Niinpä Heinälupma on ampunut kohti pienintäkin liikahdusta ja Häkämiehen touhuista on tehty pysyvä maalitaulu Tuomiojan ja Laatikaisen muodostamassa, ulkopolitiikan hyssyttelykerhossa, jossa sosialidemokraattien arvostelu on ulkopolitiikan linjan muuttamista ja siten tuomittavaa.
Onneksi sosialidemokraateista löytyy vielä yksi mieskin, Liisa Jaakonsaari, joka voisi lainata hameitaan Heinäluomalle ja Tuomiojalle.
Vanhanen on puun ja kuoren välissä. Hänen pitäisi saada omna puolueensa kentän ja vahvojen vaikuttajien luottamus ja suosio ja toisaalta sitten pyrkiä yhtenäiseen hallituspolitiikkaan. Tällaiseen trapetsilla tanssimiseen harva kykenee. Kepun aitovieriläiset kavahtavat porvariyhteistyötä yhä enemmän, kun pelätty osoittautuu todeksi. Kokoomus vie ja Kepu vikisee.
Nyt on myös nähty, että Kepussa ollaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta paljon lähempänä demareita kuin Kokoomusta. Se on ollut ikään kuin viimeinen pisara Laatikaiselle, Korhoselle ja muille Kepun koville kavereille.
Tuomiojaa Vanhasen ei tarvinnut tukea, koska kävi niin, että Tuomioja tuki Vanhasta, kun otti ohjat käsiinsä Libanonin kriisin yhteydessä osaamattomalta Vanhaselta. Tuomiojahan sain pelkästään kiitosta toiminnastaan ja hänen profiilinsa nousi ylipäätään paljon Vanhasen hallituksessa, kun Lipponen ei ollut enää mukana. Vanhanen ilmiselvästi luotti Tuomiojaan ja osaavaa ministeriä oli helppo tukea. Häkämies sen sijaan aiheuttaa Vanhaselle harmaita hiuksia ja paras tuki Häkämiehelle olisi hiljentää koko mies. Siihen Matista ei näytä vaan olevan. Laatikainenhan on vaatinut Vanhasta lyömään nyrkkiä pöytään Kokoomuksen sooloilijoille.
Ei Vanhanen muuten ole minkään kuoren ja puun välissä, kuin niiden mielestä, jotka yrittävät selittää, että keskustan punamultasiipi olisi nyt joku vaihtoehto Vanhasen linjalle. Tietysti demarit mielellään mielikuvapolitikoivat tällaisilla asetelmilla, koska kiilan lyöminen Vanhasen ja kataisen väliin on opposition taktiikkaa, poipulistista paskapolitiikkaa, kun oppositio ei ole puoleen vuoteen osannut tehdä muuta kuin räksyttää kokoomukselle.
Kokoomus vie ja kepu vikisee
Tuo on tyyppiesimerkki mielikuvapolitikoinnista. on siirretty punamullan tilanne Vanhasen II hallitukseen ja luodaan kuvaa, että kokoomus olisi ikään kuin ottanut SDP:n paikan. Väite on täysin paikkansa pitämätön, koska halliytus on päässyt kaikessa nopeasti yksimielisyyteen ilman pienintäkään riitrelyä, minkä sekä vanhanen että Katainen ovat yhdessä todenneet. - Juuri tämä hyvä sopi erottaa Vanhasen II halliytuksen Vanhasen I hallituksesta, mikä erityisesti risoo demareita.
Sosialidemokraatit ovat monen hämmästykseksi sortuneet todella ala-arvoiseen ulkopolitikointiin täysin jäätteenmäen malliin. Demarit eivät välitä tippaakaan ulkopolitiikan sisällöstä, asiakysymyksistä, kun kyttäävät sitä, mitä kukin ulkopolitiikasta sanoo ja revittelevät sitten nasiayhteydestään irroitettujen sanojen turvin, miten ollaankaan erilaisilla linjoilla.
Tullainen peli on demareiden toteuttamana todella alhaista ja häpeällistä; sinä, Mielipidepankki, edustat tätä ala-arvoista häpeää tällä palstalla tyypillisimmilläsi, koska tiedät itsekin, että kaikki tuon suuntainen on täyttä valhetta ja pelkkää polulistista politikointia, jossa SDP kosiskelee kannatuksensa kasvua jäkättämällä perättömiä ulkopolitiikasta.
Tämä hallitus, yksikään hallituspuolue, eikä ainutkaan ministeri ei ole missään asiassa ainuttakaan kertaa poikennut siitä linjasta, jonka koko eduskunta ylsimielisesti vahvisti edellisessä puolustuspoliittisessa selonteossa.
Keskusta ja kokoomus ovat ulkopolitiikassa sataprosenttisesti samoilla linjoilla.
Toista oli edellisessä hallituksessa, kun Tuomioja loukkasi EU:n komissiota epäparlamentaariseksi ja EU:n vaalitapaa vääräksi. Tämä piti Vanhasen mennä oikaisemaan, kun pelkkä Tuomiojan uskottavuus ei riittänyt.
Libanonin kriisiä et ilmeisesti tunne ollenkaan. Siinä tuomioja mokasi erittäin pahasti viemällä ensimmäiseen päätöslauselmaehdotukseen asioita (ihmisoikeusideologiaa), jotka tiesi mm. Ranskan ja USA:n kannan vastaisiksi, mikä meinasi kaataa koko kriisin ratkaisun. Onneksi Ranska ja USA ottivat kulissien takana ohjat käsiinsä, päätöslauselmasta poistettiin Tuomiojan sooloilut, jotta se voitiin hyväksyä.
Ranska ja USA pelastivat kokemattoman idealistin, joka ei ole koskaan osannut hoitaa mitään diplomatiaa vaativia ulkopoliittisia tehtäviä koppavan ylimielisyytensä vuoksi.
Nyt Vanhaella on paljon parempi asema. Hän voi todellakin luottaa Kataiseen, Kanervaan ja Häkämieheen, jonka puheesta ainutkaan ihminen, ei edes Tarja Halonen ole osoittanut yhtään ainoaa kohtaa, jossa se poikkeaisi aiemmasta, yhteisestä linjasta.
Se, että Laatikainen on mennyt mukaan demareiden mustamaaqlauskampanjaan kokoomusta vastaan on aika merkittävää. Jos haluaisi olla ilkeä, voisi sanoa, ettei vanhanen pysty pitämään omiaan kurissa, mutta todennäköistä on, että Vanhanen on Laatikaiselle kantansa ilmoittanut, vaikkei sorrukaan Kekkosen tapaan myllyttämään päätoimittajia julkisesti.
Minusta kyse ei enää ole siitä, että Vanhanen ei kykenisi pitämään omiaan kurissa. Kyllä hän varmaan yhden Laatikaisen saisikin mitätöidyksi, jos Kepun kenttäväki olisi Vanhasen takana. Kyse onkin nyt ennemmin siitä, että Laatikainen toimii Kepun kenttäväen ukkosenjohdattimena. Laatikainen on kertonut kirjoituksissaan suoraan, että hänen uskoakseen Kepun enemmistö ei hyväksy kokoomuslaista ulkopoliittista säheltämistä ja sitä, ettei Vanhanen pääministerinä puutu tällaiseen sooloiluun. Pakostakin jää vaikutelmaksi, että Laatikainen on tässä lyhyessä ajassa vain lisännyt paukkuja kritiikissään. Tyytymättömyys Vanhaseen on kasvanut Kepun sisällä.
Voithan sinä tietysti yrittää kumota kaiken sen, mitä kerroin. Minä tyydyn nyt enemmän odottelemaan. Tulevaisuus tuo tähänkin enemmän valoa. Kepussa on nyt kuitenkin pantu lumipallo pyrörimään mäkeä alas ja jos se osuu Vanhaseen, hän voi vielä jäädä sen alle. Tämä viime mainittu oli kyllä mielikuvapolitikointia eli tulevan kuvainnollista maalailua. Voi silti toteutua.
Kuntavaalit aökavat lähestyä. Vanhasen kannanotot eivät voi lähteä kovin kauas hallituksen linjoilta eikä hyökkäämään ainakaan hallituskumppaneita vastaan.
Niinpä Korhonen tekee hyvää yhteistyötä Vanhasen kanssa ja huolehtii, ettei synny hämminkiä kepun sillä laidalla, jolle "asfalttikepulaiset" ovat vieraita ja joita persut houkuttelevat EU-, Nato- ja kainken muunkin vastaisuudellaan.
Vastakkainasettelun sijaan kyse onkin työnjaosta. Tosiasiahan on, että keskusta tarvitsee etenkin ne äänet, joita vanhasen maltillinen ja liberaali ote asioihin on keskustalle tuonut keskituloisten ja keskiluokkaisten esikaupunkilaisten suunnasta, Nurmijärven tyyppisistä omakotilähiöistä, joissa asuu kaupungeissa työssä käyviä lapsiperheitä perinteisen maanviljely-yhteisön kanssa hyvässä sovussa.
Jos kepu menisi takaisin punamultaan tämän hallituksen asiapolitiikan jälkeen, niin se vasta romahduttaisikin kepun kannatuksen.
Demareistahan ei ole enää mihinkään, kun Heinäluoma ei pysty asialliseen politiikan tekoon ja vaihtoehtojen esittämiseen hallituspolitiikalle. Heinäluomalta puuttuu visio ja tavoitteet; siksi hän vain räksyttää kokoomukselle. - Tämä sataa eniten kokoomuksen laariin.
Olet oikeassa siinä, että Kokoomuksen laariin sataa. Kokoomuksella on tässä hyvä strategia. Kun Kepun äänestäjät havaitsevat puolueensa omintakeisuuden ja erityiseen kadonneen Vanhasen politiikan myöt, se sataa todellakin Kokoomuksen laariin. Ennen pitkää se johtaa poliittiseen kaksinapaisuuteen, mitä pidän hyvänä. Sen vuoksi ei pidä olla huolissaan, vaikka se sataisikin Kokoomuksen laariin. Jossain vaiheessa sade kuitenkin lakkaa ja silloin kansalaiset joutuvat miettimään uudestaan poliittisia vaihtoehtoja. Politiikan sisältö ohjaa sen jälkeen sitä, kuinka paljon kenenkin laariin sataa.
Kaikille muille paitsi Kepulle on siis pitkälle tähtäimellä etua sitä, että Vanhanen noudattaa Kokoomuksen poliittisia toiveita eikä anna puolueensa panna vastaan. Valitettavasti Vanhanen ai vaan tunnu millään saavan aisoihin näitä korhosia, laatikaisia ja väyrysiä, jotka pistelevät melkeinpä vuorotyönjakoa noudattaen kapuloita Vanhasen rattaisiin. Tämä kepulainen myyräntyö on alkanut vähitellen tuottaa tulosta ja kepulaisten mielikuvat johtajastaan ovat muuttumassa entistä kielteisimmiksi. Kohta voi käydä niin, että Vanhanen on erittäin suosittu Kokoomuksessa, mutta suosio omassa puolueessa vähenee.
Anna nyt korhosten. laatikaisten ja väyrysten pitää huoli, ettei kepu valu persujen suuntaan kannatukseltaan.
Se, että kokoomus kehuu Vanhasta pitää kepun kannatuksen kunnossa myös liberaalimmassa porukassa.
Jos keopu kaataa Vanhasen, se tietää niiltä osin kepun menetystä ja kokoomuksen hyötyä, mutta johtaa nykyisen hallituspohjan jatkumiseen, koska räksytyksellä heinäluoma kaivaa SDP:n yhä syvemmälle tunkkaisen menneisyyden unholaan.
Jos Kepu palaa ennen Vanhasen puheenjohtajuutta vallinneeseen tilaan, se tarkoittaa punamultayhteistyön asettamista aina ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Kepu ei ole aiempina vuosina saavuttanut tavoitteitaan ainaostaan siitä syystä, että SDP on halunnut jättäytyä oppositoon taikka valinnut tietoisesti sinipunan ennen punamultaa.
Nyt ollaan ajatumassa selkeästi kohti SDP:n ja Kokoomuksen eriseuraisuutta. Näin ollen Kepun politiikka tulee lyhyellä tähtäimellä ratkaisemaan sen, millaisia hallituksia ja millaista politiikkaa Suomessa harjoitetaan.
Itse uskon, että aitovieriläiset tulevat vielä voittamaan Kepun sisäisen väännön. Siellä on enemmän sitä tahtoa, joka kääntää suunnan. Nyt puolue on luisunut liberaalien johdettavaksi. Kepun olemassaolon fundamentit ovat kuitenkin niin syvällä kepulaisessa mielessä, että puolueen tuskin annetaan kuihtua yhden Vanhasen takia. Vanhanen näyttäisi kuitenkin aika yksinäiseltä poliittisten linajustensa osalta Kepussa. Itse asiassa ei hänellä kovin suuria linjauksia työreformiesitystä lukuunottamatta edes ole ollut. Vanhanen on ajatuksineen hivuttautunut eteenpäin. Kepulaiset ovat saaneet ottaa mukisematta vastaan sen, mikä on annettu. Tahtotila on ollut jäissä. Nyt kepulainen kankeus taitaa alkaa hellittämään ja vanha meno taas palautuu.
Jos kepu palaa aitovierien punamultaan ja hylkää Vanhasen liberaalin linjan, se menettää kannatustaan kaupunkilaisten keskiluokkaisessa joukossa sen verran, että kokoomus nousee suurimmaksi.
Tämä tarkoittaa nykyisen hallituspohjan jatkoa kokoomuksen johdolla, sillä sinipunaa ei synny niin pitkään aikaan kun Heinäluoma räksyttää SDP:ssä.
Häkämiehen puheen aiheuttama "ulkopoliittinen sähellys" oli täysin aiheeton, koska Häkämiehen puheessa ei ollut sanaakaan, joka olisi ollut Suomen tähänastisen ja yhteisesti hyväksytyn linjan vastainen.
Tässä Häkämiehen viimeisin kommentti asiaan:
http://www.kokoomus.fi/?x13077=1913811
Sinäkin olet pelkkä selittelijä, kun et ole pystynyt - ei ole halonen, Tuomioja eikä Laatikainenkaan - osoittamaan yhtään kohtaa Häkmiehen puheesta...
http://www.defmin.fi/?661_m=3333&s=270
...jossa hän sanoisi jotain Suomen virallisen ulkopolitiikan VASTAISTA.
Eipä sinunkaan selittelyistäsi muuta käteen jää, kuin ennakkoasenne ja vittuilun halu.
Sekö on nyt kaikki, mihin demarit kykenevät oppositiopolitiikassaan; pelkkään vittuiluun?
jommalle kummalle puolelle niin on pian ojassa.
Paras vain pysyä molempien puolueiden, siis demarien ja kokoomuksen, lähellä keskustaa, etteivät joutuisi "metsähallituksen" puolelle.
Demarithan ajovat itsensä jo kauas pöpelikköön, ja huutavat nyt kurkku suorana vetoapua.
Mutta kun sillä kohtaa missä ovat, ei ole edes työntöapua. Joten olkoon siellä, oppositiossa!!!
Kun on huono kuski ja vielä huononpi kartturi, eikä teamissa muutenkaan pätevää porukkaa, niin demareille kävi niinkuin kävi.
Saas nähdä miten nuo junioriluokasta juuri yleiseen sarjaan nousseet pärjäävät jatkossa(kokoomus)? Kyllä niillä ainakin uskallusta on, ja kannatustakin. Rahoituspuolikin niillä on kunnossa, joten menestystä on lupa odottaa.
Mutta vielä on nousemassa persujen tiimikin hyvää vauhtia, ja osa demareiden kannatusjoukoista on siirtynyt sinne. Luulenpa että demarien kone on saanut niin pahasti vaurioita, että persut painuu ohi.
Tämän hetkinen poliittinen tilanteemme sallii hallitukselle jopa tämmöisen sisäisen opposition, ulkoinen oppositio kun ei kykene vaihtoehtojen tarjoamiseen, vain tyhjäsisältöiseen räksytykseen.
Historian saatossa olemme tottuneet kepun likaiseenkin peliin hallitusten sisällä, kaikki politiikkaa seuranneet muistavat Väyrysen yritykset kampittaa niin Koivisto kuin Sorsa oman kuningastiensä avaamiseksi. Nyt ei senkaltaisesta likaisesta pelistä ole kyse, vaan siitä että Kepu on jäämässä Halosen vanhoillisen linjan puolustajaksi.
On selvää ettei vaikeasta luonteestaan tunnettu Halonen ole kakistelematta niellyt uutta raikkaampaa otetta, Vanhanen on vaikeassa paikassa valinnut tyylilleen uskollisena helpomman tien, onhan kepu perinteisestikin muutosvastarinnasaan lähes SDP:n tasolla. Toki SDP on jämähtänyt niin kauas menneisyyteen, että kepunkin impivaaralaisuus vaikuttaa raikkaalta demarien tunkkaisuuteen verraten.
Impivaaralaisuudesta ja menneeseen jämähtämisestä puheen ollen Suomen NL:n jälkeisen ajan merkittävin historiallinen tapahtuma - ainakin minun mielestäni - oli EU:hun liittyminen. SDP:ssä on siitä lähtien, kun EU tuli meille realistiseksi mahdollisuudeksi, kannattanut liittymistä. SDP:n lisäksi Kokoomus oli toinen suuri puolueemme, joka avoimesti ja suurella yksimielisyydellä kannatti liittymistä. Kepu taas oli lähellä hajoamista, kun puolue jakautui vahvasti kahteen leiriin: Esko Ahon johtamaan isänmaalliseen rintamaan ja Keijo Korhosen vetämään impivaaralaisuuteen.
Liittymisen jälkeenkin EU-kivi on hiertänyt kepulaisten kengissä. He ovatkin moittineet usein demareita liian EU-myönteisiksi. Paavo Lipponen tuli pääministerinä tunnetuksi vahvasta EU-politiikasta. Suomi tunnettiin silloin vahvana toimijana EU:ssa.
Tarkoitatko nyt jotain sellaista, että SDP:n EU-myönteisyys on ollut jämähtämistä jonnekin kauemmaksi menneisyyteen kuin kepulainen impivaaralaisuus. Tähäna asti olen kuvitellut, että kokkarit olette kannattaneet yhtäläisesti SDP:n kanssa demarivetoista EU-politiikkaa. Sinun kommenttisi perusteella ilmeisesti näin ei sitten ole, kun Kepun impivaaralaisuus tuntuu raikkaammalta.
Itselläni on ollut sellainen tulkinta, että SDP:n EU-politiikka on ollut suorastaan radikaalia. Olemme liityneet länsimaiseen yhteenliittymään, koska siellä nähtiin avautuvan paljon mahdollisuuksia Suomelle. Lisäksi ratkaisu sisälsi turvallisuuspoliittisia etuja. Lienet sitten toista mieltä.
SDP:n tunkkaisuus ei suinkaan ole EU-politiikassa.
Se on siinä, miten nyrpeästi suhtaudutaan USAan ja Natoon ja miten nöyrän hyssytellen suhtaudutaan Venäjään.
Kaikkein surkeinta demareiden ulkopolitiikassa on, että se on jättänyt Suomen suhteet hoitamatta. Haloseen suhtaudutaan maailmalla huvittuneen kohteliaasti, Tuomiojaan vain huvittuneesti. Eihän kummallakaan ole Suomen ulkopoliiikassa mitään tavoitteita eikä linjaa, kunhan ollaan vaan hiljaa, ettei mikään ympärillämme muuttuisi.
Lipponen vielä hankki Suomelle vaikutusvaltaa kansainvälisissä neuvottelupöydissä. Vanhanen ei siihen kyennyt, joten Halosen ja Tuomiojan varassa taannuille 60-luvun asetelmiin.
SDP:lä oli vielä Lipposen pääministeriyden aikana tahtoa aktiiviseen ulkopolitiikkaan, ja pitkälti juuri Lipposen itsensä ansiosta. Tuon politiikan kärki oli pyrkimys pitää Suomi riittävän syvällä EU:n sisällä jottei meidän yli kävellä tietämättämme. Lipposella oli myös selkeästi avoin lähestymistapa Natoa ja USA:ta kohtaan.
Aho johti Kepun kannattajat EU:n puolelle, mutta puolue palasi hyvin pian takaisin impivaaralaisuuteen, se on totta. Jäätteenmäki romutti valheisiin pohjanneella vihjailuillaan viimeisetkin rippeet kepun ulkopoliikan vastuullisuudesta.
Lipponen väistyi, ja SDP astui vuosikymmeniä taaksepäin. Presidentti Halosen johtama ulkopolitiikka on jämähtänyt pahasti paikoilleen. Presidentin ohella myös ulkoministeri Tuomioja jarrutti, eikä Vanhasella riitä kiinnostusta saati osaamista asiaan. Lipposen aikana Suomella oli vielä tietty erityissuhde myös USA:han, mutta Suomi on menettänyt senkin erityisaseman. Suhteiden uudelleen luominen on erittäin vaikeaa. Se on vuosien prosessi ja vaatinee molempien maiden presidenttien vaihtumisen.
Jämähtäneisyydelllä tarkoitin siis SDP:n romukoppaan heittämää Lipposen perintöä ja paluuta kylmänsodan aikaiseen tilaan.
Tässä siis sinulta täysi tunnustus SDP:n EU-politiikalle. Minäkin pyrin nimenomaan kertomaan, että se Suomen lähihistorian ylivoimaisesti merkittävin tapahtuma.
Jos nyt ihan oikein muistan, niin ei tästä ole kovin kauan aikaa, kun Kepun puolelta syytettiin demarijohtajaa USAn ja sen johtajan suoranaisesta nuoleskelusta. Noinko lyhyt on poliittinen muistisi. Sanoiko Lipponen USAn vierailullaan jotenkin liian miedosti vai mistä kumpuaa käsityksesi.
Mitä esimerkkejä sinulla on nyrpestä suhtautumisesta USAhan. Tarkoitatko sitä, että Suomi monen muun valtion tavoin tuomitsi USAn hyökkäyksen Irakiin laittomana, mitä se oli? Näinkö ei olisi saanut tehdä. Jos ei olisi saanut, miten USAn laittomiin toimiin sitten olisi pitänyt suhtautua. Hyssytelläkä? Mitä esimerkkejä sinulla on nöyrän hyssyttelevästä suhtautumisesta Venäjään? Mihin meidän olisi tullut reagoida jotenkin toisin?
Mistä on sitten peräisin tietosi, että Haloseen suhtaudutaan mailmalla huvittuneen kohteliaasti ja Tuomiojaan vain huvittuneesti. On aika karmeaa, jos olet oikeassa, sillä silloin pitää vain ihmetellä, miten maailmalla suhtaudutaan Jyri Häkämieheen, kun parempiinkin voimiin tällä tavoin suhtaudutaan. Iloisesti ilkkuenko toisen yksinkertaisuudelle?
Minusta kirjoitat välillä ihan viisaita juttuja, mutta nyt menee metsään ihan riippumatta siitä, mikä puolue tai ketkä henkilöt johtaisivat Suomen ulkopolitiikkaa.
Ei Suomella ole mitään erityissuhdetta USAhan ollut Lipposen aikana. Jos meillä joskus on ollut jokin erityissuhde USAhan, se oli heti sotien jälkeen, kun CIA rahoitti SDP:tä.
Bush tarvitsi Irak-politiikalle tukijoita ja Lipposen virailu osui sellaisiin saumaan, missä näitä tukijoita houkuteltiin. Se oli siinä sitä erityissuhdetta. Muutoin Suomi on USAn näkökulmasta niin pieni ja vakaa valtio, ettei siihen ole erityistä kiinnostusta. Jos Suomesta läytyisi rankasti öljyä, erityissuhde kyllä muotoutuisi kuin itsestään. USA on muodostanut tällaisia erityissuhteita sekä hyvällä että pahalla Lähi-idässä.
On varsin naurettavaa ajatelle, että Suomen politiikkaa seurattaisiin USAssa herkeämättä ja siihen reagoitaisiin sitten jollain tavalla kuten olemalla kutsumatta suomalaisia valtiovierailuille. Suomi on yksinkertaisesti epäkiinnostava kuten vakaiden olosuhteiden valtiot yleensäkin USAn silmissä. Sehän on nimenomaan kertonut suuntaavansa politiikkaansa epävakaiden valtioiden suuntaan. Siellä on niitä erityissuhteita.
Ulkopolitiikassamme ei ole tapahtunut mitään muutosta viime hallituskadella verrattuna Lipposen aikaan. Muun muassa Nato-optio pidettiin edelleen eikä siitä luovuttu. EU-politiikassa Suomi on jatkanut linjallaan. Valmiutta osallistua nopean toiminnan joukkoihin on lisätty. EU-puheenjohtakaudella Venäjän integroiminen keskusteluihin mukaan oli näkyvästi esille nimenomaan presidentti Halosen toimesta. Suomea kiiteltiin onnistuneesta EU-puheenjohtajuuden hoitamisesta. Missä on siis väittämäsi taantumisen merkit. Pelkästään korvien välissäkö, kun esiin vilahtavat nimet Halonen ja Tuomioja.
Taitaa aika pieni olla se joukko joka edelleen uskoo ettei presidenttimme suhde USA:han ole ongelmallisempi nyt kuin vuosikymmeniin. Ja eiköhän me kaikki tiedetä syytkin.
Mainitsemasi demareiden erikoissuhde komminismin vastustuksen nimissä pelasti meidät aikanaan luisumasta kokonaan Neuvostoliiton marionetiksi, USA salli meidän päästä niin sen omille markkinoille kuin sopimaan läntisten liittolaistensakin kanssa kahdenvälisiä kauppaa helpottavia sopimuksia. EEC kysymyksessä sitten Kekkonen jyräsi jo kovasti länsivastaiseksi muuttuneen SDP:n, ei-EEC:lle kampanjan näkyvämpiä hahmojahan olivat muuan Halonen ja Tuomioja. Mutta Suomen peruslinja säilyi ja pärjäsimme niin idän kuin lännen suunnalla. Lännen suunnalla piti pelata salaa Kekkosen ja Koiviston aikana, kuten paljastuneet sotilastiedustelun yhteydet todistavat.
Poliittinen erityissuhde säilyi oikeastaan Ahtisaaren presidenttiyden loppuun saakka, Helsinki mm. järjesti Clintonin ja Jeltsinin tapamisen, Ahtisaari kelpasi myös amerikkalaiselle osapuolelle Balkanin sovittelijaksi jne. Lipponen jatkoi vielä samalla linjalla mutta sen jälkeen välit muuttuivat muodollisiksi.
Halosen viesti ennen presidentin vaaleja oli: ”Luulen, että kun vaalit ovat ohi, vierailutoiminta lähtee taas käyntiin”Vaalit ovat ohi, puolitoista vuotta on mennyt ja vierailutoimintaa ovat harjoittaneet vain ulko- ja puolustusministerit.
Heillä onkin ollut täysi työ, sillä Pentagonin jo kerran lupaamat uusimman teknologian Sidewinder ohjukset Hornetteihin vaihtuivatkin vanhempaan malliin tiettyjen poliittisten kannanottojen jälkeen. Kääriäinen yritti asiaa kääntää, ja Häkämies lienee ollut samalla asialla retoorisine puheineen. Oma uskottava puolustus kun edellyttää uskottavaa asevoimaa, myös Venäjän R73 ohjuksia vastaan.
SDP:n EU-politiikka on aina ollut OK, paitsi sen jälkeen, kun Lipposen vahva ote korvattiin Vanhasen linjattomuudella.
USA:n suuntaan Lipponen hoiti asiat samalla vahvalla otteella, linjakkaasti. Jäätteenmäen vääristely oli sitten oma surkea lukunsa.
Halosen/Tuomiojan rauhanidealismi on lähinnä lapsekasta touhua tilanteessa, jossa kestävämpää kahdenvälistä suhdetta ei oltu osattu/haluttu palauttaa Liposen vahvan kauden jälkeen.
Venäjän suhteen on myös osattu välttää luottamuksen rakentamista, mistä seuraa, että tuomiojalaiset sananvapaus ja vastaavat vihjailut on siellä tulkittu epäluottamukseksi.
Haloseen ja Tuomiojaan suhtautumiset ovat pelkästään muodollisen kohteliaita ja huvittuneita, koska kumpikaan ei ole ollut aktiivinen eikä tavoitteellinen Suomelle tärkeiden kysymysten esiin nostamisessa.
Matti Vanhanen kannattaa kataisen linjaa, joka on erittäin selkeä:
http://www.kokoomus.fi/kunnallinen_palkkaratkaisu/
Ei tuosta ainakaan käynyt ilmi, että Vanhanen kannattaisi Kataisen linjaa.
Kataisen linjaa voi kyllä pitää selkeänä eikä valtion panostuksesta sinänsä ole pahaa sanottavaa. Ongelma on vaan siinä, että tällaisen puheen Kataisen oli kuulunut pitää jo vaalien alla. Silloin olisi äänestäjille tullut selväksi, että tasa-arvon edistäminen onkin kovin vaikeaa. Vaalien alla Katainen sen sijaan hehkutti hymyssä suin reilua ja selvää korostusta koulutetuille naisvaltaisille aloille.
Pettymys on syntynyt juuri tästä. Esim. sairaanhoitajille ladattiin katteettomia odotuksia. Tässä Kataisen olisi kuulunut olla Kokooomuksen ajaman poliittisen kuluttajansuojan nimissä paljon varovaisempi. Hänen olisi pitänyt silloin asettaa niitä asioita äänestäjien katseltavaksi, jotka voivat vaikeuttaa tämän tasa-arvon totetumista. Äänestäjille pääsi syntymään virheellinen kuva. Oliko tämä sitten tahallista vai kokemattomuudesta johtuvaa ajattelamttomuutta, jää äänestäjien punnittavaksi seuraavissa vaaleissa.
Varsinkin sairaanhoitajille syntyi tällainen virheellinen odotus, jos Kataisen ja Kokoomuksen lausumia vaalien jälkeen on uskominen. Vaalien jälkeen vaalien alla annetut lupaukset alkoivat muuttua noiden lupausten kiistämiseksi ja erilaisten varausten esittämiseksi, vaikka poliittisen kuluttajansuojan nimissä asian pitäisi olla ihan toisin päin. Sairaanhoitajien saamasta kuvasta kertoo se, että he ovat ilmoittaneet nyt käytävien neuvottelujen yhteydessä olevansa pettyneitä siihen, miten hallitus on asiassa toiminut.
Palkat nousevat 11-12%, reilusta 200 eurosta yli 400 euroon/kuukausi työnantajan tarjouksen mukaan.
Paljonko reilumpaa korotusta Kataisen olisi pitänyt luvata?
Muista myös, että kun puhut hoitajien osdotuksista, niin se odotus oli median kehittämä, ei kokoomuksen lupaama.
Ja se, että hoiutajat nyt haraavat vastaan, ei ole rahakysymys, koska heidän tavoitteensa on irtautua kunta-alan sopimusjärjestelmästä ja päästä tekemään jatkossa itsenäiset työehtosopimukset muista kunta-alan järjestöistä riippumattomasti.
Tämä on luonnollista, koska juuri nämä muut järjestöt ovat menneinä vuosina joka kerta estäneet tasa-arvoerien kohdistamisen hoiva-alan koulutetuille naisryhmille.
Näinhän on nytkin käymässä, kun nuo muut järjestöt eivät suostu - siis muut ammattiliitot, ei työnantaja, ei hallitus eikä kokoomus - eivät suostu siihen, että hoitajat saisivat muita suuremman kuoppakorotuksen.
Vanhanen ja Katainen ovat koko ajan olleet täysin samalla linjalla tässä asiassa.
Äänestäjät niin päättää,sitä on turha jonkunpolitrukin vielä spekuloida.Entiseen ei näytä olevan paluuta,tunnusmerkkien niin osoittaessa.
Onko ylläpidolle liian kiusallista, että keskustasta keskustellaan asiallisesti, kun tämän avauksen kommenteista on iso osa poistettu?
Tuomioja/Häkämies-vertailu on siis mahdoton mokailu-mittarilla.
... linjaa olen aina kannattanut. Hän on muutenkin huippuälykäs mies. Toivoisin hänen nousevan vielä demareiden puheenjohtajaksi. Hän on tosin vasemmistososialisti Halosen tapaan, jotten minä heitä voi vaaleissa kannattaa.
Vanhasen pitäisi panna ministerinsä Häkämies ja Katainen ulkopoliittiseen kuriin. Viisainta olisi neuvoa heitä olemaan ulkopolitiikasta puoli vuotta aivan hiljaa, jolloin olisi toivo, että itsekin tajuaisivat törkypuheensa.
Kataisen ja Häkämiehen kohdalta kirjoitukseesi voi yhtyä täysin. Myös arviosi Tuomiojan viisaudesta on oikeaan osuva. Kyllä hän myös on ollut vasemmistososialistin maineessa.
Kuitenkin minua oudoksuttaa se, että aivan muuhun yhteiskuntavaiheeseen liittyvä "sosialistusuus" edelleenkin rappaa. Minä kyselen mieluummin sen perään, että mitä se nykypäivän sosialismi oikein sitten on. Oma vastaukseni tähän on se, että se on perusfilosofialtaan hyvin lähellä alkiolaisuutta. Halua pitää myös yhteiskunnan heikoimmista huolta, pyrkimys tasa-arvoisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Itse kannatan mielelläni tämänkaltaista sosialismia tai alkiolaisuutta taikka kristillistä moraalia, milloin sitä halutaan miksikin kutsua. Tällaisessa sosialismissa väestön hyvätuloisilta ja rikkailta yritetään kantaa enemmän euromääräisiä veroja kuin pienituloisilta ja köyhiltä ja jakaa sitten varallisuutta oikeudenmukaisemmin niin, että jokaisella olisi turvattu elämä. Tällaista mallia voisi kuvata myös talvisodan hengeksi: Kaveria ei jätetä vastakohtana oikeistolaiselle ajatukselle: Kaverille ei jätetä.
Ensinnäkin KEPU on kautta aikojen korostanut
kahta asiaa
ensimmäinen näistä on
http://www.youtube.com/watch?v=-Djxa9h_WgI&mode=related&search=
ja toinen tietenkin
http://www.youtube.com/watch?v=_Bg0BlyK4fw&mode=related&search=
ja näiden perusteella päätynyt seuraavaan johtopäätökseen, joka on syytä pitää mielessä
kaikin tavoin
kaikissa oloissa
kaikkina aikoina
http://www.youtube.com/watch?v=-aSxSUy34HU
Ensinnäkin KEPU
on kautta aikojen
korostanut
kahta asiaa
ensimmäinen näistä on
http://www.youtube.com/watch?v=-Djxa9h_WgI&mode=related&search=
ja toinen tietenkin
http://www.youtube.com/watch?v=_Bg0BlyK4fw&mode=related&search=
ja näiden perusteella päätynyt seuraavaan johtopäätökseen, joka on syytä pitää mielessä
kaikin tavoin
kaikissa oloissa
kaikkina aikoina
http://www.youtube.com/watch?v=-aSxSUy34HU
Joten repikääpä tästä irti