Puutarhan seitsemän väriä

Näitä (lähes) kaikkea kasvaa jo. Kiitos joka tapauksessa. Kuukin paistaa oikeasta suunnasta, mutta lähde piti tehdä itse(!)

Tällaisella kaupunkilaisnoidalla ei ole hirveästi maan suhteen valinnanvaraa, joten ihan kaikki mitä haluaisi ei kasva.

Sormustinkukan totesin liian vaaralliseksi: koko ajan sai vahtia mitä lapset puuhaa. Digitalis lapsen suussa on kuin kivääri kristityn kädessä: pahaa jälkeä syntyy. Sama pätee moneen muuhunkin lentokasviin.

Wiccoilla näyttää olevan ihan omat reseptinsä (ilmeisesti kelttiläistä perinnettä) joista monet voisivat toimia Suomenkin olosuhteissa. Esimerkiksi Piikkiomena on kiinnostava kasvi. Kysellessäni taimia tai vaihdokkaita olen saanut vastaani lähinnä tyrmistyneitä katseita.

Esimerkiksi japanilainen Noidankeppi menestyy hyvin täällä. Se on kuitenkin uusi kasvi, jota suomalainen yrttiperinne ei tunne. Tämä osasto kiinnostaa minua.

Onko ehdotuksia?

Topu kirjoitti:

Näitä (lähes) kaikkea kasvaa jo. Kiitos joka tapauksessa. Kuukin paistaa oikeasta suunnasta, mutta lähde piti tehdä itse(!)

Tällaisella kaupunkilaisnoidalla ei ole hirveästi maan suhteen valinnanvaraa, joten ihan kaikki mitä haluaisi ei kasva.

Sormustinkukan totesin liian vaaralliseksi: koko ajan sai vahtia mitä lapset puuhaa. Digitalis lapsen suussa on kuin kivääri kristityn kädessä: pahaa jälkeä syntyy. Sama pätee moneen muuhunkin lentokasviin.

Wiccoilla näyttää olevan ihan omat reseptinsä (ilmeisesti kelttiläistä perinnettä) joista monet voisivat toimia Suomenkin olosuhteissa. Esimerkiksi Piikkiomena on kiinnostava kasvi. Kysellessäni taimia tai vaihdokkaita olen saanut vastaani lähinnä tyrmistyneitä katseita.

Esimerkiksi japanilainen Noidankeppi menestyy hyvin täällä. Se on kuitenkin uusi kasvi, jota suomalainen yrttiperinne ei tunne. Tämä osasto kiinnostaa minua.

Onko ehdotuksia?

Lue lisää

No, lähde se on tehtykin lähde!

Piikkiomenasta tiedänkin jotain (tiedäthän sen toisen nimen? Ihmiset varmaan tunnistaisivat sen silloin paremmin? Tai ne katsoivat tyrmistyneenä sen takia, koska luulivat sinun olevan tietämätön sen myrkyllisydestä...). Siitä minua on varoitettu, että opiskele ensin kasvista ”kaikki”, ennen kuin sitä alat käyttämään on kuulemma vaarallinen ystävä. En muista oliko se ukkini joka joskus sanoi, että on nähnyt liian monta ihmistä vaipuneen pysyvään hulluuteen tuosta kasvista, kun eivät ole osanneet sitä käyttää. Sitten tyrmistyksekseni huomasin kerran, että Carlos Castanedan kirjassa (Don Juanin opetukset) on todella seikkaperäisesti kirjoitettu tuosta ”piikkiomenasta” ja sen erityisominaisuuksista ja istutuksesta ja hoidosta. Olipa muuten jännä huomata, että etelä-amerikan noidatkin sitä käyttävät… niin , ulkoisesti ovat meillä käyttäneet, ei siis sisäisesti nautittuna, kun vaarallista on… Nyt sitä kuulemma voi löytää kaatopaikkojen reunamilta helpoiten. Taajama-alueilla se taidetaan hävittää heti jos tavataan.
Elias Lönnrot on näin kirjoittanut: ”Muist. -- Avullinen sisällisesti hermotaudeissa, luuvalossa, kolotusvioissa, päänvioissa, rampauksissa, kasvonkolottajasa, virmassa, vesikauhussa, hinkuyskässä ja muissa sakokeittona t. viinarohtona; ulkonaisesti hauteena perätaudissa, rauhaiskovettumissa, maitopakoissa; lehdet tupakkana poltettuna hengenahdistajassa. ja muissa rintavioissa. On hyvin myrkyllinen kasvi ja vaarallinen tuntemattoman käyttää. Oksesuola viinin ja potaskan kanssa paras apu myrkytyksissä. (Lähde: http://www.ibiblio.org/herbmed/eclectic/elias/datura.html)” Tuo on muuten hyvä linkki kun on Lönnrotin aikaisia vinkkejä todella monesta perinnekasvista. (tiedot varmaan suoraan noidilta ;D)

Mistä nuo kasvien oudot nimet oikein olet löytänyt?? HiH. Noidankeppi sai mielenkiintoni heti hypähtämään (en ollut koskaan kuullutkaan moisesta, mutta täytyyhän joka noidalla keppi olla ;D) ja huomasin ettei sitä tuolla nimellä mistään löydy…. Mutta englanniksi se on witch-hazel, kuuluu kuusama-heimoon ja on kai yleisemmältä nimeltään taikapähkinä. Mutta olipas mielenkiintoinen tuttavuus.. Veden etsimiseen (Suomessa taitaa kyllä vettä löytyä helpommallakin…), auringonpolttamiin, myrkkysumakin vasta-aineeksi, kipeisiin lihaksiin… Tuosta lähteestä ainakin löytyi varsin hyvää tietoa: http://www.greenmediaonline.com/aa/1998/0398/0398tm.html

Sormustinkukka on kyllä vähän hankala, en ehkä minäkään sitä viljelisi… muutenkin saisi olla varovainen jos vaikka salaattia kasvaisi lähistöllä ja vahingossa napsaisisi pari sormustinkukkaa mukaan... heh... saisi ainakin miehen sydämen sykähtelemään yhdellä vaivaisella salaatilla... ;D

Talvi kirjoitti:

No, lähde se on tehtykin lähde!

Piikkiomenasta tiedänkin jotain (tiedäthän sen toisen nimen? Ihmiset varmaan tunnistaisivat sen silloin paremmin? Tai ne katsoivat tyrmistyneenä sen takia, koska luulivat sinun olevan tietämätön sen myrkyllisydestä...). Siitä minua on varoitettu, että opiskele ensin kasvista ”kaikki”, ennen kuin sitä alat käyttämään on kuulemma vaarallinen ystävä. En muista oliko se ukkini joka joskus sanoi, että on nähnyt liian monta ihmistä vaipuneen pysyvään hulluuteen tuosta kasvista, kun eivät ole osanneet sitä käyttää. Sitten tyrmistyksekseni huomasin kerran, että Carlos Castanedan kirjassa (Don Juanin opetukset) on todella seikkaperäisesti kirjoitettu tuosta ”piikkiomenasta” ja sen erityisominaisuuksista ja istutuksesta ja hoidosta. Olipa muuten jännä huomata, että etelä-amerikan noidatkin sitä käyttävät… niin , ulkoisesti ovat meillä käyttäneet, ei siis sisäisesti nautittuna, kun vaarallista on… Nyt sitä kuulemma voi löytää kaatopaikkojen reunamilta helpoiten. Taajama-alueilla se taidetaan hävittää heti jos tavataan.
Elias Lönnrot on näin kirjoittanut: ”Muist. -- Avullinen sisällisesti hermotaudeissa, luuvalossa, kolotusvioissa, päänvioissa, rampauksissa, kasvonkolottajasa, virmassa, vesikauhussa, hinkuyskässä ja muissa sakokeittona t. viinarohtona; ulkonaisesti hauteena perätaudissa, rauhaiskovettumissa, maitopakoissa; lehdet tupakkana poltettuna hengenahdistajassa. ja muissa rintavioissa. On hyvin myrkyllinen kasvi ja vaarallinen tuntemattoman käyttää. Oksesuola viinin ja potaskan kanssa paras apu myrkytyksissä. (Lähde: http://www.ibiblio.org/herbmed/eclectic/elias/datura.html)” Tuo on muuten hyvä linkki kun on Lönnrotin aikaisia vinkkejä todella monesta perinnekasvista. (tiedot varmaan suoraan noidilta ;D)

Mistä nuo kasvien oudot nimet oikein olet löytänyt?? HiH. Noidankeppi sai mielenkiintoni heti hypähtämään (en ollut koskaan kuullutkaan moisesta, mutta täytyyhän joka noidalla keppi olla ;D) ja huomasin ettei sitä tuolla nimellä mistään löydy…. Mutta englanniksi se on witch-hazel, kuuluu kuusama-heimoon ja on kai yleisemmältä nimeltään taikapähkinä. Mutta olipas mielenkiintoinen tuttavuus.. Veden etsimiseen (Suomessa taitaa kyllä vettä löytyä helpommallakin…), auringonpolttamiin, myrkkysumakin vasta-aineeksi, kipeisiin lihaksiin… Tuosta lähteestä ainakin löytyi varsin hyvää tietoa: http://www.greenmediaonline.com/aa/1998/0398/0398tm.html

Sormustinkukka on kyllä vähän hankala, en ehkä minäkään sitä viljelisi… muutenkin saisi olla varovainen jos vaikka salaattia kasvaisi lähistöllä ja vahingossa napsaisisi pari sormustinkukkaa mukaan... heh... saisi ainakin miehen sydämen sykähtelemään yhdellä vaivaisella salaatilla... ;D

Lue lisää

Varsinainen ongelma tuo nimiasia. Varsinkin kun kasvitiede ei ole niitä vahvimpia puoliani.

Lönnrot oli ihan hyvä tyyppi, mutta keräsi oppeja vain lähinnä Karjalan kunnailta. Minun perimätietoni tulee sen sijaan Etelä-Pohjanmaalta ja kasvien nimet ovat murteen mukaisia. Tieteellisistä nimistä ei siis toivoakaan. Vai mitä sanot seuraavasta:

Mummoni isoisänisä kuulemma keitteli "rämpimäruohoja", paranteli haavoja "luhtakaalin punaisen sutitupsun ruskealla nesteellä" ja "punakukkaisen palasaminronton vesinesteellä". Että ota nyt tuosta selvää. Jos tunnistat kasvit, niin kerro ihmeessä. "Karran" tiedän minäkin, mutta se oli pitkän aikaa arvoitus, koska perimätieto kertoi ainoastaan esi-isäni mukaan nimetystä "Pako-Heikin pellavasta".

Samoin loitsut ovat aika hauskoja, kun ne Kalevalasta poiketen ovat Pohjanmaan murteella: "Mato musta maan alaanen, kiekura kiven alaanen, pirätä piru hevooses, jotta mä saan suittet sun suuhus ja päittet päähäs". Ja tämä on ajalta ennen Kalevalaa - ei sieltä kopsattua.

Mielenkiintoista että mainitsit Castanedan. Aikoinaan kirjasarja kolahti minulle kovastikin, kun luulin olevani lähinnä kylähullu. Siellä se näytti olevan koko nuoruusajan maailmankuva kirjattuna mustaa valkoisella. Se oli aika löytö!
Onko sinulla kaikki harjoitukset toimineet?

Etelä-Amerikka on itse asiassa henkisesti lähempänä kuin luulisikaan. Tunnen jokusen intiaanin sieltä suunnalta, vanhoja shamaanisukuja, ja heidän kielessään kechuassa (kirjoitinkohan oikein?) on aika paljon samoja kasvien nimiä kuin suomenkielessäkin mm. koivu=kouvue.

Topu kirjoitti:

Varsinainen ongelma tuo nimiasia. Varsinkin kun kasvitiede ei ole niitä vahvimpia puoliani.

Lönnrot oli ihan hyvä tyyppi, mutta keräsi oppeja vain lähinnä Karjalan kunnailta. Minun perimätietoni tulee sen sijaan Etelä-Pohjanmaalta ja kasvien nimet ovat murteen mukaisia. Tieteellisistä nimistä ei siis toivoakaan. Vai mitä sanot seuraavasta:

Mummoni isoisänisä kuulemma keitteli "rämpimäruohoja", paranteli haavoja "luhtakaalin punaisen sutitupsun ruskealla nesteellä" ja "punakukkaisen palasaminronton vesinesteellä". Että ota nyt tuosta selvää. Jos tunnistat kasvit, niin kerro ihmeessä. "Karran" tiedän minäkin, mutta se oli pitkän aikaa arvoitus, koska perimätieto kertoi ainoastaan esi-isäni mukaan nimetystä "Pako-Heikin pellavasta".

Samoin loitsut ovat aika hauskoja, kun ne Kalevalasta poiketen ovat Pohjanmaan murteella: "Mato musta maan alaanen, kiekura kiven alaanen, pirätä piru hevooses, jotta mä saan suittet sun suuhus ja päittet päähäs". Ja tämä on ajalta ennen Kalevalaa - ei sieltä kopsattua.

Mielenkiintoista että mainitsit Castanedan. Aikoinaan kirjasarja kolahti minulle kovastikin, kun luulin olevani lähinnä kylähullu. Siellä se näytti olevan koko nuoruusajan maailmankuva kirjattuna mustaa valkoisella. Se oli aika löytö!
Onko sinulla kaikki harjoitukset toimineet?

Etelä-Amerikka on itse asiassa henkisesti lähempänä kuin luulisikaan. Tunnen jokusen intiaanin sieltä suunnalta, vanhoja shamaanisukuja, ja heidän kielessään kechuassa (kirjoitinkohan oikein?) on aika paljon samoja kasvien nimiä kuin suomenkielessäkin mm. koivu=kouvue.

Lue lisää

että nuo kasvinnimet on jastain pohjanmaalta ;D (en tosin tiedä olisitko sen maininnut jossain kirjoituksessasi), koska meidän noidat on taas Karjalan kunnailta ;D, mehän voitais tässä laittaa vaikka kunnon vasta/vihta-sota pystyyn ;D

Rämpimäruoho = Vanamo ;D (rämpimäruoho onkin muuten hyvin osuva nimitys
Luhtakaali = huopaohdake
palasaminrontto= palsami-kukka ? (ainakin ne ovat punakukkaisia ja pohjanmaallahan aina lisätään se a-kirjain sopivaan väliin, j amuistaakseni rontoiksi mainittiin kaikkia isoja kukkia, sellaisia ronton näköisiä, ainakin toinen mummo sitä nimitystä käytti?) Tuollaisen tiedon löysin jostain... "palsami eräiden kasvien (Impatiens-suku) nimitys; hyväntuoksuinen kasvihartsi ¶ Palsamien suvulle on myös nimitys "häpykannukset", mutta sitä käytetään vähän."
niin ja siis se piikkiomena = hulluruoho



hmm... en ole kauheasti Castanedaa harjoittanut, mutta lucid-dreaming oli pelottavan helppoa. Yksin kun kotona sitä aloitin harjoittelemaan niin eikös heti ekalla kerralla yrittänyt tulla liittolainenkin mua kosiskelemaan... tuli unessa mulle ennustamaan (näytti ihan klassiselta hertaaiselta satujen noidalta, jolla oli syyläkin nenässä...)elämääni etteenpäin tarot-korteista ;D, onneksi tajusin siirtyä "mummolaan" jossa kävin ukilta kysymässä neuvoa kuka tuo ennustaja-eukko oikein on. Ukki sitten sanoi kovaan ääneen että elä sie tyttö sitä usko, pahat sillä on mielessä. Lähti kyllä sitten unessa liittolainen puhisten pois... kerroin sitten tuosta yhdelle taitavammalle unennäkijälle ja hän sanoi, että ei ole koskaan kuullut, että ensimmäisellä kerralla joku pääsee noin pitkälle. tuumasi vaan, että onneksi tajusin käydä kysymässä unessa neuvoa. Sen jälkeen en ole oikein castanedaa harjoittanut, kun ei oikein löydy aikaa siihen perhtymiseen ja totesinpa vain, että näytää tuokin metodi toimivan (eh)... kyllä se Castaneda mullekin on kolahtanut, kun on niin kovasti yhteyksiä tosiaan tähän (suomen)noituuteen, noista kirjoista kuitenkin olen saanut aika hyvin meidänkin noitaperinnettä kaivettua esille...

Joo, olen joskus elätellyt sellaista hurjaa teoriaa, että itse asiassa pohjolan noidat ( shamaanit tietysti) ja amerikan intiaanit jakavat todella paljon yhteisiä noitapiirteitä (puhumattakaan saunasta ja hikimajasta), että en ihmettelisi jos vaikka oltaisiin kaukaista sukua niille. Mulle on kerran yksi Suomessa käynyt etelä-Amerikkalainen intiaani aiheuttanut pelkällä katseellaan castanedassakin kuvatun "energiakehon siirron" (en muista mitä termiä C. käytti). Hän alkoi tuijottaa minua (olin isossa väkijoukossa) suoraan silmiin hyvin läpitunkevasti, aiheutti katseellaan "energiakehon siirron", sen jälkeen iski silmää, käänsi selän ja jatkoi matkaansa...Vasta jälkeenpäin tajusin mitä se oli tehnyt... Ihan kiva kokemus kuitenkin...niin ja tuo tapahtui sitten sen ekan lucidin jälkeen...

Tsii, taidanpa muuten ottaa tuon rämpimäruoho-nimityksen sanavarastooni, niin hilipiä se on...

Talvi kirjoitti:

että nuo kasvinnimet on jastain pohjanmaalta ;D (en tosin tiedä olisitko sen maininnut jossain kirjoituksessasi), koska meidän noidat on taas Karjalan kunnailta ;D, mehän voitais tässä laittaa vaikka kunnon vasta/vihta-sota pystyyn ;D

Rämpimäruoho = Vanamo ;D (rämpimäruoho onkin muuten hyvin osuva nimitys
Luhtakaali = huopaohdake
palasaminrontto= palsami-kukka ? (ainakin ne ovat punakukkaisia ja pohjanmaallahan aina lisätään se a-kirjain sopivaan väliin, j amuistaakseni rontoiksi mainittiin kaikkia isoja kukkia, sellaisia ronton näköisiä, ainakin toinen mummo sitä nimitystä käytti?) Tuollaisen tiedon löysin jostain... "palsami eräiden kasvien (Impatiens-suku) nimitys; hyväntuoksuinen kasvihartsi ¶ Palsamien suvulle on myös nimitys "häpykannukset", mutta sitä käytetään vähän."
niin ja siis se piikkiomena = hulluruoho



hmm... en ole kauheasti Castanedaa harjoittanut, mutta lucid-dreaming oli pelottavan helppoa. Yksin kun kotona sitä aloitin harjoittelemaan niin eikös heti ekalla kerralla yrittänyt tulla liittolainenkin mua kosiskelemaan... tuli unessa mulle ennustamaan (näytti ihan klassiselta hertaaiselta satujen noidalta, jolla oli syyläkin nenässä...)elämääni etteenpäin tarot-korteista ;D, onneksi tajusin siirtyä "mummolaan" jossa kävin ukilta kysymässä neuvoa kuka tuo ennustaja-eukko oikein on. Ukki sitten sanoi kovaan ääneen että elä sie tyttö sitä usko, pahat sillä on mielessä. Lähti kyllä sitten unessa liittolainen puhisten pois... kerroin sitten tuosta yhdelle taitavammalle unennäkijälle ja hän sanoi, että ei ole koskaan kuullut, että ensimmäisellä kerralla joku pääsee noin pitkälle. tuumasi vaan, että onneksi tajusin käydä kysymässä unessa neuvoa. Sen jälkeen en ole oikein castanedaa harjoittanut, kun ei oikein löydy aikaa siihen perhtymiseen ja totesinpa vain, että näytää tuokin metodi toimivan (eh)... kyllä se Castaneda mullekin on kolahtanut, kun on niin kovasti yhteyksiä tosiaan tähän (suomen)noituuteen, noista kirjoista kuitenkin olen saanut aika hyvin meidänkin noitaperinnettä kaivettua esille...

Joo, olen joskus elätellyt sellaista hurjaa teoriaa, että itse asiassa pohjolan noidat ( shamaanit tietysti) ja amerikan intiaanit jakavat todella paljon yhteisiä noitapiirteitä (puhumattakaan saunasta ja hikimajasta), että en ihmettelisi jos vaikka oltaisiin kaukaista sukua niille. Mulle on kerran yksi Suomessa käynyt etelä-Amerikkalainen intiaani aiheuttanut pelkällä katseellaan castanedassakin kuvatun "energiakehon siirron" (en muista mitä termiä C. käytti). Hän alkoi tuijottaa minua (olin isossa väkijoukossa) suoraan silmiin hyvin läpitunkevasti, aiheutti katseellaan "energiakehon siirron", sen jälkeen iski silmää, käänsi selän ja jatkoi matkaansa...Vasta jälkeenpäin tajusin mitä se oli tehnyt... Ihan kiva kokemus kuitenkin...niin ja tuo tapahtui sitten sen ekan lucidin jälkeen...

Tsii, taidanpa muuten ottaa tuon rämpimäruoho-nimityksen sanavarastooni, niin hilipiä se on...

Lue lisää

Yön pimeinä tunteina sitten muistin, että onhan se kasvikirja minullakin ja kas kummaa: tuli tuttuja vastaan. Tunnistin vaarin "Rämpimäruohon" Katinliekoksi (Lycopodium clavatum) ja "Karran" Isotakiaiseksi (Arctium lappa). Molemmat ilmeisesti aika vahvoja lääkekasveja. Itse asiassa "Piikkiomenastakaan" en ole ihan varma. Ainakaan sen ei pitäisi olla Hulluruoho. Muistan että joku olisi sanonut sitä myös Alruunaksi. "Noidankeppi" on edelleen arvoitus. Jossain puutarhalehdessä näin siitä kuvan (en taaskaan ole aivan varma) ja siinä sitä kutsuttiin Japanin vaahteraksi. Joka tapauksessa kyseessä on pitkä suoravartinen, noin 3 metrinen kasvi, jossa on pirun terävät piikit.

Joku muukin on tällä palstalla puhunut lucid-unista, enkä todellakaan ymmärrä mistä puhutte. Vaeltelen unissa paikoista toisiin ja tapailen aika mielenkiintoisia "hahmoja", jotkut aika rankkoja energiasieppoja niin että välillä on saanut olla aika skarppina, mutta mihinkään "pahaan hemmoon" en ole törmännyt. Unennäkemisessä on pikemminkin olemassa liikennesäännöt, että kantsii kulkee suojateitä pitkin, niin ei jää rekan alle. Ei sen kummempaa. Kerran tosin jouduin poistumaan aika päistikkaa tänne "kotitodellisuuteen" kun sellaiset hattivatin näköiset tyypit alkoivat yhtäkkiä kiinnostua minusta. Olin nimittäin tehnyt itseni liian tykö, en malttanut pysyä tarkkailijan asemassa.

Toinen asia on sitten se, kun sinut tempaistaan kesken mehevien unien jonnekin hyvin, hyvin kirkkaaseen todellisuuteen. Se on pelottavaa, koska se ilmiö on tekemisissä tulevien tapahtumien kanssa. Joku täälläkin pyysi ennustamaan, mutta se on paha ennustaa, kun ei tiedä millä tavoin tuo kuva liittyy tuleviin tapahtumiin. Yleensä yhteys käy ilmi vasta jälkikäteen.

Topu kirjoitti:

Yön pimeinä tunteina sitten muistin, että onhan se kasvikirja minullakin ja kas kummaa: tuli tuttuja vastaan. Tunnistin vaarin "Rämpimäruohon" Katinliekoksi (Lycopodium clavatum) ja "Karran" Isotakiaiseksi (Arctium lappa). Molemmat ilmeisesti aika vahvoja lääkekasveja. Itse asiassa "Piikkiomenastakaan" en ole ihan varma. Ainakaan sen ei pitäisi olla Hulluruoho. Muistan että joku olisi sanonut sitä myös Alruunaksi. "Noidankeppi" on edelleen arvoitus. Jossain puutarhalehdessä näin siitä kuvan (en taaskaan ole aivan varma) ja siinä sitä kutsuttiin Japanin vaahteraksi. Joka tapauksessa kyseessä on pitkä suoravartinen, noin 3 metrinen kasvi, jossa on pirun terävät piikit.

Joku muukin on tällä palstalla puhunut lucid-unista, enkä todellakaan ymmärrä mistä puhutte. Vaeltelen unissa paikoista toisiin ja tapailen aika mielenkiintoisia "hahmoja", jotkut aika rankkoja energiasieppoja niin että välillä on saanut olla aika skarppina, mutta mihinkään "pahaan hemmoon" en ole törmännyt. Unennäkemisessä on pikemminkin olemassa liikennesäännöt, että kantsii kulkee suojateitä pitkin, niin ei jää rekan alle. Ei sen kummempaa. Kerran tosin jouduin poistumaan aika päistikkaa tänne "kotitodellisuuteen" kun sellaiset hattivatin näköiset tyypit alkoivat yhtäkkiä kiinnostua minusta. Olin nimittäin tehnyt itseni liian tykö, en malttanut pysyä tarkkailijan asemassa.

Toinen asia on sitten se, kun sinut tempaistaan kesken mehevien unien jonnekin hyvin, hyvin kirkkaaseen todellisuuteen. Se on pelottavaa, koska se ilmiö on tekemisissä tulevien tapahtumien kanssa. Joku täälläkin pyysi ennustamaan, mutta se on paha ennustaa, kun ei tiedä millä tavoin tuo kuva liittyy tuleviin tapahtumiin. Yleensä yhteys käy ilmi vasta jälkikäteen.

Lue lisää

tosiaan kaivon netistä nuo nimet yliopiston sivuilta, että sen parmmin en tiedä asiasta. Mutta tuon piikkiomenan olen kyllä kuullut ja sillä on tarkoitettu hulluruohoa, mutta alruuna oikeastaan sopisikin paremmin noitakasviksi... sehän on toiminut vastamyrkkynä ja kirousten parantajana, ja vahvistajana ja parantaa "kangistettuja" ihmisiä...

Noita kasvejahan voi kysellä kasvitieteellisistä puutarhoista, jos sieltä ei nyt suoraan voi ostaa pistokkaita tai siemeniä, niin tietänevät ainakin mistä niitä saa. Sitten Suomessa on joku perinnekasviyhdistys (nimestä en kyllä ole varma), joka nimenomaan kerää vanhoja suomalaisten perinnekasvien siemeniä ja myy niitä edelleen.

Mitenkäs teidän noidat ovat toteuttaneet sen taikayrttien kerääilyn? Meidän vanhoille noidille kuulemma tontut (:D) ovat näyttäneet parhaat taikayrtit ja opettaneet käytön ja sitten uudemmat pyytävät kasvilta luvan taikakäyttöön, puhumattakana siitä, että n e pitäisi kerätä oikeaan aikaan, että toimisivat tehokkaamin. olen jostain myös kuullut, että jotkut noidat laittavt esimerkiksi narunpätkän siihen kasvinvarteen, jonka haluaisivat taikakäyttöön.


niin, en takoittanut sellaista "pahaa" niinkuin kristilliseessä perinteessä paha kuvataan, vaan juuri tällaista energiasieppoa, niitten kanssa kun ei kannata olla tekemisissä jos ei tarpeeksi ole asioista perillä.
Vai suojatietä pitkin.. Niin, sen kun oppisi, olen sen verran kärsimätön, että jos ei suojatietä ole lähettyvillä, menen suoraan tien yli...Siksi tuo lucid ei ehkä ole minun heiniäni. Astraalimatkat on mulla lähinnä nyt se juttu, jota "opettelen", hyvää viihdettä ja tavallaan helpompaa... Ennustamista minä en oikeastaan ole harjoittanut (joskus huvikseni katson omaa tulevaisuuttani tai jonkun ystävän,ihan vaan leikkimielellä),tuntuu, että monet ihmiset pitävät ennustajan sanaa liian voimakkaana ja sitten siitä tulee hirveä kierre, mitään ei enää osata tehdä "itse". Isovanhempani ovatkin muuten joskus sanoneet, että ennustaminen on ihan turhaa touhua, tee itse se tulevaisuutesi. Varoitusunia kyllä näen ja ne ovatkin aika selkeitä, että paljon tulkinnan varaa ei jää.

Talvi kirjoitti:

tosiaan kaivon netistä nuo nimet yliopiston sivuilta, että sen parmmin en tiedä asiasta. Mutta tuon piikkiomenan olen kyllä kuullut ja sillä on tarkoitettu hulluruohoa, mutta alruuna oikeastaan sopisikin paremmin noitakasviksi... sehän on toiminut vastamyrkkynä ja kirousten parantajana, ja vahvistajana ja parantaa "kangistettuja" ihmisiä...

Noita kasvejahan voi kysellä kasvitieteellisistä puutarhoista, jos sieltä ei nyt suoraan voi ostaa pistokkaita tai siemeniä, niin tietänevät ainakin mistä niitä saa. Sitten Suomessa on joku perinnekasviyhdistys (nimestä en kyllä ole varma), joka nimenomaan kerää vanhoja suomalaisten perinnekasvien siemeniä ja myy niitä edelleen.

Mitenkäs teidän noidat ovat toteuttaneet sen taikayrttien kerääilyn? Meidän vanhoille noidille kuulemma tontut (:D) ovat näyttäneet parhaat taikayrtit ja opettaneet käytön ja sitten uudemmat pyytävät kasvilta luvan taikakäyttöön, puhumattakana siitä, että n e pitäisi kerätä oikeaan aikaan, että toimisivat tehokkaamin. olen jostain myös kuullut, että jotkut noidat laittavt esimerkiksi narunpätkän siihen kasvinvarteen, jonka haluaisivat taikakäyttöön.


niin, en takoittanut sellaista "pahaa" niinkuin kristilliseessä perinteessä paha kuvataan, vaan juuri tällaista energiasieppoa, niitten kanssa kun ei kannata olla tekemisissä jos ei tarpeeksi ole asioista perillä.
Vai suojatietä pitkin.. Niin, sen kun oppisi, olen sen verran kärsimätön, että jos ei suojatietä ole lähettyvillä, menen suoraan tien yli...Siksi tuo lucid ei ehkä ole minun heiniäni. Astraalimatkat on mulla lähinnä nyt se juttu, jota "opettelen", hyvää viihdettä ja tavallaan helpompaa... Ennustamista minä en oikeastaan ole harjoittanut (joskus huvikseni katson omaa tulevaisuuttani tai jonkun ystävän,ihan vaan leikkimielellä),tuntuu, että monet ihmiset pitävät ennustajan sanaa liian voimakkaana ja sitten siitä tulee hirveä kierre, mitään ei enää osata tehdä "itse". Isovanhempani ovatkin muuten joskus sanoneet, että ennustaminen on ihan turhaa touhua, tee itse se tulevaisuutesi. Varoitusunia kyllä näen ja ne ovatkin aika selkeitä, että paljon tulkinnan varaa ei jää.

Lue lisää

En ole onnekseni ainoa meidän suvussa joka puuhastelee tällaisten asioitten parissa, joten ei ole langennut tätä ennustajaukon roolia. Hyvä kuitenkin että taito säilyy siltäkin osin suvussa.

Varoitusunet, jollaisina kai näitä minunkin näkyjäni voisi pitää, ovat siinä mielessä mielenkiintoisia, että mikäli ne liittyvät sukulaisiin niin näen niitä samanaikaisesti tätini kanssa. Siinä sitten aina aamusella puhelimessa viisastellaan että mitä pitäis tehdä vai onko parempi ettei tehdä mitään.

Kasvien keräilytavasta ei ole tullut hirveästi tietoa jälkipolville. Vanha Jaakko 1800-luvulla oli sekä metsästäjä että kalastaja ja näin käytti suurimman osan ajastaan luonnon helmassa. Tiedän kyllä tarkalleen paikat missä hän kävi. Samoin ajankohdat on aika hyvin tiedossa. Perusperiaateena näytti olevan aika jolloin kasvi on "voimissaan" eli hieman ennen kukintojen puhkeamista. Tosin saman kasvin käyttötarkoitus muuttui riippuen keräilyajankohdasta, joten kyllä keräilyä harrastettiin melkein vuoden ympäri. Kevät oli tietenkin kiireisintä aikaa. Ja tietenkin aina nousevan kuun aikana. Laskevan kuun aikana kasvi vahingoittui ja saattoi toimia jopa päinvastoin kuin oli tarkoitus.

Esi-isistäni Vanha Jaakko oli täysverinen ammattinoita, joka hallitsi sekä yrtit, rohdot että magian. Taisi olla viimeinen laatuaan Pohjanmaalla, koska pääsi sekä maakuntalehtien uutisiin että Samuli Paulaharjun teksteihin.

Edellisen poika Pako-Heikki hallitsi myös kasvinoituuden, mutta hänen erikoisalaansa oli tulesta katsominen. Samoin kuin tämän pojalla Iisakilla, joka - ihme kyllä - oli myös läpeensä uskovainen kristitty eikä juonut eläissään pisaraakaan viinaa. Iisakki oli kuolemansa jälkeen vähän hankala, koska yritti muutaman kerran puuttua jälkeläistensä "Jumalattomaan elämään" (suo anteeksi Iikkoo: ihan hyvällähän minä).

Olen kerännyt aika määrät tätä perinnettä ja osa siitä on elävässä käytössä. Olen keskustellut aiheesta useaan otteeseen erään perulaisen shamaanisuvun edustajan, Guatemalassa syntyneen intiaanin, sekä Shamaaniseuran tyyppien (terveisiä vaan Chris ja Eppu) kanssa ja samankaltaisuudet ovat aika hämmästyttäviä.

Tämä on kirottua, kun tämä on niin yleinen foorumi ettei voi puhua nimillä, mutta yritetään keksiä jotain jos aihe kiinnostaa. Minä ainakin etsin korvat höröllä tietoja vanhoista konsteista.

Ai niin: "vauva" on kechuankielellä "wau-a". Yhteensattumaako?

Topu kirjoitti:

En ole onnekseni ainoa meidän suvussa joka puuhastelee tällaisten asioitten parissa, joten ei ole langennut tätä ennustajaukon roolia. Hyvä kuitenkin että taito säilyy siltäkin osin suvussa.

Varoitusunet, jollaisina kai näitä minunkin näkyjäni voisi pitää, ovat siinä mielessä mielenkiintoisia, että mikäli ne liittyvät sukulaisiin niin näen niitä samanaikaisesti tätini kanssa. Siinä sitten aina aamusella puhelimessa viisastellaan että mitä pitäis tehdä vai onko parempi ettei tehdä mitään.

Kasvien keräilytavasta ei ole tullut hirveästi tietoa jälkipolville. Vanha Jaakko 1800-luvulla oli sekä metsästäjä että kalastaja ja näin käytti suurimman osan ajastaan luonnon helmassa. Tiedän kyllä tarkalleen paikat missä hän kävi. Samoin ajankohdat on aika hyvin tiedossa. Perusperiaateena näytti olevan aika jolloin kasvi on "voimissaan" eli hieman ennen kukintojen puhkeamista. Tosin saman kasvin käyttötarkoitus muuttui riippuen keräilyajankohdasta, joten kyllä keräilyä harrastettiin melkein vuoden ympäri. Kevät oli tietenkin kiireisintä aikaa. Ja tietenkin aina nousevan kuun aikana. Laskevan kuun aikana kasvi vahingoittui ja saattoi toimia jopa päinvastoin kuin oli tarkoitus.

Esi-isistäni Vanha Jaakko oli täysverinen ammattinoita, joka hallitsi sekä yrtit, rohdot että magian. Taisi olla viimeinen laatuaan Pohjanmaalla, koska pääsi sekä maakuntalehtien uutisiin että Samuli Paulaharjun teksteihin.

Edellisen poika Pako-Heikki hallitsi myös kasvinoituuden, mutta hänen erikoisalaansa oli tulesta katsominen. Samoin kuin tämän pojalla Iisakilla, joka - ihme kyllä - oli myös läpeensä uskovainen kristitty eikä juonut eläissään pisaraakaan viinaa. Iisakki oli kuolemansa jälkeen vähän hankala, koska yritti muutaman kerran puuttua jälkeläistensä "Jumalattomaan elämään" (suo anteeksi Iikkoo: ihan hyvällähän minä).

Olen kerännyt aika määrät tätä perinnettä ja osa siitä on elävässä käytössä. Olen keskustellut aiheesta useaan otteeseen erään perulaisen shamaanisuvun edustajan, Guatemalassa syntyneen intiaanin, sekä Shamaaniseuran tyyppien (terveisiä vaan Chris ja Eppu) kanssa ja samankaltaisuudet ovat aika hämmästyttäviä.

Tämä on kirottua, kun tämä on niin yleinen foorumi ettei voi puhua nimillä, mutta yritetään keksiä jotain jos aihe kiinnostaa. Minä ainakin etsin korvat höröllä tietoja vanhoista konsteista.

Ai niin: "vauva" on kechuankielellä "wau-a". Yhteensattumaako?

Lue lisää

tässsähän oppii vaikka mitä...Btw. tuli tässä mieleen, että nyt on koivun lehdet parhaimmillaan (ei viittis vaan lähteä tuohon autotien viereen niitä napsimaan ;-O)

kiva kun kerroit tuosta Iisakin kuolemanjälkeisestä elämästä, meillä sellainen tapaus oli kuulemma ukkini isän isä(n isä ?), joka kerran kuulemma joutui haudastaan nousemaan kun joku alkoi vahingollista noituutta tekemään. Oli kuulemma koko yön "opettanut" harhautunutta noitaa paremmille tavoille (ja vihaisena tietenkin, kun häntä häiritään noin typerällä asialla)...


Suomessako on oikein shamaaniseura? Pitää kai etsiä yhteystiedot, sieltä varmaankin löytyisi kokeneita noitia. Tiedän ainakin Johannes Setälän. Kerran olen kuullut hänen rummuttavan shamaanirumpua (noitarumpua?)ja tuntui homman osaavan. Vois vaikka aliseesa sitten käydä kattelemassa...

Ei ole muuten kielitieteilijät tietääkseni pystyneet osoittamaan mistä nuo kielten yhteneväisyydet johtuu. Mutta ennen muinioinhan mantereet ovat olleet lähekkäin. Tiedä sitten onko ne jotkut intiaanisuvut alunperinkin lähtöisin Siperian suunnalta. Sattumalla tuollaisia yhteensattumuksia on kai aika vaikea selittää, kun kulttuureissakin on yhteisiä piirteitä.

Talvi kirjoitti:

tässsähän oppii vaikka mitä...Btw. tuli tässä mieleen, että nyt on koivun lehdet parhaimmillaan (ei viittis vaan lähteä tuohon autotien viereen niitä napsimaan ;-O)

kiva kun kerroit tuosta Iisakin kuolemanjälkeisestä elämästä, meillä sellainen tapaus oli kuulemma ukkini isän isä(n isä ?), joka kerran kuulemma joutui haudastaan nousemaan kun joku alkoi vahingollista noituutta tekemään. Oli kuulemma koko yön "opettanut" harhautunutta noitaa paremmille tavoille (ja vihaisena tietenkin, kun häntä häiritään noin typerällä asialla)...


Suomessako on oikein shamaaniseura? Pitää kai etsiä yhteystiedot, sieltä varmaankin löytyisi kokeneita noitia. Tiedän ainakin Johannes Setälän. Kerran olen kuullut hänen rummuttavan shamaanirumpua (noitarumpua?)ja tuntui homman osaavan. Vois vaikka aliseesa sitten käydä kattelemassa...

Ei ole muuten kielitieteilijät tietääkseni pystyneet osoittamaan mistä nuo kielten yhteneväisyydet johtuu. Mutta ennen muinioinhan mantereet ovat olleet lähekkäin. Tiedä sitten onko ne jotkut intiaanisuvut alunperinkin lähtöisin Siperian suunnalta. Sattumalla tuollaisia yhteensattumuksia on kai aika vaikea selittää, kun kulttuureissakin on yhteisiä piirteitä.

Lue lisää

Ohhoijaa. Nyt en jaksa vastailla enää viereisten linjojen provosointeihin. Ehkä lähetänkin sen sijaan isoisän oppien mukaisen ripulitaudin tolle nörttipojulle ;-)

Eikun vakavasti. Suomessa toimii Shamaaniseura, mutta en löytänyt sen yhteystietoja tähän hätään. Tunnen sieltä pari tyyppiä, joten yritän toimittaa osoitteen. Täytyy vain varmistaa heidän julkisuushalunsa tässä asiassa.

Joka tapauksessa useana vuonna on järjestetty luonnonuskontoja lähellä oleva Four Wings -tapahtuma, jossa Shamaaniseurakin on ollut järjestävänä osapuolena.

Hassua että mainitsit hurjasta teoriastasi. Se on nimittäin aika lähellä joidenkin eteläamerikkalaisten teoriaa, jonka mukaan shamaaniheimot asuivat aikoinaan samoilla syntysijoilla, mutta jakautuivat (pakenivat, mutta ketä?) eri suuntiin. Osa kaakkoon, osa luoteeseen ja pohjoiseen. Osa päätyi Etelä-Amerikkaan, toinen puoli Balttiaan ja Suomeen.

Käydessäni aikoinani Borneolla olin vähän aikaa keskellä viidakkoa asuvan daya-heimon parissa (entisiä ihmissyöjiä). Mielenkiintoista heissä oli se, että he eivät muistuttaneet sen enempää kiinalaisia, intialaisia kuin paikallisia malaijejakaan vaan erehdyttävästi Amazonasin intiaaneja. Sitäpaitsi heidän musiikkinsa kolahti välittömästi meikäläiseen. Jos tunnet indonesialaista gamelania, niin saman tyyppistä mutta yksinkertaisempaa ja jollain tavoin hypnoottisempaa.

Siis ihan kuin shamanismia taitavilla alkuperäiskansoilla olisi olemassa jokin sama "kantaheimo".

Mutta vielä unennäkemisestä: oletko päässyt vierailemaan toisten unissa?

Topu kirjoitti:

Ohhoijaa. Nyt en jaksa vastailla enää viereisten linjojen provosointeihin. Ehkä lähetänkin sen sijaan isoisän oppien mukaisen ripulitaudin tolle nörttipojulle ;-)

Eikun vakavasti. Suomessa toimii Shamaaniseura, mutta en löytänyt sen yhteystietoja tähän hätään. Tunnen sieltä pari tyyppiä, joten yritän toimittaa osoitteen. Täytyy vain varmistaa heidän julkisuushalunsa tässä asiassa.

Joka tapauksessa useana vuonna on järjestetty luonnonuskontoja lähellä oleva Four Wings -tapahtuma, jossa Shamaaniseurakin on ollut järjestävänä osapuolena.

Hassua että mainitsit hurjasta teoriastasi. Se on nimittäin aika lähellä joidenkin eteläamerikkalaisten teoriaa, jonka mukaan shamaaniheimot asuivat aikoinaan samoilla syntysijoilla, mutta jakautuivat (pakenivat, mutta ketä?) eri suuntiin. Osa kaakkoon, osa luoteeseen ja pohjoiseen. Osa päätyi Etelä-Amerikkaan, toinen puoli Balttiaan ja Suomeen.

Käydessäni aikoinani Borneolla olin vähän aikaa keskellä viidakkoa asuvan daya-heimon parissa (entisiä ihmissyöjiä). Mielenkiintoista heissä oli se, että he eivät muistuttaneet sen enempää kiinalaisia, intialaisia kuin paikallisia malaijejakaan vaan erehdyttävästi Amazonasin intiaaneja. Sitäpaitsi heidän musiikkinsa kolahti välittömästi meikäläiseen. Jos tunnet indonesialaista gamelania, niin saman tyyppistä mutta yksinkertaisempaa ja jollain tavoin hypnoottisempaa.

Siis ihan kuin shamanismia taitavilla alkuperäiskansoilla olisi olemassa jokin sama "kantaheimo".

Mutta vielä unennäkemisestä: oletko päässyt vierailemaan toisten unissa?

Lue lisää

alkaa kyllä tunteet kuumentua yhdellä jos toisella... Olen jo pari kertaa alkanut noitua mielessäni (kun on lukenut noitten herännäisten "toivottavasti löydät jeesuksen ja pelastut tuosta saatanan luomasta luonnonuskonosta ja noituudesta"-juttuja) jotain syvältä kumpuavaa loitsua... ;D, mutta pittää kuitenkin kiltisti elellä, ettei vaan kukkaan kuollut noita tulisi minua "opettamaan" yöllä...

Löysin itseasiassa jo shaamaniseuran kotisivut ;D
Täytyy sitten joskus oikein tutkia enemmän asiaa...

HEH, mulla taitaa olla kollektiivinen yhteys siitten noihin etelä-amerikkaisten teorioihin...tai ehkä sittenkin johonkin tv-ohjelmaan, jossa se on mainittu...


Toi unijuttu sitten... ÖHÖM... itseasiassa jaan aina yhden saman unen jonkun muun ihmisen kanssa, jota en edes tunne (valveilla siis). Aluksi se vähän ärsytti, nyt sitten myöhemmin (muistaakseni 5. uni) vaan totesimme lakonisesti naurahtaen, että joko taas, mihis nyt sitten mennään... Että en sillä tavalla ole nähnyt toisten unia (tuohan muuten voisi olla huisia: TIEDÄN, mistä näit unta viime yönä...), vaan olen jakanut lucid-unen toisen kanssa... No, eikös sitä sanota, että kaksin aina kaunihimpi (kai se sitten pätee myös uniinkin)

Talvi kirjoitti:

alkaa kyllä tunteet kuumentua yhdellä jos toisella... Olen jo pari kertaa alkanut noitua mielessäni (kun on lukenut noitten herännäisten "toivottavasti löydät jeesuksen ja pelastut tuosta saatanan luomasta luonnonuskonosta ja noituudesta"-juttuja) jotain syvältä kumpuavaa loitsua... ;D, mutta pittää kuitenkin kiltisti elellä, ettei vaan kukkaan kuollut noita tulisi minua "opettamaan" yöllä...

Löysin itseasiassa jo shaamaniseuran kotisivut ;D
Täytyy sitten joskus oikein tutkia enemmän asiaa...

HEH, mulla taitaa olla kollektiivinen yhteys siitten noihin etelä-amerikkaisten teorioihin...tai ehkä sittenkin johonkin tv-ohjelmaan, jossa se on mainittu...


Toi unijuttu sitten... ÖHÖM... itseasiassa jaan aina yhden saman unen jonkun muun ihmisen kanssa, jota en edes tunne (valveilla siis). Aluksi se vähän ärsytti, nyt sitten myöhemmin (muistaakseni 5. uni) vaan totesimme lakonisesti naurahtaen, että joko taas, mihis nyt sitten mennään... Että en sillä tavalla ole nähnyt toisten unia (tuohan muuten voisi olla huisia: TIEDÄN, mistä näit unta viime yönä...), vaan olen jakanut lucid-unen toisen kanssa... No, eikös sitä sanota, että kaksin aina kaunihimpi (kai se sitten pätee myös uniinkin)

Lue lisää

En tiennyt että yhteystiedot löytyisivät noin helposti! Chris on pannut todellakin tuulemaan muutettuaan provinssiin! Pitäisikin panna taas tilaus vetämään suitsukkeista... Hyvä kun mainitsit sivut.

Vielä jokunen vuosi sitten Shamaaniseuran toiminta pyöri vielä aika vahvasti tuollaisen Altai-shamanismin ympärillä, jossa perinteitä kunnioittaen rummutettiin ja mentiin matkoille yliseen ja aliseen. Varsinainen noituus oli vähemmällä, joten en usko että maagikkoja löytyy tuostakaan foorumista. Aika hurjia tarinoita tosin sitäkin enemmän.

Mielenkiintoinen, tavallaan noituuttakin sivuava linkki, on suomalaisia poltergeist-ilmiöitä tutkiva Heikki Tikkanen, jonka "Olevaisen yöpuoli" on lukemisen arvoinen opus (löytyy netistä). Kummitusjuttuja tai ei, mutta laajemmassa yhteydessä Tikkanen edustaa näkemyksineen "Kuopion klaania" eli vakavasti otettavia tieteentekijöitä, joilla on harvinaisen avoin näkemys maailmaan.

Se onkin mielenkiintoista että kaikkein ennakkoluulottomimmat tieteentekijät päätyvät kiertäen kaartaen samaan lopputulokseen kuin mitä noidat ovat edustaneet koko ajan: ongelma, oli mikä tahansa, on sairaus ja sairaudessa täytyy puuttua syihin, ei oireisiin.

Se on kyllä mielenkiintoista kun ensimmäisiä kertoja kunnolla törmää "noitamaisiin" ilmiöihin, joilla ei ole mitään logiikkaa tämän todellisuuden kanssa. Siinä omat vanhat ennakkoluulot ja fiksaatiot saa todella kyytiä! Mitempä tuota kuvailisit? Ehkä niinkuin ikänsä akvaariossa viettänyt kala, joka päästetään irti valtamereen. Tosin hai saattaa sielläkin uiskennella ensimmäisenä vastaan, mutta ehtipä pikkukala nähdä edes vilauksen todellisuudesta ennenkuin heitti veivinsä. Ainakin oppi sen, ettei se olekaan se Jumala joka sitä hiutaleherkkua sinne akvaarioon tiputteli... Eikä se ole Jeesus, joka viikottain puhdistaa pohjamudat. Mutta onhan akvaariossa tietysti turvallisempaa. Ja aika paljon tylsempää.

Topu kirjoitti:

En tiennyt että yhteystiedot löytyisivät noin helposti! Chris on pannut todellakin tuulemaan muutettuaan provinssiin! Pitäisikin panna taas tilaus vetämään suitsukkeista... Hyvä kun mainitsit sivut.

Vielä jokunen vuosi sitten Shamaaniseuran toiminta pyöri vielä aika vahvasti tuollaisen Altai-shamanismin ympärillä, jossa perinteitä kunnioittaen rummutettiin ja mentiin matkoille yliseen ja aliseen. Varsinainen noituus oli vähemmällä, joten en usko että maagikkoja löytyy tuostakaan foorumista. Aika hurjia tarinoita tosin sitäkin enemmän.

Mielenkiintoinen, tavallaan noituuttakin sivuava linkki, on suomalaisia poltergeist-ilmiöitä tutkiva Heikki Tikkanen, jonka "Olevaisen yöpuoli" on lukemisen arvoinen opus (löytyy netistä). Kummitusjuttuja tai ei, mutta laajemmassa yhteydessä Tikkanen edustaa näkemyksineen "Kuopion klaania" eli vakavasti otettavia tieteentekijöitä, joilla on harvinaisen avoin näkemys maailmaan.

Se onkin mielenkiintoista että kaikkein ennakkoluulottomimmat tieteentekijät päätyvät kiertäen kaartaen samaan lopputulokseen kuin mitä noidat ovat edustaneet koko ajan: ongelma, oli mikä tahansa, on sairaus ja sairaudessa täytyy puuttua syihin, ei oireisiin.

Se on kyllä mielenkiintoista kun ensimmäisiä kertoja kunnolla törmää "noitamaisiin" ilmiöihin, joilla ei ole mitään logiikkaa tämän todellisuuden kanssa. Siinä omat vanhat ennakkoluulot ja fiksaatiot saa todella kyytiä! Mitempä tuota kuvailisit? Ehkä niinkuin ikänsä akvaariossa viettänyt kala, joka päästetään irti valtamereen. Tosin hai saattaa sielläkin uiskennella ensimmäisenä vastaan, mutta ehtipä pikkukala nähdä edes vilauksen todellisuudesta ennenkuin heitti veivinsä. Ainakin oppi sen, ettei se olekaan se Jumala joka sitä hiutaleherkkua sinne akvaarioon tiputteli... Eikä se ole Jeesus, joka viikottain puhdistaa pohjamudat. Mutta onhan akvaariossa tietysti turvallisempaa. Ja aika paljon tylsempää.

Lue lisää

ei koskaan tiedä mistä mitäkin löytyy....

niin, ja silti tieteessä on aina se sama ongelma: subjektiiviseta ei voi päästä objektiiviseen, muttasilti sinne mennään... minulle ainakin on todella hedelmällistä oikein kylpeä erilaisissa näkemyksissä, koska olen huomannut, että mitä enemmän joku asia on aivan "käsittämätön", sitä enemmän saan siitä irti, koska siihen pitää silloin oikeasti paneutua...

pulipuli....minulla oli muuten kerran kala, joka ei suostunut syömään muiden antamaa ruokaa... Se kävi aina katsomassa lasin takaa kuka tuo ruokaa ja jos se en ollut minä, hän ei sitten syönyt. Ei kelvannut toinen totuus vaikka nälkäkuolema olisi uhannut....Niin... kyllähän sitä näkee jos avaa silmät...

Talvi kirjoitti:

ei koskaan tiedä mistä mitäkin löytyy....

niin, ja silti tieteessä on aina se sama ongelma: subjektiiviseta ei voi päästä objektiiviseen, muttasilti sinne mennään... minulle ainakin on todella hedelmällistä oikein kylpeä erilaisissa näkemyksissä, koska olen huomannut, että mitä enemmän joku asia on aivan "käsittämätön", sitä enemmän saan siitä irti, koska siihen pitää silloin oikeasti paneutua...

pulipuli....minulla oli muuten kerran kala, joka ei suostunut syömään muiden antamaa ruokaa... Se kävi aina katsomassa lasin takaa kuka tuo ruokaa ja jos se en ollut minä, hän ei sitten syönyt. Ei kelvannut toinen totuus vaikka nälkäkuolema olisi uhannut....Niin... kyllähän sitä näkee jos avaa silmät...

Lue lisää

Mites se astraalimatkailu menikään...? Jos se kerran on viihteellisempää. Tämä "castanedalainen unennäkeminen" on aika rankkaa.

Jouduin aika pelottavaan tilanteeseen jossain, missä lienee alisissa, pimeässä luolastossa kuitenkin, kun sellainen The Cell -elokuvasta hahmonsa ottanut sarvipää (itse asiassa taisi olla kollektiivinen myyttihahmo Minotaurus) hyokkäsi seinän läpi.

Mielenkiintoista sinänsä, tällä kertaa meitä oli KAKSI noitaa sitä torjumassa! Ikinä ennen ei ole tapahtunut moista...

Topu kirjoitti:

Mites se astraalimatkailu menikään...? Jos se kerran on viihteellisempää. Tämä "castanedalainen unennäkeminen" on aika rankkaa.

Jouduin aika pelottavaan tilanteeseen jossain, missä lienee alisissa, pimeässä luolastossa kuitenkin, kun sellainen The Cell -elokuvasta hahmonsa ottanut sarvipää (itse asiassa taisi olla kollektiivinen myyttihahmo Minotaurus) hyokkäsi seinän läpi.

Mielenkiintoista sinänsä, tällä kertaa meitä oli KAKSI noitaa sitä torjumassa! Ikinä ennen ei ole tapahtunut moista...

Lue lisää

...niin takuulla yllätyt...

No hui sentään.... Itse olen muuten kerran nähnyt tuollaisen hirviö hyökkää unen, mutta olin yksi kolmesta taistelijasta, ja se oli muutenkin meille ihan "piece of cake, pikkuörkki vaan" (jos vähän saa ylpistyä). Alussa kyllä olimme vähän 'hetkinen, mitäs tässä oikein tapahtuu'-mielentilassa ja sitten toinen niistä kahdesta ilmeisesti oli vähän kokeneempi ja neuvoi mitä pitää tehdä, kun oli kuulemma sen örkin aikaisemminkin kohdannnut...). Aamulla oli kaikki jäsenet ihan älyttömän kipeät, ihankuin olisi tullut joltain todella rankalta lenkiltä ja jalkoihin oli tullut mustelmia yön aikana sekä kädessä oli joku jänne venähtänyt... Sattumalta kävin sitten samana päivänä lääkärissä ja hän huomautti mustelmista tyyliin, oletkos ollut tappelussa, vai onko lähipiirissä mustasukkainen mies... (mitähän tuo olis meinannu jos oisin sanonut, että eikun tappelin hirviötä vastaan kahden muun taistelijan kanssa...heh...)

Se on mulle ainakin helpompaa tuo astraalimatkailu, kun itse voi mennä käymään missä huvittaa (jotkut sanovat käyvänsä säännllisesti eri planeetoillakin), eikä siihen tule sellaisia kivoja yllätysmomentteja... Kaikista vaikeinta minulle on itse se irroittautuminen, en ole vielä siinä ihan niin hyvä että joka kerta onnistuisin. mutta enpä tuotakaan säännöllisesti tee, tuntuu että onnistuu helpoimmin, kun on täysin rento ja jos onkin ollut stressaava viikko takana, niin ei se sit niin helppoa ole. Lucidissa en ainakaan ole huomannut tuommoista eroa. Mutta eikös se Castaneda opettanut, että lucideissakin voi löytää jostain sen oman "opastajan" joka voi auttaa niissä unissa, vai muistankohan ihan väärin?

Talvi kirjoitti:

...niin takuulla yllätyt...

No hui sentään.... Itse olen muuten kerran nähnyt tuollaisen hirviö hyökkää unen, mutta olin yksi kolmesta taistelijasta, ja se oli muutenkin meille ihan "piece of cake, pikkuörkki vaan" (jos vähän saa ylpistyä). Alussa kyllä olimme vähän 'hetkinen, mitäs tässä oikein tapahtuu'-mielentilassa ja sitten toinen niistä kahdesta ilmeisesti oli vähän kokeneempi ja neuvoi mitä pitää tehdä, kun oli kuulemma sen örkin aikaisemminkin kohdannnut...). Aamulla oli kaikki jäsenet ihan älyttömän kipeät, ihankuin olisi tullut joltain todella rankalta lenkiltä ja jalkoihin oli tullut mustelmia yön aikana sekä kädessä oli joku jänne venähtänyt... Sattumalta kävin sitten samana päivänä lääkärissä ja hän huomautti mustelmista tyyliin, oletkos ollut tappelussa, vai onko lähipiirissä mustasukkainen mies... (mitähän tuo olis meinannu jos oisin sanonut, että eikun tappelin hirviötä vastaan kahden muun taistelijan kanssa...heh...)

Se on mulle ainakin helpompaa tuo astraalimatkailu, kun itse voi mennä käymään missä huvittaa (jotkut sanovat käyvänsä säännllisesti eri planeetoillakin), eikä siihen tule sellaisia kivoja yllätysmomentteja... Kaikista vaikeinta minulle on itse se irroittautuminen, en ole vielä siinä ihan niin hyvä että joka kerta onnistuisin. mutta enpä tuotakaan säännöllisesti tee, tuntuu että onnistuu helpoimmin, kun on täysin rento ja jos onkin ollut stressaava viikko takana, niin ei se sit niin helppoa ole. Lucidissa en ainakaan ole huomannut tuommoista eroa. Mutta eikös se Castaneda opettanut, että lucideissakin voi löytää jostain sen oman "opastajan" joka voi auttaa niissä unissa, vai muistankohan ihan väärin?

Lue lisää

Noita astraalimatkoja tuntuu monet kokevan ihan vahingossa, kun tapahtuu jotain järkyttävää tai joutuu vaikka nukutetuksi. Tai voiko noita "normaaleja" ruumiista irtautumiskokemuksia edes matkailuksi sanoa.

Mielenkiintoinen juttu oli, kun yksi vanha täti selitti, miten hän eräissä hautajaisissa näki miten surevan lesken ruumiista irtautui sellaisiin 40-luvun vaatteisiin pukeutunut lapsi. Siis lesken ajatus irtautui ruumiista ja toinen ihminen näki sen! Miten taas tuonkin selität?

Olen kuullut ettei astraalimatkailun alussa mielen kohdistamisessa saa käyttää tulta. Miksei? Minun sukuni noidathan nimenomaan menivät transsiin tuijottamalla liekkejä ja näkemällä sieltä asioita.

Joudun piakkoin ottamaan hieman etäisyyttä tietokoneeseeni, mutta kiitos hyvästä keskustelusta joka tapauksessa.

Topu kirjoitti:

Noita astraalimatkoja tuntuu monet kokevan ihan vahingossa, kun tapahtuu jotain järkyttävää tai joutuu vaikka nukutetuksi. Tai voiko noita "normaaleja" ruumiista irtautumiskokemuksia edes matkailuksi sanoa.

Mielenkiintoinen juttu oli, kun yksi vanha täti selitti, miten hän eräissä hautajaisissa näki miten surevan lesken ruumiista irtautui sellaisiin 40-luvun vaatteisiin pukeutunut lapsi. Siis lesken ajatus irtautui ruumiista ja toinen ihminen näki sen! Miten taas tuonkin selität?

Olen kuullut ettei astraalimatkailun alussa mielen kohdistamisessa saa käyttää tulta. Miksei? Minun sukuni noidathan nimenomaan menivät transsiin tuijottamalla liekkejä ja näkemällä sieltä asioita.

Joudun piakkoin ottamaan hieman etäisyyttä tietokoneeseeni, mutta kiitos hyvästä keskustelusta joka tapauksessa.

Lue lisää

tiedä....Liian vaikeaksi meni nyt nuo kysymykset... Minulle ensimmäinen astraalikehon irtautuminen tapahtui juuri vahingossa ja sitten kävin tutkimaan mistä ilmiöstä oli kyse ja sitten myöhemmin menin pidemmälle. Yleensähän tuota ensimmäistä kertaa säikähtää sen verran paljon, että heti palautuu takaisin kehoon.

en osaa kyllä selittää tuollaisia... Kantsii kysyä kokeneemmalta...Mutta tuo tuli asia oli uutta, tosin sen olen kuullut, että ei pitäisi jättää kynttilöitä tai muita sähkövempaimia päälle, koska jos esim. tulipalo syttyy, niin on kurja humpsahdus takaisin ruumiiseen.

Joo, eipä tuo mitään, etäisyys koneeseen tekee hyvää... Olen itsekin ajatellut vähän irtantua ainakin tältä palstalta, kun tuntuu tuo käännytystyö hipovan jo hyvän maun rajoja. Pelästyvät raukat vaan liikaa. Kiitti vaan ittelleskin, sain ainakin uutta ajattelemisen aihetta, ties vaikka joskus päätänkin muuttaa sademetsään jonkun intiaaniheimon luo opiskelemaan omaa kulttuuriani ;D